Lähettäjä: Noona 
Päivämäärä:   22.4.24 09:53:59

Meitä on (tai oli) neljän lapsuudenystävän porukka, ollaan tunnettu toisemme päiväkodista asti. Aikanaan nämä ihmiset olivat niin olennainen osa elämääni, että olivat kuin perhettä.

Välit ovat periaatteessa pysyneet hyvinä näihin päiviin asti, olemme nyt nelikymppisiä. Olen muuttanut hieman kauemmas muista, ja mulla on hevoset pihassa niin en kovin helposti pysty irtoamaan muun porukan kanssa mökkireissulle tai viikoksi etelään.

Pikkuhiljaa on käynyt niin että näistä kolmesta on tullut entistä tiiviimpi porukka, joita yhdistää nämä varsin kosteat reissut. Minua ei oikeastaan enää edes pyydetä mukaan vaikka olen kyllä suoraan sanonut että aina kannattaa kysyä, varsinkin lyhyemmät reissut saattavat välillä onnistuakin.

Koska harvemmin kuitenkaan pääsen mukaan, olen kutsunut ystäväni joka vuosi viikonlopuksi meille, jotta saadaan jutella perin pohjin kuulumiset ja viettää aikaa yhdessä. Nyt taas kyselevät, että koskas tullaan, mutta mua jotenkin ahdistaa koko ajatus.

Tiedän, että kun saapuvat tänne, kaksi jotka eivät joutuneet ajamaan, ovat ottaneet hyvät pohjat jo autossa. Sitten laitetaan yhdessä ruokaa ja jutustellaan, tölkkejä sihahtelee auki kiihtyvään tahtiin. Alkuillasta alkavat sitten muistella yhteisiä kännäysreissutarinoitaan tai jauhamaan duuneistaan (ovat enempi vähempi samalla alalla kaikki kolme).

Itse en ole enää vuosikausiin juonut itseäni humalaan. En vaan halua, enkä kestä alkoholia suuria määriä. Monesti loppuilta on mennyt niin että kömmin itse nukkumaan kun muu jengi jää ottamaan vielä "vähän viiniä". Aamun aloittavat sitten korjaussarjalla ja ovat kohta uudestaan naamat.

Mä olen jotenkin tajunnut että mä en saa näistä kyläilyistä mitään. Harvoin mulla on jäänyt sellainen olo että olipa hienoa taas bondata. Mun kuulumisia kyllä kysellään pinnallisesti mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi jo sillä hetkellä kun nämä asuvat pihassani autosta ulos.

Mua ahdistaa katsoa sitä juomisen määrää. Olen huolissani näiden ihmisten terveydestä. Ei mun luokse saavu enää mun lapsuudenystävät, vaan kolme itsekeskeistä apinaa, joiden kyläilyn jälkeen olen pettynyt, väsynyt ja tympääntynyt.

Silti nämä ihmiset on mulle edelleen erittäin rakkaita, enkä haluaisi heidän ystävyyttään menettää. Ja toisaalta uskoisin näiden vuosien jälkeen meidän ystävyyden kestävän varsin suoraakin puhetta.

Ajattelin sanoa, että ovat jatkossakin lämpimästi tervetulleita meille - selvin päin. Tietysti on mahdollista että eivät halua tulla enää ollenkaan, mutta se on riski joka nyt vaan täytyy ottaa. Silti tuntuu tosi vaikealta. Mulla ei arjessa ole täällä paljoa ystäviä (oikeastaan ollenkaan), ja jotenkin on aina lohduttanut ajatus, että on mulla sentään nämä lapsuudenystävät vaikka harvoin nähdäänkin.

Onko joku teistä ollut saman kaltaisessa tilanteessa? Onko viisaita neuvoja? Onko mitään tapaa nostaa kissa pöydälle ilman että mut hylätään kokonaan?

Lähettäjä: Piparkakku 
Päivämäärä:   22.4.24 10:04:18

Entäs jos kutsut heitä yksi kerrallaan kylään? Tai ehdotat jotai selvin päin tehtävää juttua, kuten karting tai kesäteatteri?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.24 10:22:45

Tai etsit uudet kaverit, silleen elämä tuppaa toisinaan menmään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.24 11:48:04

Etsi uusia kavereita, älä ainakaan ala avautuaan siitä, että sinua ahdistaa heidän juomisensa. Sinut lennätetään silloin suhteellisen nopeaa ulos koko sakista.
Lika barn leka best.

Lähettäjä: Ktk 
Päivämäärä:   22.4.24 12:15:11

Järjestä jotakin liikkuvaa aktiviteettia, ei tule niin paljon sihauteltua.

Lähettäjä: Ally 
Päivämäärä:   22.4.24 12:15:36

Mäkin olen viime vuosina havahtunut siihen, että kaveriporukassani on melkein pelkästään ihmisiä, jotka ottavat alkoa runsaalla kädellä. Ryhmächatti on täynnä typerää juttua a'la "sitten kun nähdään niin otetaan ihan sikana olutta / huh huh mikä olo näin maanantaina", ja nämä ihmiset ovat kuitenkin 40-50-vuotiaita eivätkä mitään teinejä.

Mikään muu näkeminen ei kiinnosta kuin konsertit ja grillibileet, joissa voi vetää kännit. Mutta siis tästä toiminnasta ei voi sanoa mitään negatiivista, koska silloin on heti tosikko ja tylsä. Olen koittanut vetäytyä vähin äänin porukasta.

Lähettäjä: Joco 
Päivämäärä:   22.4.24 12:46:07

Ihmiset etääntyvät toisistaan kun elämäntilanteet muuttuu. Nämä kolme muuta ovat keskenään samankaltaisissa elämänvaiheissa ja heitä yhdistää sekä työ että vapaa-aika, sinä olet se tyyppi joka ei liity aktiivisesti porukkaan.

Asut kauempana, sulla on hevoset etkä ole päässyt (tai halunnut päästä) osallistumaan vapaa-ajan rientoihin. Kirjoituksesta on aistittavissa vähän alkoholiin liittyvää ylenkatsontaa myös, saattaa välittyä näille muille.

Omassa kodissaan kenenkään ei tietenkään tarvitse elää toisten ehdoilla, joten saunakaljaa kummemmat juomat saa vapaasti kieltää. Rankka työ vaatii rankat huvit, ja kun vapaa-aika on kortilla niin voi olla että toiset kokevat alkoholin liittyvät vahvasti näihin irtiottoihin - sitä kun ei voi ottaa aina kun tekisi mieli. Voi siis olla että vuosittaiset viikonloput jää siihen.

"Mua ahdistaa katsoa sitä juomisen määrää. Olen huolissani näiden ihmisten terveydestä. Ei mun luokse saavu enää mun lapsuudenystävät, vaan kolme itsekeskeistä apinaa, joiden kyläilyn jälkeen olen pettynyt, väsynyt ja tympääntynyt."

Huolestumisen taakse verhottua ylemmyydentunnetta tai jopa halveksuntaa? Miksi lapsuudenystävien pitäisi olla samoja pikkulapsia kuin ennen, ethän itsekään ole enää lapsi? Olette nyt vain lähteneet eri teille, ja noin pahoja viboja jos tulee niin eihän sellaisten ihmisten kanssa kannata viettää aikaa. Ulkopuolinen olokin jos on ensimmäisestä minuutista lähtien niin mitä järkeä?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   22.4.24 12:50:22

No ei tuollasia kannata enää kutsua kylään. Ajan mittaan ihmiset löytää omat tapansa ja voivat kasvaa erilleen- näin käynyt teilläkin. Joillekin jäänyt nuoruusvuosien ryyppääminen päälle ja aloittaja aikuistunut.

Lähettäjä: cccc 
Päivämäärä:   22.4.24 12:54:56

Sama fiilis minullakin. Opiskeluajan kaveriporukalle jäänyt vahvasti se opiskelijaelämä päälle. Ryypätään jatkuvasti ja raskaalla kädellä eikä kavereiden kanssa oikein osata edes muuta tehdä.

Itsellä taas juominen lähes nollissa ja kotibileet ei enää vaan oikein nappaa.

Itse käyn nykyään muutaman kerran vuodessa tapaamaassa näitä kavereita. Menen yleensä aina autolla ja olen heidän kanssaan jonkin aikaa ja lähden, kun porukka alkaa enemmän humaltumaan. Se on kiva säilyttää joku yhteys, mutta turha sitä on itseään kiusata viettämällä väkisin aikaa humalaisessa seurassa.

"Huolestumisen taakse verhottua ylemmyydentunnetta tai jopa halveksuntaa"

Ainakin itsellä on puhdasta huolestumista. Kun 30+ ikäiset ihmiset ryyppäävät kaatokänniin jopa joka viikonloppu, kyllähän se väkisinkin huolestuttaa. Ja huolestuttaa myös ihan paikalla ollessa, koska en voi olla vahtimatta ja huolehtimatta kavereista, jotka eivät tunnu itse kykenevän huolehtimaan itsestään. Väkisinkin pelkää, että jotain sattuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.24 13:39:41

En ole ollenkaan jaksanut tutustua ihmisiin uudestaan korona-aikojen ja fyysisen sairastumisen jälkeen. Tämä toi mukanaan alkoholittomuuden ja alkoholittomuus ehkä myös tietynlaisen ujouden ennen helppoihin tilanteisiin. Olen muuttunut itse niin paljon että olis vaikea mennä tilanteeseen jossa pitäisi olla se sama vanha. Tulee nähtyä aika vähän ihmisiä mutta niin se elämä muuttuu.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   22.4.24 13:57:01

En juo itse enää ollenkaan, mutta lähden kyllä mukaan illanviettoihin. Menen autolla yleensä. Juon jotain alkoholittomia drinksuja, alkoholitonta olutta tai vissyä. Sanoin on ollut ihan ok mennä työreissuilla mukaan ja juoda pelkkää vissyä/kokista.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   23.4.24 12:15:42

Mitä ylemmyydentuntoa siinä on, jos itselle ei alkoholi maistu ja toisten runsas alkoholinkäyttö huolestuttaa? En minäkään haluaisi katsella kotonani tuollaista ryypiskelyä, kun itselläni alkoholinkäyttö tuolla meiningillä jäi nuoruusvuosien ja vähitellen loppui kokonaan. Ja todellakin olisin huolissani, jos ainut keino rentoutua on vetää pää täyteen ja sitä odottaa, kuin kuuta nousevaa.
Aloittajalle neuvoksi, että pidä vähän matalampaa profiilia ja jos alkavat kysellä kylään pääsyä, niin ilmaise neutraalisti, että kun sulle ei alkoholi enää oikein maistu, niin olisko mahdollista viettää aikaa jotenkin toisenlaisessa merkeissä. Jos siitä tulee paskamyrsky, eikä asiallista keskustelua, niin sitten lienee selvää, kuinka toimia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.24 12:20:36

Aloittaja voi näyttää aloituksensa "ystävilleen" ja pyytää sitten niitä juoppoja juomaan teetä ja keskustelemaan aloittajasta itsestään.
Miksi pitää ängetä ihmisten seuraan ja selän takana nimitellä juopoksi? Et taida itsekään olla ihan se maailman paras kaveri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.24 12:23:30

"
Ajattelin sanoa, että ovat jatkossakin lämpimästi tervetulleita meille - selvin päin. Tietysti on mahdollista että eivät halua tulla enää ollenkaan, mutta se on riski joka nyt vaan täytyy ottaa"

Tätä kutsutaan rajojen vetämiseksi. Todella hienoa, että tiedostat tilanteen. Toivottavasti sieltä löytyy ymmärrystä, mutta ikävä kyllä se alkoholi on mikä puhuu ja ohjaa elämää. Koitan korostaa, että ovat tärkeitä ihmisiä äläkä koita rajoittaa tai ohjata heidän juomistaan tai on @!#$ irti. Toki tuota jo ajatellaan estämisenä kun ei saa luonasi ryypätä, mutta se on sinun kotisi.

"Huolestumisen taakse verhottua ylemmyydentunnetta tai jopa halveksuntaa?"
Olet alkoholisti? Mikään muu ei tuollaisiin defensseihin saa ihmistä.

Kenellekään ei ole ollut ongelma se, että kodistani tuli täysin alkoholiton alue joskus korona-aikaan. Ei ole asiaa krapulassakaan. Ovat alkoholistituttavatkin sumplineet juomisensa sen mukaan että juovat vasta kun lähtevät.