Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.4.24 07:37:06

35v ja aina ollut varma, etten halua lapsia. Nyt se biologinen kello kuitenkin heräsi ja laittoi jonkinlaisen vauvakuumeen päälle, tai ennemmin sellaisen seesteisen olon, että seuraavaksi pitää yrittää lasta. Mies on aina ollut myöntyväisempi lapsiajatukselle, mutta nyt ymmärrettävästi pohtii vielä, kun mun vauvakuume tuli niin puskista.

Kertokaa nyt jotain plussia tai miinuksia. Onko siinä järkeä vai ei? Meneekö vaan yöunet ja mielenterveys?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.4.24 08:22:19

Voi mennä tai olla menemättä.

Mulla on 2 lasta, nyt 3- ja 5-vuotiaat pojat. Molemmat on nukkuneet jo pitkään hyvin ja ovat muutenkin normaaleja lapsia, niin ihan helppoa näiden kanssa on ollut. Isoin merkitys on ollut sillä, että lasten isä on oikeasti tasavertainen vanhempi ja kantaa yhtä lailla vastuun lapsista. Enemmän ovat tuoneet elämään kun siitä mitään vieneet.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   21.4.24 09:09:35

Sain alkuvuodesta vauvan ja olen yllättynyt miten hyvin hän on nukkunut lähes alusta asti. Ensimmäiset 1,5kk oli "hankalampaa", eräänlaista sopeutumis- ja opettelemisvaihetta, mutta tämän jälkeen on arki lähtenyt hyvin rullaamaan. Vauva on ollut kova nukkumaan alusta asti ja ei ole öisin herännyt syömään kuin harvoin. Tällä hetkellä ikää 3kk ja viime yönä nukuttiin 10h. Tällaistakin voi olla, mutta hyvä varautua, että vauva nukkuu pätkissä ja kyllä se vauvan kanssa olo on aika intensiivistä, joten väsymykseltä ei voi välttyä.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   21.4.24 09:23:49

No kyllähän sitä on tullut nukuttua vähemmän kuin ennen lasta, mutta mielenterveys on sata kertaa paremmassa jamassa kuin ennen lasta.

Lapsen myötä löysin elämääni suurimman syyn ja merkityksen enkä ole lapsen saamisen jälkeen kertaakaan pysähtynyt miettimään elämän turhuutta toisin kuin lapsettomana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 09:30:05

Täällä 29v jolla kolme lasta. Jos tuo tunne on herännyt, niin sanoisin että yrittäkää. Itselleni lapset ovat ihaninta maailmassa <3 kyllä ne sen mielenterveyden ja yöunet välillä saa tärähtelemään, sehän on selvää. Vanhin on jo 9v ja nuorin 3v. 9v aikana olen huomannut, että kyllä lapset saa esiin niitä mörköjä itsestä, omia huonoja tunnetaitoja.. Silti kaiken arvoista ja tässä opetellaan.

Itse sain kaikki tässä suht nuorena. Vähän korkeammassa iässä on ehdottomasti kuitenkin puolensa. Ehkä oot jo eri tavalla sinut itsesi kanssa, ehkä oot käsitellyt lapsuuden traumasi, ehkä olet jo opiskellut ja sulla on jo hyvä työpaikka, mukava oma talo ja puitteet kunnossa? Jos ei, niin sekään ei haittaa. Mä olen tehnyt näitä asioita lasten saamisen ohessa, vaikka rankkaa se niin päin on. Mutta sun ei ehkä tarvitse? Silloin pääsee nauttimaan aivan eri tavalla vauvasta ja lapsesta ja siitä kaikesta. Että järkeä vai ei, en tiedä siitä. Mutta itse koen, että tämä kuuluu sellaiseen kategoriaan, missä voi antaa tunteen päättää. Lukumäärän kanssa ollaan kyllä sit vähän käytetty järkeäkin, että otettiin stop kolmannen jälkeen vaikka kuumeilu meinasi päätä nostaakin :')

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   21.4.24 09:39:50

Ei ole järkeä. Hyvin pärjännyt ilman:D Kannattaa miettiä jotain typerää "vauvakuumetta" pidemmälle. Onko se lapsiperhe-elämä oma juttu.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   21.4.24 09:45:17

Taaperoikäinen talossa, ja vauvavuoden aikana heräili öisin 2-5h välein, eikä nukkunut kuin vartin päiväunia kerrallaan, eli päivisin omaa aikaa ei käytännössä ollut. Pikkuvauvana tuota vielä jaksoi hyvin, kun vauva viihtyi sylissä, mutta kun lähti liikkeelle, niin olihan se raskasta vahtia sinne tänne viuhtovaa lasta koko päivän. Onneksi isä osallistui vauvan hoitoon, ja illalla sai tehdä edes hetken omia juttuja.
On tämä silti ihan ok, enkä tuota taaperoa vaihtaisi pois.

Lähettäjä: Pyh 
Päivämäärä:   21.4.24 09:51:03

Jos tuo onkin vain hormonien tekemää, tuo vauvakuume? Joku syy siihen on miksi et ole halunnut sitä lapsiperhe elämää, vai?

Mieti sitä. Koska hormonit luo sun päähän kuvia, jossa pitelet tuhisevaa nyyttiä. Kannattaa miettiä haluatko oikeasti sen ihan joka päiväise vastuun ihan joka ikäkauden. Uhmaiät, teinisekoilut, koulun vanhempainillat, pyykkivuoret ja mitä ikinä.

Älä mene hormonien lankaan, mieti järjellä. Maha pystyssä se on liian myöhäistä.

Lähettäjä: Kps 
Päivämäärä:   21.4.24 10:02:27

"Vauva on ollut kova nukkumaan alusta asti ja ei ole öisin herännyt syömään kuin harvoin. Tällä hetkellä ikää 3kk ja viime yönä nukuttiin 10h"

Vielä on ihan liian aikaista sanoa mitään. Meillä toisen kanssa sama, eli n. 1kk iästä alkoi nukkumaan 8 tuntiakin putkeen, mutta kun 4kk hulinat iski, alkoi tunnin-parin välein heräily. Nyt 1v 4kk ja edelleen herätään 3-10 kertaa yössä. Silti minusta meillä nukutaan ihan ok.

Ja aloittajalle, jos tuntuu, että lasten kanssa elämä olis täydempää, niin suosittelen yrittämään. Vauva-aikaa ei liikaa kannata pohtia, se on niin lyhyt aika, että menee vaikka päällään seisten vaikka olis minkälaista.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   21.4.24 10:03:43

Kun eläkeikää lähenevien työkaverien kanssa jutellaan, mitä kukin tekee pääsiäisenä/jouluna/tms. niin osa sanoo "ei mitään erityistä" ja osa sanoo "ei mitään erityistä, lapset tulee käymään". Haluaisin kuulua tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Se että saa lapsen, ei tietenkään takaa sitä että lapsi olisi mukana elämässä aina, mutta en mä sitä etukäteen murehdi enkä vaadi lapsilta mitään sitoumuksia. Miksi muutenkaan olettaisin, että mun muutkaan ihmissuhteet vaan yks kaks räsähtää rikki.

Lasten kanssa eläminen on muutakin kuin ne muutamat työläät ensimmäiset vuodet. Pian niiden kanssa voi viettää melko normaalia arkea. Tallilla näkee äiti-tytär-pareja, jne. Ulkopuolisen silmin lapsista näkee paljon niitä hankalia puolia, mutta se onnen määrä minkä omista lapsista saa, on ihan käsittämättömän suuri.

Mun lapset on 8 ja 11. Voin sanoa, että muutama vuosi meni "hukkaan", en nauttinut kotiäitiydestä, omat harrastukset jäi tauolle, raskaudet oli hanurista jne. Mutta toisaalta nyt mulla on kaksi upeaa lasta joista olettaisin kasvavan fiksuja ja mukavia aikuisia. Näiden vuosien aikana olen pystynyt elämään omaa elämääni (palannut harrastamaan, edennyt työelämässä, opiskellut lisää, pitänyt parisuhteen koossa, tavannut omia ystäviäni) mutta LISÄKSI mulla on elämässäni ihmiset, joita rakastan enemmän kuin esimerkiksi kissaani (joillekin on tosiaan outo ajatus, että ihmislasta voi rakastaa enemmän kuin lemmikkiä...)

Olin itse noin 10, kun mulle valkeni, että itse asiassa perhe-elämä on just sitä, mitä monet aikuiset toivoo. Tuntui hassulta, kun ymmärsin että meihin kului rahaa, me valitettiin toisinaan ruoasta, piti patistella läksyjen tekoon, koti oli sotkuisempi kuin olisi ollut ilman meitä jne. mutta siltikin me oltiin yhdenlainen unelmien täyttymys. Usko pois vaan, sitä ne lapset on.

Lähettäjä: Pyh 
Päivämäärä:   21.4.24 10:14:19

Ei tod ole lapset ja perhe-elämä kaikille unelmien täyttymys :-D kuinka tyhmä täytyy olla että edes päästää näppikseltään jotain noin sakeaa sontaa?

Jos multa kysytään mitä teen pääsiäisenä, vastaan että hengailen hevosten kanssa (aika usein on treenit suunniteltuna), leivon ja tehdään miehen kanssa jotain extra hyvää ruokaa.
Vain kunnon äityli kuvittelee ettei ilman lapsia ole mitään ja elämä on harmaata sekä tyhjää :-D

Voi video miten jotkut on vieläkin ahdasmielisiä.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   21.4.24 10:28:04

"Ei tod ole lapset ja perhe-elämä kaikille unelmien täyttymys :-D"

Ei kai kukaan näin väittänytkään?

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   21.4.24 10:28:54

Elämä ilman lapsiakin ON yhtä hyvää, hyvä ihmisarvoista ja yhtä arvokasta kuin vanhempienkin elämä. Ei kannata hakea elämäänsä sisältöä muista ihmisistä (lapsista). Ne lapset on sulla vaan lainassa ja lopulta kaikki elävät elämäänsä ihan ''yksin'' = yksilöinä. Lastesi elämä ei ole sinun elämäsi.

Mieti tosiaan miksi et ole ennen halunut lapsia. Itse en halua sen vuoksi, koska en ikinä kestäisi lapsiarkea. Olen elänyt sitä uusperheessä 6 vuotta joten tiedän mistä puhun. Se oli äärimmäisen raskasta sekä minulle että lemmikeilleni, vaikka lapset olivat siis ihan tavallisia lapsia.

Töissä on paljon työkavereina jopa neljän lapsen äitejä. Puhutaan usein arjesta ja ajattelen siinä sivussa miten paljon heillä menee kertomansa mukaan joka päivä aikaa ruuanlaittoon, pyykkeihin, ihan kaikkeen. Itse mietin siinä kohtaa, että mä teen kaksi (!!!) kertaa viikossa ruokaa ja siinä kaikki. :D

Lisäksi, haluatko tähän maailmaan lisää lapsia? Etkö seuraa uutisia yhtään?

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   21.4.24 10:42:14

Kps, juu voi hyvin muuttua vielä, mutta nautin nyt tästä, kun vielä voin. :D

Tosin isänsä on myös ollut hyvä nukkuja, joten elättelen toiveita unenlahjojen periytymisestä. Noh, näillä mennään niin kauan, kuin tätä iloa riittää.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   21.4.24 11:22:20

Itselläni ei koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta sopivan miehen löydyttyä ja 30 rajapyykin ylitettyä ajattelin, että miksikäs ei, lisääntyminen on luonnollinen rarkaisu tässä kohtaa.

Lapsi toi elämään tarkoituksen ja on parasta, mitä mun elämässä on ollut, vaikka ennen lastakin elin mielestäni merkityksellistä elämää hevos- ja koiraharrastuksineni. Nyt hän on 9-vuotias ja hänen kanssaan on aivan mahtavaa tehdä erilaisia asioita, ja toisaalta hän pärjää jo paljon itsekseenkin ja keskenään kavereiden kanssa. Vauvavuosi oli vähän raskas univajeen takia, mutta toisaalta se oli tosi mielenkiintoinen elämänvaihe ja lapsen kehitystä oli mahtavaa seurata.

Lapsen hankintapäätöstä kannattaa ajatella koko elämän mittaisena prosessina, ei pelkästään miettiä vauvavuotta tai pikkulapsiaikaa. Se on kuitenkin tosi lyhyt aika omasta elämästä. Kannattaa miettiä, haluatko että elämässäsi voisi olla tulevaisuudessa aikuinen lapsi ja mahdollisia lapsenlapsia, ja toisaalta miltä tuntuisi vanheta, jos lapsia ei olisi.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   21.4.24 14:54:37

On täällä kumman katkeria tyyppejä kun vauvakuume typerää tai perhe-elämä sakeaa sontaa.
Lapset on kuitenkin ihan luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Kaikkien ei ole pakko saada lapsia ja ei ole pakko siitä itkeä jos joku muu haluaa.
Lapset tuovat hienon lisän arkeen ja elämään. Pienten lasten kanssa löytää elämän pienet ilot: ötöiköitä sieniretkellä, leppäkertut, joulupiparien leipomiset. Meillä lapset nukuivat hyvin- pikkuvauvana heräsivät yöllä syömään ja sitten nukahdettiin jatkamaan unia. Itse olen onnellinen siitä että sain kaksi toivomaamme lasta- kaikki eivät saa vaikka haluaisivat.

Lähettäjä: 2poikaa 
Päivämäärä:   21.4.24 15:10:43

Tee jos onnistuu. Muuten kadut loppuelämäsi kun et lasta edes yrittänyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 15:12:00

Kyllä – kaksi tai kolme.

Lähettäjä: 2poikaa 
Päivämäärä:   21.4.24 15:14:19

Juu lapsettomat aina jaksavat huudella kuinka hienoa on elää ilman lapsia. Sitten 40-vuotiaina itketään illat salaa tyhjää elämää ja muille vakuutellaan kuinka on hienoa kun on niin paljon sitä OMAA AIKAA. Todella omaa aikaa kun ei taloudessa muita ole...tai on se kissa😁

Lähettäjä: dhhhdd 
Päivämäärä:   21.4.24 15:16:09

Ei sitä voi etukäteen tietää että miten kaikki menee ja mikä olisi ollut parempi vaihtoehto, jos nyt jälkeenpäin voisi tehdä toisin.

Sinun pitää itse päättää, haluatko elää lapsen vanhempana vai lapsettomana.

Haluatko olla äiti myös yksinhuoltajana, kun miestä ei kuitenkaan kiinnosta. Yhden lapsen sijaan sinulla onkin kohta kaksi lasta, eli myös mieslapsi. Ottaako mies vastuun lapsestaan vai jättääkö hän kaiken sinun vastuulle. Moni nainen joutuu miettimään, että haluaisiko olla yksinhuoltaja, kun niin monet eroavat lasten myötä, kun parisuhteesta ei tulekaan enää mitään, kun ei ollakaan enää kahden.

Minä päätin olla lapseton. Mieheni alkoi miettiä, että olisikohan sittenkin kivempaa, jos olisi jälkeläinen. Erosimme 6 v sitten. Minä onnellinen lapsettomana, miehestä en tiedä. Ei hänellä kuitenkaan lapsia ole.

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   21.4.24 15:34:41


"Juu lapsettomat aina jaksavat huudella kuinka hienoa on elää ilman lapsia. Sitten 40-vuotiaina itketään illat salaa tyhjää elämää ja muille vakuutellaan kuinka on hienoa kun on niin paljon sitä OMAA AIKAA. Todella omaa aikaa kun ei taloudessa muita ole...tai on se kissa
"

Niin tai sitten äitylinä yritetään vakuutella kuinka hienoa se lapsiperhe-elämä on ja kateellisena lässytetään tuollaisia typeriä kommentteja.

Ei oo vielä itkettänyt, ikää on yli 40, on mies ja lemmikkejä, ei kissaa ;) Tekemistä riittää kun asuu kahdessa paikassa kun ei ole lasten koulujen tms takia sidottu yhteen paikkaan.

Lähettäjä: Öö?! 
Päivämäärä:   21.4.24 15:37:54


"Juu lapsettomat aina jaksavat huudella kuinka hienoa on elää ilman lapsia. Sitten 40-vuotiaina itketään illat salaa tyhjää elämää ja muille vakuutellaan kuinka on hienoa kun on niin paljon sitä OMAA AIKAA. Todella omaa aikaa kun ei taloudessa muita ole...tai on se kissa
"

Mikä siinä niin harmittaa, että kaikki ei elä niin kuin sinä??? No ei kai kukaan järkevä tähän maailmaan lapsia tee :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 15:40:24

Kyllä se ahdistus ja suru sieltä vielä tulee – sitä ei pääse pakoon millään.

Lähettäjä: ajana 
Päivämäärä:   21.4.24 15:59:39

"Juu lapsettomat aina jaksavat huudella kuinka hienoa on elää ilman lapsia. Sitten 40-vuotiaina itketään illat salaa tyhjää elämää ja muille vakuutellaan kuinka on hienoa kun on niin paljon sitä OMAA AIKAA. Todella omaa aikaa kun ei taloudessa muita ole...tai on se kissa😁"

Sanoo katkera, kahteen poikaansa väsynyt ja omaa aikaa toivova?

Moni on onnellinen elämäntilanteeseensa, oli se sitten mikä vain, lapsia tai lemmikkejä tai sitten ei.

Todella moni vanhempi sanoo, että välillä olisi halunnut vain lähteä johonkin viettämään omaa aikaa kun lapset olivat pieniä ja parasta lasten täysi-ikäisyyden lähestyessä on se, että pärjäävät itsekseen ja vanhemmilla on enemmän omaa aikaa.

Moni lapseton sanoo, että toisten lasten kanssa puuhailu on mukavaa vaihtelua elämään, mutta lasten vanhemmuus ei kuitenkaan ole sitä, miten omaa elämäänsä haluaisi elää.

Ja moni vanhempi, joka on toivonut omaa aikaa ja kavereiden kanssa vietettyä aikaa, toteaakin kesken illanvieton, että ei, kyllä mä sittenkin haluan kotiin viettämään aikaa lasteni kanssa. Ei se oma aika ilman lapsia, yksin tai kavereiden kanssa, sitten kuitenkaan olekaan sitä mitä kaipasi.

Turha sinun on katkerana ja väsyneenä kadehtia niitä, jotka ovat onnellisia elämäänsä lapsettomana. Minulle vanhemmuus olisi painajaismaista. En ole koskaan halunnut edes omia lemmikkejä. Nautin omasta ajasta ja moni lapsellinenkin tykkää, kun voin joskus olla lapsenvahtina, että he saavat omaa aikaa tai minun kanssani voi viettää aikaa ilman lapsia ja minulla on muitakin keskustelunaiheita kuin lapset ;)

T: Vela nelikymppinen ja onnellinen tilanteeseensa

(Olen 30-vuotiaana ollut raskaana kun kondomi hajosi ja ei todellakaan ollut tilanne, jossa ajattelin, että onpa kivaa ja ihanaa. Oli ihan hirveää. Onneksi meni kesken itsestään, enkä ole sekuntiakaan miettinyt, että olipa harmi ja olisi ollut kivaa saada lapsi. Sterijonossa olin sitten muutaman viikon päästä.)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.4.24 16:00:03

Kiitos kaikista järjellisistä kommenteista. Lapsettomien ja lapsellisten välinen tappelu on kyllä tympeetä seurattavaa.

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   21.4.24 16:10:56

Itse olen päinvastoin onnellinen etten ole koskaan hankkinut lapsia "koska kuuluu" tehdä niin..mistä olisin surullinen tai ahdistunut?

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   21.4.24 16:12:49

Eli kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu. Eilen oli talo täynnä ystävien ja sukulaisten lapsia kylässä eikä tullut mieleen että oispa omia :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.24 16:25:40

Anna mennä jos oma mielenterveys kestää, miehen mielenterveys kestää ja miehestä on huolehtimaan sinusta, vauvasta ja kodista. Puhukaa ennen kuin alatte yrittämään työnjaosta, herääkö isukki yösyötöille tarvittaessa jos ei ole työpäivää tulossa, meinaako ryyppäillä poikien kanssa viikonloput jos niin on tähän asti tehnyt ja mitä myönnytyksiä hän on valmis tekemään lapsen tultua. Toki mieti samaa omalle kohdallesi.

Jos tunnet olosi varmaksi siitä, että et jää yksin vauvan ja kaikkien kotitöiden kanssa JA samaan aikaan tunnet olosi varmaksi, että selviät täysin ilman miestä eron tullessa niin anna mennä.

Lähettäjä: Kypsempi 
Päivämäärä:   21.4.24 16:26:32

Yksikään jolla lapsia on ei kyseenalaista lisääntymisen järkevyyttä
Miksi mielenterveys muka menisi? Yöunet voi mennä mutta kyllä siitäkin selviät.
Plussaa vaan listaan tulee ja suurimmat plussat ovat ne että kypsyt ihmisenä ja osaat olla epäitsekkäämpi ja asettaa asiat oikeisiin tärkeysjärjestyksiin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 16:30:55

Lastenteon katuminen on itsekkäiden lapsettomien ykkösdefenssi.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   21.4.24 16:38:16

Hirmu tyytyväisiä vanhempia täälläkin morkkaamassa toisten elämää :D kiitos päivän nauruista

Lähettäjä: Outoa 
Päivämäärä:   21.4.24 16:40:12

Mä sanoisin että jos sun pitää kysyä muilta mielipiteitä, niin et sä varmaan sitten oikeasti itse halua. Kyllä sen tietää ihan itse jos lapsen haluaa. Jos ei sitä tietoa tai tunnetta itsestään löydä niin jätä lisääntymättä. Mä olen tiennyt kummastakin lapsestani ihan satavarmana että olen heidät halunnut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 16:41:41

Itse en ole nähnyt täällä muita kuin itkua pidätteleviä "vapaaehtoisesti lapsettomia".

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   21.4.24 16:46:30

'Plussaa vaan listaan tulee ja suurimmat plussat ovat ne että kypsyt ihmisenä ja osaat olla epäitsekkäämpi ja asettaa asiat oikeisiin tärkeysjärjestyksiin.''

- Siis oikeasti, mitä hemmettiä?? Jos olisit itse kypsynyt lastenteon jälkeen, osaisit ajatella, että kaikki ihmiset kypsyvät vanhetessaan, riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Tää oli oikeasti hupaisa lause tuolta kirjoittajalta!!! :D

Mutta provoamisen makua siinä oli, että hyvä yritys sinänsä.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   21.4.24 16:48:15

Niin no joillakin meillä on muitakin vastuita kuin lapset ja näin tätä epäitsekkyyttä voi oppia ilman lapsiakin :D

Lähettäjä: ,g, 
Päivämäärä:   21.4.24 16:48:23

"Itse en ole nähnyt täällä muita kuin itkua pidätteleviä "vapaaehtoisesti lapsettomia"."

Minä taas näen pelkästään itkua pidätteleviä "onnellisia vanhempia", jotka ovat katkeria lapsettomille.

Jos et tiedä, haluatko lapsia, niin et sitten varmaankaan (vielä) halua. Moni herää ajatukseen joskus muiden mielipiteistä välittämättä, kun ajatusmaailma ja elämä on kohdallaan. Tai kun raskaus on jo alkanut ja sitten miettii, että mitä nyt. Ja tajuaakin, että juuri näinhän tämän pitää mennä. Toisille taas tuo tilanne on "ei ikinä" ja he eivät edes harkitse lapsen pitämistä.

Asiat voivat kuitenkin mennä eri tavalla kuin päätät. Jos nyt päätät, että yritätte lasta, niin sitä lasta ei välttämättä koskaan tule. Miltä se tuntuisi? Entä jos ajattelet, että olisitkin raskaana, niin mitä ajatuksia se herättäisi? Entä jos annatte pohtimsen olla ja jätätte ehkäisyn pois ja sitten katsotte, tapahtuuko mitään ja muuttuuko ajatusmaailma, kun menkat tuleekin etkä tullutkaan (vieläkään) raskaaksi?

Ajatusmaailma tuppaa muuttumaan joko itsestään tai elämäntilanteen muutoksen myötä, joten jos tuntuu, että lapsi saa tulla, niin ei siinä muiden mielipiteitä kannata kuunnella. Ei ne muut kuitenkaan sinua tai lastasi hoida, itse olet kaikesta vastuussa, joten mene oman mielesi mukaan.

Lähettäjä: Bee 
Päivämäärä:   21.4.24 16:50:39


"Minä taas näen pelkästään itkua pidätteleviä "onnellisia vanhempia", jotka ovat katkeria lapsettomille"

Tämä!!!!

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   21.4.24 18:59:53

"
Itse en ole nähnyt täällä muita kuin itkua pidätteleviä "vapaaehtoisesti lapsettomia"."

Voihan sen noinkin yrittää itselleen selittää kun niin harmittaa toisten elämä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   21.4.24 19:07:09

lapsi on elämän suurin onni.

jos sulla on koira, voit luulla, että se on sun elämän suurin onni.

kun sulla on koira ja lapsi, tajuat eron

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   21.4.24 19:09:43

No kaikki nyt ei vain halua tai pidä sitä onnena! Kuten kaikki ei halua koiraakaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.24 19:21:08

Molemmat ovat ihan yhtä oikeita ratkaisuja, täytyy tehdä kuten itsestä tuntuu. Ja eipä sitä tiedä ikinä varmasti etukäteen, tekeekö oikein. Olen itse 36 ja leski. Menin hedelmöityshoitoihin ensikäynnille sillä ajatuksella että olen vuosia ollut 95-prosenttisen varma että haluan (yhden) lapsen. Siellä käynnillä kun kuulin että toinen munasarja on mutkalla kohdun takana eikä ole varmaa, tulenko ainakaan inseminaatiolla raskaaksi, ja kun itkin asiaa kotimatkan, niin tajusin etten halua mitään muuta niin paljon kuin lapsen - ihan kaikkine yövalvomisineen, mahatauteineen, uhmaikineen, teini-iän kiukutteluineen ja kaikkine hetkineen kun saan nähdä lapsen kasvavan aikuiseksi, joka toivottavasti aikuisenakin haluaa jollain tavalla olla elämässäni.

Lähettäjä: Äit 
Päivämäärä:   21.4.24 19:51:35

Lapseton ei ymmärrä elämästä mitään.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   21.4.24 19:59:33

Miksi näihin keskusteluihin tulee AINA liuta lapsettomia ja lapsellisia haukkumaan ja lyttäämään toisiaan.

Aikuiset ihmiset. Yrittäkää pysyä aiheessa älkääkä provosoituko noin helposti toistenne aivopieruista.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   21.4.24 20:00:45

Se on kumma miten se on yhtäkkiä kuoleman vakavaa ja pakko saada se muksu, kun kuulee ettei sitä voi saada. Onhan näitä nähty, pistetään omat ja varastetut hoitoihin, itketään ja huudetaan, kärsitään hoidoissa vuositolkulla. Sitten lopulta, kun on mennyt hyvässä lykyssä parisuhde ja työpaikka sekä ollaan ympäriveloissa, ei tärppää ja tie nousee pystyyn tai tullaan viimein raskaaksi ja kuollaan synnytykseen.

Wupdiduu…

Lähettäjä: Kuukuna 
Päivämäärä:   21.4.24 20:08:34

Muistakaa ettei kaikki ole omasta halustaan lapsettomia.

Elämä on varmasti hyvää lapsilla tai ilman jos siihen on itse tyytyväinen.

Itselläni on kaksi lasta. Ne on tuonut elämään ihan valtavasti hyviä asioita mutta voisi elää ilman sitä kaihertavaa epävarmuutta jonka lapset myöskin tuo tullessaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.24 21:23:58

Jos tuossa iässä yhtään lapsia mielii, niin kannattaa aloittaa yritys. Hedelmällisyys on jyrkässä laskussa tuossa iässä vaikka jotkut yksittäiset aina tulee sanomaan että "onnistuttiin heti ekasta kierrosta 39-vuotiaina." Fakta on kuitenkin se että 30-vuotiaana hedelmällisyys lähtee laskuun ja 35-vuotiaana vielä jyrkempään ja nelikymppisenä tilanne on heikompi aina vain.

Lähettäjä: 2poikaa 
Päivämäärä:   22.4.24 20:20:01

Minä rakastan elämääni enkä ikimaailmassa haluaisi olla lapseton!
On omaa aikaa niin paljon kuin haluan koska lapset eivät ole enää vauvoja. Hevonen täysihoidossa ja koiraharrastus lisänä.
Mikseivät lapsettomat tajua että kaikki vanhemmat ovat joskus eläneet ilman lapsia, joten kyllä me tiedämme oikein hyvin mitä elämä on ilman lapsia. Lapsettomat puolestaan eivät voi tietää mistä jäävät paitsi.

Lähettäjä: Lapsekas 
Päivämäärä:   22.4.24 20:37:49

Meille tuli yllärivauva ehkäisyn läpi. Eka ajatus oli ”elämä on pilalla” raskaus jatkui ja nyt tuo yllärivauva on 2v. Ja olen kyllä äärimmäisen onnellinen hänestä. Isä on oikein kelpo, ekat 6 kk oli ihan hirveää, imetys ei onnistunut yrityksistä huolimatta, lapsella todettiin sairauksia, jotka vaati erityis tarkkailua. Kun lapsi alkoi nukkua paremmin puolen vuoden jälkeen, olen nauttinut äitiydestä ja meidän parisuhde täydentyi lapsesta, meistä tuli perhe.

Mutta kyllä se elämä on ihan toisenlaista, en ole palannut hevosharrastukseen, tuntuu että veisi arjesta liikaa energiaa, mutta voisi olla jo pikku hiljaa mahdollista palata harrastuksen pariin, hevosesta siis luovuin raskausaikana. Kyllä omaa aikaa ja tilaa kaipaa, mutta nyt tähän on jo tottunut että lapsi on ykkönen. Nyt pohdin uskallanko tehdä toista lasta vai riittäisikö tämä yksi. Odotan kovasti, että voisin taas harrastaa ja työskennellä helpommin.

Lähettäjä: <3 
Päivämäärä:   24.4.24 19:53:22

Parempi katsoa kuin katua!
Omat lapset ovat parasta elämässä!

Lähettäjä: Goldwell 
Päivämäärä:   24.4.24 20:02:13

Joillekin vaan on vaikeaa tajuta ettei kaikki halua samoja asioita. Miksette paasaa miten hevosettomat jää niihin paljosta paitsi....

Lähettäjä: Hipsu 
Päivämäärä:   24.4.24 20:03:46

Ei kannata, ellet ole valmis vuosikausiksi luopumaan _kaikesta_ omasta, sekä valmis jatkuvaan tappeluun.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   24.4.24 20:11:55

Itse en todellakaan ole itkua pidättelevä vanhempi. Tai täytyy myöntää että kyllä muutama kyynel tuli kun itsenäistyivät ja muuttivat kotoa. No tietty niiden pitääkin saada elää omaa elämää mutta äidillä oli hieman suru puserossa kun lapsoset lensi pesästä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   24.4.24 20:24:35

Harva katuu tehtyjä lapsia, vaikka niitä ei olisi alkuun halunnut tai olisi ollut kiikun kaakun haluaako.

Vauvavuosi on toisilla vaativampi kuin toisilla, loppujen lopuksi aivan älyttömän lyhyt aika. Ja nyt kuulostan keski-ikäiseltä tantalta, kun sanon, että "lapset ovat vain hetken lapsia". :D Siinä kohdassa, kun tekisi mieli tuupata se uhmaikäinen kiukuttelija ovesta pihalle ja toivottaa näkemiin, kun kaikki on huonosti (usein syynä sisko seisoo väärässä paikassa, hän olisi halunnu olla ensin hammaspesulla, sängystä otettiin vain yksi unikaveri, eli ei oikeaa hätää), niin yritän ajatella, että ei mene kuin muutama vuosi ja sitä halia ei välttämättä saa edes pyytämällä. Se pikkulapsiaika menee hujauksessa.

Itse en pidä vauvoista, en pidä niistä ylipäätään enkä siksi, että oma vauva on niin riippuvainen minusta. Kaipaan omaa tilaa. Tästä huolimatta minulla on kolme lasta, pian 5v, pian 4v ja reilu 2v. Koko porukka 2,5v ikäerolla. Yhtäkään en antaisi pois. 1,5 vuoden jälkeen nämä on olleet jo ihan kivoja, kun voi eri tavalla puuhata.

Toki omat harrastukset jääneet vähemmälle ja tekeminen on vaihtunut kavereiden illanistujaisista pyörälenkkeihin lähipuistoihin tai kesäreissulle Puuhamaahan. Ei tämä mielestäni ole huonoa elämää. Juuri olimme viikon lomalla lämpöisessä, meni todella hyvin koko loma kaikin puolin.

Meillä aina olleet hyviä nukkujia, pääasiassa sieltä 4-5kk iästä alkaneet vetää kellon ympäri omassa sängyssään. Eikä kyllä muitakaan murheita ole mahtunut, erinäisten kuhmujen, hampaiden tai muun tavallisen lisäksi.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   24.4.24 20:47:09

"Ei kannata, ellet ole valmis vuosikausiksi luopumaan _kaikesta_ omasta, sekä valmis jatkuvaan tappeluun."

Mulla on oma auto, oma kesämökki, oma vaatekaappi ja omat vaatteet, omat meikit, oma puhelin, oma tietokone, omat hygieniatarvikkeet, oma polkupyörä.

Milloin näistä pitää luopua? Lapsi nyt 4v.

Ja missä vaiheessa pitäisi alkaa tapella jatkuvasti?

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   24.4.24 20:51:19

"Miksette paasaa miten hevosettomat jää niihin paljosta paitsi...."

Ööö koska aloittaja ei kysynyt hevosia vai ei. Hevoseton ei tietenkään tiedä mistä jää paitsi, mutta jos sitä hevosta ei tosiaan halua, niin tuskin sekään fakta sitten hiertää ettei tosiaan tiedä mistä jää paitsi. Sama lapsissa.

Lähettäjä: Mutteri 
Päivämäärä:   24.4.24 21:32:03

Omat lapset on rakkainta maailmassa ja oma perhe parasta. Tehdään yhdessä paljon asioita. Parasta ja rakkainta. Suhde mieheni kanssa kukoistaa, yhteiset lapset yhdistää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.4.24 22:02:39

Lapset ovat jo aikuisia, ja olen onnellinen heistä. Työläs pikkulapsivaihe on lopultakin lyhyt aika. On ihana seurata lasten kehitystä ja saada olla siinä mukana. Suosittelen!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.4.24 22:56:26

Kannattaa myös miettiä, onko se klassinen "biologisen kellon tikittäminen" ympäristön luoma paine vai sisäsyntyinen.
Jos mieskin yhtäkkiä epäilee ja haluaa harkita, harkitse sinäkin.
Siitä kakarasta ei pääse eroon ja se elämä vaan muuttaa muotoaan sen jälkeen.
Ja olet jo sen ikäinen, että sopeutuminen uuteen tilanteeseen ei ole ehkä niin helppoa, kuin 10 vuotta sitten.
Ja muista aina, että jos teetkin väärän valinnan: lapsen ei tulisi kärsiä sinun väärästä valinnasta, eikä sinun ympärillä olevien ihmisten ja yhteiskunnan.

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   25.4.24 00:16:57

Parempaa elämä ei voi tarjota, kuin lapset.
Kiitos heistä - ovat jo aikuisia 25 v
ja 32 v.
Tätä.asiaa ei voi kenenkään puolesta sanoa, tekee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.4.24 00:25:52

Aloittaja on elänyt parisuhteessa tietäen itse, ettei halua lasta ja mies on halunnut lapsen.
Nyt aloittaja haluaa lapsen ja mies haluaa harkita.
Vaihda aloittaja lapsesi isäksi mies, joka haluaa sen lapsen.

Lähettäjä: Kh 
Päivämäärä:   25.4.24 22:19:59

Eihän nyt oikeasti voi verrata omaa lasta omaan hevoseen!! Tai koiraan!
Lapsi on omaa lihaa ja verta. Itse kohdussa kannettu ja rinnalla syötetty. Se on jotain mitä ei voi verrata mihinkään.
Itselläni on 2 lasta, 1 hevonen ja 2 koiraa. Aviomies, omakotitalo, autot, pelit ja vehkeet, mutta jos valita olisi pakko niin kaikki muu saisi mennä paitsi omat lapset❤️

Lähettäjä: Jussi minäkin 
Päivämäärä:   25.4.24 22:29:24

Ei ole mitään sen parempaa kun nukkuvaa lasta katsoa. Sitten vähän vanhempa seurata kun oppivat teköön monen moista. Ja kovin joutuin ne katsoo maailmalle ja opiskelemaan. Vaan joka kevät niitä piti ja edeleen pitää oikein hätistää pois traktorin ratista jotta tulee koulut käytyä loppuun, aikuisia miehiä jo.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   26.4.24 12:45:16

Itse tein kolme lasta, kokematta koskaan mitään suurempia vauvakuumeita. Varmasti olisin elämääni tyytyväinen myös ilman lapsia, koska silloin tietysti rakentaisin arkeni sellaiseen elämään sopivaksi. Mutta en kadu, ja kuten Kh sanoi, kaikesta muusta voisin luopua paitsi lapsistani.

Muutama vuosi toki meni huonojen unien kanssa ja kerron kaikille avoimesti, että aika sumussa ne vuodet menivät ja todella rankkaakin oli. Mutta sain tehtyä myös itselleni tärkeitä asioita, kuten liikuntaharrastukset. Ehkä en niin vapaasti kuin aiemmin, mutta eivät lapset tarkoita kaikesta luopumista. Baareissa käyminen ei ole enää kiinnostanut vuosiin, jos lähden viihteelle, menen lavatansseihin. Tai käyn konserteissa tai leffassa, yksin, kavereiden tai lasten kanssa.

Mistään en siis koe jääneeni lasten takia paitsi. Sitä perusarkeahan eletään ilman lapsiakin. Käydään töissä, laitetaan ruokaa, tehdään kotitöitä, harrastetaan, kuka mitäkin. Eihän se lapsettomillaakaan ole pelkkää biletystä.

Jokainen rakentakoon elämänsä omanlaiseksi. Lasten kanssa tai ilman. Jos ajatus lapsista viriää, kehotan ne tekemään. Enemmän harmittanee tekemättä jättäminen siinä tapauksessa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   26.4.24 13:00:02

"Itselläni ei koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta sopivan miehen löydyttyä ja 30 rajapyykin ylitettyä ajattelin, että miksikäs ei, lisääntyminen on luonnollinen rarkaisu tässä kohtaa.

Lapsi toi elämään tarkoituksen ja on parasta, mitä mun elämässä on ollut, vaikka ennen lastakin elin mielestäni merkityksellistä elämää hevos- ja koiraharrastuksineni. Nyt hän on 9-vuotias ja hänen kanssaan on aivan mahtavaa tehdä erilaisia asioita, ja toisaalta hän pärjää jo paljon itsekseenkin ja keskenään kavereiden kanssa. Vauvavuosi oli vähän raskas univajeen takia, mutta toisaalta se oli tosi mielenkiintoinen elämänvaihe ja lapsen kehitystä oli mahtavaa seurata.

Lapsen hankintapäätöstä kannattaa ajatella koko elämän mittaisena prosessina, ei pelkästään miettiä vauvavuotta tai pikkulapsiaikaa. Se on kuitenkin tosi lyhyt aika omasta elämästä. Kannattaa miettiä, haluatko että elämässäsi voisi olla tulevaisuudessa aikuinen lapsi ja mahdollisia lapsenlapsia, ja toisaalta miltä tuntuisi vanheta, jos lapsia ei olisi."

Amen. Pikkulapsiaika on todella lyhyt ja lasten hankkimisen päätöstä ei kannata sen ajan perusteella tehdä. Aika harva nauttii paskavaippojen vaihdosta ja yöheräämisestä. Se nyt vaan kuuluu pakettiin. Lapsi on kuitenkin elämässä mukana parhaassa tapauksessa koko oman loppuelämän. Vaikka puolisoani rakastan, niin rakkaus omaa lasta kohtaa on ihan nextiä leveliä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   26.4.24 13:11:00

Yksi perustelu, jota en ymmärrä, on tämä: ”se pikkulapsivaihe on niin lyhyt ettei sen takia kannata jättää lapsia tekemättä”.

Lasten kanssa on _aina_ menossa joku vaihe! Pitää olla valmis niihin kaikkiin. Jos joku ei halua niitä vaiheita elämäänsä muutenkaan, on sitä turha yrittää kumota sillä, että ”eihän niitä kakkavaippoja tarvitse montaa vuotta vaihtaa”. Kun kaikki eivät halua vaihtaa ensimmäistäkään, ja jos se on perustelu olla hankkimatta lapsia, sitten se on.

Lähettäjä: ….. 
Päivämäärä:   26.4.24 13:25:37

Tätä ei kannata kysyä hötölässä. Tappelu on valmis, kun itsestään ja valinnoistaan epävarmat ottavat yhteen ja näkevät kommenteista vain sen minkä haluavat ja tulkitsevat kommentit, kuten haluavat ne tulkita. Onhan tämä tietysti viihteen puolesta hupaisaa seurattavaa jos tylsää on :D

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   26.4.24 13:51:08

"Lasten kanssa on _aina_ menossa joku vaihe! Pitää olla valmis niihin kaikkiin. Jos joku ei halua niitä vaiheita elämäänsä muutenkaan, on sitä turha yrittää kumota sillä, että ”eihän niitä kakkavaippoja tarvitse montaa vuotta vaihtaa”. Kun kaikki eivät halua vaihtaa ensimmäistäkään, ja jos se on perustelu olla hankkimatta lapsia, sitten se on."

Ei lasta ole pakko hankkia ja parempi tosiaan jättää hankkimatta, jos se varmuudella aiheuttaa katkeruutta. Se "jatkuvasti joku vaihe" aika on kyllä todella lyhyt aika ihmisen elämästä. Toivottavasti lapseni on elämässäni kuolemaani asti. Suurimman osan tästä ajasta lapset ovat yleensä ihan aikuisia ja itsenäisiä ihmisiä. Jos pari vuotta vaipan vaihtoa on liikaa elinikäisestä ystävyydestä, niin ei toden totta ole ansainnut lapsia elämäänsä. Nyky-yhteiskunnassa kaikilla on oikeus ajatella aina vain itseään. Eli valinta on vapaa kunhan miettii sitten tarkkaan molempien vaihtoehtojen plussat ja miinukset.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   26.4.24 14:01:23

”Jos pari vuotta vaipan vaihtoa on liikaa elinikäisestä ystävyydestä, niin ei toden totta ole ansainnut lapsia elämäänsä.”

Tämä nyt kuulosti aikamoiselta itsekorostukselta, mutta muutoin olemme näköjään neloispisteen kanssa samaa mieltä: on tärkeää, että ihmiset saavat valita itsensä näköisen elämän.

Kyllä, minulle olisi painajaista vaihtaa yksikin kakkavaippa, valvoa yksikin yö, viedä harva harrastuksiin, istua yhdessäkin vanhempainilloissa. En varmasti ”ansaitse” lapsia, ja se on minulle ehdottomasti enemmän helpotus kuin rangaistus.

Hassua, että sinänsä lapsettomat ja lapselliset ovat tällaisesta asiasta ihan samoilla linjoilla, mutta silti somessa saadaan armoton tappelu aikaiseksi :)

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   26.4.24 14:07:04

Sainpas hienosti kirjoitusvirheitä edelliseen viestiini. Tässä suomeksi:

”Kyllä, minulle olisi painajaista vaihtaa yksikin kakkavaippa, valvoa yksikin yö, viedä lasta harrastuksiin, istua yhdessäkin vanhempainillassa.”