|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 20.4.24 12:56:15
Tai siis toivon todella, että joku on.. itsellä rupeaa usko loppumaan omaan tilanteeseen.
Minulla alkoi noin 10 vuotta sitten ensin väsymys niin, että en enää jaksanut harrastaa liikuntaa oikeen millään teholla. Lisäksi uni lakkasi virkistämästä ja aloin heräillä öisin, enkä saanut enää aamuneljän jälkeen unta. Jos joskus sainkin nukuttua pidempään, niin silti tuntui kuin ei olisi nukkunut. Elin tuolloin aika stressitöntä elämää mielestäni, olin valmistunut koulusta, ekassa työpaikassa, joka oli vielä aika "läpsyttelyä", siellä oli hyvä porukka. Kavereita oli muutenkin. Kävin paristti viikossa salilla ja ratsastamassa, välillä lenkkeilin. Tykkäsin mennä ja tehdä, mutta toisaalta osasin myös ottaa rennosti. Noiden ekojen oireiden jatkuttua otin ihan pidemmän breikin kaikesta muusta urheilusta, paitsi ratsastamassa ja kävelyllä taisin käydä. Kun sekään ei auttanut, hakeuduin lääkäriin, mutta siellä vain otettiin sydänfilmi ja verikoe ja sanottiin, että olen terve.
En ole enää tuon jälkeen kyennyt koskaan kunnolla urheilemaan. Välillä olen koittanut taas aloittaa, mutta ei tule mitään. Hiljalleen alkoi tuolloin vointi muutenkin heikentyä, aivosumua ja keskittymisvaikeuksia hiipiä ym. Vuosien myötä on tullut eteen myös kuormittavia tilanteita kuten huono parisuhde ja stressaava työ, jotka pahensivat vointiani, kun ilmankin olin jo uupunut. Viimeiset ehkä neljä vuotta tilanne on ollut todella huono ja lisäksi vointi ailahtelee. Saatan kyetä jollain tasolla työntekoon vaikka kuukauden ajan, sitten en taas pääse pariin viikkoon melkein sohvalta ylös. Keskittyminen, muisti, motoriset taidot ym ovat menneet. Jos rehkin vähänkin (esim. yritän käydä pidemmällä kävelyllä, siivoan reippaammin tms), niin saattaa tulla pariksi viikoksi kuumeinen olo (kuitenkaan esim. lääkärissä ei tulehdusta löydy).
Tulee myös jatkuvasti erilaisia ihmeellisiä oireita. Kroppa kerää nestettä ja olo on koko ajan pöhöttynyt.. Välillä taas saattaa huimata vaikka viikon ajan runsaasti, sitten alkaa yhtäkkiä mystinen särky jossain kohtaa kroppaa. Kun siitä päästään, niin alkavat menkat kaksi viikkoa edellisten päättymisen jälkeen jne. Tuntuu, että kroppa on ihan sekaisin.
Olen yrittänyt sinnitellä työelämässä, tehden etätyötä, joka ei ole sinällään kuormittavaa, perusterve ihminen ei kuormittuisi tästä. Omalla kohdallakaan työ ei varmasti ole syynä oireiluuni sinällään, mutta se on ehkä se viimeinen piste i:n päälle, kun kroppa on muutenkin niin väsyksissä. Lääkärissä tarjotaan joko masennuslääkkeitä ja keskusteluapua, tai sitten otetaan vain verikokeita sun muuta ja sanotaan, ettei minussa ole mitään vikaa.
Työtä yritän tehdä paitsi sen takia, että rahastressi tästä nyt vielä puuttuukin, myös osittan mielenterveydenkin takia. Ettei ihan syrjäydy. Yritän myös voimien mukaan mennä ja tehdä, käydä kaverien kanssa kahvilla tai pienellä kävelyllä, käydä tapahtumissa jne. Tietysti priorisoin kuitenkin myös lepoa. Mutta tuntuu, ettei mitään edistystä tapahdu, mieluummin vain takapakkia. Ruokavalio on kohdillaan varmasti, syön terveellisesti, säännöllisesti, mutta sillä lailla rennosti, että välillä myös hieman herkkua, enkä ota stressiä ruoasta. Verikokeissakaan ei siis tosiaan ole mitään. Virallista diagnoosia en ole ikinä saanut, krooniseen väsymysoireyhtymäänkään en täyttänyt jotain kriteeriä, eikä siihenkään toki ole mitään taikalääkettä, vaikka diagnoosin saisikin. Oma diagnoosini on, että joku krooninen uupumus ja ehkä sen aikaansaama stressi on kropassani. Mutta aika yksin ja epätoivoinen alan olla tämän kanssa.. Ikää 35v, eli aika paljon olisi vielä potentiaalisia elinvuosia edessä, mutta tällaista yhä vajaammalla tehollako kulkemista tämä on sitten loppuajan. Parisuhde- ja lapsihaaveetkin olen saanut haudata.
Olisi ihana kuulla, jos joku on onnistunut yhtään vastaavanlaisesta tilanteesta toipumaan ja miten se on tapahtunut?
|