|
Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 20.4.24 21:03:09
Jaahas, on kyllä surullista, että joku vielä kutsuu essiä kahvikuppineuroosiksi, kertoo paljon tietämättömyydestä sairautta kohtaan.
Työskentelen alakoulun opettajana ja olen sairastanut essentiaalista vapinaa parikymppisestä asti. Välillä on helpompia kausia, stressaavina kausina taas haastavampaa. Lapset luonnollisesti kyselevät vapinastani ja olen heille kertonut, että tämä on vain tällainen ominaisuus, joka minulla on.
On totta, että osalla essentiaalista vapinaa sairastavista sosiaaliset tilanteet voivat tuntua ahdistavilta, mutta ei ole niin yksioikoista, että kaikki kärsisivät siitä. Toisaalta nämä sairaudet ruokkivat toisiaan - kun tietää vapinaoireensa, voi tiedostamattaankin valmiiksi stressata sitä tärinää, ei niinkään ihmisiä. Ja mitä enemmän pohtii tärinää, sitä enemmän se reagoi. Sairaus on alidiagnoisoitu ja leimaavakin, kuten tuolla ylempänä kirjoitettiin.
Toivottavasti tietoisuus essistä lisääntyisi ja ei leimattaisi krapulaiseksi, sosiaalisia tilanteita pelkääväksi ja niin edelleen. Vaikka sosiaalisten tilanteiden kammo voi aiheuttaa essentiaalista vapinaa, niin kaikki essentiaalinen vapina ei johdu samoista syistä. Aivan samoin kaikki päänsärky ei ole migreeniä tai ihottuma atopiaa. Essentiaalinen vapina on oire ja syyt siihen moninaiset.
|