|
Lähettäjä: qewe
Päivämäärä: 19.4.24 21:19:38
Älä ikinä kerro, minkä nimen aiot lapselle, lemmikille, kodille tai mille tahansa antaa. Se, jolle kerrot, varastaa sen nimen kuitenkin.
Olen tätä testannut monta kertaa.
Kirjoitin tämän tekstin joskus toiseen ketjuun, jossa aiheena lapsen nimen "varastaminen":
"Kaikki tapausten nimet ovat siis ihan keksittyjä.
- Kysyin kaverilta, minkä nimen hän aikoo antaa lapselleen kun hän oli jo raskaana ja tiesi että lapsi on tyttö. Hän sanoi, että todennäköisesti Saara Helena Anniina. Minä kerroin, että hautausmaalla kävellessäni näin sukuhaudasta, että joku esiäitini parin sadan vuoden takaa on ollut nimeltään Armida, ja toinen kiva nimi joka oli sukuhaudassa, oli Helmi. Omalle lapselleni voisin antaa nimeksi vaikka Helmi Armida jos joskus saan tytön. Kaveri sanoi että ok, sen kummemmin reagoimatta. Kaverin lapsi syntyi, ja lapsi sai nimekseen Helmi Helena Armida. Sattumaa? :)
- Toinen tapaus: Hyvä ystäväni sai tyttölapsen, ja kysyin, mikä tytön nimeksi tulee. Kuulemma Ronja, koska hän itse on tykännyt lapsena lukea Ronja Ryövärintytär -satua. Toinen nimi on sama kuin hänellä itsellään, kolmas sama kuin miehensä mummilla, eli lapsen nimeksi tulisi Ronja Veera Pauliina. Kerroin, että nimi on kiva. Ja hetken päästä (ehkä vartti tuon jälkeen) sanoin, että jos joskus hankin kissan, niin sen nimeksi tulee Mirina. Ja jos nimeäisin eläimen jonkun sadun mukaan, niin siitä tulisi varmaankin Liisa Ihmemaassa -mukaan Liisa Mirina. Kaveri naurahti tuolle nimiehdotukselle. Ja hänen lapsensa nimeksi paljastui sitten Liisa Mirina Pauliina. Mistä ihmeestä hän tuon nimen keksi? :')
- Kolmas tapaus: Kaveri mietti lapselleen nimeä, ja yritti urkkia siskoltani että minkä nimen hän aikoo antaa lapselleen. Siskoni ei kertonut, koska ei halunnut kenenkään varastavan nimeä, koska toinen nimi on erittäin harvinainen ja sellainen, jonka hän haluaa "pitää itsellään" ainakin siihen asti, että hänen lapsensa on nimetty. Tuo kaveri yritti kärttää nimeä myös minulta, ja lopulta hellyin "Okei, sen lapsen nimeksi tulee Saara Elisa. Mutta hän haluaa pitää tuon Elisa-nimen salassa, koska se liittyy hänelle erittäin tärkeää Für Elise -biisiin". Kaveri sanoi että okei, ja nimesi oman lapsensa Saana Elisaksi (eli etunimi melkein sama, toinen nimi täysin sama eli juuri se, joka oli siskolleni erittäin tärkeä ja nimitilastojen mukaan todella harvinainen). Ja siskoni nimesi lapsensa Janita Ilonaksi. Tuo kaveri hihitteli että hähhähhää, saipas vietyä sen nimen siskoni nenän edestä eikä hän sitten kehdannut nimetä lastaan enää Saara Elisaksi. Johon sitten vastasin, että se aiemmin hänelle kertomani nimi oli hämäystä, koska tiesin hänen varastavan sen nimen jonka minä hänelle väitän tulevan siskoni lapsen nimeksi. Kerroin että tuo Janita Ilona on päätetty jo ajat sittten, ja siskolleni Apulannan Ilona on todella tärkeä biisi. Se kaverin ilme oli todella näkemisen arvoinen ja hän raivostui minulle aivan silmittömästi, miten kehtaankin valehdella hänelle. Hän olisi kuulemma halunnut lapsensa nimeksi Ilona! Joo, ihan varmasti :DDD
(Ja edelleen, nimet keksittyjä, joten älkää takertukon tuohon "Eihän Ilona mitenkään hirveän harvinainen nimi ole?" Se siskolleni tärkeä biisi ei ole Apulannan eikä edes suomalainen tai suomenkielinen.)
Suutuinko yhdellekään noista? En. Koska halusin pysyä lapsettomana, suunnittelin nimiä ihan muuten vain. En ole koskaan edes sitä kissaa hankkinut. Ja jos hankin, niin nimi sille on kyllä valmiina, mutta ei yksikään tässä mainitsemani. Nuo tapaukset kuitenkin tekivät erittäin selväksi sen, että kaverit ovat todellisia nimivarkaita, onhan näitä tapauksia ollut todella paljon eikä varmasti tähän lopu."
|