Lähettäjä: Kaksin 
Päivämäärä:   8.4.24 21:12:47

Miten olette toimineet tilanteessa, jossa toisella on omaisuutta ja toisella ei? Toinen osapuoli muuttaa toisen (velkaiseen) taloon. Tilannehan on silloin selainen, että toisen omaisuutta kartutetaan yhdessä ja toisella ei ole mitään? Mikä on reilu jako mielestänne tällaisessa tilanteessa?

Lähettäjä: JT 
Päivämäärä:   8.4.24 21:42:40

Se jolla on laina, maksaa lainan itse.

Asumiskulut (vastike, sähkö, vesi, kotivakuutus jne) tuloeroista riippuen puoliksi tai tulojen suhteessa.

Omat kulut (puhelin, oma auto, harrastukset, vaatteet jne) maksaa kumpikin itse.

Ruokakulut ruokavaliosta riippuen (syödäänkö samaa ruokaa vai eri ruokaa) joko puoliksi tai tulojen suhteessa tai kumpikin maksaa omat.

Yhteiset lomamatkat yhdessä sopien. Jos suunnilleen samanlaiset tulot, maksetaan puoliksi tai molemmat maksavat omansa. Jos tuloeroja, toinen maksaa suhteessa enemmän.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   8.4.24 21:44:33

Eli superhalpaa asumista sille joka muuttaa sisään, ei tarvitse maksaa lainaa, vuokraa, vastiketta eikä mitään muutakaan mitä nyt ihmiset yleensä joutuvat asumisesta maksamaan, koska toinen osapuoli kustantaa sen. Nice.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.4.24 21:50:09

Hmm, sulla on vissiin lukihäiriö? Nimenomaan JT tuossa sanoi että muuttava osapuoli maksaa vastiketta, ainoastaan lainanmaksuun ei osallistu.

Lähettäjä: Non 
Päivämäärä:   8.4.24 22:04:22

Voisiko talolainaa maksaa yhdessä pois? Näin kumpikin kartuttaa omaisuutta.

Meillä on keskinäinen velkakirja (plus se avioehto). Talolaina on kohtapuoliin jo maksettu pois ja meillä on pankin lakimiehen tekemällä velkakirjalla mustaa valkoisella siitä, että puoliso A, joka on taloon muuttanut myöhemmin, maksaa alkuperäiselle lainanhaltijalle eli puoliso B:lle kuukausittain puolet lainanlyhennyksestä ja että se pitää pystyä tilisiirroista tarvittaessa varmentamaan. Jos avioero sattuisi tulemaan, jaettaisiin kummallekin talon arvosta siinä suhteessa kuin on lainaakin pois maksanut.

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   8.4.24 22:13:21

Siinäpä voi potkasta toisen ulos millon haluaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.24 22:32:29

Tilanteita on niin monia kuin on parejakin, mutta lähtökohtaisesti miettisin aina rehellisesti mikä avioehdon idea on ja miltä siinä suojaudutaan. Onko järkeä edes mennä naimisiin, jos toista epäilee loisimisesta ja hyötymisestä? Eikö yhteisessä perheessä ole tarkoitus elää yhteisenä taloutena?

Mielestäni asumisjärjestelyissä tulisi miettiä ainakin näitä
-kuka haluaa muuttaa ja minne?
-kuka suostuu muuttamaan?
-onko toisen nimissä oleva laina yhteinen päätös vai vain toisen päätös?

Jos haluat pitää lainan omissa nimissäsi ja haluat asua omassa asunnossa, ei kumppanilta voi vaatia muuta kuin puolet juoksevista kuluista kuten vastikkeesta, vedestä, sähköstä jne.

Jos taas kumppanisi ei halua osallistua lainaan (siis, että se tehtäisiin yhteiseksi ja hänkin saa kartuttaa omaisuutta), mutta haluaisi asua asunnossasi mieluummin kuin esim. yhteisessä vuokra-asunnossa tai omassa omistusasunnossa on ok pyytää vuokraa.

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   8.4.24 22:46:09

Laittakaa toiselle säästöön/sijoituksiin sama summa kuin talolainaan. Näin teille kummallekin kertyy omaisuutta

Lähettäjä: Hilu 
Päivämäärä:   8.4.24 22:51:44

Ei avioehto ota kantaa kulujen jakoon kun ollaan yhdessä. Avioehto kannattaa ilman muuta tehdä kun omaisuus on epätasapainossa.

Kulut jakaisin niin, että ei-omistava maksaa puolet vastaavan asunnon vuokrasta ja asunnon omistaja maksaa sillä kulut ja osan lainanlyhennyksistään.

Lähettäjä: Thu 
Päivämäärä:   8.4.24 23:00:22

Kaveripiirissäni tällaiset ollaan yleensä ratkaistu niin että se toinen ostaa puolet talosta.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   8.4.24 23:09:58

"Kulut jakaisin niin, että ei-omistava maksaa puolet vastaavan asunnon vuokrasta ja asunnon omistaja maksaa sillä kulut ja osan lainanlyhennyksistään."

Ei tällaista toinen voi päättää. Kiva jos rikkaampi on ostanut jonkun omakotitalon, josta vuokra olisi yli 1000e/kk. Se pienempi tuloinen voisi hyvinkin lyhentää sillä 500e mieluummin oman kerrostalokämpän lainaa kuin maksaa "kumppanille" vuokrana tämän lainaa. Se, että on rikas, ei oikeuta hyötymään toisista. Ja ihmettelen suuresti missä on rakkaus, jos omaa rakastaan ei halua oman budjettinsa mukaan mitoitettuun asuntoonsa ilman vuokran perimistä. Siis jos toinen ei maksa kuin omat kulut, niin häntä ei halua nurkkiinsa pyörimään. Kuulostaa ihanan rakkaudelliselta suhteelta.

Lähettäjä: Hilu 
Päivämäärä:   8.4.24 23:38:36

Ei tietenkään voi, siksi kirjoitin että miten itse tekisin. Kaikki tekee kuten omaan tilanteeseen sopii, kunhan se sopii parisuhteen molemmille osapuolille. Tasapuoliselta ei kuulosta sekään, että vähemmän tienaava asuu pelkillä kuluilla, eihän se siellä kerrostalossaankaan asuisi pelkällä puolikkaalla vastikkeella.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   9.4.24 01:08:48

Talo myyntiin ja ostatte molempien budjettiin sopivan asunnon puoleksi. Tai asutte erillään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 01:18:28

"Tasapuoliselta ei kuulosta sekään, että vähemmän tienaava asuu pelkillä kuluilla, eihän se siellä kerrostalossaankaan asuisi pelkällä puolikkaalla vastikkeella."

Vähän vinksahtanut suhde jos parisuhteessa on kateellinen toiselle ja miettii, että toinen ei saa päästä liian helpolla/ halvalla, vaikka se ei olisi itseltään mitään pois, vaan päinvastoin (esim. vastikkeen puolitus). Sitä on kateus.

Siinä kerrostalossa hän voisi kartuttaa omaa omaisuutta, eli asunnon vastike voi olla paljon pienempi kuin puolet isomman asunnon vuokratasosta. Saattaisi jopa saada jonkun asumaan kanssaan ja puolittamaan vastikkeenkin, jolloin hän tosiaan eläisi puolikkaalla vastikkeella ja kartuttaisi omaisuuttaan.

Lähettäjä: Hulda 
Päivämäärä:   9.4.24 05:57:04

"Tasapuoliselta ei kuulosta sekään, että vähemmän tienaava asuu pelkillä kuluilla, eihän se siellä kerrostalossaankaan asuisi pelkällä puolikkaalla vastikkeella."

Joka kuukausiko täällä pitää vääntää tästä? Minusta viiva listasi olennaiset kysymykset:

"Mielestäni asumisjärjestelyissä tulisi miettiä ainakin näitä
-kuka haluaa muuttaa ja minne?
-kuka suostuu muuttamaan?
-onko toisen nimissä oleva laina yhteinen päätös vai vain toisen päätös?"

Noiden lisäksi se, mikä on itse kenekin taloudellinen tilanne ja mitä muita asumisvaihtoehtoja kummallakin oikeasti on.

Seurustelin jonkun aikaa miehen kanssa, jolla omakotitalo ja useampia koiria. Oli alusta selvää, että yhteenmuutto olisi onnistunut vain hänen luokseen. Miehelle yhdessä asuminen oli selvästi tärkeämpää, minulle sopii myös kahden aikuisen suhde omissa asunnoissa asuen. En oikein viihtynyt talossa, vaikka oli suht uusi ja työmatka olisi sieltä venähtänyt 45 min./suunta. Ero tuli muista syistä ennen yhteenmuuttoa mutta jos tuonne huitsinkuikkaan muuttaessa mies olisi alkanut _vaatia_, että pitää maksaa miehen asuntolainaa tai miehelle "vuokraa" niin siinä kohtaa se ero olisi varmaan viimeistään tullut.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   9.4.24 06:08:08

Mies rakentanut sukunsa maille omakotitalon joten meille oli selvää, että jos ero tulisi niin mies jäisi taloon ja minä muuttaisin pois. Meidän avioehto rajaa ennen avioliittoa hankitun omaisuuden ja perintönä saadun omaisuuden. Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä ja jaetaan, jos ero tulisi. Mies maksaa itse lainansa. Tosin meillä mies maksaa ihan kaikki asumiskulut (jätehuolto, sähkö, vesi, tiemaksut jne.) Minä sitten perheen ruoat.

Lähettäjä: 01 
Päivämäärä:   9.4.24 06:09:21

Yhdessä hankittu ainoastaan yhteiseksi omaisuudeksi. Samoin peritty. Ei nuo talot/asunnot nykypäivänä ole mikään sijoituskohde, joten ihan fiksua pitää erillään. Kulujen jakaminen on jo toinen juttu.
Useimmat suhteet kuitenkin päättyvät eroon joten molempien osapuolten turvaamiseksi ja jakojen kohtuullistamiseksi on asiat hyvä miettiä etukäteen. Suhteen vakiintuessa ja tilanteiden muuttuessa saattaa mieli muuttua ja tehdä testamentin toisen hyväksi.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   9.4.24 07:58:21

Avioehto kannattaa olla aina, jos ei halua olla hyväksikäyttäjä tai hyväksikäytettävä.

Jos asunnon/talon omistaja haluaa, niin hän voi periä toiselta puoliskolta vuokraa. Sen ei tarvitse olla puolet lainasta ja kustannuksista, vaan sellainen summa mikä tuntuu sopivalta. Voi myös nimetä tuon vastikkeen joksikin muuksi, jos vuokra sanana tuntuu pahalta.

Lähettäjä: sometar 
Päivämäärä:   9.4.24 08:13:58

"Kulut jakaisin niin, että ei-omistava maksaa puolet vastaavan asunnon vuokrasta ja asunnon omistaja maksaa sillä kulut ja osan lainanlyhennyksistään."

Siis vähävarainen puoliso maksaa kaikki asumiskulut ja osan lainastakin? Siinäpä asuntosijoittamisen nerokas muoto, puolison nyhtäminen! Kannattaa jättää vaan se äijä istumaan kämppäänsä ja asua itse halvalla kun omaan vuokra-asuntoon saa asumistukea.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 08:24:03

Opettelepa Sometar lukemaan.

Lähettäjä: sometar 
Päivämäärä:   9.4.24 09:00:47

Onneksi olen nopea oppimaan.

Joka tapauksessa puolison on järjetöntä maksaa vuokraa kun ei sitten se omaisuutta keräävä maksa yhtä paljon koska maksaa oman kukkaroonsa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.4.24 09:08:51

"Mies maksaa itse lainansa. Tosin meillä mies maksaa ihan kaikki asumiskulut (jätehuolto, sähkö, vesi, tiemaksut jne.) Minä sitten perheen ruoat."

Tästä tuli mieleen, että kannattaa olla aika tarkkana jos itse päätyy niiden kauppalaskujen ja juoksevien kulujen maksajaksi. Silloin ei ole oikein, että toinen maksaa samalla summalla itselleen avio-oikeuden ulkopuolelle rajattua omaisuutta.

Lähettäjä: Hilu 
Päivämäärä:   9.4.24 09:25:57

Antakaa kun arvaan: kaikki VUOKRA -sanaan takertuneet on niitä jotka asuu kumppaninsa asunnossa maksamatta siitä mitään?

Kirjoitin että PUOLET. Se on ihan käypä tasaraha asumisesta, puolet vähemmän kuin vastaavassa omassa. Sillä ei kerrytetä kenenkään omaisuuksia muuten kuin siltä osin, että elämisen kiinteisiin kuluihin menee puolet vähemmän rahaa kuin yksin eläessä.

Elävä esimerkki todellisesta elämästä: oman asuntoni lainanlyhennys on nykykoroilla n. 2000€/kk. Asunnon vuokrahinta olisi n. 1500-1800€/kk jos sen vuokraisin. Lyhennyksen lisäksi maksan muut asunnon kulut (joitain satasia). Jos tähän muuttaisi kumppani, miksi hän maksaisi puolet vain noista muista kuluista? Ei jollain 150-200€/kk saa yhtään mistään yhtään mitään asuntoa, miksi siis tässäkään eläisi sillä summalla? Vaikka kumppani maksaisi minulle 800€/kk "vuokraa" tai vastiketta tai kuukausirahaa, ei hän siltikään "maksa minun lainojani" tai "kerrytä omaisuuttani" vaan maksaa oman elämisensä kulut. Samalla häneltä jää toinen 800€/kk säästöön tai tuhlattavaksi joka hänellä menisi asumiseen jos asuisi vastaavassa asunnossa yksin vieraalla vuokralaisena SAATI, jos hän omistaisi ko asunnon itse.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   9.4.24 09:39:31

Minulla on omakotitalo mistä en aio muuttaa, tosin ei ole nyt ainakaan myöskään ajankohtaista että tänne kukaan muuttaisi.
Mutta jos muuttaisi niin itse varmasti maksaisin lainaa mutta kyllä mies jotain muutakin saisi maksaa kun kuluista puolet. Tässä talossa on todella pienet kulut, mutta toki lainan maksu kuormittaa minua.,
En nyt varmastikaan laskisi mitään puolta markkinahintaisesta vuokrasta, mutta muutama satanen kk.
Toisaalta minulle sopii myös erillään asuminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 09:53:38

Hilu, olet tehnyt itse päätöksen juuri tuon hintaisesta ja kokoisesta asunnosta. 200e voi hyvin olla esim. kerrostalokaksion vastike, jossa puolisosi muuten eläisi. Plus kerryttäisi omaa omaisuuttaan lainaansa maksamalla.

On käsittämätöntä olettaa, että kumppani asuisi vuokralla muuten. Hyvin itsekästä ja tarkoitushakuista. Eihän itsekään asu!

Lähettäjä: Pete 
Päivämäärä:   9.4.24 09:55:25

Kyllä kannattaa tehdä avioehto. Pitää vain pitää huoli että myös se saa kerrytettyä omaisuutta kuka ei omista taloa. Eikä niin, että talon omistaja hyötyy ja kasvattaa omaisuutta entisestään. Ja avioeron tullessa toisella ei olisi säästöjä ja toisella olisi sitten velaton talo.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   9.4.24 10:09:33

Ja ilman avioehtoa en ikinä menisi naimisiin.
Erosin melkein 25 vuoden suhteesta, josta olimme naimisissa melkein 20 vuotta. Kuinka helppoa oli saada omaisuus jaettua kun avioehto suojasi molempien omia firmoja, perittyä omaisuutta jne.
Yhteistäkin omaisuutta oli kertynyt ja toinen lunasti talon ja toinen mökin.

Avioehdonhan voi itse määritellä, ei sen tarvitse olla kaiken sulkeva vaan se voi vaikka sulkea yritystoiminnan tms sellaista .
Meillä oli periaatteessa sopuisa ero, mutta ilman hyvää avioehtoa olisi siitä voinut tulla sotkuisempi.
Se ero on muutekinki kipeä ja rankka, se että omaisuus saadaan jaettua nätisti niin se helpottaa eteenpäin menoa.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   9.4.24 10:30:11

Minusta reiluinta on lähtökohtaisesti se, että asumiskulut maksetaan puoliksi ja lainan hoitaa asunnon omistaja. Avioehdossa rajataan vähintään ennen avioliittoa ostettu omaisuus pois, eli talo on osituksen ulkopuolella ja kuuluu sille joka sitä maksaa.

Jos sitten tuloerot on suuret, voidaan asumiskulut jakaa esim. tulojen suhteessa. Mikäli asunnon omistajalla on vaikeuksia maksaa lainaa + väh. puolta asumiskuluista, kannattaa miettiä, voisiko toinen ostaa puolet asunnosta tai pitäisikö ostaa yhteinen asunto.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 17:52:19

Me ei tehty avioehtoa. Päätettiin, että pistetään paukut siihen, että pysyttäisiin yhteydessä ja onnistumisen todennäköisyyttä parantaa huomattavasti se, ettei osa-optimoida asioita niin, että oma etu on keskiössä. Ja toisaalta, ettei eletä excelin kanssa laskien, että kuka on maksanut ja mitä ja missäkin suhteessa. Kuinka paljon kummallakin todellisuudessa on sitä omaisuutta?

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   9.4.24 18:27:27

Ei mekään optimoitu mitään tai laskettu kuka maksaa kun yhdessä oltiin mutta olisihan se kurja ollut alkaa jakamaan suvun yritystä ex-puolisolle eron jälkeen.

Ja kyllä mekin aikanamme töitä tehtiin suhteen eteen ja jos joku olisi 3 vuotta sitten sanonut ettö eroamme 1,5 vuoden päästä en olisi uskonut.
Mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 18:30:33

Aloituksen mukaan tuossa ei ole mitään sukuyritystä. Siinä puhutaan velkaisesta asunnosta. Eli kovin suurta omaisuutta ei taida olla kummallakaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.4.24 18:53:06

Lähettäjähmm

Päivämäärä8.4.24 21:44:33

Eli superhalpaa asumista sille joka muuttaa sisään, ei tarvitse maksaa lainaa, vuokraa, vastiketta eikä mitään muutakaan mitä nyt ihmiset yleensä joutuvat asumisesta maksamaan, koska toinen osapuoli kustantaa sen. Nice.

^ Kyllä, koska se asunnonomistaja ei ole vuokranantaja. Jos asunnonomistaja vaatii kumppanin maksamaan lainaa, niin sitten asunto siirtyy molempien omistajuuteen, luonnollisesti.

Vai pitäisikö asunnonomistajan hieroa käsiä yhteen kun saa omaisuutensa kerryttämisen kulut puolitettua? Nice.

Lähettäjä: raparperi 
Päivämäärä:   9.4.24 19:25:07

"Meillä on keskinäinen velkakirja (plus se avioehto). Talolaina on kohtapuoliin jo maksettu pois ja meillä on pankin lakimiehen tekemällä velkakirjalla mustaa valkoisella siitä, että puoliso A, joka on taloon muuttanut myöhemmin, maksaa alkuperäiselle lainanhaltijalle eli puoliso B:lle kuukausittain puolet lainanlyhennyksestä ja että se pitää pystyä tilisiirroista tarvittaessa varmentamaan. Jos avioero sattuisi tulemaan, jaettaisiin kummallekin talon arvosta siinä suhteessa kuin on lainaakin pois maksanut."

Talo on siis kokonaan B:n omistuksessa? No entäs jos sitä avioeroa ei koskaan tule? Velkakirja on ikään kuin ehdollinen? B saa jatkuvasti A:lta lahjaa puolet lainanlyhennyksestä. Vai hukkuuko tuo A:n "lainanlyhennys" tosiasiassa perheen yhteiseen kuluhärveliin, avioliitossa se nyt ei niin nuukaa ole, kumpi mitäkin maksaa ja kustantaa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   9.4.24 21:07:43

En ymmärrä miksi ihmiset haluavat rahastaa kumppanillaan.

Meillä on avioehto. Siinä on rajattu pois perinnöksi tulevat ja eron sattuessa omat omaisuudet. Jos liitto päättyy toisen kuolemaan, rajattuna on vain perinnöt tai niiden sijaan tuleva omaisuus.

Asumme miehen omistamassa omakotitalossa. Mies maksaa lainan ja kulut (minä maksan sähkölaskuja myös). Oma asuntoni on vuokralla ja hoidan sen kulut (vuokra ei kata kaikkea järjettömän verotuksen takia). Lisäksi ostan lasten tavarat, harrastukset ja ruut/muut kauppa-asiat. Lisäksi meillä on yhteinen mökki, molemmilla omat lainat ja omistus 50/50.

Ikinä ei olla rahasta riidelty. Avioliitossa eletään yhteistaloudessa ja kaikki on lopulta yhteiseen hyvään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 21:17:34

S:n tapaus kuulostaa malliesimerkiltä siitä, että nainen maksaa ruoat, lasten tavarat yms. eli kaiken sen, mikä ei kartuta yhtään mitään. Ja samaan aikaan mies kerryttää omaa omaisuuttaan. Varallisuutta kerryttävät maksut puoliksi ja samoin puoliksi asiat, jotka on taloudelle pelkkää kulua.

Lähettäjä: just 
Päivämäärä:   9.4.24 21:42:40

1. Nimimerkki S on typerä ja tulee katumaan hölmöyttään katkerasti sinä päivänä kun ero tulee. Rahat on menneet eikä mitään ole jäänyt sukanvarteen. Yritä nyt edes jotain saada itsellesi säästöön. Kannattaa myös joskus ihan huvin vuoksi pitää kirjaa miten paljon rahaa menee niihin juokseviin kuluihin. Yllättäen rahaa palaa useimmiten melkein tuplat asumiskuluista lainoineen. Siltä naiset lankeaa samaan kuoppaan aina vaan.

2. Nimimerkki Hilu on asian ytimessä. Puolet vastaavan asunnon vuokrasta on enemmän kuin kohtuullinen. Se on asunnon omistajan asia mihin ja miten rahat käyttää. Jäähän siinä sille toisen asuntoon muuttavalle edelleen ylimääräistä rahaa kun ei tarvitse yksin koko vuokraa maksaa. Pistää sen sijoituksiin ja kerryttää omaisuutta. Lisäksi puolet sähköistä ja vastikkeesta ei ole yhtään liikaa. Ruokakulut käytön mukaan eli mies tietenin maksaa enemmän. Kumma että naisille tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä ettei kukaan asu ilmaiseksi ja ehkä vähän hävettää pyytää rahaa kenties? Kuulkaa miehet ei mene rikki ja niiden kanssa voi ja kannattaakin puhua suoraan raha-asioista. Muistakin asioista.

3. Avioehto aina. Aivan sama onko omaisuutta vai ei, paljolta mielipahalta säästyy kun näkee sen pienen vaivan ja teettää selkeän avioehtosopimuksen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.4.24 21:44:03

No ei missään nimessä makseta yhtään mitään vuokria avioliitossa toiselle. Sillä enemmän tienaavalla on ihan lainkin mukaan elatusvelvollisuus.

"LähettäjäHilu

Päivämäärä8.4.24 22:51:44

Ei avioehto ota kantaa kulujen jakoon kun ollaan yhdessä. Avioehto kannattaa ilman muuta tehdä kun omaisuus on epätasapainossa.

Kulut jakaisin niin, että ei-omistava maksaa puolet vastaavan asunnon vuokrasta ja asunnon omistaja maksaa sillä kulut ja osan lainanlyhennyksistään."

Lähettäjä: Ella 
Päivämäärä:   9.4.24 21:56:17

Niin monta ratkaisua tässä tilanteissa kun on parejakin. Toiset tehneet niin että talon / asunnon omistava maksaa lainaa pois tuloillaan ja toinen osapuoli ne juoksevat kulut jos suunnilleen saman verran (sis. siis laskut ja ruoat). Sitten taas jos toinen pienituloisempi sopimuksen mukaan tietenkin. Meidän tilanteessa tehtiin niin että maksoin itse talolainaa pois ja mies maksoi saman määrän kuukausikuluja puolestaan, loppukustannukset jaettiin kahtia jos jotakin jäi maksuun. Voi toki tehdä niinkin että maksaa lainan pois kahdestaan ja omistaa yhdessä.

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   9.4.24 22:05:03

En ikinä antaisi kenenkään muuttaa omaan asuntooni puolikkaan vastikkeen ja sähkön hinnalla :D Tässä on hiton halpa vastike ja sähkö koska asunto on uusi ja hemmetin kallis hankinta pääkaupunki seudulla. Siihen satasen hintaan varmaan muuttaisi riemusta kiljuen jokainen kenen kanssa olen juttua virittänyt. Vuokramarkkinoilla noin 1000€/kk olisi tämä. 300-350€/kk pyytäisin kumppanilta ja mielestäni se on vähintäänkin reilu hinta. Toki ne on sopimus kysymyksiä ja hyvin voisin tämän myydä jos kumppani olisi täydellinen ja hän toivoisi yhteenmuutoa johonkin ihan toiseen, meille kummallekin täydelliseen asuntoon..

Eksä asui muuten vanhassa rintamamiestalossa, jossa sähkö pahimpina kuukausina oli 1500€/kk. En ikinä olisi siinä pommissa asumisesta maksanut enempää kuin 200€/kk. Vaikka sijainti oli hyvä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.24 22:05:11

just, minä taas näen, ettei avioehto aina ole hyvä ratkaisu. Meillä avioehdon myötä päädyttäisiin ratkaisuun, jossa en saisi reilua jakoa. Minä huolehdin arjessa ruoat, lasten vaatteet ja harrastusvälineet. Siksi, että nämä on sitä mieluisampaa puolta kotitöistä. Mies taas sitten siivoaa, viikkaa pyykkejä, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Viikossa näihin töihin menävä aika on sama (metatyö mukaan lukien), mutta minulla näihin menee enemmän rahaa. Mies maksaa vastineeksi enemmän sitten asuntolainaa. Eron sattuessa mies olisi maksanut enemmän asunnosta, minä pieneksi jääneistä lasten kalsareista. Ei kovin reilua. 50/50 jako eron tilanteessa sitten taas on meille se reilu. Niin kauan kun yhdessä eletään, on sama mitä kukakin maksaa. Näin se on helppoa, mielekästä ja sujuvaa. Itse pidin esimerkinsi ansiosidonnaisia vanhempainvapaita miestä enemmän. Hän taas oli pitkään kotihoidontuella. Ei tarvinut ihmetellä, kun ei tarvinut miettiä, että kuka eron sattuessa olisi tässä sitten se häviäjä.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   10.4.24 08:21:34

Piste
Meillä se avioehdon mukaan meni kaikki yhteinen tasan ja meillä minä myös olin ollut kotona ja mies maksanut enemmän.
Avioehdon voi itse määrittää. Meillä se rajasi molempien omat omaisuudet, firmat ja perinnöt pois avio-oikeuden alta.
Erossahan ei lasketa kuka on mitäkin maksanut vaan yhteinen jaetaan tasan ja enemmän omistava maksaa tasinkoa.

Itsekin siis maksoin miehelle tasinkoa yhteisestä omaisuudesta kun halusin ostaa talomme ja hän piti halvemman mökin.

Lähettäjä: sometar 
Päivämäärä:   10.4.24 08:40:51

"2. Nimimerkki Hilu on asian ytimessä. Puolet vastaavan asunnon vuokrasta on enemmän kuin kohtuullinen. Se on asunnon omistajan asia mihin ja miten rahat käyttää. Jäähän siinä sille toisen asuntoon muuttavalle edelleen ylimääräistä rahaa kun ei tarvitse yksin koko vuokraa maksaa. Pistää sen sijoituksiin ja kerryttää omaisuutta. Lisäksi puolet sähköistä ja vastikkeesta ei ole yhtään liikaa. Ruokakulut käytön mukaan eli mies tietenin maksaa enemmän. Kumma että naisille tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä ettei kukaan asu ilmaiseksi ja ehkä vähän hävettää pyytää rahaa kenties? Kuulkaa miehet ei mene rikki ja niiden kanssa voi ja kannattaakin puhua suoraan raha-asioista. Muistakin asioista."

Puolet vastaavan asunnon vuokrasta voi olla kohtuullinen, jos maksava puoliso ei ole oikeutettu asumistukeen. Pienipalkkaisena hänen asumiskulunsa asimistuki huomioiden saattaisivat olla hyvin pienet, ei lähelläkään ökypuolison ökykämpän puolitettua vuokraa. Ja omaa asuntoa maksamalla asumiskulut saattaisivat olla saman verran kuin se puolison vaatima vuokra, ja siitä jäisi sitten lopulta velaton asunto itselle.

Lähettäjä: Opiskelija 
Päivämäärä:   10.4.24 08:42:33

Kommentoin vähän aiheen sivusta, mutta olen ehdottomasti eri mieltä siitä, että avioehto olisi aina paras ratkaisu. Useimmiten varmasti näin on, mutta ei sitä kannata tehdä automaationa. Esimerkiksi verotuksellisista syistä voi käydä niin, että eron tullessa avioehdosta on vain haittaa. Tämä on toki tilanne vain silloin, jos tosiasiallisesti omistetaan kaikki puoleksi ja kummallakin on saman verran omaisuutta.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   10.4.24 09:34:34

"Viikossa näihin töihin menävä aika on sama (metatyö mukaan lukien), mutta minulla näihin menee enemmän rahaa. Mies maksaa vastineeksi enemmän sitten asuntolainaa. Eron sattuessa mies olisi maksanut enemmän asunnosta, minä pieneksi jääneistä lasten kalsareista. "

Minä en ymmärrä tätä jakoa, että toinen maksaa enemmän arjen kuluja ja toinen enemmän asuntolainaa. Ja sitten sen takia ei tehdä avioehtoa. Tuntuu kuin kaivaisi verta nenästään tuolla systeemillä. Jos sattuu ero, voidaan sitten tapella siitä, onko se lasten vaatteita maksanut osapuoli kuitenkaan maksanut niin paljoa että saa puolet talosta ja voidaan kiukutella ja vääntää ja kääntää siitä, mitä kumpikin omistaa.

Nykyään on niin helppo jakaa kulut puoliksi. Yhteinen käyttötili esimerkiksi on tosi helppo ratkaisu. Kumpikin maksaa puolet (tai muun sovitun summan, esim. hoitovapaiden aikana voi tehdä niin, että hoitovapaalla oleva maksaa vähemmän) yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan yhteinen asuntolaina, asumiskulut, ruuat ja lasten vaatteet. Näin kumpikin maksaa puolet/ sovitun summan.
Jos tulee ero, voidan oikeasti todeta, että ollaan yhdssä maksettu kaikki ja laittaa sitten kaikki sen mukaisesti puoliksi.

Jos asunto on vain toisen omistuksessa, hän maksaa lainansa itse ja käyttökulut laitetaan puoliksi. Asunto jääkin sitten toisen omistukseen eron sattuessa, kun on avioehto tehtynä. Kun muut kustannukset on maksettu puoliksi, ei ole mitään syytä kiukutella kellekään. Se osapuoli, joka ei omista asuntoa, on voinut sijoittaa tai säästää miten haluaa. Kun kumpikin on maksanut yhtä paljon käyttökuluja (tai vähemmän jos on vaikka ollut hoitovapaalla), on kumpikin voinut myös säästää rahaa sen, mitä ylimääräistä on jäänyt.

Joku "puolet vastavan asunnon vuokrasta" on myös tosi outo ajatustapa. Eihän yksin asuessa henkilö välttämättä vuokraisi juuri tällaista asuntoa. Joissain tapauksessa vuokraa voi olla myös mahdoton määrittää, esim. omakotitaloja vuokrataan paljon vähemmän, joten vuokraa voi olla mahdoton sanoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.24 09:36:14

Helpointa on ettei mene naimisiin, kaikin puolin helpointa.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   10.4.24 09:46:09

Jatkan vielä.

Tuo systeemi, jossa ei tehdä avioehtoa, siksi, että toinen maksaa enemmän lasten vaatteita yms. ja toinen sitten asuntoa on riski myös siksi, että mitä jos ero sattuu pian naimisiin menon jälkeen?

Kuvitellaan että mies omistaa asunnon, hinta 150 000e. Selvyyden vuoksi kummallakaan ei ole muuta merkittävää omaisuutta.
Pariskunta muuttaa yhteen ja lapsia saadessa mies on maksanut asuntolainaa pois 50 000e. Lasten saannin aikaan mennään naimisiin. Avioehtoa ei tehdä, nainen maksaa enemmän ruokakustannuksia ja lastenvaatteita yms. juoksevia kuluja ja mies maksaa asumiskustannukset, jotka vähemmän kuin nuo juoksevat kulut, sekä oman lainansa.
Avioehtoa ei tehdä siksi, että nainen maksaa enemmän kuluja joka kuukausi.

Homma toimii, jos useita vuosia tätä jatketaan. Esim. 20 vuoden päästä asunto on velaton ja voi sanoa, että käytännössä ollaan eletty yhteistä elämää ja yhteistä taloutta, joten eron sattuessa on ihan reilua, että nainen saa puolet talosta, vaikka ei ole sitä omistanut.

Mutta mitä jos ero sattuukin vaikka 2 vuoden päästä? Nainen ei ole ehtinyt montaakaan tonnia maksaa enempää yhteisiä kuluja, mutta saa silti puolet miehen omaisuudesta, joka tässä vaiheessa on vaikkapa 60 000e. Reilua?

Lähettäjä: anne 
Päivämäärä:   20.4.24 10:50:00


Onpa täällä touhua, jokainen miettii asioita vain omalta kantiltaan.
Mitäs, jos kumpikin maksaisikin toistensa menot,
Jos toista rakastaa ?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.24 11:50:46

Puoliso maksaa puolet juoksevista kuluista, minä hoidan oman puolikkaani lisäksi lainani. Puolisoni on puolisoni eikä mikään tuntematon vuokralainen, jonka kanssa asumisesta tarvitsisin jotain korvausta. Enemmän minä hyödyn siitä, että rakastamani ihminen asuu kanssani kuin että asuisin yksin.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   20.4.24 17:56:50

Niin kirjoitin tuolla aikaisemmin, että minä maksan ruoat ja mies sitten ihan kaiken asumiseen liittyvän. Sen lisäksi mies maksaa lasten harrastukset (jalkapallon kulut, sukset, luistimet yms.), kalliit hankinnat (turvaistuimet, huvipuisto matkat yms.), ostanut perheen autot jne. Minä sitten ostan lapsille alesta, kirpparilta yms. Vaatteet. Kummallakin jää säästöön rahaa ja omiin huvitteluihin. Mies maksaa kaikessa suhteessa enemmän kuluja. Minä sitten ruoan tekemiset, kaupassa käymiset ja sisäkotityöt.

Meillä tänä toimii. Kaikilla ei toimisi.

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   20.4.24 18:32:39

Erikoisia kuviota. Se maksaa enemmän kenellä on varaa maksaa enemmän.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.24 18:41:23

"Miten olette toimineet tilanteessa, jossa toisella on omaisuutta ja toisella ei?"

Aikanaan kun naimisiin oltiin menossa, tilanne oli tuo ja kaikenkattava avioehto oli molemmille täysin selvä. Ei tarvinnut edes keskustella, tosin jos olisi tarvinnut se olisi kertonut tarpeeksi varattoman syistä haluta naimisiin, joten selvisi sitten sekin samalla.

Se jos on varaton nyt, ei tarkoita että olisi varaton myös jatkossa. Ei avioliiitto estä ketään vaurastumasta, koska avioliitossa ei ole mitään yhteistä (paitsi tietenkin yhteisesti molempien nimissä hankitut asiat) vaan siinä vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate. Kumpikin saa käyttää omat rahansa mihin haluaa, niin ostella vaatteita ja tekoripsiä tai moottoripyöriä kuin sijoittaa osakkeisiin.

"Tilannehan on silloin selainen, että toisen omaisuutta kartutetaan yhdessä ja toisella ei ole mitään?"

Asuisiko varaton ilmaiseksi jossakin sinkkuna? Jos kiinteät asumiskulut puolitetaan (ei tietenkään asuntolainaa, yhtiölainaa tai lainojen korkoja), ei kukaan kartuta kenenkään omaisuutta. Siinä vaiheessa kartuttaa, jos osallistuu toisen asuntolainaan/yhtiölainaan, mutta kuka nyt niin tyhmä olisi jos ei saa myös nimiinsä maksamnsa mukaista osuutta.