Lähettäjä: hupsista 
Päivämäärä:   4.4.24 17:29:07

Kodinvaihtajan kanssa tässä kouluttajan ohjeilla treenataan, vältellään ja vastaehdollistetaan, mutta tilanne tulee päälle niin reippaasti ohi. Ei tässä mitään, edistystä tulee ja kun ollaan kauempana kodista niin suhtaudun noihin kompurointeihinkin hymyllä enkä jää vellomaan.

Tässä talon läheisyydessä taas.. no, ei mene iltapäivisin ihan niin hyvin. Lähtö sujuu usein kivasti mutta tullessa tuntuu joskus että koko naapurusto ulkoilee. Nykyään päästään usein kivasti kotiin namittamalla vaikka väkeä olisi jonkun verra, joskus joudutaan odottelemaan tien toisella puolella olevalla ruohoalueella että pahin helpottaa mutta ei se haittaa, minulla ei ole kiire ja koira on kiinnostunut maassa olevista nameista. Toisinaan taas kaikki menee päin persusta jota oma häpeä ruokkii, hädässä teen umpisurkeita ratkaisuja joita sitten kotona voivottelen ja käyn läpi kuinka olisi pitänyt sitä ja tuota. Varsinkin jos tilanteen näkee usein samaan aikaan ulkona olevat naapurirapun koirakot niin hävettää aivan älyttömästi ja silloin varsinkin teen tosi huonoja päätöksiä, kuten kiirehdin, en tarkkaile ympäristöä ja joudun nenikkäin jonkun kanssa..
Naapurit joille olen puhunut ovat olleet mukavia ja kannustavia, osa kehunutkin miten kiltti koira minulla on, mutta silti tuntuu kuin minut tuomittaisiin näistä satunnaisista riekkumisista..

Miten ihmeessä tästä lukosta pääsee yli? Haluan oppia sen kylmänviileän asenteen ettei yksi stiplu saisi koko dominoriviä kaatumaan kun en lähtisi hätiköimään ja höyryämään. Tiedän ettei sen pitäisi olla ongelma, näitä tilanteita tulee kuitenkin nykyään ehkä kerran viikossa, usein harvemmin ja joskus menee viikkoja ilman minkäänlaisia hullutuksia. Miten te muut olette oppineet?

Lähettäjä: hupsista 
Päivämäärä:   4.4.24 17:31:22

Nyt kun asiaa mietin niin tämä teksti taitaa tiivistää ongelmani; minulla on kauhea tarve selitellä kaikille miksi koirani haukkuu, mitä teen sille jne. Tiedän että pitäisi riittää että yritän parhaani enkä päästä koiraani kenenkään luokse mutta sen ajatuksen lyöminen päähän kun ohikulkijat kääntyvät katsomaan koiraasi joka haukahtelee on niin pirun hankalaa :(

Lähettäjä: oo 
Päivämäärä:   4.4.24 17:36:13

Oletko sen kouluttajan kanssa puhunut tästä tunteesta? Eivät ole joo terapeutteja mutta jokainen kohtaamani on mielellään puhunut omistajan kanssa häpeästä joka lähes väistämättä seuraa epätoivottua käytöstä. Itselle ainakin oli suuri voimavara kuulla kouluttajan suusta että "ei haittaa" kun epäonnistuin aivan täydellisesti ohituksessa jonka olisi käytännössä pitänyt jo sujua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.24 17:36:48

” Nyt kun asiaa mietin niin tämä teksti taitaa tiivistää ongelmani; minulla on kauhea tarve selitellä kaikille miksi koirani haukkuu, mitä teen sille jne.”

Kyllä. Sinun ei tarvitse selitellä, eikä ketään oikeasti edes kiinnosta.

Lähettäjä: hupsista 
Päivämäärä:   4.4.24 17:39:24

En ole muuten ottanut asiaa puheeksi, täytyy seuraavalla tapaamiskerralla nostaa asia esiin :)

Noinhan se taitaa olla ettei ketään kiinnosta, nyt vaan täytyisi onnistua ottamaan oma vinkki käyttöön ja tehdä vaan parhaansa :D

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   4.4.24 17:45:41

Hevospalstalla kun ollaan, niin Kyra Kyrklund on joskus sanonut, ettei pidä jäädä vellomaan ja analysoimaan epäonnistumisia, vaan keskittyä siihen mikä meni hyvin, ja miettiä tarkkaan mitä teki silloin. Sama pätee kaikkeen oppimiseen. Teet hyvää työtä, johon kuuluu epäonnistumiset ja takapakit. Kukaan jolla ei ole koskaan ollut reaktiivista koiraa ei voi ymmärtää mitä löytyy läpi. Minulle piti kerran luennon täysin sivullinen omien sanojensa mukaan kokenut koiranomistaja, kun reaktiivisen pennun ohitus ei kerran onnistunutkaan sellaiselta etäisyydeltä millä se oli aiemmin onnistunut (oman kodin nurkalla totta kai). Luennon sisältö oli, että minulla ei pitäisi olla koiraa. Itku kyllä tuli.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   4.4.24 17:46:18

Löytyy = käyt

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   4.4.24 18:44:27

Ja aika moni oikeasti koirien koulutuksesta vähänkään ymmärtävä ihminen goomaa kyllä, että yrität opettaa sitä. Ei haittaa vaikka välillä tulee huteja, se kuuluu ihan elämään.

Lähettäjä: pop 
Päivämäärä:   4.4.24 22:52:47

Pitäisikö teidän ulkoilla aluksi silloin kun koko naapurusto ei ole samaan aikaan ulkona? Oman reaktiivisen ulkoilutin aina aamusella ja tosi myöhään. Iltapäivällä joku ihan lyhyt pissalenkki tai joku pihalta namien etsintä tms, tai sitten ajettiin umpimetsään tai treenihallille.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   4.4.24 23:07:46

Mitäpä jos sen namipelleilyn sijaan etsisit oikean kouluttajan, joka kerrasta tekee selväksi, että rähjäys ei ole vaihtoehto. Namittaminen vain ruokkii koiran epävarmuutta, kun ohitustilanteista tehdään hirveä mörkö. Koiralle koulutuskaulain ja ohitustilanteessa pieni, nopea hihnamerkki, jos meinaa alkaa rähistä. Ei jäädä paikoilleen junnaamaan, reippaasti ja itsevarmasti ohi ilman ylimääräisiä kommervenkkejä.

Lähettäjä: Eero 
Päivämäärä:   4.4.24 23:20:43

Koiralle liivi joita remmirähjät käyttää saadakseen tilaa opetusvaiheessa, se auttaa jo paljon. Ja lisäksi sulle ohje, että yritä päästä nollaamaan tilanne täysin ulkoilun jälkeen, monesti koirakin rentoutuu seuraavalla lenkillä kun et jää päässäsi ajattelemaan mikä meni pieleen. Kuuluu opetustilanteisiin että välillä menee puihin lujastikin, yksi askel eteen ja kolme taakse. Kyllä se siitä, kun pysyt johdonmukaisena ja tilanteet kiireettöminä.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   4.4.24 23:21:00

K: ai että koiralle tehdään epämukava olo/satutetaan repimällä hihnasta ohituksissa, että sille tulisi itsevarma olo? Kannattaisiko sinun päivittää tietosi koiran kouluttamisesta tälle vuosituhannelle?

Lähettäjä: hupsista 
Päivämäärä:   4.4.24 23:30:56

Sehän se kun siellä lenkillä saa usein olla rauhassa, mutta kotiin tullessa tulee sitten aina samat koirat vastaan, joinain päivinä kellonajalla ei ole väliä kun täällä liikkuu väkeä niin moneen sit aikaan. Ei tunnu olevan kellonajalla väliä, olen vaihdellut aikaa mutta alkaa olla jo koomista miten muutkin onnistuvat aina samoina päivinä vaihtamaan samaan aikaan :D

Namit tuoneet eniten tulosta ja ovat ammattilaisen suosimia eli eiköhän näillä jatketa. Se olen minä joka tekee joistain tilanteista mörön, eli tuskin hihnamerkki muuttaisi mitään kun se oma ahdistus tarttuu siihenkin. Enimmäkseen meillä kuitenkin sujuu hyvin.

Lähettäjä: hupsista 
Päivämäärä:   4.4.24 23:32:07

Kiitos Eero, pakko opetella nollautumaan, meni miten meni :)

Lähettäjä: Kettunen 
Päivämäärä:   5.4.24 11:19:19

Paras neuvo jonka olen aikanaan saanut omalta kouluttajaltamme oli, että älä ota oman koirasi tekemisiä henkilökohtaisesti. Eli suomeksi: ne koiran tekemiset eivät ole suora merkki henkilökohtaisesta epäonnistumisesta. Häpeä estää edistymästä! Tosin, tuo on hirveän inhimillinen tilanne kokea tiettyä häpeää, varsinkin kun sitten somessa saat lukea näiden oman elämänsä superihmisten kommentteja siitå, miten pitäisi olla jo ja miten heillä ei koirat koskaan (kun ei ole oikeasti edes omistettu sitä epävarmaa ja reaktiivista yksilöä joka purkaa olotilat äänellä. Ei minullakaan ennen tätä yhtä yksilöä. Kolmesta koirasta yhdellä on ollut enemmän ja vähemmän ongelmaa kys. asian kanssa ja töitä on tehty. On ollu aikojen varrella koiria joilla on ollut alkuun yritystä aloittaa, koulutuksella hyvin nopeaa päästy kauniiseen ohittamiseen. Ja sitten on tämä yksi yksilö, vaikea sellainen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.24 17:34:56

Sun ongelma on se että tässä remmirähjätilanteessa sinua ei oikeastaan kiinnosta koira, ja koiran hyvinvointi. Tai kiinnostaa mutta jää täysin sen sinun prioriteetin jalkoihin. Sinun ykkösprioriteetti on muut ihmiset ja muiden ajatukset, se ettei kukaan tuomitse tai ajattele tuota tai tätä ja kaikki tuo turha häpeily.

Kyllä se siitä jahka saat prioriteetit kuntoon, ja opit olemaan kiinnostunut omasta koirastasi ja koiran mielentilasta, etkä satunnaisten ohikulkijoiden ajatuksista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.24 17:38:58


Lähettäjä: K
Päivämäärä: 4.4.24 23:07:46

Mitäpä jos sen namipelleilyn sijaan etsisit oikean kouluttajan, joka kerrasta tekee selväksi, että rähjäys ei ole vaihtoehto. Namittaminen vain ruokkii koiran epävarmuutta, kun ohitustilanteista tehdään hirveä mörkö. Koiralle koulutuskaulain ja ohitustilanteessa pieni, nopea hihnamerkki, jos meinaa alkaa rähistä. Ei jäädä paikoilleen junnaamaan, reippaasti ja itsevarmasti ohi ilman ylimääräisiä kommervenkkejä.

^
Koira, joka oppii assosioimaan muut koirakot mukavaan ja iloiseen hetkeen omistajansa kanssa > Epävarma ressukka ja iloinen hetki on kauhea mörkö :(

VS

Koira, jota nypitään hihnassa ja tehdään selväksi että paskaa ja kipua on tulossa jos reagoi valmiiksi epämukavaan tilanteeseen (Koska sitähän tuo nyppiminen on - vai mitä sinä teet, jos se koira ei reagoi tuohon nyppimiseen ja ruhoa on 50 kiloa hihnanpäässä? No, revit kovempaa, niin kovaa, että koira joku päivä tajuaa nyppäisystäkin että väkivaltaa on tulossa) > Itsevarma ja iloinen koira!

Ei saamari miten idioottia porukkaa on vielä tänä päivänä. :D

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.4.24 18:59:37

Koira on Jumalasta seuraava. Ei sille saa aiheuttaa pahaa mieltä!

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   5.4.24 19:08:01

Inhoan rähiseviå koiria, joten olen just oikea tyyppi vastaamaan tähän. Sä sentään pidät koirasi hihnassa ja yrität jatkuvasti sitä kouluttaa, hienoa! Eiköhän se ajan kanssa mene eteenpäin, ja jos ei, niin piikkiä tai kiertoon.

Lähettäjä: hui 
Päivämäärä:   5.4.24 19:21:16

V...kaan väliä anna rähistä mut piä lapasessa ja ohita nopeaan ja se siittä!

Lähettäjä: juttis 
Päivämäärä:   26.4.24 14:50:31

Hyvähän se on hävetä niin tulee tehtyä asialle jotain ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.24 16:23:16

"Lähettäjä: --
Päivämäärä: 5.4.24 18:59:37

Koira on Jumalasta seuraava. Ei sille saa aiheuttaa pahaa mieltä!"

^ Siis kyllähän sä saat tehdä mitä vaan, huuda vaikka oravalle. Ei kyse ole siitä että koiralle ei saisi aiheuttaa pahaa mieltä, vaan siitä, että koiralle pahan mielen aiheuttaminen on yhtä koomisen järjetöntä kuin se, että aiheutat oravalle pahan mielen.

Olet ihminen, koira on koira. Se koira ei ymmärrä miksi sille kiukkuat. Siksi se on typerää ja kertoo myös paljon kiukkuajan omasta ymmärryksen tasosta. Annat myös vaikutelman että sinä _haluat_ aiheuttaa koirallesi pahaa mieltä - missä tapauksessa kannattaa katsoa peiliin ja pohtia, miksi haluat aiheuttaa koirallesi negatiivisia tunnereaktioita, ja miksi koet että palvoisit lemmikkiäsi, jos haluat että yhteistyö tulee motivaation ja hyvän suhteen kautta. :D

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   26.4.24 16:37:55

"Koiran tekemiset eivät ole suora merkki henkilökohtaisesta epäonnistumisesta. Häpeä estää edistymästä! Tosin, tuo on hirveän inhimillinen tilanne kokea tiettyä häpeää, varsinkin kun sitten somessa saat lukea näiden oman elämänsä superihmisten kommentteja siitå, miten pitäisi olla jo ja miten heillä ei koirat koskaan (kun ei ole oikeasti edes omistettu sitä epävarmaa ja reaktiivista yksilöä joka purkaa olotilat äänellä."

Kopion tuolta ylempää tämän tähän itseäni varten!
Ja saattaa moni muukin tätä tarvita, myös alottaja. :)

Mulla on alle vuoden ikäinen reaktiivinen koira ja kyllä vaan oon häpeää omaa osaamattomuuttani kohtaan tuntenut monet kerrat!
Nameja joku pitää pahana, mutta itse liputan positiivista vahvistamista.
Kovia, epämukavia pantoja ja repimistä en kannata. (ja kyllä oon hihnasta nyppiny - jäätävän huono olo tulee itselle omasta huonosta toiminnasta)

Meillä autojen ohittaminen tässä nyt ongelma lenkillä. Täällä maaseudun rauhassa ei vielä ole onneks koirien kohtaamista tullu.