Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 09:53:42

Mies ei vaan kosi. Alkaa jo ärsyttää ja vtuttaa, joka ikinen päivä. Sit pitäis olla iloinen jne kun jos oon ärsyyntynyt niin ei hän varmasti kosikaan.

Olen kysynyt miestä naimisiin. Ei vastaa juuta eikä jaata.
Olen keskustellut asiasta miehen kanssa. Sanoo vaan et mennään sit joskus naimisiin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.3.24 09:55:36

Miksi pitäisi mennä naimisiin? Jos mies haluaa se kyllä kosii nopeastikin. Miehet kyllä tietää mitä ne haluaa ja kuulostaa vähän siltä ettei miehesi halua kanssasi naimisiin

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   29.3.24 09:56:11

No kauanko olette olleet yhdessä? Me menimme naimisiin 16 vuoden jälkeen, mies kosi silloin. Mitä ihmeen väliä sillä on kosiiko mies heti vai hetken päästä, jos suhde muuten on onnellinen?

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 09:58:33

Naimisiinmeno olisi symboli sitoutumiselle. Että olen se ihminen kenen kanssa mies haluaa elämänsä jakaa.

Mut sepä se kaihertaa. En ole vaimomateriaalia. En ole sellainen ihminen jonka mies haluaisi ”omakseen” tai sitoutua. Jos mies haluaisi, niin hän kosisi. Hän ei halua. Ei ole varma minusta. Nämä ajatukset pyörii päässä ja eiköhän nuo jollain asteella ole tottakin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.3.24 09:59:41

Eroa, miksi tyytyä tuohon

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.3.24 10:01:26

Tyypillinen tulevaisuuteen siirtäjä. Työkaverini mies ei kanssa kosinut kun ei halunnut naimisiin. Sitten kun he olivat olleet jo yli 20 v. yhdessä niin mies olisi halunnut häät jne. Työkaverini sanoi, että ei halua olla vanha morsian, että mitäs et kosinut nuorempana kun olisi ollut mahdollisuus. Näin se juna meni jo :D

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   29.3.24 10:04:33

Kosi itse. Miksi se on miehen osa jännittää vastausta?

Lähettäjä: ä 
Päivämäärä:   29.3.24 10:06:09

”Kosi itse. Miksi se on miehen osa jännittää vastausta?”

Aloittajahan on jo kosinut miestä.

Lähettäjä: Hh 
Päivämäärä:   29.3.24 10:07:35

Jos haluaa naimisiin vain naimisiinmenon vuoksi, niin kuin aloittaja tuntuu haluavan, niin varaudu siihen että vuoden päästä tulee ero.

Nimimerkillä been there, done that!!

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 10:09:12

Olen kysynyt miestä naimisiin. Kuten kirjoitin. Plus mies on sanonut haluavansa kosia, eipä vaan tapahdu. Jotkut perinteet olisivat ihan kivoja, siitä huolimatta olen kysynyt.

Haluan olla mieheni kanssa (enkai muuten naimisiin haluaisi) ja meillä on yhteinen asuntolaina ja perheenlisäys toiveissa. Mutta alan olla jotenkin tosi pettynyt ja vähän jopa loukkaantunut.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 10:10:14

Mieluiten menisin maistraatissa kahdestaan naimisiin, en edes haluaisi juhlia. Toki miehen iloksi voisin jos hän sitä haluaisi. Kyse on sitoutumisesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 10:14:03

Haluaako mies lapsiakin "sitten joskus"?

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.3.24 10:17:00

Naimisiin kysyminen on kosimista, eli olet jo kosinut miestä. Jos miehen vastaus oli että mennään sitten joskus naimisiin, olette kihloissa. Turha sinun on asiaa vatvoa päässäsi, kysy mieheltäsi milloin hän haluaa häät. Jos vastaus in "sit joskus", kerro oma kantasi ja kysy miksei sinun toivomasi ajankohta sovi miehelle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa Keskustellaan asiat läpi, eikä odoteta norsunluutornissa että prinssi uljas saapuu ja polvistuu.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   29.3.24 10:20:02

olette kihloissa. Turha sinun on asiaa vatvoa päässäsi, kysy mieheltäsi milloin hän haluaa häät. Jos vastaus in "sit joskus", kerro oma kantasi ja kysy miksei sinun toivomasi ajankohta sovi miehelle. "
Näin.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 10:26:23

Joo ei me kyllä kihloissa olla.

Lähettäjä: ä 
Päivämäärä:   29.3.24 10:29:06

Jos sinä, aloittaja, olet kysynyt miestä naimisiin ja mies on vastannut, että mennään vaan naimisiin joskus, niin kyllä te olette kihloissa Suomen lain mukaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 10:33:06

No lakia on turha vetää tähän mukaan, koska kosin alla ei ole enää juridista merkitystä Suomen lainsäädännössä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 10:33:19

Kosinnalla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 10:33:22

Minkä ikäinen aloittaja on? Juridessa mielessä on järkevää olla naimisissa jos on lapsia, toinen kuolee jne. Kokemukseni mukaan moni menee ojasta allikkoon kun talo ostetaan ennen häitä. Kun mies on jo saanut haluamansa niin miksi mennä naimisiin? Ehkä sama homma lasten kanssa, et tehdään sitten kun joskus ehkä...

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 10:33:41

No kihloissa sitten niin että mies ei koe olevansa kihloissa, hääpäivää ei ole tiedossa eikä tulossa. Ja mies aikoo ”joskus” ( :) ) kosia. Jestas hienot kihlat täällä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   29.3.24 10:36:49

Niin oliko se miehen vastaus nyt se, ettei sano juuta eikä jaata, vai se, että menette joskus naimisiin?

Oli miten oli, tämä on yleensä suhteellisen simppeliä. Jos mies haluaa oikeasti naimisiin, hän kosii. Jos hän ei halua, hän jää suhteellisen tyytyväisenä tuohon tilanteeseen, jossa teillä on se yhteinen asuntolaina ja mahdollisesti perheenlisäystäkin toiveissa (kuten itse sanoit). Se on hänelle ihan ok, ei mikään suurien tunteiden asia. Hän saattaa jopa raahautua sinne maistraattiin kanssasi jos tarpeeksi painostat.

Kun sitten lopulta hänen elämäänsä tulee se nainen, joka vie jalat alta, jäät lapsinesi ja asuntolainoinesi kuin nalli kalliolle. Mies on uuden rakkautensa kanssa naimisissa alta kahden vuoden päästä tapaamisesta.

Ole hyvä. Et ehkä halunnut kuulla tätä, mutta näin se yleensä menee.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   29.3.24 10:37:52

Ehdotus, istukaa nyt alas ja keskustelkaa. Mitä sinä toivot ja haluat, mitä mies toivoo ja haluaa. Ei se kihloissa olo "ole mitään", jos se ei johda mihinkään jos sitä avioliittoa jää myös pitkittämään.

Meillä mies kyllä kosi nopeasti, mutta siinä se sitten olikin. Sormus on ollut sormessa nyt 9 vuotta. Kumpikaan ei halua juhlia ja häitä, vaan maistraatissa keskenämme, todistajina joko vieraat tai sovitusti läheiset, mutta ei. Kyllä tässä sitoutuneita toisiimme ollaan, on yhteiset lainat jne., mutta jostain syystä miehelle itsessään se avioliitto on "ihan sama, ei oo pakko". Itse taas haluaisin miehestä aviomieheni ihan juurikin siksi, että on sitä omaisuutta, jos perhettä perustetaan, jos jotain käy. Minusta avioliitto helpottaa ja tuo turvaa, jos jotain sattuukin.

Noh, ehkäpä voisi ottaa jälleen asian esille, että tehtäisiinkö asialle jo jotain. Arkielämää se avioliitto ei todennäköisesti tule muuttamaan, enkä halua naimisiin vain naimisiinmenon ilosta.

Lähettäjä: ä 
Päivämäärä:   29.3.24 10:41:16

”No lakia on turha vetää tähän mukaan, koska kosin alla ei ole enää juridista merkitystä Suomen lainsäädännössä”

Mitä tarkoitat? Avioliittolaki 1 luku 1 pykälä:

”Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.”

Eli kyllä, aloittaja on kihloissa, koska kihlautuminen ei edellytä hääpäivän sopimista tai että kihlautuminen on jotenkin ”hieno”, kuten aloittaja ajattelee. Kihlaus on yksinkertaisesti sopimus avioliitosta.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 10:45:52

Niin oliko se miehen vastaus nyt se, ettei sano juuta eikä jaata, vai se, että menette joskus naimisiin?

Oli miten oli, tämä on yleensä suhteellisen simppeliä. Jos mies haluaa oikeasti naimisiin, hän kosii. Jos hän ei halua, hän jää suhteellisen tyytyväisenä tuohon tilanteeseen, jossa teillä on se yhteinen asuntolaina ja mahdollisesti perheenlisäystäkin toiveissa (kuten itse sanoit). Se on hänelle ihan ok, ei mikään suurien tunteiden asia. Hän saattaa jopa raahautua sinne maistraattiin kanssasi jos tarpeeksi painostat.

Kun sitten lopulta hänen elämäänsä tulee se nainen, joka vie jalat alta, jäät lapsinesi ja asuntolainoinesi kuin nalli kalliolle. Mies on uuden rakkautensa kanssa naimisissa alta kahden vuoden päästä tapaamisesta.

—-

Ollaan juteltu asiasta usein. Ei sano mitään tai sanoo että joskus sitten. Ja tuohan mua vtuttaa ja kaihertaa kun riedän että kyl se kosisi jos haluaisi. Sanoo vain että yhteinen lapsi (yritys siis päällä, tekisi mieli laittaa jalat ristiin) on jo isoin sitoutuminen mitä ihminen voi tehdä. Että on sitoutunut minuun ja haluaa olla minun kanssani.

—-

Voisiko lopettaa jauhamisen et oltais jo kihloissa. Kumpikaan meistä ei näin miellä olevan.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.3.24 10:46:58

Älä nyt ainakaan lapsia tee tollasen kanssa. Jos mies ei tiedä oikein mitään mitä haluaa niin hyvin on epävarmaa koko tulevaisuus.
Oikeesti oletko se nainen jonka kanssa mies haluaa yhteisen tulevaisuuden.
Perhe on iso sitoutuminen eikä mikään, että jos mies rakastuukin toiseen ja sitten vaan lähtee ja jättää sinut lapsineen. Harkitse nyt tarkkaan mitä itse haluat.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   29.3.24 10:49:25

Itse toki päätöksesi teet, mutta en henkilökohtaisesti tekisi lasta tuohon suhteeseen. En edes olisi ostanut yhteistä asuntoa ilman avioliittoa.

Miehellä ei selvästi ole tuossa mitään suurempia intohimoja pelissä. Jos hän oikeasti haluaisi viettää kanssasi loppuelämänsä, hän näyttäisi sen kyllä. Tuollaiseksi ”ihan sama katotaan sit joskus” -kivireeksi heittäytyminen suhteessa ei koskaan lupaa hyvää.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.3.24 10:50:41

Sepä se että ikä alkaa painamaan, sen takia perheenlisäystä yritetään. Eipä sillä, eipä ole raskaus alkanut. Ja kun mies kuitenkin kertoo olevansa sitoutunut (ja toki sen näyttääkin) ja et aikoo joskus kosia. En haluaisi tästä lähteä mutta en kyllä tällaista vuosia jaksa.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   29.3.24 10:51:03

"Oli miten oli, tämä on yleensä suhteellisen simppeliä. Jos mies haluaa oikeasti naimisiin, hän kosii. Jos hän ei halua, hän jää suhteellisen tyytyväisenä tuohon tilanteeseen, jossa teillä on se yhteinen asuntolaina ja mahdollisesti perheenlisäystäkin toiveissa (kuten itse sanoit). Se on hänelle ihan ok, ei mikään suurien tunteiden asia. Hän saattaa jopa raahautua sinne maistraattiin kanssasi jos tarpeeksi painostat.

Kun sitten lopulta hänen elämäänsä tulee se nainen, joka vie jalat alta, jäät lapsinesi ja asuntolainoinesi kuin nalli kalliolle. Mies on uuden rakkautensa kanssa naimisissa alta kahden vuoden päästä tapaamisesta.

Ole hyvä. Et ehkä halunnut kuulla tätä, mutta näin se yleensä menee."

Tämä!

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   29.3.24 10:51:37

erojen kasvavasta määrästä päätellen vihkivalalla ei ole enää mitään merkitystä. tehkää testamentti ja eläkää onnellisina, aamen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 10:52:47

"Mitä tarkoitat? Avioliittolaki 1 luku 1 pykälä:

”Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.”"

Kerrostalo vielä, mikä vaikutus tällä on, tai miten sopiminen määritellään? Aloittajan mies on sanonut "ei mitään tai ehkä joskus".

Aloittaja: olette puhuneet asiasta ja tiedät miehen kannan, eli "ei mitään tai ehkä joskus". Riittääkö tämä sinulle? Ilmeisesti ei. Mitä voit tehdä seuraavaksi? Sanoa miehelle, että olet tyytymätön tilanteeseen ja haluat oikeasti nimet paperiin tässä asiassa.

Ja sitten tärkein: mitä teet, jos mies ei halua oikeasti niitä papereita allekirjoittaa?

Lähettäjä: ä 
Päivämäärä:   29.3.24 10:54:47

Kihlaus ei ole Suomessa mielipidekysymys, mutta toki jos ette asu Suomessa, asia voi olla toisin.

Minun omat vanhempanikin olivat kihloissa seitsemän vuotta ennen naimisiinmenoa (ja ennen kihloja seurustelivat toiset seitsemän vuotta). Ihan sitoutuneita toisiinsa he ovat silti, pari kuukautta sitten heillä oli 40-vuotishääpäivä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   29.3.24 11:19:43

Lapsia tietysti tuohon vielä, tyypillistä. Ja x vuotta niin on varma eroperhe, koska rakennetaan juoksuhiekalle. Niin nähty.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.3.24 18:36:53

Vapauta mies. Asia on kuten ajattelet, mies ei pidä sinua vaimomateriaalina eikä halua omasta halustaan kanssasi naimisiin. Saatat saada hänet avioliittoon, mutta se ei ole hänen halunsa. Hän suostuu korkeintaan sinun mieliksi tai pelätessään, että jää yksin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   30.3.24 18:40:59

Monet miehet ei pidä sitä tärkeenä.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   30.3.24 18:56:39

Hmmm....: miksi pitäisi olla naimisissa että suhde on pitävällä pohjalla?

Karkealla otannalla mun tuttavapiirissä se papin aamen tai maistraatissa piipahdus ei ole ollut merkki sitoutumisesta ja takuu ikuisesta yhdessäolosta vaan tähän viidenkympin ikään mennessä osa on jo kolmannen "sen oikean" kanssa naimisissa.

Lähettäjä: Kylllä 
Päivämäärä:   30.3.24 19:58:58

Itse tiedän lukuisia pareja jotka eivät menneet edes kihloihin tai jäivät kihloihin ilman naimisiin menoa. Onnellisia ovat vuosikymmenten jälkeenkin. Itse en koskaan halua naimisiin, koska se tuntuisi pakkopullalta. Tietysti jos monen vuoden jälkeen tuntuu että suhde kestää niin ehkä sitten vaikka kihlat. Avioliitto on vanhanaikaista toisen sitomista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.3.24 20:14:46

Joku mies julkisesti sanoi hyvin, että mies kyllä tietää aikooko kosia 5vuoden päästä. Jos ei kosi eikä ole aikeissa niin ei varmasti myöskään aijokkaan. Sitten kun keissenä missä on kosittu 18vuoden päästä niin on hyvin voinnut johtua siitä, että mies on kasvanut henkisesti ja muutenkin iän myötä jokainen muuttuu, tulee eri persketiivit eri asioihin jne. Mutta se 5vuoden suhteen aikana oleva mies ei ollut aikomuksissakaan kosia vaikka kosikin 13v päästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.3.24 21:22:50

On eri asia jos molemmat puolisot ovat sitä mieltä, että avioliitto turha. Ehkä he ovat keskustelleet, ettei loppuelämän suhde ole tavoite. Tai voi olla, että he ovat muilla tavoin luvanneet sitoutumisesta ja loppuelämästä.

Mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua vaan hengailla suhteessa samalla kun toinen haluaisi loppuelämän suhdetta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.3.24 21:26:15

Nämä "sitten joskus"-miehet kannattaa unohtaa. Ne eivät ikinä saa mitään aikaiseksi.

Lähettäjä: Salami 
Päivämäärä:   30.3.24 21:35:28

”No lakia on turha vetää tähän mukaan, koska kosin alla ei ole enää juridista merkitystä Suomen lainsäädännössä”

On sillä se merkitys, että kihlattuaan vastaan ei tarvitse todistaa oikeudessa.

Lähettäjä: muhvi 
Päivämäärä:   30.3.24 21:38:22

Nykyään näitä jahkailijamiehiä on niin paljon, koska naiset mahdollistavat sen. Jos kerran mies saa yhteisen asuntolainan, seksiä, kodinhoitoa, keskustelu- ja asuinkumppanin ja vielä lastenkin yrittämistä ilman, että kosii naista, niin miksi jahkailijamies ei ottaisi ilmaiseksi sen mitä saa? Jos edellyttää mieheltä sitoutumista, ei pidä antaa kaikkea miehelle, joka ei selvästikään uskalla sitoutua sinuun. Aloittajan toinen käsi yrittää nyt opettaa miehelle, että minä olen vakavasti otettava ja itseään kunnioittava nainen, joka ei tee lapsia haahuilijamiehelle, ja samaan aikaan toinen käsi jo availee housunnappeja ja sanoo, että saat minulta kaiken mitä haluat. Näin niin kuin karkeasti sanottuna, mutta tottahan se on.

On yllättävän yleistä, että miehet saattavat tehdä lapsia sellaisten naisten kanssa, joita he eivät halua kosia. He haluavat jälkeläisen, kun siihen tarjoutuu kivan ja tasapainoisen oloisen naisen kanssa mahdollisuus, mutta takaportti naisen suhteen pidetään auki: kun ei sanottu, että tahdon rakastaa myötä- ja vastamäessä, niin on helpompi lähteä, jos alkaa tuntua, että nyt alkaa riittää.

Aloittaja, palauta itsekunnioituksesi ja ole tyytyväinen, jos et ole vielä raskaana. Heivaa se mies, jos hän ei pysty sinuun aidosti sitoutumaan ja kuitenkin haluaisi sinun olevan synnyttäjä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.3.24 21:38:55

Kappas. Toisaalta avopuolisoaankaan vastaan ei tarvitse. Kuinkahan usein eri osoitteissa asuvat vetoavat kihlaukseen tässä tilanteessa?

Lähettäjä: muhvi 
Päivämäärä:   30.3.24 21:51:06

Ja minulla on tästä myös omaa kokemusta. Olin ollut nykyisen mieheni kanssa noin kolme vuotta ilman kosintaa (kolmenkympin päälle oltiin molemmat), kun sanoin miehelle, että mielessäni alkaa jo tuntua epäilys, johtaako tämä suhde avioliittoon vai ei, ja että kuten hän tietää minun suunnitelmiini ei kuulu kymmenen vuoden avoliitto ja aion varmistaa, etten sellaiseen tilanteeseen päädy. En sanonut, että nyt kosinta tai ero, mutta ilmoitin, että tämä on realiteetti ja aion jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa todeta, onko elämäni nyt sellaista kun toivon vai roikunko vain jossain. Tästä meni alle vuosi, kun mies kosi romanttisesti, ja hääpaikka varattiin pian sen jälkeen. Miehen kanssa on asiasta paljon puhuttu silloin ja jälkikäteen ja hän oli ajatellut, että varmasti haluaa olla kanssani ja näkee avioliiton osana sitä, mutta hänen lähipiirissään oli niin tavallista, että pariskunta oli yhdessä 10+ vuotta ja hankki lapsiakin ennen häitä, että hän ajatteli, että ei sillä ole väliä, mennäänkö naimisiin kolmen vai kolmentoista vuoden kuluttua. Kun eihän se arkeen vaikuta. No ei se varsinaisesti vaikutakaan, mutta henkinen ero on minulle iso. Mies kyllä häiden jälkeen alkoi käyttää silmiinpistävän paljon vaimo-sanaa, aina julisti tutuille ja tuntemattomille kuinka hänen vaimonsa sitä ja vaimonsa tätä ja tarjoilijan piti tuoda hänelle jotain ja vaimolle taas tuota jne. Hyvin onnellinen mies on ollut ja näyttää nauttivan itsekin siitä, että olemme naimisissa emmekä vain hengaile, vaikka silloin aikoinaan ajatteli, että ei kai sillä statuksella väliä kun yhdessä ollaan.

Mutta ne rajat pitää vetää. Minun rajani oli tämä ja ilmoitin sen miehelle selvästi, ja hän sitten sai käyttää sitä tietoa niin kuin parhaaksi näki. En halunnut itse kosia ja hän tiesi sen, koska minäkin tykkään tietyistä perinteistä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   30.3.24 22:41:39

"Kokemukseni mukaan moni menee ojasta allikkoon kun talo ostetaan ennen häitä. Kun mies on jo saanut haluamansa niin miksi mennä naimisiin? "

-Mikä ihmeen kaupankäynti tämä muka on, että mies suostuu naimisiin, jotta nainen suostuu ostamaan talon?? :D Täysin toisistaan riippumattomia asioita.

Lähettäjä: je 
Päivämäärä:   31.3.24 08:19:08

Muhvin kommentti laittoi miettimään.

Minulla on eräs kaverimies, joka ei koskaan nimitä vaimoaan vaimoksi vaan rouvaksi. Välillä käyttää etunimeä. Mutta ei vaimo-sanaa. Käyttää ehkä enemmän etunimeä hänestä puhuessaan, ja rouva-nimitystä nimenomaan silloin, kun häntä ärsyttää joku vaimossaan.

Tosin minulla on myös kavereita, jotka nimittävät ihan vain tyttö- tai naisystävää vaimoksi. Vaikka ei olla edes kihloissa, niin silti puhutaan vaimosta, ja moni luulee tuollaisten sitten olevan naimisissa, ja sitten he nauravat, että no ei todellakaan olla edes kihloissa. Ja parisuhde on saattanut kestää jo yli 10 vuotta, on yhteinen asunto, mutta ei välttämättä lapsia. Ja tuollaisetkin parisuhteet voivat sitten kariutua.

Kyllähän sillä kai jotain merkitystä on mitä termiä toisesta käyttää.

Lähettäjä: Error 
Päivämäärä:   31.3.24 10:06:53

"LähettäjäL

Päivämäärä29.3.24 10:36:49

Niin oliko se miehen vastaus nyt se, ettei sano juuta eikä jaata, vai se, että menette joskus naimisiin?

Oli miten oli, tämä on yleensä suhteellisen simppeliä. Jos mies haluaa oikeasti naimisiin, hän kosii. Jos hän ei halua, hän jää suhteellisen tyytyväisenä tuohon tilanteeseen, jossa teillä on se yhteinen asuntolaina ja mahdollisesti perheenlisäystäkin toiveissa (kuten itse sanoit). Se on hänelle ihan ok, ei mikään suurien tunteiden asia. Hän saattaa jopa raahautua sinne maistraattiin kanssasi jos tarpeeksi painostat.

Kun sitten lopulta hänen elämäänsä tulee se nainen, joka vie jalat alta, jäät lapsinesi ja asuntolainoinesi kuin nalli kalliolle. Mies on uuden rakkautensa kanssa naimisissa alta kahden vuoden päästä tapaamisesta.

Ole hyvä. Et ehkä halunnut kuulla tätä, mutta näin se yleensä menee."

Aamen! Ei ole yks eikä kaks kertaa, kun on näin käynyt ihmiselle... Kannattaa istua alas ja jutella, selvittää omat ajatukset ja kysyä mieheltä mikä oikeasti mättää.
Mies on tyytynyt tilanteeseen, mutta naimisiinmeno onkin eri juttu. Moni ajattelee, että kun on naimisissa, niin ero vaikeampaa vaikka olisikin lapsia. Lapset ja avokin voi helposti jättää taakseen, mutta kun on naimisissa, niin...

Lähettäjä: nänä 
Päivämäärä:   1.4.24 13:38:30

Sanon samaa kuin moni muu. Jos mies haluaisi naimisiin ja lapsia, niin kihloissa oltaisiin oltu jo vuodessa-kahdessa ja häät olisivat olleet asap ja lapsi alulle saman tien.

Niin monille on käynyt niin, että miehen kanssa roikutaan parisuhteessa ja sitten mies yhtäkkiä vaihtaa toiseen ja vuodessa etenevät parisuhteessa pidemmälle kuin aiemmassa suhteessaan ikinä...

T: 12 v parisuhteessa, kunnes mies ilmoitti haluavansa erota.

Toinen nainenhan sillä oli. Me emme menneet naimisiin eikä meillä ollut lapsia, mutta tuon uuden naisen kanssa sitten asiat etenivät nopeasti. En syytä sitä uutta naista. Ihmettelen vain sitä, että mies esitti minulle että haluaa olla kanssani ja oli muka niin ihanaa, kunnes sitten noin vain ilmoitti muuttavansa pois. Ei mitään keskustelua etukäteen.

Uuden naisen kanssa en juurikaan ole ollut tekemisissä, mutta hän joskus kysyi, millä mielellä olen, koska hänellä ei ollut hajuakaan, että miehellä oli parisuhde, kun hän alkoi tämän kanssa lämmitellä välejä. Löysivät toisensa työpaikalta.

Eräälle kaverille käynyt myös noin. Parisuhde kestänyt 6 v ja mies pyöritti toista naista selän takana. Kun nainen muutti miehen asuntoon, ei hällä ollut mitään tietoa siitä, että sieltä on ex-nainen muuttanut eilen ulos. Kaverini sai kaverinsa kautta tuon uuden naisen yhteystiedot ja juttelivat asiat läpi. Nainen sanoi, että hän ei olisi ikinä alkanut olla tuon miehen kanssa, jos olisi tiennyt tämän olevan varattu.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   1.4.24 15:53:11

Entä jos miehen mielestä onkin hyvä noin. Ei halua häiden aiheuttamaa hössötystä ja järjestelyjä eikä tykkää olla juhlien keskipisteenä. On tyytyväinen tuohon, siirtää häitä kauemmas lupauksillaan sitten joskus. Ei se välttämättä ole toinen jalka oven raossa lähdössä.

Puhukaa kunnolla ja anna miehenkin puhua, älä jankuta ja syyllisistä vaan kysy ja hyväksy vastaus.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   1.4.24 16:02:33

Eihän aloittajakaan halua isoja juhlia ja hössötystä.

Mies vain ei halua sitoutua puolisoonsa jurisesti. Haluaa olla vapaa vaihtamaan toiseen heti kun sellainen ilmestyy saataville.

Aika monillahan on kokemusta siitä että kun mies löytää paremman niin eroaa välittömästi.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   1.4.24 16:22:42

Eiku tuollahan oli aloittaja laittanut että maistraattikin käy. Tietäähän mies sen?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   1.4.24 16:23:43

Xx: yhtä lailla se eroaa vaikka olisi aviossa jos on erotakseen.

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   1.4.24 20:52:10

Olisi kiva kuulla aloittajan miehenkin kommentit asiasta. Nyt on jaettu vasta puolet totuudesta ja sen perusteella on turha tehdä arvioita tilanteesta ja sen laadusta.

Lähettäjä: ä 
Päivämäärä:   1.4.24 21:16:00

”Sanon samaa kuin moni muu. Jos mies haluaisi naimisiin ja lapsia, niin kihloissa oltaisiin oltu jo vuodessa-kahdessa ja häät olisivat olleet asap ja lapsi alulle saman tien.”

Kirjoitin jo aiemmin tuonne, että isäni ja äitini seurustelivat ensin seitsemän vuotta ja olivat kihloissa toiset seitsemän ennen kuin menivät naimisiin. Esikoinen eli minä synnyin puoli vuotta häiden jälkeen. Nyt vanhempani ovat olleet naimisissa 40 vuotta.

Eräs kaveripariskuntakin seurusteli yhdeksän vuotta ennen naimisiinmenoa. Nyt ovat olleet naimisissa 16 vuotta, lapsia neljä. Erilaisiakin tapauksia siis on.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   1.4.24 21:40:52

Täällä sama ongelma, mies ei kosi. Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, 7 vuotta avoliitossa, yhteinen asunto ja laina 4 vuotta. 1- lapsi 2 vuotias. Mies toivoo toista lasta. Kosinnasta olen puhunut ensimmäisen kerran 3 vuoden kohdalla. Mies haluaa itse kosia, vetoaa ettei ole ollut sopivaa hetkeä. Työkiireet, sairastelut, asunnon ostot, hevoset, lapset, taloustilanne, korona jne. Meillä asiat ihan hyvin, on rakkautta, seksiä, taloudellista tukea puolin ja toisin, kunnioitusta jne. Olen sanonut, että kelpaisi vaikka maistraatti, mutta miehelle se ei käy. Itse olen äärimmäisen tympääntynyt ja katkeroitunut. Molempien suvut ihmettelee ja odottaa koska kosinta ja häät tapahtuu. Itse tulen surulliseksi muiden kosinnoista ja häistä, kirvelee. Olen tämän miehelle myös selkeästi sanonut, vastaukseksi saan ”joku kaunis päivä hän haluaa yllättää”

No minä olisin halunnut olla nuori ja kaunis lapseton morsian, tuntuu, että nyt lapsen jälkeen häämatkat ja juhlat jne, ei sujuisi ihan niin vaivattomasti, kuin olisin halunnut. Ärsyttää, kun annoin periksi, että lapsi sai miehen sukunimen. Olen miettinyt, että jos vaihdan oman sukunimeni ilman avioliittoa miehen nimeksi, tai lapselle oman sukunimeni, mies ei tästä innostu vaan kertoo, että kosinta on kyllä tulossa.

Itse olen päätynyt siihen, että ehkä tämä suhde on sellainen johon tehdään lapset ja hoidetaan yhdessä vanhemmuus. Häitä en enää odota, jos kosintaa ei ole vuoden päästä kuulunut aion unohtaa koko asian ja keskittyä perheeseen. Menen sitten myöhemmin jonkun toisen miehen kanssa naimisiin, joka oikeasti sitä kanssani haluaa, kun lapset isompia. Kyllä tämä avioliitto asia hiertää ainakin omaa suhtautumista mieheeni, vaikkei avioliitto hirveästi mitään välillämme muuttaisi, mutta haluaisin olla jollekulle vaimo, ihminen jonka kanssa joku haluaa vakavasti sitoutua ja näyttää sen julkisesti.

Käy välillä mielessä, että eikö mies rakasta tarpeeksi, vilkuileeko sivuilleen ja odottaa parempaa? Jäänkö muutaman vuoden päästä yksin, kun mies tapaa sen oikean. Kyllä 8-vuoden aikana varmaan olisi ollut sopivia hetkiä kosia ja toistan en odota mitään ihmeellistä, mies selkeästi odottaa. Ja sen verran vanhanaikainen olen, että mies hoitaa kosinnat, itse en kosi.

Lähettäjä: Usva 
Päivämäärä:   1.4.24 21:57:13

Sanon aloittajalle kaksi asiaa.

1. Sinua kohdellaan, kuten sinä annat itseäsi kohdeltavan. Mies ei kosi, koska SINÄ et laita häntä kosimaan, et laita häntä totuuden eteen. Hän välttelee ja luistelee tilanteesta, koska voi.

2. Mies ei kosi, koska hän pitää takaportia auki. Oikean ihmisen kohdalle osuessa, näissä asioissa ei aikailla. Olen aivan liian monta kertaa nähnyt, miten "naimisiinmenohaluton" mies löytää uuden ja onkin jopa vuoden sisällä naimisissa....

Olen pahoillani, mutta näin se vaan on.

Sinulla on kuitenkin vapaus vielä valita, anna itsellesi mahdollisuus löytää se mies, joka haluaa sinun vaimokseni, puolisoksi.

Naimisiinmenosta vielä... naimisiinmeno ei takaa ikuista rakkautta, loppuelämää yhdessä. Se on ennen kaikkea juridinen sopimus, millä toisesta tehdään myös viranonomaisten silmissä PUOLISO, omainen, vaimo. Se on parasta rakkautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.4.24 21:58:07

Mitäs sitten kun nainen ei halua naimisiin? Strong independent woman?

Lähettäjä: muhvi 
Päivämäärä:   1.4.24 22:00:52

Surullinen: Olen pahoillani puolestasi. Mies on nyt selvästi saanut sinulta kaiken: olet tehnyt hänelle lapsen ja lapsi sai vielä miehen sukunimenkin, etkä ole missään vaiheessa osoittanut, että sinulla on rajat ja olet valmis asettamaan ne. Olet vain pyytänyt mutta aina kuitenkin antanut rikkoa ne rajat, jotka ovat omassa mielessäsi. Rajattomat tulevat helpoimmin hyväksikäytetyiksi. Oletko kertonut miehelle tuon, että suhteenne kello tikittää sinulle jo lopun alkua ja aiot joskus naida toisen miehen?

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   1.4.24 22:56:02

Muhvi:

Kyllä olen sanonut, että mietin eroa, koska kosintaa ei ole kuulunut. Mies ei usko ja kertoo taas kuinka rakastaa ja miksi juuri nyt ei ole sopiva hetki ja kuinka aikoo kosinnan sitten joskus kuitenkin suorittaa. Sen vuoksi olen itselleni asettanut tuon aikarajan, jonka jälkeen alan katsella muualle. Lapsi piti tehdä, kun aina olemme lapsia halunneet ja ehkäisyn läpi plussasin, ikääkin alkaa olla yli 30v.

Lähettäjä: hewwa 
Päivämäärä:   2.4.24 00:24:42

Te jotka ette saa kosintaa, kai kuitenkin itse kositte karkauspäivänä? Jos mies sanoi silloinkin "Ei ku kyllä mää sitte ku sille tulee sopiva hetki ja se on yllätys!!" niin olisitte sanoneet että ei se sitten enää ole yllätys.

Sitä sopivaa hetkeä ei koskaan tule ja sekin on lopulta joku todella laimea "meeksä mun kaa naimisiin".

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.4.24 00:42:51

"Kun sitten lopulta hänen elämäänsä tulee se nainen, joka vie jalat alta, jäät lapsinesi ja asuntolainoinesi kuin nalli kalliolle. Mies on uuden rakkautensa kanssa naimisissa alta kahden vuoden päästä tapaamisesta."

No tähän skenaarioon nyt ei millään tavalla vaikuta se, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan samalla tavalla se mies siitä avioliitostakin lähtee uuden sutturansa perään.

Lähettäjä: .o7 
Päivämäärä:   2.4.24 00:44:58

"No tähän skenaarioon nyt ei millään tavalla vaikuta se, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan samalla tavalla se mies siitä avioliitostakin lähtee uuden sutturansa perään."

Kyllä, mutta helpompaa lähteminen on ilman avioliittoa. Ja jos ei suostu edes menemään naimisiin, niin silloin on aika selkeää, ettei ole sitoutunut puolisoonsa ja todellakin odottelee vain, tuleeko joku parempi vastaan.

Lähettäjä: muhvi 
Päivämäärä:   2.4.24 07:35:36

Surullinen: Miksi mies uskoisi, kun ethän ole tähänkään saakka niitä rajoja vetänyt? Hän tietää jo, että sinä olet niitä naisia, joka toivoo, pyytää ja ehdottaa mutta ei tee varsinaisesti mitään, vaikka toiveet eivät toteutuisikaan.

Jos 8 vuotta olette olleet yhdessä, on päivänselvää, että ei kyse ole oikeasti siitä, ettei muka olisi ollut sopivaa hetkeä. Mies ei tahdo naimisiin kanssasi mutta ottaa kaiken mitä hänelle suostut antamaan. Päädytte eroon joskus kuitenkin, joten kannattaako sitä miettiä taas yhtä vuotta? Mikset muuttaisi elämääsi paremmaksi jo tänä vuonna?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.4.24 07:38:23

Näissä keskusteluissa aina jään miettimään sitä, että kai täälläkin nyt avioerosta on kuultu? Olen itse siinä elämänvaiheessa, kun ne 15 vuoden paeisuhteet alkavat päättyä eroon, ja jokainen tähän mennessä eronneista tutuista on ollut naimisissa. Saman aikaa yhdessä olleista avopareista ei taas ole eronnut yksikään. Minkäänlaista "ladullista" eroa suhteissa ei ole havaittavissa sen perusteella, ketkä pareista on vihitty. Ja tuollaiset "annoit sille kaiken ja teit lapsenkin" puheet ovat kuin suoraan 1900 luvun alusta, pelottavia jopa. Jos oma mieheni tuosta ottaa ja lähtee niin tervemenoa, ei se ikinä saisi minua katumaan kovasti toivomiani lapsia :O

Lähettäjä: Jeppis 
Päivämäärä:   2.4.24 08:02:33

Surullinen, koska olet ainakin nimimerkkisi mukaan tyytymätön tilanteeseen, niin nyt on aika toimia.

Ukaasi miehelle: hänen on (esim) helatorstaihin mennessä kerrottava, että haluaako kanssasi perheen, jos haluaa, niin naimisiin mennään tänä vuonna, koska haluat että sinulla ja lapsellasi on sama sukunimi. Toinen vaihtoehto on, että eroatte. Joko tai. Mietintäaikana seksitauko, ettei käy vahinkoja ja tulee miehellekin selväksi, että olet tosissasi.

Iso ongelma on, että suhteissa joissa on oltu pitkän yhdessä ennen naimisiin menoa, suhde on ehtinyt arkipäiväistyä. Samanlainen yllätyskosinta ei välttämättä onnistu.

Senkin suhteen kannattaa olla realisti, että uutta puolisoa ei välttämättä niin vain löydy, tai että sännätään uudessa suhteessa alkuhuumassa avioon liian nopeasti, kun biologinen kello käy.

Kaikesta huolimatta jos mikään ei muutu, tulet olemaan onneton.

Lähettäjä: 4x. 
Päivämäärä:   2.4.24 15:00:33

Fiksu jätkä. Ei työnnä päätään hirttosilmukkaan.

Lähettäjä: Financial 
Päivämäärä:   2.4.24 15:18:46

Taloudellisesti järkevintä on asua "parisuhteessa" eri osoitteissa vaikka pitäisikin yhtä. Rekisteröity parisuhde on myrkkyä perheen tuloille. Järkevintä hoitaa lisääntyminen asuen erillään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.4.24 15:33:59

"Ja tuollaiset "annoit sille kaiken ja teit lapsenkin" puheet ovat kuin suoraan 1900 luvun alusta, pelottavia jopa. "

Ei lasten tulisikaan mitään kauppatavaraa olla. Mutta ennen lisääntymistä ja mielellään koko ajan tulisi olla realistinen kuva suhteen vakavuudesta. On surullista, jos toinen osapuoli on siinä oletuksessa, että suhde on loppuelämän kestävä ja rakentanut elämää siltä pohjalta (esim. lapset, talolaina, toisen elättäminen...) ja samaan aikaan toinen onkin jalka ovenvälissä valmiina lähtemään.

Siinä ei ole mitään vikaa jos molemmat ovat jalka oven välissä tai toisen aikeista on todellakin tietoinen ja ymmärtää tilanteen.

Mutta eiköhän tuo tarkoita, että älkää uskoko miehistä liian hyvää, älkää selitelkö heidän sikailujaan parhain päin älkääkä olettako asioita, joita he eivät ole luvanneet.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.4.24 15:38:48

Minä en voi ymmärtää, miten se avioliitto kauhistuttaa mutta lapsia voi kyllä tehdä. Avioliitosta pääsee kyllä eroon, lapset on sitten vähän pysyvämpi juttu.

Jäisköhän lapsetkin hankkimatta, jos ensin pitäisi allekirjoittaa paperi, jossa lupaa hoitaa niitä myötä- ja vastamäessä...

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.4.24 16:36:04

"Minä en voi ymmärtää, miten se avioliitto kauhistuttaa mutta lapsia voi kyllä tehdä. Avioliitosta pääsee kyllä eroon, lapset on sitten vähän pysyvämpi juttu."

Mulle taas mies ei ole lapsi. Hänen kanssaan valitsen olla ja voin valita myös olla olematta, olipa välissä harkinta-aika tai ei. Lapsista en taas luopuisi missään tilanteessa tai en ainakaan lakkaisi olemasta lasteni äiti mitä ikinä heille tapahtuukin. Ikinä en taas lupaisi yhdellekään miehelle olevani hänen kumppaninsa ikuisesti hänen valinnoistaan riippumatta.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   3.4.24 09:24:44

Eilen törmäsin tuttuun joka kertoi että veljensä, vajaat 50v., oli juuri saanut lapsen neljännen vaimonsa kanssa. Lapsia veljellä nyt 6 neljän eri vaimon kanssa. Juu, se että mies kosii tarpeeksi nopeasti ja ennen lastenhankintaa on merkki siitä että on tosissaan ja haluaa sitoutua eikä pidä jalkaa oven raossa paremman toivossa...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.4.24 09:55:33

Ollaan mieheni kanssa 33-vuotiaita. Oltu yhdessä 9 vuotta. Ei ole kosintaa näkynyt, ei puhetta lapsista. Tosin lapsia en itse taida edes haluta. Kyllä usein mietin mikä minussa on vikana kun en kelpaa. Jos mies nyt kuolisi, niin olisin varmasti niin katkera, etten menisi edes hänen hautajaisiin. Tuntuu, että kaikki muut ympärillä menee kihloihin, naimisiin, hankkii lapsia, ostaa yhteisen kodin. Meillä ei ole näistä mitään. Onpahan helppo erota.

Lähettäjä: Cup 
Päivämäärä:   3.4.24 10:15:08

"Ollaan mieheni kanssa 33-vuotiaita. Oltu yhdessä 9 vuotta. Ei ole kosintaa näkynyt, ei puhetta lapsista. Tosin lapsia en itse taida edes haluta. Kyllä usein mietin mikä minussa on vikana kun en kelpaa. Jos mies nyt kuolisi, niin olisin varmasti niin katkera, etten menisi edes hänen hautajaisiin. Tuntuu, että kaikki muut ympärillä menee kihloihin, naimisiin, hankkii lapsia, ostaa yhteisen kodin. Meillä ei ole näistä mitään. Onpahan helppo erota."

Samassa tilanteessa totesin miehelleni, että ärsyttää kun itselläni on tämän ikäisenä vain tällainen seurustelusuhde, kun muilla on OIKEA suhde. Mies oli ihan kysymysmerkkinä mitä tarkoitan, kun hänen mielestään meillä oli parempi suhde kuin muilla. Kerroin, että kun muut ympärillä menee kihloihin, naimisiin, hankkii lapsia, ostaa yhteisen kodin. Meillä ei ole näistä mitään. Mies havahtui ja ymmärsi. Kosi puolen vuoden sisään ja nykyään meillä on tuo kaikki.

Lähettäjä: 4ii 
Päivämäärä:   5.4.24 21:11:19

Minä en ymmärrä tuota, että "No mä kosin sitten kun hetki on oikea ja se on sulle yllätys!" Eihän se ole yllätys, jos sanoo, että kosinta on kyllä tulossa joskus.

Kosintahan on naimisiinmenopyyntö ja kihloissa ollaan, kun on sovittu että mennään naimisiin. Jos vuosia eletään ajatusella "kosin sitten joskus, kyllä mä kosin kun se on sulle yllätys, kyllä mä sitten kosin kun sille on täydellinen hetki, mä haluun että kosinta on jotain suurta", niin hohhoi... Varmasti se sitten menee jollain tavalla mönkään tai nainen sanoo, ettei tämä nyt mitenkään yllätys ollut eikä tunnu sen paremmalta hetkeltä kuin mikään aiempikaan, eikä kyllä ollut edes täydellistä, tms.

Eräs kaveri kertoi joskus, että miehensä oli sanonut hänelle joskus, että kosii sitten kun nainen on saanut ihan kunnollisen orgasmin. Olivat siis olleet kihloissa jo useamman vuoden, mutta mies ajatteli, ettei se kosinta/kihlaus ole oikea, vaan hän aikoo kosia oikeasti sitten, kun on saanut tuotettua naiselleen oikein tajunnanräjäyttävän orgasmin.

En sitten en enempää heidän seksielämästään tiedä enkä kysynyt, että miksi tuo oli joku kriteeri sille "oikealle kosinnalle".

No, naimisiin asti eivät koskaan päässeet vaan erosivat kun mies löysi itselleen uuden naisen ja vaihtoi häneen lennosta. En muista päätyivätkö he koskaan kihloihin, ja oliko siinäkin sama kriteeri. Eroon päättyi sekin suhde. Nykyään tuo mies on naimisissa, enkä ole kysynyt, oliko kosinut oikeasti vai odottanut, että nainen saa tajunnanräjäyttävän orgasmin, että sai kosittua oikeasti...