|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 29.3.24 08:05:44
Minua joskus tässä joku tenttasi pärjäämisestä kummastellen miten ihmeessä voi pysyvästi köyhänä pärjätä + kuin kunniallinen ihminen joutumatta perintöihin, ulosottoihin ja luottotiedottamaksi. Minusta tämä oli omituinen tapa nähdä asia. En ymmärrä moista näkökantaa.
Parempi olisi ehkä miettiä miksi mistä syistä osa sitten ei pärjää?
Tuskin se nyt mikään rakettitiedettä oleva juttu on.
Kun osa hyökkää rahaa saatuaan pistämään rahaa sileäksi oitis siihen elämysosastoon "kun sai rahaa", minulle se "sai rahaa" tarkoittaa mahdollisuutta hyökätä oitis paikalla suuna päänä hoitamaan niitä pakollisia ja järkeviä!!
Se on asennekysymys. En minä osaa rahaa noitua enemmäksi. Se on tasan siinä mitä minä sillä valitsen tehdä!
Ensimmäinen prioriteetti on ollut alun parikymppisestä vähän aikuistuvasta äidin lettipäästä jotta on maksettava oitis kaikki laskut pois. Sitten heti oitis välittömästi mennä ja täydennysostaa taas absoluuttisena miniminä kuukaudeksi eteenpäin aivan kaikki kuluvat taloustavarat:
Ne nenäliinat, vessapaperit, pesuaineet, paristot, lamput, pesusienet, rodkaoussit, imurinpussit, lannoitusaine kukille, apteekkitavarat:
loppuneet tai loppuvat tai kuluneet mitä hyvänsä muut vastaavaa osastoa. Pitää olla koko ajan lista. Listat ...
Jos mitä on tarpeeksi hyvässä tarjouksessa, ostaa niistä varastoon jos mitään tarvetta. Keskittyä siihen missä kannattaa ja isoin tarve. Ja jos nykyään ei ole voinut kaikkia, eikä ole voinut varastoa, kiireellisimmät, mutta se on hirveän suurta ennen aikuisiällä kokenatonta pohjalla oloa ollut minulle. Lapsena ja nuorena viimeksi tämmöistä elämää kuin nyt sennuna.
Mutta jos minäkin olisin maailman sivu rynnännyt rahaa saatuani rilluttelemaan huveja ja herkkuja, huvi- ja vesipuistoa ja piipahtamaan sinne ha tänne, valmisruokia, pizzalle ja viinaa ja kaljaa ja tupakkia ja baaria ja kaikkea, niin eihän niistä köyhän rahoista olisi riittänyt mihinkään sen sijaan että niillä ennen muinoin sai nyt jo menneen kodin järkevästi ketun ovela ja oravaa toteemieläimenään pitävä :D nainen laitettua.
Jos ihmisen pitää roikkua ryhmissä ja toreissa anelemassa saisiko jauhelihapaketin lapsia varten tai pesuainepaketin käyttötavaroitansa vastaan niin ei helevetti. Mihin ne lapsiperheen rahat on viskottu?
Ne ihan kaikki tarvittavat taloustavarat ostetaan ensin pois niin että kestettävä minimi kuun päähän, niin ei jää niitä vaille. Laskut ensin tietysti ja bussiliput tai suutarit jos tarve.
Jauhelihatkin voi ostaa vaikka kaikki kerralla ja paistaa jäähän annoksiin, niin ne on ostettu, eikä voi loppua, eikä tarvi jäädä laittamatta.
Ensin ostetaan ja maksetaan pakolliset ja varataan niin että jää käyttää hyvät tarjoukset sellaisista järkevistä jos niitä näkee. Sitten vasta käytetään mitään mihinkään muuhun yhtään. Jos on jotain osaria, jos yhtään jää löysää, maksetaan sitä pois vähän lisää, tai vielä mieluummin ensi kuun laskuja jo etukäteen jos vain voidaan, ja nekin kerralla alkukuusta eikä odotella eräpäiviä. Jos on löysää, etsitään etsimällä mitä puuttuvia tai vähissä olevia pakollisissa ja järkevissä olisi eteenpäin ja etsitään olisiko niitä halvalla nyt missään. Tai puutelistalla olevia "tavoitteita". Tai onko apteekissa alea. Pengotaan kaikki läpi niiin ihan varmasti löytyy järkevät rahanreiät mihin se löysä mukamas sijoittaa ja laitetaan se tasan sinne eikä johonkin höpöön. Ostetaan ensin niitä arjessa koko ajan kuluvia sekä halvimpiä ja pienimpiä edeten niitä myöden ylöspäin niin, on varaa ostaa jotain niitä seuraavalta askelmalta alesta tms kun alempaa halvempia ja pienempiä on ja on varastossa ja voi jopa siltä kuulta tinkiä joskus sitten niistäkin.
Ennakoidaan koko ajan. Ei osteta vain tähän päivään, vaan ennakoiden.
Tietenkään ei osteta kallista valmisruokaa, ei pitkälle jalostettua ruokaa, vaan perusaineita ja tehdään itse. Ei mietitä muoteja ja ulkonäköjä, ei hamstrata kymmeniä popoja eikö handbagejä.
Ei se ole rakettitiedettä.
Vassokuu. Hyvää pääsiäistä!
|