Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.3.24 21:26:53

Millaisia kokemuksia työpaikkakiusaamisesta? Onko mikään tilanne selvinnyt niin, että molemmat on pystyneet jäämään töihin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.3.24 21:59:54

On kokemusta. Minä, kiusattu, lähdin pois.

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   28.3.24 22:02:32

On kokemusta. Tilanteelle ei paljon ollut tehtävissä, koska itse yrittäjä oli se kiusaaja. Onneksi sain uuden työpaikan.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   28.3.24 22:06:35

Kokemusta on ja olin onneksi määräaikaisessa työsuhteessa, jatkoa tarjottiin ja kieltäydyin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.3.24 22:18:04

Pienen työyhteisön keskeinen jäsen kääntyi minua vastaan syystä, joka ei minulle koskaan selvinnyt, vaikka yritin ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi. Ilmeisesti koki minun astuvan jollain lailla varpailleen, mikä ei kyllä ollut tarkoitukseni.

Päällisin puolin fiksu ja pidetty henkilö, jolla kuitenkin oli omien sanojensa mukaan tapana käyttää hajoita ja hallitse -taktiikkaa. No, sen sain todellakin kokea. Kiusaaminen oli kuin oppikirjasta kaikin mahdollisin tavoin, erityisesti eristäminen ja ulos jättäminen jopa omista työtehtävistäni toimi hyvin. Viimeinen vuosi paikassa oli ihan hlvettiä, olisi pitänyt osata suojella itseä paremmin ja lähteä pois paljon aikaisemmin.

En usko työpaikkakiusaamistilanteiden useinkaan selviävän. Kannattaa miettiä mihin haluaa tuhlata elämäänsä.

Lähettäjä: Pamela 
Päivämäärä:   28.3.24 22:53:02

MeilläOli edellisessä työpaikassani tilanne jossa eräs päsmäri/kiusaaja erehtyi ottamaan työnantajan tyttären silmätikukseen ja kiusattavaksi. Hups, kenkäähn se sai ja yritti vielä haastaa työnantajaa käräjille, mutta ei saanut yhtään entistä työkaveria puolelleen todistajaksi. Nykyään hän näkyy istuvan paikallisen marketin kassalla.

Lähettäjä: Kira 
Päivämäärä:   28.3.24 22:58:39

Mun kohdalla myös yrittäjä oli se kiusaaja. Lähdin pois ja löysin paremman työpaikan. 3 kk myöhemmin huomasin, että yritys etsi taas uutta työntekijää eli seuraavakin lähti koeajalla pois.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   29.3.24 20:25:07

Aika lohduttomalta kuulostaa. Pitkän aikaa jo taistellut tämän kanssa. Työterveys ehdottelee työpaikan vaihtoa, mutta unelmatyö jota ei ole lähikaupungeissa.

Lähettäjä: Buu 
Päivämäärä:   29.3.24 20:43:16

Vaikeahan noita on selvittää. Voidaan ensinnäkin ruveta kiistelemään siitä, missä menee kiusaamisen ja asiallisen kritiikin raja. Jos kiusaaja on ollut talossa pitkään ja varsinkin jos hän on hyvä työssään, niin hänen pallinsa ei helposti keiku. Jos hän kiusaa vain yhtä ihmistä tai vain yksi ihminen uskaltaa valittaa hänestä, niin sama juttu. Toki kannattaa ottaa kiusaaminen esiin: vaikka joutuisit itse vaihtamaan työpaikkaa, niin ehkä seuraava kiusaamisen kohde jo saa oikeutta, kun kiusaajasta on valitettu jo aiemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 21:14:36

Kyllä. Lähdin pois molemmista paikoista. Molemmissa paikoissa oli se yksi naishenkilö joka aiheutti hämminkiä. Viimeisin oli semmonen että lamaannuttaa minut hetkeksi pois kokonaan työelämästä, niin pahaa oli sen peli. Samoihin aikoihin lähti saman henkilön toimesta muutama muukin työntekijä, ihmiset väsyi. Alempi esihenkilö oli hän.

Lähettäjä: Vv 
Päivämäärä:   29.3.24 21:26:12

ovat todelliset kustannukset meidän yhteiskunnassa, pelkästään k u s i päiden takia. Vain sen takia että jonkun henkilön keskenkasvuisuudesta. Itsellä kiusaaminen lopulta aiheutti sydänkohtauksen. Kesti vuosia että palasin työelämään. Samaan aikaan kiusaajani ehti savustaa 3 muuta ulos talosta. Kaikkiin käytti samaa tekniikkaa..

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   29.3.24 22:17:31

On kokemusta. Kiusattuna olemisesta sekä sivusta seuraajana. Ei niitä kiusaajia kukaan koskaan saa kuriin. Asiat joko lakaistaan maton alle ja painetaan villaisella tai kiusattu suorastaan painostetaan pihalle. Aivan käsittämätöntä miten munatonta meininkiä monessa paikassa!

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   29.3.24 22:31:21

Esimies oli asiaton, kiusaaminen minusta väärä termi tässä yhteydessä.

Sain aina alkuun hyvää palautetta, ideoitani ja työtäni suorastaan ylistettiin. En kuitenkaan itse kokenut istuvani työkulttuuriin, vaikka kehut tuntuivat hyvältä. Esimiehen ”huumori” meni usein yli ja minulta vaadittiin joustoa, joka ylitti työehtosopimuksen esim. varallaoloa ilman korvausta. Töissä oli outo ilmapiiri, muut olivat kuin perhettä, jossa minä olin sekoittamassa pakkaa. Samanaikaisesti asiakkaat olivat erittäin tyytyväisiä työhöni. Tein tietoisia rajauksia, että suhtaudun pomon asiattomaan läppään neutraalisti, en lähde mukaan ”kuppikuntiin”, en reagoinut Whatsapp-ryhmässä viesteihin työajan ulkopuolella. En enää tuonut esiin kehityskohteita, en ollut aktiivinen. Odotin poispääsyä. Myöskään pomo ei enää vastannut viesteihini edes työajan sisällä ja selkeästi muutti viestintäänsä, joka hankaloitti minun työtäni kun en saanut vastauksia ajoissa. Pomo esimerkiksi jakoi sijaisen terveystietoja Whatsapp-ryhmässä ja kun kirjoitin, ettei tämä ole asiallista, sain nauruhymiön. Aloin todella kävellä varpaillani.

No, keväällä oli sitten kehityskeskustelussa ääni oli muuttunut kellossa ja pomo sanoi, että minun pitää vaihtaa asennettani ja alkaa hymyilemään enemmän. :D Kun pidin kiinni oikeuksistani, en istunutkaan enää työpaikan kulttuuriin. Toisaalta arvasin sen. Jos olisin ollut töissä kunnalla, olisin vienyt asian eteenpäin. Nyt lähdin vaan niin nopeasti kuin pääsin.

Ei, ei todellakaan ollut minun työpaikkani!