|
Lähettäjä: sssu
Päivämäärä: 29.3.24 02:27:02
"Mielellään niitä kokemuksia kuulisi sellaisilta, jotka ovat jo lääkkeen käytön lopettaneet ja mielellään olleet jo pidemmän aikaa sitä syömättä. Siinähän ei ole mitään uutta, että lääkettä syömällä laihtuu. Se on lääkkeen tarkoituskin ja se kokemus on lähes kaikilla laihdutuslääkkeitä käyttäneillä. Mielenkiintoista on se mitä tapahtuu lääkkeen lopettamisen jälkeen."
Tämän meinasin itsekin kirjoittaa. Jo ikiajat on hoettu, että painonpudotus on helppoa, mutta painonhallinta ja saavutetussa painossa pysyminen on vaikeaa ja jopa mahdotonta.
Moni saa kyllä kilot pois helposti, mutta kerää ne sitten korkojen kera takaisin. Jotkut jojoilevat painon kanssa, kun eivät kykene pitämään sitä samassa lukemassa. Ja tietenkin joku parin kilon sahaaminen on ok, jos paino sahaa itsekseen ilman, että sille varsinaisesti tekee mitään, kuten kuukautiskierto kerää nestettä ja poistaa sitä hormonitoiminnan vaihtelun mukaan. Tai että viikolla syö ja liikkuu järkevästi ja viikonloppuisin mässäilee, jolloin paino on ma-aamuna pari kiloa enemmän kuin pe-aamuna. Mutta siis niin, että ei erikseen juurikaan tee mitään kummempia painonhallinnan suhteen vaan painonvaihtelu on kropalle "luonnollista".
Lihavuusleikkauksen jälkeenkin voi lihoa alkuperäiseen painoon ja jopa sen yli, vaikka leikkauksen jälkeen olisikin laihtunut kymmeniä kiloja.
Laihdutuslääkkeillä painon lasku on helppoa, mutta ongelma tuleekin siinä, että kun lääkkeen käytön lopettaa, palaa myös ne tavat, joilla kilot on alun perin kerrytetty. Lääkkeestä ei siis välttämättä pääse koskaan eroon, vaan sen käyttöä on jatkettava pienellä annoksella.
Jos kilot ovat kertyneet jonkun sairauden vuoksi, jota ei voi itse hoitaa, esim. kylläisyyshormonin puute johon auttaa vain se pistettävä kylläisyyshormonilääke, niin onkin ihan järkevää jatkaa sen lääkkeen käyttöä. Vähän sama kuin jos sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kilpirauhanen on poistettu, niin on syötävä kilpirauhaslääkettä lopun elämäänsä, koska elimistö ei itse tuota hormonia (riittävästi).
Mutta jos liikakilojen taustalla on lohtusyöminen tai ahmimishäiriö, niin ammattilaisetkin sanovat, että tuolloin on opeteltava hallitsemaan tunteitaan jollain muulla tavoin kuin syömällä. Eli laihdutuslääke ei ole silloin oikea eikä varsinkaan pysyvä keino, koska se ei ratkaise lohtusyömisen syytä. Sitä voidaan käyttää alussa, jotta syöminen ei koko ajan olisi mielessä, mutta silti pitää hoitaa se syy, joka aiheuttaa ahmimisen ja ylensyömien. Yleensä se vaatii isoja muutoksia elämässä tai jopa vuosien terapiaa, jotta saadaan käsiteltyä ne tunteet, jotka ajavat ylensyömiseen.
Nykylihavien lemppariselityshän on liian hektinen elämä ja kuormittava työelämä. Kun on niin väsynyt, ettei jaksa muuta kuin löhötä syömässä kun kaikki pakollinen on tehty. Kun ei jaksa lenkkeillä. Kroppa on niin loppu, että on vain pakko mässätä.
Tuohonkin voisi miettiä, mikä on se syy. Jospa se hirveä väsymys, vetämättömyys ja mässäilypakko onkin seuraus, jonka syy on hoidettava, jolloin ei ole enää niin soossina joka päivä? Kun nukutaan huonosti ja liian vähän (löhötään töllön ääressä ja plärätään puhelinta sen sijaan että nukuttaisiin), syödään epäterveellisesti ja paljon nopeita hiilihydraatteja niin että kroppa on väsynyt ja turvonnut ja verensokeri sahaa edestakaisin sen sijaan, että syötäisiin vhh:sti (tasaisempi verensokeri eikä tule järjetöntä väsymystä kun hiilarit loppuu), hotkitaan ja ahmitaan vaikka nälkä ei ole sen sijaan että syödessä keskityttäisiin vain syömiseen eikä samalla katsottaisi puhelinta, läppäriä ja telkkaria. Syödään tylsyyteen kun muuta tekemistä ei ole, eli pitää keksiä jotain tekemistä ettei vain istu ja napostele. Pureskellaan hyvin ja hotkimatta. Juodaan riittävästi vettä. Vähennetään suolaa ja sokeria niin, että verenpaine on järkevä eikä liian korkea jne. Jos on megaväsynyt niin siihen ei auta valvominen vaan pienet tirsat ilman virikkeitä. Eli ei maata puhelinta selaten vaan ilman virikkeitä. Kun tekee mieli ottaa puhelin kouraan, loppuu myös lojuminen.
Tiedän monia, joilla elintapojen muutos ja varsinkin ruokavaliomuutos on auttanut siihen järjettömään väsymykseen niin, että jaksaa tehdä muutakin kuin vain löhötä ja mässätä. Minullekin passaa parhaiten se, että syön vhh:sti aamulla ja päivällä ja hiilaripitoisemmin illalla. Jos syön hiilareita jo aamusta, olen koko päivän todella väsynyt ja vetämätön. Kaikille ei todellakaan passa mikään tiukkisketo, enkä minäkään sitä suosittele. Kannattaa testata itse mikä passaa. Esim. monilla vehnä aiheuttaa väsymystä ja turvotusta ja pelksätään vehnän poisjättämisellä katoaa ikiväsymys, kestonälkä, nälkäkiukku ja turvonnut olo. Minulla vehnä turvottaa mahan kuin olisin pitkällä raskaana. Vhh-ruokavalion myötä myös hampaisiin ei enää kerry hammaskiveä. Viimeksi sitä on jouduttu poistamaan melkein 6 v sitten eikä vieläkään ole tarvetta, kun sitä ennen piti olla puhdistamassa hampaita puolen vuoden tai viimeistään vuoden välein...
Monilla laihdutuslääke ei myöskään korjaa huonoa ruokavaliosta. Saatetaan edelleen syödä lähes pelkästään nopeita hiilareita, joka aiheuttaa edelleen sitä väsymystä.
Laihdutuslääkkeitä ei siis kannattaisi käyttää, jos ei tee samalla muutoksia siihen, miksi ne kilot ovat kertyneet.
Olen sitä meltä, että jos on tarvetta laihdutuslääkkeelle elämäntapamuutoksen mahdollistamiseksi, niin sitä kannattaa käyttää. Mutta samalla pitää myös tehdä muutoksia elämässään, ettei kilot tule takaisin kun lääkkeen käyttöä vähentää tai lopettaa. Ja tämä on se, mikä on ongelma.
Moni lääkkeitä käyttänytkin sanoo, että lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen tilanne on ollut pahempi kuin ennen käytön aloitusta. Eli ei ole kyennyt tekemään muutoksia, jotka painonhallinta edellyttää.
Kun on laihtunut ison määrän ja haluaa ihonpoistoleikkaukseen, niin yleensä kriteerinä leikkaukseen pääsyyn on se, että saavutettu paino on pitänyt ylläpitää vähintään kaksi vuotta. Syynä tähän on se, että todella pieni prosentti laihtuneista kykenee pysymään saavutetussa painossa. Moni lihoo takaisin vuoden tai viimeistään kahden vuoden kuluessa. Eli jos roikkuvan ihon poistaa heti, onkin iso ongelma, jos ne kilot tulee takaisin, kun ei enää ole ihoa, joka venyisi kilojen mukana.
Eräs sairaalloinsen lihava tuttu käytti jotain pistettävää laihdutuslääkettä. Laihtui näkyvästi, mutta koska lääke alkoi nostaa munuaisarvoja, se jouduttiin lopettamaan. Hän on lihonut taas alkuperäisiin mittoihin, muttei suostu myöntämään tätä. Kun vaaka ei näytä painolukemaa, väittää vaa'an olevan rikki, vaikka kaikilla muilla vaaka kyllä toimii. Kun vaatteet ei menekään päälle, hän väittää niiden kutistuneen. Ei siis myönnä, että on lihonut. Enkä ihmettele miksi, koska syö ihan hirveästi. Sellaista napostelua ja mussuttamista vähän väliä, vaikka varsinaiset ruokailut eivät olekaan mitään kottikärryllisiä. Mutta kun hän ei tajua sitä, mitä muuta napostelee koko ajan aterioiden välissä.
Suolistolla on iso rooli. Paljonpuhuttu kylläisyyshormonikin kuuluu suolistohormoneihin. Myös se, miten ravinto imeytyy ja mitä ruokaa elimistö himoitsee, riippuu pitkälti suolistosta. Harva silti tajuaa pitää huolta suoliston hyvinvoinnista.
Moni ylipainoinen on aliravittu, koska ruokavalio on yksipuolinen tai suolisto siinä kunnossa, ettei tarvittavat ravintoaineet vain imeydy. Ja suoliston kunnon parantaminen tai bakteeritasapainoon saaminen voi olla pitkä projekti.
Alkoholi vaikuttaa myös todella moneen asiaan kropassa, kuten siihen, että kun elimistö polttaa alkoholia, se ei voi samanaikaisesti polttaa rasvaa. Moni siis tuhoaa painonhallinnan alkoholilla.
Ja jos syö rasvattomasti, niin elimistö luulee että rasvasta on pulaa, jolloin tietenkin laihtuminen on vaikeaa kun elimistö on alkanut pantata omia rasvavarastojaan ja koettaa haalia rasvavarastoiksi jokaisen kalorin jota ei ole pakko kuluttaa. Varsinkin naisilla tämä on raaka totuus, joten painoaan pudottavien naisten ei koskaan kannattaisi laihduttaa rasvattomasti vaan vähähiilarisesti. Jos elimistö saa riittävästi hiilareita energiaksi, sillä ei ole tarvetta polttaa rasvaa energiaksi.
Ja elimistöstä lähtee ekana nesteet, ja sillä tavalla kiinteytyy ja kilot katoaa, kun turhat nesteet katoaa. Saa hyvän alun painonpudotukseen. Seuraavaksi katoaa lihakset, jos elimistö ei saa tarpeeksi energiaa kulutukseen nähden. Siksi painoaan pudottavien pitäisi syödä riittävästi proteiinia ja treenata lihaksiaan. Eli ylläpitää olemassaoleva lihasmassa. Ja syödä vain hitaita (ei nopeita) hiilihydraatteja ja niitäkin vain vähän, jotta elimistö joutuu käyttämään rasvavarastoja energiaksi. Hyvälaatuisia rasvoja pitää ravinnosta kuitenkin tulla riittävästi, ettei elimistö ala pantata rasvavarastojaan vaan tosiaan käyttää rasvaa energiaksi.
|