Lähettäjä: Syntinen(kö)? 
Päivämäärä:   13.3.24 09:46:04

Kahdeksan vuotta yhdessä, lapsi. Ei pettämisiä, valehtelua, väkivaltaa, kaikki siis hyvin. Rakkautta ja läheisyyttä on, samoin arkista huomiointia ja huumoria löytyy. Olen tyytyväinen.

Mutta.

Olen ihastunut. Ulkopuoliseen. Tunne on kestänyt jo useamman kuukauden, aaltoilee. Välillä tunne on raastavan kova, hetkittäin en edes muista koko asiaa. Ihastustani näen lähes päivittäin enkä voi asiaan juurikaan vaikuttaa.

Järjellä mietittynä ihastukseni kanssa ei voisi olla tulevaisuutta, koska hänessä on paljon piirteitä, joita en loppujen lopuksi pystyisi sietämään. Enkä edes haluaisi tulevaisuutta hänen kanssaan. Molemmat olemme tshoillamme parisuhteissa ja kaveripohjalla liikenteessä tähän asti. Myös puolisoni tuntee tämän pariskunnan. Mitään ei ole koskaan tapahtunut enkä ole hänelle ihastuksestani kertonut, enkä kerrokaan, koska sillä ei ole väliä käytännössä minkään suhteen. Aavistelen, että ihastumista on myös toiseen suuntaan, vaikka hänkään ei ole sitä maininnut.

Olen koittanut miettiä, mikä tässä on juju. Ulkoisesti toki komea ja luonteeltaankin mukava, mutta niin ovat monet muutkin eivätkä he ole ajaneet minua tämmöseen ihastumiseen.
Yhteisiä puheenaiheita ei liioin ole, paitsi lapset ja tyhjänpäiväinen jauhaminen. Ei laajemmin yhteistä kaveripiiriäkään muutamia henkilöitä lukuunottamatta. Silti jotenkin ajaudumme usein samaan porukkaan ja huomaan, että vilkuilua on. Useasti myös hän hakeutuu jutulleni ja flirttailee. Flirttailen myös, sitä tosin teen myös muiden kanssa satunnaisesti ja osittain tiedostamattani.

Oma elämäni on tällä hetkellä kellon kanssa kilpaa juoksemista töiden ja lasten välillä, kavereita en näe niin paljoa kuin haluaisin. Puolisoni kanssa toki viihdytään, meillä on hauskaakin. Mutta kaipaan selkeästi enemmän kodin ulkopuolista elämää.

Olen tätä paljon pohtinut itsekseni ja tullut siihen tulokseen, että nautin nyt vain sisäisestä kihertelystä niin kauan kuin se kestää. Puolisollani on paljon kaverijuttuja sekä töissä että kotona tietokoneella ja välillä tunnen oloni todella yksinäiseksi. Toinen on paikalla, muttei läsnä. Ehkä myös se on yksi taustasyy tähän ihastumiseen, kun hän tuntuu kuuntelevan ja olevan läsnä. (Jota myös puolisoni on, vaihtelevasti. Ei ole alusta asti ollut tuollainen tietokoneella/puhelimella nysvääjä siis).

Jakakaahan arvon kanssaeläjät nyt omat kokemuksenne vahvoista salaisista ihastumisistanne, joista ei voi kenellekään puhua. Tunnetustihan asiat suurenevat, kun yksikseen niitä päässään pyörittelee, onko tässäkin se?

Haluaisin kertoa tästä puolisolleni, mutta pelkään, että se vaikuttaisi heidän väleihinsä, jota sitten taas en halua. Puolin ja toisin ollaan kyllä ihastumisista puhuttu, mutta tietääkseni koskaan kohde ei ole ollut "näin lähellä". Kohteesta valehtelu ei tule kuuloonkaan, mutta toisaalta en usko myöskään, että kohteen kertominen on hyvä... Jossain vaiheessa puoliso varmasti kysyäelisi, kuka kohde on (ollut).

Lähettäjä: Syntinen(kö)? 
Päivämäärä:   13.3.24 09:53:17

Ja lisätään vielä, että jostain syystä poden ihan kamalan kovaa syyllisyyttä tästä, vaikka ei ole aikeita viedä mitään tässä eteen päin enkä ole edes tehnyt mitään, mikä meidän suhteessa olisi kiellettyä. Jos siitä pääsisi eroon, niin tämä olisi paljon helpompaa. Toki, syyllisyyden myötä olen ihan oikeasti kriittisesti tarkastellut tätä ihastusta, itseäni ja nykyistä suhdettani ja se on avannut silmiä useassakin suhteessa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.3.24 10:17:44

Ajatusrikoksia ei ole, ja tunteilleen ei mitään mahda.

Nyt voit ottaa ihastuksen johdosta havainneesi asiat ja keskittää energiasi niihin. Hanki enemmän kodin ulkopuolista aikaa ja muuta sellaista.

Lähettäjä: Missy 
Päivämäärä:   13.3.24 11:01:13

Olen itse ollut myös ihastunut suhteen ulkopuoliseen työkaverini, viime kesästä asti oltu samassa työpaikassa. Tiedän myös ettei meistä mitään tule eikä siis mitään ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan, ollaan vain työkavereita.

Miehen kanssa oltu yhdessä 12v ja yksi lapsi ja oikeasti tiedän etten tästä ole mihinkään lähdössä enkä edes oikeasti haluaisi.

Mutta ymmärrän kyllä toisaalta mistä tämä kumpuaa, ihastuksen kohde on minua nuorempi ja elää sellaista NS vapaata elämää, hänellä ei siis perhettä vielä. Muistuttaa ulkonäöltään vähän miestäni silloin 12v ja vähän myös muutenkin.
Kyllähän se joskus houkuttaa ajatuksen tasolla että voisi vain mennä oman mielen mukaan ja elää sitä elämää ilman sitä NS perhevastuuta. Mutta en nyt oikeasti :D eli on vain mielessäni sellainen päivän piristys, ei muuta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.3.24 11:38:45

Ihastuminen on normaalia. Ratkaisevaa on, miten toimit sen suhteen. Mielestäni miehelle ei tarvitse kertoa, nauti tunteesta ja suuntaa hyvä energia omaan parisuhteeseesi.

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/mita-jos-ihastun-uuteen-tyyppiin-vaikka-seurustelen/

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   13.3.24 11:42:28

"Mutta ymmärrän kyllä toisaalta mistä tämä kumpuaa, ihastuksen kohde on minua nuorempi ja elää sellaista NS vapaata elämää, hänellä ei siis perhettä vielä. Muistuttaa ulkonäöltään vähän miestäni silloin 12v ja vähän myös muutenkin."

Tämä täti meni ihastumaan itseään 9 vuotta nuorempaan mieheen, joka on kuin se oma mies silloin aikoinaan :D Todellakin tiedän, että tuon ihastuksen kanssa ei koskaan tule mitään tapahtumaan, hän on kaikin puolin kaikkea mitä en mieheltä tai parisuhteelta halua, mutta silti hän vaan on/oli niin kuuma! Onneksi ei nähdä oikeastaan koskaan, niin tämä on sellainen etäihastus.

Lähettäjä: Missy 
Päivämäärä:   13.3.24 12:56:38

Tämä täti meni ihastumaan itseään 9 vuotta nuorempaan mieheen, joka on kuin se oma mies silloin aikoinaan :D Todellakin tiedän, että tuon ihastuksen kanssa ei koskaan tule mitään tapahtumaan, hän on kaikin puolin kaikkea mitä en mieheltä tai parisuhteelta halua, mutta silti hän vaan on/oli niin kuuma! Onneksi ei nähdä oikeastaan koskaan, niin tämä on sellainen etäihastus

Ihanaa että on muitakin! Tämäkin on minua 9v nuorempi :D

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   13.3.24 13:38:47

Ihastumisia tapahtuu ja ota satunnaisista keskusteluista tai flirtistä ilo irti -ja jätä siihen. Kyllä se aikanaan helpottaa ja jos välissä jotenkin tekee tiukkaa niin muistuta itseäsi, että ei olisi kumppanina sinulle sopiva.

Kotona nyt ihan turpa kiinni moisista tunteista, olet oikeassa, että nyt liian lähellä. Varsinkin kun varsinainen huomio tulisi kiinnittää miehen koneella/puhelimella olemiseen ? Mitä se siellä nykyään nysvää ? Onko ihastunut itse johonkin ja viestittelee vai onko kyllästynyt vähän sinuun ja arkeenne -kummassakin tapauksessa pieni panostus omaan mieheen kuulostaisi olevan paikallaan.. Annat vaikka piparia enemmän ja fantasioit ihastuksestasi ;)

Lähettäjä: vilosohvi 
Päivämäärä:   13.3.24 17:46:00

Miten on tuo ehkäisy? Pääseekö ukon kanssa spermaa sisään. Jos kaikki kumilla, ei nainen saa sitä buustia mitä limakalvoilta imeytyvät sperman hormonit elimistöön antaa. Säännöllisesti spermaa sisään ja elimistö tuntee että seksuaalinen prisuhde toimii miehen hormoniviestein.

Lähettäjä: ^^ 
Päivämäärä:   13.3.24 19:31:50

Taidat vilosohvi olla mies. Tuollaisia perusteluja kuulee usein miehiltä jotka ei halua itse käyttää sitä kumia...

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   13.3.24 19:35:55

Mä kyllä olen sitä mieltä, että parisuhteen ulkopuolista spermaa ei kannata sisäänsä ottaa. Ei kumilla eikä varsinkaan ilman. Mä voin jossain nurkan takana pussailla, mutta toisen kanssa en sänkyyn hyppää vaikka kuinka olisin ihastunut.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   14.3.24 13:27:43

Kyllä sä aika paska ja syntinenkin olet vaikka ei niille tunteille kuulemma mitään "voi" . Jossain kohtaa alat vaistomaisesti alentaa omaa miestäsi. Hän ei olekaan kovin hyvän näköinen ja hänessä on sitä ja tätä vikaa kun ihastuksestasi näet vain hyvät puolet. Sitten alat tiuskimaan ja vähättelemään ja välttämään seksiä ja läheisyyttä. Tämä johtaa kriisiin jossa sitten selviää tavalla tai toisella kumppanillesi että ei olekaan ollut aikoihin se ykkösvaihtoehto eikä ihailun eikä halun kohde. Siitä seuraa joko ero tai äärimmäisen kivulias toipumisprosessi miehellesi luottamuspulineen ja itsetunto-ongelmineen. Joka tapauksessa kynnät nyt sellaisella tunkiolla että parempi on heti päästä sieltä pois tai sukeltaa kokonaan ja ottaa ero miehestäsi. Kukaan ei halua elää petoksessa vaikka se olisikin "vain" sun pään sisällä. Puhun nyt kokemuksesta. Se sun virkistävä hauska voi olla toiselle elämän vaikein kriisi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   14.3.24 13:31:25

Ja tuo että et kerro toiselle sen takia että se vaikuttaisi heidän väleihinsä jolloin SINÄ et pääse näkemään ihastustasi yhtä usein. Oman miehesi mahdollisista tunteista et tunnu välittävän mitään

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   14.3.24 13:45:15

"Toki, syyllisyyden myötä olen ihan oikeasti kriittisesti tarkastellut tätä ihastusta, itseäni ja nykyistä suhdettani ja se on avannut silmiä useassakin suhteessa"

Niin tässähän jo sanoitkin kuinka omasta suhteesta on yhtäkkiä alkanut löytyä vikoja mitä et auemmin ole miettinyt. Olet jo alkanut etsiä syitä pistää asia suhteesi ja miehesi viaksi. Tällä yrität perustella ihastustasi ja kovaa vauhtia lähenevää eroa.

Lähettäjä: Zzz 
Päivämäärä:   14.3.24 15:08:56

Tämä teille kaikille lukuisille naisille jotka tälläkin foorumilla tätä samaa asiaa puitte!

Ensinnäkin, ettehän te voi verrata tunteita jotain uutta ihastusta ja omaa vakinaista kumppania kohtaan. Ei se tarkoita että suhteesi on huono jos et tunne samaa kumppaniasi kohtaan, koska ne ovat ihastumisen tunteita ja ihastumisvaiheeseen ne myös jäävät joka ikinen kerta.

Ja aloittajalle ja kaikille muillekkin. Tässä on tasan yksi oikea toimintamalli olemassa. Joko päätät että eroat, nyt saman tien kun ehkä vielä ymmärrät mitä menetät. Jos et halua erota niin hautaat sen ihastuksen niin syvälle kuoppaan kun voit. Et tapaa, et ajattele et puhu et seuraa somessa et tee yhtään mitään. Sitten alat panostaa omaan suhteeseesi toden teolla, pelkkä vanhalla tyylillä jatkaminen ei tässä kohtaa enää riitä. Vanha suhteesi ei voi koskaan pärjätä ihastumisen hormoniryöppyä vastaan. Aloittajan ajatus pyöriskellä ihastumisen tunteessa on käytännössä päätös erota.

Pistäkää mieleen ja muistakaa tämä!
Sitten aikoja myöhemmin kun on loukattu ja petetty ja erottu, kumppanisi kärvistelee erokriisissään ja lapsesi perheen rikkoutumista ja sinä yrität selitellä läheisille ja itsellesi kuinka "siinä vain kävi näin" tai "en rakastanut enää" tai " mieheni ei ollut se oikea" tai " olin onneton" Muistakaa tämä hetki kun vielä ajattelit että kaikki on hyvin omassa suhteessa, mutta silti omista itsekkäistä syistä päätit olla tekemättä mitään! Tämä on se hetki tässä ja nyt milloin päätät nykyisen suhteesi kohtalon!

Lähettäjä: Vaimo 
Päivämäärä:   29.3.24 07:17:22

Minä tulen nyt myös tänne avautumaan omasta tilanteestani.

Meillä on parisuhteessa ollut hankalaa jo reilun kahden vuoden ajan. Mies kuvittelee minun pettävän häntä "joka käänteessä" ja saa mökötys-tiuskimis-mustasukkaisuuskohtauksia silloin tällöin. Vaikka en edes käy missään muualla kuin töissä ja jos käyn, niin meidän päiväkoti-ikäinen lapsi on usein mukana.

Viime vuonna mieheni totesi minulle ettei enää olisi minun kanssa parisuhteessa, jos meillä ei olisi lasta.

Viime talvi oli itselleni todella kuormittava kun mies jotenkin taantui/masentui sohvalla makaavaksi, tietokonepelejä kaiken aikaa pelaavaksi nahjukseksi, joka vain suuttui jos sanoin, että olisi kiva jos täällä huushollissa joku muukin siivoaisi ja hoitaisi lasta kuin vain minä.

Tämä taantumusjakso huipentui taas yhteen mustasukkaisuuskohttaukseen, jonka jälkeen saimme kyllä puhuttua asioita ja tunteita läpi ja tilanteemme jälleen hieman korjaantui.

Kuitenkin tänä aikana olin ennättänyt ihastua palavasti toiseen mieheen ja nyt kun meillä parisuhteessa kaikki on taas tasaisen hyvin (ainakin jonkin aikaa), niin ihastus on silti läsnä voimakkaasti joka päivä enkä enää palavasti kaipaa oman puolisoni läheisyyttä niin kuin aikaisemmin.

En kuitenkaan halua erota sillä totuus on se, että mies on oikeasti ihan kelvollinen mies ja loistava isä enkä tahtoisi repiä lapselta ydinperhemahdollisuutta omien mielihalujeni takia.

Enkä usko, että ihastuksenikaan kanssa elämä oikeasti olisi kovinkaan auvoisaa sillä elämämme, taustamme ja mielenkiinnonkohteemme poikkeavat todella suuresti toisistaan.

Harmi vain, että joudun olemaan ihastukseni kanssa tekemissä joka arkipäivä eikä tunteet näin ollen pääse kuollettumaan.

Lähettäjä: Sinisade 
Päivämäärä:   29.3.24 07:38:31

Tänä keväänä tulee 5 vuotta täyteen siitä kun aloitin työt ihastuksen kanssa samassa tiimissä. Tunteet ovat ihan yhtä polttavan säkenöivät. Eivät ole laantuneet yhtään.

Naimisissa olen ollut yli 20 vuotta. Meillä 2 varhaisteiniä.

Näin kai sit jatkuukin. Koska mitään en aio ihastuksen kanssa edistää. Enkä halua erota.

Kuinka kauan ihastuminen voi kestää?

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   29.3.24 09:33:14

Et tee syntiä jos et ruokia ihastusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.24 11:28:37

H kirjoitti asiaa. Kyllä se vaan on valinta. Vaimo, oletko varma ettei miehesi ole jo pettänyt kun epäilee niin kovin sinua? Vai kokeeko muutenvaan miehenä olonsa luuseriksi jos vaimo menestyy työssä ym paremmin?

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   29.3.24 22:14:35

Vaimolle.
Tää on taas niin tyypillistä. Jos naisella tulee elämässä huono jakso niin miehen oletetaan olevan tukena ja peruskalliona naiselle ja jos mies tässä kohtaa eroaisi tai ihastuisi toiseen olisi hän koko universumin suurin sika, mutta auta armias jos miehelle tulee huono jakso niin mitä tekee nainen. Ei tue ei auta vaan alkaa välittömästi etsiä uutta kumppania, ihastuu, pettää jättää. Ootte te niin hienoja ihmisiä.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   29.3.24 22:35:52

”Ajatusrikoksia ei ole, ja tunteilleen ei mitään mahda.”

Raamatun mukaan ajatuksilla voi myös tehdä syntiä (jo pelkkä himoitseva katse on pettämistä). Jos ei ole kristitty, ei tietenkään tarvitse noudattaa Raamatun ohjeita, mutta ei voi myöskään sanoa, etteikö ajatusrikoksia olisi olemassa ollenkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.3.24 00:08:37

Zzz sen sanoi. Se, että päättää jäädä "nauttimaan ihastuksesta" on päätös erota. Rumasti.

Temppareista sen ainakin oppinut, että naiset hyvin usein "ajautuvat" miehen syliin, on tunneyhteyttä, on kaveruutta on turvallisuutta ja tuttuutta. Mikään asia ei ole paha tai väärin, kunnes sitten yhtäkkiä olikin. Siinä vaiheessa kun on jo alasti hiprakassa ihastuksen kanssa sängyssä on kurssia enää mahdoton kääntää ja vain täysi idiootti luulee, että tahdonvoima ja itsekuri enää siinä auttaisi mitään. Ihmiset ovat kaikki heikkoja. Jotkut vain osaavat ottaa sen huomioon ja ennakoida ja lopettaa juttu silloin kun se on helpointa ja viattominta.

Lähettäjä: ööö 
Päivämäärä:   30.3.24 00:35:46

"Ihastuminen on normaalia. Ratkaisevaa on, miten toimit sen suhteen."

Tämä!

On ihan normaalia että pitkän suhteen mittaan saattaa ihastua johonkin toiseen. Tai oikeastaan ihastua johonkin kuvaan siitä toisesta.
Olen ollut onnellisesti naimisissa 28 vuotta, ja vuosien mittaan on ollut 4-5 ihastusta. Niistä en ole ikinä puhunut kenellekään, miellinyt ja joskus vähän unelmoinut mielessäni.
Ja kuulkaa: kun ei ruoki ihastusta, ei tee ikinä mitään konkreettista - se menee ohi! Kuukaudessa tai puolessa vudessa. Aina.

Juuri viime vkolla törmäsin tyyppiin johon olin ihastunut vuosia sitten. Kyllä mietin että mitäköhän mä olen ikinä tossakin tyypissä nähnyt...

Lähettäjä: Vaimo 
Päivämäärä:   30.3.24 08:28:29

Mm:lle.
Miehen huonoa jaksoa on kestänyt jo yli kaksi vuotta ja minä olen ollut tukena, kannustanut, puhunut, tehnyt kaikkeni, jotta mies pääsisi eroon mustasukkaisuudesta ja luottaisi minuun. Ei ole käynyt pienessä mielessäkään etsiä uutta miestä. Tämä ihastukseni tuli pyytämättä puskista, ei etsimällä. Enkä ole tekemässä ihastukseni eteen mitään, en pettämässä enkä jättämässä miestäni.

Että todella törkeää sinulta olettaa, etten tue miestäni, että etsin samantien uuden, petän ja jätän. Jos sinulla on omia traumoja viestisi taustalla, älä oleta että kaikki naiset ovat samanlaisia. Taidat itse olla aika hieno ihminen yleistyksinesi.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   30.3.24 08:30:57

Ihastuminen on normaalia. Ratkaisevaa on, miten toimit sen suhteen. Mielestäni miehelle ei tarvitse kertoa, nauti tunteesta ja suuntaa hyvä energia omaan parisuhteeseesi.

Juuri näin!

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   30.3.24 15:00:27

Vaimolle.
Mikään ihastus ei tule pyytämättä puskista. Ihastus tulee kun itse annat sen tulla elämääsi. Joku voi kyllä ihastua sinuun pyytämättä mutta jos itse ihastut niin olet silloin jättänyt oven raolleen. Myönsit sitä tai et.

Lähettäjä: Vaimo 
Päivämäärä:   30.3.24 15:32:38

Mm:lle.
Okei selvä homma. No miten perustelet väitteesi etten ole tukenut enkä auttanut miestäni viimeisen reilun kahden vuoden aikana vaan olen ruvennut etsimään välittömästi uutta miestä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.3.24 15:38:34

Mm voi mennä roskiin trollailemasta täältä

Lähettäjä: Sinisade 
Päivämäärä:   31.3.24 14:10:53

ööö

No kun ei aina mene. Et voi yleistää. Se voi kestää vuosiakin.