Lähettäjä: minusta itsestäni 
Päivämäärä:   1.6.23 22:19:35

Tapasin pitkästä aikaa (varmaan ekaa kertaa aikuisiällä?) sukulaisia ja hämmästyin kun muistelivat minun olleen kotona viihtyvä ja arka lapsi. Toivat esiin. mm. yhden viikon pituisen kesäleirin josta lähdin kesken kaiken pois kovan koti-ikävän takia. Hämmennyin enkä saanut sanaa suustani, kun nuo muistot palasivat mieleen.

Todellisuudessa meillä oli kamalat kotiolot (viinaa ja perheväkivaltaa) ja tuon leirin aikana en saanut äitiä puhelimen päähän lainkaan. Se oli siis lankapuhelinaikaa ja leirin aikana isä vaatasi aina puhelimeen ja äiti ei syystä tai toisesta muka päässyt puhumaan kanssani. Todellisuudessa äidillä ei kodin ja työn lisäksi ollut mitään omaa elämää, siitä mustasukkainen isäni piti kyllä huolen.

PELKÄSIN ETTÄ ISÄNI ON TAPPANUT ÄITINI niin siksi oli pakko päästä nopeasti kotiin. Taisin keretä olla leirillä vain kolme yötä. En vieläkään tajua miten sukulaiset eivät tienneet meidän perheoloista.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   1.6.23 22:32:26

Hirveä lapsuusmuisto. :(
On mahdollista, että äitisi ei ole koskaan uskaltanut puhua sukulaisille perheenne tilanteesta. Tai on puhunut, mutta he eivät ole uskoneet. Meillä ainakin oli niin, että sukulaiset eivät uskoneet eivätkä halunneet kuulla mitään pahaa isästäni. Olivat siis äitini sukulaisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.23 23:08:32

Kamalaa.

Niin se on, että välillä hämmästyy kun huomaa että muilla on aivan vääriä käsityksiä itsestä. Ja joskus hämmästyy itsestäänkin miten itsellä on ollut niin väärä käsitys muista.

Nyt esimerkkinä olen itse seurustelua vieroksuva ikisinkku-aseksuaali ja minua on kylän naispiiri pitänyt jonain miestennielijänä jolta pitää omat miehet piilottaa :) Olen myös hiljainen jota moni pitää arkuutena ja sitten onkin yllättynyt kun olen vaikka töissä ollut se joka on taltuttanut riehuvia asiakkaita.

Olen itsekin erehtynyt pitämään esimerkiksi täysin mukavaa ihmistä ilkeänä vain koska kärsi sosiaalisista peloista ja siksi näytti tuimalta ja puhui lyhyesti... Tällaisia yksinkertaisia yleistäjiä me olemme ja toimimme usein hyvin kevein mielikuvin toisista ihmisistä.

Onko äitisi päässyt isääsi karkuun?

Lähettäjä: Pi 
Päivämäärä:   1.6.23 23:14:03

Ehkä sukulaiset eivät tienneet tai eivät halunneet tietää. Moni kyllä osaa peitellä kotiongelmat niin taitavasti, ettei ulkopuolisilla ole mitään hajua siitä mikä totuus on. Tai voi olla käsitys esim. siitä että "Virtasilla se Teuvo pitää niin kauheaa jöötä, vaimokaan ei saa missään käydä", mutta kukaan ei tule edes ajatelleeksi että meneillään voi olla jotain pahempaakin. Ihmiset uppoutuvat oman elämänsä kiireisiin eivätkä tajua tai jaksa olla kiinnostuneita muista.

Voi lapsiparkaa. :(

Lähettäjä: millie 
Päivämäärä:   1.6.23 23:26:16

Kai sanoit sukulaisille että eivät tiedä asiaa ja oikeesti halusit kotiin koska pelkäsit että isä tappaa äidin! Kyllä niillä on aika kohdata totuu!

Lähettäjä: minusta itsestäni 
Päivämäärä:   2.6.23 00:18:42

"Onko äitisi päässyt isääsi karkuun?"

Ei uhkailuista ja joistain yrityksistä huolimatta saanut meitä muita hengiltä niin tappoi sitten itsensä. Onneksi viina vei tossa vaiheessa niin kovaa ettei kyennyt mihinkään perhemurhaan enää. Omistamansa ampuma-aseetkin oli loppuvaiheessa antanut eteenpäin velkojen maksuun.

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   2.6.23 01:57:07

Huhhuh, ompa karua. Toivottavasti sinulla ja peheelläsi on asiat nykyään paremmin, toivon teille kaikkea hyvää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.6.23 03:39:09

Olitko siis lapsena paremminkin menevä ja puhelias?
Ehkä sukulaiset eivät vain kehdanneet ottaa puheeksi vaikeita asioita, kun niin pitkään aikaan ette olleet tavanneet.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.6.23 04:20:50

Ainakin mun sukupolven vanhemmille (vielä monesti toki nykyäänkin, vaikka siitä paremmin kannustetaan eroon) on ollut vielä tyypillistä pitää hyvin kulissit yllä. Suurin osa mun tutuista ajattelee, että oon hyvästä perheestä, jossa kaikki asiat on mallillaan. Semmonen oikein unelmaperhe ulkopuolisten silmin. Todellisuudessa se alkoholi on vienyt perhettä koko mun eliniän ja sairaalareissut on olleet yleisiä.

Sukulaiset ei joko tiedä tai ei ota asiaa puheeksi. Aika hyssytelty aihehan tuo on. Osa varmasti tietää miten paljon sitä alkoa menee, mutta jotkut voi jopa ajatella, että ehkä se juominen tapahtuu vain sukua nähdessä ja muuten eletään raittiisti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni sukulainen on ollut tarkkanäköinen. Äitini on kyllä taitava pitämään kulissia yllä. On helppoa ajatella, että miksei kukaan huomannut. Todellisuudessa suljettujen ovien takana tapahtuu vaikka mitä, mistä ulkopuoliset ei tiedä ollenkaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.6.23 05:02:16

Olisi mukava tavata edes yksi sukulainen joka muistaisi minut lapsena. Mitä vain, eikä tarvitsisi olla ihan niin justiinsa kuin asiat todellisuudessa oli. Tietäisi että joku oli nähnyt minutkin.
Vakiokommentti "kyllä ne teijän kotiolot oli kauheat" ei ole minkään ikäisenä lohduttanut tippaakaan, eikä tietenkään muuttanut muistojani vähemmän kauheiksi.
Hyvin samantapainen lapsuus kuin aloittajalla, paitsi isältä lähti aseet poliisin toimesta.

Lähettäjä: kvg 
Päivämäärä:   2.6.23 08:25:56

Eivät oikeasti tienneet - ja tai sitten halunneet tajuta. Kuuntelin minäkin muksuna mummolassa mummon ja vaarin tappelua vaarin kännätessä.
Olen miettinyt joskus jälkikäteen tajusivatko vanhempani oikeasti, mitä siellä tapahtui. Omia lapsiani en sellaisiin oloihin laittaisi.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.6.23 08:36:30

Kamalaa.. Olen pahoillani että oot joutunu kokemaan tollasta…
Minulla todettiin autismia nyt aikuisena ja kaikki lapsuusmuistot liittyy siihen että mua on kielletty ahdistumasta ja viety ympäri maailmaa mitä kuirmittavampiin paikkoihin.. Jopa laitettu yksin labyrinttiin josta en osannut ulos ja jossa oli vilkkuvia valoja.. Valitettiin kun olin aina väsynyt vaikka nukuin paljon. Sukulaiset muistaa minut kilttinä, söpönä tyttönä joka on aina pitänyt huolta muista ja eläimistä. Koitin varmaan vaan saada rakkautta ja ymmärrystä edes joltain.

Lähettäjä: Alma 
Päivämäärä:   2.6.23 09:51:31

Mulla myös isä piinasi koko perhettä kännipäissäni vuosikymmenet (viikonloput ja lomat) hakkasi äitiä ja hajotti kotia ja uhkasi tappaa meidät kaikki ja ajoi yöllä ulos jne. Raitistui jossain kohtaa noin 65 vuotiaana, nyt on jo vanha mies (yli 80 v) ja minun pitäisi häntä auttaa ja kohta varmaan hoitaa. Asuu siis yksin ja minä asun lähimpänä. Käyn kauppa-asiat ja autan laskujen maksut (siis teknisesti) , koska tunnen, että moraalisesti on pakko. Ei ole lämpimiä tunteita häntä kohtaan, en tunne edes sääliä.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   2.6.23 10:10:20

Alma, ei sinun tarvi huolehtia isästäsi, ei todellakaan. Minä olin seurakunnan leirillä alle 9 vuotiaana, illalla itkin mahakipua. Todellisuudessa pelkäsin mitä kotona tapatuu, minä olin se joka sai agressiivisen, humalaisen isäni rauhottumaan halaamalla. Olin myös kaverin mummolassa yötä, mummo soitti kaverin isän hakemaan minut kotiin keskellä yötä. Kotona isä avas oven, halasin todella lujaa isää. En minä isää ollut ikävöinyt, haladin että hän on hyvällä tuulella ja äiti ja veli turvassa. Kuinka kieroutunut pieni mieleni on ollut pelon takia. Psyk diagnooseja 7 kpl dissosiaatiosta alkaen, eläkkeellä olen, ikää 51v. Parasta elämässä on 2 omaa, ihanaa lasta. He saavat kasvaa turvassa ja rakastettuina.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.6.23 15:13:03

"Todellisuudessa pelkäsin mitä kotona tapatuu, minä olin se joka sai agressiivisen, humalaisen isäni rauhottumaan halaamalla."

Tuo on jo ihan @!#$ kamalaa. Lapsi pelkää sitä humalaista ja pakko uskaltaa mennä halaamaan.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.6.23 15:49:01

Näin sivusta katsovana sukulaisena sanon, että on todella vaikea tehdä mitään tai puuttua toisen perheen asioihin, vaikka haluaisikin. Sukulaisperheessä on alkoholiongelmaa ja lasten henkistä pahoinpitelyä ja alistamista myös selvinpäin. Näen, aistin ja tiedän tilanteen, mutta mitä voisin sille tehdä?

Lapset ovat varpaillaan heti, kun isä tulee huoneeseen, puhuvat hiljaa ja arasti, vaikka toisten ihmisten seurassa ovat rennompia. Isää selvästi pelätään ja arastellaan. Omalta osaltani pyrin osoittamaan lapsille, että hyväksyn heidät sellaisena, kuin ovat ja pyrin olemaan turvallinen aikuinen heidän elämässään, mutta muuhun en valitettavasti ulkopuolisena pysty.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.6.23 15:52:01

H

Lasu? Olisko mitään?

Myös sille isälle voi ihan sanoa, että korjaa käytöksensä.

Tosi tekopyhää.

Lähettäjä: huhhuh 
Päivämäärä:   2.6.23 15:56:11

H, lastensuojeluilmoitus, siihen sinä pystyt.

T. entinen lapsi jonka kotioloista moni aikuinen tiesi ja kukaan ei ''pystynyt puuttumaan''. Selkärangattomat hyvää toivovat turhat tossut.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.6.23 15:59:04

Isälle sanominen todennäköiseseti ei muuttaisi mitään isän käytöksessä, minut heitettäisiin ulos perheen elämästä ja lapsilla olisi yksi turvallinen aikuinen vähemmän elämässään.

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   2.6.23 16:06:03

Minullakin on yksi tuttu ihminen jonka sisko henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelee lapsiaan ja tästä on hänelle sanottu suoraan. Lasu on myös tehty toistuvasti. Lopuutulos on se että tuttuni ei saa olla näiden lasten elämässä mukana nyt mitenkään ja sossuille kaikki on selitetty parhain päin, osataan esittää normaalia hetken verran ja syytetään lasun tekijää valehtelijaksi. Mitä siinä voi ihan oikeasti tehdä kun kaikki lailliset keinot on jo käytetty?

Lähettäjä: Sarjakakkaaja 
Päivämäärä:   5.6.23 15:37:44

Ehkä äitisi tosiaan pelkäsi kertoa isäsi vakivaltaisuudesta ulkopuolisille. Se on voinut olla hänelle myös häpeä. Sukulaisten saattaa olla myös vaikea puuttua asiaan, vaikka tietäisivätkin ankeista kotioloista.

Voisit kyllä kertoa sukulaisillesi lapsuudestasi. Toivon, että nyt aikuisena elämäsi on kaikesta huolimatta onnellista. Sinä et lapsuuteesi voinut vaikuttaa, mutta voit vaikuttaa loppuelämääsi.

Lähettäjä: toinen autisti 
Päivämäärä:   5.6.23 16:59:32

Lähettäjä: …
Päivämäärä: 2.6.23 08:36:30

Kamalaa.. Olen pahoillani että oot joutunu kokemaan tollasta…
Minulla todettiin autismia nyt aikuisena ja kaikki lapsuusmuistot liittyy siihen että mua on kielletty ahdistumasta ja viety ympäri maailmaa mitä kuirmittavampiin paikkoihin.. Jopa laitettu yksin labyrinttiin josta en osannut ulos ja jossa oli vilkkuvia valoja.. Valitettiin kun olin aina väsynyt vaikka nukuin paljon. Sukulaiset muistaa minut kilttinä, söpönä tyttönä joka on aina pitänyt huolta muista ja eläimistä. Koitin varmaan vaan saada rakkautta ja ymmärrystä edes joltain.
__________________
Joo se oli sitä "reipastuttamisen" aikakautta, olen kokenut saman. Aina minussa oli joku vika. Onneksi oli eläimet.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.6.23 17:30:26

H, tee lastensuojeluilmoitus, sen pystyy tekemään nimettömänä. Voi kunpa joku olisi tehnyt meidänkin perheestä, eikä vaan ajatellut että no onhan niillä ympärillä yks kiva vanhempi, vaikka arki onkin täyttä @!#$ä.

Tein itse lopulta 15-vuotiaana omasta perheestäni ilmoituksen. Minä muutin isäni luokse, nuoremmat sisarukset sijoitettiin toiseen perheeseen. Kaikilla meillä on ongelmamme, mutta ainakaan pienemmät sisarukset ei joutuneet kärsimään sitä henkistä ja fyysistä väkivaltaa niin kauaa kuin minä.

Lähettäjä: Joopa 
Päivämäärä:   5.6.23 18:41:14

Käyn harvoin tuttavilla kylässä, muu perhe, äiti ja lapset ovat mukavia ja keskustellaan normaalisti. Paitsi kun perheen isä on samassa tilassa, nämä muut muuttuvat melkein mykiksi ja kulkevat pitkin seiniä kuin varoen.

En tiedä mitä siellä tapahtuu, he itse eivät varmaankaan muuttuvaa käytöstään huomaa. En tiedä mitä voisin tehdä, koska en koskaan ole nähnyt mitään hälyttävää, tai isän tekevän tai sanovan mitään, ainoastaan tuo muiden käytöksen muutos.