Lähettäjä: vaavi 
Päivämäärä:   1.6.23 11:28:08

Minulla on iso kynnys tunnustaa tätä asiaa edes näin anonyymisti sanomattakaan omalla nimellä lääkärissä mutta ehkä tämä on se ensimmäinen askel.

Olen ollut työelämässä nyt viisi vuotta. Olen pärjännyt hyvin ja edennyt urallani. Teen asiantuntijatyötä ja viime joulukuusta alkaen sain ylennyksen, jonka jälkeen työ on noin 95% tietokoneella tehtävää. Aikaisemmin oli enemmän käytännön työtä siis niin kuin katselmuksia, työmaakäyntejä, mittauksia jne. Nyt olen enemmän asiantuntija ja vähemmän valvoja.

Ongelmani on hieman kummallinen jumittava ahdistus. En tiedä oikeaa tai tarkempaa nimeä. Siis yhtäkkiä jossain työtehtävässä homma vain tökkää ja tulee totaalinen täysstoppi ja ahdistus. Työtehtävän ei tarvitse olla vaikea, stoppi voi tulla ihan helpossakin tehtävässä. Esimerkiksi tänään olen jumittanut ihan helpon lausunnon kirjoittamisessa noin aamu kello 9 asti tähän hetkeen. En vain saa kirjoitettua, ahdistaa, sydän hakkaa ja raajoja kihelmöi. Ihan taistele tai pakene olo.

Minulla on ollut vastaavia ahdistuskohtauksia ennenkin mutta ei koskaan suorittavassa työssä vaan aina tietokoneella ajatusta vaativassa työssä. Ennen joulukuun ylennystä selvisin stopeista sillä, että sovin joka päivälle jonkun työmaakäynnin, varastotyön tai katselmuksen, jossa sain pään nollattua ja aloitettua sitten taas tietokoneella alusta jos siis pää tilttasi ja alkoi ahdistaa. Joka päivä ei sentään tätä tapahtunut. Nyt tätä mahdollisuutta ei enää ole kun työtehtävät ovat niitä ajatustöitä melkein kaikki.

Saan pään nollattua "rebootattua" kyllä vaikka kotitöillä tai kävelylenkillä mutta en saa sitä työaikaan ja siksi työpäivät venyy. Esimerkiksi maanantaina pää tilttasi monta kertaa ja työpäivää tein lopulta melkein 13 tunnin ajan, jotta sain sen 7,5 tunnin työpäivän kirjattua ja työt tehtyä. Välissä oli esim kolme n. 0,5 tunti kävelylenkkiä ja tunti ruoanlaittoa. Olen huomannut, että työt vain vaikeutuvat pitkin viikkoa jos työpäivät venyy näin pitkiksi, kun sitten palautumisaika työpäivien välissä menee niin lyhyeksi.

Maaliskuussa kehityskeskustelussa kerroin vaikeuksistani ja esimies vain sanoi, että se helpottuu ajan kanssa, kun aivot tottuvat. Ei ole vielä helpottanut. Olin myös viikon lomalla helatorstain kohdalla ja tilanne on sen jälkeen vain pahempi, kun on olo että on kiire ja työt pitäisi saada tehtyä. Tuntuu että en pärjää ja sitten kuitenkin rakastan tätä työtä ja tunnen sen merkittäväksi ja haluaisin jatkaa tässä työssä.

VINKKEJÄ aivojen hoitoon ja ahdistuksesta yli pääsemiseen?!!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.23 11:36:02

Hmm, onko sinulla taipumusta perfektionismiin paperihommissa? Onko sinulla huijarisyndroomaa? Ahdistaako siis suorituksen laatu vai mikä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.23 11:46:02

Voiko joku add saada aivot tuolleen jumiin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.23 11:55:55

Ootko testannut ihan lääkkeettömät ahdistuksen hallintakeinot?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.23 22:31:10

Kuulostaa työuupumukselta. Perheessä tästä kärsivä, vuosia. Juuri tuo, että oli pitkä kesäloma ja töihin palattuaan olii vielä vaikeampaa. Eli ei enää palaudu, elimistö laittaa vastaan kun pää ei laita.

Lähettäjä: Muumi 
Päivämäärä:   1.6.23 23:09:51

Luontaistuotekaupoista löytyy Rescue Remedy -nimisiä tippoja, jotka auttaa löysäämään ahdistuneisuuskohtauksia. Olen käyttänyt tarvittaessa noin kolme vuotta, ja koen että noista on apua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.23 23:25:27

Puhut hieman siihen suuntaan kuin kyse olisi työn vaikeuteen liittyvästä ahdistuksesta vaikka samalla itsekin myönnät että tehtävien ei tarvitse olla vaikeita aiheuttaakseen ahdistusta.

Se on pelottava tunne kun tulee tuollainen ahdistuskohtaus. Itsellä niitä alkoi olla päälle kolmekymppisenä ja kun en tiennyt mistä oli kyse, se säikäytti.

Omalla kohdallani kaikki oli hyvin mutta aloin pelätä sähköpostin avaamista. Ajatuskin sähköpostin avaamisesta toi välittömästi olin kuin olisin ollut menossa omaan teloitukseeni.

Minulla oli tuolloin naurettavan helppo osa-aikatyö, muutama tunti hommaa viikossa mutta koska samaan aikaan elämässäni tapahtui kuormittavia asioita, alitajuntani otti sen työsähköpostin kaiken pahan juurisyyksi ja kai ehdollistuin siihen että spostin avaaminen = kauhu.

Kun yleiskuormitus elämässä väheni, sähköpostikammo katosi täysin kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Meni vuosia välissä. Viime syksynä se alkoi taas. Aloitin uuden työn jonka opettelu alkoi aivan alkeista, virheitä ei saanut tapahtua ja samaan aikaan elämässäni oli kuormitusta. Ei kestänyt kuin pari viikkoa ja ne paniikin ja kauhun aallot tulivat taas. Välillä meni kolme tuntia kun istuin läppärin ääressä vain hengittäen että en kuole tähän. Välillä siivosin kotia että saisin siihen kauhuun tauon.

Kun opin ja stressitaso myös muussa elämässäni laski, katosivat nuo olot ja ahdistukset kokonaan.

Nykyään tiedän että päästä menee ruuvi löysälle jos on kaikilla elämän osa-alueilla stressiä. Mutta se ei tapa ja se menee ohi.

Se syy muuten miksi puuhailu "nollaa" aivot on se, että liikkuessa elimistö ei kykene niin pitkäjänteisesti ja tehokkaasti floodaamaan elimistöön adrenaliinia ja kortisolia joten kun stressihormonit vähenee niin olo helpottuu.

Koeta vähentää kuormitusta kaikilla muilla elämäsi osa-alueilla.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   2.6.23 01:10:53

On tutkittu että ahdistuksella on yhteys suolistobakteereihin. Mm. IBS ja ahdistus linkittyvät toisiinsa.

Kannattaa lukea Parantavat bakteerit-kirja, ja uusimpia tutkimuksia aiheesta.