Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 12:59:24

Ero alkaa konkretisoitumaan ja nyt pitäisi kertoa lapsille, poikia 15- ja 16-vuotiaat.
Antakaa vinkkejä, huonoja kokemuksia, ideoita miten toimia toisin.
Miten olette asumisjutut järjestäneet? Onko teinit itse päättäneet ?
Onko tullut kiukkua, onko teini-ikä heittänyt eron myötä sekoiluvaihteen päälle?
Meillä on tavallaan perusarki ok, mutta parisuhde ei vaan toimi.
3 vuotta on aktiivisesti koitettu saada se toimimaan, mies haluaisi vielä yrittää, itse en näe vaihtoehtona että taas kitkutellaan vuosi eteenpäin, kun eihän ne asiat muutu kun ei ne ole tähän päivään muuttunut.
Aiemmin ajattelin että kärvistelen pari vuotta että lapset kasvaa, mutta en pysty tämän ahdistuksen kanssa olla saman katon alla.
Olo on kurja ja lapsista on kova huoli. Ovat kyllä fiksuja ja liikkuvaisia poikia, joiden kanssa pystyy juttelemaan, mutta silti reaktiot pelottaa. varsinkin se että kääntyvät minua vastaan kun tästä haluan pois.
Itse perhe-elämä tosiaan soljuu eteenpäin, mutta parisuhde on kuollut.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 16:31:00

Up, eikö keneltäkään tule mitään?

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   2.10.22 16:37:18

no sano, että muutat pois. ja että saavat tulla sitten käymään, kun olet asettunut. maksat elarit ja elät elämääsi. enää ei ahdista.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.10.22 16:45:35

Sitä nyt ei aina voi ajatella itseään. Odotat, että lapset käyvät lukion loppuun.

Kaksi viikkoa kestää aidan seipäänä, ja kolme vuotta p*skassa liitossa.

Ja ei se suhde muute, mutta ei ole myöskään maailmaan keskipiste, paitsi jossakin omanapa.com-maailmassa.

Lähettäjä: Kukkamulta 
Päivämäärä:   2.10.22 16:46:15

Olisi varmaan hyvä, jos saisitte kerrottua yhdessä. Vaikka sinä olisit se aktiivisempi osapuoli, mutta jos mies olisi komppaamassa ja tavallaan antamassa siunauksensa. Miehen kanssa teidän on puhuttava etukäteen vähän asumisjärjestelyistä. Jos jompi kumpi jää nykyiseen, pojat ehkä haluavat myös jäädä. Ja tuon ikäisen pitää saada valita. Toisen asuminen sitten sen mukaan, mutta tietysti niin, että pojat mahtuvat samaan olemaan sellaisia aikoja kun nyt ovat.

Lähettäjä: DumDum 
Päivämäärä:   2.10.22 16:49:18

Tuon ikäiset valitsevat jo itse missä asuvat. Kannattaa puhua lasten kanssa, pojat ottavat yleensä nuo erot pahemmin kuin tytöt.

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   2.10.22 16:52:23

Poikien iät huomioiden lähtisin hakemaan ratkaisua niin, että pojat asuu kotona 3-4 vuotta, ja te vanhemmat asutte vuoroviikoin muualla. Vanhemmat maksaa poikien ja kotitalon kulut puoliksi, sekä oman asumisensa muualla. Ennen kuin joku sanoo, että tulee kalliiksi, niin kyllä se riittävän iso asunto yksin maksettuna on kallis sekin. Poikien kannalta olisi tärkeää, että arki säilyy.

Siihen en lähtisi, että vain itse muutat ja isä jää poikien kanssa kotiin. Kun yhtä lailla molemmat on vastuussa siitä, että teidän parisuhde ei toimi.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   2.10.22 16:57:03

Tuon ikäiset eivät ole mitään pikkulapsia. Heille voi puhua jo kuin aikuisille puhutaan.
Usko tai älä, he kyllä tietävät jo, että teillä ei mene hyvin. Luultavasti ero ja kodin kireän tunnelman laukeaminen on helpotus myös heille.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 17:16:21

Itse asiassa minä varmaan jään tähän kotiin, ainakin aluksi ja toinen kämppä olisi kaupungissa. Asumme siis maalla. Itse olen valmistautunut että esikoinen saattaa hyvinkin haluta muuttaa kaupunkiin, kun on siellä koulussa.
Uskoin pitkään että pystyn tässä olemaan kunnes pojat muuttaa kotoa, mutta en vaan voi. En enää kestä olla tässä yhdessä.
Jotenkin olen ajatellut että puhuttaisiin heidän kanssa avoimesti ja että saisivat itse päättää ainakin jonkin verran tulevista asumisjärjestelyistä. Avoimuus olisi se kaikkein paras, kunhan vaan miehen kanssa siihen pystytään.
Toisaalta mies on eroperheestä ja on varmasti saanut sen pahimman kokemuksen itse ja tiedän ettei halua samaa omille lapsille.
En usko että mies haluaa tässä talossa pyöriä viikko-viikko, tämä on minun sukulaisten naapurissa. Minulle tuo kävisi kyllä.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 17:18:57

Nomadi, minä en ole ajatellut itseäni moneen vuoteen, mutta niin vaan se mitta tulee täyteen. Enkä halua tällaista mallia parisuhteesta antaa lapsille, että toista ei huomioida ja elellään kun kämppikset.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.10.22 17:33:13

No sähän olet jo ratkaisun ja järjestelyt tehnyt.
Mies pihalle asap.
Lapset jäävät tietenkin äidille, ja kotiinsa asumaan.
Ei mitään, "voivat jonkin verran päättää asumisjärjestelyitä". Aikuiset päättää, ja etupäässä äiti päättää. Hän tietää, mikä on hänen lapsilleen parasta.
Mies on tilanteen aiheuttanut, ja lapset maailmaan siittänyt, nyt sitten saa maksaa siitä. Katso, että saat kunnon elarit. Teinipojat eivät tule halvaksi.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 17:39:29

En minä ole asioita päättänyt ja minun mielestä tuon ikäisiltä lapsilta pitää myös kysyä ja asioista puhua.
Eikä todellakaan äiti päätä kaikkea, ihan yhtä lailla mies on perheenjäsen ja omistaa puolet talosta, joten ketään ei laiteta pihalle mistään asap.
Eikä mies ole koskaan huono isä ollut, päinvastoin, siksi varmaan olen näin kauan asiaa puntaroinut ja pysynyt suhteessa.
Lähinnä kyselin vinkkejä ja kokemusta miten muilla on teini-ikäiset reagoineet eroon ja mitä ihmiset tekisivät toisin.
En niinkään tarvitse kommentteja itse päätökseen, koska se on jo tehty.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.10.22 17:52:54

Riippuu paljon pojista. Jos koulu kesken, katselisin kylmän viileänä, enkä sekoittaisi pakkaa. Pianhan se on jatko-opinnot ja toinen paikkakunta, ja paljon menee uusiksi.

Voi kuolleessa suhteessa muutaman vuoden olla, muttei ehkä loppuelämää.

Kärvistelet tilanteessa, ja ei tuossa vaiheessa ketään uutta välttämättä tule.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 17:59:07

No olen tässä kuolleessa suhteessa jo useamman vuoden kärvistellyt ja nyt kesän jälkeen on homma tullut naamalle, kun arki alkoi ei vaan kotona pysty olemaan, toisen asenne ja nalkutus menee niin ihon alle ja se kohdistuu jo lapsiinkin, siksi ehkä heräsin tilanteeseen että eihän se mieskään ole ollut onnellinen aikoihin.

Lähettäjä: KH 
Päivämäärä:   2.10.22 18:11:41

Työkaveri erosi, kun poika oli lukion ekalla. Poika oli lähtenyt erikoislukioon toiselle paikkakunnalle, joten ei ollut edes kotona. Muita lapsia oli täysi-ikäinen (omillaan asuva) tytär ja seiskalla oleva tytär. Tytöt ottivat eron ihan ok. Pojalle aikamoinen järkytys. Yritti vuoden saada vanhempiaan takaisin yhteen. Uskoi eroon vasta, kun työkaveri muutti toistelle paikkakunnalle ja vaihtoi samalla työpaikkaa. Poika oli ollut todella hyvä koulussa, oikein kiltti ja rauhallinen ja opiskelut edessä. Siksi erikoislukioonkin haki. Joutui kesketyttämään lukion, kävi terapiassa, oli käsittääkseni välillä jopa psykiatrisessa sairaalassa. Viime keväänä oli kirjoittanut ylioppilaaksi aikuislukiosta, mutta jos olen ex-työkaveri somepäivitykset ymmärtänyt oikein, on loppukesästä taas joutunut psykiatriseen sairaalaan. En tiedä mitä siellä on taustalla, sillä ex-työkaverin somepäivitysten mukaan poikaa (joka siis jo reippaasti päälle 20v) pidetään vastoin hänen ja perheen tahtoa sairaalassa.

Todennäköisesti pojalla on jotain muutakin ongelmaa taustalla, mutta ne puhkesivat eron myötä.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 18:13:02

KH..Apua.. aikamoista.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   2.10.22 18:17:18

Odota nyt ainakin sen aikaa, että molemmat kersat on peruskoulusta pihalla. Jos teillä on kahden kämpän mahdollisuus, niin sopikaa miehen kanssa, että voitte - ilman eroakin - ottaa "lomaviikkoja" kaupungissa. Tekisi varmaan miehellekin ihan hyvää pyörittää välillä sitä kotipakettia ihan yksin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   2.10.22 18:18:43

Ja pariterapiaan mars.

Lähettäjä: DumDum 
Päivämäärä:   2.10.22 18:20:58

Kyllä ne lapset tietävät missä mennään, ei ne ole sokeita tai kuuroja.

Tilannetta ei pidä pitkittää, sen sijaan asiallisesti keskustella lasten kanssa.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 18:22:32

Parisuhdeterapiassa käyty kahteen eri otteeseen, parisuhdetta on takana 20 vuotta. Ongelmana en nyt näe sitä etteikö tässä olisi yritetty, vaan se miten asia hoidetaan.

Lähettäjä: Saman kokenut 
Päivämäärä:   2.10.22 19:36:38

” Kyllä ne lapset tietävät missä mennään, ei ne ole sokeita tai kuuroja. ”

Tämä! Itse havahduin aina liian myöhään, vaikka liitto oli kuollut jo vuosia. Onneksi mies tajusi, että nyt on pakko laittaa tälle kärsimykselle piste.

Tällä tahdon sanoa, että vaikka olin ns. ”Jätetty” osapuoli, niin olin enemmän kuin kypsä eroamaan. Jos yhteiselo on oikeasti noin vaikeaa, niin satavarmasti se mieskin tämän ymmärtää, jos ei ihan täysi tampio ole. Meillä oli kaksi lasta, 15- ja 17- vuotiaat ja todellakin saivat päättää kumman luona haluavat asua. Esikoinen oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä että muutti omilleen, nuorempi halusi mukaani, vaikka minulla oli pienempi palkka ja sitä myöten huomattavasti vähemmän tarjottavana.

Kun myöhemmin ollaan asioita puhuttu, kumpikin lapsista on sitä mieltä että teimme oikein kun erosimme. Nuorempi lapsi oireili pahasti vaikeaa perhetilannetta, ja se sai meidät lopulta tajuamaan että näin ei voi jatkaa.

Neuvoni onkin, että nyt eroa tekemään. Kärvistely vahingoittaa pitkän päälle teitä kaikkia, mutta etenkin lapsia! Tärkeintä on, että yritätte hoitaa eron mahdollisimman siististi. Minä en ole sanonut yhtään pahaa sanaa eksästäni lapsille, vaikka siihen olisi ollut syytäkin. Ne asiat eivät vain kuulu heille, ja haluan, että heillä on isäänsä mahdollisimman hyvät välit. Ja jos erossa jotakin hyvää oli niin se, että tappelut loppuivat siihen.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 19:45:17

Saman kokenut.
Kiitos!
Juuri näitä kokemuksia olin vailla.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.10.22 19:59:15

Perhe saman pöydänäärelle ja avoin keskustelu. Te aikuiset näytätte näin mallia teineille, että asioista pitää puhua avoimesti.
Sitten sovitte yhdessä miten etenette, lähinnä asumiset ja muut muutokset.
Nuoret ymmärtävät ja eihän mikään ole lopullista heille. Heillä on edelleen äiti ja isä.
Asumisestakin voi sopia, että kokeilette tätä mallia ja jos ei toimi niin aina voi tehdä muutoksia. Ottakaa ne pojat avoimeen keskusteluun ja kuunnelkaa mitä he sanovat esim. asumisjärjestelyistä.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   2.10.22 20:00:51

? kaunis kiitos, juuri tälläistä kaipaan, koska oma pää maalailee piruja ja tämän suuntaista olen ajatellut.

Lähettäjä: hö 
Päivämäärä:   2.10.22 20:06:27

Koettakaa nyt sopia ja tehkää temppu. Ei se maalima eroamalla parane.

Lähettäjä: Thi 
Päivämäärä:   2.10.22 21:05:50

Mies haluaa vielä yrittää, mutta kuitenkaan ei huomioi? Joku tässä nyt ei täsmää. Oletko kertonut hänelle, mitä haluat? Siis oikeasti sanoilla, etkä vain vihjaillut ja ajattellut, että kyllä sen pitää itse ymmärtää lukea ajatuksesi? Oletteko käyneet pariterapiassa?

Lähettäjä: k4t 
Päivämäärä:   2.10.22 21:27:29

Vanhempani erosivat kun minä (tyttö) olin 18v ja veljeni 16v. Äiti muutti pienempään rivitaloasuntoon samaan kaupunkiin. Itse muutin omilleni opiskelujen perässä ja veljeni jäi isälle asumaan kunnes lähti armeijaan ja sitten opiskelemaan. Kävi äidin luona useasti viikossa pyörähtämässä mutta käsittääkseni lähinnä ruokapöydässä ei ”asumassa”. Omasta näkökulmastani vanhempani eivät olleet olleet yhdessä vuosiin, tajusin asian ~10 vanhana eli oli ihan se ja sama asuivatko saman katon alla. Tietääkseni velikään ei mitään ”oireillut”. Ehkä olisi ollut outoa jos äiti olisi muuttanut kovin kauas?

Lähettäjä: Mariam 
Päivämäärä:   2.10.22 21:31:58

En lukenut muuta kun aloituksen, mutta koin tärkeänä kommentoida.

Olin itse 15v., kun vanhempani erosivat (nyt 32v.) ja heidän päätöksensä erota oli parasta mitä pystyivät meidän perheellemme tehdä. Mitään draamaa tai kaltoinkohtelua perheessämme ei ollut, mutta vanhempien välillä ei ollut romanttista rakkautta ja kyllä lapset sen vaistoavat. Vanhemmat kertoivat päätöksestään yhdessä ja molempien kodeissa lapsille omat huoneet, saimme valita missä olimme milloinkin.

Aivan olennainen asia ja kaikista tärkein lasten hyvinvoinnin näkökulmasta on, että te vanhemmat pystytte aidosti hyvään yhteistyöhön ja yhteiseen vanhemmuuteen erosta huolimatta. Tätä en voi kylliksi korostaa. Se parantaa ja eheyttää lapsia ja rakentaa turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

Omat vanhempani löysivät nopeasti uudet kumppanit ja sain korjaavia kokemuksia ja esimerkkejä rakkaudellisesta parisuhteesta vanhempieni ja uusien kumppaninsa parisuhteista.

Olen tuon kokemuksen myötä ollut vahvasti sitä mieltä, että lasten takia EI kannata pysyä yhdessä! Kodin ilmapiiri vaikuttaa lapsiin äärimmäisen vahingoittavasti ja lapset alkavat ennemmin tai myöhemmin oireilla tätä tavalla tai toisella. Ero on tottakai koko perheelle raskas kokemus vaikka sen hoitaisi miten "hyvin", mutta olennaista on, että lapsille ja myös vanhemmille tarjoutuu mahdollisuus korjaavien kokemuksiin. Kaikkein parantavien vaikutus lapsiin on nähdä vanhemmat onnellisina ja tyytyväisinä, tässä tapauksessa joko yksin tai uuden puolison kanssa.

Voimia eron äärellä, muista, että saat itsellesi ja lapsillesi tukea esim. kunnan perheneuvolasta. Myös eronneet parit hyötyvät yhdessä perheneuvolan tuesta toimivan yhteistyövanhemmuuden rakentamisessa.

Lähettäjä: ibiiib 
Päivämäärä:   2.10.22 22:08:53

Kaikkein tärkeintä on että ette riitele, ette syyttele toisianne, että puhu pahaa toisistanne lapsille. Vaikka suorastaan vihaisit puolisoasi, hän on lastesi isä ja rakas heille.
Mitä rauhallisemmin, asiallisemmin ja toinen toistaan kunnioittaen voitte erosta sopia, sitä paempi lapsillenne. Ja pitää lasten arjen mahdollismman muuttumattomana, ainakin ensimmäisen vuoden. Niin että sama koti säilyy, niin että tietävät milloin kumpaakin vanhempaa nähdään jne.
Ja että olet kaikki nämä asiat puhunut valmiiksi ja olette ne sopineet miehen kanssa ennenkuin kerrotte erosta lapsille.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   3.10.22 03:20:50

Voi kiitos kokemuksista.
Pitkät keskustelut käytiin miehen kanssa illalla ja ihan rauhassa puhuttiin. Sormukset otettiin pois ja tahtotila on todellakin että lasten edessä ollaan yhdessä ja kumpikaan ei syytä toista. Mahdollisia uusia ei tuoda yllättäen mihinkään valmistujaisiin jne.
Luulen että kyllä se tästä. Kiitos kaikille.
Eiköhän me saada lasten asiat järjestymään.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   3.10.22 08:58:35

Olo on hirveä ja silti toisaalta helpottunut.
Ei mennyt tappeluksi vaan puhuttiin asioista rauhassa.
Nyt vielä asiat jollain lailla selviksi, siis käytännön asiat ja sitten lapset saman pöydän ääreen. Itsekin pidän tärkeänä että lapset kokevat tulevansa kuulluksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.10.22 09:14:04

On kyllä pahin ikä laittaa teini-iän myllerrykseen ja identiteetin etsimiseen vielä eropalikka sekaan. Lapset ei saa keskittyä itseensä, vaan joutuvat vielä murehtimaan vanhempienkin asioita. Siinä kohtaa voi mennä tulevaisuus lapselta, kun herkässä iässä erotaan.

Mikä siinä suhteessa on pielessä?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   3.10.22 10:20:03

"Perhe saman pöydänäärelle ja avoin keskustelu. Te aikuiset näytätte näin mallia teineille, että asioista pitää puhua avoimesti.
Sitten sovitte yhdessä miten etenette, lähinnä asumiset ja muut muutokset.
Nuoret ymmärtävät ja eihän mikään ole lopullista heille. Heillä on edelleen äiti ja isä.
Asumisestakin voi sopia, että kokeilette tätä mallia ja jos ei toimi niin aina voi tehdä muutoksia. Ottakaa ne pojat avoimeen keskusteluun ja kuunnelkaa mitä he sanovat esim. asumisjärjestelyistä."

No näin.

On tämäkin palsta kummallinen, jokaisesta pienestä riidasta tai väärästä sanomisesta kehotetaan antamaan lapikasta ja kun joku kerrankin on vuosia jo yrittänyt, terapiat mukana jne. ja on tehnyt kypsän eropäätöksen, niin joka toinen tulee kiljumaan kuinka ei saa erota. Siis WTF oletteko nyt tosissanne ! Aloittaja on päättänyt erota, miehen kanssa yhdessä on päätetty erota -nyt kysyy vinkkejä ja kokemuksia käytännön toimiin. Aloittaja: kukaan ei voi sanoa kuinka juuri teidän lapset reagoi, mutta pitäkää puheyhteys mahdollisimman hyvin auki niin kyllä se siitä suttaantuu -ja alaikäisiä ovat vielä niin vanhempien päätöksillä (ja kukkarolla) mennään ;)

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   3.10.22 15:00:40

Nyt mies on sitä mieltä että lapsille pitää kertoa että minä haluan eroa, minun mielestä se ei kuulu lapsille enkä halua että he joutuvat ottamaan puolia

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   3.10.22 15:18:48

No mikä siinä kämppiksenä asumisessa on niin hirveää? Toki, jos toivoo sitä romanttista parisuhdetta kuitenkin niin sitten voi olla ankeaa.
Jos perusarki on ok, ei ole järkyttävää riitelyä niin eikö voi kumpikin elää ns. omaa elämää mutta saman katon alla? Siihen asti, että lapset lähtevät muualle opiskelemaan?

Ja tottahan se on, että sinä haluat erota. Miksi sitä ei voi ääneen sanoa ja myös samalla perustella? Ei siinä kummankaan lapsen tarvitse ruveta puolia valitsemaan.

Lähettäjä: Tepa 
Päivämäärä:   3.10.22 16:14:50

Hmmm... On niin oikeassa :D

Sivusta juuri seurannut yhden teinilapsiperheen ero-elämää. Ja se on sanottava, että haastavaksi eron suunnittelun tekee se, että asioita voi lopulta suunnitella vain omasta puolestaan. Se miten eron toinen osapuoli reagoi on ihan villikortti ja se väistämättä tulee vaikuttamaan lasten elämään.

Esimerkiksi tässä kyseisessä tapauksessa nainen oli puhunut asioista jo vuosikausia, ilman että millekkään asialle tapahtui mitään. Lopulta ero-ilmoitus tuli miehelle aika puun takaa. Asunnonetsintä ja asioiden järjestely. Tarkoitus oli, että lapset ovat viikko-viikko systeemillä, mutta käytännössä siitä ei tullut mitään. Lapset ei viihtynyt miehen kaupunki kaksiossa laisinkaan.

Molemmilla vanhemmilla alkoi myös jonkunlainen "vapauden hurma". Liityttiin tinderiin, käytiin treffeillä ja juhlittiin kavereiden kanssa. Koska kyllähän ne teinit jo pärjää.

Mies löysi uuden naisystävän kuukauden päästä ja siinä omat sotkunsa ja juttunsa. Ero vielä käsittelemättä ja katkeruutta perheen hajoamisesta, omaisuudesta ym..

Siinä sitten lapset oli sivussa. Toisella tuli paniikkihäiriökohtauksia, on vaihtanut koulua monta kertaa jne..
Toinen on näennäisesti pärjännyt paremmin, mutta välit isään katkennut käytännössä kokonaan.

Eli ero on ihan ok, jos yhdessä elo ei vaan onnistu. Mutta lasten kannalta kannattaa miettiä asiaa niin, että heillä se (ero) prosessi lähtee liikkeelle vasta nyt. Jos itse olet saanut ajatella ja henkisesti valmistautua vaikka 2vuotta.. Vie se prosessi yhtä paljon aikaa myös toisilta. Eli tukena saa olla ja ymmärtää, että vaikka itse olisi kuinka jo valmis elämään (uusia suhteita), niin lapset ei ole.

Lapset ovat myös mestareita tuntemaan syyllisyyttä vanhempien puolesta/takia. Aina on jomman kumman vanhemman puolesta huono olo. Siitä, että isä joutuu muuttamaan. Siitä että joutuu olla erossa. Siitä, että voi kokea joutuvansa menemään vanhemmalle vastoin tahtoaan jne..

Eli ainakin toisen pitäisi pystyä olla aikuinen ja tarvittaessa kantaa sen toisenkin aikuisen vastuu.

Lähettäjä: Saman kokenut 
Päivämäärä:   4.10.22 08:41:43

” LähettäjäVinkkejä
Päivämäärä3.10.22 15:00:40

Nyt mies on sitä mieltä että lapsille pitää kertoa että minä haluan eroa, minun mielestä se ei kuulu lapsille enkä halua että he joutuvat ottamaan puolia”

Mies on typerä. Kysypä häneltä, että aikooko todella niin lapsellinen että antaa aikuisten taakkoja kannettavaksi lapsilleen, ja että tietääkö hän että sellainen on henkistä väkivaltaa. Pidemmän päälle sellainen vahingoittaa lapsia, ei sinua, johon hän selvästi haluaa iskunsa suunnata.

Olen pahoillani. Toivottavasti mies tulee järkiinsä, mutta jos ei, niin se ei silti tarkoita sitä, että sinun pitää luopua erosta. Tärkeintä tässä kohtaa on se, ettet itse sorru samaan. Ja tietysti se, että korostat lapsille, että heidän elämänsä ja mielipiteensä ovat tärkeitä ja haluatte sopia asioista yhdessä. Tuon ikäisillä on omat mielipiteensä ja niitä pitäisi kunnioittaa.

Lähettäjä: Vinkkejä 
Päivämäärä:   4.10.22 09:54:22

Olemme jutelleet ja jutelleet ja aiomme mennä erosta juttelemaan vielä ihan ammattilaisille. Mies sanoi aamulla, että luojan kiitos olen niin järkevä että eilen linkittelin artikkeleita miten lapsille kerrotaan. Että hän ei tiedä mitä ajatteli, että ei tietenkään lapsille kuulu kumpi eroa halusi.

Minä olen valmistautunut kyllä olemaan rauhaksiin ja mies on todella romuna, mutta ymmärtää kyllä syyt eroon.
Tepan esimerkki on hyvä esimerkki, miten en halua toimia ja olenhan tässä vuosien varrella itsekin monta eroa seurannut sivusta. Tuo hullaantuminen ja "uusi nuoruus" on aika karua lapsille. En näe järkeväks teineile mitään viikko-viikko syteeiä, ehkä jotenkin täytyy viikonloput jakaa, mutta muuten haluaisin että saavat itsekin päättää ja ovat kumpikin tosi erilaisia luonteeltaan. Haluan että koti pysyy kotina ja sinne saa pääsääntöisesti aina tulla.
Mahdollisia uusia suhteita en ole kotiin tuomassa ihan hetkeen. vaikka tiedän että varmasti ajatus siitäkin muuttuu vielä ajan saatossa , vaikka nyt tuntuu ettei ikinä.

Lähettäjä: Alice 
Päivämäärä:   4.10.22 12:29:02

Mulla ei ole kokemusta avioerosta eikä lapsista, mutta ihmettelen sitä, miten monen vastaajan mielestä pitäisi vielä jaksaa se muutama vuosi sinnitellä. Mitä ihmettä, ei se ole kenenkään etu, lapsienkaan.