Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   1.10.22 16:06:35

Luonnetestejä ei varmaan käydä lainkaan mutta omasta mielestä koira on todella pehmeä. Miellyttämisenhalua ei myöskään oikein ole.

Miten tämmöistä koulutetaan? meinaa laskea alleen/menee ihan lukkoon jos sanoo napakammin perseilystä. Välttelee monta päivää ja kerran lakkasi syömästä kahdeksi päiväksi kun huusin sille (yritti ottaa suklaat pöydältä niin oli sanottava tosi napakasti "JÄTÄ" ennenkuin ne on suussa).

Miellyttämisenhalua ei myöskään ole, ja joskus tekee omat ratkaisut vaikka tietäisi miten toimia. Esimerkiksi luoksetulo, ihan sama millainen nakki mulla on kädessä jos toinen koira pyytää leikkiin tms. Saan jatkuvasti palautetta että koiraa ei pidetä riittävässä kurissa ja nuhteessa, mutta en usko että kielteinen palaute toimisi tämmöisen kanssa mihinkään. Meidän suhde tosiaan kärsii jo jos sanoo kerran "jätä" vähän tiukemmin :D

Kouluttajaan kerään parhaillaan rahaa. Ja siis ongelmia ei sinänsä ole, mietin vain miten tämmöisestä koirasta kannattaisi lähteä etsimään "nappuloita"? Harrastuksia miettien siis. Koira nyt vuoden, ja perusasiat jossain määrin hallussa (hihnakäytös, luoksetulo, odottaminen, on hieman arka mutta sietää vieraat ihmiset/koirat eikä ole aggressiivinen)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 16:22:16

pehmeydestä en tiedä mitään mutta vähästä miellyttämisenhalusta kyllä.

Hakisin koiraan itseluottamusta ja ohjaajaan suuntaavaa aktiivisuutta.

Opettelisin ihan vaikka jostain Mujusen kirjasta hyvän saalisleikittämisen, jossa tekeminen suuntautuu yhteistyöhön ohjaajan kanssa ja mahdollisuus antaa koiran tuntea olevansa voittaja.

Korostaisin myös sosiaalista palkkaa ruokaan nähden, jotta saa sinulta myönteistä omasta vaivannäöstään, voit kehua enemmän kuin arkitoimissa missä on nuoren kanssa kuitenkin sitä kieltämistä.

Ja vaatisin paljon koiran eforttia itseeni päin jotta oppii, että kannattaa vähän yrittää miellyttää niin saa jotain mukavaa. Itse en tätä ole osannut oikein tehdä joten itsenäinen koirani toimii aika kehnosti ilman ruokapalkkaa suht välittömästi näkösällä.

Jos dieetti sallii antaisin korkeintaan yhden ruuan päivässä kupista vapaasti syöden ja senkin jopa jonkun tehtävän kautta megapalkkana omista käsistäni, eli vahvoja mielikuvia sinusta hyvänä vaikka välillä joudut kieltämäänkin. Loppu ruoka yhdessä tekemisen kautta.

Missä tilanteissa on tuo luoksetulo ja toisen koiran leikkiinkutsu? En minä ainakaan leikkitreffeiltä vanhemmaltakaan koiralta odota, että nakki voittaisi seuran, muissa yhteyksissä taas en anna koiralle vapautta valita minä vai toinen koira.

Lähinnä kai tärkeää, että ei anna pehmeyden varjolla perseillä mutta opettaisi koiralle että tekee itse järkeviä valintoja niin ei tule huutoja vaan kehua ja palkkaa. Tyyliin jos joudut kieltämään teet perään vastaavaa tilannetta mutta palkallisena luopumisreeninä eli kurjan kokemuksen paikkaat heti kymmenellä paremmalla.

En tiiä, kiinnostaa toki mitä muut näistä ideoista mieltä.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   1.10.22 16:32:30

Positiivisella vahvistamisella ja naksutinkoulutuksella. Eläin ei "perseile".

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   1.10.22 18:23:06

1. Ainoa eläinlaji, joka voisi perseillä on ihminen. Koira ei perseile
2. Käytä positiivista vahvistamista ja toistoja
3. Koiralle ei tarvitse huutaa. Jos se ei osaa tai ei tee kuten toivot, on vika aina sinussa, ei koirassa

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 20:52:55

sanotaanko näin, että aika epärealistista on viettää kokonainen koiranelämä niin, että ihminen kykenisi ennakoimaan kaikki tilanteet aina niin pitkään ennalta, että ikinä ei tarvitsisi turvautua johonkin negatiiviseen kuten huutaminen luopumiskäskyn turvatehosteena. Toki vahinko on pehmeällä suurempi kuin kovalla.

Lähettäjä: xyz 
Päivämäärä:   1.10.22 21:05:58

Pehmeälle koiralle kieltoon riittää pelkkä ärähdys ja kun koira lopettaa kielletyn toiminnan, sitä pitää kehua ystävällisellä, kannustavalla äänellä. Huutamalla saat vain pelkoaggressiivisen koiran vaikka et muuta väkivaltaa käyttäisikään. Kieltoa pitää siis _aina_ seurata kehu ja kiitos. Jos jäät tunnetasolla kiinni harmitukseen, koira näkee sen eikä luota sinuun. Palkaksi riittää usein sosiaalinen palkka, herkuilla voi toki vahvistaa sitä. Eli käytä positiivista vahvistamista.

Koirat eivät perseile, ihmiset perseilevät. Jos koira leikkii mieluummin kuin vastaa kutsuusi, palkka ei ole riittävän hyvä eivätkä myöskään kehut. Palkkaa koiraa mieluummin siitä kun se itse ottaa sinuun kontaktia eikä vasta siitä kun sinä pyydät/vaadit sitä. Koira tekee sitä, mikä on kannattavaa sille itselleen. Teini-ikäinen koira on ajoittain kiinnostuneempi ympäristöstään kuin sinusta - silloin sinun kannattaa pysyä kärsivällisenä, ystävällisenä koiralle siitä huolimatta, että sinua harmittaa.

Jätä muiden koiraihmisten mielipiteet omaan arvoonsa. Sinä elät koirasi kanssa ja jos teidän arkenne sujuu niin muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä. Koirienkin persoonat ovat erilaisia ja ne käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa eri tavoin. Kuten me ihmisetkin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 21:06:57

Luopumiskäskyn sijaan voi noissa tilanteissa käyttää mukavaa vihjettä, kuten vaikka nopeaa luoksetuloa. Ei jää pahaa mieltä sitten kenellekään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 10:55:14

Lähettäjä---

Päivämäärä1.10.22 18:23:06

1. Ainoa eläinlaji, joka voisi perseillä on ihminen. Koira ei perseile
2. Käytä positiivista vahvistamista ja toistoja
3. Koiralle ei tarvitse huutaa. Jos se ei osaa tai ei tee kuten toivot, on vika aina sinussa, ei koirassa

^nämä. Joskus käy toki vahinkoja ja virheitä tekee, eikä osaa ottaa kaikkea huomioon. Mutta tärkeää on erottaa se, kenessä vika oikeasti on ja olla purkamatta omaa pahaa mieltä omasta virheestä koiraan. Eli kantaa itse se vastuu mikä itselle kuuluu, ei vierittää sitä koiran niskoille.

Eli esimerkiksi jätän makkarakeiton sohvapöydälle hakeakseni keittiöstä mehua. Sillä välin näen keittiöstä kun koira on mennyt syömään keittoani. Mitä teen?
A. Suutun koiralle, että se teki väärin. Kyllä sen pitäisi tietää tai suuttumisen jälkeen vähintäänkin tietää, ettei toista kertaa ruokaani koske! Annan nopeat lähdöt koiralle.
B. Ymmärrän, että koira toimii kuten koira, eikä se ymmärrä milloin ruoka on kenenkin. Tajuan, että tein virheen jättäessäni lautasen koiran ulottuville ja etten vahtinut koiraa riittävästi tai esim. pyytänyt sitä kanssani keittiöön. Myönnän itselleni, että harmittaa ihan vietävästi, mutta se ei ole koiran vika.

Ja toki voi olla tilanteita, jolloin nakkikeiton tilalla onkin vaikka rusinoita, suklaata, avocadokeipä tms. Tällöin huutaminen ja voimakkaampi reaktio on selviytymistä ja vahinkojen minimointia, ei koulutusta. Eli tietysti jos on pakko,voi tehdä mitä on pakko. Mutta se ei ole koulutusta ja edelleen virhe on itsessä.

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   2.10.22 11:31:20

Meillä on myös koira, joka ei palkkaudu namilla kauhean hyvin. Teini-ikäinen leikkaamaton uros ja välillä sen aivot kyllä vaeltaa jossain ihan muualla.
Vanhempi koiramme (leikattu narttu) toimii kuin unelma ja on koira, jonka voin pitää kaikkialla lenkeillä irti, koska siihen pätee aina "koira on välittömästi kytkettävissä".
Kun tuo narttu tuli meille ja kun sen kanssa alettiin tehdä kaikkea, kuvittelin oikeasti olevani aika hyvä koirankouluttaja ja mietin, että eihän tämä koiran kouluttaminen nyt ole mitään rakettitiedettä. Paljon vain kehuja ja nameja ja kaikki toimii. Kuuntelin myös mun kateellisia kavereita, jotka kyseli että miten koirasta koulutetaan näin helppo ja toimiva. Tämän nartun kanssa voidaan mennä kuukausia niin, ettei sitä koskaan laiteta remmiin kiinni missään.
Sitten hankittiin tämä meidän uros ja on ollut pakko myöntää että nartun kanssa meille sattui vain äärettömän kiva ja helppo koira. Tällaisia on ehkä yksi tuhannesta.
Uroksen kanssa ollaan tehty kaikki samalla tavalla kuin tuon nartun kanssa. Silti tosiaan kontaktin saaminen on välillä vaikeaa ja koska uros ei kauheasti palkkaudu nameista eikä huomiosta ja lisäksi uros on aika passiivinen, niin on välillä melkoista pohdintaa että millä sitä palkkaisia ja innostaisi. Ollaan etsitty ekstrahyviä nameja (meillä toimii esim sisäfilee :P) ja lisäksi koetettu keksiä esim leikkejä joilla palkkautuisi (mutta sekin on vaikeaa, kun uros on vähän passiivinen ja kierroksia ei oikein saa ylös).
Mulla ei siis ole aloittajalle vastausta, mutta paljon sympatiaa kyllä. Lisäksi kärsivällisyys kannattaa. Meillä esim viime kesänä oli vaihe kun olin kolme kuukautta ihan epätoivoinen, kun tuntui ettei uroksella ole korvia ollenkaan.
Nyt taas tuntuu että viimeiset pari viikkoa on sujunut paljon paremmin ja kontaktikin löytyy.
Ai niin: sellainen yleisneuvo että pyri palkkaamaan mahdollisimman paljon kontaktista sinuun, silloinkin kun et ole sitä itse pyytänyt. Tämän olen itse huomannut auttavan asiaa. Esim ihan kotona sisälläkin palkkaan siitä (toki silloin ei millään huippuherkulla, vaan jollain normaalimmalla ruualla) jos koira ottaa hyvän kontaktin. Tuntuu että tällä tavalla kontakti on kyllä parantunut.
Ja tsemppiä! Jos koira on leikkaamaton, myös leikkaaminen voi auttaa asiaa, kun koiran hormonitoiminta muuttuu.

Lähettäjä: Riepu 
Päivämäärä:   2.10.22 12:12:31

Oman kaikesta ahdistuvan superherkkikseni kanssa piti itseni opetella ei-käskyn sijaan hei-huomautus, joka piti antaa vähän niinkuin sillä äänellä että "Hei, katsopa mitä jännää minulla täällä on!!". Muuten koira kulki seinänvieruksia pitkin seuraavat pari päivää. Hei-huomautukseen reagointi eli muun tekemisen keskeyttäminen ja huomion kiinnittäminen minuun -> superhyvä palkka.

Sopivan palkan löytämisen eteen pitää tehdä kovasti töitä. Paras nami tai koiralle palkitsevin leikki voi olla itsellesi hankala, mutta siihen on vain kehitettävä käyttökelpoinen konsepti. Kaikki ideat käyttöön!
Kokeeko koira fyysisen läheisyyden epämiellyttävänä, painostavana tai ahdistavana? Tällöin leikki pitää toteuttaa ihan eri tavalla kuin läheisyyshakuisen koiran kanssa.
Oletko kokeillut namipalkkana keitettyä maksaa, kalaa, maksamakkaraa, hedelmiä tms? Nykyinen koirani on ihan hulluna... porkkanaan ;D!

Tee päivittäin pieniä kivoja juttuja, joita koira jo osaa; uudet asiat pitää opettaa ihan pieninä palasina ja lopusta alkuun päin. Jos itseä vähänkään ärsyttää, lopeta treeni ja jatka vasta kun itse olet zen.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.10.22 12:45:38

Oma herkkis innostui ja rohkaistui maksuton koulutusta käytettäessä nollasta sataan. Kun siihen ei tullut painetta eikä ohjausta ollenkaan, se sai itse tilaa ja uskallusta keksiä ratkaisut

Lähettäjä: Sadas piste 
Päivämäärä:   2.10.22 13:23:23

Ihan aiheen vierestä, mutta ihan oikeastiko piste annat koiran mennä syömään ruokasi jos se ei ole suunnilleen lukkojen takana? Ettei koiralle vaan tule paha mieli? Ihan huomautan että laumaeläimenä koiralle on hyvin luontaista ymmärtää ettei toisen ruokaan mennä koskemaan jos toinen näin sanoo. Eikä ne koirat laumassa toisiaan jatkuvasti päähän silittele. Kyllä koira todella kestää että sille suuttuu nakkisopan varastamisesta. Koira tarvitsee säännöt ja rahjat tunteakseen olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi. Antamalla koiran tehdä mitä sitä huvittaa aiheuttaa koiralle vaan turvattoman olon. Vähän kuten hevostenkin kanssa, mene seuraamaan niitä luontaisessa laumassaan ja katso miten laumaeläiminä koirat käyttäytävät keskenään.

Lähettäjä: xyz 
Päivämäärä:   2.10.22 14:13:10

Sadas piste ei tainnut lukea pisteen esimerkkiä kovin hyvin. Se on esimerkki, joka antaa reaktiomahdollisuudet ihmiselle, ei koiralle. Ja se tarkoittaa ihmisen reagointia koiran luonnolliseen käytökseen. Todella pehmeät koirat eivät välttämättä kestä lainkaan äänen korottamista, eivät koiralaumassa eivätkä etenkään ihmislaumassa. Toiset kutsuvat sitä jo arkuudeksi.

Minulla oli aikuisena tullut kodinvaihtaja, leikkaamaton uros. Se oli yksilö, joka ei palkkautunut nameilla ja totteli komentoja vain jos ne annettiin iloisella äänellä ja sitä ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut mikään muu enempää :D Se opetti minut hillitsemään itseni ja jättämään harmistumiset huomiotta, sillä se ei todellakaan tullut luokse jos käytin yhtään kovempaa ja/tai kiukkuisempaa äänensävyä. Ja jos rankaisin sitä fyysisesti esim. hieman tukistamalla turkista, se mökötti minulle monta päivää. Se siis selvästi osoitti mulkoilemalla ja pysymällä etäällä minusta kun olin tehnyt jotain sen koiran mielestä epämiellyttävää. Koska olin itse tollo yhteisen taipaleemme alussa, koiralla kesti kaksi ja puoli vuotta päättää, jääkö se minun koiraksi. Reilu vuosi meni siis minulla oppia, miten tämän yksilön kanssa pärjää ja siitä vielä se puolitoista vuotta, että koira luotti minun ottaneen opikseni. Varmaankin juuri siitä syystä tämä koira taisi olla se "elämäni koira", jota ikävöin. Jos sen koiran sai kiinni ns. rysän päältä tekemässä jotain kiellettyä, sille ei auttanut karjua tai hokea jätä käskyä vaan sille piti hämmästyneenä sanoa "hei, mitä sinä olet tekemässä?" Sitten saattoi jatkaa marmatustaan mutta sen piti pysyä kevyenä tai koira todellakin pinkoi pakoon. Jos taas pysyi rentona ja marmatti kevyeen sävyyn, koira tuli luokse ja oli semmoinen "hups, en minä muistanut" :D Se koira todellakin luki käytöstäni kuin avointa kirjaa eikä minulle ole vielä tänä päivänäkään selvinnyt, oliko se koira niin pehmeä vai niin omanarvontuntoinen, että se ei kertakaikkiaan antanut kohdella itseään epämukavasti. Sitä ennen minulla oli tämän kodinvaihtajan puoliveli, koira, joka antoi kaiken ilmaiseksi ja niin helppo kuin olla ja voi. Se oppi kaiken kerrasta ja oli kuin ihmisen mieli. Siinä sitä luulee osaavansa kouluttaa :D Nämä koirat yhdessä olivat hyvä pari, ne kun saivat olla paljon vapaana (se kodinvaihtaja lähti omille reissuilleen jos ei saanut olla vapaana mielestään riittävästi), ne vahtivat minua lenkeillä vuorotellen ja niillä oli "läpsystä" vuoronvaihto vahtimiselleni :D Yhdessä ne myös kouluttivat uudet laumaan tulijat, riippumatta siitä, jäivätkö pennut tai aikuiset koirat talouteen vai eivät. Toinen leikitti sisällä ja toinen ulkona :) Paljon lämpimiä tunteita näistä kahdesta koirasta. Tosiaan, se kodinvaihtaja opetti paljon enemmän koirista kuin se helppo koira. Yksi kouluttaja kehotti minua keräämään talvella purkkiin juoksuisten narttujen pissilumia ja niillä palkkaamaan sitä kodinvaihtajaa. Totesin siinä vaiheessa, että pärjäämme keskenämme ilman tätä superpalkkaakin kun siinä vaiheessa jo ymmärsimme toisiamme. Lopulta nimittäin tuo kodinvaihtaja ei tykännyt yhtään jos/kun joku mielensäpahoittaja tuli minulle äkisemään vapaana olevista koirista. Se vain haukkui niille kunnes ne lähtivät tiehensä, eikä se koira tykännyt jos/kun minua jäi harmittamaan se äkisijä. Se ei ottanut kontaktia minuun ennen kuin olin leppynyt, vilkuili vain syrjäsilmällä, joko saattoi lähestyä. Tavallisissa kiinniottopaikoissa antoi kyllä kiinni mutta nihkeästi, pitkin hampain. Silloin saatoin jutella koiralle, että ei se olen hänen syy, että me ihmiset käyttäydymme tollosti enkä minä ole hänelle äkeä. Ihan itselleni vain ja toisille, ymmärtämättömille ihmisille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 15:52:21

"Ihan aiheen vierestä, mutta ihan oikeastiko piste annat koiran mennä syömään ruokasi jos se ei ole suunnilleen lukkojen takana? Ettei koiralle vaan tule paha mieli? Ihan huomautan että laumaeläimenä koiralle on hyvin luontaista ymmärtää ettei toisen ruokaan mennä koskemaan jos toinen näin sanoo. "

Mistä koira tietää milloin se saa syödä jotain ja milloin ei? Milloin ruoka on sen ja milloin ei? Minusta on tärkeää ymmärtää että tämä ei ole ihan niin yksinkertainen asia. Ihminen kuitenkin antaa koiralle ruokaa, jota se saa syödä. On myös aivan luonnotonta vaatia eläimeltä, ettei se nälkäisenä koske ruokaan, jota kukaan ei syö, ilman että siihen edes liittyy mitään opetettua temppua. Tietysti eläin pyrkii syömään, kun tilaisuus tulee. Myös luonnossa ja varsinkin siellä. Alimmatkin laumassa pyrkivät pöllimään ruokaa ja puolustavat omaansa. Yksilö joka ei pyri aktiivisesti syömään ja joka flegmaattisesti odottaa kunnes kaikilla muilla on maha täynnä ja joka ei aggressiivisesti puolusta ruokaansa on hyvin hyvin nopeasti kuollut nälkään.

Oman ideologian mukaan ruuan hallinta on minulla niin kauan kun olen sen välittömässä läheisyydessä. Tällöin koirakin ymmärtää sen ja antaa tilaa kun vaadin. Ja voin nimenomaan vaatia, sillä saan puolustaa omaa ruokaani ja omaa tilaani. Kun astun ruuan luolta pois se ei enää ole "minun" ja se syökö koira sitä vai ei riippuu siitä miten koiran olen kouluttanut ja ohjaanko koiraa sen ajan kun ruoka on yksikseen. Sanonko esim. "Odota" tai kiellänkö vaikka jo yrityksestä jätä- käskyllä.

Jos koira rikkoo käskyn, voin vain todeta, että käsky on opetettu liian huonosti ja häiriö tai kesto oli liikaa koiralle. Jatkossa voin panostaa näihin. Koira ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää vaan se on vain epäonnistunut ja asia on samankaltainen kuin jos olisin vaikka kauppakeskuksessa käskenyt koiraa istumaan, mutta se ei olisi suostunut istumaan. Eli se ei vain ole pystynyt huonon koulutuksen vuoksi toteuttamaan hyvin epäluonnollista käytöstä. Vika ei ole koirassa vaan minussa. Jos etukäteen tiedän, että koulutus ei ole oikeassa vaiheessa, ennakoin enkä jätä ruokaa yksin koiran saataville.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 16:37:51

meillä ruuan saa syödä jos se on koiran omalla ruokapaikalla kupissa tai vihjesanan jälkeen luvalla kädestä/lattialta annettu. Mutta ihmisten ruuat on pöydillä ja pöydille ei ole koiran kuonolla mitään asiaa saati että etutassuja nostaisi pöydille paremmin yltääkseen. Eli koiralle ei ole ikinä tarjottu mitään pöydältä ja niille hamuilu on kiellettyä joten siitä se kyllä pitäisi tietää.
Eli konteksti kertoo mikä on sallittua tai ei, ruoka pöydällä =ihmisen ja huutia tulee jos siihen yrittää.

Juuri yksi ilta katsoin koiran sitä huomaamatta vähän sivusta miten pöydällä oli kesken leikkuun kissojen ja koirien ruokalihoja (koska lapsille tuli joku tilanne, oli pakko vaan sännätä). Koira nuuskutteli hartaasti (eli siinä rajalla rikkooko sääntöjä), ei ottanut kuitenkaan ja lähes ihme kyllä mitään. Eli toteutti luopumisen ja toki siitä palkankin sai sitten. Mutta tässä tiedän, että koira varmaan kuuli/aisti missä olen enkä ollut kovin kauaa poissa. Tuskin olisi luopunut jos olisi kuullut, että menen ulos.

Mutta tästä syystä en harrasta nosea kotona sisällä koska en tod halua, että koira alkaisi palkkion toivossa tonkia ja kiipeillä joka nurkkaa ja tasoa kun vaivalla opetettu, että ne tassut pysyy maan tasalla aina ellei erikseen anneta kehotusta nousta ihmistä vasten. Eli ruuan varastaminen pöydältä rikkoo sisätiloissa sekä pöydälle nousemisen että tassujen maasta pitämisen logiikkaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 17:46:08

"Ihan huomautan että laumaeläimenä koiralle on hyvin luontaista ymmärtää ettei toisen ruokaan mennä koskemaan jos toinen näin sanoo. Eikä ne koirat laumassa toisiaan jatkuvasti päähän silittele."

Jos vaikka lähdetään siitä että ihminen ja koira eivät muodosta laumaa keskenään eli koiralauman säännöt eivät päde näissä tilanteissa. Tuo on sitä typerääkin typerämpää johtajuusteoriaa joka on jo ajat sitten kumottu ja todettu haitalliseksi.

Lähettäjä: Joopa 
Päivämäärä:   2.10.22 18:18:25

Mitä ihmeen huttua nyt taas? Vai ei koira ja ihminen muodosta laumaa. En taas näitä kommentteja lukiessa että ihmisillä on niin paljon ongelmia koiriensa kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 18:38:36

"meillä ruuan saa syödä jos se on koiran omalla ruokapaikalla kupissa tai vihjesanan jälkeen luvalla kädestä/lattialta"

Tietysti koira oppii olla tekemättä asioita, joista ei ikinä saa palkintoa. Itse en ole noin tarkka vaan syön monesti esimerkiksi sängyssä, sohvalla tai jopa lattialla. Toisinaan koira saa olla yhdellä työpöydällä ja saa herkkujakin. Piilottelen myös nameja ja harrastan nosea sisälläkin. Haluan myös, että koira aktiivisesti tavoittelee herkkuja mieluummin kuin välttelisi. En koe, että tästä olisi ikinä ollut mitään haittaa.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.10.22 19:03:58

No aika monen mielestä on melkoisesti haittaa että koira käy syömässä sun makkarasopat. Mutta kukin toki tavallaan. En kyllä markkinoisi näitä "koulutusvinkkejä" kenelläkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 19:47:24

"Itse en ole noin tarkka vaan syön monesti esimerkiksi sängyssä, sohvalla tai jopa lattialla."

Niin siis ihminen saa toki syödä ihan missä vaan mutta vielä vähemmän koiralla on ihmisen käsissä/sylissä oleviin ruokiin asiaa kuin ruokapöydällä oleviin. Enkä ikinä anna kädestäni suoraan mitään jämää mikä vielä hetki sitten oli minun ruokaani jotta selkeys säilyisi paremmin. Joku temppu väliin ja palkkasanalla sitten vasta.

eli tuohon sallitun syömisen kontekstiin liittyen.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   3.10.22 14:25:37

Mikä on pehmeä koira?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.10.22 14:29:33

Katse omaan käytökseen, koira peilaa sinun käytöstä. Kokeileppa teipata suusi kiinni ja käykää lenkillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.10.22 20:36:37

"Niin siis ihminen saa toki syödä ihan missä vaan mutta vielä vähemmän koiralla on ihmisen käsissä/sylissä oleviin ruokiin asiaa kuin ruokapöydällä oleviin. Enkä ikinä anna kädestäni suoraan mitään jämää mikä vielä hetki sitten oli minun ruokaani jotta selkeys säilyisi paremmin. Joku temppu väliin ja palkkasanalla sitten vasta"

Luitko ollenkaan? Sanoin, että ruuan hallinta on itsellä silloin kun se on välittömässä läheisyydessä. Eli nimenomaan sylissä tai käsissä. Jos syön vaikka lattialla ja jätän makkarakeittoni lattialle, tiedostan, että koira voi sen hyvin syödä jos vain lähden pois. Miksi ei söisi? Voinhan ihan tarkoituksella sen antaakin. En usko, että tuolla tempulla tai sanalla on mitään merkitystä oikeasti. Jos en halua että koira syö (luonnoton ja epätyypillinen käytös) koulutan siihen käskyn ja sanon sen tarvittavissa tilanteissa.

Sä luotat, että koira ikään kuin itsestään ja harjoittelematta osaa epäluonnollisen käytöksen ja sen sijaan käytät vihjesanaa ja temppua luonnolliseen ja helppoon käytökseen (syömiseen). Toki jollain koiralla se voi toimia ja voi olla riittävän herkkä tulkitsemaan jo sun mielialasta luvan tai kiellon ja jos omien sääntöjärjestelmien kanssa muistaa olla täysin ehdoton niin ettei ikinä kukaan esimerkiksi tarjoa koiralle ruokaa muutoin jne. Varmempaa ja eri koiriin paremmin yleistettävää on kuitenkin kouluttaa ja treenata tempuksi ja liittää vihjesana epäluonnolliseen käytökseen (ruuan syömättä jättäminen) ja luottaa automaatioon luonnollisen ja itsestään palkitsevan toiminnon suhteen (syöminen).

"No aika monen mielestä on melkoisesti haittaa että koira käy syömässä sun makkarasopat. Mutta kukin toki tavallaan. En kyllä markkinoisi näitä "koulutusvinkkejä" kenelläkään."

Tuolla luetun ymmärtämisellä en kommentoisi kenellekään mitään. Oletko oikeasti noin tyhmä? Sehän on ihan hirveän vaikeaa katsos kouluttaa se koira ja sanoa vaikka "jätä" sille koiralle ennen kuin vaatii siltä jotain epäluonnollista käytöstä. Jotkut osaa KOULUTTAA koiransa eivätkä vain raivoa niille pää punaisena kun ne käyttäytyvät kuten eläimelle on luonnollista. Sen eläimen voi KOULUTTAA jolloin ei tarvitse rähistä, huutaa tai antaa kyytiä ja nakkisopat voi jättää lattialle vaikka siksi kun käy hakemassa postit ulkoa.