Lähettäjä: uupunut 
Päivämäärä:   30.9.22 07:49:31

Meillä on vähän aina ollut ongelmia miehen kanssa ns. vaikeiden asioiden puhumisesta. No, nyt jäi kiinni pikkuasiasta valehtelemisesta. Tiesin heti, että valehtelee, mutta kehtasi väittää kokonaisen vuorokauden mulle, että puhuu totta. Vieläkin väittää vuoronperään mitä sattuu, mutta ns. puhui itsensä pussiin. Sen jälkeen alkoi sanoa, että minä olen rasittava, mitä jaksan vielä jauhaa jne. Ilmoitti kylmästi, että häntä ei kiinnosta mitä teen, kun kysyin mitä itse olisi mieltä, jos tilanne olisi toisinpäin. Syyksi valehtelemiseen ilmoitti "en tiedä, mitä väliä?". Mies mököttää eikä puhu saati, että osoittaisi pienestikään olevansa pahoillaan valehtelusta tai pyytäisi anteeksi. On tyypillistä häneltä, että vaikeat asiat lakaistaan maton alle ja sinne ne jäävät. Ollaan oltu vuosia yhdessä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, etten jaksa enää. Kerran valehtelija, aina valehtelija?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   30.9.22 07:53:01

Ah, raivostuttavaa ja ainakin minussa herättäisi epäluottamusta ihan yleisesti. Pistin juuri poikki alkavan suhteen, kun miehessä alkoi näkyä tuo käytösmalli ”parempi olla kertomatta kaikkea, kun siitä tulee vain ongelmia”.

Tuo ajaa toisen puolison vähitellen rooliin, jossa joudut kyselemään ja ihmettelemään, että mitä tapahtuu / on tapahtunut / mitä teet jne. Ja sitten sinua syytetäänkin ties mistä mustasukkaisuudesta, rasittavuudesta tms. Vaikka kyseessä olisi vain normaalien parisuhteeseen kuuluvien asioiden jakaminen, kuten vaikkapa miten meni työpäivä tai oliko mukava nähdä kavereita. Tai miten iltasi meni..

Sry ei tässä ollut mitään neuvoja, mutta I feel you!

Lähettäjä: Tajutonta 
Päivämäärä:   30.9.22 07:57:10

Hänelle rehellisyys ei siis merkitse paljoakaan eikä myönnä virheitään. Lisäksi välttelee vaikeiden asioiden käsittelyä.
Onnea vaan tuleviin vuosiin kypsymättömän miehesi kanssa!

Lähettäjä: Jory 
Päivämäärä:   30.9.22 07:58:48

Samanlainen nainen on ainut joka tuommoista katsoo.

Lähettäjä: Pp 
Päivämäärä:   30.9.22 08:10:38

Exä oli valehtelija, valehteli pienistäkin asioista, mutta oli huono peittämään jälkensä. Näistä seurasi aina iso riita, kun itseäni raivostutti kyvyttömys vastata asioihin rehellisesti. Lopulta petti ja se loppui siihen.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   30.9.22 08:24:30

Itse kerron nykyään välillä valkoisia valheita puolisolleni. Olemme olleet jo 20v yhdessä ja en jaksa vain aina kuunnella sitä paasaamista ja mansplainingia. Jos siis kysyy jotain enkä jaksa sitä piinaavaa jatkokysymysten yms tulvaa niin sanon vain vastauksen jolla tiedän pääseväni helpoimmalla ja mitä puoliso haluaa kuulla. Hänen tapa tehdä asiat on omasta mielestään ainoa ja oikea, vaikka asia olisi vähäpätöinen eikä sillä olisi mitään väliä.

Lähettäjä: uupunut 
Päivämäärä:   30.9.22 08:27:18

"Samanlainen nainen on ainut joka tuommoista katsoo."

No, minä en ole kylläkään valehtelija, vaan vähän liiankin tunnollinen, avoin ja herkkä. Siksi tämä miehen vaikeus käsitellä pikkaisenkin vaikeita asioita ottaa tosi koville.

Varmasti syynsä on minussakin. Yritän kuitenkin aina ottaa vaikeat asiat esille rauhallisesti, ei-syyttävään sävyyn, mutta kun mieheltä ei saa vastakaikua niin mun puolelta menee sitten herkästi jankkaamiseksi ja se saa miehen yhä enemmän vetäytymään. Tämä valehtelu oli kuitenkin ihan vihoviimeinen asia, mitä suhteelta odotin. Vaikkei mistään kovin isosta asiasta ollut kyse, niin tajuttoman raivostuttavaa, että mies ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää, eli minä olen ainut, jonka pitäisi muuttaa käytöstä (tai olla muuttamatta), kuten aina ennenkin. Hän vetäytyy ja mököttää, jos satun olemaan jollain muulla päällä, kuin aurinkoinen. Se loukkaa ja on hiertänyt välejämme alusta asti ja pahemmaksi vaan menee. Miehen sanojen mukaan kun häntä nyt ei vaan kiinnosta, mitä teen tai jätän tekemättä.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   30.9.22 09:17:05

Kuulostaa todella huonolta, kun ei myönnä virheitään tai valehteluaan, katumus puuttuu täysin (ja jos jotain katuu, niin korkeintaan kiinni jäämistä) ja sen lisäksi alkaa vielä puolisoaan sättimään.

On niin suuri red flag, että vapauttaisin suosiolla luontoon. Rehellisyys ja luotettavuus ovat asioita, joista en tingi. Tuollainen epäluotettava vätys on täysi vastakohta sille, mitä arvostan ja pidän tärkeänä. Itseään pitää sen verran kunnioittaa, että pitää omista arvoistaan kiinni. Mieluummin yksin kuin valehtelijan kanssa. Nuo eivät muutu, on omanlaisensa karmivat ihmistyyppi, joka aiheuttaa vain tuhoa ja pahaa oloa lähimmilleen. Sekä kroonista uupumusta, kuten aloittajan nimimerkki kuvastaa. Tämän kaltaiset ihmiset pelkästään tuhoavat tunnollisen, avoimen, herkän ja kiltin ihmisen.

Lähettäjä: titityy 
Päivämäärä:   30.9.22 09:28:45

Kuulostaa vahvasti siltä, että miestä ei voisi enää vähempää sun tunteet kiinnostaa. Miksi roikut ihmisessä, joka ei rakasta eikä näköjään edes välitä susta?

Lähettäjä: uupunut 
Päivämäärä:   30.9.22 10:15:44

Tämä valehtelu tapahtui tilanteessa, jossa ei muuten olisi ollut mitään outoa, mutta miehen voimakas reaktio sai epäilyn heräämään, että hänellä on jotain muutakin salattavaa: erityisesti kun mies ilmaisi, että hänen valehtelullaan ei ole väliä, eikä myöskään sillä, mitä minä teen (oikeuttaa itsensä tekemään, mitä haluaa, koska hänen mukaansa minäkin saan tehdä mitä huvittaa? Tietää kyllä, että en ikinä esim. pettäisi häntä, mutta tuli olo, että hän omilla sanoillaan oikeutti itsensä tekemään vaikkapa niin). Luottamukseni meni kertarysäyksellä ja sehän ei parisuhteessa ole mikään toivottava tila. En halua ryhtyä miksikään mustasukkaiseksi kyttääjäksi, mutta todella vaikea tästä on jatkaa. Töitä olen valmis tekemään omalta osaltani, mutta kuten yleensä, minä olen se, joka tekee tässäkin asiassa kaiken työn.

Mies on ollut jotenkin muutenkin etääntyneempi viime aikoina: olen syyttänyt siitä itseäni. Hänen ihanne-elämänsä on tasaista ja tasapaksua, tässä ja nyt. Syyllistän itseäni omasta tunteellisuudestani ja haaveilusta ja olen ajatellut, että se on etäännyttänyt miestä minusta. Mies kun vetäytyy/ mököttää välittömästi, jos olen esim. surullinen. Alkuun yritin kovemmin, toin tunteet voimakkaammin esiin (ja tästä suurin syyllisyydentunto on peräisin), mutta nykyään yhä useammin olen oppinut olemaan omissa oloissani. Totta, jokainen on omista tunteistaan vastuussa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että eleillään mies kieltää tunteeni minulta, vaikka sanoillaan sanoo toista. Tai sanoo ja sanoo, sanoo että ei kiinnosta, ei ole väliä.

Suurin syy, mikä tässä minua pitää, on koti ja perhe. Erotilanteessa joutuisin luopumaan mm. kodista. Siitä on tullut minulle rakas, mutta mieshän ei ikipäivänä ole suostuvainen muuttamaan mihinkään ja eipä minulla välttämättä olisi taloudellisesti mahdollista siihen yksin jäädäkään. Valitettavaa, mutta totta, että jos ei oltaisi rakennettu yhdessä elämää näin pitkälle, niin tässä vaiheessa oltaisiin erottu jo aikoja sitten. Mies on muilta arvoiltaan juuri sitä, mitä olen aina toivonut puolisolta, mutta eipä niilläkään juuri enää painoarvoa ole. Pelkään vain, etten enää koskaan löydä "sitä oikeaa", jos tästä nyt lähden.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.9.22 10:23:25

Kuulostaa ihan eksältäni. Saattoi valehdella lähes mitättömistä asioista, joilla ei itsessään ollut suurempaa väliä, mutta teki sen melko huonosti, ja usein unohti, mitä oli sanonut, ja mahdollisesti uudelleen samasta asiasta mainitessaan sanoikin jotain ihan muuta.

Perusteli fiksusti käytöksensä sillä, että "no sä suuttuisit kuitenkin", eikä koskaan ymmärtänyt, etten suuttunut asioista, vaan valehtelusta. Ja asiat olivat tosiaankin tasoa "olinko käymässä Pekan vai Matin luona, vai kävinkö K-Kaupassa vai Prismassa". Koskaan ei osannut kertoa syytä valehtelulleen, ja sitten periaatteesta pyysi anteeksi. Toki näki kilometrin päähän, ettei oikeasti tarkoittanut anteeksipyyntöään, eikä ollut pahoillaan kuin kiinnijäämisestään.

Siksi on eksä.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   30.9.22 10:27:06

^ Kuulostat siltä, että miehen manipulointi on todella saanut sinut valtaansa. Se asuintalo, mihin nyt muka olet niin kiintynyt, on vain tekosyy, millä selität itsellesi, ettet muka voi siitä luopua ja siksi jäät tuohon tuhoisaan suhteeseen. Harmi, että jokaisen on tehtävä ne omat virheensä oppiakseen, sen olisikin liian helppoa, jos näin vain voisi keskustelupalstan kautta kertoa, että juokse ja lujaa, trust me, kiität minua vielä tästä neuvosta. Silti yritän, kun näen, miten tuhoisassa suhteessa olet ja olet vielä liian arka seisomaan omilla jaloillasi ja jättämään tuon miehen elämästäsi kokonaan.

Suurin osa saa tarpeekseen ennemmin tai myöhemmin. Ne jotka vasta myöhemmin, ovat pahimmillaan kituuttaneet niissä suhteissaan vuosikymmenet ennen kuin voimaantuvat ja lähtevät vahingollisesta suhteesta. Heidän suurin katumuksensa on se, etteivät tehneet tuota päätöstä aikoja sitten ja että olivat tuhlanneet ison osan elämästään vahingollisessa suhteessa. Toivon, että sulle ei käy näin.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   30.9.22 10:27:42

Viestini siis aloittajalle.

Lähettäjä: hohhoijaa 
Päivämäärä:   30.9.22 10:46:28

Aloittajalle siis tärkeämpi että saa asua kodissa joka tuntuu kodilta. Surullista että ollaan noin materialistisia, että joku koti tekee sen, ettei voi lähteä suhteesta pois. Älä sit aloittaja valita vaan kärsi valinnoistasi. Loppujen lopuksi asunnot ja muut irtain on vaan tavaraa. Tärkeämpää mun mielestä on se, että mieli voi hyvin ja on itsellä seesteinen ja turvallinen olo.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   30.9.22 11:05:41

Mikä tämä asia oli, mistä mies sitten valehteli?

Tai siis onko syy oikeasti joku ihan pikku juttu? Onko syy sellainen, että olisit voinut ymmärtää asian väärin ja suuttua?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   30.9.22 11:10:11

Tuollaisen kanssa on vain kovetettava luontonsa. Faktaa on, ettei kumppanin puheisiin voi luottaa, ja kaikki, mitään sanotaan voi olla yhtä hyvin valhetta kuin totta.

Laittaisin varmaan kommunikoinnin minimiin. Voisihan tuollaiselle itsekin valehdella, mutten innostu sellaisista peleistä.

Vaikka nykyinen talo on kiva, on niitä muitakin.

Jostakin syystä tuollainen valehtelija on sitten kaikkein mustasukkaisin hullu, elää omassa draamamailmassaan.

Lähettäjä: uupunut 
Päivämäärä:   30.9.22 11:20:07

En olisi voinut ymmärtää väärin. Tiesin, miten asia oli, aivan satavarmaksi. Sanoin tämän myös miehelle, mutta hän silti kehtasi väittää naama peruslukemilla, ettei asia ollut niin. Lopulta suuttui ja nyt pitää mykkäkoulua. Ei pienintäkään aikomusta olla pahoillaan. Sorruin kyyneliin illalla, kun ymmärsin, että asia taas työnnetään maton alle. Mies vaan käänsi kylkeä ja esitti nukkuvaa. Että silleen. Toki ymmärrän, että miehellä on varmaan omat syynsä, miksi käyttäytyy niin ja varmasti loukkaantui jostain, mitä minä tein, mutta osoittaisi edes haluavansa selvittää asian.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.9.22 11:28:56

Miksi nukut tuollaisen kanssa samassa huoneessa? Kai siinä talossa on muitakin huoneita, joissa nukkua ja elää erillään.

"Loppujen lopuksi asunnot ja muut irtain on vaan tavaraa. Tärkeämpää mun mielestä on se, että mieli voi hyvin ja on itsellä seesteinen ja turvallinen olo."

Minulle asuinympäristö on tärkeä. Se on se joka tuo hyvän ja seesteisen mielen. Ymmärrän hyvin, ettei ap halua tuosta luopua, mutta eläisin silti erillistä elämää vaikkakin saman katon alla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.9.22 11:35:24

Mulla on aika samanlainen mies, mitään vaikeaa asiaa ei voi ottaa puheeksi. Tosin ei pidä mykkäkoulua, joten itselläni on kestänyt aika pitkään tajuta, että mies ei puhu. Jotenkin olen itse ilmeisesti aina päätynyt puhumaan hänen puolestaan tai vain olettamaan asioita.

Nyt olen itse lakannut ottamasta asioita puheeksi, mutta en halua tällaistakaan suhdetta, enkä halua itse muuttua välinpitämättömäksi ja tunnekylmäksi ihmiseksi. Jos ei olisi lapsia ero alkaisi olla todennäköinen vaihtoehto, mutta nyt taidan jäädä odottamaan ja katsomaan. Pieniä merkkejä on kuitenkin siitä, että mies olisi parantamassa tapojaan.

Opin ymmärtämään miestä vähän oppiessani tuntemaan hänen äitinsä, joka tosiaan saa melkoisen hälyn aikaan melkein mistä vaan...

Lähettäjä: Pulu 
Päivämäärä:   30.9.22 11:36:41

Meillä mies väittää kiven kovaa kertoneensa asiasta x minulle mutta ei ole kertonut. Sitten valittaa että en kuuntele. Seuraavaksi sanoo, että ei viitsi kertoa, kun tietää, että suutun.. no ainakin suutun, kun valehdellaan. Kai se kertol ne asiat niin monelle muulle, että ei enää muista, ettei ole mulle kertonut. @!#$ vaan hieman, kun kehtaa vielä huutaa, että on sanonut. Asia yleensä hänen kakaroihinsa liittyväö joten muistaisin kyllä, kun haluan olla perillä koska ne tulee ja menee jotain ylimääräistä. Mut hei, varmaan exän kanssa sopinut niin kai se riittää.

Lähettäjä: Terhi 
Päivämäärä:   30.9.22 11:37:06

Ei jatkoon. Tommonen ei muutu. Oppii vaan paremmin valehtelemaan / selittelemään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.9.22 12:26:58

Kaikkea sitä. Kaikissa vastaavissa ketjuissa vaan ei osata nähdä sen oman tutun laatikon ulkopuolelle, että elämää on. Sinä valitset joka päivä, haluatko olla miehesi kanssa ja tähän mennessä olet valinnut joka kerta, että teillä on asiat niin hyvin, että valitset hänet. Mitäpä tuohon sanomaan, jokaisella on se oma kohta, jossa se viimeinen pisara tulee ja sitten ei valitsekaan.

Menkää terapiaan, jos haluatte olla yhdessä ja molemmat valita edelleen toisenne. Tai keskustelkaa ne omat reunaehdot ja pitäkää niistä kiinni. Pitäisi suhteessa ollessa olla itsestään selvää, että molemmat haluavat olla toisille hyviä ja olettaa myös toisen tekevän asioita hyvyyttään eikä ilkeyttään.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   30.9.22 12:39:18

Mitä aloittaja täällä valitat? Sä oot valinnut miehen ja haluat asua teidän asunnossa koska se on sulle niin tärkeää! Ole siihen sitten tyytyväinen. Sä voit muuttaa vain itseäsi, et toista. Vaihda siis asennettasi suhteessa mieheen ja lakkaa olemasta "uupunut", koska sä saat sitä mitä tilaat. Itse en tuollaiseen sopeutuisi vaan muuttaisin pois. Siksi nostan sulle kypärääni että sä jäät. Toisaalta parempi niin että pidät itselläsi tuollaisen helmen, joka ei monelle kelpaisi

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.9.22 12:41:08

Mies on ukkoontunut ja haluaa nyt elää mykkänä möykkynä kämppiksenä tai toivoo, että eukko älyää itse suksia kuuseen.

Lähettäjä: meijju 
Päivämäärä:   30.9.22 13:12:44

Mikä tää asia sitten oli josta valehteli?

Lähettäjä: plop 
Päivämäärä:   30.9.22 13:12:52

Minua puoliso syytti valehtelusta:

puoliso: et ole siivonnut
minä: olen siivonnut
p: valehtelet
m: olen imuroinut, tyhjentänyt ja täyttänyt astianpesukoneen, pessyt pari koneellista pyykkiä, pessyt koiran/wc-pöntön/tyhjentänyt tuhkat takasta...tehnyt ruuan ja käyttänyt koirat lenkillä TYÖPÄIVÄN jälkeen ja sä väität etten ole siivonnut ja valehtelen...
p: meillä on niin paskasta aina, että ihan sama vaikka heittää roskat lattialle, yhdelläkään pöytätasolla ei vapaata laskutilaa
m: niin kun et laita likaisia käyttämiäsi astiota koneeseen ja jätät roskat pöydälle
p: valehtelet...

Siinä vaiheessa on ihan turhaa jatkaa minkäänlaista keskustelua puolison kanssa. En vaan jaksa typeriä syytöksiä valehtelijaksi.

Lähettäjä: Hmmmmm 
Päivämäärä:   1.10.22 21:26:09

Olen miettinyt paljon käsitettä valehtelu.
Ihminen saattaa valehdella ja jättää kertomatta asioita koska on niin itsekäs että haluaa pitää ne asiat itsellään eikä kertoa esim.siksi että puoliso kieltäisi asian mistä valehtelee.Itsekäs ajattelutapa: jos kukaan ei saa tietää niin voin tehdä näin ihan rauhassa,koska haluan. Koska kiinnijäämisen riski on niin pieni. Kiinnijäätyään mies ei halua puhua,koska häpeää. Esittää että ei välitä yhtään mitään koska häpeää niin paljon. Toinen vaihtoehto on,että katsoo valehtelun olevan niin oikeutettua koska hyötyy valehtelustaan niin paljon,ettei oikeasti näe asiassa mitään väärää,siksi ei edes välitä valehdelleensa.

Tällaiselle ihmiselle on hyvin vaikeaa saada kerrottua niin että ymmärtäisi että valehtelu satuttaa. Vastaukseksi saa,"en valehtele siksi että haluan satuttaa. " et niin, vaan valehtelet siksi että olet itsekäs paska joka ei tajua että se valehtelu satuttaa!

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   1.10.22 21:38:48

Tottakai valehtelen jos tiedän että totuuden kertomisesta haukutaan ja huudetaan.

Lähettäjä: Hepsu 
Päivämäärä:   1.10.22 23:19:45

Aloittaja, vaikutat tosi kiltiltä ja sinisilmäiseltä, mies on voinut rauhassa kiusata ja manipuloida sua, et ole osannut yhtään puolustautua. Nytkin vielä selittelet asioita.

Ihanko oikeasti se omakotitalo on niin tärkeä että sen takia kestät äijää joka ei sua kunniota eikä rakasta?

Lähettäjä: Yks 
Päivämäärä:   2.10.22 03:13:29

Onkohan meillä sama mies?

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   2.10.22 05:29:43

Miten tämä sama kaava aina toistuukin näissä vastaavan kaltaisissa aloituksissa... Ensin kerrotaan ongelma, sitten kun muut havaitsevat tuon saman ongelman ja ovat samaa mieltä aloittajan kanssa, niin aloittaja alkaakin melkein perääntymään ja puolustelemaan.

Kai se sitä heikkoutta on. Vaikka sisimmässään tietää, ettei tästä tule mitään ja elo on yhtä kärsimystä, niin sitä eroa ei lähdetä toteuttamaan vaan keksitään kaikkia ihme tekosyitä, miksi se nyt ei käy. Erohan on hyppy tuntemattomaan ja raskas prosessi aina.

"On tyypillistä häneltä, että vaikeat asiat lakaistaan maton alle ja sinne ne jäävät."

Nyt kyllä itse syyllistyt ihan samaan, miehellä kynnys tähän on alempi, mutta löytyy se kynnys sinultakin. Ero on vaikea asia ja tällä hetkellä se, jota sinä välttelet ja jota et halua edes pitää vaihtoehtona. Se on kuitenkin se ainoa tie päästä tuosta tilanteesta ulos. Kaikki muu on itselle valehtelua.

"Pelkään vain, etten enää koskaan löydä "sitä oikeaa", jos tästä nyt lähden."

Tämä on varmaan se kaikkia eron kanssa kamppailevia yhdistävä ajatus. Mietis nyt, että sä puhut tuollaisia ihan vakavissasi itsellesi. Eikö se kuulosta tosi hölmöltä ja ristiriitaiselta täysin tietoisena siitä, että tämä mies ei todellakaan ole se oikea? Jäädessäsi tähän suhteeseen sinä aktiivisesti toteutat tuon pelon epäämällä itseltäsi edes mahdollisuuden löytää se oikea. Eikö järkevä ihminen toimisi juuri toisin? Tekisi kaikkensa, ettei tuo pelko toteudu?

Lähettäjä: Harmistus 
Päivämäärä:   2.10.22 08:12:08

Ihan järkyttävissä suhteissa te ihmiset jaksatte elää. En ymmärrä miten joku jaksaa tuhlata yhden elämänsä ihmisroskaan. Miettikää jos teidän ystävä tai oma tytär eläisi tuollaisessa suhteessa niin mitä neuvoisitte hänelle?

Aloittajaakin manipuloidaan minkä ehditään. Ei ole sinun vastuulla jos toinen suuttuu sinun tunteitasi. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Mieti nyt mihin asioihin voit vaikuttaa ja mitä ne olisivat millä elämä muuttuu paremmaksi. Jos ne kaikki ovat lopulta asioita joihin et voi vaikuttaa niin on aika lähteä uusiin maisemiin.

Lähettäjä: Gabriel 
Päivämäärä:   2.10.22 08:55:38

Valehtelu on tietysti väärin, mutta niin kuin muutkin ovat sanoneet: et voi muuttaa toista ihmistä.

Olen yhdestä asiasta muiden kanssa vähän eri mieltä: kaikesta ei tarvitse keskustella. Ja ensimmäiseen virkkeeseeni viitaten sanon vielä, että jotkut asiat ihmisen on ymmärrettävä itse. Jos toiselle jankutetaan, mitä hän on sinun mielestäsi tehnyt väärin, pyrit juuri silloin muuttamaan häntä.

Lisäksi: teetkö vaikeista asioista puhumiseen aloitteen yllättäen? Jotkut nimittäin tarvitsevat aikaa valmistautua tuollaisiin keskusteluihin.

Lähettäjä: Pixie 
Päivämäärä:   2.10.22 11:44:42

Haluatko olla suhteessa jossa ei ole luottamusta eikä toinen välitä sinusta ja tunteistasi vaan mitätöi eikä kommunikoi? Ei kai tähän voi olla kuin yksi vastaus?
Ymmärrän että koti voi olla tärkeä ja rakas (rakkaampi kuin mies), mutta eikö oikeasti hyvä koti ole paikka jossa on hyvä olla. Uusi alku, uusi koti, uusi elämä, on niitä muitakin miehiä, mutta tärkeintä alkuun että pääset irti pitkään jatkuneesta tilanteesta jossa muka sinulla ja sinun tunteillasi ei ole merkitystä. Älä ota yhtään enempää mitätöintiä vastaan.

Lähettäjä: nojoo 
Päivämäärä:   2.10.22 11:58:44

itse otin aikoinaan eron tuon takia että salaillaan, ei puhuta täysin totta vaan asian vierstä, ihan pikkuasioistakin piti piilotella kunnes ne eivät enää olletkaan ihan pikkujuttuja.

paras päätös ikinä.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   2.10.22 12:51:42

Pitäköön aloittaja tiukasti kiinni tuosta ihmisestä, en pistä vastaan. Onpahan poissa meiltä muilta

Lähettäjä: meijju 
Päivämäärä:   3.10.22 10:56:29

up,mistä valehtelussa oli kyse?

Lähettäjä: Almera 
Päivämäärä:   4.10.22 09:56:55

Kyllä suhteessa pitäisi olla täysin rehellinen...vakavan puhuttelun paikka.