Lähettäjä: vuoden jälkeen? 
Päivämäärä:   25.5.22 22:00:44

Otsikko.. Kun alkuhuuma kuolee, kuihtuvat tunteetkin. Toisesta tulee panostuksen loputtua vetelä kotona löhjöttäjä ja minua lakkaa kiinnostamasta kokonaisvaltaisesti.

En ole vain tavannut sitä oikeaa vielä vai pitäisikö mennä terapiaan? Todennäköisesti vika on minussa, kun joka ikisessä suhteessa käy näin.

Lähettäjä: Meri 
Päivämäärä:   25.5.22 22:03:58

Olet rakastunut vaan siis siihen alkuhuumaan ja rakastumisen tunteeseen, etkä ihmiseen sen takana? Suhteet muuttuvat ajan kanssa. Ei kenelläkään ole varmasti pitkissä suhteissa koko ajan samanlaista, mutta ei se rakkauteen vaikuta. Parisuhteen eteen on itse kunkin tehtävä hieman töitä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   25.5.22 22:05:25

Valitse kumppaniksi ihminen, jolla on aktiivinen elämä ilman parisuhdettakin, niin että saa kotona löhjöttäjää. Tylsähän sellainen ihminen on, jonka ainoa harrastus on "parisuhteeseen panostaminen".

Lähettäjä: Peppi 
Päivämäärä:   25.5.22 22:06:02

Minulle on käynyt aina just näin. Tai se menee niin että ensin se äijä alkaa ärsyttää ja sitten hyvin nopeasti en tykkää enää. Ja siihen saattaa mennä noin viikko. Nyt olen kyllä ollut nykyisen kanssa jo nelisen vuotta. Jos alkaa vähänkään ärsyttää alkaa jo pelottaa että tässäkö se nyt oli. Kai sitä pitäis ittekki terapiaan mennä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.5.22 22:06:50

Olet kuin exäni. Alkuhuuman jälkeen aina ero. Siksi sillä ei ole pitkiä, kestäviä suhteita, siis yli 2-3 vuoden, kun ei kestä sitä tavallista harmaata arkea. Ainoastaan räiskyvä alkuhuuma kelpaa.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   25.5.22 22:07:59

"Toisesta tulee panostuksen loputtua vetelä kotona löhjöttäjä"

Olet sattunut löytämään kumppanita, jotka tekevät juttuja suhteen alussa sinun mieliksesi. Etsi seuraavaksi sellainen, jolla on todistetusti ollut aktiivisuutta omasta takaa sinkkuaikoinakin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.5.22 23:46:25

Varmaan nykyään kun on yleisesti ottaen ihan ok erota, ei oikein osata etsiä kumppania pidemmällä tähtäimellä. En minäkään siis osaa, että tämä nyt on lähinnä henkilökohtaista pohdintaa aiheesta. Rakkauden odotetaan olevan aina suurenmoista ja ihanaa, etsitään sitä tyyppiä, joka luo perhosia vatsan pohjalle. Usein siinä huumassa jättää huomiotta kaikki ne piirteet siinä toisessa, jotka eivät miellytä. Ne piirteet alkaa ärsyttää vasta paljon myöhemmin ja sitten voikin jo erota, kun ei tämä nyt ollutkaan sitä mitä halusin. Kai kumppania pitäisi osata etsiä ilman niin valtavan paljon perhosia. Totta kai kemiaa pitää olla, mutta jos kaverissa on 10 piirrettä, joista ei suoraan sanoen pidä ollenkaan, kannattaako siinä vaiheessa ihan oikeasti uskotella itselleen, että kyllä tästä loppuelämän liitto vielä syntyy? Että ehkä niiden perhosten sijaan pitäisi etsiä rauhaa. Ihmistä, jonka kanssa on hyvä ja turvallinen olo. Joku johon voi luottaa ja joka sitoutuu. Koska siitähän arjen onnellisuus lopulta syntyy: rauhasta.

Lähettäjä: Meil samit 
Päivämäärä:   25.5.22 23:52:21

Rakkaussuhderiippuvuus voi olla kyseessä.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   26.5.22 07:52:49

Vanha kiinalainen sananlasku kertoo, rakkaus kestää tuhat päivää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.5.22 09:54:17

Voi myös olla, että olet oikeasti rakastunut vääriin ihmisiin. Kyllähän nyt vetelistä kotona kyhnöttäjistä kuuluukin erota, jos ei itse yhtään sellaista halua. Ja alkuhuumassa sitä taas ei toisessa näe tai ei välitä, kun näkee toisen vain ruusunpunaisten lasien läpi.

Toivottavasti seuraavalla kerralla rakastuisit henkilöön jota voit myös rakastaa.