Lähettäjä: Erakoksi 
Päivämäärä:   21.1.22 22:51:29

No sillälailla! Miesystävä ilmoitti tänään, että haluaa erota. Mitäpä siihen muuta kuin sanoa, että ok. Sitten tuli perään ne tavanomaiset lässytykset, että ei halua satuttaa ja että ollaanko kavereita. Joojoo.

Ketään en ala väkisin pitämään, ja totta puhuen, en niin typerä ole ettenkö ymmärtäisi, että suhde on ollut väljähtynyt jo jonkin aikaa. Minun yritykseni korjata asiaa torpattiin aika tehokkaasti, niin mitäpä siinä sitten.

Emme asuneet yhdessä, niin että talouteeni ero ei vaikuta sitä eikä tätä. Lähinnä vaan tympäisee pelkkä ajatuskin alkaa etsiä enää uutta suhdetta. Mutta toisaalta. Miksipä pitäisikään? Kai minusta tulee lopulta joku hullu koira- tai kissamummo joka elää elukoineen jossakin korvessa ja lähtee sieltä vanhainkotiin vain itkevänä ja potkivana. :D

En ole katkera kuitenkaan, jos nyt joku sitä yrittää tarjoilla. Se ensi- isku tietty tuntuu ikävältä, mutta näillä mennään eteenpäin.

Onko muita? Vertaistukea kaipaisin ja sitä on tarjolla muillekin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.1.22 23:11:33

Jaksamista sinne aloittajalle <3

Jotenkin niin perus tuo että "en halua satuttaa, pysytään kavereina". Miten pitkään olitte yhdessä?

Itse erosin alkusyksystä lopullisesti. Suhde oli tosi pitkään eipäs juupas tyyppistä. Erottiin ja palattiin yhteen lukemattomat kerrat mutta tällä kertaa se oli sitten lopullista. Olin paskapää, mustasukkainen, murehdin, kontrolloin ja mun takia erottiin. Jossainhan se toisen raja kulkee, ymmärrettävästi :/ Turhista syistä en ollut itse ikinä eron kannalla vaikka sitä osin halusinkin.

Lähettäjä: Erakoksi 
Päivämäärä:   22.1.22 00:21:24

Kiitos! <3

Reippaat kolme vuotta oltiin yhdessä. Alku oli ihanaa, ja luulin jo hetken, että tästä tulisi ihan oikeasti kunnon parisuhde, mutta jossain kohtaa rupesi menemään alamäkeä. Voi olla, että johtui ihan siitäkin, että kumpikin päälle nelikymppisinä ja pitkään sinkkuna olleina oltiin vaan liian itsekkäitä. Tai mistä sitäkään tietää? Miehen puheista jotenkin haiskahtaa se, että minut vaihdettiin lennossa uuteen. :(

Estelemään en ala. Ketään en väkisin ala pitää, eikä sellainen suhde ole minusta minkään arvoinen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.1.22 00:25:30

Jaksamista!
Pitää se ero silti käydä päässä läpi.
Olen itse nelikymmppinen tuleva simpsonien kissatäti.=D

Lähettäjä: M60 
Päivämäärä:   23.1.22 00:03:49

Olttepa te nuoria, teillä on vielä ainakin 20 vuotta aikaa luoda suhteita ja erota niistä. Minäkin erosin syksyllä vuoden vanhasta avioliitosta, hän petti, ja nyt olen ollut pari kuukatta uudessa ihanassa suhteessa.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, kun olette nuolleet havanne kuntoon.

Tsemppiä <3

Lähettäjä: oo 
Päivämäärä:   23.1.22 10:01:53

"Lähinnä vaan tympäisee pelkkä ajatuskin alkaa etsiä enää uutta suhdetta. Mutta toisaalta. Miksipä pitäisikään? Kai minusta tulee lopulta joku hullu koira- tai kissamummo joka elää elukoineen jossakin korvessa ja lähtee sieltä vanhainkotiin vain itkevänä ja potkivana. :D" 7 vuotta sitten erosin ja toteutin tuo skenaariosi. Hyvä ratkaisu on ollut.

Lähettäjä: Erakoksi 
Päivämäärä:   23.1.22 21:46:27

Enpä usko, että ainakaan M60- nimimerkin neuvoa noudatan. Olen kuitenkin melko introvertti ja viihdyn arjessani yksin. Ketään en tarvitse enkä haluakaan sen vuoksi, että pitäisi vain olla joku. Toisaalta, kyllä sitä toivoisi, että vielä kerran edes saisi kokea sen totaalisen huuman, mikä rakastumisesta tulee. Ja tietysti vielä niin, että se tunne olisi oikeastikin molemminpuolinen.