Lähettäjä: Noni 
Päivämäärä:   23.9.21 19:04:27

Sinkkumarkkinoilla.. katselen 25-35 vuotiaita miehiä ja ihan oikeesti tosi monella on lapsia, yleensä alle kouluikäisiä. Itselläni ei ole yhtään, eikä tule. Jotenkin alkaa turhauttaan jo kun juttelet kivan miehen kanssa ja sit hän sivulauseessa mainitsee lapsen niin heti menee fiilikset. Jotenkin koen että mulla ei ole sellasen kanssa mitään yhteistä, en välitä lapsista ja haluan että mun arkeni on vapaata, niin että voi mennä ja tehdä mitä haluaa, ilman että joku kersa on hidasteena.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   23.9.21 19:12:44

Todennäköisesti en. Olen itsekin lapseton 38v, enkä halua elää lapsiperhearkea. Enkä liioin säätää yleensä niin hankalien eksien kanssa. Olen itsekin uusioperheestä, joten kuviot sen suhteen selvät.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.9.21 19:14:01

Mikäli huoltajuus asiat on kunnossa ja homma toimii ja ero on selvä eikä tule mukana hankalaa exää/lapsen äitiä.

Oon yrittänyt parin isukin kanssa tapailla mutta em. syistä homma ei ole toiminut.

Lähettäjä: Hiisi 
Päivämäärä:   23.9.21 19:14:37

En.

Lähettäjä: Joku vaan 
Päivämäärä:   23.9.21 19:14:51

Jos mies olisi muuten tosi kiva ja ihana, niin voisin harkita. Itse en kuitenkaan lapsia halua.

Lähettäjä: Susi 
Päivämäärä:   23.9.21 19:16:05

Kyllä, kunhan mies huolehtii lapsistaan ja viettää aikaa heidän kanssaan. On täydellinen turn-off jos lapset hylätään kuin vanhat rukkaset. Kertoo jotain olennaista ihmisestä. Itse olen vela.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.9.21 19:17:58

En. Olen käynyt pari kertaa treffeillä nuorempana parin eri miehen kanssa joilla oli pieniä lapsia. Pidän lapsista joo, mutta ei vaan iske mies jolla niitä jo on. Itse olen vela.
Tämä kuulostaa varmaan tosi itserakkaalta nyt, mutta minulla on ollut varaa valita miehiä, eikä ole tindereihinkään tarvinnut ikinä liittyä. Tarkoitus ei ole kerskailla.
Täältä ht netistäkin saa välillä lukea kaiken maailman sepostuksia naisilta jotka seurustelevat lapsellisen miehen kanssa. En tajua kuka jaksaa.
Toivottavasti aloittaja löydät itsellesi jonkun kivan ei lapsellisen miehen, tsemppiä etsintään. Eiköhän niitä lapsettomiakin vielä löydy. :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.9.21 19:21:23

Voisin seurustella. Aloittajan ei missään nimessä kannata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.21 19:25:46

En. Pidän lapsista, mutta seurustelin useamman vuoden miehen kanssa jolla lapsia ja joo... Ei kiitos, ei enää. Tai en ainakaan muuttaisi pysyvästi samaan osoitteeseen ennen kuin lapset asuisivat omillaan. Ennen yhteenmuuttoa ajattelin, että ei se haittaa jos miehen kivat lapset ovat meillä viikonloppuisin. Mutta alkoihan se lopulta haitata kuitenkin, kun väsymys vaivasi ja olisi halunnut rentoutua rauhassa, muttei pelkään väsymykseen vedoten voinut myöskään kieltää isää tapaamasta lapsiaan. Joten lähdin enkä enää tee samaa virhettä.

Olisi ehkä tilanne toinen jos itselläkin olisi lapsia, silloin sitä niiden tuomaa hälinää olisi muutenkin eikä puolison lapsi/lapset toisi niin suurta muutosta arkeen.

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   23.9.21 19:28:13

Minä en voisi varmaan seurustella lapsettoman miehen kanssa, koska yli nelikymppinen lapseton mies hyvin todennäköisesti ei ymmärtäisi lapsiarkeani. Tottakai poikkeuksiakin on, mutta sellaisia ei ole vielä kohdalle osunut. Mutta kumppanin lasten tulisi olla kyllä jo yläasteikäisiä kuten omani, en halua enää pikkulapsiarkea missään tapauksessa. Aloittajan ei kannata lähteä uusperhekuvioon missään tapauksessa, ikäisiäsi lapsettomia miehiä kyllä löytyy vielä. Tässä minun iässäni enää harvemmin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.9.21 19:29:05

Minulle lapsellinen mies ja omat lapset ovat ehdoton ei, joten luonnollisesti jätin lapselliset miehet treffaamatta. Minunkin täytyy karusti sanoa, että minulla on varaa valita miehistä, mutta oma lapseton mies löytyi lopulta ulkomailta. :) Olen tiennyt todella nuoresta asti, että lapset eivät tule olemaan osa elämääni, tosin esimerkiksi sisarten lapset ovat mainioita, mutta heidät saa aina lopulta lähetettyä takaisin kotiinsa. :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.9.21 19:29:19

Juu, ei se nyt mikään ongelma olisi.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.9.21 19:29:52

Minua ei haittaisi lapset, mutta hankalat välit eksään haittaisi. Minä toisaalta pidän lapsista muutenkin hyvin paljon.

Lähettäjä: Ansa 
Päivämäärä:   23.9.21 19:34:32

Älkää ikinä missään mielenhäiriössä ottako miestä jolla on lapsia. Etenkään jos teillä ei omia ole. Ei siinä jos mies on ihana ja lapsikin kiva. Mutta siinä tulee aina se hi*on exsä/lapsen äiti kaupanpäälle. Se ex tulee lapsen kautta aina ja ikuisesti vaikuttamaan teidän ja sinun elämään jollain tavalla. Lapsi kertoo sille äidille asioita sinusta ja sinun kodista, teidän suhteesta jne jne. halusit tai et.

Vaikka kaikki olisi sovittu lastenvalvojalla ja ties millä poppamiehellä. Saa se exsä halutessaan tehtyä teidän elämästä aivan täyttä @!#$ä. Harvassa on ne tasapainoiset exsät tai bioäidit jotka ei jotenkin eron jälkeen flippaa. Uusperhekuvioon liittyy aina niin paljon draamaa ettei ikinä enää.

Naiset. Älkää tehkö itsellenne tätä, johon itse eksyin. Helpommalla pääsee monin tavoin kun pysyy kaukana lapsellisista miehistä.

Lähettäjä: Hertta 
Päivämäärä:   23.9.21 19:35:41

Ehkä hassua sanoa näin kun itselläni on lapsi, mutta en kyllä välttämättä haluaisi alkaa suhteeseen miehen kanssa jolla jo lapsia. En edes osaa perustella kantaani :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.9.21 19:42:58

Tuskin.

Itselläni ei ole lapsia. ihan liikaa nähnyt tapauksia, joissa exvaimo yrittää vaikuttaa miehen elämään vähintäänkin lasten kautta ja ei ole kivoja keissejä ne.

Lähettäjä: jd 
Päivämäärä:   23.9.21 19:45:03

En. Olen 37 v omasta tahdostani lapseton nainen. Enkä ole kiinnostunut miehistä joilla on lapsi(a). Mutta miehet kyllä ovat kiinnostuneet minusta kun minulla ei lapsia ole eikä tule. Steri tehty.

En todellakaan jaksaisi mitään uusperhettä.

Lähettäjä: gv 
Päivämäärä:   23.9.21 19:46:54

En. En halua lapsia elämääni, millään muotoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.9.21 19:55:27

En. Yleensä hankalat välit eksään ja myös vaikeudet lasten kanssa alkaa kun suhde on jo arkipäiväistynyt. Eli siinä vaan hankkii sydänsuruja itselleen ja ongelmia.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   23.9.21 20:11:22

En. En erityisemmin pidä lapsista, enkä halua niistä mukavimpiakaan yksilöitä omaan kotiini sotkemaan. Jos siis seurustelukumppanilla olisi tenavia, ei yhteen muuttaminen ainakaan tulisi kysymykseen. Suhteen teoreettinen tulevaisuus olisi siis aika kaukana.
Sekään ei kelpaisi, jos lapset olisi hylätty kokonaan toiselle vanhemmalleen, sillä en voisi kunnioittaa ihmistä, joka ensin hankkii lapsia, muttei sitten välitä huolehtia niistä.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   23.9.21 20:11:50

Olen naimisissa sellaisen kanssa ja meillä on ihana perhe. Bonuslapsi on viimeiset 11v asunut 100% meillä, lisäksi on kaksi päiväkoti-ikäistä yhteistä biologista lasta. Päällepäin ollaan varmaan hyvin toimiva uusperhe, tuo bonuslapsi on mulle kuin oma.

…mutta jos menisin ajassa taaksepäin ja tietäisin kaiken sen päänvaivaa mitä bonuslapsen äiti on meille aiheuttanut. Miten tästä ihmisestä ei ikinä pääse eroon. Niin en ikinä olisi lähtenyt tähän kuvioon, enkä suosittele kenellekään, kun yhtä hyvin voi valita lapsettoman miehen.

Tietysti en mitään nyt muuttaisi, koska mulla on maailman ihanimmat lapset ja maailman ihanin mies joita rakastan. Mutta jos elämä olisi mennyt toisin silloin 11v sitten, olisin voinut tänään rakastaa toista alkujaan lapsetonta miestä ja meidän ihania lapsia ilman kaikkea exän tuomaa draamaa ja stressiä.

Jos eroaisin, niin nyt haluaisin varmaan miehen jolla myös on lapsia. En usko lapsettoman ymmärtävän ja sopeutuvat meidän elämään, ja mä odottaisin ehdottomasti kumppanin myös haluavan osallistua lasteni elämään, kuten itsekin olen ottanut bonuslapseni täysin osaksi meidän perhettä.

Lapsettomalle en ikimaailmassa suosittele lapsellista kumppania, jos kerran voi valita lapsettomankin.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   23.9.21 20:22:32

Olen seurustellut 9 vuotta, lapsi on sinä aikana kasvanut 6-vuotiaasta 15-vuotiaaksi. Lapsi on ollut meillä silloin tällöin viikonloppuisin ja lomilla, joskus yhden yön viikolla, ja mies on käynyt koulun jälkeen lapsen ja eksän luona esim auttamassa läksyissä. Ei ole vaikuttanut elämääni mitenkään. Nyt kun hän alkaa jo itsenäistyä (viettää aikaa mieluummin kavereiden kanssa), tuo 9 vuotta tuntuu tosi lyhyeltä ajalta.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   23.9.21 20:37:52

Kokeilin jo. Ei se vaan toiminut osaltani, kun lapsiperhe-elämä ei ole minua varten. Ollaan kyllä miehen kanssa hyvissä väleissä edelleen, ehkä yritetään uudelleen kunhan lapsi muuttaa omilleen.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   23.9.21 20:43:11

En.
En halua kotiini lapsia, enkä toisaalta tahdo myöskään että joku ulkopuolinen nyysii talouden rahat.

Lähettäjä: xena 
Päivämäärä:   23.9.21 21:00:24

en

Lähettäjä: koo 
Päivämäärä:   23.9.21 21:23:06

Menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli lapsi. Mulla ei, eikä oo yhteisiäkään. Miksen olisi? Mä tykkään tosi paljon, kun miehen lapsi viettää meillä välillä aikaa. Tulee tehtyä asioita, joita ei aikuisten kesken tehtäisi :)

Lähettäjä: Nelli 
Päivämäärä:   23.9.21 21:34:01

Mä itseasiassa haluaisin miehen (tai naisen), jolla on lapsi tai lapsia. Edellytyksenä tietenkin terveet välit exään ja järkevästi käsitelty ero. Mä olen tosi lapsirakas, mutta lukuisista yrityksistä ja hoidoista riippumatta lapsettomaksi jäänyt. Hoitojen ajalta jäi ikävästi kummittelemaan tietoihin vanha masennusdiagnoosi, mikä sulki ovet adoption ja sijaisvanhemmuuden suhteen. Nykyään olen nämä asiat jo käsitellyt, mutta rakkautta riittäisi varmasti jonkun toisen lapselle. Olen itse kasvanut uusperheessä ja äitipuoli oli meille hyvin läheinen ja on edelleen. Haluaisin itse onnistua yhtä hyvin ja tätä kautta päästä elämään lapsiperhe-elämää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.21 21:40:54

En. Minun tulevaisuuteeni eivät kuulu lapset, omat tai jonkun muun.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   23.9.21 22:00:05

Nelli: ota huomioon että sulla ei sitten ole minkään näköisiä oikeuksia tavata niitä lapsipuolia, jos ero tulee. Se on yksi kakka mikä on äitipuolen myös nieltävä. Jos sitten rakastutkin niihin lapsiin niin äijä häipyessään voi katkaista/katkaisee kaikki yhteydet.

Lähettäjä: Huima 
Päivämäärä:   23.9.21 22:06:21

En.

Mä en halua sitoa itseäni ja elämääni jonkun toisen talouden elämään niin vanhvasti. Esimerkiksi muuttaminen olisi todennäköisesti mahdotonta, koska isä luonnollisesti haluaa pysyä lastensa lähellä. Huonolla tuurilla lasten äiti haluaakin muuttaa johonkin hevon kuuseen ja mies tahtoo mennä lastensa perässä.

En myöskään usko kamalan monen uusperheen arjen olevan ongelmatonta. Vaikka äitipuoli ei toki ole oikea äiti lapsille, niin yhteiset pelisäännöt tulee olla ja näistä varmasti tulee helposti skismaa.

Mä olen kertaalleen haksahtanut deittailemaan "lapsellista" miestä, ja vannoin, ettei koskaan enää. Meillä oli todella erilainen ajatusmaailma lasten kasvattamisesta. Mies esimerkiksi tykkäsi työntää viimeisetkin rahansa lasten harrastuksiin ja hänen mielestään lasten harrastukset meni jopa asumisen ja ruoan edelle.

Lähettäjä: st 
Päivämäärä:   23.9.21 22:17:23

En. Siihen perhehelvettiin ei kannata ryhtyä. Hoitakoot nämä lapselliset omat suhdeasiansa ilman viattomia osapuolia. Kokemusta on mustasukkaisista lapsista (jo aikuisia, eli ikä ei merkitse mitään) ja mielenvikaisesta eksästä. En olisi ikinä ryhtynyt moiseen, mikäli olisin tiennyt, millaisia hulluja ihmisiä sitä voikaan olla.

Lähettäjä: Ei tuu mitään 
Päivämäärä:   23.9.21 22:38:04

En todellakaan. Vaikka mulla itselläni on lapsi. Mutta se onkin aiheuttanut omassa suhteessa hieman ongelmia.

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   23.9.21 22:43:01

En. En jaksaisi sitä lapsiarkea ollenkaan.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   23.9.21 22:47:26

En. En oo ikinä seurustellut, enkä seurustelisi. Mulla kävi hyvä munkki 11 vuotta sitten lapsettoman miehen kanssa. Sillä tiellä edelleen. Nyt jo ikä alkaa sanelemaan realiteetteja. Meille ei yhteisiä lapsia tule. Molemmille se on tosi ok. :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.9.21 22:48:06

joku teini-ikäinen tai isällään harvoin oleva lapsi ehkä menis. mitään perhettä en kaipaa, enkä oikeestaan välittäis nähdä lapsia lainkaan :D

Lähettäjä: Unelma 
Päivämäärä:   24.9.21 00:38:52

Minä lapseton 44 v. seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsia 3 kpl. Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että minun ei ole tarvinnut tavata lapsia ikinä :D lapset asuvat toisessa päässä Suomea, ja mies on käynyt itsekseen heitä välillä katsomassa.

Tilanne vaikuttaa ehkä ulkopuolisesta hullulta, mutta itselle tämä sopii täydellisesti :)

Lähettäjä: Noin 
Päivämäärä:   24.9.21 00:43:14

Just nelikymppisenä sinkkuuntuneena kattelen miehiä ja monella ikäiselläni ei ole lapsia. No tämä tinder otanta toki. Itsellä yksi teini ja lisää ei tule, joten nää lapsettomat (mitä on paljon!!!!) pyyhkiytyy pois. On heitä paljon.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   24.9.21 01:19:07

Kyllä, asutaan yhdessä ja miehen teini-ikäisen pojan kanssa joka käy äitinsä luona, no hyvä jos joka toinen viikonloppu. Itsellä myös kaksi jo kouluikäistä lasta jotka vuoroviikoin meillä.
Itse asiassa yksi niistä asioista mihin rakastuin, olikin se miten pitää pojastaan huolta, vaikka ei aina ihan helppoa murkku/teini-ikäisen kanssa olekaan... Varsinkaan kun asuivat vielä kaksin ja miehellä rankka epäsäännöllinen työ. Poika ei halunnut lähteä äidilleen, se varmaan kertoo jo jotain <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.21 07:43:26

En missään nimessä

Lähettäjä: Drebin 
Päivämäärä:   24.9.21 08:30:11

En, valitsin kaltaiseni vela-miehen ja elämme onnellista elämää kahden. Exällä oli lapsia, ja siksipä ex - minut nähtiin lähinnä mahdollisuutena vierittää vastuu omista lapsista ”kakkosäidin” harteille. Joo ei kiitos. Exän uusi, nuori ja lapseton naisystävä sitten otti pestin vastaan, mutta näyttää hänkin heränneen todellisuuteen ja kaivelee lähtökuoppia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 08:47:39

Minulla ei ole lapsia, eikä tule. Miehellä on yksi, jonka kanssa on asunut alusta asti. Ei se haittaa. Lapsi on jo iso. Mihinkään pikkulapsiarkeen en olisi ehkä pystynyt mutta tuollainen itsenäisesti asioihin jo kykenevä pentu on kiva lisä elämään. Nyt asutaan kolmistaan ja hyvin sujuu. Lapsen äitikään ei ole hirveästi aiheuttanut harmaita hiuksia, ei me olla tekemisissä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 08:48:23

Tai lapsi siis on. Ja mies pakolliset. Mutta ei mun onneksi tarvitse.

Lähettäjä: wasd 
Päivämäärä:   24.9.21 08:56:11

Seurustelen jo, vaikka ennen ajattelin etten missään nimessä voisi ottaa miestä jolla on lapsia.

Noh, on kyllä mieli muuttunut. Tokihan lapsi ja lapsen äiti tuo omat lisäkuvionsa, mutta en näe tätä mitenkään isona ongelmana.

Minulla ei ole lapsia ja ajattelin että en edes pidä lapsista enkä osaa olla niiden kanssa, mutta on ollut jännittävää huomata, että itseasiassa tuon lapsen kanssa puuhailu on ihan mukavaa.

En myöskään oikein enää näe, mikä on se "lapsiperhearki" mitä niin pelkäsin. Ei se nyt niin paljoa eroa arjesta ilman lapsia. Elämän rytmi on muuttunut tasaisemmaksi, kun viikonloppunakin tulee herättyä ajoissa, mutta se nyt ei ole mitenkään negatiivinen asia.
Tiettyihin asioihin joutuu varaamaan vähän enemmän aikaa, esim. jos aamusta pitää lähteä, täytyy varata riittävästi aikaa että lapsi saa syötyä yms. Mutta ei sekään niin iso juttu ole.

Muutenhan lapsi menee ihan siinä mukana. En minä arki-iltoina mitään ihmeempää tee muutenkaan ja viikonloppuisin voidaan käydä kaupoilla, sukulaisilla, ystävillä yms. myös kolmistaan. Kyllähän se lapsi mukana kulkee.

Mies ei odota minun olevan mikään "varaäiti" ja saan tarvittaessa omaa aikaa. Voin vapaasti puuhailla omia juttujani ja lähteä myös yksinään käymään reissussa, sukulaisilla, kavereilla, missä ikinä haluankaan jos siltä tuntuu. Kotona voin ottaa omaa aikaa vetäytymällä työhuoneeseen tai makuuhuoneeseen. Illlat on myös aikaa, kun lapsi menee ajoissa nukkumaan.

Toki välillä lapsi kiukuttelee yms. mutta eipä se nyt niin vakavaa ole.

Mutta ehkä minulla on tietysti erityisen hyvä tilanne, kun mies on erinomainen isä, joka haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa. Minulle ei siis vieritetä vastuuta lapsen hoidosta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.9.21 09:06:52

Ihminenhän ei ensinnäkään voi päättää järjellä keneen rakastuu. Aika absurdeja siis nuo kommentit että "ota lapseton". Jos saisin valita oman miehen kohdalla että olisiko hän lapseton niin en tiedä haluaisinko sitäkään vaikka ongelmia meilläkin ollut. Miksei kukaan ikinä puhu ydinperheen ongelmista jotka on osin samanlaisia?

Helppoa ei oo meillä ollut juurikin eksän sekoilujen ja erilaisten tempausten takia. Mieheni on alusta asti todella jyrkästi painottanut että rakastaa minua ja tekee vuokseni mitä vain, eikä ole lähtenyt mukaan mihinkään eksän hulluihin vaatimuksiin tai lotkauttanut korvaa hänen uhkailuille.
Lasten kanssa tullaan tosi hyvin juttuun.

Sanoisin, että ei voi yleistää ettei kannata alkaa suhteeseen miehen kanssa jolla lapsia. Riippuu niin paljon siitä miehestä ja miten hän suhtautuu asioihin ja hoitaa tilanteet.

Me ollaan AINA samalla puolella ja väliin ei pääse eksät eikä tietyllä tavalla lapsetkaan. Lasten etua luonnollisesti aina ajatellaan mutta alusta asti ollut selvää että lapsia ei nosteta minun yläpuolelle, eikä minua heidän. Tasa-arvoisuus on siis tärkeää. Koskaan minua ei ole painostettu mihinkään äitipuolen rooliin, itse olen sen tosin omaksunut tässä vuosien saatossa. Koskaan minua ei ole sidottu miehen lapsiin, mutta "vapaaehtoisesti" monesti jään heidän kanssa kotiin ja patistelen miestä näkemään ystäviään.

Yleisimmät syyt minkä vuoksi uusperhekuviot eivät toimi on sillä ns. huonolla tavalla lasten laittaminen etusijalle ja tärkeämmäksi kuin muut (eihän näin tehdä ydinperheessäkään!), vastuun vierittäminen lapsista uudelle kumppanille ja exän mielistely ja pillin mukaan tanssiminen.

Ja sellainen kumppani jonka kanssa uusperhearki ei toimi ja on p*skaa, olisi todennäköisesti yhtä p*ska kumppani ilman lapsiakin ja samoja ongelmia tulisi viimeistään kun tällaisen kanssa hankkisit lapsia.

Uusperheys on aivan turhaan parjattua ja ei ne lapset (ellei ihan vaippaikäisiä) oikeasti niin radikaalisti edes muuta sitä elämää, vaikka aina maalaillaankin kaikenlaisia piruja seinille asiasta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.9.21 09:19:49

En.

Lähettäjä: äm 
Päivämäärä:   24.9.21 09:22:43

En. Tai voisin harkita, jos lapset ovat jo aikuisia tai vähintään 15 v., mutta pikkulapset ovat ehdoton EI.

Lähettäjä: llll 
Päivämäärä:   24.9.21 09:42:57

En. En oikein kykene kunnioittamaan ihmisiä, jotka eivät halua olla omien lastensa kanssa tekemisissä. Ja toisaalta minä en halua elämääni lapsia, joten kuvio on epämieluisa kaikin puolin. joskus 10+ vuoden päästä kun ikäisteni miesten lapset alkavat olla aikuisia ja muuttaneet
omilleen, saatan muuttaa mieltäni.

"Ihminenhän ei ensinnäkään voi päättää järjellä keneen rakastuu. "
Ei tietenkään voi. Mutta ei mikään pakota pyrkimään suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon ei halua rakastua vaan hommalle voi laittaa stopin jo kauan ennen rakastumista. Oli kriteerinä sitten lapset, asuinpaikka, käytös tai vaikka silmien väri.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.9.21 09:50:05

llll : itse olin niin onnekas että sain kokea tällaisen ns. rakkauden ensisilmäyksellä joka roihahti kyllä jo ensitapaamisella, ei siitä ollut enää paluuta. Enkä olisi sinkkuelämääni halunnut uhratakaan jonkun "ihan kivan" takia tai jota kohtaan tunteita olisi pitänyt sytytellä kauemminkin.

Lähettäjä: llll 
Päivämäärä:   24.9.21 09:53:12

"llll : itse olin niin onnekas että sain kokea tällaisen ns. rakkauden ensisilmäyksellä joka roihahti kyllä jo ensitapaamisella, ei siitä ollut enää paluuta. Enkä olisi sinkkuelämääni halunnut uhratakaan jonkun "ihan kivan" takia tai jota kohtaan tunteita olisi pitänyt sytytellä kauemminkin."
Sehän on sulle kiva. Itse en ole ikinä sekoittanut ihastumista ja rakastumista.

Lähettäjä: Dille 
Päivämäärä:   24.9.21 09:55:28

No ihan samaa mieltä, että onhan rakkaus tärkein asia kuitenkin.
Mun miehellä on yksi lapsi ja hän on aivan ihana. Voisi olla meillä enemmänkin.
He erosivat eksänsä kanssa kun lapsi oli ihan pieni ja me tutustuimme jo kun hän oli 2-vuotias. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja koen olevani lapselle tärkeä. Hän esim. kömpii yöllä aina mun viereen nukkumaan, eikä isänsä.
Musta on kiva, että sain edes tätä kautta lapsen elämääni, kun en ole omia koskaan edes halunnut. Pidän silti lapsista.
Eikä mua haittaisi, vaikka hän asuisi meillä koko ajan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.9.21 10:07:36

En, elleivät lapset olisi jo aikuisia tai ainakin melkein aikuisia (olen yli 40-vuotias, joten tässä ikäluokassa monella ne lapsetkin ovat jo täysi-ikäisiä). Olen itse omasta halustani lapseton enkä halua viettää minkäänlaista lapsiperhe-elämää ja elää lapsen ehdoilla, joten kovin hankalaa se olisi, jos kumppanilla olisi pieniä lapsia.

Lähettäjä: *Remontti Riku* 
Päivämäärä:   24.9.21 10:08:19

En. En edes lapsettoman miehen kanssa.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   24.9.21 10:55:15

Omassa ikäryhmässä pikkulapset on jo todellinen poikkeus mutta teinejä voi olla. Teinit saattaa olla suoraan perkeleestä eli ei sen helpompia uusperhekuviossa.

Mutta noin teoriatasolla, pikkulapsiarkeen en lähtisi. Isompien, omatoimisten lasten iskän kanssa voisin seukata. Yhteen en muuttaisi enkä ottaisi minkäänlaista vetovastuuta arjesta. Tutustuisin miehen lapsiin mielelläni ja mulle voisi aina jutella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.21 11:02:10

Omien kokemusteni perusteella en enää ikinä alkaisi seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia. Sieltä tulee exä kaupan päälle, hyvässä lykyssä lapset jotka eivät hyväksy isänsä seurustelua ja mies joka ei osaa laittaa rajoja lapsilleen eikä exälleen. Never again.

Lähettäjä: r 
Päivämäärä:   24.9.21 11:03:24

Mä en ole koskaan nähnyt miehen eksää, eli ei ole tullut kaupan päälle ketään :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 11:03:56

Joo kyllä, mut vain jos miehen lasten äiti on kuollut.

Nyt kun on kokemusta aiheesta kertynyt vuosia, niin en olisi ikinä lähtenyt uusperheeseen jos olisin silloin tiennyt minkälainen ihmisriepu exä elämäämme terrorisoi jatkuvasti. Lapsi on tosi ihana ja meillä uusperheenä menee hyvin keskenään, mutta lapsen äidille on pitänyt vuosia pitää kuria kuin teini-ikäiselle ja tarkkaan tehdä selväksi missä on meidän perheen yksityisasioiden raja ja mitkä ovat yhdessä hoidettavia lapsen asioita, jotka hänellekin kuuluvat.

Helpommallakin voi elämässä päästä, kun ei ota isimiestä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   24.9.21 11:06:38

Tuskin. Olen nyt viimein siinä taloudellisessa tilanteessa, että voin opiskeluiden jälkeen ja vakityön myötä tehdä paljon sellaisia asioita, joista olen tähän saakka vain haaveillut. Lapsiperhe-elämä ei millään muotoa kuulu niihin. Esim. joku nimimerkki äitipuolen roolissa tuolla ylempänä kuvasi, että lapsi kömpii öisin hänen viereensä nukkumaan, ei niinkään oman isänsä viereen. Tämä olisi minulle ihan painajaista. Enkä nyt tarkoita vähätellä tällä kenenkään toisen kokemuksia: kivahan se on, jos elämässä on mukavia asioita ja saa tehdä sellaisia juttuja, joista nauttii.

Lasten myötä mies olisi myös aina jollain tavalla kiinni exässään. Normaalien ihmisten kanssakäymistä tämä ei haittaa, mutta on nähty niitäkin exiä, jotka eivät ole normaaleja. Lasten äiti voisi halutessaan olla erittäin hankala, enkä jaksaisi sellaista.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.9.21 11:47:16

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 24.9.21 11:02:10

Omien kokemusteni perusteella en enää ikinä alkaisi seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia. Sieltä tulee exä kaupan päälle, hyvässä lykyssä lapset jotka eivät hyväksy isänsä seurustelua ja mies joka ei osaa laittaa rajoja lapsilleen eikä exälleen. Never again.

--------------------------------------------------------------------------------
Ilmoita häirikköviestistä
Re: Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsi/a?
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 24.9.21 11:03:56

Joo kyllä, mut vain jos miehen lasten äiti on kuollut.

Nyt kun on kokemusta aiheesta kertynyt vuosia, niin en olisi ikinä lähtenyt uusperheeseen jos olisin silloin tiennyt minkälainen ihmisriepu exä elämäämme terrorisoi jatkuvasti. Lapsi on tosi ihana ja meillä uusperheenä menee hyvin keskenään, mutta lapsen äidille on pitänyt vuosia pitää kuria kuin teini-ikäiselle ja tarkkaan tehdä selväksi missä on meidän perheen yksityisasioiden raja ja mitkä ovat yhdessä hoidettavia lapsen asioita, jotka hänellekin kuuluvat.

Helpommallakin voi elämässä päästä, kun ei ota isimiestä.
---------------------------------------------------------------------------------

Eksä terrorisoi jos hänen annetaan tehdä niin! Mies on oltava melko vässykkä ettei saa eksää kuriin. En minäkään koskaan alkaisi sellaiseen suhteeseen että mies antaa eksän vaikuttaa elämään millään tavalla.

Kuten sanoin, meilläkin oli alussa hankalaa sekopäisen eksän kanssa mutta tilanne rauhoittui n. 6kk aikana, jyrkästi sai moneen kertaan tehdä selväksi että missään tekemisissä ei olla ja lasten asiat hoidetaan sossun/koulun kautta. Oltaisiin oltu valmiita olemaan eksän kanssa ok-väleissä, mutta alusta asti harrasti kaikenlaista kiusantekoa ja manipuloi lapsia meitä vastaan, onneksi fiksut lapset hoksasi tän itsekin.

Eikä sen eksän kanssa mistään lasten asioista tarvi jatkuvasti olla yhteyksissä. Meillä näkevät lastenvalvojalla kun tarve vaatinut, nykyään n. kerran vuodessa jos sitäkään, about tunnin ajan. Muuten ei eksästä kuulla enää mitään eikä olla missään tekemisissä. Ne on oikeasti tosi harvassa ne lasten asiat mitä pitää eron jälkeen vielä yhdessä hoitaa, toki monet eksät saa manipuloitua meihen siihen uskoon että näin on ja jatkuva yhteydenpito on välttämätöntä. Mutta ei, ei tosiaan ole kun kyse eskari/kouluikäisistä, eri asia jos ihan taapero vielä.

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   24.9.21 11:47:52

En missään tapauksessa. Yksi viikonloppuisä oli kierroksessa aikoinaan, ja kas kummaa miten se alkoi työntää sitä mukulaa minun harrastuksiin mukaan että sai itse olla rauhassa. Ei kiitos

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.9.21 11:51:42

Ja toi on kyllä kans sitkeä harhaluulo että lasten äiti voisi tehdä elämästä h*lvettiä, kun ei se oikeasti voi. Tarvittaessa jopa lähestymiskielto, harva on niin pimeä että sitä lähtee rikkomaan.

Siinä kyllä herää sossuilla heti mielenkiinto jos lapsen äiti yrittää manipuloida tai vieraannuttaa lapsia isästä tai uhkailee ettei saisi nähdä lapsiaan. Yllättävää kyllä harva mies ottaa tästäkään faktoja selville vaan sokeasti uskoo bimbon eksänsä uhkailuja ja matelee sitten tämän edessä.

Lapset ei hyödy eron jälkeen mitään siitä että kaveerataan eksän kanssa ja muka yhdessä kasvatetaan lasta ja hoidetaan hänen asioita. Eri asia tietty jos oikeasti eksä sopuisa ja sellainen jonka kanssa tulee toimeen eikä ole esim. katkera miehen uudesta kumppanista vaan tulee toimeen kaikkien kanssa normaalisti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 12:05:41

*: En kyllä näe LAPSEN kannalta järkevänä jäädyttää asioiden hoitamista täysin, vaikka exä onkin hankala. Lapsi kuitenkin seilaa kahden kodin välillä ja lapsen kannalta on tärkeää, että aikuiset huolehtii tarpeellisen tiedon kulkemisesta, eikä se ole lapsen vastuulla. Pieniä käytännön juttuja, joista tiedon pitää kulkea kodista toiseen on kuitenkin aika paljon koululaisella ja nämä pitää aikuisten kyetä keskenään hoitamaan, että lapsella on tunne turvallisuudesta. Esim. harrastuksiin kuskauksia pitää hoitaa molemmista kodeista, niin ei siinä voi kumpikaan itsekseen sopia, että ilmoittaa lapsen johonkin ja olettaa että toisen kodin vanhemmat sen omaan aikatauluunsa kysymättä ja sopimatta mahduttaa. Eikä olis lapselle reilua, että toisesta kodista ei saa harrastaa toisen kodin buukkaamaa harrastusta. Eli kyllä ne pitää vain kyetä sopimaan yhdessä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.9.21 12:14:45

*: En kyllä näe LAPSEN kannalta järkevänä jäädyttää asioiden hoitamista täysin, vaikka exä onkin hankala. Lapsi kuitenkin seilaa kahden kodin välillä ja lapsen kannalta on tärkeää, että aikuiset huolehtii tarpeellisen tiedon kulkemisesta, eikä se ole lapsen vastuulla. Pieniä käytännön juttuja, joista tiedon pitää kulkea kodista toiseen on kuitenkin aika paljon koululaisella ja nämä pitää aikuisten kyetä keskenään hoitamaan, että lapsella on tunne turvallisuudesta. Esim. harrastuksiin kuskauksia pitää hoitaa molemmista kodeista, niin ei siinä voi kumpikaan itsekseen sopia, että ilmoittaa lapsen johonkin ja olettaa että toisen kodin vanhemmat sen omaan aikatauluunsa kysymättä ja sopimatta mahduttaa. Eikä olis lapselle reilua, että toisesta kodista ei saa harrastaa toisen kodin buukkaamaa harrastusta. Eli kyllä ne pitää vain kyetä sopimaan yhdessä.

Mitä tällaiset pienet jutut on? Meillä ainakin kaikki hoituu Wilman kautta ja opettajat ottavat yhteyttä jos on jotain isompaa. Ei meillä lapset joudu uusperhekuvion takia itse huolehtimaan asioista yhtään normaalia enempää.

Sellaisia harrastuksia ei lapsilla ole (omasta tahdosta, on kyllä ehdotettu jos minkälaista) mihin pitäisi säännöllisesti kuskata. Jos näin olisi niin ei tietenkään lapsi hoitaisi tätä asiaa vaan sovittaisiin lastenvalvojan kautta tai yrittäisimme sovussa eksän kanssa, mutta kun tällaiset asiallisetkin viestit menee aina eksän puolelta kiukutteluksi ja v*ttuiluksi niin hyvin hankalaa.

Niinkuin sanoin, tietysti haluaisimme olla asiallisissa puheväleissä jos se vain onnistuisi.

Pointtini oli että ei ne lapset tarvi sellaista mitä välillä näkee että soitellaan eksälle joka risauksesta ja pohditaan kummatko tuulihousut pirjopetterille ostetaan halpahallista.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.9.21 12:15:22

Minulla on omia lapsia ja olen naimisissa heidän isänsä kanssa.
Kuvitteellisessa tilanteessa, että eroaisimme, en haluaisi ehkä mitään uutta miestä kovin tiiviiseen suhteeseen / asumaan samaan talouteen, mutta en ainakaan sellaista jolla on lapsia.
Ei nämä sinun-/minun-/meidänlapset-jutut vaan toimi kuin tosi harvoin, eikä toimisi ainakaan minun luonteellani. En jaksa niin paljon, en työtä, en hälinää, kiukuttelua, jakamista ja kaikkea hankaluutta. Enkä ole erityisen diplomaattinen edes.

En olisi valmis antamaan tilaa minun ja lasten elämässä 'ulkopuoliselle', enkä tinkimän lasteni oikeuksista edes miehen hyväksi (heidän isänsä ei sellaista tietysti vaadi, koska hänkin asettaa lapsemme etusijalle), puhumattakaan 'vieraiden' lasten hyväksi. Vaikka toisaalta iso perhe voi olla herttainen, vaatii se kuitenkin jakamista ja kompromisseja.

Lisäksi en haluaisi avata elämääni ja kotiani puolison exälle, ja mielestäni näin kuuluisi tehdä mikäli hänen lapsensa viettäisivät aikaa minun kanssani ja minun kodissani. Vaatisi siis paljon kehittymistä ja avautumista, enemmän kuin mihin uskoisin pystyväni.

Pitää vaan yrittää pysyä väleissä puolison kanssa :D

Lähettäjä: alli 
Päivämäärä:   24.9.21 12:25:29

En ikinä. En ole ikinä nähnyt tai edes lukenut uusioperheestä jonka perhedynamiikka olisi sellainen jossa haluaisin elää. Aina ihan jumalatonta säätöä, riitelyä ja valtataistelua uusien ja vanhojen puolisoiden välillä ja ainoa millä ei ole väliä on se mitä lapset ovat mieltä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 12:36:10

*: Sitähän se rajojen veto just vaatii, että ei olla yhteyksissä kuin asiallisista asioista.

Ilmoitetaan toiselle vanhemmalle kun harrastukseen pitää ottaa ensi viikolla joku extrajuttu mukaan, ilmoitetaan kun tulee kutsu kaverin synttäreille joiden ajankohta on toisella ollessa, raportoidaan kun nilkka nyrjähti lapselta, raportoidaan kun ihottumaan määrättiin uusi voide ja sen käyttöohjeet, ilmoitetaan sairastumiset ja lääkärikäynnit ja tehdyt hoitotoimenpiteet, sovitaan että vaihtopäivä siirtyy ettei oksennustautia viedä toiseen kotiin. Kerrotaan jos on ollut jotain tapahtumia lapsen elämässä (esim. hajottivat vahingossa naapurin ikkunan, oli kaverin kanssa riitaa, itsensäpaljastaja nakuili lapsille lähipuistossa, toisen puolen sukulainen on kuollut onnettomuudessa ja lapsi järkyttynyt siitä)

Asiallisia lapsen asioita tiedotetaan puolin ja toisin. Näissä erotetaan tarkasti asiat lasta koskeviksi. Mitään exän ylsinäisyyskohtauksia ja exää itseään koskettaneita lapseen liittyviä juttuja sen sijaan ei kuunnella eikä oteta vastaan. Itkua miten hän ei jaksa lapsen kiukuttelua, ei olla tukinumero josta voi kysyä voiko 2 kertaa yöllä yskäisseen lapsen laittaa kouluun, ei olla se taho jolle jaetaan itseä huvittaneita lapsen laukomia vitsejä jne.

Ero on siinä, onko toisen vanhemman tarpeellista tietää asia lapsen asioiden hoitamisen takia ja lapsen tunnetilojen ymmärtämisen kannalta. Vai onko asia sellainen, jonka ratkaisemiseen vanhempi itse kaipaa vain ystävää jolle puhua asiasta tai jolle jakaa itseä koskettanut asia. Nämä ystäväpuhelut meillä rajataan pois exältä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   24.9.21 12:42:57

En edes harkitsisi, mies voi olla vaikka kuinka mukava ja lapsetkin, mutta se lasten äiti sitten osaa puuttua kaikkeen, mikä ei sille kuuluisi ja hankaloittaa miehen elämää niin kauan kunnes lapset aikuisia.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   24.9.21 14:02:26

En. En luottaisi ihmiseen, joka on niin tuuliviiri, että tekee yhden kanssa lapsia ja sitten eroaa ja lähtee vielä ennen lasten aikuistumista hakemaan uutta suhdetta sotkemaan kuviota.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.21 14:03:30

Niin. Tuo rajojen veto on vaan vaikeaa, mies ei haluisi olla ikävä eikä sanoa rumasti/kieltää ottamasta yhteyttä kun exä jatkuvasti joka asiasta viestittelee. Enkä toisaalta itsekään haluaisi olla se ilkeä nyxä joka kieltää yhteydenpidon. Joten pitääkö se vaan sietää?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   24.9.21 14:10:08

Lähettäjä: **
Päivämäärä: 24.9.21 14:03:30

Niin. Tuo rajojen veto on vaan vaikeaa, mies ei haluisi olla ikävä eikä sanoa rumasti/kieltää ottamasta yhteyttä kun exä jatkuvasti joka asiasta viestittelee. Enkä toisaalta itsekään haluaisi olla se ilkeä nyxä joka kieltää yhteydenpidon. Joten pitääkö se vaan sietää?

Ei pidä sietää ja kyllä pitää tehdä selväksi. Huolestuisin jos mies ajattelee jotain eksän mielenpahoittamista enemmän kuin lasten ja suhteensa hyvinvointia.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.21 14:28:47

Eikö siis kenekään mielestä exän kanssa saa olla ns. kaveri, vaan kaikki yhteydenpito pitäisi rajata lasten asioihin?
Tämä just itselläni vakea dilemma, exä ei mitenkään pyri häiritsemään meidän perhe-elämää tai sabotoimaan miehen uutta suhdetta, mutta jotenkin jäänyt roikkumaan kuitenkin mieheen, kun on juurikin tuota, että jokainen hassunhauska lasten letkautus pitää jakaa ja joka asiasta olla yhteydessä. Pääasiassa siis lapsiin liittyne kuitenkin, mutta varmaan joka ikinen päivä ja iso osa asioista ei millään lailla akuutteja. Ehkä on vaan yksinäinen ja on kiva jakaa päivän tapahtumia jollenkin.
Koen siis välillä että olen pienestä ärsyyntyvä niuho, hyvähän se on jos tulevat toimeen, mutta toisaalta toivoisin että molemmat osaisivat ottaa etäisyyttä.

Lähettäjä: Ansa 
Päivämäärä:   24.9.21 14:57:38

Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 24.9.21 14:02:26

En. En luottaisi ihmiseen, joka on niin tuuliviiri, että tekee yhden kanssa lapsia ja sitten eroaa ja lähtee vielä ennen lasten aikuistumista hakemaan uutta suhdetta sotkemaan kuviota.

__
Niin että jos vaikka parikymppisenä on ensimmäisen lapsen saanut, eronnut lapsen ollessa parivuotias, niin se on sitten siinä. Lisää lapsia ei ole soveliasta hankkia :'D. Aika järkyttävä ajatusmalli.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 15:09:47

**: Onko tarpeen olla kaveri? Vai pitäisikö vain rajata yhteydenpito vanhemmuuteen?

Hassunhauskojen letkautusten jakaminen on kaverihommaa. Vaikka näennäisesti liittyy lapsiin, jaettu asia ei ole lasten asia, vaan exän itse kokema tunnereaktio, joka halutaan jakaa jollekin, johon koetaan tunneyhteyttä. Tunne-ero on suhteessa silloin tekemättä ja se on se mikä sinua ärsyttää. Ja ihan aiheesta ärsyttääkin.

Kun sinä selvästi kuitenkin koet ärsyyntyväsi tuosta entisen tunneyhteyden rippeiden väkinäisestä ylläpitämisestä miehen exän tasolta, niin onko se yhteydenpito sitten tarpeen mieheltä? Miksi mies haluaa pitää sitä yhteyttä vai onko hän vain näennäisen kohtelias, eikä kehtaa nykäistä irti exältään viimeistä narua itseensä?

Exän kanssa ei tarvi olla kaveri. Vanhemmuutta voi hoitaa ilman kaveruuttakin. Kaveruuskin on tunneyhteyttä itselle läheiseksi koettuun ihmiseen. Ei sitä lasten takia tarvitse ylläpitää. Eikä "kohteliaisuuttaan". Kun mies kumartaa asiassa exälleen, se on pyllistys sinua kohtaan. Miehen pitää valita kuka hänen elämässä on se nainen, jonka kanssa hassunhauskat letkautukset jaetaan.

Ei sun tarvitse syyllistyä nipottajaksi ja yrittää pienentää itseäsi suhteessa. Lasten asioiden hoitamisen ja exän tunteiden jakamisen ero on hiuksenhieno ja vaatii todella hyvää itsereflektiota tunnistaa tuo vedenjakaja omien tunnereaktioiden kautta. Ota se oma ärsyyntyminen signaalina siitä, että taas tutkasi tunnisti tunteiden jakamisen, tuskin ärsyynnyt siitä kun exä ilmoittaa miehellesi jotain "Peetun valmentaja sanoi treeneissä, että ens viikolta treenit on peruttu koska hallissa on kisat", joka on asiallinen asia, joka miehesi on syytä tietää, ettei kuskaa lasta turhaan hallille. Sen sijaan "Peetu onnistui säikyttämään mut pierupussilla, LOL ;D" on täysin tarpeeton viesti minkään käytännön asian hoitamisen suhteen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 15:14:47

** Tuollaisten päivittäinen viestintä on kyllä puhtaasti teidän perhe-elämän häiritsemistä. Jokainen turha viesti on tarpeeton tunkeutuminen teidän yksityiseen tilaan.

On myös palvelus exää kohtaan antaa hänelle elämään tyhjää tilaa kieltämällä tarpeeton viestittely. Kun yhteys teille päin rajoitetaan, hän voi ladata vaikka Tinderin ja käyttää sen ajan viestittelemällä jollekin uudelle miehelle. Pääsisi hänkin ehkä elämässä eteenpäin ja löytäisi jonkun, jota aidosti kiinnostaa jakaa asiota hänen kanssaan.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.21 15:22:51

Näin minäkin olen sitä yrittänyt ajatella, siis että exälle itselleen olisi parhaaksi saada jaettua ne asiat jonkun muun kanssa.
Toisaalta jos alkaa töykeäksi ja "kieltää" yhteydenpidon, saattaa hän heittäytyä hankalammaksi myös lasten asioiden kanssa. Tätäkin ollut jossain vaiheessa kuulemma, kun heillä oli vielä eron jälkeen riitaisampaa (itse en onneksi silloin ollut vielä kuvioissa).
Todella hyviä pointteja sinulla -, ja itse aika pitkälti kaikesta sanomastasi samaa mieltä, mutta vaikeus tässä on saada nämä myös miehelle esitettyä ilman että vaikutan mustasukkaiselta ja rajoittavalta (mitä myös alkuun olen ehkä ollut, enkä sitäkään enää halua).

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   24.9.21 15:36:49

"Lähettäjä....

Päivämäärä24.9.21 14:02:26

En. En luottaisi ihmiseen, joka on niin tuuliviiri, että tekee yhden kanssa lapsia ja sitten eroaa ja lähtee vielä ennen lasten aikuistumista hakemaan uutta suhdetta sotkemaan kuviota."

Mitäpäs jos se onkin se äiti joka noin on tehnyt, ja lapsi jäänyt isälleen? ;) Ei ole aina niin mustavalkoista, että mies on se "pahis". Tosin omakin mieheni on lähes joka paikassa, koulussa ym saanut hämmästyneitä katseita, "jaa, että poika jäi sinun kanssasi...?" "Asuuko poika sinulla eikä äidillään?"
Mutta joskus näinkin :D

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.9.21 15:51:11

En. Niitten mukana tulee aina exä eikä siitä tule kuin ongelmia. Lapsettoman kanssa exää ei tule.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.21 15:51:25

**: "Toisaalta jos alkaa töykeäksi ja "kieltää" yhteydenpidon, saattaa hän heittäytyä hankalammaksi myös lasten asioiden kanssa. Tätäkin ollut jossain vaiheessa kuulemma, kun heillä oli vielä eron jälkeen riitaisampaa (itse en onneksi silloin ollut vielä kuvioissa)."

Ikäviä ihmisiä ei pidä palkita ikävästä käytöksestä. Eikä sen takia vaan voi alkaa pelkäämään omien rajojen asettamista, niin että muita mielistelläkseen kutistaa jatkuvasti itseään ja loputtomasti nielee kaikkea paskaa ja vaan sietää epätyydyttävää tilannetta.

Tuo exien rajaaminen on vaikeaa, vaatii mieheltä selkärankaa, rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta. Mutta lopulta se kyllä palkitsee. Exän kasvatus on ihan niin kuin lapsenkin kasvatus. Tai koiran koulutus. Perseilyllä ei saa mitään ja kun toimii oikein ja hyvin, silloin kehutaan.

Ihminen voi hyvin pitkälle vaikuttaa itse siihen, miten antaa itseään kohdella. Mikä olisi exän intressi heittäytyä hankalaksi lasten asiallisten asioiden hoitamisessa? Pelkkä kiusanteko, joka kumpuaa omista negatiivisista tunteista, kun tunneside katkaistaan ex-mieheen? Silloin voi asiallisissakin asioissa vetää rajoja tiukemmalle, lopettaa itsekin joustamisen jne. Ja muistaa sitten aina se positiivinen palaute, kun käytös on asiallisen hyvää.

Lähettäjä: ^^ 
Päivämäärä:   24.9.21 15:54:25

** on kyllä melko tossu, luehan nyt ajatuksella nuo viestisi. vaikka olisitte "töykeitä" ja kieltäisitte yhteydenpidon, ei se tarkoita sitä että ex voi heittäytyä hankalaksi ilman seuraamuksia hänellekin.