Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.8.21 09:26:55

Kopioidaanpa vauva.fistä: mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuudenkodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Meillä oli jokalauantainen pakkosiivous, edelleen vihaan siivoamista enkä todellakaan esim. ikinä vie mattoja ulos. Oli myös jokasyksyinen pakkopuolukanpoiminta ja ympärivuotinen pakkopuolukansyönti, sitä paskaa oli tarjolla joka helvetín ruuan kanssa, hyvä ettei hernekeitonkin ohessa. Yllättäen en todellakaan syö yhtään mitään missä on puolukkaa missään muodossa.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   11.8.21 09:38:32

Enpä muista tommosia. Toki joitain asioita tehtiin eri lailla kuin mitä teen omassa kodissani mutta en myönnä traumatisoituneeni.
Paitsi keitettyjä perunoita ei tuu tehtyä juurikaan. :D

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.8.21 10:46:04

No ei kyllä muistu mitään erikoista mieleen. Ehkä ainut on se, että joka jouluaatto äiti halusi aamun siivota ja laittaa kotia ja lapsien piti osallistua. Harmitti, un olisi tullut hyviä piirrettyjä ja olisin halunnut niitä katsoa. Mutta tuo lienee ainut asia.

Ja nyt kun mietin niin se joka aamuinen puuron syönti! Siitä tuli paha olo aina melkein koko päiväksi ja en olisi halunnut syödä. Ja yllättäen, en syö puuroa aikuisenakaan. Aamulla syöminen tökkii muutenkin. Ajatuskin aamupalasta liian aikaisin saa melkein oksennuksen lentämään.

Lähettäjä: Linu 
Päivämäärä:   11.8.21 10:50:46

Lakanoiden vetäminen ja mankelointi. Aina piti just heti keskeyttää se mitä oli tekemässä, oli se sitten läksyjen teko, puhelu kaverille tai p.skalla käynti, kun äiti tai mummi huusi että nyt lakanoita vetämään! Ja niitä hiivatin rättejä sitten vedettiin ja mankeloitiin sitten hartaasti. Mankeli oli sellainen ikivanha hengenvaarallinen tappokone, joka ei pysähtynyt jäädessään jumiin ja hätäkytkin oli jossain sen vehkeen takapaneelin välissä. Tästä syystä mulla on vieläkin kaksi muhkuraista ja vinoa sormea, kun ne 12-vuotiaana jäi mankelin väliin.

Näin aikuisena en näe mitään lisäarvoa sillä, että niitä lakanoita venytellään ja mankeloidaan tuntikausia (siltä se ainakin lapsena tuntui :D), ihan siististi saan ne kaappiin viikattua muutamassa minuutissa muun pyykkihuollon yhteydessä. Mummille ja äidille se vaikutti olevan joku pyhä noitarituaali, jonka salat piti siirtää sukupolvelta toiselle (tämä toki koski vain minua koska olen tyttö, veljen ei tarvinnut osallistua).

Sama koskee arkivaatteiden silitystä, en ikinä silitä vaatteita jos ei ole AIVAN pakko. Tästä saatiin aikoinaan äidin kanssa mojova riita aikaan, kun en silittänyt vauvani (ja mieheni) vaatteita. Äidin mielestä homman olisi hyvin ehtinyt tehdä lapsen nukkuessa. No olisi ehtinyt joo, mutta minulla oli parempaakin tekemistä :D

Lähettäjä: Hämähämä 
Päivämäärä:   11.8.21 10:52:44

Jokavuotinen marjanpoiminta. Sisko ja äiti ovat edelleen intohimoisia poimijoita, itse pelkäsin hämähäkkejä aivan järkyttävästi pienestä asti, ja se marjanpoiminta hämähäkkeineen oli kamalaa! Yllätys, minä viihdyn nykyään mahdollisimman keskustassa, muu perhe maalla. :D

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.8.21 10:57:10

Raivosiivoaminen. Siivoaminen 70-luvun tyyliin, kaikki irtoava ulos, mattoja hakataan ulkona tuntitolkulla, imurointi ja moppaus, kaikki huonekalut nostellaan. Ylipäätään kaikki tehdään niin hemmetin vaikeasti. Sitten neljän tunnin siivouksen jälkeen todetaan, että No en minä tiedä, onko täällä nyt sitten siistimpää.

Mun nykyinen siivous ei ole mitään siivousta, kun imuroin ja pyyhin nihkeällä sieltä missä ei ole mattoja, en nostele sohvaa paikoiltaan eikä matotkaan käy ulkona. Kehtaan vielä ottaa lopuksi lasillisen viiniä ja totean, että Onpas siistiä!

Lähettäjä: 1964 
Päivämäärä:   11.8.21 11:19:53

Mattojen tamppaamisesta:
Sen ajan imurit oli niin tehottomia, nykyään imuteho aivan muuta.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   11.8.21 11:20:49

Ei nyt mitään kovin erikoista tule mieleen. Tietyt ruuat oli tietysti silloin muotia/halpoja ja niitä sitten syötiin paljon. Meni pitkään, ennen kuin aikuisena opin pitämään niistä.

Vaikka äitini oli siihen aikaan edistyksellinen naisasianainen, niin silti hänkin ajan henkeen kuitenkin otti päävastuun ns. naisten töistä. Esim. jouluaattona muistan äidin viettäneen koko aamupäivän keittiössä. Ja minuunkin meinasi iskostua se, että on nimenomaan emännän kunnia-asia, että on siistiä ja hyvää tarjottavaa pöydässä. Oikein ruoskin sisäisesti itseäni, jos huomaan miettiväni, että eipä ole äiti tuota lasta opettanut tai onpa emäntä huonosti siivonnut. Apua, miksi ei isäntä tai miksi pitäisi olla niin viimeisen päälle.

Ja sitten on noita lakanan viikkaamistapoja ym. hommia, mistä en varmasti kaikista vieläkään tajua, että asian voisi tehdä toisinkin. Miehen kanssa on välillä tullut väittelyä, kun heillä on kotona joku opetettu ihan toisin. Sitten silmät avautuvat, että wau, voiko näinkin tehdä :D

Lähettäjä: Mes 
Päivämäärä:   11.8.21 11:23:42

Isä pakotti tekemään erinäisiä asioita vasten meidän omaa tahtoa. Esim. Osallistumaan johonkin Hippo-kisoihin vaikken tahtonut, lähestulkoon kantoi minut väkisin kisapaikalle ja siellä sitten itkua pidätellen kilpailin. Saunasta ei saanut poistua ennen kuin oli lausunut jonkin typerän lorun, siis isä kirjaimellisesti kielsi meitä lapsia poistumasta, jos emme luritellet runoa. Painosti lähtemään hurjiin huvipuistolaitteisiin, joihin en halunnut, ja jos ei väkisin saanut raahattua niin mökötti. Aikuinen ihminen.

En tule ikinä painostamaan omaa lastani samalla lailla. Ei siitä jäänyt kuin ikäviä muistoja.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.8.21 11:26:12

” Mattojen tamppaamisesta:
Sen ajan imurit oli niin tehottomia, nykyään imuteho aivan muuta.”

Siis 90-luvun imurit?

Lähettäjä: Mes 
Päivämäärä:   11.8.21 11:26:52

Ja joo tuo lakanoiden veto. Siitä ei kyllä traumoja jäänyt, mutta en tosiaan tajua miksi ne piti aina vetää ja taitella huolella ja siihenhän sitten tosiaan vaadittiin kaksi.

Minä viikkaan lakanat yksinään eikä tuon taivaallista haittaa jos eivät ole nätisti ja rypyttömästi vikattu. Sänkyyngän ne menee käytettäviksi eikä kenenkään katseltaviksi :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.21 11:51:22

Olin masentuneen äidin lapsi, eikä meillä ollut mitään rutiineja tai rituaaleja. Elettiin kuin pellossa, siivoaminenkin riippui jaksamisesta eikä minulta koskaan vaadittu mitään. Kun olin kesät mummolassa, ihan pienetkin rutiinit ja säännönmukaisuudet tekivät minut hermoraunioksi :D Siis aamulla herääminen, sängyn petaaminen, ruoka-ajat (kotona hain kaapista milloin halusin), suihkussa käynti vuoronperään illalla, kyläily, pakollinen ulkoilu.

Nyt olen aikuinen ja osaan jo arvostaa rutiineja. Minun on edelleen todella vaikeaa osata pitää mitään rutiineja, mutta nautin niistä ja haluaisin paljon kaikkia rituaaleja ja tapoja. :D

Lähettäjä: Kummerling 
Päivämäärä:   11.8.21 12:08:40

En oikein muista mitään ihmeellistä. Tosin pyhät kuten pitkäperjantai ja joulupäivät piti viettää tiukasti kotona. Olikohan vielä, ettei telkkariakaan saanut katsoa. Tosin siihen aikaan (80-luvulla) ei sieltä tainnut tullaan mitään sellaisina päivinä. Lakanoita minäkin vetelin, äiti silitti ja mankeloi. Mutta ei niistäkään mitään traumoja jäänyt.

Eiku joo, nyt muistan! Kaikki kesät (koko kesäloma siis) vietettiin maalla äidin vanhalla kotitilalla. Sekin vielä meni, koska viihdyin jo lapsena yksin ja tykkäsin lukea. Mutta minut majoitettiin usein mummin (äidin äiti) kanssa samaan huoneeseen, ja hän alkoi aamulla lukemaan lehtiä jo joskus kuuden aikaan. Heräsin siihen rapinaan enkä saanut enää unta. Yritin valittaa, mutta mummia ei kiinnostanut eikä äiti tehnyt mitään asialle. Voi kun olisi ollut korvatulppia.. Se oli kyllä älyttömän ärsyttävää.

Lähettäjä: Lihamureke 
Päivämäärä:   11.8.21 12:27:19

Vanhemmat eivät olleet kummoisia kokkeja. Isän bravuureja olivat purkkihernekeiton lämmittäminen ja pakasteranskalaisten ja nakkien lämmittäminen uunissa.

Äidiltä sujuivat perus makaronilaatikko, jauhelihakastike ja kylkeen makaroni/spagetti/peruna, nakki-, makkara- ja jauhelihakeitto.

Sunnuntaisin piti syödä ”hienosti” ja silloin oli jauhelihamureketta. Usein sisälle oli laitettu sellainen pakastepussi herne-maissi-paprikasekoitusta. Vihasin lihamureketta, mielestäni se ei ollut hyvää ja olisin mieluummin syönyt niitä arkipäivien ruokia.

Vieläkään en pysty syömään lihamureketta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.21 12:45:42

Näitä on kyllä avartavaa lukea, kun ainoa mitä itse keksin on joulurauhan julistuksen katsominen. Sitä piti olla joka jouluaatto 12 katsomassa ja että tuli sanomista, jos ei ollut. Ristiriita tuli siitä, että meillä oli tallilla hoitajien jouluratsastus aina 10-11 ja siitä piti ehtiä kauhealla kiireellä kotiin. Jossain vaiheessa vanhemmat myöntyi, että ei olla joka joulu 12 kotona, kun tuli tallilla enemmän liikutettavia ja muuta. Ja nykyään kyllä huomaan itse ajoittavani joulun niin, että olen 12 katsomassa joulurauhan julistusta vanhemmillani.

Toinen mikä oli ihan ehdoton oli vessan siivous, mutta en usko että nykyisellä haluttomuudellani vessanpesuun on mitään yhteyttä siihen. Ennemmin varmaan päinvastoin, kun sitä vessaa on pessyt niin tietää sen olevan ihan tehtävissä ja nopea homma, vaikka se onkin ikävää.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   11.8.21 12:46:56

Meilläkin tuo jokaviikkoinen raivosiivous.

Ja joulu, voi jeesuksen hauta. Siivous, leipominen jne piti aloittaa jo kuun alussa ja koko kuukausi meni siihen hiton säätämiseen, kun pitää olla sitä ja tätä ja tota ja yhyy jos ei ole siivottu ja kaikilla pinna kireällä. Ja sitten ihmetellään uutena vuotena, kun pitää heittää niin paljon ruokaa pois kun kukaan ei syönytkään. Sitä kinkkua vedettiin sitten pizzassa ja hernekeitossa ja kiusauksissa jne varmaan pääsiäiseen asti, jolloin se vaihtui villasukan makuiseen pakolliseen lampaaseen.

Ihan kiva joo, että on perinteitä, mutta jostain syystä en vietä perinteistä joulua... :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.8.21 13:00:31

Marjanpoiminta, lakanoiden viikkaus, vaatteiden silitys (myös alusvaateet), siivous lauantaisin.
Joka aamuinen puuro, appelsiinimehu ja sitten hammaspesu. Kiille kulunut hampaista tämäntakia…
Hiukset ohuet, kun en syö ravitsevasti ja olen tyhmä tämäntakia myös :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.8.21 13:04:25

Se, että kaikki mitä itse voi tehdä pitää myös itse tehdä.
Olemme vanhempieni silmissä huonoja ihmisiä, kun meillä käy siivooja ja palkkasimme ihmisen tekemään terassin :S

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.8.21 13:06:53

Sunnuntaisin syötiin hienosti eli porsaankyljyksiä . Arkisin toki saattoi olla vaan perunoita ja ruskeaa kastiketta, että siihen verrattuna olikin. Vähän oli erilaiset ajat silloin...

Lähettäjä: Hellu 
Päivämäärä:   11.8.21 13:43:54

Mökki. Sinne sitä lähdettiin perjantaisin ja tultiin sunnuntaisin pois. Hieman ennen kuin täytin 18, sain jäädä pois reissuilta.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   11.8.21 15:33:06

Tylsät metsäretket joihin pakkoraahatiin mukaan varmaan 15-vuotiaaksi asti. Hiiiitaasti käppästiin johonkin kolkolle laavulle jossa repusta sitten piti syödä joku pullakäntty kun äiti ja isä ryysti tunnin kahvikupillistaan ja ihailivat maisemia. Sitten piti ajaa vielä mökin kautta kotiin jossa joka kerta samat taivastelut; onpas vesi korkealla/matalalla, ranta on pusikoitunut, jaaa mitäs naapurit tekevät...

Ulkomaille kun mentiin reissuun niin ensimmäisenä oli aina kahden tunnin pakkopäiväunet kun onhan se niin raskasta olla 4 tuntia lentokoneessa jossa ei tietenkään voinut nukkua kun piti kuikkia ikkunoista ulos. Todella puuduttavaa kun piti 10-vuotiaana olla ihan hipihiljaa pienessä pimeässä hotellihuoneessa se pari tuntia. Ei silloin voinut selata kännykkää tai keksiä muuta ajanvietettä.

Lähettäjä: sirkka 
Päivämäärä:   11.8.21 15:41:11

Ankeaa oli mummolassa ja sukulaisten luona, kun piti sunnuntaina istua hiljaa ja kuunnella kirkonmenoja radiosta, yäks! Kirkossa käytiin harvoin ja se oli sentään mielenkiintoisempaa, kun edes pääsi jonnekin, vaikka hiljaa sielläkin piti istua. Koko touhu oli tekopyhää ja heti kun tuli ikää tarpeeksi, erosin kirkosta. Jos haluaa uskonnon kaupitella lapselle, sitä ei kannata tehdä ainakaan ankeuden kautta.

Kasvimaan harventaminen oli ikävää, ja siivoaminen ja marjanpoiminta yms. mutta olen silti sitä mieltä, että lapsen on hyvä osallistua yhteisiin töihin, vaikkei aina niin huvittaisikaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.8.21 15:45:41

Meillä oli vaikka mitä rutiineja, siis oikeasti paljon, mutten pitänyt niitä ankeina kuin vasta teini-iässä ja omilleen muutettuani aloin taas ikävöimään niitä. Lauantaina oli leffailta, vuokrattiin leffa, käytiin saunassa ja syötiin herkkuja. Sunnuntaina hieno päivällinen. Perjantaina siivousta. Kesän alussa juhlat. Joulua alettiin odottamaan jo hyvissä ajoin, kuunneltiin joulumusaa, tehtiin palapelejä, juotiin kaakaota erityisistä joulukupeista ja vaihdettiin jouluverhot. Joulupyhille oli aika tiukat kaavat. Myös pääsiäisenä oli erilaisia rutiineja, pitkäperjantaina aikuiset paastosivat ja kirkossa käytiin usein. Pääsiäislounas tietenkin myös.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   11.8.21 15:54:12

Meillä ei ollut juurikaan mitään rutiineita lapsena, ei sellaisia jotka olisi jäänyt mieleen ankeina pakkoina. Kaikilla kavereilla kyllä sitten oli meidänkin edestä. Oltiin ehkä vähän liian vapaasti kotona, vanhemmat eivät jaksaneet ja ehtineet päivittäin meidän tekemisiin kiinnittämään huomiota. Iskä eleli vähän hulttioelämää ja äiti joutui useasti yksin meidät ja kodin hoitamaan. Ainoa "ankea rutiini" oli ehkä se, että iskän kadottua ryyppyreissuilleen niin kotiintullessa riitelivät äitin kanssa sitten. Sitä ei jaksanut kukaan. Nuo ne ankeimmat asiat ehkä lapsuudesta.

Oli niitä mukaviakin, kun käytiin mummilla sen järjestämissä sukujuhlissa, äitienpäivävierailut, syntymäpäiväkyläilyt, sunnuntaikyläilyt sukulaisilla tai ne kävivät meillä, joulu kotona ja sisko tuli aina miehensä kanssa viettämään joulua kotiin. Teltta- ja saariretket ja muut. Sisko on nyt menehtynyt ja nuo muistot jääneet ja onneksi paljon vanhoja filmikameravalokuvia.

Lähettäjä: muumio 
Päivämäärä:   11.8.21 15:58:06

Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 11.8.21 12:46:56

Meilläkin tuo jokaviikkoinen raivosiivous.

Ja joulu, voi jeesuksen hauta. Siivous, leipominen jne piti aloittaa jo kuun alussa ja koko kuukausi meni siihen hiton säätämiseen, kun pitää olla sitä ja tätä ja tota ja yhyy jos ei ole siivottu ja kaikilla pinna kireällä. Ja sitten ihmetellään uutena vuotena, kun pitää heittää niin paljon ruokaa pois kun kukaan ei syönytkään. Sitä kinkkua vedettiin sitten pizzassa ja hernekeitossa ja kiusauksissa jne varmaan pääsiäiseen asti, jolloin se vaihtui villasukan makuiseen pakolliseen lampaaseen.

Ihan kiva joo, että on perinteitä, mutta jostain syystä en vietä perinteistä joulua... :D

Ihan kuin omalta näppikseltä paitsi lammasta meillä ei syöty, mutta muuten :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.21 16:02:40

Siivouspäivätrauma minullakin, lauantaiaamut olivat aina yhtä itkua :D En tiedä, miten se olisi pitänyt hoitaa paremmin, mutta en vielä aikuisenakaan koskaan halua siivota sovitusti, enkä yhtään tiedä, miten haluan omien lasten kanssa toimia, kun ovat isompia. Nyt alkuun olen yrittänyt huolehtia siitä, että siivoamiseen liittyisi mahdollisimman vähän negatiivisia tunteita, ja esimerkiksi lelut kerätään aina yhdessä. Vanhempi lapsi (4-vuotias) saa valita, mitä leluja hän kerää ja mitä minä kerään, ja saa imuroida tietysti aina kun haluaa. Tuskin tästä opetustehtävästä voi mitenkään ilman lapsen kiukuttelua selvitä, mutta sen olen kuitenkin päättänyt, että omia hermojani en menetä. Se tekee siivoamisesta lapselle vielä paljon epämiellyttävämpää.

Lasten isä on onneksi innokas siivooja, häneltä saavat siihen mallia :D Mutta hän on meistä myös se tarkempi, eli pinna kiristyy helpommin, jos kämppä ei ole hänen haluamassaan kunnossa.

Aika paljonkin osalla on ollut rutiineja! Omalle äidilleni juuri sanoin, kuinka pitkältä tuntui aina olla viikko pois tallilta, kun käytiin kesäisin mökillä, ja äitini kertoi, että siellä ei olla koskaan oltu kuin 3 tai 4 yötä putkeen. Tuntui vaan paljon pidemmältä lapsena :D

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   11.8.21 16:18:51

Lauantaisauna! Ihan taivasten sama, miten hikoilit tai likaannuit viikolla. Saunapäivä on lauantai ja silloin pääsi peseytymään kunnolla. Muulloin katsottiin pesulla käyntiä vähän kieroon.
Eikä asuttu edes maalla, vaan käytössä oli sähkökiuas.

Lähettäjä: oho 
Päivämäärä:   11.8.21 17:16:24

ei traumoja mutta tietynlainen rytmi ja kaava toistui , tämä tietysti johtui vanhempien työajoista, varsinkin äidin. lauantait olivat ihania, asuimme taajaman ulkopuolella ja aina lauantaina puolenpäivän aikaan käytiin autolla kaupoilla, sisko ja minä äidin ajaessa. ostettiin jotain herkkuja koska karkkipäivä kyseessä. yleensä joku maraboun suklaalevy.
muutenkin täydennettiin ruokavarastoja. siivoukset olivat lauanataina myös ja sunnuntait sitten tosi tylsiä kun vanhemmat kuorsasivat koko päivän ja kotona oli kuin huopatossutehtaassa. mitään ei tapahtunut.

vanhemmiten aloin käymään tallilla joten viikonloput olivat sitten taas odotettuja kun pääsi koko päiväksi sinne harjailemaan heppoja.

Lähettäjä: Malakia 
Päivämäärä:   11.8.21 17:21:53

- Neljän ruuhka! Isä ei halunnut ajaa "neljän ruuhkassa", joten mitään ei voinut sopia kello 15-17 välille arkisin. Meidän kaupungissa tuo neljän ruuhka näkyi siinä, että liikennevaloissa saattoi olla jopa viisi autoa peräkkäin, kun normaalisti niitä oli yksi tai kaksi. Nyt aikuisena sovin ja teen asioita neljän ruuhkasta huolimatta, vaikka edelleen se on ihan ensimmäisenä mielessä jos lähden kotoa vaikka neljän aikoihin.

- Saunaan on pakko mennä lauantaisin klo 17 ja siitä ei jousteta. Kotona pitää olla viimeistään kello 15 "valmistautumassa saunomiseen" ja saunan jälkeen ei saa poistua kotoa. Silloin ollaan hiljaa ja rentoudutaan. Olen aina vihannut saunomista ja nyt aikuisena saunon ehkä pari kertaa vuodessa.

- Lapset ei saa kuulua eikä näkyä. Lapset ei saa puhua aikuisille (toki omille vanhemmille sai yrittää puhua), jos ei aikuinen puhuttele ensiksi. Ei saa kysellä mitään, koska se on epäkohteliasta. Kylässä istuttiin nätisti sohvalla kuuntelemassa kun aikuiset puhui. Onneksi ei käyty kovin usein kyläilemässä eikä meillä käynyt vieraita. Mulla oli todella vaikea löytää oma ääneni ja oppia keskustelemaan asioista. Edelleen mietin uskallanko kysyä jotain tai kehtaanko tervehtiä naapuria.

- Kotona piti olla aina hiljaa. Leikkiä sai, mutta leikeissä ei saanut puhua kuiskausta kovemmalla äänellä. Äiti varoitti kahdesti ja sen jälkeen lähti lelut takavarikkoon, jos piti liikaa meteliä. Siitä lähtien kun opin lukemaan, lopetin leikkimisen ja luin kaiken vapaa-aikani.
Mun vanhemmat vihaavat kaikenlaista melua. Telkkarin äänenvoimakkuus on aina tasolla 1 tai 2 (eli katsovat vain tekstitettyjä ohjelmia kun eivät kuule muuten). Musiikkia ei saanut kuunnella kun oli ihan turhaa mekkalaa.
Mulle tämä on tarttunut ja kuuntelen telkkaria, musiikkia tms. tosi matalalla äänenvoimakkuudella. Miestä ärsyttää kun ei saa mitään selvää mitä elokuvissa puhutaan. :D

- Autolla ei huviajeltu ja aina mentiin paikasta A paikkaan B ilman välipysähdyksiä. Vaikka olisi kamala vessahätä tai eväät olisi unohtunut kotiin, niin paahdettiin 6 tunnin mummolamatka yhdeltä istumalta.
Nykyään ajellaan miehen kanssa huviajeluita ja pysähdellään pidemmillä matkoilla katselemaan nähtävyyksiä, syömään, kahville, shoppailemaan, jäädään hotelliin yöksi tms.

- Mitään kodin ulkopuolisia huvituksia ei saanut olla. Koskee teattereita, harrastuksia, lomamatkoja, ulkona syömistä... Meillä ei ollut rahasta tiukkaa, mutta vanhemmat olivat sitä mieltä ettei me lapset tarvita tuollaisia hienouksia kun ei heilläkään sellaisia lapsuudessa ollut. Ainoa "lomamatka" kerran vuodessa oli viikon reissu 6 tunnin matkan päähän sukuloimaan ja siellä piti istua nätisti turpa kiinni ja kuunnella kun aikuiset puhuu.
Vanhemmat eivät koskaan tehneet meidän lasten kanssa mitään "kivaa". Ei katsottu edes kotona elokuvia tai käyty metsäretkillä. Meidät peloteltiin karhuilla, näkeillä ja käärmeillä, joten ei edes uskallettu oman pihan metsässä leikkiä.
Kävin terapiassa 17-vuotiaana kun mulla oli tosi isot tunnelukot ja terapeutti halusi ottaa yhden istuntokerran niin, että vanhempani olivat mukana. Kun aloin puhumaan siitä, että haluaisin tehdä vanhempien kanssa enemmän asioita ja viettää aikaa yhdessä, kuten esim. serkun perhe jotka käyvät elokuvissa, uimassa, ravintoloissa, metsäretkillä ja ulkomailla, niin äiti poimi koko keskustelusta vaan sen, että mä käyn terapiassa sen takia, että haluan lomamatkalle ulkomaille. Sitä se toitotti sukulaisille aina kyläillessä "Meidän Malakia se kävi terapiassa kun ei olla sitä viety koskaan ulkomaille!".

Huh, kirjoittelen vielä lisää kun ehdin ja jaksan. :D

Lähettäjä: Hellu 
Päivämäärä:   11.8.21 17:23:49

Nämä eivät ole rutiineja, koska matkustimme niin vähän, mutta "hotelliin/ulkomaille ei ole tultu nukkumaan tai istumaan sisällä!" Herätys todella aikaisin, sitten aamupalalle, ja minulla meni kotonakin aikaa heräämisestä siihen, että aamupala maistui. Ehkä jotain pekonia olisin voinut ottaa, mutta "ei myö tuollaisia syödä!" Joten en sitten syönyt ja kuuntelin päivän sitä valitusta siitä.

Lisäksi jos sanoin jotain, niin se aina vääristeltiin ja kerrottiin monta kertaa kaikille.

Lähettäjä: Malakia 
Päivämäärä:   11.8.21 17:32:29

- Mihinkään kodin askareisiin ei saanut osallistua, koska ei lapset osaa ja ei ole aikaa odottaa. Ensimmäistä kertaa käytin uunia/hellaa yläkoulun köksäntunneilla. Ekaa kertaa imuroin ja pesin pyykkiä, kun muutin 18-vuotiaana omaan kotiin. Oli pitkä matka opetella nuo ihan perusasiat täysin yksin ja löytää sellainen siivousrytmi, ettei kämppä päässyt suoranaiseksi kaatopaikaksi siivousten välillä.

- Meidän lasten kanssa ei keskusteltu tai kyselty mitä kuuluu. Itkiessä ei lohdutettu vaan tiuskittiin että "mitä siinä itkua väännät". Meistä lapsista ei ole yhtään kuvia missä istuttaisiin jonkun sylissä tai muitakaan "perhepotretteja". Sisaruksenikaan eivät muista että meitä olisi halailtu, sylitelty tai sanottu rakkaiksi lapsena. Edellisen kerran olen halannut vanhempiani ripiltä päästessä (siitä on jo lähes 20v aikaa).
En uskalla tehdä aloitetta halaamiseen, koska pelkään tulevani torjutuksi. Omaa miestäni halailen miljoona kertaa päivässä (nyt jo yli 10v ajan!) ja kerron joka päivä rakastavani. Olen halannut appivanhempiani enemmän kuin omia vanhempiani.
Nyt viimein yli kolmikymppisenä on löytynyt keskusteluyhteys äidin kanssa. Isä on edelleen vieras, vaikka olen ydinperheessä asunut.

- Sukulaisiin ei pidetty yhteyttä eivätkä he pitäneet yhteyttä, mutta oletetaan että pitää mennä kylään jos siellä päin liikkuu. Äiti loukkaantuu ja vetää herneet nenään, kun en halua mennä isovanhempien luokse kylään, kun en ole edes heidän kanssa koskaan puhunut tai ollut yhteyksissä. En tunne niitä ihmisiä eikä mulla ole heihin minkäänlaista tunnesuhdetta.

Lähettäjä: Reppu 
Päivämäärä:   11.8.21 17:37:18

Tuli tuosta Malakian viestistä mieleen sauna ja se ettei sen jälkeen saanut poistua kotoa. Ihmiselle tulee kuulemma ns. saunaiho joka ei kestä ulkoilua vaan siitä voi tulla sairaaksi jos menee ulos saunaiholla :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.21 17:43:18

Sängyn petaaminen aamulla. Tai no, oikeastaan se on ihan hyvä tapa ja tulee heti siisti ja ryhdikäs fiilis kotiin, mutta en kyllä aamulla jaksa. Enkä iltapäivälläkään enää, koska kohtahan se peti taas avataan...

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   11.8.21 17:45:42

Joulu ja sen kaikki ehdottomuudet näyttävät olevan kovaa valuuttaa tässä keskustelussa - niin myös minun kohdallani. :D

Muistan hyvin, että pienenä ei saanut tehdä yhtään mitään koko jouluna. Äiti siivosi ennen sitä aivan hysteerisenä ja valmisti kaikkea mahdollista (ja vähän mahdotontakin) joulupöytään. Ei ollut kuitenkaan puhettakaan, että ruoaksi olisi ollut jotain kaikille maistuvaa, vaan ne perinteiset laatikot ja kinkut aina vaan. Jouluaattona piti olla mahdollisimman rauhassa ja ainoa aktiviteetti oli kuusenkoristelu aamulla. Emme ole uskovaisia, joten emme käyneet edes kirkossa. Ei joulusaunaa, ei mitään. Ruokaa piti odottaa koko päivän (söimme aina klo 17.00) ja sen jälkeen pukin saapumista (aina klo 19.00). Lahjoilla ei ehtinyt kuitenkaan leikkiä, koska iltakahvit juotiin heti pukin mentyä, ja sitten pelattiin lautapeleillä. Olipa tosi hauskaa osallistua kahdeksanvuotiaana johonkin 10 vuotta ennen omaa syntymää laadittuun tietovisailuun :D

Joulupäivänä ei sitten saanut mennä ulos, ollenkaan, ettei vaan vahingossakaan mene häiritsemään kenenkään joulurauhaa, eli leikkimään kavereiden kanssa. Viis siitä, että ne kaverit olivat jo valmiiksi pihalla ja kyselivät sinne mukaan. Ei.
Myöhemmin aloin käydä sitten tallilla kaiket illat ja viikonloput, jolloin jouluna saatiin perheen kesken aikaiseksi kunnon tappelu hoitajien aattoaamun ratsastuksesta, aivan kuten jollakin toisella keskustelijallakin oli käynyt. Sinne ei olisi saanut mennä, ei missään tapauksessa.

Jouluaattojen Pyhästä Rytmistä on myöhemmin saatu toinenkin sukuriita aikaiseksi, kun ilmeisesti omista lapsuusmuistoistaan traumatisoitunut veljeni oli näin aikuisiällä keksinyt lisätä joulupöytään jonkun oman pienen lapsensa lempiherkun (tyyliin kalapuikot) ja kutsua joulupukin paikalle jo alkuiltapäivästä. Jostain syystä hän tiesi, että lapselle se joulu nyt vaan on paljon hauskempaa, kun ei tarvitse ensin tapella jostain iänikuisesta lanttulaatikosta ja sitten ehtii vielä leikkiäkin uusilla leluillaan. Siinä meni vanhemmilla herne aika syvälle hengitysteihin, koska tietysti pukin kuuluu tulla paikalle vasta klo 19.00 eikä lapsille saa olla joulupöydästä mitään iloa. Niin on AINA TEHTY.

Lähettäjä: Rupu 
Päivämäärä:   11.8.21 17:49:07

Tuli tuosta Linun viestistä mieleen, että tosiaan aina piti pompata, kun vanhemmat käskivät. Ihan sama oliko kesken leikki, läksyt, kokeisiin lukeminen, muu oma puuha, kaveri kylässä tai mitä tahansa omaa. Sillä ei ollut sen vertaa arvoa, etteikö olisi pitänyt heti olla menossa, kun isä tai äiti komensi tekemään jotain Oikeasti Hyödyllistä. Joskus olin saanut luvan mennä kaverille koulun jälkeen kahdeksi tunniksi. Tunnin päästä isä soitti, että kotiin sieltä jo, ei siellä tarvitse niin kauaa olla. Ja lähdettävä oli, koska lapsen kuuluu TOTELLA. Aina, vaikka vanhemmat olisivat miten epäreiluja.

Kaikki olisi myös pitänyt osata heti alusta asti, muuten tuli huutoa. Sitten ihmeteltiin, kun meitä ei enää teineinä kiinnostanut tehdä mitään vanhempien kanssa.

Lähettäjä: Bimi 
Päivämäärä:   11.8.21 19:58:07

Tosi mielenkiintoisia juttuja! Samalla nosto etusivulle!

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.8.21 20:05:22

Joo, noi pakkokyläilyt jonkun isotädin kissankaiman serkun luona. Mitään ei saa sanoa eikä tehdä, kitisemättä pitää syödä kuivaa pullaa ja itse tehtyä tiukkaa herukkamehua. Kello tikittää tik-tok-tik-tok ja täytetty näätä kyylii kaapin päältä. Joka lapsen unelma.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   11.8.21 20:07:13

"LähettäjäTurre 

Päivämäärä11.8.21 16:18:51

Lauantaisauna! Ihan taivasten sama, miten hikoilit tai likaannuit viikolla. Saunapäivä on lauantai ja silloin pääsi peseytymään kunnolla. Muulloin katsottiin pesulla käyntiä vähän kieroon.
Eikä asuttu edes maalla, vaan käytössä oli sähkökiuas."

Meillä käytiin lauantain lisäksi sentään keskiviikkonakin saunassa. :D
Kyllä siitäkin jotakin kommenttia tuli kun teininä halusin käydä useammin suihkussa, mutta kyllä sitä joustoa löytyi eikä minun tarvinnut olla aina ke ja la klo 19 saunavalmiina. Ihmeteltiin kyllä, että etkö tuu saunaan?!
Tulipa ikävä omaa lapsuusaikaa ja isääni varsinkin.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   11.8.21 20:08:28

Hyi, tai pakkokyläilyt kesämökeillä! Joo, jossain tädin mökillä jne oli ihanaa, mutta kaikkialla ei. Ihmettelen aina noita iltalehtien juttuja mökkivieraista, kuka menee vapaaehtoisesti toisten mökille?

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   11.8.21 20:20:41

Piti olla ihan hiljaa kun isä katsoo uutisia! Sen seitsemän kertaa päivässä.
-no meillä ensinnäkään TV ei ole olohuoneessa. Toiseksi siinä ei näy TV kanavat :-) uutiset seurataan netistä tai radioista.
Muuten en ole mistään ajatellut että ois ankeaa, poimia ja syödä marjoja ja sieniä sekä hirvenlihaa. Se oli normaalia ja muusta en tiennyt. Kasvimaa oli, lehmiäkin. Paljon työtä tuli tehtyä kotona. Puita kannettiin joka päivä ja talvella 2*päivässä. Kun puulämmitys oli

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.8.21 20:54:52

Joulusiivous, klapihommat ja pyöräretket. Yöks, ei ole minua varten. Ja nämä kaikki tosiaan toteutettiin apinanraivolla ilman mitään joustoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.21 21:29:50

"Joo, noi pakkokyläilyt jonkun isotädin kissankaiman serkun luona. Mitään ei saa sanoa eikä tehdä, kitisemättä pitää syödä kuivaa pullaa ja itse tehtyä tiukkaa herukkamehua. Kello tikittää tik-tok-tik-tok ja täytetty näätä kyylii kaapin päältä. Joka lapsen unelma."

Kiitos, veit minut elävästi takaisin kylämuistoihin :'D Vaikka meillä ei näitä montaa ollut, niin ne oli just tätä.

Joulua mekin on muokattu niin, että lapset saavat jo aamulla yhden paketin, jotain millä on kiva leikkiä päivä. Ja mies tykkää perinteisistä jouluruuista ja haluaa laittaa ne pöytään, mutta teen itselleni ruokia, joista tykkään. Ja lapset syövät maksalaatikkoa, eikö se ole joillakin ihan perinteinen jouluruoka.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.8.21 21:43:53

Kesällä mentiin aina viikonloppuisin mökille, jossa oli kylmää ja vetoista eikä mitään tekemistä. En ole lapsuudenkodista muuton jälkeen käynyt kertaakaan sillä enkä muullakaan mökillä.

Lähettäjä: 80-luku 
Päivämäärä:   11.8.21 22:19:13

Joka ikinen lauantai raivosiivotaan aamusta alkaen. Matot ja petivaatteet ulos, imuroidaan, mopataan, pyyhitään pölyt joka ikisestä paikasta. Miesväki ei saa tulla sisälle ollenkaan.

Lopulta kun on urakka saatu päätökseen, aletaan leipomaan. Huoh. Sitten hikoillaan monta tuntia sen parissa.

Mutta täytyy kyllä antaa rispektiä äidilleni, hän hoiti navettatyöt ja vielä tuon raivosiivoamisen eikä koskaan valittanut. En ole kyllä elämässäni tavannut ketään muuta joka on kuin pyörremyrsky kun aloittaa jotain tekemään.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   11.8.21 22:44:43

Tämä :D hyvin kuvailit, ai että :D

Joo, noi pakkokyläilyt jonkun isotädin kissankaiman serkun luona. Mitään ei saa sanoa eikä tehdä, kitisemättä pitää syödä kuivaa pullaa ja itse tehtyä tiukkaa herukkamehua. Kello tikittää tik-tok-tik-tok ja täytetty näätä kyylii kaapin päältä. Joka lapsen unelma.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   11.8.21 23:18:54

Se että joululahjat avattiin aattona iltamyöhällä, ja sitten olikin jo heti kohta nukkumaanmenoaika! Aamupäivällä siivottiin ja tehtiin ruokia, iltapäivällä kyläiltiin, alkuillasta syötiin ja saunottiin, ja sitten se perhanan jouluevankeliumin lukeminen! Aina. Ennen. Lahjoja.

Ei ole siis mitään traumoja jäänyt joulusta, meillä oli ihanat joulut ja niistä on lämpimiä muistoja, alkoholi ei kuulunut jouluun siinä määrin missä se nykyään kuuluu monessa perheessä, vaan lapsilla oli rauhallinen ja turvallinen joulu. Mutta edelleen toisinaan väännän äitini kanssa asiasta kun hän on järkyttynyt siitä että meillä lapset saa avata lahjat iltapäivällä. Tämä mahdollistaa sen että uusilla leluilla saa leikkiä vielä monen monta tuntia ennen kuin täytyy malttaa mennä nukkumaan, ja jos paketeista tulee vaikkapa pelejä niin niitäkin ehtii pelailla.

Lähettäjä: Ulmu 
Päivämäärä:   11.8.21 23:23:40

Vähän samat setit kuin Malakialla.
Kasarilapsuus, joka päivä ruokana perunat ja jauhelihakastike (lempiruokaani nyt nelikymppisenä!), peseydyttiin vain lauantaisin saunassa, kesällä pestiin jalat vadissa ennnen nukkumaanmenoa kun oli painettu ulkona menemään paljain jaloin. Alusvaatteet ja kaikki vaihdettiin siis vain silloin pesupäivänä.
Kun teininä aloin käydä suihkussa joka päivä, niin siitä jaksettiin valittaa, kuinka lotrataan turhaan!
Olisin halunnut auttaa keittiössä, mutta olin vain tiellä kuulemma. Siivosin innokkaasti, mutta sekin taisi lähinnä ärsyttää äitiä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   12.8.21 00:17:55

"Joo, noi pakkokyläilyt jonkun isotädin kissankaiman serkun luona. Mitään ei saa sanoa eikä tehdä, kitisemättä pitää syödä kuivaa pullaa ja itse tehtyä tiukkaa herukkamehua. Kello tikittää tik-tok-tik-tok ja täytetty näätä kyylii kaapin päältä. Joka lapsen unelma."

Nauroin ääneen :D hyvin kuvailtu, sitähän se oli.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.21 07:56:20

Up, näin 2000-luvun lellipentuna näitä on hauskaa lukea

Lähettäjä: Bimi 
Päivämäärä:   12.8.21 10:17:08

Nosto! Voin 90-luvun lellipentuna samaistua osaan näistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.21 10:48:50

Olen saanut ankaran roomalaiskatolisen kasvatuksen, joten joka sunnuntai piti mennä kirkkoon 10 alkavaan messuun. Vasta 16-17 vuotiaana ei enää joka sunnuntai ollut pakko lähteä kirkkoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.22 06:45:49

Lyötiin ja karaistiin haukkumalla jne. Mutta ne nyt menee lapsuustrauman puitteisiin eikä kai kuulu tähän mutta maitolaseista tuli trauma. Yhä en pysty maitoa juomaan koska sitä oli lapsena pakko juoda. Ja koska en pystynyt juomaan, istuin joka päivä ruokapöydässä maidon kanssa ikuisuuksia kunnes maito oli jo ihan lämmintäkin. Yökkäyksiä tuli kurkusta kun se lopulta piti juoda. Kiitos vain kasarin maitopropaganda, äitini uskoi että lapsi kuolee ellei maitoa kittaa ja siksi oli parasta kiduttaa lasta sillä joka päivä vuosia ja uhkailla ties millä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.8.22 07:00:41

Ne joka kesä toistuvat suursiivoukset!
Ihan kaikki kannettiin ulos!
Verhoista sohviin.
Vinttikomerotkin tyhjennettiin pihalle.

Lähettäjä: Kukkamulta 
Päivämäärä:   24.8.22 07:37:40

Just toi siivoaminen. Radio Suomi soi täysillä taustalla, ja sieltä tuli pelkkää humppaa ja tylsää puhetta. Heräsin aamulla imurointiin, aamupalalle kävelin pestyjä märkiä ja liukkaita lattioita pitkin, vessaan ei voinut mennä kun pöntössä oli kloriitti muhimassa.

Vihaan siivoamista, etenkin imurointia. Mutta radio mulla on päällä aina, Radio Suomi. Mutta se ei ole kovalla, ja nykyään sieltä tulee hyvää sisältöä.

Marjojen poiminta oli myös vihattu rutiini, enkä kerää nykyään marjoja. En edes tykkää mustikoista.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   24.8.22 08:59:17

Mummolassa käytiin parin kk välein ja siellä piti olla kusi sukassa. Vanhapoikaeno mulkoili välillä vihaisesti.
Mummolassa asuneet serkut oli varmaan a-luokan lapsenlapsia ja ne sai olla kuin siat pellossa.

Lähettäjä: huoli 
Päivämäärä:   24.8.22 09:33:24

Hyi hitto mitä kuvauksia vanhempien diktatuurista täällä.

Nyt vähän kauhulla katselen sivusta, kun oman 12-v lapsen luokkakaverilla on tuommoiset vanhemmat ihan nykyaikanakin. Ovat selvästi jämähtäneet 30v takaiseen despoottiseen lastenkasvatukseen, ja sanomattakin selvää, että asuvat maaseudulla (mutta eivät maatilalla, vaan omakotitalossa, eli mitään maatilan töitä ei varsinaisesti ole). En olisi ikinä uskonut, että vielä nykyaikana voi olla sellaista.

Joka aamu on herättävä viimeistään klo 6, väsytti tai ei. Myös kesälomalla. On pakko lähteä pilkille, on pakko lähteä puumetsään, on pakko tehdä sitä, on pakko tehdä tätä. On pakko olla 2h illassa ulkona, satoi tai paistoi, tai vaikka olisi -30 pakkasta, koska ULKOILU! Kaikesta pienestäkin huudetaan, vaikkapa siitä, että lapsille on ostettu hedelmiä varta vasten, ja nyt ne ovat jo homeessa kun eivät kelpaa - ja nyt ne pitää käydä syömässä välittömästi! Pelaaminen tms. keskeytyy välittömästi kun isä tulee puolen tunnin päästä huutamaan ovelle, että nyt ulos, vaikka lapsi olisi saanut luvan pelata vaikka 1,5h. Ei saa olla kännykkää, ei saa olla harrastuksia. Ei saa itse valita vaatteita tai hiustyyliä, isä päättää. Ei saa lähteä kotipihasta mihinkään. Jos on pelannut isän mielestä edellisenä päivänä liikaa, ei saa istua koko päivänä kotona / ulkona hetkeksikään, vaan pitää seisoa, vaikka sitten siellä pilkillä 4h.

Tiedän nämä asiat, koska oma poikani on todella huolissaan kaverinsa oloista ja puhuu niistä kotona, plus nykyajan pelit ovat tietysti verkkopelejä joissa juttelevat koko ajan keskenään. Lisäksi joskus pelaan lasten kanssa itsekin, tai seuraan vierestä, ja tietysti kuulen osittain mitä siellä linjan toisessa päässä tapahtuu.

Tämä topic sai nyt huolestumaan taas, kesän aikana nuo olot pääsivät taas vähän unohtumaan, koska luonnollisestikaan koko kaverista ei kuulunut kesän aikana yhtään mitään. :/

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   24.8.22 10:25:59

- Mihinkään ei saanut käyttää rahaa. Siis ei mihinkään. Emmekä todellakaan olleet köyhiä, molemmat vanhemmat tienasivat jo tuolloin yli 5t/kk. Mutta se raha piti säästää pahan päivän varalle. Saa tulla todella paha päivä että säästöt hupenee. Pesin teininä rasvoittuvia hiuksiani lavuaarissa salaa koska suihkussa ei käyty kuin sauna päivinä, silloinkin nopeasti ja todella viileässä. Vaatteita ei ostettu ikinä uutena eikä ollenkaan sitä mistä olisin tykännyt vaan kirpparilta raahattiin jotain rytkyjä jotka olivat vain sopivan kokoisia. Vain salibandyä sai harrastaa koska kaikki muu on liian kallista. Ja siellä treeneissä kans käytiin, ihan sama vaikka olisi ollut kipeänä. Edelleen vihaan salibandyä. Minulla puhkesi astma ja äitini suuttui koska lääkkeet olivat niin kalliita. Sain ottaa hoitavaa lääkettä joka toinen päivä että säästyi rahaa. Niin ja astmani johtui siitä että olin niin lihava enkä urheillut tarpeeksi (nyt kun katson lapsuuskuvia niin olen ollut täysin normaalipainoinen, jos en jopa hoikka).

- ja tuohon painoon liittyen sitä muuten vahdattiin. Jos ei ollut urheillut sinä päivänä, ruokaa ei saanut ottaa paljoa. Mitään herkkuja ei koskaan ollut. Kesän alussa mökille sai ostaa suklaarusinalaatikon (sen pienen mihin mahtuu muutama rusina) ja sitä sitten säästeltiin koko kesä. Jos söi vähänkään "liikaa" tai mitään epäterveellistä sai aina kuulla että kiloja kertyy. Uskalsin ostaa ensimmäisen sipsipussin vasta 22 vuotiaana ja silloinkin pelkäsin että kassaneiti tuomitsee, muut katsovat kieroon ja lihon heti muodottomaksi.

- meillä oli ihana omistaja tallilla, joka antoi minun ratsastaa tunneilla tallitöitä vastaan koska olin innokas mutten saanut käyttää hevosteluun rahaa. Tein viikonloppuisin ihan pienestä asti aamutalli kaverina ja teininä yksin. Talutin illat pienempiä ja olin apuna tekemässä tarhoja. Mutta tämäkään ei sopinut vanhemmilleni koska se aikahan on pois opiskelusta ja kotitöistä "koska koulu ei suju niin silloin pitää oppia tekemään kotitöitä!" (keskiarvoni oli 9,1). Tein tätäkin sitten salaa (yhtäkkiä koulupäivät olivat pitkiä/olin tukiopetuksessa/salibändyteenejä on enemmän samalla rahalla). Kuinka moni muu on joutunut käymään salaa töissä? :D

- Kavereiden kanssa sai olla vain sen aikaa kun vanhemmat eivät olleet kotona. Ja kun tulivat kotiin niin piti olla siistiä ja ruoka valmiina. Opin tekemään ruokaa jo seitsemän vuotiaana. Vanhempien ollessa kotona piti olla valmiina pomppaamaan ylös sillä sekunnilla kun käsky kävi. Ja oletus oli että minä tyttönä pesen ikkunat ja hoidan kasvimaan jo ala-asteella.

- ja se hiton siivoaminen. En vieläkään ymmärrä miksi siihen piti kehittää niin kamala raivo ja mököttää koko seuraava viikko jos ei omaaloitteisesti aloitettu seuraavaa hommaa (josta ei todellakaan tiedetty). Siivoaminen on vieläkin pakkopullaa josta tulen vihaiseksi koska lapsuudessa tunnelataus sitä kohtaan oli aina voimakkaan negatiivinen.

- kokeista piti tulla vähintään ysiä. Ei kotona opiskelussa autettu, ohjeistettu tai kannustettu, mutta hyviä numeroita piti tulla. Minulla oli todella kovia vaikeuksia oppia murtolukuja, joten sain hienon opetustuokion äidiltäni "nämä on tosi helppoja ja perus juttuja, miten et voi tajuta?". Sanakokeosiin luettiin itkua vääntäen keittiön pöydän ääressä ja huudot tuli jos sana ei mennyt ekalla kerralla oikein. Olisimme molemmat veljeni kanssa halunneet amikseen, mutta lukio oli ainoa vaihtoehto.

- surullinen ei saanut olla eikä lohdutusta saanut. Kun meillä koko elinikäni ollut kissa kuoli ja itkin sitä kaksi päivää, äitini totesi minulle että "siitä on jo aikaa, älä enää jaksa itkeä sitä". Olin 13v enkä ollut koskaan ennen kohdannut kuolemaa. Meillä ei myöskään koskaan halattu tai kerrottu että välitettiin. En muista sellaista aikaa että olisin ollut fyysisessä kontaktissa vanhempiini. Kun sain lakin, he kättelivät minua koko koulun edessä kun kaikkien muiden vanhemmat halasivat lapsiaan. Onneksi kavereideni vanhemmat sentään halasivat minua.

- minua verrattiin aina kavereihini jotka olivat laihempia, parempia koulussa ja urheilullisempia. "voi kun sinäkin olisit kuin Martta".

Ja minun vanhemmat on ihan todella sitä mieltä että meillä on ollut vapaa kasvatus eikä juuri mitään sääntöjä :D

Lähettäjä: Kimi 
Päivämäärä:   24.8.22 10:51:52

Huoli, etkö voisi ottaa yhteyttä lasten kouluun? Jos lapsesi kaveri saataisiin vaikka juttelemaan kuraattorille.

Hyi että noita M:n vanhempia. D:

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.8.22 10:55:27

Se siivoaminen...Varmaan 10-vuotiaasta lähtien piti huushollin olla siivottuna perjantaisin ennen äidin töistätuloa, eli perinteinen matot ulos (+tamppaus), imurointi ja lattioiden pesu, pölyt, vessa, lakanoiden vaihto ja petivaatteet ulos tuulettumaan. En muistele yhtään pahalla, paitsi lattioiden pesua, vielä siihen aikaan äiti oli sitä mieltä että puhdasta tulee vain rätin kanssa konttaamalla. Ja se sääntö oli ehdoton.

Jouluksi siivottiin paljon enemmän, mm. kattojen imurointi, ikkunoiden pesu, KAIKKI kaapit, kuparien/hopeiden kiillotus. En itse siivoa kaappeja jouluksi, enkä juuri muutoinkaan, enkä missään tapauksessa imuroi kattoja jos ei ole näkyvää syytä.

13/14-vuotiaasta asti piti päivittäin tehdä koti/pihahommia jatkuvalla syötöllä kesäloman aikana, jos ei päässyt kesätöihin. Inhosin niin paljon ruohonleikkuuta ja marjojen poimimista (inhoan vieläkin) että olen ollut aina nuoresta asti kesätöissä koko loman ajan ja mielellään pitkää päivää. En pahalla muistele tätäkään, sai omaa käyttörahaa ja oppi tekemään töitä.

Lähettäjä: Jjb 
Päivämäärä:   24.8.22 10:58:13

Meillä oli rutiineja muttei ne haitanneet vaan toi turvallisuuden tunnetta. Joulu aattona piti olla kotona 14 jolloin juotiin iltapäiväkahvit ja vieraat oli tulleet. Sekään ei silti paljon harmittanut koska mini muukin lähti tallilta niihin aikoihin kotiin ja aamupäivällä olin kerinnyt ratsastaa tai ajaa hevosen ja muut tallitytöt tehnyt

Lähettäjä: huoli 
Päivämäärä:   24.8.22 11:01:27

Kimi, tuota olen harkinnut. Kyseessä pieni maalaiskoulu jossa tunnetaan oppilaat tosi hyvin, joten ehkä voisin jotain kautta ilmaista huolestumisen, ja koulussa varmasti näkevät/kuulevat vielä enemmän. Tämä on vähän harmaata aluetta. Kyllähän kovalla kurilla (ilman väkivaltaa) saa edelleen lapsia kasvattaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.22 11:01:40

Se kaiken silittäminen oli ihan idioottimaista puuhaa, mistä ihmeestä se oikein oli lähtöisin? Totesivat sentään itsekin joskus kun olin jo aikuinen että ei ole mitään järkeä koko touhussa. Ja se lakanan vetäminen, vaikeampaahan se viikaaminen on kahdestaan kuin yksin! :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.8.22 18:58:20

Pokkurointi jouluna, tekopyhää hienostelua. Sain sellaisen jouluangstin että pahimmillaan aloin stressata jo kesällä tulevaa joulua.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   24.8.22 19:21:38

Karmivaa luettavaa, todellakin! Onneksi omassa lapsuudenkodissa ei tehty mitään pakkomielteisellä rutiinilla, vaan elettiin fiilispohjalta. Siivottiin kun oli tarpeen, leivottiin jos huvitti (äiti tosin ei ollut mikään jauhopeukalo joten hänen leipomisensa rajoittuivat lähinnä joulutorttuihin jouluna)jne.

Pahimmat traumat minulle jäi päiväkodista missä oli joka ikinen aamu aamupalaksi viljapuuroa ja näkkileipää eikä pöydästä saanut nousta ennen kuin oli syöty. Istuin monta kertaa pöydän ääressä lounaaseen asti ruokaani koskematta koska inhosin puuroja ja näkkäriä jo silloin, enkä tänäkään päivänä koske niihin pitkällä tikullakaan!

Lähettäjä: Joopa 
Päivämäärä:   24.8.22 19:36:24

Joka viikonloppu ja kaikki lomat lapset olivat mummolassa, sinne mentiin junalla ja ne junamatkat olivat jo niin tylsiä ja pitkiä. Myöhemmin vanhemmat eivät edes tulleet enää mukaan, vaan lapset matkustivat keskenään.

Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, kymmenien kilometrien säteellä ei ollut ketään muita lapsia. Mummolan kaapeissa oli jokunen äidin vanha lelu.

Mummolassa ei ollut esim. kasettisoitinta. Onneksi oli kirjoja, jota pystyi lukemaan ja sai aikansa kulumaan.

Isovanhemmat eivät tehneet meidän kanssa mitään. Siivota piti.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.8.22 19:44:02

Meilläkin oli jokavuotinen marjanpoiminta. Pelkäsin jo pienenä hämähäkkejä siitäkin huolimatta, että kasvoin maalla. Siellä sitä piti sitten lähteä lakkaan, puolukkaan ja mustikkaan joka vuosi, jolloin kyyhötin vain paniikissa korkeimman kannon tai kiven päällä. :D

Isän ollessa kotona ("onneksi" oli kotona vain silloin tällöin viikonloput) piti olla hiljaa, jotta häntä ei häiritsisi. Yllätys, ettei minulla ole paljon muistoja isästäni, ainoastaan tällaisia. Jos puhui normaalilla äänellä hänen nukkuessaan päivällä, sai takuuvarmasti huutoa ja kiroilua peräänsä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   24.8.22 20:16:00

Moni täällä ihmettelee lakanoiden vetämistä ja mankelointia. Joo, onhan se työläs homma, mutta kyllä on ihanaa pujahtaa mankeloitujen lakanoiden väliin nukkumaan. Arjen luksusta!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.22 20:31:06

Minä kasarilapsi elin melko mukavan lapsuuden, olimme arvostettuja pikku kansalaisia, toki oli velvollisuuksia ja jaettuja kotitöitä, koulut ja siivoukset piti hoitaa, mutta toisaalta rakastettiin ja tuettiin, ja oli turvalliset vanhemmat, jotka esim eivät juoneet alkoholia. Joulunvietto ja kyläilyt, mökkeilyt yms olivat kivoja (paitsi mökkeily silloin kun olin pahimmassa teini-iässä, mutta sekin muuttui mukavaksi kun sain kesävuokraponin mökille).

Mutta se mistä olen traumaantunut, on lestadiolainen kotiperintö. Vihasin jo pienenä seuroja ja sinne pakottamista. Joka ikinen sunnuntai oli pakko mennä sinne (eikä saanut olla maallisia harrastuksia sunnuntaisin). Jos oli isot seurat, niihin meni koko viikonloppu, usein käytiin myös muilla paikkakunnilla. Voi hyvänen aika kuinka vihasinkaan sitä. Uskonnollisuus näkyi myös siinä, että ei-lessukavereita hyljeksittiin eikä heidän kanssaan saanut mielellään tehdä mitään yökyliä (koulussa ja harrastuksissa hengailu ja esim koulupäivän jälkeen kyläily olivat sentään ok). Teini-iällä kaikkia poikakaverikuvioita pyrittiin estämään, vain lestadiolaisten poikien tapaaminen oli ok. Häpesin tätä uskonnollista puolta perheessäni syvästi.

Sanomattakin selvää, että olen ateisti tänä päivänä enkä astu jalallakaan rukoushuoneisiin. Hyi.

Itse asiassa tuli toinenkin ankea rutiini mieleen. Kotona syötiin hirveästi keitinperunoita. Meni monta vuotta että söin kotoa muuton jälkeen pottuja. Hyvää ruokaahan se on, mutta sain niitä kyllä ihan riittävästi lapsena.

Lähettäjä: Voivoi 
Päivämäärä:   24.8.22 20:44:06

Nuo pakkokyläilyt oli kyllä ankeita! Siinä sitä kahvipöydässä nakotettiin hiljaa ja toivottiin, että kohta lähdetään kotiin. Mitä iloa vanhemmillekaan oli siitä, kun 9-vuotias (joka olisi kyllä pärjännyt sen ajan kotona) oli vastahakoisena kyläpaikassa mukana?

Meillä syötiin vain kolmesti tai jopa vain kahdesti päivässä, aamupala, joku pieni "lounas" ja sitten päivällinen. Piti syödä paljon kerralla ja iltapalaa ei enää saanut. Söin monesti iltaisin salaa, kun vanhemmat oli saunassa...

Mun piti osallistua tosi paljon myös raskaisiin kotitöihin. Meillä oli valtava piha, jonka haravointi vei monta iltaa ja silloin sitä sitten haravoin, muualle en saanut lähteä. Monesti tein sitä ihan yksin. Myös klapihommia inhosin ja pakkomarjastusta. Nuoremmat sisareni eivät näihin hommiin koskaan joutuneet.

Lähettäjä: Pete 
Päivämäärä:   24.8.22 20:44:50

Piti aina käydä lähellä olevalla hautausmaalla jouluna, jossa oli jonkun kuolleen sukulaisen hauta. Vanhempani eivät koskaan vissiin olleet edes tavanneet tätä. Silti sinne piti aina viedä kynttilä, koska jouluna pitää käydä hautausmaalla. Muiden sukulaisten haudat oli toisessa maakunnasssa.

Lähettäjä: Käytetty 
Päivämäärä:   24.8.22 23:15:21

"täytetty näätä kyylii kaapin päältä"

Ai luoja, ei sais tähän aikaan nauraa näin kovaa enää :DD

Lähettäjä: yhdeksikkö 
Päivämäärä:   24.8.22 23:44:10

90-luvun lellipentuna hui kauheaa mitä diktatuuria, mutta joihinkin kyllä samaistuin!

Pakkokyläilyt, oli oikeasti hyvin kuvailtu. Useinkaan ei ollu edes mitää sukulaisia vaan jotain mummoni tuttuja tai kalakavereita. Aina ne kaks kysymystä "noh noh ootkos sä jo millä luokalla? tykkääkkös olla koulussa?" ja yrittää kohteliaana vastata hyvin lyhyesti ja nätisti kun lipittää sitä saakelin vahvaa herukkamehua ja melkee tukehtuu siihe kuivaan pullaan. Keksit oli jotain murenevia, mauttomia mössöjä, jotka oli varmaa kaapin perällä ollu 10 vuotta odottamas et tulis joku kersa kylään. Ihan sen herukkamehun takia oli opeteltava juomaan kahvia. Pakkokyläilyn mielenkiintoisin asia oli ehkä akvaario jos aneeminen lehtikala välillä pörräsi.

Vaatteiden silitys on jotain mitä en ymmärrä. Kyllä rauta ja lauta löytyy ja ehkä kerran vuodes silitän jonkun ryppyyntyneen pyhäpaidan mut m
En muuten ikinä silitä lakanoita tai vaatteita. Äitini oli kunnon himosilittäjä ja mankeloija.

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   25.8.22 16:20:07

Ainainen viimetipassa/myöhässä oleminen. Jos piti mummolaan lähteä, niin pyykkikone laitettiin pyörittämään mukaan pakattavia vaatteita vielä siinä kohtaa, kun 400km päässä mummo kuorii jo perunoita, ja joulusiivousta & leivontaa saatettiin tehdä vielä jouluaamunakin.

Isä oli lapsuudessani vahvasti oman ikäluokkansa edustaja, eikä kotitöihin koskenut. Äiti teki yhtälailla pitkää päivää töissä, eikä tunnit millään riittäneet kodin hoitoon hänen haluamallaan laatutasolla. Esim. vaateiden silittämisen määrä oli käsittämätön, itse vedän ihan miettimättä ruttuisia kauluspaitoja päälle. Epäilen, että nyt eläkelläisenä isäkin on joutunut joskus pyykkikoneen käynnistämään, kun äiti on ollut pidempiä aikoja lapsenlapsia kaitsemassa.

Olen kasvanut huomattavan tarkaksi siitä, että kaikki on aina hyvissä ajoin hoidettu ja olen itse ajoissa paikalla. En siedä yhtään sitä ainaista kiireen tuntua. Jos ei jouluksi ehdi siivota, niin ollaan sitten suosiolla siivoamatta.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   25.8.22 16:39:50

Lauantaisin oli siivous, mutta lapsien ei tarvinnut siihen osallistua. Meidät pikemminkin pöllytettiin pihalle pois jaloista :D meillä ei ollut muutenkaan hirveästi mitään pakkorutiineja. Syömisaikatsulutkin vaihteli ja harvemmin syötiin kaikki edes samaan aikaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.9.24 22:38:27

Tätä kun lukee niin huomaan että paljoon ei minua pakotettu.

Muistan tylsinä juttuina vain sen, että jouduin olemaan statistina mukana kaikissa äidin puuhissa. Äiti menee kampaajalle -> minä joudun istumaan tuntikausia kampaamon odotustilassa lukien sitä samaa seura-lehteä uudelleen ja uudelleen. Äiti menee marjastamaan -> joudun mukaan. Poimia ei tarvitse mutta tunnista toiseen pitää seisoskella mättäällä muurahaisten ja hyttysten syötävänä. Äiti menee kaverilleen kylään -> jälleen tunnista toiseen istut jonkun puusohvan kannen päällä litkimässä sitä samaa keltaisen jaffan täyttämää limsalasillista kun aikuiset paasaa oudoista asioista ja välillä katselevat huonekukkia tai käsitöitä.

Tuntuu että iso osa lapsuudesta oli tällaista piinaavaa odottelua.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   18.9.24 22:56:48

Hauska ketju kaivettu esiin.

Meillä tuo monen mainitsema lakanoiden veto ja mankelointi. Käsky kuului tietyllä äänellä ja niitähän sitten vedettiin.

Kaurapuuro aamuisln, leipää saatto saada sunnuntaina jos hyvin kävi. Valmiiksi keitetty puuro, vähän jankkiintunut, hyi hitto. Meni 30 vuotta että saatoin syödä sitä uudestaan. Nykyään keitän useinkin.

Marjasoppa, sitä en syö vieläkään. Sitä oli aina ja erilaisilla marjoilla. Söin silloin mutta en syö enää kuin korkeintaan kermavaahdon höysteenä hautajaisissa.

Juhannusherahelvetti. Lähettiin sianpieremää ennen hakeen maitoa sukulaisilta. Puuhellaan tulet niin että lieskat löi läpi. Se hellvetin maidon haju (oksennukselle haisi) ja kauhia kuumuus koko torpassa. Minä otin pyörän, banaanin ja katosin aina koko päiväksi jonnekin. Heraa en ole edes maistanut enkä maista, yököttää se muistikuva hajusta kun heraa näen. Varmaan ainoa ruoka mistä en antanut periksi "kaikkea pitää maistaa"

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   18.9.24 23:21:33

Joka lauantainen sauna/pesupäivä. Ja siis vain lauantaina, muuten ei suhkutiloja käytetty kuin pyykin kuivaukseen.
Nykyään inhoan termiä saunapäivä, sauna lämpiää silloin kun se sattuu sopimaan. Ja suihkussa tulee käytyä pikkusen useammin, välillä pari kertaa päivä.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   18.9.24 23:24:25

Mistäköhän arkistojen kätköistä näinkin vanha ketju on löytynyt. Nostan hattua sille joka on ketjun jemmannut ja nyt nostanut.

Lähettäjä: samis? 
Päivämäärä:   18.9.24 23:34:45

Just katoin kans, että yhden kirjoittajan teksti on kuin omalta näppikseltä ja tajusin kirjoittaneeni sen n. 3v sitten xD

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.24 08:01:19

En muista että olisi ollut. Viikottaisena rutiinina ehkä lauantaina siivous. Mutta en kokenut sitä mitenkään negatiivisena. Kolme lasta, kaksi aikuista ja kaksi koiraa ja kissa. Siivota olisi varmaan saanut useamminkin :D Itseasiassa aloin itse siivoilemaan yläkouluikäisenä oma-alotteisesti myös pitkin viikkoa. Oli ihana fiilis lauantaisin kun oltiin saatu koti puhtaaksi ja lämmitettiin sauna <3

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   19.9.24 17:15:31

Onpas tosiaan vanha, ja näköjään ennenkin kaiveltu kaukaa, kun minä taas olen tähän kommentoinut vain 2v sitten. :D

"Se kaiken silittäminen oli ihan idioottimaista puuhaa, mistä ihmeestä se oikein oli lähtöisin?"
-Vaikken itsekään jaksa silittää, niin vanhemmiten olen huomannut, miksi kannattaisi: jos ei silitä, kankaaseen muodostuu kestoryppyjä ja nuo rypyn huiput kuluu puhki muuta kangasta nopeammin. Lisää siis useamman käyttökerran verran käyttöikää vaatteelle, jos jaksaisi silittää. Aikanaan, kun on ollut tärkeää näyttää siistiltä ja kuluttaa säästäväisesti, on luonnollisesti silitetty kaikki mahdollinen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 00:01:10

Meillä ei ollut rutiineita, mutta ankeaa kyllä oli:D

Olen nyt aikuisena tajunnut, että todennäköisesti olin vahinko, eikä äitini välttämättä edes ollenkaan halunnut lapsia. Elin sellaisen omatoimisen, vähän hälläväliä-tyylisen lapsuuden. Tuntuu, että äitini tykkää minusta paljon enemmän nyt, kun olen aikuinen.

Mutta ankeita juttuja lapsuudessa oli mm.:
- Joulu. Äitini ei koskaan ollut jouluihminen. Meillä ei ikinä tehty mitään jouluista, ei katsottu jouluelokuvia tai kuunneltu joulumusiikkia, monena jouluna ei ollut mitään koristeita tai kuustakaan. Aina jos yritti vähän puhua jotain joulusta, niin äiti alkoi tiuskimaan. Kyllä meillä se pakollinen kinkku, perunat, kastike ja laatikot oli, ja torttuja ja pipareita, mutta kaikki muu oli ehdoton ei. Joskus teininä ehdottelin että jospa tekisin jonkun jälkiruoan jouluksi, niin alkoi huuto että ei mitään höpötyksiä. Päällimmäisenä tunteena lapsuuden jouluista on ihan puhdas yksinäisyys. Äidillä oli miesystävä kylässä ja juttelivat aina keittiössä tai katsoivat tv:stä jotain lapsen mielestä tylsää ohjelmaa. Ainoastaan lahjojen jaon ajaksi äiti suostui "laskeutumaan tasolleni", eli edes vähän huomioimaan ja olemaan mukava. Olen ainoa lapsi, eikä nähty ketään sukulaisiakaan jouluna, joten ne lapsuuden joulut olivat ihan aidon oikeasti yksinäisiä.

- Synttäreitähän meillä ei vietetty. Useana syntymäpäivänä äitini ei edes onnitellut tai mitenkään noteerannut vuosipäivääni. Ja ihan varmasti muisti päivän, kun monesti testasin niin että puhelin edellisenä päivänä että "ai niin mullahan on huomenna synttärit". Kyllähän se kirpaisee ihan pirusti, kun monissa kavereiden perheissä oli tapana, että perheenjäsenen syntymäpäivänä mennään päivänsankarin valitsemaan ravintolaan syömään, ja mun äitini ei edes onnittele:D

-Ylipäätään kaiken piti aina olla niin mahdollisimman helppoa eikä millään tavalla erilaista kuin yleensä. Aina jos kysyin vaikka että mitä ruokaa tehdään juhannuksena, uutena vuotena tai milloin vain, niin tulee vihaisena vastauksena että no ei mitään ihmeellistä. Enpä minä koskaan mitään seitsemän ruokalajin ateriaa odottanutkaan, mutta olisihan se ollut kivaa suunnitella edes joskus jotain. Juurikin esim. juustokakku jouluksi tai juhannukseksi oli jotain aivan tolkutonta höpötystä ja pröystäilyä. Tai tortilloja uudeksi vuodeksi, herran jestas sentään, ei mitään niin vaikeaa ja erikoista!

- Ikinä ei tehty mitään tai käyty missään. Yhden kerran ollaan käyty äidin kanssa elokuvissa, enkä silloinkaan meinannut uskoa sitä todeksi. Ei ikinä käyty syömään edes missään pizzapaikassa tai pikaruokalassa. Ja kun sanon että ei ikinä, niin oikeasti tarkoitan että ei kertaakaan. Missään reissuissa ei myöskään käyty. Kerran mentiin jonnekin äidin miesystävän työpaikan tms. mökille muutaman kymmenen kilometrin päähän keskelle metsää. Sielläkin äiti tietty vietti kaiken aikansa miesystävänsä kanssa, ja käski minun mennä ulos keräämään käpyjä:D Lapsuuden kesiltä muistan myös vain yhden ja ainoan uimarantareissun äidin kanssa, ja sekin oli siksi että äidin sisko lapsineen oli mukana ja halusivat käydä uimassa. Ei siis ikinä käyty edes uimarannalla.

- Millään ei oikein ollut mitään väliä. Jos vaikka piti hankkia mun huoneeseen uudet verhot, tai ihan mitä tahansa, niin äidin reaktio oli aina että no sille nyt on sama mitä siinäkin on. Mihinkään ei voi käyttää yhtään enempää vaivaa tai ajatusta. Jos tarvitsee verhot, niin pitää ottaa ne Tokmannin verhot, vaikka kirpparilta voisi löytää paljon mieluisammat ja edullisemmin.

Mitä enemmän tätä kirjoitan ja luen, sitä varmempi olen siitä, että olin epätoivottu lapsi...