Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   16.6.21 12:06:01

Ystäväni avovaimo on yrittäjä. Noh, avovaimo tienaa noin 9 500e/vuosi, yrityksellä on verovelkaa liki 20 000 ja velkaa kiinteistöstä. Tämä ystävänihän kaiken siis oikeastaan maksaa heidän asumisestaan, kuluista jne. Itselle jotenkin täysin vieras ajatus elää noin toisen siivellä. Ennen yritystä avovaimo oli palkkatöissä, nyt ollut yrittäjän 5 vuotta. Eikö viiden kannattamattoman vuoden jälkeen kannattaisi laittaa jo pillit pussiin tai ottaa osa-aikatöitä rinnalle? Ystävikään mitenkään niin hirveän erikoisen hyvin tienaa, hyvin kyllä.

Mietin, että kyllähän tätä tapahtuu että pariskunnasta toinen osapuoli maksaa "kaiken". Ymmärrän tietysti jos toinen on sairas, hetkellisesti työtön, opiskelee, on kotona lasten kanssa, mutta että ihan vaan koska haluan leikkiä hyvin menestyvää yrittäjää. Millaisia tarinoita muilla? Olenko ainoa, jolle on vieras ajatus että terveenä, työkykyisenä ilman lapsia eletään lähes täysin/täysin puolison siivellä?

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   16.6.21 12:07:57

Mielummin niin kuin että eletään yhteiskunnan siivellä.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   16.6.21 12:10:21

Miten yrityksen verovelat ja lainat nyt liittyvät siihen, miten ystäväsi raha-asiat ovat?
Eiköhän heillä ole yhdessä sovittua, että rouva ei töitä tee.

Itse voisin jäädä töistä pois/työskennellä miehen yrityksessä minimaalisesti jos se taloudellisesti onnistuisi.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   16.6.21 12:12:21

No eiköhän tuo ole ihan jokaisen pariskunnan oma asia.
Itse olen tottunut tekemään töitä ja itselläni on enemmän omaisuutta kuin puolisolla, mutta aikoinaan minä olen maksanut enemmän ja vastaavasti kun olin lapsien kanssa kotona mies maksoi enemmän.
Parisuhteita on erilaisia ja turha ulkopuolisten niitä on arvioida.
Se että yrityksellä on verovelkaa ei vielä kerro paljoakaan, miltä itse tilinpäätös näyttää? Avovaimo voi nostaa minipalkkaa ja vastaavasti nostaa osinkoina sitten pääomatuloja.
Itselläni on kaksi yritystä, joista kummastakaan en nosta palkkaa ja toinen teki miinusta nyt koronan takia, olen päivätöissä ihan muualla ja ansiotuloilla makselen perheen kuluja, mies yrittäjä ja tienaa ihan mukavasti.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   16.6.21 12:16:27

Taitaa aloittaja olla kateellinen? Vai miksi se sinua häiritsee miten toinen elää, ei kuulu sinulle.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   16.6.21 12:19:20

Itse taas en nää asiassa mitään pahaa ja voisin ihan hyvin tuohon itsekkin ryhtyä jos oikeasti yhden ihmisen tulot riittää.

Lähettäjä: Klo 
Päivämäärä:   16.6.21 12:22:42

En elä mutta minulla on ollut puoliso (nyt kuollut) joka oli työtön pitkään ja jäi sitten varhennetulle eläkkeelle ikäännyttyään. Mielestäni se oli parasta aikaa koska en joutunut tekemään juuri mitään kotitöitä ja arkipäivinä työaikana mies hoiti myös hevoset ja koirat. Olennaista ei ole mistä se raha tulee vaan se että jokainen tekee itsensä tärkeäksi.

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   16.6.21 12:25:21

Kateus kortti on aina hyvä vetää esiin, kyllä. En ole kateellinen millään muotoa tälle pariskunnalle kun heidän menoaan olen yli vuoden ajan seurannut.
Toiminimestä ei paljoa osinkoa tmv nostella. Kertoohan se nyt aika paljonkin jos yritys ei kykene verojaan edes maksamaan asiallisesti. Mutta, toki kaikilla meillä on omat mielipiteet millainen on hyvä, kannattava yritys ja niin saakin olla.

Ei se nyt ihan yhdessä sovittua heillä ole, että avovaimo ei tee töitä. Rahastahan ja muusta tämän avovaimoon yritykseen liittyvistä asioista siellä tapellaan tämän tästä.

Mutta tämä pariskunta oli vain esimerkki. Halusin kuulla että onko täällä muita jotka elävät puolisonsa rahoilla ja miten he sen kokevat.
Kuten kirjoitin itselleni vieras ajatus, että työkykyisenä terveenä aikuisena ihmisenä ilman ns.selvää syytä (sairaus, opiskelut, lapset esim.) olisin kotona "puuhastelemassa" ja joku muu elättäisi minut. Mutta jollekinhan tämä ei ole vieras ajatus niin olisi kiva kuulla että miksi niin.

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   16.6.21 12:26:29

* yli 3 vuoden ajan seurannut

Puuttui tuo numero tuolta.

Lähettäjä: Pipi 
Päivämäärä:   16.6.21 12:27:43

Elän aikalailla. Minulla vuositulot 34 000€ ja miehellä 80 000€, eli luonnollisesti maksaa suurimman osan kuluista.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   16.6.21 12:30:14

Kyllä elän, kun yhdessä kerran eletään. Jos tienaisin enemmän, niin elettäisiin minun rahoilla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 12:33:23

Aloittajahan ei ole missään kohtaan sanonut, että se olisi jotenkin väärin elää toisen tuloilla vaan, että hänelle vieras asia että joku ehkä jopa omaa laiskuuttaan (?) elää toisen tuloilla yrittämättä edes osallistua tuomaan talouteen rahaa vaikka olisi mahdollista osallistua. Jos vaikka tämä aloittajan ilmi tuoman pariskunnan toinen osapuoli lopettaisi yritystoiminnan ja menisi palkkatöihin tai ottaisi osa-aikatöitä rinnalle.

Pipi; aloittajan esimerkkitapaus hieman eri luokkaa. Siinähän avovaimo tienää alle 800e/kuussa. Mutta kuitenkin ajatuksena tilanteesi on samantapainen.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   16.6.21 12:33:32

Klo, meillä kanssa siippa on lupautunut heittäytymään oloneuvokseksi, jos vain mun palkka + siipan eläke-tai-mikä-ikinä sattuisi oleen sen verran, että moinen olisi mahdollista. En ole mikään kotihengetär, joten todellakin olisin iloinen, jos toinen pitäisi huushollin kuosissa, askartelisi pihajuttuja, hoitelis hevosten ruokinnan päivällä ja urheilisi koirien kanssa pitkin pusikoita.

Siipan kaveripiiristä muuten jopa kaksi läheistä kaveria (miespuolisia siis) ovat olleet pitempään (=vuosia) koti-isinä, käyden joko viikonloppuisin töissä tai tehden "kevyttä etätyötä" tms. enemmän puuhasteluksi laskettavaa. Molemmissa tapauksissa puoliso on kohtalainen uraohjus ja siis tienaa enempi.

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   16.6.21 12:59:35

Elän juu. Mihis kysymykseen piti vastata? Että onko mä väärin. Olisi jos puoliso ei pitäisi siitä että elän. Vaikka lupaisi, mutta silti vihjailisi muuta, olisi erittäin huono. Enkä siten eläisi näin. Tämä on oikein mukavaa elämää. Eikä estä tekemästä muuten töitä, eikä tarkoita ettenkö tekisi. Käytännössä talous tulee kuitenkin puolison selkänahasta. Muut asiat hoidankin sitten pitkälti minä, mitä käytännön huoltoon ja huolenpitoon liittyy. Auton pesuista lähtien.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.21 13:04:46

Minusta on hassua, miten suomalaisessa liitossa ei saisi enää jakaa mitään. Jos on yhteiset rahat ja kumpikin tekee vähän mielensä mukaan, on se merkki jonkinlaisesta riippuvaisuudesta ja täten heikkoudesta. Mutta sehän se liiton idea on, että turvataan toisiin ja järjestellään elämä yhdessä. Esimerkiksi monissa tapauksissa on hyvin järkevää se että toinen on kotona kun lapset ovat pieniä, toinen taas töissä.

Meillä on ollut aikoja, kun mies on ollut minun rahoilla ja toisinaan minä hänen. Mutta liiton idea ei ole se että lasketaan kumpi ”jää plussalle”.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.6.21 13:07:13

Elän. Omat tulot menee velkojen maksuun, kaatunut yritys ja sen maininkeja, mutta nyt olen palkkatyössä jolla koitan saada taas elämän balanssiin. Miehelle sopii näin koska yhdessä eletään ja hän pystyy näin maksamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.21 13:10:25

Tällä hetkellä kyllä. Irtisanouduin työstäni ja sain 3kk:n karenssin.
Minulle tämä on vierasta, eikä oikein sovi arvomaailmaani (oon lapsesta asti joutunut ja myös oppinut ns. pärjäämään omillani). Siksi on hirveä paine löytää uusi työ nopeasti, vaikka mies on ihan ok tämän asian kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.6.21 13:10:41

"Olennaista ei ole mistä se raha tulee vaan se että jokainen tekee itsensä tärkeäksi." Juuri noin ajattelen itsekin.

Ei haittaa, jos toinen on vaikka vuoden työttömänä jos kuitenkin tekee mitä pystyy perheen hyväksi. Se jos toinen ensin käy töissä, sitten hoitaa kodin, laittaa ruuan jne. ja se työtön valittaa että väärin tehty - silloin mennään pahasti metsään.

Ja on myös kokemusta toisen yritystoiminnan rahoittamisesta. Se on pitemmän päälle varsin ärsyttävää, työn kun on tarkoitus tuottaa rahaakin ainakin pitemmällä aikavälillä. Niin jos sitä ihan vaan tuuleen heitetään eikä kuunnella rahoittajan neuvoja niin kyllähän se ennen pitkää sylettää. Ei niin toki että heti on asettamassa ehtoja ja neuvomassa, mutta jos ei tulosta ala tulla ja itse on liiketoiminnan ammattilainen niin luulisi avun kelpaavan.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   16.6.21 13:27:18

Aloittaja ei alussa maininnut että kyseessä on toiminimi, silloin on paljon jos on verovelkaa 20 000€ ja silloin se on myös henk.kohta velkaa, eikä vain yrityksen.
Eikä myöskään että tämä ei ole yrittäjän miehell ok.

Lähettäjä: Viktooria 
Päivämäärä:   16.6.21 13:49:11

Elän! Viimeiset 5 vuotta olen ollut yrittäjänä. Yrityksen 3 ensimmäistä vuotta meni hyvin ja pystyin osani maksamaan, mutta nyt viimeiset 2 vuotta mennyt alamäkeä ja just ja just saan yrityksen menot maksettua... Miehen tulot on kymmenkertaiset omiini verrattuna ja on vilautellut sitä mahdollisuutta, että jäisin "kodin hengettäreksi" harrastamaan yrittäjyyttä (eli teen sen verran töitä kun kiinnostaa ottaa vastaan).

Asutaan miehen omistustalossa (ei velkaa), käydään miehen omistamalla mökillä miehen omistamalla autolla ja kokkaan miehen ostamia ruokia. Mies myös maksaa mahdolliset lomamatkat (minä siellä paikanpäällä makselen ravintolalaskuja ja tuliaisia tms.) ja illanvietot. Mulla ei ole muuta omaa kuin yrityksen työvälineet ja osa huonekaluista.

Aluksi oli todella vierasta mulle, etten maksaisi vähintään omaa osaani, mutta vuosi vuodelta on liukunut siihen, että mies maksaa enemmän. Näin on myös anopilla ja appiukolla. Anoppi on 40 vuotta saanut "harrastaa" työssäkäyntiä ja appiukko on maksanut (ja omistaa) lähes kaiken.
Minä viihdyn kotona kotihommissa ja pihaa laittamassa kun taas mies viihtyy sisällä pelaamassa ja harrastuksissaan. Teen mielelläni raskaita ulkohommia lukuun ottamatta kaikki kotityöt, kun ei tarvi tehdä 10h työpäivää siihen päälle.

Kyllähän miehen "kaverit" (eli kaljoittelukaverit, joille mieheni on ollut pelkkä rahapussi :D) on yrittäneet äläkkää nostaa, että olen gold digger ja tekivät hyvin selväksi, etten ole minkään arvoinen heidän mielestään. Noh, jäi ne "ystävyydet" miehellä miehen omasta halusta siihen. Edelleen puskista kuulee, että olen rahanahneuksissani pakottanut miehen lopettamaan yhteydenpidon heihin, eikä suostu kuuntelemaan järjen ääntä ja eroamaan tällaisesta rahanahneesta noidasta. ;D

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   16.6.21 13:59:19

Viktooria// hienoa että teillä tuo systeemi toimii, voisin siis itsekkin tuohon ryhtyä mutta ainut mikä mietityttäisi olisi juurikin se että mies omistaa sitten kaiken. Jääkö sitä ihan puille paljaille jos ero tulee ?

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   16.6.21 14:00:03

+; No tarkoitus olikin puhua asiasta yleisesti, ei vain tuosta kertomastani esimerkkitapauksesta.

Ja piste hyvä, kuten sanoin ymmärrän hyvin että toinen elää toisen rahoilla jos on lasten kanssa kotona, sairas, opiskelee tms. mutta että ns. ihan muuten vaan lorvii kotona ja harrastelee? Siihen en itse pystyisi. Niin tästä halusin kuulla, että jos on kotona ns. tekemättä mitään eikä ole lapsia, opiskele tms että no, jotain mikä auttaisi minua ymmärtämään tätäkin näkökantaa. Koska mitään vääräähän siinä ei ole, se on vain erilaista minun ajatusmaailmalle.

Kiitos Viktooria tarinastasi!

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   16.6.21 14:02:37

Olen seuraillut myös vierestä tälläisiä pariskuntia. Nainen on ollut lähinnä kodinhengetär, laittanut miehen pihaa ja kotia. Sitten tulee ero, niin eikö ärsytä kun joutuu sitten lähtemään ja uusi rouva oleilee sinun laittamallasi pihalla?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.21 14:03:18

Tavallaan, asutaan miehen tilalla, mies maksaa sähköt, vakuutukset jne, minä ruoat yms.
Velkaa ei ole kummallakaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.6.21 14:03:42

Eniten mua ihmetyttää tässä, että mitä se aloittajan persettä repii tai miten edes tietää toisen tulot ja verovelat noin hyvin.

Se on sen puolison homma sanoa että nyt pillit pussiin ja palkkatöihin ellei jaksa toista elättää, ei sinun.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.6.21 14:10:03

Joo, isäni

Lähettäjä: Viktooria 
Päivämäärä:   16.6.21 14:14:09

L, minulle siirtyy erotessa sen verran omaisuutta, että "putoan jaloilleni" enkä jää tyhjän päälle. Tämä on ihan virallisesti sovittu juttu.

Lähettäjä: -----´´ 
Päivämäärä:   16.6.21 14:28:08

Voin tunnustaa että elän osittain, tosin munun tuloista maksetaan asuntolaina ja tallivuokra.
Isännän tuloista ostetaan ruuat ja muut tarvittavat. Molemmilla on vapaa käyttöoikeus toisten tileihin.

Lähettäjä: Jaska the Paska 
Päivämäärä:   16.6.21 14:33:24

Kyllä aika moni "heppatyttö/nainen" olisi pelkkä tyttö/nainen ilman puolison tai isän rahallista avustusta.

Lähettäjä: Yfb 
Päivämäärä:   16.6.21 14:43:08

En elä miehen rahoilla, eikä vanhemmatkaan ole kotoa muutettuani pahemmin avustaneet asuntolainan takausta lukuunottamatta.

Yliopistosta valmistuttuani tilillä oli alle 200€ rahaa, osa-aikahanttihommusta säästettyä. Siitä huolimatta olen onnistunut ostamaan asunnon, hevoset ja kilpailemaan/valmentautumaan ulkomailla.

En ikinä luovuttaisi taloudellista itsenäisyyttäni vapaaehtoisesti, olen tehnyt sen eteen niin paljon töitä.

Lähettäjä: Piimä 
Päivämäärä:   16.6.21 14:55:10

Kyl mä tunnen useita jotka omat rahansa hevosiin ja koiriin, eivät maksa asumisestaan mitään. Ovat näin itse kertoneet, naureskelleet hölmöille miehilleen. Mikäs siinä, tomosella elämänasenteella.. Voi hymy hyytyä kun ukko kylläästyy joku päivä makseluun. Sama pätee ihan kaikkiin, jotka muiden rahoilla harrastelee. Paskeet on housussa kun kengän kuva iskee ahteriin.

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   16.6.21 14:56:03

..; sinulla on ehkä ystäviesi kanssa raha-asiat tabu puheaiheena, mutta minulla ei ole joten puhun ystävieni kanssa myös rahasta: palkoista, veloista, sijoituksista jne.

Lähettäjä: DDD: 
Päivämäärä:   16.6.21 14:59:17

..;eihän aloittaja ole pariskunnan elämään puuttumassa. Kyllähän asioita saa KESKUSTELUPALSTALLA ihmetellä, pohtia ja keskustella niistä, ja antaa esimerkkejä. Ihmeellisesti sinua kiinnostaa tulla provoamaan sekä nillittähään jonninjoutavuuksia, jotka ei liity aloitukseen mitenkään.Hmmm?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   16.6.21 15:05:39

Kyllä, käytännössä elän mieheni rahoilla, ja tilanne on ollut sama jo 20 vuotta. Olen töissä, mutta työt ovat tuntitöitä ja sen laatuisia, ettei saman alan töitä ole saatavilla/olemassa lisää.

Mieheni palkka on tällä hetkellä enemmän kuin 25-kertainen omaani verrattuna, ja pitäisin jokseenkin outona, jos hän ei myöskin rahoittaisi elämäämme suunnilleen samassa suhteessa.

Vähät tuntityöni ovat mahdollistaneet mieheni pitkätkin työmatkat, ja olen huolehtinut lapsista, kodista ja elukoista.
Vaikka rahat eivät meillä menekään tasan, koen olevani perheessä ihan täysivaltainen aikuinen :-)

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   16.6.21 15:14:08

Meillä mies haluaisi että lopetan työt ja jään kotiin. Itse en ole vielä päätöstä täysin tehnyt. Mulle raha-asiat ei ole ongelma, tälläkin hetkellä palkat menee yhteistilille eli täysin yhteiset rahat, vaan lähinnä ajankäyttö. Nyt on suunnitelmissa siirtyä osa-aikatyöhön ensin ja katsoa miten toimii.

Miehen vanhemmilla myös äiti ei ole koskaan tehnyt töitä muuta kuin vähän harrastuksena, mies on aina elättänyt perheen. Samoin omista vanhemmistani äitini on aina tehnyt lyhennettynä työpäivää tai osa-aikaista, on ollut jonkunverran masennusta yms ja tämä on ollut paras ratkaisu.

Eli ehkä kotoa saatu malli vaikuttaa siihen että meidän kummankaan mielestä tämä malli ei ole ongelma

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   16.6.21 15:29:09

Mä en pystyisi jäämään kotirouvaksi ja elämään täysin toisen rahoilla mutta tähän on ihan syy, sillä aikoinaan mutsi oli kotiäiti ja kun me lapset tultiin teini-ikään, lähti faija toisen naisen matkaan ja mutsi jäi meidän neljän lapsen kanssa yksin. Elettiin vielä sitä 90-luvun pankkikriisiä eli töitä ei ollut. Mä olin 17v. ja kävin viikonloppuisin kaupan kassalla kaikki ne tunnit mitä vaan mulle antoivat, jotta pystyin auttamaan mutsia. Mulla on kolme nuorempaa sisarusta, siihen aikaan 15v, 14v ja 10v ja ne oli niin nuoria ettei niille mitään duunia löytynyt. Mutsi jollain ihmeen kaupalla pääsi paikalliseen sähköliikkeeseen myyntiassariksi ilman mitään kummempaa koulutusta mutta liksa huono ja tosiaan me asuttiin viidestään kerrostalokolmiossa vuokralla. Ei mutsilla ollut mitään säästöjä kun tosiaan oli kotiäitinä ollut koko mun elämäni ajan ja faija hyvätuloisena maksanut meidän elämisen. Mutsi pyörittänyt kotia ja hoitanut meidät muksut ja faijalla oli aina silitetyt paidat kun lähti aamusta töihin.

Että joku turva pitää olla koska jos jotain sattuu niin tyhjän päälle joudut. Toki meilläkin faija maksoi elareita ja mutsi sai asumistukea mutta oikeasti sitä rahaa oli vähän ja me ei pystytty harrastamaan mitään mikä maksoi. Joka syksy mutsi mietti kuumeisesti, että kuka tarvii uuden talvitakin tai kengät mutta kaikille ei tosiaan ostettu uusia vaan kaikki kierrätettiin ja ostettiin kirpputoreilta. Mä onneksi lukiossa olin kuvataidelinjalla ja meillä oli käsitöitä, joten opin korjaamaan ja paikkaamaan vaatteet hyvin ja tein paljon itselleni vaatteita.

Ainoa tapa miten itse sain jatkettua ratsastusta, oli se, että tein tunteja vastaan viikonlopputallia. Mua kaksi vuotta nuorempi sisko taas harrasti telinevoimistelua niin se homma loppui siihen koska mutsilla ei ollut varaa maksaa niitä treeni- ja kisamaksuja ja noi nuoremmat veljet pelas jalkapalloa niin eipä enää pystyneet jatkamaan seurassa vaikka mutsi kuinka teki niiden talkoita, oli silloin jo liian kalliit kausimaksut.

Mutta jollain tavalla selvittiin ja ihan täyspäisiä aikuisia me ollaan mutta tuo 90-luvun puoliväli oli rankkaa aikaa.

Lähettäjä: Vega 
Päivämäärä:   16.6.21 15:35:22

Mies maksaa elämisen pääosin, maksan omat harrastuskulut ja kodin sisustamiset sun muut turhakkeet.
Ei kai se kellekään kuulu palaakaan jos järjestely on meille molemmille sopiva eikä kuluteta yhteiskunnan tukia.
...ja ei, ei tunnu olo yhtään huonommalta ihmiseltä. :)

Lähettäjä: Kulkta 
Päivämäärä:   16.6.21 15:43:13

Osittain joo, mun tulot n. 65000€/ vuosi ja puolison n. 300 000€/vuosi.
Hoidan kyllä oman osuuteni asuntolainasta ja laskuista, sekä maksan täysin oman autoni lyhennykset ja muut kulut, sekä hevosen kulut.

Mutta kauppareissut, ravintolakäynnit ja lomat maksaa mies.

Tili aina tyhjä :0 siis mulla

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 15:45:38

Mä elän aika pitkälle miehen rahoilla. Yhteiskunta maksaa mun hevosen kulut ja siihen päälle teen töitä omassa yrityksessä sen verran, että yrityksen kulut saa peittoon plus saan maksettua asuntolainan. Meillä tosin tähän järjestelyyn on hyvä syy, nimittäin se että mä olen enemmän tai vähemmän työkyvytön pitkittyneen koronan takia. Olisihan mulla omaakin rahaa säästössä suht isoja summia, mutta mies ei halua että kajoan säästöihin kun se ei ole tarpeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.21 15:47:38

Tietenkin, olen yksinyrittäjä :D Ei vaan, aika samat tulot mulla on kuin miehellä silloin kun teen täyttä päivää, nyt teen puolikasta päivää koska lapset ovat kotihoidossa. Mutta rehellisesti sanottuna en tiedä, voisinko jatkaa yrittäjänä, jos olisin yksin, koska periaatteessa tuloni voivat milloin tahansa pudota nollaan. Viime keväänä esimerkiksi korona pysäytti työt lähes täysin. Puskuriakaan ei juuri ole, sitä toivottavasti pääsen kerryttämään, kun korona helpottaa kunnolla. Eli on aika tärkeää, että taloudessa toinen aikuinen on palkkatyössä, vaikka en hänen rahojaan ole vielä tarvinnut.

Toisaalta taas äitiys-/vanhempainvapaat eivät ole vaikuttaneet tuloihimme paljoa, koska olen pystynyt tekemään töitä ainakin jonkun verran tasaisesti. Muutenhan omatkin tulot olisivat olleet se kotihoidontuen 300 euroa kuukaudessa jo yli vuoden ja vuoden myös lasten välissä. Eli mieskin on hyötynyt ihan merkittävästi tästä "yrittelystä".

Lähettäjä: Titityy 
Päivämäärä:   16.6.21 15:49:49

Olen elänyt, kun opiskelin. Nyt mennään taas hyvin pitkälti 50/50.

Itse tiedän pariskunnan, jossa toinen on (pien)yrittäjä ja toinen palkkatyössä. Työssä käyvä tienaa reilusti enemmän, mutta hänellä ei ole pienintä ajatustakaan talouden raha-asioista. Yrittäjäpuoliso maksaa laskut, tankkaa autot jne ja "laittaa rahaa", kun toinen on yksinään menossa kauppaan tms. Heillä toiminut jo toistakymmentä vuotta noin, niin mikäpä siinä.

Lähettäjä: Oikeus. 
Päivämäärä:   16.6.21 16:22:43

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=8199961&t=8190071

Minä olen iki opiskelija heppatyttöä elättänyt...

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   16.6.21 16:24:33

Mielelläni eläisin, jos se toiselle vaan sopisi! :D Minä olen meistä aavistuksen verran suurituloisempi, joten kyllähän se hieman talouden vakavaraisuutta horjuttaisi jäädä yksien tulojen varaan, vaikka toimeen tultaisiinkin. Ihan yhtälailla mies haluaisi pois työelämästä, joten akuutin katkeruuden välttämiseksi ei sitten kumpikaan jää kotiin.

Miehen puolella sentään perikunta hieroo käsiään tyytyväisenä, kunhan meistä aika jättää. Minun sisaruksilla on niin monta mukulaa, ettei keskituloisen säästöistä kovin kummoista siivua irtoa, jos tasajaolla menee.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.6.21 16:34:11

Äitiyslomalla olen, tulot 900€/kk. Mies yrittäjä, tulot 2-5t€/kk. Saan maksettua puolet lainasta ja omat laskuni sekä puolet sähköstä, vedestä ym. Mutta mies maksaa ruuat, bensat, vauvan ruuat yms, koska ei mulle tuosta 900 eurosta käteen jää juuri mitään. Joten kyllä, elän miehen siivellä tällä hetkellä. En haluaisi, mutta pakko.

Lähettäjä: Itsenäinen 
Päivämäärä:   16.6.21 16:40:39

En elä miehen rahoilla, vaan tienaan mukavat 70 000 euroa vuodessa ihan omilla ansioillani. Onneksi. Keskustelin nimittäin taannoin sisareni kanssa, jolla oli ollut riitaa kaiken maksavan miehensä kanssa. Hänen suurin pelkonsa oli, että millä hän sitten elää, jos mies jättää. Ja toisaalta kun mies on aina elättänyt, hän ei ole joutunut hyppäämään työelämään eikä sitä myötä ole mitään ammatillista itsetuntoakaan. Puuttuu rohkeus enää edes yrittää. En haluaisi elää sillä tavalla, itsenäisyys on parempaa.

Voit särkeä sydämeni, mutta et talouttani -etkä viedä minulta hevostani.

Lähettäjä: tätiratsastaja 
Päivämäärä:   16.6.21 17:01:22

No miten sen nyt ottaa. Itselläni on suht hyvät tulot (60 000e/v) ja yksi vuokra-asunto, joka maksaa tällä hetkellä itse itseään. Maksan toki oman hevoseni jne. Mutta mies maksaa meillä asumiskuluja paljon. Ruokia maksellaan about puoliksi. Mies maksaa myös reissuja ja usein jos syödään ulkona. Mies on meistä se paremmin tienaava. Mies maksoi mulle myös auton, sen huollot, renkaat, vakuutukset jne jne. Eli aika paljon tuo puoliso maksaa.

Itse maksan oman yritykseni (sivubisnes) menot ja yritys pyörii ihan plussalla, kuten sen kuuluukin.

Mutta siinä mielessä en elä miehen rahoilla, että vaikka erottaisiin, niin tolpillani pysyisin. Eli paljon saan mieheltä kaikkea kivaa ja extraa, mutta mun maailma ei kaatuisi, vaikka niitä en joskus enää saisikaan.

Olen itse todennut, että en halua enää koskaan olla siinä tilanteessa, että olen toisen "armoilla". Yhtään eläintä en laita miehen nimiin. Meillä on nytkin hyvin selkeät omistussuhteet: Nykyinen asunto on miehen, mulla on tuo oma asunto, jota nyt vuokraan. Mies omistaa meidän autot. Hevoset ja trailerit ja muut on taas mun nimissä. Eli jos ero tulee, niin on helppo vaan laittaa lusikat jakoon. Toki se tarkoittaa, että muuttaisin takaisin omaan asuntooni, mikä on pienempi, mutta minulla on silti koti.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   16.6.21 17:10:42

"En elä miehen rahoilla, vaan tienaan mukavat 70 000 euroa vuodessa ihan omilla ansioillani. Onneksi. Keskustelin nimittäin taannoin sisareni kanssa, jolla oli ollut riitaa kaiken maksavan miehensä kanssa. Hänen suurin pelkonsa oli, että millä hän sitten elää, jos mies jättää. Ja toisaalta kun mies on aina elättänyt, hän ei ole joutunut hyppäämään työelämään eikä sitä myötä ole mitään ammatillista itsetuntoakaan. Puuttuu rohkeus enää edes yrittää. En haluaisi elää sillä tavalla, itsenäisyys on parempaa.

Voit särkeä sydämeni, mutta et talouttani -etkä viedä minulta hevostani."

No tämä. Nämä raha-asiat kyllä pitää tehdä selväksi ettei sitten jää ihan tyhjän päälle. Ja helposti siinä sitten jää huonoon suhteeseenkin kun ei uskalla erota kun kaikki muukin lähtee ympäriltä.

Lähettäjä: N33 
Päivämäärä:   16.6.21 17:18:50

Elätkö miehen rahoilla?
- En elä. Tienaan enemmän kuin mieheni.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   16.6.21 17:23:12

"Hänen suurin pelkonsa oli, että millä hän sitten elää, jos mies jättää."

Tämä on tärkeä pointti, jos nuorena meinaa jäädä kotiin! Sen verran täytyy aina itsenäistyä, hankkia osaamista ja omaa rahaa, että suhteeseen ei rahan takia tarvitse jäädä, jos se muuten ei enää jostain syystä jonain päivänä miellytä.

Nyt vähän vanhempana, kun on pitkään omaisuutta kerryttänyt, taloudellista saavutettavaa on vähemmän ja samoin työuraa jäljellä vähemmän, on jo asemassa jossa saman asunnon vastikkeen maksaisi matalapalkkaisilla osa-aikatöilläkin, jos niin tippuisi oman alansa kärryiltä, ettei samoihin töihin enää pääsisi.

Lähettäjä: tätiratsastaja 
Päivämäärä:   16.6.21 17:23:32

" Nämä raha-asiat kyllä pitää tehdä selväksi ettei sitten jää ihan tyhjän päälle. Ja helposti siinä sitten jää huonoon suhteeseenkin kun ei uskalla erota kun kaikki muukin lähtee ympäriltä."

Tuo juuri. Itse katselin liian pitkää väkivaltaista ja pettävää puolisoa, koska en uskaltanut erota. Onneksi jossain vaiheessa sain itseäni niskasta kiinni ja erosin. Selvisin, vaikka tiukkaa teki tovin. Sitä vain pelkäsi, että yksin ei selviä. Ja tuon takia en enää koskaan halua olla toisen armoilla. Haluan olla sillä tavalla vapaa.

Lähettäjä: MinäkinMukaan 
Päivämäärä:   16.6.21 20:15:00

En, koska ei ole miestä.
Tienasin aikanaan enemmän kuin ex, joka eli työttömyysrahoilla. Omat tulonikin kuitenkin vaan n. 2200e/kk brutto. Herroiksi ei eletty silloin, eikä nyt, mutta omat viuluni maksan.

Lähettäjä: loimu 
Päivämäärä:   16.6.21 22:10:06

No, kaksi Suomen huippuratsastajamiestä, este ja koulu, kyllä ovat osanneet naida miljonäärin vaimokseen ja eivät todellakaan olisi lähelläkään sitä missä nyt ovat ilman vaimon rahoja. Paheksutteko heitä myös?
Ja yleistähän tämä on ratsastuspiireissä maailmalla. Koska laji on niin jörkyttävän kallis. Monelle huippuridaajalla se toinen osapuoli on miljonääri ja mahdollistaa puolison ratsastuksen.

Meillä ei eletä kenenkään rahoilla, meillä on yhteiset rahat ja yhteiset tavarat, se maksaa jolla sillä hetkellä on rahaa, ja yhdessä päätetään miten paljon käytetään vaikka yhteiseen lomaan tms. 25 vuotta jo naimisissa.

En ymmärrä perheitä, missä vielä vuosien jälkeen lasketaan sinun ja minun rahat.

Toki jos jompikumpi ei ole tehnyt päivääkään työtä en kannata suostua avioehtoon ettei jää tyhjän päälle jos tulee ero.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   17.6.21 08:48:25

Mulla on vähän isommat tulot kuin miehellä ja puoliksi maksellaan kaikki yhteiset menot ja omat menot maksan tietenkin 100 % yksin.

Lähettäjä: ---kaissu---- 
Päivämäärä:   17.6.21 08:54:02

No en halua enää kenenkään varoilla, mutta mies on yrittäjänä ja kyllä niillä kuluilla mitä hän maksaa laskujenkäsittelijöille, verkkokaupan pyörittäjille, postittajille, tilaustentekijöille, sekä ajan jonka itse käyttää sähköposteihin vastaamiseen yms, niin olisi viisaampaa että minä jäisin palkkatyöstä pois ja tekisin kotihommat, hoitaisin nuo käytännön asiat jne, kuin se että tietaan 2000e kk käteen ja mies maksaa isoja laskuja, että joku ulkopuolinen tekee nuo hommat joita ei itse ehdi

Lähettäjä: hah! 
Päivämäärä:   17.6.21 08:56:37

Elän, tai oikeastaan vielä pahempi! Olen töissä mieheni ja äitinsä omistamassa yrityksessä eli anopin rahoillahan tässä eletään!

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 09:03:36

Enhä muuten syy siihen miksi aloittaja saa myös jonkunverran agressiivisia vastauksia on ihan vain asian muotoilu ”elää miehen rahoilla” koska siinä on itsessään negatiivinen konnotaatio - ilmaistaan että käytät elämiseen jotain mikä ei ole sinun. Mutta meillä ainakaan ei ole miehen rahoja tai mun rahoja, on yhteiset rahat (ja siis ihan fyysisestikin on kun on yhteistili) ja yhteisillä rahoilla eletään siitä huolimatta mistä ne on tulleet - meillä osa on tullut minun palkkana, osa miehen palkkana, osa miehen yrityksen osinkoja, kulukorvauksia yms, osa sijoitustuottoja.

Se että sanoo jonkun elävän miehen rahoilla jo itsessään luo syyttävän fiiliksen etenkin yhteiskunnassa jossa hehkutetaan itsenäistä taloutta ja pärjäämistä. Yhtä hyvin asian voisi muotoilla positiivisemmin sanomalla tukeeko mies sinua taloudellisesti, auttaako mies sinua toteuttamaan itseäsi ja haaveitasi tai pystyitkö jäämään töistä pois miehen ansiosta

Lähettäjä: Vaimo 
Päivämäärä:   17.6.21 09:40:24

Mies maksaa kaiken ja inhoan tätä tilannetta. Tosin pelkään suhteen kaatuvan kun palaan opinnoista takaisin työelämään. Mies mieluiten pitäisi minut kodinhengettärenä valmiina vastaamaan hänen tarpeisiinsa.

Lähettäjä: AK 
Päivämäärä:   17.6.21 09:46:35

Te, jotka elätte, lisäkysymys. Mikä suunnitelma teillä on eroa varten?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.21 09:51:37

"Enhä muuten syy siihen miksi aloittaja saa myös jonkunverran agressiivisia vastauksia on ihan vain asian muotoilu ”elää miehen rahoilla” koska siinä on itsessään negatiivinen konnotaatio - ilmaistaan että käytät elämiseen jotain mikä ei ole sinun."

Mikä vielä parempaa, niin tämä johtaa siihen, että edes vanhempainvapalla oleva äiti ei saa mitään kompensaatiota lapsen isältä tulojen menetyksestä, koska kaikkea pidetään siipeilynä. Tiedän tapauksia, joissa äiti käyttää omia säästöjään, että pystyy maksamaan puolet kuluista, kun hoitaa kotona yhteistä lasta. Onneksi ainakin yksi kaveri tajusi tämän järjettömyyden ekan lapsen jälkeen ja toisen kohdalla sopivat
kulujen jakamisesta järkevämmin.

Lähettäjä: rotu 
Päivämäärä:   17.6.21 09:55:27

Mulla olis aito pelko esim hevosen menettämisestä jos eläisin kuten jotkut tallitutut, joiden mies käytännössä elättää ne. Ei saisi paljoa valittaa miehestä tai miehelle, tai voisi menettää kaiken. Onkohan yksikään tällainen puolisolla elävä laskenut, paljon heidän pitäisi tienata, jotta voi harrastaa ja kilpailla edes yhdellä hevosella, kaikkine kuluineen? Voin kertoa, että 4000 euroa brutto ei meinaa riittää, jos on vaikka autolainoja ja sen päälle asunto kokonaan yksin maksettavana (eikä mikään ilmainen suvun torppa).

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   17.6.21 10:03:33

Hyviä pointteja monella m-kirjain nimimerkillä. Mutta itse koen tukemisen hieman erilaisena kuin että esim.mainitsemassani esimerkissä ystävästäni ja hänen puolisostaan, kun siinä puoliso tienaa alle 800/kk...Et sillähän ei elätä itseään saati juuri muutenkaan pysty osallistumaan perheen eli pariskunnan menoihin juuri mitenkään, kun on yrityksellä velkaa kiinteistöstä sekä verovelkaa niin eihän siinä montaa sataa euroa per kuukausi jää muihin laskuihin.
Tukeminen on mielestäni sitten esim. harrastusten mahdollistamista, lomamatkojen mahdollistamista tms ei peruselämän kustantamista.

Se on totta että harvoin pariskunnan osapuolet tienaa saman verran, yleensä toinen tienaa enemmän kuin toinen.
Mutta on siinäkin eri sävy jos toinen tienaa 35 000/ vuosi ja toinen 60 000/vuosi kuin että toinen tienaa sen 9500/vuosi ja mies sitten tienaa noin 50 000-70 000/vuosi ja sitten on katkeruutta ja tappelua siitä rahasta sekä puolison yrityksestä. Ja, että tosiaan ei ole lapsia, sairautta tms mikä estäisi etsiä lisätyötä tai siirtymästä palkkatyöhön muualle.
Homma varmasti toimii silloin jos rahasta ei tarvitse tapella, eikä ole katkeruutta välissä ja, että molemmille se on tosiaan oikeasti ok että toinen on kotona ja toinen sitten tuo sen leivän pöytään ja oltiin sitten sovittu miten vaan että hoitaako kotona oleva sitten kaikki kotihommat vai ei. Harvoinhan nämä parit eroavat kun toinen osapuoli on niin riippuvainen toisesta ellei sitten se varakas osapuoli lähde. Omassa esimerkissäkin mies pettää minkä kerkiää kun mies tietää että puoliso ei häntä jätä tämän taloudellisen riippuuvuuden takia.

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 10:03:53

No ei varsinaisesti ole mitään suunnitelmaa eron varalta koska eroaminen ei ole millään tavalla ajankohtaista. Mutta. Olen ennenkin miestä pärjännyt hyvin pienellä palkalla eli kyllä, joko hakisin jotain työtä vaikka sitten osa-aikaisia hanttihommia tai työttömyyskorvausta ja sillä elelisin. Itselleni on aina itsestäänselvyys ollut että eletään tulotason mukaisesti eli ymmärrän kyllä että jos ero tulisi niin menisi hevonen myyntiin, muuttaisin huomattavasti pienempään vuokrakämppään (täällä todennäköisesti vielä solukämppä, hyi kauhistus) ja sopeuttaisin esimerkiksi sen harrastamisen siihen mitä silloin pystyy. Ei tämä mulle ole mitenkään ongelma. Mutta sama olisi edessä myös jos mies kuolisi tai jos mies esimerkiksi sairastuisi niin pahasti että ei pystyisi töitä tekemään, yhtälailla silloinkin pitäisi karsia rahanmenoa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   17.6.21 10:05:13

Hah, tekee töitä palkkansa eteen. Jos noin ajatellaan niin kaikkihan me jonkun toisen rahoilla eletään ;) Vai mistä ne palkat tulee... Että meni hahlta nyt aiheen pointti aika ohi.

Lähettäjä: Susanna 
Päivämäärä:   17.6.21 10:29:33

Mies elää minun siivellä - hän opiskelee, minä käyn töissä. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.21 10:41:09

Itselleäni sotisi omaa arvomaailmaa vastaan olla toisen elätettävänä. Ja jos tilanne olisi pitkäaikaisempi, niin pelkäisin kyllä, että mitä jos tuleekin ero. Eli en millään uskaltaisi tuudittautua siihen, että toinen elättää minua. Eri asia, jos puoliso vaikkapa olisi selvästi varakkaampi ja haluaisi ostaa minulle vaikkapa auton tms, josta luopuminen ei eron hetkellä tuntuisi maailmanlopulta. Sen sijaan jotain hevosta, johon ei omilla tuloilla olisi varaa, en ikinä antaisi toisen ostaa.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   17.6.21 10:49:27

OT:
Joku puhui että on miehen kanssa yhteiset rahat ja yhteinen tili. Itse kokeilin kerran ja ei ollut minusta hyvä järjestely. Miten hoidatte esim. lahjojen oston? Itse tykkään ostaa toiselle lahjoja, mutta ei ne tunnu lahjoilta, jos raha lähtee yhteiseltä tililtä + toinen näkee mitä on ostettu eli ei voi yllättää.

Mites kun ero tulee? Ei ole kummallakaan ns. omia rahoja. Itse kun olen kerran lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta, niin mulla on aina omalla tilillä rahaa, että voin vaikka heti muuttaa omaan asuntoon. En voisi enää kuvitellakaan, että mun palkka menis jonnekkin yhteiselle tilille.

Miten päätätte, mitä ostetaan? Itsellä esim. 2 hevosta ja omat rahat on helppo käyttää juuri kuten haluan. Jos laittaisin rahat yhteiselle tilille, niin aina pitäisi puolisolle selitellä, että hevonen nyt tarttee hieronnan, päätinkin mennä 400e leirille, ostin just 1500e satulan jne. Nyt on helppo budjetoida kaikki, kun omalta tililtä menee just se, mitä haluan sieltä menevän. Yhteisbudjetti vaatii paljon enemmän sopimista rahankäytössä.

Oon myös kuunnellut, kun kaveripariskunnassa toinen saa esim. perinnön ja ostetaan sitten vene/kallis hevonen/joku muu iso juttu ja sit se perinnön saanut usein valittelee, että no "ei se oo sen miehen/naisen kyllä oikeesti, kun mun perintörahoilla se on ostettu!". Eli kuitenkin kuulostaa, että taustalla on ärsytystä.

Itse olen todennut, että voin pitää yhteistä tiliä, jos se tehdään niin että molemmilla on omat tilit ja sitten yhteiselle pannaan vaikka 500e/kk/nassu ja niillä ostetaan ruokaa, maksetaan laskuja ja sen sellaista. Mutta täysin yhteisen tilin varaan en haluaisi koskaan taloutta laittaa.

Lähettäjä: juuu 
Päivämäärä:   17.6.21 10:53:42

Jos mun mies olis oikeesti törkyrikas niin ei olisi mikään ongelma, mutta esim nyt tienaan itse enemmän ja pelkästään miehen rahoilla oltais paljon ahtaammalla kuin nyt eli en haluaisi jäädä pois töistä kun sitten olisi varaa vaan kököttää kotona :D

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   17.6.21 11:23:54

En voisi kyllä koskaan elää toisen rahoilla. Olisi ne rahat sitten kumppanin, vanhemman tmv.

Olisi hirveää olla riippuvainen toisen rahoista, joka ikinen päivä. Vaikka olisikin esim. pankkikortti jota käyttää ettei aina tarvitse lupaa, en varmasti koskaan kokisi minkään olevan "omaa" vaan jonkun toisen jonka rahoilla hankittu.

Olen nähnyt sivusta todella paljon tapauksia joissa eletään toisen rahoilla ja riitatilanteissa asia kyllä tulee aina esille. "Minä kustannan niin sinä et tee edes sitä tätä tuota..." tai "minä kustannan niin et ole edes kiitollinen""viitsit tällaisesta riidellä vaikka saat kaiken mitä haluat" jne.

Vaikka kuinka olisi "asia sovittu" niin fakta on se, että se vaikuttaa suhteeseen todella paljon taustalla.

Lähettäjä: Vega 
Päivämäärä:   17.6.21 12:11:39

"Te, jotka elätte, lisäkysymys. Mikä suunnitelma teillä on eroa varten?"

Vähennän (turhia) kuluja ja otan ehkä vähän lisää töissä tunteja, kun nyt teen vajaata viikkoa ettei kaikki aika menee töissä. Meidän järjestely ei ole uusi tilanne, en ole ihan nuori enää enkä varsinkaan niin ajattelematon ettenkö olisi ajatellut vaihtoehtoja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.6.21 12:37:47

Kyllä sitä eron jälkeistä elämää ehtii miettiä, kun sen aika on.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.6.21 12:51:48

"Lähettäjä: AK
Päivämäärä: 17.6.21 09:46:35

Te, jotka elätte, lisäkysymys. Mikä suunnitelma teillä on eroa varten?"

Mulla on omaisuutta ihan kivasti plus terveydenhoitoalalla kivapalkkainen ammatti. Töitä löytyy aina. Sitten on ihan käteistä aika isoja summia eli ei mulla ole mitään ongelmia asumisen tms. suhteen. Viimeisenä perälautana mulla on varakkaat vanhemmat, jotka auttavat mielellään. Omistan suurimman osan tästä nykyisestäkin asunnosta, mutta jos jostain syystä lähtisi asunto alta, niin muuttaisin vain mutsin omistamaan kakkosasuntoon joka on tyhjillään suurimman osan vuodesta.

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 14:34:19

” Joku puhui että on miehen kanssa yhteiset rahat ja yhteinen tili. Itse kokeilin kerran ja ei ollut minusta hyvä järjestely. Miten hoidatte esim. lahjojen oston?”

Meillä siis täysin rahat yhteisellä tilillä. Muutama muukin tili on joita joskus käytetään, esimerkiksi mulla on erikseen tili jota käytän amazon ostoihin jolla ei koskaan ole satasta enempää rahaa niin ei haittaisi vaikka joku tietomurto juttu aiheuttaisi korttitietojen varastamisen. Sitä tiliä voisin käyttää lahjan ostoon jos haluaisin tehdä sen mieheltä salassa. Toisaalta meille tulee tavaraa nettipstojen kautta ihan koko ajan muutenkin joten mistäpä mies tietäisi, mikä niistä on lahja hänelle. Eikä me oikeastaan juuri lahjoja ostellakaan toisen tietämättä, meillä synttäritraditio on enemmin mennä johonkin tosi hyvään ravintolaan syömään.

Mun hevonen on muuten alusta asti budjetoitu meidän talouden yhteisiin kuukausimenoihin. Lisäksi kumpikin ostelee mitä ostelee toiselta kysymättä. Joistain tosi isoista jutuista joko mainitaan etukäteen tai keskustellaan mutta mun 5000 maksava kurssilainen oli lähinnä ilmoitusluontoinen asia että katsotaan että on rahaa tarpeeksi tilillä kun maksun aika tulee. Miehen autoa varten lähinnä on jouduttu vähän miettimään milloin sen hankkii kun haluaa vähän kalliimman pelin mutta sekin on puhtaasti kommunikointia. Kun on ollut tiukempia aikoja, ollaan vaan yhdessä sovittu että vältetään minkään ylimääräisen ostamista - silloin en minäkään ota hevoselle hierontaa, toki eläinlääkäri kutsutaan kyllä tarvittaessa. Mutta me ollaan molemmat hyviä elämään varallisuustasomme mukaan.

Mutta ymmärrän kyllä ettei tämä sovi kaikille vaan vaatii sen että kulutustottumukset on aika samalla tasolla ja kykyä kommunikoida helposti.

Eikä meillä raha tule riitoihin mukaan. Ylipäätään ei olla vuosiin riidelty yhtään mistään. Mutta me panostettiin kommunikoinnin opetteluun niin että kumpikin pystyy rehellisesti ilmaisemaan itsensä. Ja se että täysin hyväksyy toisen ihmisen. Minä en ymmmärrä miksi mies haluaa kahden tonnin tietokoneen mutta voin hyväksyä että miehelle se on yhtä tärkeää kuin hevonen minulle. Eli olen arvottamatta miehen valintoja omieni alapuolelle vaikka ne ovatkin erilaisia. Toisaalta taas kerran täällä vaan eletään. Meillä on hyvä nyt, tässä suhteeessa. Jos ja kun jokin menee vikaan, sitten mietitään mitä silloin tehdään

Lähettäjä: 1234 
Päivämäärä:   17.6.21 14:39:59

Meillä ei ole sun ja mun rahoja, vaan pelkästään perheen yhteisiä rahoja. Ihan riippumatta siitä kuka ne on ansainnut. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä, oli sitten kyse hevosesta mulle tai autosta miehelle. En vois edes kuvitella mitään "sinun ja minun rahat" silloin kun ollaan hyvässä avioliitossa jossa luottamus kunnossa. Ja meillä on ollut, 34 vuotta jo.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   17.6.21 16:24:24

Minä nostan hattua kaikille yrittäjille, että en ymmärrä mitä aloittajaa kaivelee, jos ystävä tukee avovaimonsa yrittäjyyttä.

Jos tästä maasta loppuu yrittäminen niin loppuu kylä ennen pitkää kaikilta duunit.

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   17.6.21 16:40:57

No jos tuolta minun ystävän puolison yrityksen lopettaisi niin se ei vaikuttaisi yhtään mihinkään kun ei se yritys elätä yhtään ketään. Jos yhteiskuntaa ajattelee niin parempihan olisi että tuo puoliso menisi palkktöihin niin maksaisi enemmän veroja ja olisi hänellä enemmän rahaa kuluttaa palvaleuihin ym.
Kun se ystäväni tukisi sitten niin että se kaivelisi häntä mutta tottakai se kaivelee kun toinen lorvii kotona ja itse teet 10-14h päiviä ja maksat kaiken ja teet kotona vielä piha ym hommat päälle. Väkiselläkin tulee katkeruutta...

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   17.6.21 16:42:42

Minä en ole oikein ymmärtäny yhteisen tilin ideaa: miksi molempien pitäisi erikseen siirrellä rahaa jatkuvasti tililtä toiselle? Siirtää sitten jos on tarpeen. Talous voi olla yhteinen ilman sitä rahan siirtelyäkin: se maksaa, jolla rahaa on, jos molemmilla ei ole. Varakkaampi voi esim. järjestää rinnakkaisluottokortin, jota pienituloisempi voi vapaasti höylätä, jos tuloerot on suuret.

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 17:37:49

“ Minä en ole oikein ymmärtäny yhteisen tilin ideaa: miksi molempien pitäisi erikseen siirrellä rahaa jatkuvasti tililtä toiselle? Siirtää sitten jos on tarpeen. Talous voi olla yhteinen ilman sitä rahan siirtelyäkin: se maksaa, jolla rahaa on, jos molemmilla ei ole. Varakkaampi voi esim. järjestää rinnakkaisluottokortin, jota pienituloisempi voi vapaasti höylätä, jos tuloerot on suuret.”

Siis ei me ainakaan siirrellä rahaa erityisemmin. Palkat tulee sinne yhteistilille tottakai. Erillinen tili (ja kortti) minulla on eiskialttiita asioita varten kuten Amazonissa kortin tietojen oloa koko ajan, eikä sinnekään tarvitse rahaa siirtää kuin ehkä kerran vuodessa.

Joskus on joutunut sen takia siirtämään rahaa kun joku korteista on lakannut toimimasta niin ennen kuin uusi tulee niin käyttänyt toista, meillä on korttejauseampi ihan ylimääräisinä jääminä vanhoista tileistä, ne kun ei täällä maksa mitään niin joskus tulee niiden kanssa pelattua. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen rahojen kanssa

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.6.21 18:27:42

"Lähettäjä: A
Päivämäärä: 17.6.21 16:42:42

Minä en ole oikein ymmärtäny yhteisen tilin ideaa: miksi molempien pitäisi erikseen siirrellä rahaa jatkuvasti tililtä toiselle?"

Meillä on yhteiset rahat, mutta omat tilit. Käytännössä tarkoittaa, että pistän laskut miehelle maksettavaksi ja tarvittaessa pyydän käteistä. Ja olisi mulla omaakin rahaa, mutta mies ei halua että käytän säästöjä yleiseen elämiseen. Meillä on diili, että mä maksan oman osuuteni asumiskuluista, pidän oman firmani plusmiinus nollassa minkä lisäksi yhteiskunta maksaa mun hevosen kulut ja mies maksaa kaiken muun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.21 19:33:41

Mies maksaa kaiken, mulla ei ole tuloja. Rahasta ei olla koskaan riidelty, sitä on tarpeeksi. Jos ei olisi, olisin jatkanut omaa uraani. Yhteistä tiliä ei ole, vaan mies siirtää summan x tililleni joka kuukausi. Itselläni on pieni eläkevakuutus ja vähän sijoituksia.

Jos tulisi ero, eläisin oikein mukavasti loppuelämäni miehen rahoilla. Oletteko koskaan kuulleet tasingosta?

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 19:59:27

Vastakysymyksenä siihen että mitä tehdään ostosten kanssa jos on yhteistili niin voisi kysyä että jos syy omiin rahoihin on se että haluaa ostaa satulan milloin vain haluaa ja kokee että yhteistili tämän estää niin mitä teillä tehdään parisuhteessa jossa puolisolla ei ole riittävästi rahaa kaikkiin perustarpeisiin? Ostetaanko silti se satula kun itsellä on rahaa vaikka puolisolla ei ole yhtään mitään itselle? Toki ymmärrän hyvin jos puoliso käyttää kaikki rahansa omiin huvituksiin ja haluamisiin ja elää jatkuvasti yli varojen mutta kai parisuhteessa joudutaan jotain keskustelua käymään siitä miten rahaa käytetään riippumatta siitä onko yhteiset rahat vai omat? Eli ei kai omien rahojenkaan kanssa voi ihan miten vaan käyttää niitä varoja puolisosta huolimatta? Tai jos tulee jotain isompia menoja kuten talon korjausta, säästämistä yhteisen talon ostoon yms kai niistäkin kuitenkin täytyy kommunikoida että miten parisuhteessa sitä rahaa käytetään? Tai juurikin jos puolisolla vaikka onkin tuloja mutta se tuloero on iso niin se että kuka maksaa ja mitä.

Minusta vaan se oletus että raha on ainut hyvä mitä puoliso voi tuoda parisuhteeseen on jotenkin outo. Monella uraa tekevällä hyvin tienaavalla henkilöllä se uran tekeminen on mahdollistettu nimenomaan sillä että puoliso voi ottaa enemmän vastuuta kotona ja esimerkiksi niistä lapsista. Joku aika sitten täälläkin oli keskustelu siitä miten on mahdollista kahden ihmisen tehdä uraa ja olla lapsia ja kyllähän siinäkin todettiin että ei se välttämättä ole mahdollista vaan jos haluaa lapsia ja uran niin se usein vaatii sen että on taustajoukkoja (kuten se puoliso) joka pystyy hoitamaan niitä asioita mitkä ei työuran tekijältä onnistu (olemaan lapsen kanssa kotona kun lapsi on kipeä, hakemaan sen kipeän lapsen kesken päivän hoidosta, viemään lääkäriin yms). Tokihan ihan perustyössä tämä ei ole ongelma mutta silloin kun tosiaan on sellaisessa työssä jossa etenemiseen vaaditaan sitoutumista ja isoa työpanosta tai esimerkiksi säännöllistä muuttamista (kuten vaikka diplomaateilla). Ja kyllähän moni varmaan myöntää että on kiva jos työpäivän jälkeen voi tulla kotiin eikä tarvitse miettiä perus arjenhallintaa kun joku on sen jo hoitanut.

Meillä eniten ongelma tässä on nimenomaan tällä hetkellä se että me molemmat tykätään omasta työstämme ja halutaan sitä tehdä. Muuten minä varmasti olisinkin jo jäänyt kotiin. Sitten kun tulee lapsia, pitää hommaa miettiä uudelleen.

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 20:02:22

Ja ei kai kukaan katkeroidu siitä jos on ihan itse halunnut puolison jäävän kotiin? Siis itse niin päättänyt? Silloin kyllä ymmärrän katkeroitumisen jos ei ole niin alunperinkään halunnut vaan on vain syystä tai toisesta ajauduttu sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi pitkittyneen työttömyyden tai sairauden takia ja on pakko elättää toista vaikka ei haluaisi. Mutta jos itse tykkää ja haluaa tehdä työtä ja haluaa kustantaa puolison olemisen kotona, miksi se johtaisi katkeruuteen?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   17.6.21 20:25:34

"Palkat tulee sinne yhteistilille tottakai. "

-Miten minulla on sellainen käsitys, että tuollainen ratkaisu voi aiheuttaa ongelmia toisen kuollessa? Ja muutenkin tuntuu jotenkin taloudellisesti turvallisemmalta, että jos toisen pankkikortti kopioitaisiin ja tili tyhjenisi rikollisten käsiin, olisi toisen tili vielä tallella maksukortteineen, sen sijaan että kerralla menee molempien käyttörahat.
Ylipäätään, kun nykyaikana kaikilla on se oma tili jo ennen puolison tapaamista, niin tuntuu jotenkin ajan haaskaukselta järjestää yhteinen. Kuitenkin joutuu sopimaan kumpi laskunmaksun käytännössä hoitaa. Yhteinen tili on varmasti johonkin maailman aikaan ollut ihan luontevaa, jos tiliä on tarvittu ensimmäisen kerran vasta naimisissa jo ollessa.

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   17.6.21 22:49:14

“ Miten minulla on sellainen käsitys, että tuollainen ratkaisu voi aiheuttaa ongelmia toisen kuollessa? ”

En tiedä Suomesta mutta meillä nimenomaan yhteistili on parempi koska jos toimen kuolee, ei hänen tileihinsä enää pääse ja ne menee perinnönjaon kautta mutta yhteistilillä olevat varat on yksin elossa olevan puolison koska ei voida osoittaa mikä osa olisi ollut sen kuolleen puolison. Se katsotaan siis taloustiliksi.

Meillä ainakin kätevämmin hoituu laskun maksut yhteistililtä koska mies hoitaa kaikki. Jos olisi erilliset tilit pitäisi nimenomaan tarkistaa onko jompikumpi maksanut tai jakaa laskut sopivasti. Myös jos rahat haluaa pitää turvassa on ne yleensä sellaisella tilillä johon ei ole korttia ylipäätään. Meiltä ainakin löytyy sen verran monta luottokorttia sekä niitä säästötilejä (joihin ei siis ole korttia) että ei oltaisi pulassa vaikka tili tyhjenisikin.

Lähettäjä: Murre 
Päivämäärä:   18.6.21 19:05:21

En vaan nainen tienaa paremmin ja enemmän niin mikäs tässä ollessa. Nainen hoitaa kulut ja isot hankinnat.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   18.6.21 19:30:42

Elän. Toki olen yhteiset lapsemme kasvattanut kotiäitinä. Miehellä on ollut täysi vapaus uraansa ilman kotityö velvotteita.
Tietysti olen myös säästänyt sukanvarteen, hoitanut eläkeasiat kuntoon jne.
Omaisuutemmekin on yhteistä, niin että jos siltä tuntuu että nuorempi maistuisi peremmalta tms. ei sekään olisi minulle mikään katastrofi.

Tästä elämästämme tuntuu moni olevan kateellinen ja katkera, vaikka asia ei ulkopuolisille kuulu niin saan välillä kuulla omituisia kommentteja.
Jännä juttu, itselle ei tulisi mieleenkään kommentoida toisten elämää tai raha asioita...