Lähettäjä: Vivian 
Päivämäärä:   11.4.21 18:27:20

Olen kolmekymppinen nainen. Minulla on monta sisarusta ja suhteemme isään on ollut hieman haasteellinen.
Muut sisarukset ovat aktiivisemmin yrittäneet pitää häneen välejä.

Minä olen tilanteeseen jotenkin niin loppu, että olen tehnyt päätöksen unohtaa koko ihminen. En ole kuullut hänestä muutamaan vuoteen ja syy miksi en ole itse ottanut yhteyttä on se, että pelkään jotenkin henkisesti hänen seurassaan. Muutama vuosi sitten isäni mursi veljeni sormen, kun he riitelivät näistä asioista.

Isäni päivittää kuitenkin aktiivisesti facebookia ja hehkuttaa siellä kuinka onnellinen on ja että hänellä on kaikki mitä tarvitsee. Hän asuu tällä hetkellä kaukana naisystävänsä kanssa, jonka haukkui meille lapsille niin rumasti, etten voi ymmärtää kuinka he ovat vielä yhdessä.

Olen siis todella väsynyt tilanteeseen ja jossain vaiheessa täytyy vain tehdä ratkaisu. Mietin kuitenkin kadunko sitä joskus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos isää olisi joskus kiinnostanut, olisi hän käyttäytynyt eri tavalla. Olen itse hoitoalalla töissä ja pakostikin mietin esimerkiksi niitä tulevaisuuden eläkepäiviä, kun isä tarvitsisi lastensa apua. Mielestäni olisi naurettavaa jos me silloin sitten oltaisiin läsnä. Olen myös jotenkin katkeroitunut siitä, että omaa vanhempaa ei kiinnosta yhtään.

En tainnut kysyä mitään, mutta saimpahan avautua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.21 21:35:32

FB on täynnä valhetta, jokainen ankeuttaja yrittää esittää onnellista elämää. Kuuntele sydämesi ääntä yhteydenpidon suhteen. Joillekin ihmissuhteille on sanottava kylmästi ei. Mutta lopullisia ratkaisuja ei tarvitse tehdä. Tilanteet voivat muuttua ja ihmisetkin. Iän myötä voit ajatella asioista toisin.

Lähettäjä: Ihana 
Päivämäärä:   11.4.21 21:52:22

Kuulostaa ihan samanlaiselle tilanteelle kuin minulla. Tein ratkaisun pitää isään 1-2 krt vuodessa yhteyttä viesteillä/puhelimitse. Hän ei itse siis ota yhteyttä ja tietää etten tule käymään vierailulle hullun naisystävänsä takia. Mutta tällä systeemillä isä on ilmeisesti onnellinen ja minä saan paremman omatunnon, kun en pistänyt täysin välejä poikki.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.21 22:02:20

Millaisessa tilanteessa se sormi murtui?

Inhimillistä on ettei laiteta välejä poikki puolisoon vaikka puolisolla ja lapsella olisikin sanaharkkaa. Eivät ne lapset kuitenkaan enää sinusta juuri välitä eivätkä elä jokapäiväistä arkea, on ihan ymmärrettävää että pyritään estämään omaa yksinäisyyttä puolisosta kiinni pitämällä. Eri asia olisi toki jos te lapset olisitte vielä lapsia eikä aikuisia.

Ja tuo fb, tiedän nytkin kahden ihmisen taustat jotka päivittävät joka päivä facebookiaan. Iloisia hyväntuulisia ja reippaita kuvia. Toisella nyt vaan on paha parisihdekriisi, työt loppumassa ja masennus, toinen taas sai ikävän sairausdiagnoosin ja pohtii jatkuuko elämä lainkaan. Monille kulissit on tosi tärkeät. Ei kannata kaikkea uskoa mitä näkee.

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   11.4.21 23:13:20

Jotkut isät - ja äidit - ovat niin ikäviä jasuorastaan vahingollisia lapsilleen että paras on katkaista välit tai ainakin pitää tooooodella pitkä etäisyys.
Se että saattuu olemaan vanhempi ei tarkoita että pätkääkään välittäisi lapsistaan. Suurin osa toki välittää mutta osa ei yhtään. Aloittajalla paska nakki: paska faija.
Ihan typerää muuten että sun faija on sun fb kaveri. Estä se heti. Ei vanhempien ja lasten kuulu olla fb kavereita vaikka olis lämpimätkin välit.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   11.4.21 23:23:32

Olen aloittaja sinun kanssa täysin samassa tilanteessa, paitsi olen viisi vuotta sinua nuorempi.

Mä näen kanssa että se ihminen on parempi pitää kauempana kun tiedän ettei siitä oikeasti mitään hyvää seuraa. Hänen puoleltaan ei ole ollut mitään väkivaltaa mutta todella kiero ihminen. Uuden naisystävän mukana katosi isä elämästä pikkuhiljaa kokonaan. Isä väittää naisen olevan väkivaltainen ja kumpikin puhuu toisistaan pahaa.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   11.4.21 23:30:10

Lopetimme sisaruksen kanssa myös kyläilyt kun muutti naisystävänsä luo. En ole nähnyt häntä nyt yli vuoteen, välillä laittelee viestiä ja soittaa. En kyllä pode yhtään huonoa omatuntoa tästä, tuskin tullaan ainakaan lähestymään enää ja apua ei ainakaan minulta heru vanhoille päiville. Tosi surullista että joku naisystävä menee omien lapsien edelle. Välillä kyllä isä on ajatuksissa mutta ehkä parempi pitää ne hyvät muistot vain.