Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   3.3.21 10:17:30

sellainen, että sen voi ottaa mukaan mihin tahansa? Esim. junalla vanhempieni tai siskon luo, kylään kavereille ym. Osassa näissä paikoissa siis omiakin koiria ja siskolla lapsia. Kaikille on siis ok, että koira kulkisi mukanani, kun se vaan osaa käyttäytyä. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.21 10:21:10

Pennusta asti vain mukaan joka paikkaan. Ehkä rodusta ja luonteestakin kiinni. Oman terrierin voi ottaa joka paikkaan hotellista ja ravintoloista lähtien, ei stressaa mistään ja on nätisti. Pennusta asti säännöllisesti kulkenut mukana ja matkustellut.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.3.21 10:25:51

Miksi oletat, että olisi ok ottaa koira mukaan "joka paikkaan"? Aika moni vetää tekohymyn naamalle ja mutisee sen "ei se haittaa", vaikka todellisuudessa ei todellakaan halua haisevaa ja sotkevaa rakkia lähimaillekaan. Koiranomistajien käsittämätön oman navan ympärillä pyöriminen vaan tiedetään, niin varsinkaan perheessä ei välttämättä haluta katkaista välejä vaan koitetaan vaan sietää sen yhden idiotismia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.3.21 10:26:43

Totuttaa koiran pennusta asti kulkemaan mukana, ei kai siinä sen kummempaa. Tosin koiran hermorakenne on synnynnäinen ominaisuus ja määrää paljolti sen miten koira suhtautuu uusiin tilanteisiin. Koira voi hyvinkin stressata esim pienistä lapsista tai ”henkilökemiat” ei osu yksiin muiden koirien kanssa. Oletan, että olet nuori ihminen ja hankkimassa koiraa?

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   3.3.21 10:35:13

Opettamalla koiran olemaan rauhassa aloillaan. Harvoin ketään häiritsee koira, joka lepää vierailun ajan esimerkiksi eteisessä pedillään. Tai on junassa hiljaa omalla paikallaan.

Lähettäjä: Pantera 
Päivämäärä:   3.3.21 11:19:33

Ei ole kokemusta kuin koirasta, joka ei osaa käyttäytyä missään. Ei ole minun 
Sitä ei voi viedä minnekään muualle kuin omistajan perheen luokse ja autossa matkustaminenkin on todella stressaavaa kaikille osapuolille.
Ulos vieminen on yhtä huutoa, kaikki ulkonaliikkujat ulistaan, rähjätään ja vedetään perään. Autolla matkustaminen vinkumista ja stressihengitystä lähes koko matka (vain 25min toiseen kuntaan,muualle ei mene). Aikuisiällään " pääsee" enää vain tuonne vanhemmille, ei muualle. Kaikissa paikoissa vahtii omistajaa eikä päästä muita lähelle ainakaan hyvällä.
Joku on napsahtanut tämän otuksen päässä pahasti...

Lähettäjä: Er 
Päivämäärä:   3.3.21 11:42:09

Panteran tapauksen koira kuulostaa äärimmäisen stressaantuneelta tapaukselta. Koiralle liian vaikeat tilanteet ja pitkittynyt stressi laukaisevat monesti resurssien vahtimisen tarpeen ja nuo kaikki muutkin käytösmallit. Koirakouluttaja olisi paikallaan.
Särähtää korvaan kun sanot että koiralla jokin napsahtanut päässä tai ei osaa käyttäytyä, onko sille ikinä annettu edes työkaluja käyttäytymiseen noissa tilanteissa?
Ei jokainen koira ole sellainen jonka voi vain heittää tilanteisiin ja olettaa sen itse keksivän miten niissä tulisi toimia.

Kaikista koirista ei myöskään tule ikinä joka paikan höyliä, jotka kestäisivät ketä tahansa vierasta koiraa ja ihmistä. Leppoisilla seurakoiraroduilla paremmat saumat tähän , mutta ei ole mitenkään itsestäänselvyys.
Ylipäätään se on koiralta paljon vaadittu että pärjää missä tahansa ympäristössä missä seurassa vain, kun alkukantaisemmat vaistot sotivat tätä vastaan.

Minulla on 1/3 koirasta ollut sellainen jonka on voinut ottaa juna-asemille, ravintoloihin, kylään mihin vaan jne. Mutta kaksi muuta olleet enemmän oman lauman koiria jotka eivät yksinkertaisesti viihdy hälinässä tai kaikkien vieraiden lääpittävinä. Ja tämä yksi seurakoira sattui olemaan noutajasekoitus, muut kaksi paimen-pystykorvamixejä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.3.21 11:45:59

” Miksi oletat, että olisi ok ottaa koira mukaan "joka paikkaan"? Aika moni vetää tekohymyn naamalle ja mutisee sen "ei se haittaa", vaikka todellisuudessa ei todellakaan halua haisevaa ja sotkevaa rakkia lähimaillekaan. Koiranomistajien käsittämätön oman navan ympärillä pyöriminen vaan tiedetään, niin varsinkaan perheessä ei välttämättä haluta katkaista välejä vaan koitetaan vaan sietää sen yhden idiotismia.”

Aloittajan mainitsemiin paikkoihin koira on ok ottaa mukaan. Miksi itse olet niin idiootti, että vedät sen tekohymyn naamalle ja valehtelet? Turha siitä on muita syyttää, kun itse on urpo.

Koira on hyvä opettaa olemaan kaikkialla, vaikka sitä ei aikoisikaan aina ottaa mukaan. Koirat on myös sellisia, ettei ne viihdy yleensä yksin. Eli jos koiraa ei raahaa mukanan, on oltava sitten paljon kotona. (Äläkä sekoita sitä, ettei viihdy yksin vs ei ole opetettu olemaan yksin. Hyvinkin yksinään käyttäytyvä koira kärsii yksinolosta)

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   3.3.21 11:55:28

Jaa-a, mun kolmesta koirasta yhtäkään ei ole tarvinnut erikseen kouluttaa tuohon. Ekasta kerrasta lähtien ovat osanneet matkustaa sivistyneesti ja rauhassa niin autossa, junassa, bussissa kuin veneessäkin, eivät riehu ja rellestä kyläpaikassa vaan köllöttävät kuin kotonaan. Ovat olleet myös isoissa ulkoilmatapahtumissa (mm. Pride), eivät stressaa väenpaljoutta ja halukkaita silittelijöitä, ottavat rennosti. Kulkevat vaivattomasti niin ravintolassa kuin kaveriporukan puistopiknikillä, eikä tarvitse vahtia ja kytätä että koira kaataa juomat tai kuolaa ruuat.

Kaikki koirani ovat vinttikoiria, 1xgreyhound ja 2xwhippet.

Lähettäjä: piski 
Päivämäärä:   3.3.21 12:05:14

Minäkin tiedän vain sellaisen, jota ei osattu opettaa. Isokokoinen koira, joka on oikea täystuho. Kiusaa kyläpaikan eläimiä, oikein tahallaan yrittää saada aikaan kaaosta ja ison kokonsa vuoksi satuttaa helposti pienempiään ja saa ne pelkäämään. Hyppii lapset ja melkein aikuisetkin nurin. Hyppii tasoja vasten ja varastaa kaiken syötävän mitä löytää. Tiputtaa häntää heiluttamalla koriste-esineet. Häslää ja häseltää, ei oikein osaa rauhoittua. Hihnaan joutuessaan volisee ja vinkuu, pyörii levottomasti, puree hihnaa ja yrittää koko ajan singota hihnasta huolimatta johonkin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.3.21 12:58:50

Ottamalla koiran sallittuihin paikkoihin mukaan jo pennusta ja opettamalla sille, miten sen missäkin tilanteessa haluaa toimivan. Jos se on vaikka junassa levoton, opetat sen kotona rauhoittumaan jonka jälkeen voit pyytää sen rauhoittumaan myös siellä junassa. Jos se osaa rauhoittua siellä ilman opettamista, niin hyvä, ja anna rauhalliset kehut aina välillä.

Lapsiin kannattaa myös totuttaa jo pennusta, niin pääsee helpommalla. Lapsiin tottumattomalle koiralle pienet, huitovat, säntäilevät ja outoja ääniä pitävät lapset voivat olla hyvinkin stressaava kokemus. Ja se stressi voi sitten purkautua huonona käytöksenä. Eipä sekään ole sen ihmeellisempää, kerrot lapsille miten pennun kanssa toimitaan ja pennulle miten lasten kanssa toimitaan, eli taas ne kehut kun penska tekee oikein.

Ei se kovin monimutkaista ole. Haasteita tulee sitten, jos koiralla on hermorakenteessa ongelmaa, jos se on erittäin vilkas, reaktiivinen tmv. Mutta usein niidenkin kanssa pärjää, kun koulutuksessa huomioi koiran puutteet ja on sen tukena :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.3.21 13:46:51

No luonnollisesti osa koirista vaatii paljon koulutusta, että oppivat, osa tekee luonnostaan kuten toivottu. Osan kanssa pitää aloittaa uusissa paikoissa käynti tosi varovaisesti, jos ovat todella arkoja. Silloin ei voi kerralla työntää niitä täpötäyteen kauppakeskukseen kaikkien lääpittäväksi ja olettaa että pentu rauhoittuu ja suhtautuu hyvin. Osalle se on täysin fine ja ne voi sosiaalistaa aika reippaasti kaikkeen.

Juju onkin, että koiraa pitää osata lukea. Mutta ei voi jäädä liikaa aristelemaan ja välttelemään. Pitää tunnistaa, kun koiran sietokyky on menossa raijoillaan, tai kun se väsyy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.21 14:19:51

Tuo on pääasiassa kiinni ihan koiran synnynnäisestä luonteesta, hermoista ja itsevarmuudesta, jota voi vain tukea koulutuksella.

Mutta jos tarvittavia palikoita ei ole, ei koirasta tule helppoa millään ja jos taas se synnynnäisesti sitä on, on erittäin vaikeaa saada sitä käyttäytymään mitenkään toisin.

Eli ihan ensimmäisenä: valitse huolella pentu ja kysele koiran vanhemmista millaisia ne ovat. Katso vielä pentuja, kuka vaikuttaa tasapainoiselta ja rohkealta?

Koulutuksesta sitten sen verran, että huolehdi, että koira saa hyviä kokemuksia ympäristöstään. Laatu ennen määrää. Ja pidä koiraa mahdollisimman paljon mukana aina kun voi varsinkin ensimmäiset vuodet, jos se vain näyttää sopivan koiralle eikä koira ole stressaantunut tai ahdistu.

Lähettäjä: Pantera 
Päivämäärä:   3.3.21 19:12:10

"Särähtää korvaan kun sanot että koiralla jokin napsahtanut päässä tai ei osaa käyttäytyä, onko sille ikinä annettu edes työkaluja käyttäytymiseen noissa tilanteissa?"

Tuskin on, ainakaan viimeisen 3v en ole huomannut omistajassa mitään muutoksia asian suhteen(minkään kouluttamisen suhteen). Antaa huutaa ja rapsuttelee joskus, että lakkaisi huutamasta(autossa). Huomiotahan se kerjää ja kun ei saa sitä niin turhautuu. Rauhoittuu vasta kun omistaja on istunut paikallaan tarpeeksi kauan->tietää ettei lähde heti. Mutta heti kun lähtee paikaltaan, nousee koirakin.

Varjostaja siis ja aivan maanisesti kiinni omistajassaan. Kai kaikki on lähtöisin siitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.21 19:44:48

"Tuo on pääasiassa kiinni ihan koiran synnynnäisestä luonteesta, hermoista ja itsevarmuudesta, jota voi vain tukea koulutuksella."

Tämä. Valitsemalla rodun ja vanhemmat voit parhaiten yrittää vaikuttaa näihin ominaisuuksiin.

Itsellä on ollut ihan laidasta laitaan koiria. Yksi sellainen, joka täysin hätkähtämättä sopeutui tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka sitä ei siihen erikseen edes koulutettu. Koira mm. muutti kirjaimellisesti keskeltä metsää kaupunkiin ilman merkkiäkään stressistä. Siis aivan pystymetsästä, jossa lähin naapuri yli kilometrin päässä. Ei haitannut ihmiset, koirat, hälinä ja kaupungin äänet. Tämän koiran pystyi ottamaan mihin vain, milloin vain, kenen kanssa vain, aivan ongelmitta koiralle täysin uusiinkin tilanteisiin. Se oli aina rauhallisen itsevarma, en muista sen koskaan provosoituneen tai pelänneen mitään ympärillään tapahtuvaa. Yhden ainoan kerran se karkotti kipakkaan sävyyn pari lähestyvää ja uhkaavan oloista humalaista huutelijaa, kun mukana olleet lapset pelkäsivät näitä.

Sitten on ollut yksi, jota ei esim. muuton jälkeen olisi voinut kuvitellakaan jättävänsä heti yksin uuteen asuntoon, vaan se piti siihen pitkän kaavan mukaan opettaa. Samoin ei olisi tullut kuuloonkaan, että koira olisi odottanut yksin vaikka hotellihuoneessa sillä välin kun ihmiset käyvät syömässä. Piti aina vähitellen siedättää uusiin ihmisiin, uusiin paikkoihin, uusiin tilanteisiin jne. Tämän kanssa tehtiin myös hartiavoimin töitä rähjäämisen kanssa, kun oli epävarma tyyppi ja tulkitsi helposti uhkaksi kaikki vähänkään (koiran näkökulmasta) "epäilyttävät" tilanteet.