Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.11.20 18:35:44

..tapasin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ihmisen, jonka jälkeen ymmärrän, miksi tätä piirrettä ei hirveästi arvosteta. Kyseessä eräs poikaystäväni sukulainen, joka vastaa jokaiseen kysymykseen mahdollisimman harvasanaisesti eikä KOSKAAN esitä vastakysymyksiä. Keskustelut hänen kanssaan muistuttaa enemmän haastattelua kuin kahden ihmisen vastavuoroista keskustelua, ja ne ovat luokkaa:
"Moi, mitä kuuluu?" "Hyvää" "Kiva kuulla, mitä oot viime aikoina tehnyt?" "Lenkkeillyt" "Oi kun kiva, lenkkeiletkö useinkin?" "Joo"
Tuo ei siis ole mikään oikea keskustelumme, mutta tuota luokkaa ne kuitenkin aina ovat. Poikaystäväni mukaan hän on aina tuollainen. Todella väsyttävää yrittää kohteliaisuudesta pitää keskustelua yllä, kun tietää ettei se tuota minkäänlaista hedelmää..

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   25.11.20 18:44:57

Jouduin kerran kaverini häissä tällaisen viereen. Lopulta lakkasin yrittämästä jututtaa. Oli aika vaivautunut ilmapiiri kieltämättä.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.11.20 18:48:14

Onko tuollaisen tuppisuun kanssa pakko yrittää pitää "keskustelua" yllä? Ei kai se heitä loukkaa, jos saavat olla hiljaa?

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Kehvatsu 
Päivämäärä:   25.11.20 18:49:43

Minä olen ehkä vähän ärsyttävänkin ulospäinsuuntautunut, mutta koskaan ei ole kenenkään hiljaisuus ollut mikään ongelma. Tosin lähes kaikilla tapaamillani hiljaisilla ihmisillä on ollut edes jotakin sanottavaa johonkin, pitää vain osata nykiä niistä oikeista naruista. Itse olen aidosti sosiaalisena ihmisenä aika hyvä saamaan ihmiset ulos kuoristaan, jopa ne pahimmat joojottelijat. Vaikka tuttusi ei tykkäisikään small talkista, voit kokeilla jotakin syvällisempää kuin päivän tekemiset. Ehkä hänestä silloin löytyykin se sisäinen papupata ;-)

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.11.20 18:51:05

Tuppisuu tässä terve. Osaan kyllä vastata, jos kysytään, enkä ole ujo, mutta smaltalk ei kiinnosta. Vaivaannuttavampaa on esittää muka kiinnostunutta toisen asioista kyselemällä samaan tyyliin kuin aloituksessa. Olen vain tyytyväinen, jos se vieruskaveri ymmärtää olla hiljaa, eikä tunnelma osaltani ole yhtään vaivautunut.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.11.20 18:53:12

No miks ihmees luulet et ihminen välttämättä itse haluaisi olla hiljainen?
Tai toisaalta joku ei vaan jaksa yrittää väkisin vääntää juttua jonkun puolitutun kanssa.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Duu 
Päivämäärä:   25.11.20 18:53:43

Ei sun ole pakko pitää keskustelua yllä, jos toinen osapuoli ei halua lähteä mukaan. Joillekin hiljaisille toimii, että ei kysrle kauheasti vaan kommentoi vain jotain asiaa ja katsoo, lähteekö toinen mukaan. Todennäköisesti hän on vain hitaasti lämpiävä tai ei ole kiinnostunut juttelemaan. Se voi tuntua epäkohteliaalta, mutta älä ota stressiä itsellesi. Toiset vaan ovat hiljaisia.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Introvertti 
Päivämäärä:   25.11.20 18:55:53

"Todella väsyttävää yrittää kohteliaisuudesta pitää keskustelua yllä, kun tietää ettei se tuota minkäänlaista hedelmää.."

Tässäpä se avain onkin. Kaikki eivät jaksa pitää yllä turhanpäiväistä keskustelua kun tietävät ettei se johda mihinkään. Sitä häissä tavattua kumminkaimaa ei tulla enää koskaan näkemään kuin korkeintaan ohimennen jossain samankaltaisessa tilanteessa, joten ei ole kiinnostusta laittaa yhtään energiaa tyhjänpäiväisen kohteliaisuusjutustelun ylläpitoon.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: .. Ööö 
Päivämäärä:   25.11.20 18:56:55

Toiset osaa olla hiljaa,jos ei oo järkevää sanottavaa. Toiset ei.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   25.11.20 19:14:30

Olin itse tällainen tentattava, kun viereeni istui urheilukatsomossa ihminen joka on kyllä ystäväni kaveri mutta emme ole keskenämme juuri tekemisissä. Hän jaksoi haastatella minua 2 tuntia. Arvelin että piti minua varmaan törppönä, mutta ois me voitu vaan katsoa sitä ottelua hiljaakin.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.11.20 19:30:46

Mun ex oli tällainen puhumaton tapaus ja tosi nopeasti opin olemaan ottamatta sitä minnekään mukaan. Jos oltiin mun kavereiden kanssa jossain, niin ei puhunut koko iltana sanaakaan. Ei sanonut mitään, ei vastannut kenellekään mitään ja välillä aina itkeä tirautti muutaman kyyneleen. Tosi vaivaannuttavaa. Omien kavereidensa kanssa kyllä jutteli eikä edes mistään kovin syväluotaavasta vaan ihan tavallisista arkipäivän asioista. Suhteen alkumetreillä puhui mulle suht paljon, mutta sitten kuukausien ja vuosien aikana hiljeni melkein kokonaan. Välillä otti päähän kun saattoi kaverinsa kanssa puhua puolessa tunnissa enemmän kuin mun kanssa koko kuukautena.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.11.20 19:42:20

Itse olen kanssa törmännyt tällaisiin ihmisiin silloin tällöin. Eihän siinä, saa sitä olla tuollainen. Mutta kannattaa myös pitää mielessä, että jos ei edes yritä, sillä on vaikutuksia: helposti silloin jää ikään kuin ulkokehälle, ei ehkä kutsuta yhteisiin rientoihin, tai kun mietitään sopivaa työntekijää, ei soiteta sille hiljaiselle tms. Eikä se ole mitään syrjintää, saa olla introvertti ja keskittyä olennaiseen, mutta jos aktiivisesti viestittää, että minua ei vain kiinnosta edes yrittää, niin ihmiset jossain vaiheessa vain lakkaavat tosiaan yrittämästä.

Ja joo, itsekin olen ujo ihminen. Olen vain tehnyt ihan tietoisesti töitä sen kanssa, että saan suuni auki ja kykenen kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.11.20 19:49:32

"Lähettäjä: Joo
Päivämäärä: 25.11.20 19:44:11

Niiiin... Osa meistä hiljaisista ei ole ujoja, vaan ihan aidosti muut ihmiset ei kiinnosta. :D"

Mä olen klassinen misantrooppi enkä oikeasti välitä muista ihmisistä pätkän vertaa. Mua ei tippaakaan hetkauta jos vaikka joku työkaveri kuolee. Silti osaan olla oikeinkin puhelias ja sydämellinen jos katson sen oman itseni takia tarpeelliseksi. En jaksa mitään turhaa lätinää, joten mahdollisuuksien mukaan jätän menemättä tilaisuuksiin joista en usko hyötyväni mitenkään. Ja siis hyötyminen voi olla esimerkiksi sitä, että mulla on kiva ilta hyvien kavereiden kanssa.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   25.11.20 19:52:42

"helposti silloin jää ikään kuin ulkokehälle, ei ehkä kutsuta yhteisiin rientoihin"

Ja tässä menettää mitä? Yhteiset riennot tai tyhjänpäiväisyyksiä puhuvien seura ei voisi tosiaan vähentää kiinnostaa. Pikemminkin tunnen salaa pientä ylemmyyttä ja myötähäpeää heidän typeriä juttujaan kohtaan, ja he harhaisena sitten kuvittelevat että itken heidän seuransa perään. Samanhenkiset ihmiset eivät minua ole koskaan "hyljeksineet".

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Solei 
Päivämäärä:   25.11.20 22:48:43

Mielestäni tuo on pelkästään epäkohteliasta ja ylimielistä käytöstä. Ellei sitten ole joku ns. nepsy asia tyyliin sosiaalisten tilanteiden pelko, autisti, psykopaatti, tms.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   25.11.20 23:05:29

En kyllä ymmärrä miksi sellaisten ihmisten, jotka halveksivat muita ihmisiä, täytyy ängetä sosiaalisiin tilanteisiin pilaamaan muiden ilta. Pysyisivät kotona eivätkä tulisi paikalle.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.11.20 23:12:48

"Lähettäjä: No
Päivämäärä: 25.11.20 23:05:29

En kyllä ymmärrä miksi sellaisten ihmisten, jotka halveksivat muita ihmisiä, täytyy ängetä sosiaalisiin tilanteisiin pilaamaan muiden ilta. Pysyisivät kotona eivätkä tulisi paikalle."

Olen kanssasi samaa mieltä. Mä valikoin seurani todella tarkkaan enkä yhtään jaksa tuhlata aikaani ihmisiin, joita pidän yhdentekevinä. Tämän vuoksi menen vain sellaisiin tilaisuuksiin, joissa uskon viihtyväni. Ei tulisi mieleenkään mennä minnekään, missä joutuu käymään tuollaisia "on ilmoja pidellyt" keskusteluja. Vieraat ihmiset eivät ole ongelma, jos mä etukäteen tiedän että ovat älykästä oman henkistä sakkia.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Kip 
Päivämäärä:   25.11.20 23:19:45

Maailma olisi kaikille kivempi jos nämä evvk hiljaiset tosiaan pysyisivät kodeissaan. Juuri koskaan heistä ei paljastu mitään hyvää sitten kun alkavat puhumaan.
Hiljainen on useimmiten joko ilkeä kyttääjä joka ei anna itsestään mitään tai vaan niin tyhjä ettei ole mitään sanottavaa.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ää 
Päivämäärä:   25.11.20 23:25:37

"LähettäjäSolei

Päivämäärä25.11.20 22:48:43

Mielestäni tuo on pelkästään epäkohteliasta ja ylimielistä käytöstä."

Samaa mieltä. Tosi epäkohteliasta kysellä ja jankata, kun kerran selvästi näkee, ettei toista kiinnosta jutella. Ja ylimielistä ajatella, että minun tapani toimia ja käyttäytyä on se oikea johon tuon "hiljaisenkin" tulisi pyrkiä.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Solei 
Päivämäärä:   25.11.20 23:28:55

Niin, sellaisia ne superälykkäät uniikit lumihiutaleet ovat.

Mahtaa olla kauheaa, kun tällaisen elämässä voi joskus tapahtua jotain, josta syystä saattaa olla itseään huomattavasti tyhmemmän yhdentekevän ihmisen tarjoaman avun varassa. Vaikkapa sairaalassa joku tyhmä hoitaja joutuu auttamaan vessaan leikkauksen jälkeen ja saattaa yhdentekevänä ihmisenä vaikka puhua jotain todella pitkästyttävää. Tai joku äärettömän tyhmä saattaa vaikka hoitaa äärettömästi älykkäämmän omistamaa hevosta täysihoitotallilla, sillä aikaa kun tämä ihmiskunnan kruunu on esimerkiksi töissä. Tai saattaa tulla vaikkapa remontti, jota joku sietämättömän typerä timpuri tulee tekemään ja tuollaisen moukan kanssa voi joutua vaikka yrittämään jonkinlaista kommunikointia.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Solei 
Päivämäärä:   25.11.20 23:41:23

Yhdellä sanalla kolmeen eri keskustelusävyiseen kysymykseen vastaaminen on huonoa käytöstä. Eikö kotona vanhemmat opettaneet olemaan kohteliaita?

Parilla kolmella sanalla vastaaminen on jo ihan kohteliasta ja siitäkin toinen keskustelija jo hyvin pian ymmärtää, että ei tästä keskustelua synny ja jättää sikseen eikä mitenkään jankkaa. Ei se ole mikään kenenkään ”oma tapa” vaan kyseessä ovat ihan normaalit käytöstavat.

Ihanko totta tämä on jollekin uusi asia?! Missä maakuopassa oikein olette kasvaneet?

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   25.11.20 23:49:44

"Mahtaa olla kauheaa, kun tällaisen elämässä voi joskus tapahtua jotain, josta syystä saattaa olla itseään huomattavasti tyhmemmän yhdentekevän ihmisen tarjoaman avun varassa. Vaikkapa sairaalassa joku tyhmä hoitaja joutuu auttamaan vessaan leikkauksen jälkeen ja saattaa yhdentekevänä ihmisenä vaikka puhua jotain todella pitkästyttävää. Tai joku äärettömän tyhmä saattaa vaikka hoitaa äärettömästi älykkäämmän omistamaa hevosta täysihoitotallilla, sillä aikaa kun tämä ihmiskunnan kruunu on esimerkiksi töissä. Tai saattaa tulla vaikkapa remontti, jota joku sietämättömän typerä timpuri tulee tekemään ja tuollaisen moukan kanssa voi joutua vaikka yrittämään jonkinlaista kommunikointia"

Eli hoitajat, hevostenhoitajat ja remppamiehet ovat tyhmiä? En muutenkaan ymmärrä miten tämä liittyy mihinkään.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.11.20 23:54:04

Minäkään en ole mikään puheliain tyyppi. Mutta jos on aihe keskusteluun ja vastapuoli osaa myös keskustella (itsensä pönkittäminen ja päälle puhuminen ei ole keskustelua), niin multa voi tulla hyvinkin syväluotaavia, analyyttisia kommentteja. Olen hyvä kuuntelemaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan asioita. Mun kanssa on siis helpompi puhua asioista kuin säästä ja mitä on eilen tehnyt.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   25.11.20 23:55:31

Mun Tinder matchit on aina tämmösiä.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.11.20 00:23:45

.... / mul on ainakin hankaluuksia puhua vieraan tuntemattoman kanssa, etenkin viestittelyn kautta. En osaa sellaista luontevasti. :/

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   26.11.20 00:33:07

Puhumishaluton ihminenhän voisi myös ihan reilusti sanoa, että hei, katsoisin tätä elokuvaa mielummin juttelematta. Sitten sen vieruskaverin ei tarvitse pitää mitään monen tunnin monologia ja keksiä koko ajan uusia aiheita. Harvoin small talk antaa mitään kenellekään, joten monesti voi samalla vaivalla olla hiljaa. Tuntemattomien(kin) ihmisten kanssa on kiva jutella, jos heillä on oikeasti jotain annettavaa. Esimerkiksi mä päädyin puhumaan täysin tuntemattoman henkilön kanssa kolme minuuttia ensitapaamisen jälkeen siitä, kuinka mongolit valtasivat Puolan 1200-luvulla. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni oikeasti nauttii kohteliaisuusfraasien vaihtamisesta jonkun ohikulkijan kanssa.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 01:08:07

Se on jotenkin tosi vaivaannuttavaa seurattavaa kun kaikkien kanssa narusta juttua tekevät ekstrovertit "hyvää hyvyyttään" yrittävät kiusaantuneina pitää yllä yksipuolista keskustelua.

Tulee olo, ettei oikein osata lukea ihmisiä ja vielä vähemmän ymmärretään sen päälle millaisia esim. Aspergerit ovat.

Minusta se kielii huonoista sosiaalisista taidoista jos väenvängällä yritetään repiä sellaisesta ihmisestä small talkkia ulos, joka ei sitä arvosta millään lailla, vain jotta itsellä olisi mukava olla. Kun sitähän sä sillä haet, yrität helpottaa omia kiusaantuneita fiiliksiä, se hiljainen tyyppi taas on tottunut siihen vähäpuheisuuteen, kunnes aloittajan kaltainen osuu paikalle kyselemään ai JAA, no missäs olit lenkillä? :):)

Te sosiaalisemmat voisitte ottaa sen verran vastuuta itsestänne kun pidätte itseänne sosiaalisesti taitavampana osapuolena, että opitte lukemaan erilaisia ihmisiä ja alatte hahmottamaan milloin joku ihminen kaipaa jatkuvaa puhetulvaasi ja milloin ei.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 01:14:36

: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...
Lähettäjä: Solei
Päivämäärä: 25.11.20 22:48:43

Mielestäni tuo on pelkästään epäkohteliasta ja ylimielistä käytöstä. Ellei sitten ole joku ns. nepsy asia tyyliin sosiaalisten tilanteiden pelko, autisti, psykopaatti, tms

^ Miksi se on epäkohteliasta? Nepsyjä, adhd:t, skitsofreenikot, assit, erityisen ujot, sos.tilanteiden pelkoiset... Maailma on erilaisia ihmisiä pullollaan.

Se ei jokaiselle kumminkaimalle kuulu miksi on tyypillistä hiljaisempi, ja aika tökeröä kuvitella että jokaisen ihmisen yksityiskohtaiset asiat kuuluvat jokaiselle joka haluaa juuri tämän jonkun kanssa turhaa small talkkia.

Joten: et voi ikinä tietää onko jollain tapaamisellasi ihmisellä esim. Asperger, adhd, skitsofrenia tai vaikka se sos. Tilanteiden pelko, niin miksi edes lähdet leimaamaan ihmisiä ylimieliseksi tai epäkohteliaaksi? Eikö tuo ole aika tökeröä käytöstä? Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat, jos joku ei lähde kanssasi keskusteluun, ei hänen tarvitse ja kyllä teidän ekstroverttien itsetunnon se pitää kestää etteivät kaikki ole kiinnostuneita teistä.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 06:59:31

Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa että jos ihminen kykenee kommunikoimaan muiden kanssa hän olisi automaattisesti ekstrovertti. Itse olen varsin sosiaalinen, mutta introvertti ennemmin tässä suhteessa.

Näistä muutamien hiljaisten kommenteista tulee kyllä mielenkiintoinen kuva hiljaisista. Täällä on säännöllisesti topikkeja, jossa mietitään miten saisi uusia tuttavia tai miksi jään ulkokehälle opiskeluporukoissa. Yritän sanoa, että kannattaa miettiä silloin myös omaa käytöstään, mitä viestittää muille. Tänne kommentoineiden hiljaisten kommentit viestittävät, että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tämä on tavallaan hirveän vapauttavaa; minun ei siis olisi tarvinnut edes yrittää tutustua siihen yhteen hiljaiseen ja ujonoloiseen tyttöön meidän vuosikurssilta, sillä häntä ei luultavasti vain kiinnostanut. Oli meidän vuosikurssilla sellaisiakin, joista näin että heitä ei oikeasti kiinnosta, mutta heidän itsevarma olemuksensa kyllä kertoi senkin.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.11.20 08:15:00

Olen myös hiljainen, ja tavallaan ymmärrän tuon mitä muut sanoo, että ei edes kiinnosta jutella. En ole itse ihan samaa mieltä, olen aina kokenut ongelmalliseksi sen että en osaa mennä porukkaan mukaan ja toisaalta sosiaalisena oleminen myös väsyttää. Tämän takia olen oppinut tyytymään tilanteeseen ja syntyy jonkinlainen suojelumekanismi, ja hetkittäin saattaa ajatella että "eipä mua kiinnostakaan, en jaksaisikaan nyt keskustella". Eihän se totta kuitenkaan omalta osaltani ole.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 08:19:55

^sosiaalisuus ja keskustelutaito ovat Taitoja: niitä voi harjoitella. Ne eivät ole mitään sellaista, jonka kanssa synnytään ja sitten porskutetaan menemään hautaan saakka. Se ON väsyttävää, sosiaalisista tilanteista saa väsyä. Mutta samalla se sosiaalisuus on ihmisenä olemisen ydintä, ja suurimmalle osalle kuitenkin palkitsevaa. Kannustan siis lämpimästi hyppäämään syvään päähän, räpiköimään ja oppimaan! Et ole ainut joka joutuu harjoittelemaan näitä taitoja.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   26.11.20 08:43:27

Eikö äiti ole opettanut, että vaikeneminen on kultaa?

Kyllä mä pidän epäkohteliaana väkisin utelua, se ei ole small talkia. Jos hölösuisuus on jonkun työpaikan yksi rekrytointiperuste, ei hiljaisemmalle, ujommalle tai introvertimmälle sellainen työpaikka varmastikaan olisi mukava. Heille sopii paremmin työympäristöt, missä on työrauha eikä välttämätön pakko osallistua sihteerin kissanristiäisiin. Onneksi näitä on.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 08:47:36

^tästähän tästä puhuttiin, eikö vain? On aikamoinen jatkumo täydellisestä tuppisuusta jatkuvaan hölöttämiseen. Olisi hienoa, jos ihmiset osaisivat huomioida toisensa erilaisissa tilanteissa, mikä tarkoittaa toisinaan tilan antamista, toisinaan edes hienoista yritystä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja toisen ihmisen läsnäolon huomioimiseen.

Ja ei, vaikeneminen ei tosiaan ole kultaa.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   26.11.20 08:56:06

Kohteliasta huomiointia on se, kun istuessa vieraan viereen tervehtii ystävällisesti ja esittelee itsensä.

Törppöä utelua on, jos toinen ei vaikuta haluavan jakaa elämäänsä kanssasi:
Mitäs sinä teet työksesi? Missä opiskelet? Kiska valmistut? Miksi venyy?
Oletko naimisissa? Onko sinulla poikaystävä? Mitä hän tekee työkseen?
Onko sinulla lapsia? Miksi on? Miksi ei ole?
Onko sinulla koira? Miten kellään voi olla kolme koiraa!
Missä asut? Miksi asut maalla? Eikö siellä ole hirveän tylsää? Miksi asut lähiössä? Eikö siellä ole hirveän levotonta? Miksi asut keskustassa? Eikö siellä ole hirveän kallista ja autoa ei saa mihinkään?
Miksi sinulla ei ole autoa? Miksi sinulla on sellainen auto?

Plääh.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   26.11.20 09:02:52

Joo, tollaiset ihmiset ärsyttää itseä paljon. Mutta ei siinä, en väkisin tenttaa enkä erikoisemmin ystävysty, koska olen itse puhelias ja eloisa. Haluan tutustua siihen toiseen ihmiseen, kuulla hänen mietteitään jne. Aika hankalaa se vain on, jos toinen möllöttää hiljaa ja vastaa yhdellä sanalla. Se on mulle merkki, että toista ei kiinnosta, joten möllöttäköön rauhassa. Ja kuten joku sanoi, tuollainen käytös on epäkohteliasta myös. Samaan tapaan toki se väkisin tenttaaminen on epäkohteliasta. Ja kyllä, moni asia voi olla epäkohteliasta, vaikka kuin ois selityksenä mikä diagnoosi. Se on silti epäkohteliasta. Olen itsekin ADHD:na joutunut opettelemaan käytöstapoja ja juuri sitä, että annan muillekin tilaa, en juoksee pää kolmantena jalkana ja mietin ennen kuin teen asioita. Ei diagnoosi saa olla este itsensä kehittämiselle.

Ja uskon, että eipä tollaista tuppisuu-ihmistä haittaa jäädä sinne "ulkokehälle". Jos haluaa olla hiljaa ja itsekseen, niin luultavasti tykkää olla itsekseen. Jos haluaa seuraa, niin luultavasti yrittäis ees vähän small talkia.

Ja kyllä, vaikka koen olevani ADHD ja extrovertti, niin nautin silti myös yksin olemisesta, hiljaisuudesta ja myös väsyn ihmisten kanssa keskusteluista. Ei se ole meillekään mitään kevyttä ja pelkästään hauskaa olla sosiaalisia. Keskustelut vaativat miettimistä ja niissä pitää reagoida nopeasti. Seurattava toisen kehonkieltä, ääntenpainoja, aihetta mistä puhutaan, miltä kantilta aiheesta puhutaan, mitä tiedän itse? onko minulla kerrottavaa? Mitä voisin tuoda aiheeseen lisää? Voinko tuoda mitään, vai onko todettava, että en tiedä asiasta tarpeeksi? Ja jos joku vaikka ärsyttää puheillaan, niin hillittävä oma kieli ja käyttäydyttävä ja mietittävä jotain "hälläväliä"-sanottavaa, mahdollisesti vaihdettava aihe tai poistuttava keskustelusta jne.

Kaikki tuo vaatii harjoittelua. Toistoja. Keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. Ja usein jos on hyvin intensiivisiä keskusteluja, niin olen aivan naatti niiden jälkeen. Mutta olen myös luultavasti oppinut paljon uutta ja mahdollisesti saanut uusia tuttuja ja ehkä jopa ystävyyden alun.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.11.20 11:14:03

Itse olen hiljainen ja hyvin ujo. Kärsin oikeasti siitä et mulla ei juurikaan puheenaiheita ole helposti.
Mä tykkään et mulle tullaan juttelemaan. Se on ihanaa. Sit kun vähän tutustun niin juttelu alkaa luonnistaa vähän paremmin. Kiitos kun tulette juttelemaan sille kuka istuu sivuummalla.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.11.20 11:20:56

"Sitä häissä tavattua kumminkaimaa ei tulla enää koskaan näkemään kuin korkeintaan ohimennen jossain samankaltaisessa tilanteessa, joten ei ole kiinnostusta laittaa yhtään energiaa tyhjänpäiväisen kohteliaisuusjutustelun ylläpitoon."

Sitten jää enää epäselväksi, miksi henkilö viitsii edes osallistua koko tilaisuuteen. Kas kun niiden juhlien vähän niinku koko pointti on se, että tavataan ihmisiä, seurustellaan ja jutellaan mukavia.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   26.11.20 11:46:40

Heiheihei! Niiden häiden tarkoitus on juhlistaa hääparia!

Et voi tietää, onko se parjaamasi mörökölli vaikkapa sulhasen tuki ja turva ollut jossain tilanteessa, vaikkei mikään suupaltti olisikaan. Hänellä on aivan yhtäläinen oikeus olla häissä vieraana kuin sinullakin, hänet on kutsuttu ja haluttu sinne, ja hän on hääparin vuoksi sinne tullut, ei sinun vuoksesi. Riennä jonkun puheliaamman seuraksi. Se että Amanda-täti kyselee hikilenkkireittejä ja eturauhasvaivojen tilaa henkilöltä, joka ei niistä halua tuntemattomille avautua, ei ole tahdikasta.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 12:06:31

Eiköhän tuossa ole ihan tavallisista keskusteluista kyse; siitä, ettei se hiljainen osapuoli ollenkaan ottaannu mihinkään keskusteluun, eikä siitä että tässä ollaan porukalla utelemassa kaikkein henkilökohtaisimpia sielujen syvyyksiä. Vaan en tiedä, ehkä jollekin lenkkipolut on niin syvästi henkilökohtaista aluetta ja jopa salaisuuksia, että niistä on parempi vaieta.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 14:25:26


Lähettäjä: -
Päivämäärä: 26.11.20 06:59:31

Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa että jos ihminen kykenee kommunikoimaan muiden kanssa hän olisi automaattisesti ekstrovertti. Itse olen varsin sosiaalinen, mutta introvertti ennemmin tässä suhteessa.

Näistä muutamien hiljaisten kommenteista tulee kyllä mielenkiintoinen kuva hiljaisista. Täällä on säännöllisesti topikkeja, jossa mietitään miten saisi uusia tuttavia tai miksi jään ulkokehälle opiskeluporukoissa. Yritän sanoa, että kannattaa miettiä silloin myös omaa käytöstään, mitä viestittää muille. Tänne kommentoineiden hiljaisten kommentit viestittävät, että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tämä on tavallaan hirveän vapauttavaa; minun ei siis olisi tarvinnut edes yrittää tutustua siihen yhteen hiljaiseen ja ujonoloiseen tyttöön meidän vuosikurssilta, sillä häntä ei luultavasti vain kiinnostanut. Oli meidän vuosikurssilla sellaisiakin, joista näin että heitä ei oikeasti kiinnosta, mutta heidän itsevarma olemuksensa kyllä kertoi senkin.

^ Peräänkuulutan taas sitä ihmisten lukutaitoa ja sosiaalisia taitoja. Jos jätät tutustumatta selkeästi ujoon, mutta kiinnostuneelta vaikuttavaan ihmiseen siksi, että joku puhui nettifoorumilla omista kokemuksistaan, niin... No, aika huonosta ihmisen lukutaidosta ja käytöstavoista se kielii. En yhtään ymmärrä ajatusvirtaasi tässä.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 14:32:55

Lähettäjä: -----
Päivämäärä: 26.11.20 09:02:52

Joo, tollaiset ihmiset ärsyttää itseä paljon. Mutta ei siinä, en väkisin tenttaa enkä erikoisemmin ystävysty, koska olen itse puhelias ja eloisa. Haluan tutustua siihen toiseen ihmiseen, kuulla hänen mietteitään jne. Aika hankalaa se vain on, jos toinen möllöttää hiljaa ja vastaa yhdellä sanalla. Se on mulle merkki, että toista ei kiinnosta, joten möllöttäköön rauhassa. Ja kuten joku sanoi, tuollainen käytös on epäkohteliasta myös. Samaan tapaan toki se väkisin tenttaaminen on epäkohteliasta. Ja kyllä, moni asia voi olla epäkohteliasta, vaikka kuin ois selityksenä mikä diagnoosi. Se on silti epäkohteliasta. Olen itsekin ADHD:na joutunut opettelemaan käytöstapoja ja juuri sitä, että annan muillekin tilaa, en juoksee pää kolmantena jalkana ja mietin ennen kuin teen asioita. Ei diagnoosi saa olla este itsensä kehittämiselle.

^ Se ei ole ihan noin two-way-street, kun annat ymmärtää.
Eikä hiljaisuus ole epäkohteliasta. Ei ihanteellista, mutta vähintään yhtä epäkohteliasta on jäädä jankuttamaan hiljaiselle ja kiusallisesti repimään jotain sanoja ulos ihmiseltä joka ei halua puhua, kuin se, ettei edes tervehdi.

Kaikista kohteliainta on antaa ihmisten olla sellaisia kuin he haluavat, eli annat sitten "möllöttää" rauhassa, ja he antavat sinun juosta pää kolmantena jalkana ilman aivoja, rauhassa.
Itsensä kehittäminen on taas jotain joka on jokaisesta itsestä kiinni. Se sinun mielestä itseään kehittämätön hiljainen tyyppi voi kuule laittaa kaiken itsensä kehittämisen ajan siihen, että on a) hemmetin älykäs ja b) opiskelee vaativan tason matematiikan kehityspuolen asioita, jotka voivat joku päivä esim. pelastaa henkiä, tuoda rahaa ja parantaa ihmisten elämänlaatua huomattavasti.

Mutta yksi ADHD on sitä mieltä että itsensä kehittäminen on sitä että opettelee käyttäytymään tavalla joka saa sinun olon mukavaksi, ei sitä, että kehittää itseään tekemällä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita.

Esim. Einstein oli hiljainen, törppö tyyppi. Te haukkuisitte jäbän varmaan maan rakoon, mutta haudassa ei sillä ole mitään väliä, mitä naapurin irmeli ajatteli Einsteinin käytöstavoista.

Kielii huonosta itsetunnosta jos jonkun hiljaisuus häiritsee niin mielettömästi että kroppa tärisee ärsytyksestä. Eläkää ja antakaa elää. Jokainen ihminen ei tule käyttäytymään sinun mielestäsi ihanteellisesti ja sellaisella tavalla, joka saa sinulle kuullun ja ymmärretyn olon. Jokainen ei tule olemaan käytöstapojen mestari. Isossa kuvassa joku hiljaisuus merkkaa kuitenkin niin vähän että on jotenkin tosi itsekeskeistä ajatella noin pitkälle sitä mikä tekee muista käytöstavattomia ja itsestä paremman.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 14:34:45

Niin ja mainittakoon, olen itse sosiaalinen ja puhelias ja varmasti teidän mielestä ihan sellainen tyypilliset käytöstavat omaava, muttei tuisi mieleenkään arvostella ja miettiä näin pitkälle sitä, miksi esim. minunkin opinnoissa ja minun vuosikurssilla on puhumattomia ihmisiä, jotka vastaavat lyhyesti kysymyksiin.

Silti ovat mukana porukassa, koska ollaan ymmärtäväisiä, avoimia ja kivoja tyyppejä, eikä gatekeeping- kus*päitä joita ottaa mielettömästi päähän sen yhden aspergerin puhumattomuus.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.20 14:47:27

^Ei kyse ole siitä että ketään olisi suljettu ulos. täällä muutamat hiljaiseksi tunnustautuneet ovat kertoneet olevansa hiljaisia siksi että heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Joku on taas hiljainen siksi että kokee ettei osaa tai uskalla. Itse haluaisin viestiä, että jos 1) kokee olevansa marginaalissa ja 2) tunnistaa olevansa hiljainen, voi ehkä miettiä, että joku voi kokea tämän vuorovaikutuksen juuri kuten täällä on kuvattu. Ei siinä ole mistään portinvartioimisesta kysymys, vaan siitä, että jossain vaiheessa ihmiset eivät jaksa enää yrittää. Mutta pointti on, että tästä voi päästä eteenpäin, sosiaalisia taitoja voi opiskella - tuskin kaikki hiljaiset ovat kuitenkaan niitä Einsteineja jotka pystyvät kompensoimaan muilla kyvyillään kaikki sosiaaliset puutteensa. Ja se sosiaalisten taitojen opiskelu voi jopa parantaa elämänlaatua, ihmiset kun ovat sosiaalisia eläimiä.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: xXx 
Päivämäärä:   26.11.20 15:30:06

kyllä mäkin olisin aika lyhytsanainen jos joku random äijä tai muija tulis viereen hölöttään ja alkas uteleen multa juttuja.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   26.11.20 15:39:06

"^ Se ei ole ihan noin two-way-street, kun annat ymmärtää.
Eikä hiljaisuus ole epäkohteliasta. Ei ihanteellista, mutta vähintään yhtä epäkohteliasta on jäädä jankuttamaan hiljaiselle ja kiusallisesti repimään jotain sanoja ulos ihmiseltä joka ei halua puhua, kuin se, ettei edes tervehdi."

Luitko edes mitä kirjoitin? Lainaamassasi osassa sanon juuri sen, että jankuttaminen on yhtä epäkohteliasta. Ja kuten sanoin, olen itse opetellut käyttäytymään kuten SUURINOSA ihmisitä käyttäytyy. Se ei ole minulle mieluista tai ominaista, mutta olen pyrkinyt opettelemaan sen, koska se on kohteliasta. Se on juuri sitä, että osaa antaa olla toisen hiljaa. Ei jankuta. Kysyy kuulomiset kaikilta jne.

Ja en koskaan sanonut, että mun kroppa tärisis ärsytyksestä. Voi jestas. Sanoin, että annan toisten olla, jos ovat hiljaisia. Ei se mua liikuta. Miksi kuvittelet että tärisen ärsytyksestä? :D Taisit lukea tärinöissäs jotain rivien välistä, mitä en edes kirjoittanut.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: Ada 
Päivämäärä:   26.11.20 15:42:44

Puheliailla menee aina jotenkin tunteisiin hiljaiset ihmiset ja sama pätee myös toisinpäin. Mielestäni ihan turhaa vastakkainasettelua ja muurin rakentamista erilaisten ihmisten välille. Eiköhän täällä jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa, kunhan se ei vahingoita muita. Elämä olisi todella tylsää, jos kaikki olisivat samanlaisia.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   26.11.20 15:46:43

"Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 26.11.20 11:20:56

Sitten jää enää epäselväksi, miksi henkilö viitsii edes osallistua koko tilaisuuteen. Kas kun niiden juhlien vähän niinku koko pointti on se, että tavataan ihmisiä, seurustellaan ja jutellaan mukavia."

Mitä hittoa? Mä olen mennyt häihin juhlistamaan hääparin tärkeää päivää. En mä mene häihin sen takia, että voisin tutustua uusiin ihmisiin ja jutella mukavia jonkun random-tyypin kanssa. Toki voin keskustella sen kumminkaiman kanssa, mutta ei hänen tapaamisensa ole se syy miksi mä olen paikalle vääntäytynyt.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: heppa 
Päivämäärä:   26.11.20 15:50:09

"Lähettäjä: xXx
Päivämäärä: 26.11.20 15:30:06

kyllä mäkin olisin aika lyhytsanainen jos joku random äijä tai muija tulis viereen hölöttään ja alkas uteleen multa juttuja."

Tämäkin on totta. Mä ensimmäiseksi miettisin onko henkilö kehitysvammainen, jos joku pärähtää kylkeen kiinni ja alkaa tiukkaamaan kaikkea lemmikin syntymäpäivästä ja kengännumerosta alkaen.

  Re: Luulin että hiljaisuus ei ole ongelma, mutta...

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   26.11.20 15:58:31

Ada: Kuten sanottu, mulle on ihan sama millainen joku ihminen on. Jos on hiljainen, niin en jaksa tuhlata turhaan hirveästi energiaa. Ja oletan että, ettei toistakaan kiinnosta. Enkä sille asialle nyt sua hirveästi energiaa. Sen verta valmiiksi ihmisiä ympärillä, ettei tartte alkaa keneltäkään tenttaamaan mitään ja väkisin yrittää saada kaikista mun kavereita. Eli saa olla hiljainen.

Sanoin epäkohteliaisuudesta siksi, että on se tietyissä tilanteissa nyt vaan tosi epäkohteliasta olla hiljaa. Esim. jos tulee verkostoitumistilaisuuteen. Siellä on tarkoitus jutella. Ja jos ollaan esim. hääjuhlissa samassa pöydässä, niin kyllä tapoihin kuuluu esittäytyä ja kertoa mikä yhteys hääpariin on. Noin esimerkiksi. Mutta jos toinen vaan möllöttää pöydässä kun toiset esittäytyy, se on epäkohteliasta. Ei se ketään sinänsä haittaa, mutta huonoa käytöstä se on. Ei vaadi paljoa kertoa että "Moi, oon Tiina, ton morsiamen koulukaveri". Ja sitten voi olla hiljaa.

Sama se on meillä, jotka puhutaan paljon. Tykkäisin puhua ja jutella, mutta olen joutunut opettelemaan sen, että olen hiljaa. Annan muillekin suun vuoron. En patista ketään puhumaan. En tentaa ketään. Olisi todella epäkohteliasta tietyissä tilanteissa alkaa puhumaan, vaikka mieli tekisi. Ja vaikka kuin hiljaisuus häiritsisi, niin en aloita puhumista tietyissä tilanteissa, vaan annan ihmisten möllöttää itsekseen.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.