|
Lähettäjä: O
Päivämäärä: 24.10.20 12:01:59
Itse kannatan progressiiviseen tuloverotukseen suoraan kytkettyä perustulomallia, jossa rahaa ei turhaan makseta ensin kaikille ja veroteta sitten pois, vaan tulojen määrä ratkaisee saatko kuukausittaista veronpalautusta vai maksatko veroja. Progressio siis lähtisi perustulon verran miinukselta ja tuen saisi ihan sillä millä päivitetyn verokortin työtilanteen mukaan.
Opettaisi samalla taloudellista vastuunottoa, eli jos alkuvuodesta on valtavat tulot, niin loppuvuoden työttömyys pitää käytännössä pystyä osittain itse rahoittamaan, kun verovuotta myöhemmin tarkastellaan kokonaisuutena.
Jokainen voisi sitten vapaasti opiskella, yrittää ja tehdä osa-aikatyötä parhaansa mukaan ilman yllättäviä vaikutuksia tukeen ja viivästyksiä sen maksussa.
Ne jotka tukijärjestelmää haluaa käyttää hyväksi, pystyy sen tekemään nykyäänkin ja niillä sitä on aikaakin opetella järjestelmän koukeroita, toisin kuin niillä satunnaisen tuen tarvitsijoilla, jotka tuen ansaitsisi vaikeassa tilanteessa. Aivan haaskattu työpanos käsitellä hakemuslomakkeita, saman työajan voisi hyödyntää missä tahansa muussa toimessa tuottavammin.
Ansiosidonnainen päiväraha on taas oma järjestelmänsä, jonka yhteensovittaminen pitää erikseen ratkaista, ja joka vaatii kriittistä tarkastelua nykyiselläänkin järjestelmän todellisten maksajien ja hyötyjien epäsuhdan vuoksi.
Perustulo on aina lomakkeen käsittelijöiden palkkakulujen verran halvempi ratkaisu kuin nykyinen. ;) Toki se sama resurssi kannattaa kohdistaa syrjäytymisen ehkäisyyn.
Päälle parhaillaan rysähtävä lama voi olla riittävän radikaali markkinahäiriö, jotta turhasta paperin pyörityksestä ymmärretään säästää. Jos ei tähän lamaan onnistu, niin sitten voi olla taas pitkässä kuusessa...
|