Lähettäjä: ..issa? 
Päivämäärä:   3.9.20 23:30:37

Ostin pitkästä aikaa Viennetta-jäätelöä ja äsken sitä otin, tuli takauma lapsuuteen.

Kun olin 10v, luokalleni tuli uusi tyttö. Asuttiin omakotitalossa kerrostaloalueen vieressä ja tyttö asui siinä vieressä. Kävi läheisyyden takia usein pyytämään minua leikkimään ja meninkin vaikka en mielelläni koska kodissaan oli jotain omituista.

Ensinnä joka huone oli täynnä tuhkakuppeja ja natsoja. Kaikkialla kamalan siivotonta, ei mattoja lattialla, ei verhoja ikkunoissa, lattioilla tahroja, pöytä niin tahmea että siihen jäi kaikki kiinni. Haisi kissan ulosteet. Kaljapulloja kaikkialla.

Ystävälläni ei ollut omaa sänkyä vaan sanoi että nukkuivat siinä isosiskon kanssa vuorotellen mutta ei se haitannut kun isosisko oli melkein koko ajan poikaystävällä. Ja se sisko oli 13. Kaverini mielestä tää oli hulvatonta ja leikki seksiääniä ja iski silmää. Sängyssä oli vaan patja. Ei lakanoita.

Omituisinta oli, että kaverini tuntui olevan kotonaan aina yksin koska äitinsä vietti kaiken aikansa poikaystävänsä luona viereisessä kerrostalossa. Poikaystävä asui yksiössä ja ystävä kävi siellä usein pyytämässä rahaa ja lainaamassa vhs-nauhoja joita katseltiin. Minäkin kävin kerran hänen mukanaan.

Lattialla oli pornolehtien pinkkoja, naiset letut levällään, porno-vhs kasetteja oli siellä täällä ns. lapsiystävällisten kasettien lomassa, kaverin äiti ja poikaystävä joka näytti kuusikymppiseltä hyväilivät toisiaan sängyssä puolialastomina. Tupakansavu leijui katossa.

Yritin olla katsomatta, olin tosi järkyttynyt. Ystävä taas oli aivan kun ei mitään, vitsaili ja kinusi äidiltään rahaa jota saikin aika paljon. Etsiskeli pornojen joukosta tavallisia elokuvia kaikessa rauhassa ja kehotti minuakin etsimään. Selvästi tää oli hänelle ihan jokapäiväistä.

Rahan suhteen äitinsä oli ilmeisesti aika höveli ja kaveri itse ostelikin ruokansa ja piti huolen ruokahuollostaan. Roskaruokaa ja viennettajäätelöitä. Siitä tämä tulikin mieleeni!

Mentiin eri yläasteille ja välit etääntyivät, tiedän että seurasi siskonsa mallia ja alkoi seurustella heti yläasteen alussa paljon vanhemman miehen kanssa.

En ole muistanut koko asiaa. Nyt tuntuu ihan kaamealta. Täysi lasukeissi mutta ei sitä itse niin pienenä ymmärtänyt ja tajunnut täysin. Huh.

Kertokaahan mitä muistatte omilta lapsuusajoiltanne. Oliko kyläkäynneillä jotain omituisia mieleen jääneitä juttuja?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.20 23:45:01

Surullista. Kerroitko ikinä omille vanhemmillesi, millaista kaverisi kotona oli?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   3.9.20 23:53:16

En kyllä muista mitään erityistä.

Ehkä erikoisin muistamani asia oli se, että erään ala-asteella luokallani olleen tytön kotona laitettiin laskiaispullat syvälle lautaselle ja kaadettiin lautaselle kuumaa maitoa, pulla syötiin lusikalla vettyneenä. Oli minusta outoa, kun meillä pullat syötiin ihan sellaisenaan.

Kasvoin Espoossa lapsuuteni ja luokallani (tai ainakin heillä, joiden kanssa tuli oltua sellaisissa väleissä, että käytiin kylässä) oli ihan tavalliset perheet ja kotiolot, osalla toki hieman tiukempaa laman vuoksi.

Lähettäjä: Agrobakterium 
Päivämäärä:   4.9.20 00:09:52

kaverin kotona ei ikinä saanut ottaa ruokaa jääkaapista ellei vanhemmat olleet kotona. Ja hehän olivat yrittäjiä joten tekivät pitkää päivää, koulussa sai ruoan ja ehkä klo 20-21 jos jaksoivat syödä illalla. Koska ruokaa ei saanut ottaa myöskään ellei kaikki syöneet yhdessä. Monesti myös kotiaresti kaverillani tarkoitti sitä että hän ei saanut ollenkaan syödä ktona tai käydä suihkussa. Kaveri tuli sitten monesti ennen kulunalkua meille pyörällä päästäkseen suihkuun ja saadakseen ruokaa.

Sanomattakin selvää etteivät ole enää kaverin aikuistuessa olleet kovin hyvissä väleissä...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.20 06:59:32

Olin joskus kaverini luona, ysärillä joskus. Kaverini isä vaihtoi vaatteita ja hänellä oli alushousut jalassa. Ne olivat kuin bokserit, mutta lahje oli lähes polviin asti. Olivat niin kauheat, että paloivat verkkokalvoilleni asti. (Tilanne ei ollut paljasteleva tai tarkoituksellinen, satuin vain tulemaan kaverini huoneesta kun isä oli menossa juuri kalsarisillaan makkariin tms.)

Lähettäjä: Kp 
Päivämäärä:   4.9.20 07:23:30

Ällö, tuo on ruotsalainen tapa.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   4.9.20 07:29:53

Muistan kuinka lapsuudenystäväni oli todella tarkka siitä, ettei hänen isänsä nähnyt minulla paljasta pintaa, kuten lyhyitä shortseja tai toppeja. Muuten nämä kuuluivat hänenkin vakiovaatteisiinsa ja käytti niitä paljon. Koin sen ahdistavana miten hän vältteli tätä ja itke kävin vielä isäni kanssa saunassa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   4.9.20 07:30:58

Eräs lapsuudenaikainen ystäväni eleli omakotitalossa, ja vanhemmat olivat kotona lähes aina alasti. Eikä siinä siis ollut mitään outoa tai pervoa, viihtyivät vain nakuna. Joskus oli joku kevyt aamutakki yllä jos pihalta postin hakivat. Kaveri varoitti ensimmäisellä kerralla, mutta muuten oli ihan sinut asian kanssa, eikä se itseäkään juuri häirinnyt kun ei samassa tilassa aikaa vietetty.

Toisen kaverin perheessä isä oli yksinhuoltaja, täys alkoholisti. Perheen äitikin oli kuvioissa mukana, asui muutama asunto eri suuntaan ja ihan yhtä alkkis sekin.kaverilla ei ollut huoneessaan kun peti ja pöytä, ja huoneen oveen oli laitettu lisälukko sisäpuolelle "että saa nukkua yöt rauhassa". Kaveri tuli usein meille syömään ja vaikka huolestuneena kyselin omalta yh äidiltäni voidaanko kaveria auttaa mitenkään jatkuvien riitojen sekä ruuattomuuden vuoksi, niin äiti pesi kädet tilanteesta täysin. Yläasteen lopussa kaveri sitten meni sijoitukseen toiseen perheeseen ja muistelen tuota aikaa joka kerta, kun näen kaverin isän ostarilla deekuilemassa.

Lähettäjä: Sasha 
Päivämäärä:   4.9.20 07:33:59

Ällö: Meidän piti alaluokilla koulussa syödä laskiaispullat noin (ehkä 1-3luokalla??). Muistan kun olin riemuissani, että jess laskiaispullia mutta samalla ällötti lämpimässä maidossa lössööntynyt pulla.
Napsin pääliosan nopeasti ettei koko pulla olisi lössööntynyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.9.20 07:40:44

Omituisia oli se, että kun olin kylässä pitkästä aikaa, niin kaverin äiti tuli moikkaamaan, ja pyyhkimään lampusta pölyt.
Ei siellä ollut likaista, mutta teki tikusta asiaa. Niiin ärsyttävää.

Lähettäjä: 60-luvulta 
Päivämäärä:   4.9.20 07:43:36

Kun oma perhe asui muutama vuosi aikaisemmin rakennetussa omakotitalossa väljissä tiloissa, oli silmiä avaavaa käydä ekaluokkalaisena yhdellä koulukaverilla, jolla oli monta sisarusta ja ahdas vuokrakoti vanhassa puutalossa. Ison perheen lapset nukkuivat kaikki samassa huoneessa, neljä tyttöä. Perhe sai myös sosiaalihuollon vaateavustusta josta koulussa jaettiin köyhille perheille ne hakukaavakkeet, niin kaikki tiesivät ketkä avustusta saivat. Monet oppilaat kysyivätkin opettajilta, että miksi me ei saada vaateavustusta ja opettaja sitten selitti, että se on köyhien perheiden lapsille tarkoitettu. Ei tulisi nykyään kuuloonkaan noin leimata lapsia, vaikka ei kukaan kyllä kiusannut avustuksen saajia tai sitä vaateavustusta sitten minään ihmeenä pitänyt. Huvittavakin tilanne tuli kerran, kun poika, jonka äiti oli omisti autokoulun, oli ottanut sellaisen kaavakkeen, mutta opettaja selvitti heti, että heidän perhe ei ole varaton ja kaavake pitää antaa pois.

Lähettäjä: ASK 
Päivämäärä:   4.9.20 07:44:51

Ala-asteella parhaan kaverin äidin luona oli kummallista käydä.
Asunto haisi pahasti tupakalle ja kaverin äidin poikaystävällä oli kaappi täynnä pornolehtiä. Kaveri halusi välillä lukea niitä salaa

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   4.9.20 07:52:10

Voi, olipa aloittajan tarina surullinen.

En itse saa päähäni mitään omituisia asioita. Mä elin tosi turvallisessa kuplassa ja mulla oli hyvin saman tyyppisiä kavereita, kuin mitä itse olen. Muistan vain olleeni innoissaan, kun pääsin kaverini kanssa ekaa kertaa kerrostaloon käymään. En ollut ikinä käynyt ja tuntui valtavan kadehdittavalta jostain syystä, että hän sai asua kerrostalossa :D

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 07:54:52

Ekana tuli mieleen, kuinka erään lapsuudenystävän kotona oli molemmissa lastenhuoneissa (ulkopuolella!) tavallisen kahvan ja lukon lisäksi ovihaka niin korkealla, että niihin ylettivät vain aikuiset.

Muistan, kuinka joskus ystäväni synttäreillä toinen kaveri kysyi ystävän äidiltä, että ai teillä lukitaan lapset huoneisiin vai? Äiti punastui ja oli kovin vaikeana.

Melkoinen turvallisuusriskihän tuo on, liekö laillistakaan.

Lähettäjä: hiiri 
Päivämäärä:   4.9.20 08:12:36

Menin 13-vuotiaana uuden luokkalaiseni luokse kyläilemään. Tämä tyttö oli venäläinen, mutta oli asunut Suomessa kuitenkin 4-vuotiaasta asti ja puhui sujuvaa suomea. Kuitenkin kun pääsimme hänen kotiinsa, hänen vanhempansa puhuivat pelkkää venäjää. Ruokapöydässäkin tuli vain pelkkää venäjää, vaikka esim. perheen äiti katsoi suoraan minuun välillä ja kysyi selkeästi jotakin. Ajattelin tuolloin, että ehkä he eivät vain puhu mitään muuta kieltä, mutta äitini tullessa hakemaan minua, molemmat vaihtoivat ihan hyvälle suomen kielelle, toki aksentti oli vahva, mutta he puhuivat täysin ymmärrettävästi. Tämä sama ilmiö toistui kaikilla kerroilla, kun tuolla ystävällä vierailin. Olen yhä tuon kaverin kanssa tekemisissä, mutta en ikinä ole kehdannut kysyä, että miksi hänen vanhempansa puhuvat minulle vain venäjää.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   4.9.20 08:16:36

Onneksi itsekin olen asunut aikamoisessa kuplassa maalla.

Mutta nykyisissä ystävissä on henkilöitä, jotka eläneet juuri tuollaista arkea josta lasun teko olisi erittäin paikallaan.

Eräskin ystäväni eli ja hoiti kodin yksin jo 1-2 luokkalaisena, kun yh-äiti, narkki ja alkoholisti, hiihteli ympäri kyliä ja saattoi olla pois kotoa päiviä. Kaverini sitten palautteli pulloja, kinusi rahaa ja joskus varasti äidin taskusta kun äiti halusi mielummin käyttää ne päihteisiin. Onnekseen joskus n. 7. luokalla hänestä tehtiin lasu koulun toimesta ja pääsi pois. Ei ole yllättäen väleissä äitinsä kanssa.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   4.9.20 08:17:10

Ja se mitä piti lisätä, niin voi kun lapset uskaltaisivat raportoida näitä asioita aikuisille.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   4.9.20 08:32:50

Lapsuudenkavereiden kotona en ole nähnyt mitään omituista, mutta tuli jostain syystä mieleen tuosta venäläisestä perheestä :D Seurustelin n 18 vuotiaana yli parikymppisen miehen kanssa. Oltiin oltu yhdessä ehkä reilu puoli vuotta, kun hänen tätinsä pyysi meidän kahville johonkin kahvilaan.
Siellä sitten kertoi, että kun miehen isä oli kuollut, niin poika jäi "vähän niin kuin hänelle". No kappas kun en ollut kuullut halaistua sanaa koko tädistä sitä ennen? Huomasin myös, että kyttäsi milloin haukkasin pullaa ja aina kun haukkasin, kysyi multa jotain just silloin :D

Lähettäjä: Ulkoiluaika 
Päivämäärä:   4.9.20 08:45:13

Kaverini kotona (asuttiin samassa kerrostalossa) oli ns. ulkoiluajat, jolloin ei saanut tulla sisälle. Esimerkiksi viikonloppuna kaverini kotona syötiin lounas klo 12 ja klo 13 kaverini piti mennä ulos ja sisälle sai tulla vasta klo 17. Tämä säällä kuin säällä. Välillä (varsinkin huonolla ilmalla) kaveri meni jonkun luo, mutta jos ei päässyt, saattoi pitää sadetta esim. pyöräkellarissa. Kotona ei saanut käydä edes vessassa. Jos leikittiin kerrostalon pihassa, saattoi käydä minun kotonani vessassa. Tai sitten kävi pissalla roskiksien välissä. En tiedä, mistä tuo ulkoilukäsky johtui. Välillä nähtiin, kun hänen vanhempansa lähtivät yhdessä jonnekin ja koti oli tyhkä. Edes silloin hän ei sinne mennyt, jos oli vielä ulkoiluaika.

Lähettäjä: Hhh 
Päivämäärä:   4.9.20 08:48:52

Kaverilla oli vanha, kylmä ja pelottava omakotitalo.
Vessaan ja suihkuun piti mennä kellariin, ja siellä roikkui pimeässä aina jäniksiä pää alaspäin ja veret valui johonkin ämpäriin kunnon lorinalla. Isänsä ripusti niitä sinne. :f

En mielellään käynyt vessassa kaverin luona...

Lähettäjä: ounou 
Päivämäärä:   4.9.20 08:49:57

Kaveri oli varakkaasta yrittäjäperheestä.

Olin heillä yökylässä, kun äitinsä juoksi kaverin huoneeseen, pomppasi meidän selän taakse sängylle ja huusi, että auttakaa, tuo (miehensä) tappaa minut. Ystäväni suuttui äidilleen ja alkoi tiuskimalla käskeä pois. Ei säikähtänyt, enemmänkin nolostui.

Jatkettiin sitten leikkimistä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitään riitelyn ääniä emme olleet kuulleet, mutta arvoitukseksi jäi, mitä tuossa perheessä oikeasti tapahtui.

Kehuimme aina tämän kaverin kotioloja, kun hänellä on niin mukavat vanhemmat. Myöhemmin sanoi, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   4.9.20 08:51:13

"Ja se mitä piti lisätä, niin voi kun lapset uskaltaisivat raportoida näitä asioita aikuisille."

Ei lapsi tiedä, mikä on normaalia ja mistä pitää "raportoida" yhtään kenellekään.

Mulle oli lapsena ihan normaalia pelätä omaa isää ja viettää viikonloput visusti omassa huoneessa kuunnellen aikuisten juopottelua, riehumista ja tappelua. Ei tullut mieleenkään, että olisi pitänyt kertoa jollekin siitäkin, kun kerran isä löi äitiä.

Vasta täysi-ikäisenä omille muutettuani aloin herätä siihen, miten paskaa ja ahdistavaa lapsuutta elin. Isän meno onneksi rauhoittui aika merkittävästi samoihin aikoihin, edelleen olen vähän arka vastaamaan saati pyytämään mitään mutta enää ei pelota että väärä vastaus tai toiminta aiheuttaisi huutoa tai tukistamista.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 08:58:17

Pieni lapsi ei välttämättä näe mitään ihmeellistä kotioloissaan, mutta kyllä nyt hyvänen aika normaaleissa oloissa elävä lapsi kertoo näkemistään kauheuksista ja outouksista kotonaan. Silloin pitää vanhempien puuttua asiaan.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   4.9.20 09:01:46

Niiden normaalioloissa elävien lasten olisi hyvä jutella omille vanhemmilleen ja nämä toivottavasti tekevät jotain.

Elin itsekin alkoholistiperheessä lapsuuteni ja tein aina kaikkeni, että kukaan kaveri ei tule meille. Kerran joku sitten tuli pyytämättä ja ihmetteli kun äitini oli sammunut keittiön lattialle ja me lapset vaan hypittiin hänen yli. Oltiin laitettu viltti vaan päälle. Kukaan ei puuttunut.

Lähettäjä: Ulpu 
Päivämäärä:   4.9.20 09:04:22

Eipä sitä lapsena ymmärtänyt miten huonosti joillakin oli asiat, ihmetteli vaan. Minulla on vähän aloittajan tapainen kokemus, tosin kaverin vanhemmat olivat yhdessä. Kävin heillä kotona ehkä kerran, kun ei sinne oikein saanut mennä. Toisilla kavereilla juhlittiin aina syntymäpäiviä tuolloin ala-asteikäisenä, mutta tälle ei koskaan järjestetty juhlia. Kaveri sai jotenkuten käytyä ala-asteen, mutta yläaste jäi kesken ja sai lapsen. Ryypppäsi ja pyöri ihmeellisessä seurassa. Seurasi siinä siskonsa esimerkkiä. Kaveri oli ujo ja kiltti ja välillä mietin miten erilaiset lähtökohdat sitä elämälle saa.

Lähettäjä: ounou 
Päivämäärä:   4.9.20 09:09:03

Olen itse elänyt lapsuuteni alkoholisti-isän ja läheisriippuvaisen äidin kanssa. Meille oli ihan normaalia, että isä tuli kontaten kotiin ja yöllä tapeltiin. Tiesimme toki, että näin ei kaikissa perheissä ollut, mutta lapset sopeutuu :(

Arkea oli sekin, että perusasioista tingittiin: ruoasta ja vaatteista. Olimme laihoja, kiitollisia kutsuista kavereiden luo syömään/yökylään jne. Otimme mielellämme vastaan kavereiden hylkäämät vaatteet, koska niistä oli aina pulaa.

Elämä oli aika kamalaa näin jälkikäteen katsottuna ja kaikki tiesivät kotioloistamme. Silti kukaan ei puuttunut. Ei naapurit, ei tuttavat tai sukulaiset.

Opettajat huomauttelivat joskus jostain, esimerkiksi itselle siitä, että minulla on liian korkeat kengät. Ala-asteikäisenä pidin yhdessä vaiheessa yksiä korkkareita, kun ei muuta sattunut olemaan. Joo, opin korkokenkäjuoksua :D

Lähettäjä: Rapu 
Päivämäärä:   4.9.20 09:15:35

Lähettäjä: Kk
Päivämäärä: 4.9.20 08:17:10

Ja se mitä piti lisätä, niin voi kun lapset uskaltaisivat raportoida näitä asioita aikuisille.

Tässä on kyllä tapahtunut nopea muutos ihan lyhyessä ajassa. Menin ala-asteelle 2000-luvun alussa ja oli yleisesti tiedossa, että esim. kaverini äiti (vaikka "Teija") oli alkoholisti ja kotona lensivät lautaset. Muiden vanhempien asenne oli "voi harmi, että "Teijalla" on niin vaikeaa". Ei puhettakaan, että kukaan olisi ottanut yhteyttä lastensuojeluun tai muualle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.20 09:26:32

Yhden kaverin äiti asui naisen kanssa (ja siis tämä kaverini heidän kanssaan), olivat lesbopari. Se oli vielä siihen aikaan ja minulle omituinen juttu. Äiti ja naisystävänsä olivat ”aina” (kun minä kävin siellä tai asia tuli puheeksi) kotona, istuivat keittiön pöydän äärellä tupakoimassa. En muista, että ikkuna olisi ollut auki, asunto oli tosi tunkkainen. Asunto oli pieni kaksio, siellä oli aina verhot kiinni ja vain pari pientä pöytälamppuja tuomassa valoa.
Kovin paljoa ei vietetty aikaa siellä sisällä, muistaakseni kaverilla ei ollut juurikaan leluja/pelejä/viihdykkeitä joiden vuoksi olisi jääty sisälle. Jälkeenpäin ajateltuna olot eivät ole olleet sellaiset, missä lapsen on hyvä olla. Yläasteikäisenä se alkoi näkyäkin tuossa kaverissa.

Toisen kaverin luona muistan yhden erikoisen jutun, kun hän antoi minulle koiran lelun, jotta voisin leikittää heidän koiraa. Kaverin äiti samalla huusi toisesta huoneesta ”älä anna sitä lelua, siinä on koiran oksennusta”. Sitten kaveri oli antamassa toista lelua, mutta ”siinäkin on oksennusta”. Myöhemmin kuulin, että heidän koira kävi usein kakalla asunnon saunassa (eikä kakkoja ilmeisesti siivottu ihan heti) ja esim. sitä oksennusta oli siellä täällä siivoamatta. Koiraparka, vaikka ei lapsillakaan tainnut olla asiat ja huolto toimia paljoa paremmin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   4.9.20 09:53:21

Ei mun kavereillakaan ollut mitään kovin kummallista. Jälkeenpäin ajateltuna mun vanhemmat taisivat aika taitavasti johdatella kenen kanssa olin kaveria.

Yhdestä koulukaverista muistan ihmetelleeni, että miksi se asuu lastenkodissa, vaikka sillä kuitenkin oli äiti, jonka luona kaveri kävi vierailemassa välillä.

Toiselle kaverille olin kateellinen, kun hänellä oli oma avain kaulassa roikkumassa ja se sai mennä koulusta kotiin niin, ettei siellä ollut ketään kotona. Meillä oli aina mummi vahtimassa, kun vanhemmat olivat töissä. Tuo kaveri myös asui niin, että perheellään oli käytössä koko pienkerrostalon kerros: vanhemmilla oma asunto ja kaverilla ja veljellään omat asunnot. Se oli niin jännää, että kun olin yökylässä siellä, meillä oli käytössä ihan oma jääkaappi ja vessa. Ai että olin siitäkin kateellinen :D

Lähettäjä: Mes 
Päivämäärä:   4.9.20 10:39:16

Itse olen onneksi saanut elää todella turvatun ja hyvän lapsuuden maaseudulla ja niin oletettavasti kaikki koulukaverinikin.

Ainut outo asia, jonka kavereiden kotoa muistan, oli se kun parhaan ystäväni kotona portaat toiseen kerrokseen oli keittiössä. Olin niin tottunut siihen, että portaat ovat aina eteisessä, joten tämä kummastutti minua.

Toinen oli se kun yläkerrassa oli vain yksi iso huone ja se oli tämän ystäväni. Kun hänen pikkusisaruksensa kasvoivat siihen ikään että halusivat oman huoneen, taloon tehtiin "toinen yläkerta" johon veivät eri rappuset.

Lähettäjä: mmmiekkonen 
Päivämäärä:   4.9.20 11:05:28

Hauska tapahtuma oli joskus...taisin olla 12-13v, sen verran ikää että naiset jo kiinnosta aika lujasti.. Olin kaverillani käymässä (samanikäinen poika) ja hänellä oli joku tuttu tyttö kesälomavahtina kun vanhemmat duunissa. Tämä 18-20v tyttö otti sitten yläosattomissa aurinkoa niiden suht suojatulla takapihalla (oli siis sellaista normaalia omakotialuetta,kunnon pensasaidat oli pihalla). Minä varsinkin olisin halunnut vähän väliä käydä tarkistamassa takapihaa ja kysymässä että saako sitä tai tätä tehdä :D se oli sen ikäiselle aika innostava näky.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   4.9.20 11:07:55

Taisi omituisin juttu olla, että erään eka-tokaluokan luokkakaverin luona ei koskaan saanut mitään syötävää. Jos olin siellä ruoka-aikaan, odotin kaverin huoneessa, että he syövät. Tuskin oli rahasta kiinni. Isä oli lääkäri ja taisi olla äiti myös.

Lähettäjä: Muistelo 
Päivämäärä:   4.9.20 11:19:50

Naapurissa oli 80-luvulla uusioperhe, jossa oli 6 lasta. Kaverini oli yksi niistä. Lapsia kuritettiin ja hakattiin vitsalla, perheen äiti huusi ja raivosi koko ajan, myös pihalla niin että monta asuntoa kuuli sen. Kerrankin perheen äiti tuli huoneeseen kun olimme siellä ja aloitti kaverin pieksämisen vitsalla, en koskaan unohda sitä kauhun ilmettä kaverin kasvoilla. Hän yritti ryömiä avoimena olevan oven taakse piiloon ja kirkui. En muista mikä johti tuohon tilanteeseen, tai oliko sille joku "syy". Noita tilanteita ei ainakaan minun nähden hyvitelty jälkeenpäin. Perheessä oli myös paljon lemmikkieläimiä.

80-luvulla tupakoitiin sisätiloissa ihan yleisesti, vaikka kyllä silloinkin varoiteltiin passiivisesta tupakoinnista. Oli ikävää käydä sellaisten kavereiden luona kylässä, kun haju tarttui vaatteisiin.

Yhden kaverin isä oli liiankin kiinnostunut meistä nuorista tytöistä. Pyrki lääppimään ja ottamaan syliin ym. Onneksi en koskaan ollut kahdestaan sen kanssa. Oli lisäksi töissä alalla, jossa ollaan lasten kanssa. Nykyään voisi tulla paljonkin sanomista tuollaisesta...

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   4.9.20 11:20:37

Mää:lle. Olitko useinkin ruoka-aikaan heillä? Jos olettamus oli, että menisit myös kotiisi syömään ja leikkejä jatkettaisiin sen jälkeen.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   4.9.20 11:39:42

Varmaan oudointa oli mulle se, että joidenkin perheissä vieraille ei tarjottu lainkaan ruokaa. Meidän perheessä isä (joka oli aina kotona) tarjosi AINA kaikille mun kavereille ruokaa. Ikinä ei meiltä tarvinut kenenkään lähteä nälkäisenä kotiin. Ja minä en siis todellakaan ole mikään varakkaan perheen kakara.

Olin kerran kaverini kanssa eräällä vähän varakkaamman perheen tytöllä kylässä. Hänen isänsä tuli kotiin, oli ostanut tyttärelleen pitsan. Hääti meidän muut kotiin, koska "Marjan täytyy nyt syödä". Oltiin kaverin kanssa vähän kummastuneita kun meille ei tarjottukaan mitään, vaan meidät häädettiin vaan kotiin.
Jos meidän isä olisi tuonut mulle ja itselleen pitsan, mutta mulla olisikin ollut kavereita paikalla, niin isä olisi taatusti jättänyt vaikka itse syömättä, jotta vieraita ei olisi tarvinut laittaa nälkäisenä koteihinsa.

Lähettäjä: ElDanonino 
Päivämäärä:   4.9.20 11:53:11

Mulla oli kanssa yksi kaveri, jonka vanhemmat eivät koskaan tarjonneet muille lapsille ruokaa ja piti odottaa sen kaverin huoneessa, että syövät. Olivat kanssa erittäin hyväpalkkaisia, ettei varmaan rahasta ollut kiinni. Muilla kavereilla samassa porukassa ja myös meillä aina tarjottiin, vaikkei talous kaikilla edes välttämättä ollut niin hyvä. Ehkä muut vanhemmat ajattelivat sen enemmän niin ns vuoroin vieraissa periaatteella. Samassa perheessä ei saanut juuri leikkiä ja piti olla hiljaa ja hyvin rajattua missä sai olla siellä. Ne asensi myös murtohälyttimen, aikana kun muut eivät tyyliin tienneet mikä se on ja jotenkin olivat aina oudon varautuneita. Yllättäen tämä kaveri vähän vieraantui muista, eikä haluttu mennä sinne

Lähettäjä: - - - 
Päivämäärä:   4.9.20 11:59:24

****: Eihän sitä nyt nälkäisenä vieraisille mennä. Ensin syödään kotona, sitten mennään kylään, näin ainakin meillä toimittiin. Niitä kyläilijöitä kun saattoi olla useita kertoja viikossa useampi kerralla. Ymmärrän siis, etteivät kaikki halua toimia koko kylän lasten ruokintapaikkana. Ja -90 luvulla kun kylässä käytiin (täällä maalla), ei suinkaan istuttu sisällä, vaan juostiin ulkona. Ei kellään tullut mieleenkään, että olisi pitänyt yhtään mitään tarjoiluja olla, paitsi vesilasi, jos sattui janottamaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 12:01:00

Tuo ruoan tarjoaminen vieraalle (lapselle) on tosiaan yksi asia, joka on tuntunut jakavan perheet vahvasti kahteen ryhmään. Joissain perheissä kaverit käskettiin oman lapsen huoneeseen odottamaan tai lähetettiin kotiin, toisissa taas pyydettiin pöytään ja tarjottiin kunnon ateria siinä missä omallekin lapselle.

Onkohan tällä yhteyttä vanhempien sukutaustaan? Itä-Suomessa kun on perinteisesti ollut kunnia-asia, että pöytä notkuu tarjoiluja ja niitä tarjotaan kaikille - omakotitalosta ei nuohoojakaan pääse lähtemään kuin kahvipöydän kautta. Lännessä taas ei yleisesti ole tapana tarjota kuin korkeintaan lämmintä kättä, näin kärjistettynä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.20 12:05:51

Mieie, ystäväsi suojeli sinua.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 12:08:31

Minä olen Tampereen seudulta. Olen syntynyt 65, ja kyllä meillä ja kavereilla kaverit kutsuttiin ruokapöytään.
Ja niin kutsuttiin, ja kutsutaan, lastemmekin kaveripiireissä.

Lähettäjä: Nana 
Päivämäärä:   4.9.20 12:09:47

Lapsellamme on muutama kaveri jonka luona lapsi syö ja jotka syövät meillä jos on ruoka-aika. Yksi väittää olevan allerginen milloin millekin (kova sepittelemään omiaan) enkä tunne vanhempia kuin ulkonäöltä niin hän ei meillä syö. Viereisessä talossa asuvan kaverin kanssa taas on ollut tapana puolin ja toisin, että käyvät kotona syömässä lämpimät ruuat ja jatkavat leikkiä. Toki juomista, hedelmiä, jätsiä ymv tarjotaan jos on jano tai tarve pienelle välipalalle. Yhden lapsen kaverin kanssa mietimme pitäisikö ottaa linja ettei syö meillä enää muuten kuin ruoka-aikoina. Olemme huomanneet, että hänellä pitää olla kokoajan jotain naposteltavaa ja hyvä kun saa kengät pois jalasta kysyy onko sitä, tätä tai tota. Jos ei ole menee omatoimisesti tutkimaan jääkaapin sisältöä mitä voisi syödä. Heillä on kotona säännölliset ruoka-ajat eikä lapsi näytä yhtään nälkiintyneeltä vaan on ennemminkin vähän pullukka. Hänen pitää mennä myös kotiin aina ruoka-aikoina.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 12:12:12

Nana, ilman muuta kiellätte napostelun ja omatoimisen kaapeille menemisen.

Lähettäjä: Nana 
Päivämäärä:   4.9.20 12:15:59

Ja tämän napostelijan kohdalla olemme miettineet onko se heidän perheensä yleinen tapa. Jos lapseni menee hakemaan esim aamulla kouluun tätä kaveria niin saa kuulemma odotellessa aina keksejä, karkkeja, marjoja, hedelmiä ja milloin mitäkin kun kaverin vanhemmat tarjoavat.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   4.9.20 12:19:16

Täällä taas -73 syntynyt tamperelainen ja kaverit eivät syöneet meillä, emmekä me heillä. Yökyläilyt toki eri juttu. Keskiluokkainen omakotialue.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   4.9.20 12:27:48

Olin yökylässä kaverillani. Hänen äitinsä joi viiniä koko illan, itki kännissä äidilleen puhelimessa ja aamulla pöntössä oli hänen oksennuksensa (ei ollut edes vetänyt pönttöä). Oli (arki)päivisin ihan normaalin oloinen, työssäkäyvä yh-äiti.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   4.9.20 12:34:08

Oli siis ainoa kaveri kenen luona ei pyydetty syömään, jos muut söivät. Ja meillä myös kaverit söivät. Usein mentiin suoraan koulusta kavereille, kun monet asuivat bussimatkan päässä. (80-luku, Länsi-Suomi)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   4.9.20 12:49:06

"Lähettäjä: Mää
Päivämäärä: 4.9.20 11:07:55

Taisi omituisin juttu olla, että erään eka-tokaluokan luokkakaverin luona ei koskaan saanut mitään syötävää. Jos olin siellä ruoka-aikaan, odotin kaverin huoneessa, että he syövät. Tuskin oli rahasta kiinni. Isä oli lääkäri ja taisi olla äiti myös."

Tämä oli hyvin perheriippuvaista selkeästi ja myös tapauskohtaista. Ihan seinänaapurissa käydessä odotin yleensä kaverin huoneessa kun söi, tai menin kotiin siksi aikaa. Riippuen millaiset leikit oli kesken. Siellä ei tarjottu kuin jotain pullaa tms. Ja se oli ihan ok :)

Meillä kotona (on muuten karjalaista taustaa paljonkin) syötettiin aina kaikki: minut, sisarukset, sisarusten tyttö-ja poikaystävät, naapurien lapset jos olivat kylässä. Äiti halusi tutustua meidän kavereihin ja mikäs sen parempi tapa. Äiti myös itse halusi tutustua kaveriemme vanhempiin, että tietää missä me mennään ja kenelle soitella tarpeen vaatiessa. Ei meilläkään hirveästi rahaa ollut ja ruuat oli tyyliin jauhelihakeittoa, perunamuussia ja nakkikastiketta jne.

En osannut pitää kovin outona sitä, että eri perheissä on eri tavat ruokailun suhteen. Ja meillä äiti sanoikin, että keneltäkään ei mitään kinuta eikä toisten kaapeille mennä KOSKAAN (ellei nyt tosiaan käsketä, että "käytkö hakemassa voin jääkaapista? Eli auttaa sai, mutta ei omin luvin"). Jos tarjotaan, niin saa ottaa, muttei rohmuta.

Minusta outoa oli, että yhden kaverin luona käsiä ei saanut kuivata pyyhkeeseen, vaikka sellainen roikkui naulakossa. Kysyin syytä, niin selitys oli, että likaisia käsiä ei saa kuivata pyyhkeeseen. Ei lapsen aivot tajunneet, miten kädet voi olla likaiset, jos ne on just pesty? :D Toki ymmärrän, jos vaan huljauttas veden alla, eihän ne silloin ole puhtaat. Tai jos on tehnyt jotain likaista hommaa (tyyliin auton korjaus, jossa kädet on öljyssä), niin ei välttämättä kaikki lika irtoa normaalissa pesussa. Mutta jos oikeasti pesee kunnolla, esim. ennen syömään menoa, niin miksi ei saa kuivata pyyheliinaan? :D

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   4.9.20 12:53:36

Outoja käytänteitä kyllä. Yhden luona kun koulun jälkeen meni käymään, niin tytön piti aina soittaa vanhemmille töihin jos jotain haluttiin syödä. Varsinkin tv:n katseluun piti soittaa lupa ja joskus saatiin lupa katsoa tyyliin vartti telkkaria.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   4.9.20 13:35:06

Meillä ei taidettu tarjota ruokaa puolin eikä toisin kavereiden kodeissa. Jos oli joku erityistilaisuus, niin silloin ehkä. Tai jos toinen tuli kauempaa kuin ihan naapurustosta. Olisikin ollut mulle kauhistus, jos olisi joutunut syömään kylässä. Olin lapsena tosi nirso enkä päiväkodissakaan suostunut syömään juuri mitään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.20 13:42:29

Kerran yökylässä heräsin siihen, että kaverin isä oli alasti edessäni. Samalla kaverilla suihkussa ei saanut laittaa ovea kiinni "turvallisuussyistä".

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 13:46:06

Olin ala-asteella 90 luvulla itä-suomessa ja ei meillä kukaan kaveri syönyt, emmekä me kavereilla. Ei kutsuttu pöytään tai tarjottu. Kaikki meni aina omaan kotiin syömään. Toki jos oli sovittu, että kaveri tulee koulusta suoraan meille, otettiin yhdessä välipalaa, mutta se on oikeastaan ainoa.

Nykyään oman lapseni kaverit syövät meillä, jos sattuvat ruoka-aikaan täällä olemaan. Yksi kavereista tuntuu olevan meillä ns. iltapäivähoidossa, eli tulee suoraan koulun jälkeen (12-13 aikaan) ja menee kotiinsa noin 17 kun vanhempansa tulee töistä. Syö siis meillä välipalan ja ruuan ja menee sen jälkeen kotiin toiselle ruualle. Omalle muksulleni ei heillä tarjota mitään ruokaa, jonka vuoksi epäilen, etteivät vanhemmat tiedä lapsensa "asuvan" meillä.

Lähettäjä: hoh 
Päivämäärä:   4.9.20 14:03:29

Mä taisin olla yksi näistä, joiden koti oli outo. Äiti (yh) poltti röökiä sisällä, kunnes 6-vuotiaana pyysin lopettamaan sisällä polttamisen. Hän aloitti vasta 6-7 vuoden jälkeen taas tupakoimaan sisällä. Oli ihan täysi alkkis lisäksi. Meillä oli koiria, jotka kuseksivat pitkin kämppää viimeisten kotona asuvien vuosien aikana.
Asuntomme oli kuitenkin hieno, kun olin n. 12 vuotias, ja hengailimme hyvin usein isolla porukalla meidän luona. Oli myös tosi helppoa varastaa äidiltä alkoholia ja biletettiin usein meillä vaikka äiti oli kotona.
Inhosin sitä, kun kaverini nauroivat äidilleni joka oli aivan hiton kännissä. Hävetti todella paljon, etenkin silloin kun asuntokin alkoi uimaan koiran kusessa ja rapistumaan. Mutta toisaalta en halunnut lasun asiakkaaksi, vaikka pari ilmoitusta meistä tehtiin ja käytiin jopa tapaamisissa, joissa äitini käski minun valehdella alkoholin käytöstään. Onneksi mulla oli se oma poni, joka vei paljon aikaa eikä tarvinnut olla kotona. Muutin pois kotoa osittain 15-vuotiaana ja kokonaan 16-vuotiaana. Ja nyt siis puhutaan 2000-luvusta eikä 60-luvusta..

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   4.9.20 14:07:01

Asuttiin kaivospaikkakunnalla maatalossa. Kaivoksella oli töissä kaikenlaisia kulkijoita.
Veljeni kaverin äiti oli valtavan lihava mustatukkainen nainen joka makasi aina sohvalla. Meiltä oli heille ainakin neljä kilometriä. Talvella kerran veljen kaveri meille ja ehkä noin kolme vuotias pikkusisko seurasi häntä. Pissat housuissa, pelkissä sukkahousuissa ja laamapaidassa. Pakkasessa ja lumihangessa. Äitini laittoi märät vaatteet muovipussiin ja puki meidän vanhat kuivat vaatteet tytölle.
Kohta he muuttivat toiselle paikkakunnalle.
Tämä oli 70-luvun loppua.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   4.9.20 14:52:28

"Kerran yökylässä heräsin siihen, että kaverin isä oli alasti edessäni. Samalla kaverilla suihkussa ei saanut laittaa ovea kiinni "turvallisuussyistä"."

Hyi hitto!

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   4.9.20 15:22:34

Maalla vasta outoja perheitä onkin. Esimerkiksi äitini kotitalo, johon minua ja sisaruksia lähetettiin loma-aikoina. Pienessä rintamamiestalossa asuivat isovanhempani ja äidin sisarukset, joita on 8 kappaletta. Kukaan näistä ei ollut opiskellut, ei käynyt töissä, ei peseytynyt päivittäin jne Yhdellä enoista vielä vähän insestitaipumuksia meitä lapsia kohtaan.

Oma isäni oli juoppo ja kaverini aina raportoivat missä olivat nähneet tämän kompuroivan kännissä. Ikäänkuin en olisi tiennyt, että oli juoppo. Äiti sellainen kiltti läheisriippuvainen. Otti meidät lapset aina suojakilveksi mukaan kun haki isää juoppoporukoista.

Ihmeen normaali ja tasapainoinen minusta kuitenkin tuli. Varmaan moni ei uskoisi mistä lähtökohdista olen ponnistanut.

Oudoin juttu mitä muistan kaverin luota on, kun menin kylään ja heidän asunnossaan lojui setelinippuja siellä täällä. Jokaisessa oli varmaan vähintään kymmenen tuhatta markkaa. Vitsailin jotain, että ovatko ryöstäneet pankin niin kaveri vain totesi, että isä on saanut asiakkailta joululahjarahaa. Ja isä oli siis talonmies. Olivat kyllä aika rikkaita suomenruotsalaisia, mutta vaikka olin nuori, en ihan niellyt tuota selitystä. Enkä kyllä tänäkään päivänä tiedä mitä rahoja olivat. Taisi olla ainoa kerta kun kävin siellä kylässä. Yleensä tämän kaverin äiti istui kaikki päivät erkkeri-ikkunassa katsomassa kadulle, ei vilkuttanut ikinä meille tai mitään. Oli vain kuin joku aave siellä ikkunassa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 15:43:39

Rikas talonmies?

Lähettäjä: Kikka 
Päivämäärä:   4.9.20 15:44:55

Minäkin ryhdyn talonmieheksi jos asiakkailta saa kymppitonneja joululahjarahaa!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.9.20 16:15:36

Muutama erikoisempi kokemus löytyy. Ekalla luokalla minulla oli kaveri, joka tupakoi. Minusta tämä oli outoa. Kävin kaverin kanssa useinkin läheisellä pikku-kioskilla, josta kaveri osti sätkätupakkaa ja itse ne kääri. Sanoi vaan kioskin myyjälle, että nämä on isälle ja myyjä myi. Kotona tiesivät, että lapsi tupakoi, mutta eivät välittäneet.

Toinen oli myös ala-asteella, kolmosella sain uuden luokkakaverin, johon tutustuin ja joka oli hetken paras kaverini. Kävin silloin tosi usein hänen luonaan, mutta en koskaan nähnyt hänen vanhempiaan. Se oli mielestäni outoa, kun vietin siellä kuitenkin aikaa usein koulun loppumisesta iltaan asti. Kaveri ei myöskään koskaan puhunut heistä ja jos jotain kysyi, niin ei halunnut vastata. En vieläkään tiedä asuiko hän edes äitinsä ja isänsä kanssa vaiko vain toisen vaiko jonkun muun. Olimme tosiaan tuolloin 9-vuotiaita, mutta kaveri oli todella kiinnostunut kaikkeen seksiin liittyvästä. Siis pakonomaisen kiinnostunut. Räpläsi mm. narttukoiransa alapäätä usein. Niin tosiaan, hän huolehti yksin koirastakin.. Hänen kanssaan tutustuin nettiseksin ihmeelliseen maailmaan Kissin chatissä. Esitimme siellä 18-vuotiasta ja harrastimme nettiseksiä. Minä olin niin viaton, enkä ymmärtänyt yhtään niistä jutuista, joita kaverini sinne kirjoitti. Nyt aikuisena on käynyt mielessä, että olisikohan kaveria hyväksikäytetty..

Yksi tapaus oli sitten hyvin erikoinen, tämä myös kun olin ala-asteella. Elettiin jo vuotta 2000, mutta luokkakaverini asui talossa, joka näytti hylätyltä. Siellä asui joku hippikommuuni tms. Yhtään "puhekykyistä" aikuista en nähnyt, hiippailivat vain jossain tai nukkuivat. Sänkyjä ei ollut, talo oli pimeä, tunkkainen ja rempallaan. Mikään ei ollut ehjää ja koko paikka näytti epäsiistiltä läävältä. Luokkakaveri itse oli myös epäsiisti ja haisi. En tajunnut silloin kertoa vanhemmille, minkälaisissa oloissa kaveri asui, mutta olisihan tuossa ollut aihetta kiireelliseen huostaanottoon. Tämä kaveri oli myös palavasti ihastunut omaan serkkuunsa, sekin oli outoa. Lopulta sitten vain katosi. Opettajakin ihmetteli alkuun, että missä on. Jossain kohti meille sitten kerrottiin, että olivat muuttaneet toiselle paikkakunnalle.

Lähettäjä: ..issa?  
Päivämäärä:   4.9.20 18:13:50

En kertonut aloituksen tapahtumista kotona muuta kuin että kaverin luona oli likaista. En olisi osannut eritellä mikä kaikki paikassa oli vinossa, ymmärsin vain että omituista oli.

Ja kaikki ne pornolehdet ja videot, meillä oli siisti ja sovinnainen koti, mulle ei oltu tuossa iässä kotona edes mainittu kuukautisistakaan mitään. Oli ihan out of the question että olisin mennyt äidille mainitsemaan että olin nähnyt ne kuvat ja kaverin äidin ja miehen siellä sängyssä puolialasti. Olin itsekin niin järkyttynyt enkä viattomana ihan tajunnut mitä olin nähnyt.

Lapset eivät pieninä ihan ymmärrä mikä on ok ja mikä ei ole ok. Tulee vain se tunne. Mutta sitten ei ole kykyä sanoittaa sitä. Ja asiaan liittyy häpeääkin. Aiheutinko mä tän itse jotenkin? Saanko huudot?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.9.20 18:40:47

On todella surullista, jos/kun lapset eivät uskalla kertoa vanhemmilleen asioita mitä näkevät ja kokevat.
Minkälainen ilmapiiri on kodissa, missä lapsi pelkää häntä syytettävän asioista, mitä hän on nähnyt?

Olen ilmeisen onnellinen, ja meidän lapsemme ovat, kun ei ikinä ole tullut mieleenkään, että isä huutaisi tai syyttäisi minua yhtään mistään.
Eikä itselläni ole ikinä käynyt edes mielen vieressä, että huutaisin sai syyttäisin lapsiani yhtään mistään, mitä he minulle kertovat.

Ja kuukautisista, rakastelusta, siitä mistä vauvat tulevat ja saavat alkunsa, pitää lapsille kertoa ihan siitä asti kun asiat alkavat lasta kiinnostaa. Eli taaperoikäisestä. Ja lapsentasoisesti tietysti kerrotaan.

Jos minä tai lapsemme olisimme ikinä nähneet pieninä pornolehtiä tai sängyn vieressä seisovia alastomia kavereiden isiä, niin aivan varmasti niistä olisi kotona kerrottu.

Lähettäjä: Apua 
Päivämäärä:   4.9.20 19:15:10

On kyllä ihmeellistä tämä nykyaika, kun ei voida sen vertaa kommunikoida lasten vanhempien kanssa, että kysyttäisi, tietävätkö he, että lapsi on joka iltapäivä kylässä. Jos ei suoraan kehtaa kysyä, voi vaikka kysäistä, onko lapsella allergioita tai muuta asioita, mitä olisi hyvä tietää, kun lapsi päivittäin käy kylässä ja ruokailee teillä

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.9.20 19:15:47

Tarkemmin ajatellen näitä löytyy tosi paljon.

Yhden kaverin luona oli omituisia sääntöjä, joista muistan lähinnä sen, että vessapaperia sai käyttää vain kaksi palaa.

Toinen kaveri ei saanut juoda kaakaota tai syödä karkkia tmv., jotta hänestä ei tulisi lihavaa. Ja ihan kirjaimellisesti sanottiin nuorelle tyttölapselle näin.

Kolmannessa perheen isä oli todella tarkka, että hänelle puhuttiin juuri oikein. Siinä missä muiden perheissä "Moi!" oli käypä tervehtimistapa ja "Päivää!" jo hyvinkin kohtelias, hänelle piti sanoa sanatarkasti tyyliin: "Hyvää päivää, herra Hakkarainen".

Neljännen kaverin isä poltti sisällä ja käytti myös aineita, joten hänen luona oli aina vähän outo ja creepy tunnelma, vaikka olikin ihan mukava meitä lapsia kohtaan.

Viidennen isä oli alkoholisti ja saattoi yllättäen alkaa raivota pikkujutuista lapsilleen ja heidän kavereilleen.

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   4.9.20 21:50:48

Paras kaverini oli todella rakastunut isoveljeensä lapsena ja teininä, sabotoi tämän seurustelusuhteita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.9.20 22:06:17

Mökkikavereilla navetassa käydessä todella huonokuntoiset eläimet metrin ketjuissa kauhistuttivat. Koko keittiö oli kärpästen ja kärpäsenpaskan peitossa.

Toisten mökkikavereiden isä osoittautuikin aivan pedofiiliksi ja kun nuotiopaikalla ei ollut muita ja kumartui ottamaan jotain tavaraa, alkoi pökkiä housujen etumuksella takapuoleen, ja myöhemmin pyyteli leikkimökkiin kanssaan nukkumaan.

Erikoisin itsessään oli kroonisesti valehteleva luokkakaveri. Oli koira, mutta ei ollut koiraa. Isosisko oli, mutta ei ollutkaan isosiskoa. Syövänkin oli tainnut sairastaa, ja vaikka mitä juttuja riitti. Myöhemmin täysin sadistinen säälittävä koulukiusaaja.

Lähettäjä: Mila 
Päivämäärä:   5.9.20 00:12:51

Yhdellä koulukavereistani oli vanhemmilla kauppa, mutta siellä ei koulusta tultuaan, jos kävin kylässä odottamassa linja-autoa, saanut ottaa hiivaleivästä kuin yhden siivun, ei ollut varaa.

Toisella oli äiti perhepäivähoitajana ja isä bussikuski, sinne vei koulun suunnasta tie, jonka pituutta pystyi vähentämään kilometrin yhden naapurin pihan poikki. Koulusta kylään mennessä kaverini varoitti, että pitää tarkistaa ensin ettei mies ole kotona, kun hän oli juoppo, huusi ja yritti käydä kimppuun jos sattui pihan läpi kulkijat huomaamaan.

Kolmas oli sellainen, jolla oli yrittäjävanhemmat, eikä rahasta pulaa, hän mm.sylki hunajalusikallisen suustaan takaisin purkkiin, kun ei halunnutkaan sitä, eikä oltu ekaluokkalaisia, ehkä hän oli vitosella jo. En uskaltanut syödä siellä mitään mikä oli jossain purkissa tai rasiassa.

Neljäs oli myös rikkaasta perheestä, heillä oli oma 'tuotantotila' taisivat tehdä mm.meikkipusseja. Olimme siinä neljännen luokan kulmilla hiukan 'koviksia', maalaiskoulu, pinnattiin tunneilta ja oltiin aina torstaisin kaksi tuntia jälki-istunnossa. Minulle sopi ihan hyvin, kun tavallaan joko kävelin 5km tai odotin linjuria sen pari tuntia, mutta tämän tytön vanhemmille selvisikin yhtäkkiä, ettei torstain koulupäivä kestäkään kolmeen, hän sai piiskaa ja ties mitä.

Yläasteella kärtsäsin hänet myymälävarkaudesta reksille, mutta menin kertomaan paljastuksestani myös hälle siihen kovisporukkaan missä hän silloin oli, kun itse en harrastanut enää sen neljännen jälkeen 'laittomuuksia' lainkaan.

Koulumenestykseni oli silti koko kouluajan keskitasoa parempi, eli aina ei määrätyt asiat kulje käsi kädessä.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   5.9.20 00:39:59

Hassua tunnistan noita asioitani 80-90 luvun lapsuudesta, mutta kaukana hassusta on, nämä ovat totta myös 2020.

Lähettäjä: fart 
Päivämäärä:   7.9.20 11:27:32

Nää on mielenkiintoisia

Lähettäjä: Viktor 
Päivämäärä:   7.9.20 12:13:04

..me taas asuttiin pienessä pohjois-savon kunnassa. Äitipuoli halusi meidät ulos asunnosta jo paljon ennen täysi-ikäisyyttä. Laittoi meidät ns. palvelijan huoneeseen ison pakastearkun (joka täytti koko huoneen) viereen nukkumaan. Mitään muuta tilaa ei ollut kuin ne sängyt. Sähköjä ei saanut pitää, ei siis edes valoja siihen huoneeseen. Mitään ruokaakaan ei saatu. Soitin itse sosiaalitoimeen ja pyysin huostaanottoa, vastaus oli, että emme me teitä voi huostaan ottaa. Teidän äitipuolihan on vanhainkodin johtaja. Mitä siitäkin nyt sitten tulisi.
No olisi siitä voinut tulla astetta parempi nuoruus.

Lähettäjä: Liima 
Päivämäärä:   7.9.20 13:19:54

Mä olen elänyt turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Mulla oli tallissa ystävä jonka vanhemmat oli keikkamuusikoita, ihan ystävällisen ja kivan oloisia ihmisiä, kun joskus siellä kävin. Vaikka oltiin hyviä kavereita, ystävä kertoi vasta olisiko ollut 24-25 vuotta että hänen isä pahoinpiteli todella pahasti hänen äitiä koko lapsuuden. Monta kertaa viikossa. Mutta niin että jäljet jäi vaatteiden alle.
Ystävä ei ikinä kertonut kenellekään, ja ikinä ei ulkopuolinen olis voinut aavistaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.26 17:46:16

Kaverin vanhemmat poltti sisällä. Tuhkakuppeja oli kaikkialla. Tuhkaa pursui niistä pöydille ja tasoille. Oudointa oli silti se, että antoivat teinilapsiensa myös tupakoida. Muistan että en millään meinannut ymmärtää kun näin vanhempien ja lasten tupakoivan sohvalla samaan aikaan.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   3.8.26 21:49:34

Mun lapsuudenkotini oli varmaan kavereistani outo, enkä ihmettele. En ihan hirveän usein kutsunutkaan heitä kylään, eivätkä he pyytäneet meille tulemista kovin montaa kertaa. Isä nimittäin piti sellaisen kurin, että ruokapöydässä ei saanut edes jutella ja sisällä ei saanut olla, jos pihalla oli yhtään siedettävä ilma. Ja pihallakin olisi aina pitänyt tehdä jotain liikunnallista, lähteä vaikka pellonlaitaan kävelemään mieluummin kuin vaikka keinua. Lapsuus oli meidän kotona muutenkin sellainen, että oli esim. keinu pihalla ja Nintendo, mutta keinussa ei kuitenkaan olisi saanut keinua eikä Nintendolla pelata, vaan olisi pitänyt olla pihalla LIIKKUMASSA. Ja liikkua piti tosissaan, hauskanpito ei ollut siinäkään ok.

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   4.8.26 00:22:33

Yhden lapsuudenkaverini kotona ei ollut yhtään leluja tai pelejä, ei kerrassaan mitään leikkikaluja mitä normaalisti lapsilla on. Kaverin äiti jynssäsi asuntoa tosi usein ja siellä oli ihan kliinistä. Tämän kaverin isällä oli metsästyskoira, joka oli sisällä kerrostaloasunnossa aina ulko-oven vieressä lyhyessä hihnassa kiinni.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.8.26 01:31:33

Onpa surullisia ja kamalia tarinoita:/ Kaikilla ei tosiaankaan pitäisi olla lapsia.

Tajusin että olen ilmeisesti itsekin elänyt jonkinlaisessa kuplassa, kun ei kenelläkään kaverilla, kenen luona olen käynyt, ole ollut tuollaista. Itse asiassa kavereihini verrattuna olen itse asunut vaatimattomammissa oloissa. Kaverini asuivat hienoissa omakotitaloissa, vanhemmat olivat hyvissä ammateissa, ja monet matkustelivat paljon. Minunkin lapsuudenkotini oli hieno omakotitalo, mutta vanhemmat erosivat kun olin pikkulapsi ja muutin äidin kanssa vuokra-asuntoon. Mutta silti meillä oli siistiä, oli ruokaa, äiti (eikä isä) juonut alkoholia tai tupakoinut, ja minulla oli oma ponikin monta vuotta. Eli kaikki erittäinkin hyvin, mutta asuinpaikka vain vähän vaatimattomampi kuin näillä ydinperheessä asuvilla kavereilla. Eikä se meidän asuntokaan missään "ghetossa" ollut, vaan itse asiassa hyvinkin rauhallisella omakotitalovaltaisella alueella. Mutta itse vertailin kavereihin ja häpesin sitä, että asumme vuokralla.

Ei tule kavereiden kodeista mieleen mitään erikoista. Yhden kaverin äiti oli mielestäni tosi tiukkis, ja pelkäsin häntä vähän. Asuimme sellaisessa rivitalon ja kerrostalon yhdistelmässä, en tiedä miksi sitä pitäisi kutsua? Pitkä talo jossa asuntoja vierekkäin mutta kaikille yhteinen iso piha jossa keinut, mattoteline, jne. Eli ei sellaisia pieniä eroteltuja rivaripihoja. Kaverini asui siis samassa talossa, ei ihan naapurissa mutta melko lähellä. Kaverin äiti valitti ettei koiramme saa oleskella pihassa oman ikkunamme alla, kun nurmikkoon jää karvoja? Ja huom. koira ei todellakaan ollut irti tai juoksennellut pitkin pihaa kusemassa ympäriinsä, tai viettänyt pitkiä aikoja pihalla, vaan saattoi makoilla nurmikolla hihnassa kun äiti luki vieressä kirjaa, otti aurinkoa tai laittoi kukkia, tms.

Kerran olin kaverin luona hänen huoneessaan leikkimässä. Istuin oven kohdalla ja ovi oli sillä tavalla melkein kiinni, ettei ollut ns. lonksahtanut paikalleen. Nojasin oveen ja se loksahti kiinni, ei pamahtanut vaan loksahti. Kaverin äiti alkoi heti huutamaan että jos ette osaa olla hiljaa niin saatte mennä ulos. Lisäksi kerran näin kun kaveri teki leipää ja pöydälle ja lattialle meni vähän murusia, niin alkoi heti paniikissa siivoamaan kun äitinsä suuttuu jos huomaa.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   4.8.26 01:57:54

Mieleen jäi, kun koulukaveri antoi iltasuukon äitinsä poskelle. Olin ollut paljon yötä kavereiden luona, mutta kukaan muu ei näin toiminut. Herttainen tapa.

Yksi kaveri asui pikkukylällä. Kerran kävin polkupyörällä hänen luonaan. Äitinsä tuli huoneeseen istumaan ja sanoi, että älkää antako hänen häiritä. Heillä kävi niin harvoin vieraita, että äiti ilahtui, kun joku tuli käymään.

Toisen kaverin luona oli ehdoton kielto: sohvalla tai sängyllä olevien koristetyynyjen päälle ei saanut vahingossakaan istua.

Lähettäjä: normimeno 
Päivämäärä:   4.8.26 02:38:19

"Kaverin vanhemmat poltti sisällä. Tuhkakuppeja oli kaikkialla. Tuhkaa pursui niistä pöydille ja tasoille. Oudointa oli silti se, että antoivat teinilapsiensa myös tupakoida. Muistan että en millään meinannut ymmärtää kun näin vanhempien ja lasten tupakoivan sohvalla samaan aikaan."

Tää oli 70-luvulla ja vielä kasarin alussakin hyvin tyypillistä, joten menee kategoriaan "omituinen" vain jos on tapahtunut pitkälti ysärin puolella tai sen jälkeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.26 02:40:15

Meilläkin aina ruokittiin vieraat. Isän puolen suku Pohjois-Karjalasta ja äidin Oulusta. Molemmat vanhemmat tarjosivat aina ruokaa kaikille jotka sattuivat paikalla olemaan. Ja jos joku oikein kylään tuli, niin pöydän piti notkua tarjottavia. Muistan että kaikilla kavereilla näin ei ollut, vaan tosiaan kaverin huoneeseen mentiin odottamaan kun muut syövät. Ei tulisi itsellä mieleenkään tehdä samoin lapsen kavereille. Jos ruokaa ei ole riittävästi kaikille, niin tekisin jotain muuta lisäksi tai jättäisin itse syömättä.

Lapsuudenystävän vanhemmat nukkuivat eri huoneissa koko elämänsä. Se oli mielestäni outoa, kun omat vanhemmat nukkuivat samassa sängyssä.

Yksi koulukaveri asui hyvällä alueella isossa okt yhdessä yksinhuoltaja äitinsä kanssa. Itse asuttiin vuokralla kerrostalossa huonomaineisella alueella. Hänen äitinsä ei ollut koskaan kotona, teki paljon töitä. Antoi aina huomattavia summia rahaa lapselleen ja me käytiin koulun jälkeen ostamassa järjettömät määrät karkkia ennenkuin menimme heille.

Yhden koulukaverin äiti oli väkivaltainen tätä kaveria kohtaan. Riepotti tukasta, huusi ja en muista olisiko lyönytkin joskus. Vaihtoi miehiä tasaiseen tahtiin. Oltiin paljon heidän mökillään ja joku kerta oltiin apuna puhdistamassa saunan seinää homeesta. Ruoaksi oli sinihomepastaa. Jäi jotenkin mieleen :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.26 02:44:56

Omat vanhemmat heräsivät aina, siis ihan joka ikinen kerta ennen lapsia. Ja koska se oli meidän normaali, niin olen aina pitänyt outona jos jonkun vanhemmat nukkuvat pidempään kuin lapset tai ylipäänsä myöhään. Haluan myös itse herätä aina ennen kuin oma lapsi herää. Toki aina näin ei ole, koska vuorotyön vuoksi joskus on pakko saada nukkua, mutta en pidä siitä tunteesta kun herään lapsen jälkeen. Vaikka ihan omatoiminen koululainen hän on ja osaa aamutoimet hoitaa ilman minua.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   4.8.26 08:15:33

"Lähettäjä: *
Päivämäärä: 4.9.20 07:54:52

Ekana tuli mieleen, kuinka erään lapsuudenystävän kotona oli molemmissa lastenhuoneissa (ulkopuolella!) tavallisen kahvan ja lukon lisäksi ovihaka niin korkealla, että niihin ylettivät vain aikuiset.

Muistan, kuinka joskus ystäväni synttäreillä toinen kaveri kysyi ystävän äidiltä, että ai teillä lukitaan lapset huoneisiin vai? Äiti punastui ja oli kovin vaikeana.

Melkoinen turvallisuusriskihän tuo on, liekö laillistakaan."

Ollaankohan oltu samoilla synttäreillä? Muistan täsmälleen samanlaisen tilanteen omasta lapsuudestani. Asia lopulta perustella samassa huoneessa nukkuneen isoveljen unissakävelytaipumuksella. Pohdin jo tuolloin lapsena, kuinka suuri riski tuollainen olisi esim. tulipalon sattuessa.

Lähettäjä: Ninna 
Päivämäärä:   4.8.26 09:22:50

Meillä oli hetken tuollainen haka eteisen sisäovessa. Lapsen ollessa noin 3- 4 vuotias lähti pari kertaa keskellä yötä ulos leikkimään yksin. Heräsin kummallakin kerralla siihen, kun oli kylmä ja tajusin ulko-oven olevan auki. Lapsi löytyi onneksi kotipihasta, mutta hänellä oli taipumusta alle kouluiköisenä ja ensimmäisillä luokilla saada päähänpistoja, että käy jossain kävellen ”äkkiä” ja tämä paikka saattoi olla esim 6 km päässä oleva kauppa, mummila 40 km päässä ymv. Lisäksi lapsella on edelleen aivan tolkuttoman huono suuntavaisto ja on tutuissakin ympäristöissä eksyksissä.
Tiedostin kyllä, että haka on iso riski tulipalotilanteissa, mutta en oikein keksinyt muutkaan millä estää lapsennkarkailut kun muut nukkuvat.

Lähettäjä: ---. 
Päivämäärä:   4.8.26 09:30:24

"kotona oli molemmissa lastenhuoneissa (ulkopuolella!) tavallisen kahvan ja lukon lisäksi ovihaka niin korkealla, että niihin ylettivät vain aikuiset."

Mulla oli yhdessä asunnossa sama. Koska mun silloinen kissa osasi avata ovet, ihan kaikki. Muuten siisti kissa, mutta kävi joskus sängyssä pissalla joten päivisin kun olin töissä lukitsin makuuhuoneen kiinni tuollaisella korkealla olevalla haalla. Samanlaisen laitoin sisempään ulko-oveen kun naapuri oli pari kertaa kuullut maukumista ja löytänyt oven auki ja kissan rapusta :D

Lähettäjä: nick 
Päivämäärä:   4.8.26 10:25:08

” Taisi omituisin juttu olla, että erään eka-tokaluokan luokkakaverin luona ei koskaan saanut mitään syötävää. Jos olin siellä ruoka-aikaan, odotin kaverin huoneessa, että he syövät. Tuskin oli rahasta kiinni. Isä oli lääkäri ja taisi olla äiti myös.”

Tää oli meidän seudulla normaali. Jokainen söi kotonaan. Asuttiin kuitenkin ihan naapureina rivitalossa, joten jokainen meni kotiinsa syömään tai odotti kun kaveri söi. Sitten leikit jatkui.

Välillä joku tarjosi jotain välipalaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.8.26 10:58:59

"Muistan, kuinka joskus ystäväni synttäreillä toinen kaveri kysyi ystävän äidiltä, että ai teillä lukitaan lapset huoneisiin vai? Äiti punastui ja oli kovin vaikeana."

Meillä tommoset on kissoja varten. Lapsia ei kukaan lukitse, mutta päivällä lukitaan ovet ettei kissat mene makkareihin. Osaavat avata ovet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.26 12:52:16

Ei mitään tuommosta. Mutta yhden luona outoa oli että telkkaria ei saanu katsoa ilman lupaa, kaveri soitti aina äidilleen töihin jos haluttiin katsoa.

Yks kaveri asui hienossa isossa talossa mutta hänellä ei ollut omaa huonetta. Hän nukkui olohuoneen sohvalla teini-ikään asti kunnes ullakosta remontoitiin hänelle hieno huone. Hänen vanhempien makuuhuone oli pimeä ja kälyinen, täynnä lehtipinoja. Nyt 30 vuotta myöhemmin koko talo on täynnä noita lehtipinoja, jotka muodostavat käytäviä (äitini kävi kerran heillä kylässä).

Lähettäjä: (tyhjä) 
Päivämäärä:   4.8.26 13:37:08

Ala-asteella yksi luokkakaverini oli yh-äidin ainoa lapsi. Hän nukkui äitinsä kanssa samassa sängyssä ainakin vielä 12-vuotiaana, mitä tuntui minusta vähän oudolta. Lisäksi hän sanoi itse, että saa äidiltä aina kaiken mitä pyytää, ja hänellä olikin kokonainen vaatehuoneellinen ihan lattiasta kattoon täynnä leluja. Äiti oli aika pelottava, kiroili ja puhui välillä lapselleenkin aika rumasti, mikä tuntui vähän ristiriitaiselta noiden em. seikkojen kanssa.

Lähettäjä: AntiCIS 
Päivämäärä:   4.8.26 14:44:02

Erään kaverin äiti oli kovin kömpelö ja usein mustelmilla ja silmät mustana välillä, heillä ei saanut huuhtaa eikä muutenkaan metelöidä eikä oikein muutenkaan käydä, kun perheen isä oli kiivasta sorttia.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   4.8.26 15:01:01

Aivan hirveitä kohtaloita näkee näiden lyhyiden, lasten silmin nähtyjen juttujen taustalla.. On meillä vielä lastensuojelussa tekemistä !

Näin 70-luvun lopussa syntyneenä, pääkaupunkiseudulla juppialueella eläneenä ihan normaalia oli a)tuhkakupit eli sisällä ja jopa autossa lasten kanssa polttaminen b)jokainen lapsi söi omassa kodissaan tai oli syömättä.

Myös nuorten polttelu oli aika ok, esim rippileirillä meillä oli puolella porukasta vanhempien lupa polttaa ja joka välissä tupakkapaikalla istuttiinkin.

Minulle on yhden ystävän perhe tarjonnut ja huolehtinut ruokailut, mutta tarjosi toki sen risteilyn, mökkiloman ja viikonloppukyläilyt heillä siinä samalla.. Jos olin vain kylässä käymässä niin ei tietenkään, jokainen lapsi söi omassa kodissaan ja tosiaan odotti jokaisen kaverin huoneessa kun ko kaveri kävi syömässä. Ihan normi. Ei meilläkään ruokia tarjottu muuten kuin yökyläilijöille tai jos joku oli meidän reissussa mukana. Tästä puhuttiin miehenkin kanssa ja hänet on kerran kutsuttu joulun aikaan syömään rääppeitä kaverilla silloin käydessään ja kerran toisen kaverin kotona syömään kun oli jostain syntymäpäiväjuhlista jäänyt ruokaa ja kakkua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.8.26 15:22:04

Hassua, kuinka ketju on aloitettu 2020 ja yhtäkkiä siihen kirjoittelua on jatkettu eilen :D Ellei ht.netin päivämäärät sekoile?

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   4.8.26 15:44:51

"Itä-Suomessa kun on perinteisesti ollut kunnia-asia, että pöytä notkuu tarjoiluja ja niitä tarjotaan kaikille - omakotitalosta ei nuohoojakaan pääse lähtemään kuin kahvipöydän kautta. Lännessä taas ei yleisesti ole tapana tarjota kuin korkeintaan lämmintä kättä, näin kärjistettynä."

Omat vanhempani ovat Pohjois-Karjalasta. Kun minä synnyin, muutetiin Etelä-suomeen rannikolle. En itse syönyt koskaan kavereideni luona, eikä meillä kutsuttu lasten vieraita ruokapöytään. Tämä 80-luvulla.