Lähettäjä: Exä 
Päivämäärä:   4.6.20 16:09:12

Minulla oli 1.5vuotias lapsi kun tapasin exäni ja nykyään on yhteinen lapsikin. Ollaan tosiaan erottu ja exällä uusi kumppani joka ei oikein pidä ajatuksesta että tämä toinen lapsi olisi myös kuviossa. Lapselle exäni on se ainoa isä minkä tietää ja hyvin hämmentynyt tilanteesta että ei ole toivottu vieras siellä "isän" luona. Yhteinen lapsi kyllä on haluttu ja tykätty vieras uuden naisenkin puolesta. Toivoin että näkisi sitten edes "joka toinen kerta" tai kerta kk tms. Onko muita samassa tilanteessa olleita?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   4.6.20 16:22:12

Tärkein tässä on varmaan se mikä on sen exän mielipide? Eihän lapsi tosiaan ole hänen, mutta jos hänellä samanlaisia tunteita että lapsi on hänelle kuin oma niin voihan niistä tapaamisista sopia. Mutta huomaa että tuo perustuu sitten ihan hänen omaan vapaaehtoisuuteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.6.20 16:38:57

Mielestäni aikuisten tehtävä on laittaa lapset AINA etusijalle tuollaisissa asioissa. Ei pienen lapsen elämästä voi vaan yhtäkkiä kadota, jos on semmoiseen kuvioon lähtenyt. Lapsesta tuntuu varmasti todella pahalta, että pikkusisarus saa käydä "isin" luona, mutta hän ei. Missä se vanhemman lapsen oma isä on?

Minun miehellä oli kanssa bonuslapsia edellisessä suhteessaan. Nämä ovat tervetulleita meille nyt ja aina. Nyt he ovat jo isoja, mutta edelleen aina saa tulla kylään, jos siltä tuntuu. Ollaan autettu heitä milloin missäkin asiassa (mopojen/autojen kanssa, muutoissa, opiskeluasioissa..), ja todellakin yritetty tehdä selväksi, että mieheni ei ole heidän elämästään kadonnut, vaikka miehelle ja lasten äidille tulikin ero.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.6.20 16:41:26

Just tällasten takia kannattaisi vähän miettiä annen kun porsii sinne tänne kenen tahansa kanssa........ muuten ihan sama, mutta ne lapset! Nehän näissä kärsii. Viattomat raukat.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.6.20 17:28:24

Mun miehen exällä myös lapsi aiemmasta liitostaan. Oli ala-asteikäinen kun me tavattiin. Lapsella on kyllä omakin isä mutta asuu kaukana. Kävi täällä alkuun samalla tavalla kuin miehen omatkin. Mutta mies on aivan pa ja mä sitten ehdotin, että jos tämä miehen exän lapsi on meillä viikonloppuja ja joka viikko päivän, niin äitinsä maksaa meille jotain ruokarahaa. Juu, mulla ois rahaa mutta käytännössä elätän jo miehen ja sen omat lapset..Ei kelvannut työttömälle äipälle tämä ja lapsi ei oo sen jälkeen käynyt. Tod.näk. lapselle on kyllä selittänyt asiasta jotain muuta eikä sitä, että hänen mielestään kaikki pitää saada ilmaiseksi. Toki miehen isovanhempien ruoka ja kuskaamiset ja valmennukset kelpaa ilmaiseksi tällekin lapselle. Ei edes bensa- tai ruokarahoja maksa. Äitin puolenisovaanhemmat ei taas tee vastaavaa..

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   4.6.20 18:00:09

Onhan 2 lapsesta enemmän vaivaa etten kyllä ymmärrä miksi sinne pitäisi ottaa lasta jolle ei ole mitään sukua. Kai sillä omakin isä on?

Lähettäjä: Exä 
Päivämäärä:   4.6.20 19:45:46

Ko lapsen isä on kuollut ennen lapsen syntymää. Ikää 10vuotta ja nuoremp oni 4v.
Yhteinen käy joka toinen vkl + viikolla näkevät riippuen isänsä töistä.

Lähettäjä: Ämmä 
Päivämäärä:   4.6.20 19:52:53

Voi lapsiparkaa. Ainoa mies, jota pitänyt isänään, kääntää selkänsä uuden akan takia. Oksettavaa. En tiedä kumpaa halveksuisin enemmän, sitä miehen nyksää vai miestä itseään. Ei isyys tai äitiys katso biologiaa.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   4.6.20 20:01:16

Jos lapsen (biologinen) isä on kuollut, olisi kyllä ehdottomasti lapsen edun mukaista että exäsi adoptoisi lapsen jolloin sisarukset olisivat keskenään tasavertaisessa asemassa. Jos välinne ovat asialliset ja mies tosiaan ollut isän asemassa lapsen elämässä, ehdottaisin tätä miehelle (en tosin tiedä, miten helposti se onnistuu kun ette ole enää yhdessä).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.6.20 20:20:34

No juu, jos mies on ollut "isä" koko lapsen 1,5-10 v ajan, niin ei hän vaan VOI nyt hylätä. Yök mikä mies.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   4.6.20 20:32:25

Aloittaja, mitä mieltä ex on asiasta?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.6.20 20:38:28

Oletko tarjonnut maksua siitä toisesta lapsesta? Joo, ei se raha ole kaikki kaikessa mutta voi ärsyttää elättää toisen kakaroita. Vieläpä, jos menee niin, että uusi vaimo elättää..

Lähettäjä: 8å 
Päivämäärä:   4.6.20 20:57:26

"Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 4.6.20 20:38:28

Oletko tarjonnut maksua siitä toisesta lapsesta? Joo, ei se raha ole kaikki kaikessa mutta voi ärsyttää elättää toisen kakaroita. Vieläpä, jos menee niin, että uusi vaimo elättää.."

Tätä pohdin itsekin.

Vaikka aloittaja-äippyliinin mielestä tällaista ei saa miettiä ja ne omat pyllypäärynät pitää kaikille muillekin olla maailman napa ja keskipiste, niin sille eksän nyksälle ne sinun pyllypäärynät ja pirkko-perttiinat eivät ehkä olekaan maailman rakkaimpia ja maailman keskipiste... Ei sitä eksän nyksää kiinnosta sinun lapsiasi elättää vaikka ne sinulle ovatkin tärkeitä.

Lähettäjä: Exä 
Päivämäärä:   4.6.20 21:55:23

Exä on hyväpalkkaisessa työssä ja nykyinen naisystävä ilmeisesti opiskelee. Eivät asu virallisesti ainakaan yhdessä. Exä haluaa nähdä lapsia mutta selvästi "varoo" tässä asiassa ja yrittää pitää "molemmat osapuolet tyytyväisenä" mikä ei tunnu oikein olevan mahdollista. Ei asia rahasta pitäisi olla kiinni.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.6.20 21:57:45

Mitäpä jos tarkistat asian etkä oleta mitään. Entä oletko kysynyt kompromissia, että käy vaikka kerran kk tms?

Lähettäjä: Exä 
Päivämäärä:   4.6.20 22:01:41

Kirjoitin aloituksessa jo että ehdotin harvempaa tapaamis väliä jos se olisi parempi. Exä näki lapsia samaan aikaan saman verran ennen naisen tuloa kuvioihin joten hyvin epäreilua että toinen ei olekaan sitten enää tervetullut.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   4.6.20 22:34:01

No eikö voi istua porukalla alas ja puhua suoraan ja sopia. Mikä mättää ja miten sen voisi korjata. Lapsen kautta, ei minkään sinun "oman ajan", "laatuajan" tms kautta.

Lähettäjä: Maikkis 
Päivämäärä:   4.6.20 23:07:48

Kai olet ehdottanut että elareissa huomioidaan se, että mies kustantaa toisenkin lapsen elämistä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.6.20 23:27:19

No onhan tuo outoa, että lapsi joka ei ole sukua, oma eikä adoptoitu kyläilee jonkun miehen luona.

Lähettäjä: Hippoliitti 
Päivämäärä:   5.6.20 00:04:47

Näissä tilanteissa kasvatetaan taas tulevaisuuden syrjäytyneitä narkkeja, joilla on rikkinäinen perhetausta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.20 00:39:20

Kannattaa istua alas ja puhua asiat selväksi. Karua jos ihminen jota lapsi on pitänyt isänään yhtäkkiä hylkää. Sillä on väistämättä iso vaikutus lapsen psyykkeen kehitykseen.

Lähettäjä: Cxi 
Päivämäärä:   5.6.20 07:38:34

Niin karua ja ikävää kuin se onkin, niin aloittajan vanhempi lapsi ei ole virallisesti exälle sukua eikä siten ole velvollisuutta lasta hoitaa/elättää.
Tämä olisi kannattanut toki miettiä jo heti alkuunsa. Lapselle ikävä tilanne kyllä.

Mutta nyt aloittajan pitää vain lapsen kanssa keskustella tilanne auki. Exä ei ole hänen isänsä ja tilanne on nyt tämä. Parempi nyt tehdä asia selväksi kuin myöhemmin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.6.20 07:43:12

Ja nimenomaan tuon sukulaissuussuhteen ai siis sen puuttumisen kautta eikä niin, että kun se paha akka ei halua...

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.6.20 08:10:33

Ja nimenomaan tuon sukulaissuussuhteen ai siis sen puuttumisen kautta eikä niin, että kun se paha akka ei halua...

^ Eli lapselle pitää sittenkin valehdella? Kun miehellehän tapaamiset olivat ok ennen tämän naisen saapumista.

Lähettäjä: Kati 
Päivämäärä:   5.6.20 08:26:39

Mun viimeisin ex murehti parisuhteen aikana, ett jos ero joskus tulee ero niin hän ei kyllä halua bonuslapsesta luopua. No, ero tuli ja kyselin sekä lapsi kyseli, voiko mennä käymään. Kertaakaan ei ole lasta eron jälkeen nähnyt. Niin ne mielet muuttuu.
Ap tilanteessa kyselisin vapaaehtoispalveluista (srk, sossu, pela, mll...) löytyiskö sieltä mieskaveria vanhemmalle lapselle. Eksälläsi ei valitettavasti ole velvollisuutta hänestä huolehtia, on syy mikä tahansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.20 08:31:52

Aikuiset keskustelemaan alas yhteiseen pöytään tilanteesta, ilman lapsia siis.

Selvität miehen oman mielipiteen, minkä pohjalta lähdette rakentamaan tilannetta. Jos rahasta kiikastaa, niin osallistut kuluihin. Tarjoa ystävällisesti vaikkei kiikastaisikaan. Jos mies haluaa entiseen tapaan lapsia nähdä niin sitten tilanteen auki selittäminen uudelle naiselle: historian ja kiintymyssuhteen kautta lapselle on hirveä psyykkinen kolaus ja hylkäämiskokemus, kun yhtäkkiä jätetään. Ei lapsi ajattele onko mies biologinen isä vai ei, kun miehestä on hänelle tullut tärkeä ihminen. Naisen ja kaikkien pitää kyetä nyt miettimään lapsia ja on itsekästä tulla vieraana kuvioon sanelemaan ketä saa tavata ja ketä ei.
Jos mieskin todella haluaa nähdä lasta harvemmin niin sitten pohditte yhdessä miten tämän tilanteen hoidatte lapsen kanssa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.6.20 08:34:51

Vaikka tämä ei ole muodikas eikä suosittu mielipide, niin lapsiparat ovat usein heittopusseja vanhempiensa parisuhdekuvioissa. Ja liian usein syyllistä lasten hankaliin tilanteisiin haetaan kaikkialta muualta kuin peilistä: puolisosta, ex-puolisosta, ja tässä keskustelussa näemmä jopa ex-puolison kumppanista... Tarkistetaanpa faktat: kuka on pohjimmiltaan vastuussa siitä, että lapsen elämään tulee uusia "äitejä ja isiä" - ja niiden myötä mahdollisesti eroja ja yhtäkkiä lapsen elämästä kadonneita aikuisia?

Eräs tuttavani erosi lastensa isästä, kun rakkautta ei kuulemma enää ollut. No, jos ei pysty elämään jonkun kanssa, sitten ei pysty. Valitettavasti ero oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kaunis ja lapset joutuivat pelinappuloiksi. Ei tämäkään vielä mitään, mutta totta kai sitten piti löytää uusi mies. Hetken näytti jo siltä, että kävi onni onnettomuudessa, kun uusi mies muodostui lapsille tärkeäksi. Vaan ei mitä. Sitten tuli ero, ja tämäkin isähahmo katosi lasten elämästä. Sanomattakin selvää, että lapsilla on riittänyt ongelmia ja oireilua.

Selittäkää te vanhemmat minulle, jotka ette syystä tai toisesta ole lastenne toisen vanhemman kanssa yhdessä, että onko se oikeasti mahdoton ajatus, että ette toisi lastenne elämään uusia "äitejä ja isiä" hämmentämään soppaa? Kysyn tätä ihan vilpittömin mielin, koska en vain YMMÄRRÄ, miksi niin monet vanhemmat ottavat lastensa hyvinvoinnin suhteen niin suuria riskejä. Onko lapsen matka täysi-ikäiseksi liian pitkä, että sen aikaa voisi rauhoittaa oman parisuhde-elämän ja antaa lapsen kasvaa rauhassa?

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   5.6.20 08:53:16

Pakko kertoa. Työkaveri seurusteli ex-avovaimonsa kanssa kait jotain vajaa 10v. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta eksällä edellisestä suhteesta lapsi, joka erohetkellä oli sen kymmenisen vuotta. Lapsen isä on harvoin kuvioissa, sen tarkemmin en tiedä.

Edelleen lapsi vierailee työkaverini luona, on viikonloppuja, soittelee koulusta jne. Onhan työkaverini hälle kuin isä, asunut saman katon alla koko lapsen elämän. Työkaveri itse totesi, ettei itse voisi hylätä lasta joka on kuin oma vain siksi, ettei lapsen äidin kanssa nyt hommat loppuun asti sujuneetkaan. Hän ei voisi tehdä sitä lapselle, joka kuitenkin on syytön siihen että "vanhempansa" erosivat.

Toki varmasti vierailut ajoittuu siten, miten työkaverille parhaiten sopii ja toki tilanne poikkeaa siten, että työkaveri asuu yksin. Mutta tyypin tuntien, en hetkeäkään usko että uuden avon lompsiessa saman katon alle, ihan hevin hylkäisi "ottolastaan".

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   5.6.20 08:54:48

Voihan exät, nyxät ja bonukset. Tuollaiset tarvikkaan hyvää parisuhdetta kun eivät ole itsekään aikuistuneet.

Lähettäjä: Minttu 
Päivämäärä:   5.6.20 09:23:54

Minä olen tehnyt päätöksen etten sekoita lasteni elämää uudella puolisolla, ei ainakaan yhteen muuttoa ennenkuin lapset lentäneet pesästä. Kovin lyhyt aika kuitenkin tää lapsuus, omaa elämää voi sen jälkeen taas elää miten haluaa

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.6.20 11:42:10

Niin, että jos vanhemmat eroaa lapsen ollessa vaikka 1 v. niin pitäisi sitten sellainen noin 19 vuotta olla ilman parisuhdetta? Mitä se niille lapsille sitten opettaa tai antaa mallia? Enkä minäkään nyt kannata sitä, että joka viikonloppuna eri ukko/akka kuvioissa mutta onhan tuo nyt oman elämänsä hukkaan heittämistä. Eri asia, jos on vaikka kyse muutamasta vuodesta, toisaalta silloin lapsetkin on jo niin isoja, että luulisi niiden ymmärtävän, että vahemmatkin haluavat elää.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.6.20 12:12:34

"Niin, että jos vanhemmat eroaa lapsen ollessa vaikka 1 v. niin pitäisi sitten sellainen noin 19 vuotta olla ilman parisuhdetta? Mitä se niille lapsille sitten opettaa tai antaa mallia?"

Että kotona on turvallista ja että elämässä on edes jotain vakaata ja pysyvää eikä tarvitse sopeutua vanhempien muuttuviin parisuhdekuvioihin ja pahimmillaan kokea ennen täysi-ikäistymistä useamman perheen hajoaminen? Onko se niin huono oppi? Vai meinaatko, että lapsi oppii jotain kauheaa siitä, jos äidillä tai isällä ei ole parisuhdetta? Mitä se kauhea mielestäsi olisi?

"Enkä minäkään nyt kannata sitä, että joka viikonloppuna eri ukko/akka kuvioissa mutta onhan tuo nyt oman elämänsä hukkaan heittämistä. Eri asia, jos on vaikka kyse muutamasta vuodesta, toisaalta silloin lapsetkin on jo niin isoja, että luulisi niiden ymmärtävän, että vahemmatkin haluavat elää."

Olet huolissasi siitä, että vanhemmat heittävät oman elämänsä hukkaan ja että heidän pitää päästä "elämään" - mikä ilmeisesti tarkoittaa parisuhdetta. Entä se lapsen elämä ja hänen ainutkertainen lapsuutensa? Kun sen lapsen on hankkinut ja ilmeisesti ihan vapaaehtoisesti, olisiko mahdotonta asettaa hänet etusijalle? Ellei pysty odottamaan, kunnes lapsi on 20-vuotias, niin jos odottaisi edes siihen asti, kunnes hän on vaikka 16-vuotias, niin hänen on halutessaan jo mahdollista vaikka muuttaa pois kotoa, jos uusi perhekuvio ei kiinnosta.

Eikä kukaan ole sanonut, että pitäisi elää selibaatissa tai olla vailla mitään kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta uuden perheen rakentaminen omaan kotiin ja lapsen altistaminen uudelle äidille/isälle ja mahdollisille uusille sisaruksille... ja riski siitä, että kun kaikkeen tähän on tottunut ja ehkä oppinut rakastamaan uutta perhettään, kaikki voikin mennä taas hajalle... Onko se tosiaan välttämätöntä?

Lähettäjä: Hyvä tahto 
Päivämäärä:   5.6.20 13:05:38

Tunnen hyvin monia ihmisiä, jotka pitävät erottuaan myös entisen puolison lapsia tapaamisviikonloppuina. Nämä ihmiset ovat olleet vanhemman asemassa alkujaan hyvin pienelle lapselle / lapsille, niin eivät erottele sisaruspuolia ja biologista lastaan /lapsiaan. Maksut taas menevät niin, että vain biologisesta lapsesta maksavat elatusmaksut.

Erottelu on varsinkin sellaisille lapsille hirveän surullista, joilta on biologinen isä kuollut tai ei ole muuten heidän elämässä lainkaan.

Toisaalta ymmärrän, että onhan se raskaampaa uutena puolisona ottaa useampi lapsi säännöllisesti vikonlopuksi kotiinsa. Voisi tietytsi miettiä sellaistakin mahdollisuutta, että tulisiko mies lasten kotiin isäviikonloppuina, jolloin lasten äiti siirtyisi siksi aikaa muualle. Varmaan kannattaa aikuisten kesken tämä asia jotenkin selvittää ja puhua. Kyllähän aikuisten pitää ymmärtää, että isommalle lapselle tulee tosi iso suru, jos hän ei pääse enää ollenkaan isälle.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.6.20 13:11:59

Lähettäjä...

Päivämäärä4.6.20 23:27:19

"No onhan tuo outoa, että lapsi joka ei ole sukua, oma eikä adoptoitu kyläilee jonkun miehen luona."

Teiniaikojeni poikaystävä asui äitinsä ex-miehen luona. Äitiään tapasi aina ajoittain, eikä väleissä varsinaisesti vikaa ollut. Viihtyi vaan siellä parhaiten. Biologisen isänsä kanssa oli kyllä myös tekemisissä, mutta harvakseltaan. Enemmän se ex oli poikaystävän isä, kuin biologinen isä oli ollut.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.6.20 13:57:45

Oppisivat vaikka parisuhten mallia. Entä, jos se toinen liitto onkin loppuelämän liitto ja pelkkää glooriaa, eikö se tee lapsille hyvää? Äiti-/isäpuoli onkin omien vanhempien jälkeen parasta mitä voi olla? Onko se hyvä oppi, että lapset ovat vanhempien maailman napa eikä mitään muuta elämää heillä ole? Tai miltä se sitten, tuntuu, että heti, kun lapset on potkittu pois, niin aletaan ottamaan uutta ukkoa ja akkaa? sama kuin jos kitkutellaan yhdessä ja erotaan heti, kun lapset muuttaa pois.

Ei tarvitse elää selibaatissa - eli annetaan kuva siitä, että on ihan ok rellestellä pitkin kyliä ukkojen/akkojen luona kunhan niitä ei tuoda lasten näytille? Kyllä aikuisen ihmisen elämään nyt monesti ne parisuhteetkin kuuluu ja ovat iso osa miellyttävää elämää. Eikä niin, että uhrataan koko elämä pelkästään lapsille ja katkeroidutaan siitä.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   5.6.20 14:08:49

"Vaikka tämä ei ole muodikas eikä suosittu mielipide, niin lapsiparat ovat usein heittopusseja vanhempiensa parisuhdekuvioissa. Ja liian usein syyllistä lasten hankaliin tilanteisiin haetaan kaikkialta muualta kuin peilistä: puolisosta, ex-puolisosta, ja tässä keskustelussa näemmä jopa ex-puolison kumppanista... Tarkistetaanpa faktat: kuka on pohjimmiltaan vastuussa siitä, että lapsen elämään tulee uusia "äitejä ja isiä" - ja niiden myötä mahdollisesti eroja ja yhtäkkiä lapsen elämästä kadonneita aikuisia?"

Tämä! Miksi edes täytyy tehdä lapsia, jos ei kestä katsella lapsen toista vanhempaa kuin vuoden, pari? Aloittajan lapsen isä kuoli, mutta sen jälkeen olisi ollut syytä olla erittäin tarkkana, kenen kanssa perustaa perheen. Jos lapsia hankkii, pitäisi heidän etunsa olla aina etusijalla, tapahtui mitä tahansa. Jos ei siihen pysty, kannattaa jättää lapset hankkimatta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.6.20 14:11:29

Minunkin mielestäni koti pitäisi rauhoittaa lapsille. Saavathan vanhemmat toki seurustella, mutta miksi lasten kotiin otetaan vieras aikuinen asumaan?

Ei ole liikaa vaadittu, että lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi oma koti pidetään omana kotina ja hoidot/uudet kumppanit asuvat omissa kodeissaan kunnes lapset ovat täysikasvuisia.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.6.20 14:12:36

"Oppisivat vaikka parisuhten mallia. Entä, jos se toinen liitto onkin loppuelämän liitto ja pelkkää glooriaa, eikö se tee lapsille hyvää? Äiti-/isäpuoli onkin omien vanhempien jälkeen parasta mitä voi olla? Onko se hyvä oppi, että lapset ovat vanhempien maailman napa eikä mitään muuta elämää heillä ole? Tai miltä se sitten, tuntuu, että heti, kun lapset on potkittu pois, niin aletaan ottamaan uutta ukkoa ja akkaa? sama kuin jos kitkutellaan yhdessä ja erotaan heti, kun lapset muuttaa pois.

Ei tarvitse elää selibaatissa - eli annetaan kuva siitä, että on ihan ok rellestellä pitkin kyliä ukkojen/akkojen luona kunhan niitä ei tuoda lasten näytille? Kyllä aikuisen ihmisen elämään nyt monesti ne parisuhteetkin kuuluu ja ovat iso osa miellyttävää elämää. Eikä niin, että uhrataan koko elämä pelkästään lapsille ja katkeroidutaan siitä."

Juuri näin. Jokaista baarihoitoa ei luonnollisestikaan kuulu lapsille esitellä, mutta on kohtuutonta ajatella, että olisi vaikkapa 15 vuotta ilman parisuhdetta siksi, että on tullut hankittua lapsi.toki lapsille sekumppani esitelläänvasta sitten, kun asia on varmaa, että yhdessä ollaan.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   5.6.20 14:18:05

"Juuri näin. Jokaista baarihoitoa ei luonnollisestikaan kuulu lapsille esitellä, mutta on kohtuutonta ajatella, että olisi vaikkapa 15 vuotta ilman parisuhdetta siksi, että on tullut hankittua lapsi.toki lapsille sekumppani esitelläänvasta sitten, kun asia on varmaa, että yhdessä ollaan."

Miksi täytyy hankkia lapsi, jos haluaa vaihdella puolisoa kuin sukkia? Se ei missään nimessä ole lapselle hyväksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.20 14:25:07

Tunnen yhden tytön (nyt jo aikuinen), jonka äiti erosi lapsen isästä vauva-aikoina. Lapsi jäi äitinsä luokse asumaan, näki isäänsä harvoin. Äidillä vaihtui miehet vähintään parin vuoden, oli kihloja, häitä, eroja, uusia häitä, eroja ennen häitä, yllätyshäitä ja yllätyseroja. Jokainen varmaan osaa arvata, miten tasapainoinen siitä lapsesta kasvoi.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   5.6.20 14:26:38

Niin kuka se on vaihtanut miehiä kuin sukkia ja mitä tekemistä pisteen jutulla on tämän topikin kanssa ?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.6.20 14:30:42

Miksi lapset muka olisivat maailman napa tai vanhemmilla ei voisi olla muuta elämää, jos nämä eivät hanki uutta parisuhdetta? Meinaatteko oikeasti, että sinkkuvanhempi ei voi kasvattaa lasta muuten kuin pitämällä tätä maailman napana ja että vain raahaamalla kotiin uuden äidin/isän tämä voidaan estää? Miettikää nyt vähän.

Kukaan ei edelleenkään ole kieltänyt eronneita vanhempia elämästä elämäänsä. Harrastamasta, tapaamasta ihmisiä... Kritisoitu on ainoastaan sitä, että täytyykö sinne lapsen kotiin tuoda se uusi ihminen ja tämän mahdolliset lapset asumaan. Joidenkin mielestä ilmeisesti täytyy, koska on kamalaa lapsen paapomista, jos hänen lapsuuttaan ja kasvuaan kunnioittaa sen verran, ettei sen jälkeen, kun lapsen perhe on jo kerran hajonnut, altista lasta enää yhtään enempää turvattomuuden tunteelle ja mahdollisille uusille perheiden hajoamisille.

Sitä ihmettelen myös suuresti, että oikeastiko yritätte väittää, että lapselle on pahempi, että äiti/isä käy joskus viihteellä ollessaan jonkun luona yökylässä tai pariutuu lapsen muutettua pois kotoa kuin että hän raahaa lapsen elämään uuden isän/äidin? Millä perusteella? Tietenkin jos aikuinen hoitaa ihmissuhteensa kuin idiootti ja tekee siitä kamalan kiusallista ja loukkaavaa lapselleen ja kaikille muillekin, niin aika sopan saa keitettyä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta ei kai tuolla tavalla toimiva ihminen kovin mallikkaasti voisi suoriutua myöskään siitä uuden isän/äidin tuomisesta lapsen elämään?

Tietysti lapsissa voivat herättää negatiivisia tunteita myös vanhempien sellaiset suhteet, joita ei tuoda heidän kanssaan saman katon alle, mutta niiden vaikutus lapsen elämään on joka tapauksessa häviävän pieni verrattuna uuteen aikuiseen heidän omassa kodissaan. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon vähemmän vanhemman ero uudesta kumppanista vaikuttaa lapseen, jos tämä ei ole ollut hänelle isän tai äidin roolissa hänen lapsuudessaan.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   5.6.20 14:44:12

"Toisaalta ymmärrän, että onhan se raskaampaa uutena puolisona ottaa useampi lapsi säännöllisesti vikonlopuksi kotiinsa. "

Mutta jos nyt tietoisesti pariutuu sellaisen kanssa, jolla on lapsi(a) edellisestä suhteesta, pitäisi olla tietoisesti myös valmis että se/ne lapsi/lapset ovat myös toisen vanhemman luona. Tässä kohtaa ex-mies olisi vallan hyvin voinut todeta, että oman lapsensa sisarpuoli tulee mukana ja uusi muija ottaa tai jättää.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   5.6.20 15:05:13

"Niin kuka se on vaihtanut miehiä kuin sukkia ja mitä tekemistä pisteen jutulla on tämän topikin kanssa ?"

Jos erotaan, kun lapsi on alle kouluikäinen ja kohta on uusi mies kierroksessa, niin onhan tuo sanonta paikoillaan. Viitaten mm. Tähden ja Ällön kirjoituksiin.

Muutenkin porukka kirjoittaa kuin ainoat vaihtoehdot olisivat isäpuoli/vaihtuvia isäpuolia tai sinkkuus. Mihin hävisi se järkevin vaihtoehto, eli suhteen jatkaminen lapsen biologisen isän kanssa? Tämä toki edellyttäisi, että valitsisi lapsensa isäksi jonkun vastuuntuntoisen ja täyspäisen tyypin.

Aloittajan tapauksessa esikoisen isä on kuollut, mutta toisen lapsen isän kanssa on erottu muuten vain.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   5.6.20 15:10:16

Virgo: Aloittajan ensimmäisen lapsen isä oli kuollut. Miksi tuoda edes jotain toisen ääripään esimerkkejä jossa selvästikään ei ole kyseessä sellaisesta?

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   5.6.20 15:20:39

Esim. Ällö puhui erosta, kun lapsi on vain vuoden vanha. En minä niitä ääripäitä siis keksinyt, kommentoin vain muiden kirjoituksia.

Juu, on kuollut, kuten minäkin kirjoitin. Toisen lapsen isä sen sijaan ei ole kuollut. Silti hänenkään kanssa ei enää olla yksissä, vaikka esikoinenkin ilmeisesti on vielä alaikäinen. Aika nopeaa toimintaa. Kaksi lasta, molemmat alaikäisiä, eikä kummankaan isä enää kuvioissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.20 17:58:15

"Aika nopeaa toimintaa. Kaksi lasta, molemmat alaikäisiä, eikä kummankaan isä enää kuvioissa."
Ihmisen elinikä ja naisen hedelmällinen aika huomioiden, mikä sinä olet arvostelemaan asiaa? Pitäisikö todella odottaa lasten välissä 18v. Jos isä sattuu olemaan eri?

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   6.6.20 03:54:39

Mihin on unohtunut seurustelu? Monilla toisella ja kolmannellakin kierroksella olevalla on aika kiire muuttaa yhteen, oli lapsia tai ei. Siihen vielä sinetiksi tehdään usein se yhteinen lapsi myös.

Olen myös täysin samaa mieltä tuosta "vanhempien oikeudesta elää". Vanhemmat ovat kovin itsekkäitä. Ensin haluavat lapsen ja sitten hylkäävät sen. Kyllä tuo bonusperheily pääasiassa on ikävää seurattavaa. Lapset aikuisten pelinappuloina.

Lähettäjä: Hyvä tahto 
Päivämäärä:   6.6.20 06:28:30

Ihmiset elävät normaalia elämää ja tapahtuu suunnittelemattomia asioita. Eihän aloittajankaan suhde nuoremman lapsensa isän kanssa mikään satunnainen ollut, kun 8,5 vuotta elivät yhdessä kumminkin. Ja elinikäistä liittoa ei voi yksin pitää yllä, jos toinen ei halua enää yhdessä olla esimerkiksi. Jos ei voisi ikinä uusia liittoja enää eron jälkeen solmia, niin siinä menee monelta lapsentekoikäkin ohi, vain miehet voivat lisää lapsia saada vanhempanakin. Ei voida ajatella, että jos sinulla on yksi lapsi ja tulee ero, se lapsimäärä oli sitten siinä, ellet saa ensimmäistä lasta ensin aikuiseksi.

Aloittajan tilanne on silti tosi kinkkinen, eikä siihen liene helppoa ratkaisua, kun vanhemmalla lapsella ei tapaamisoikeutta ole nuoremman lapsen biologiseen isään. Joku ehdotti, että exä adoptoisi vanhemman lapsen, mutta eihän niin varmastikaan tapahtuisi, ksoka eivät edes halua häntä ottaa viikonloppuisin luokseen, niin miksi maksaisivat vielä elatusmaksunkin jatkossa. Tuskin muutenkaan adoptio tulisi kysymykseen, eikä kuulosta edes viisaalta. Elämä kulkee eteenpäin, niin tuskin äitikään haluaa vanhemman lapsen asioissa kysyä lupaa exältään hänen aikuisuuteen saakka. Jos vaikka lasten äiti menehtyisi, niin silloinhan isä olisi ensisijainen huoltaja lapsille, sillekin, jota ei nyt haluta edes viikonlopuiksi. Ei kukaan mies varmasti sido itseään pakollista enempää entiseen puolisoon.

Vanhemman lapsen kannalta tämä on tosi surullinen tilanne. En tiedä, pitäisikö lapselle selittää tapaamisoikeuden perusteet vai mitä, mutta paha mieli tulee varmasti silti. Eikä minusta sekään ole ratkaisu, että vanhempi lapsi kävisi joskus harvoin entisellä isäpuolellaan ja nuorempi vakituisesti, kun sellainen luo katkeruutta sisarusten välillä. Miehellä taas ei kuitenkaan ole velvollisuutta vanhempaa lasta ottaa. Hankala juttu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.20 08:46:17

Meillä on yhteiset lapset, miehellä on aiemmasta suhteestaan lapset ja miehen lasten äidillä on vielä sitä aiemmat lapset. Kaikki tulemme hyvin toimeen, eikä kukaan kiellä kenenkään tulemista minnekään. Ne miehen lasten puolisisarukset ovat meille tervetulleita käymään aina, kun haluavat. Heille mies on tärkeä hahmo elämässä, joten en keksi mitään syytä, miksi eivät voisi meillä vierailla. Ja juu ei, rahaa tarvita sen takia, että he käyvät kylässä :D

Lähettäjä: Riikka 
Päivämäärä:   6.6.20 09:25:00

"Mun viimeisin ex murehti parisuhteen aikana, ett jos ero joskus tulee ero niin hän ei kyllä halua bonuslapsesta luopua. No, ero tuli ja kyselin sekä lapsi kyseli, voiko mennä käymään. Kertaakaan ei ole lasta eron jälkeen nähnyt. Niin ne mielet muuttuu."

Mun hyvän ystäväni exä oli kuin isä ystäväni pienille lapsille usean vuoden ajan. Kun ero tuli, ei mies enää koskaan halunnut lapsia nähdä. Ja mies itse halusi erota.

Lähettäjä: Hyvä tahto 
Päivämäärä:   6.6.20 10:52:47

Pisteellä on hyvin järjestynyt kuvio. Varmaan niin onkin helpommin silloin, kun vähän kaikilla on lapsia, jotka voivat vastavuoroisesti viettää aikaa kummassa paikassa tahansa. Ei ole selkeää kuviota, jossa kaksi lasta menee toiseen "lapsettomaan" kotiin viikonlopuksi kahden viikon välein vuodesta toiseen. Ja kellä on itselläkin lapsia kotona, ei koekaan parin lisälapsen tuloa varmaan yhtä hankalaksi kuin muuten lapseton huusholli.

En tiedä toimisiko aloittajan vanhemman lapsen "isäviikonloput" sittenkään, vaikka hänet ottaisivat jollain konstilla sinne. On vaara, että kohtelu ei olisi samanlaista molemmilla lapsilla. Lapsi kyllä sen tajuaa, vaikkei sanottaisi mitään. Vai olisiko sittenkin vain alettava panostamaan muuta mukavaa vanhemman lapsen viikonloppuihin, kun pienempi sisarus on isällään. Isommallehan voi tulla vaikka kaveri yökylään, hän mennä kaverille yökylään tai mummolaan tai muuhun mukavaan paikkaan. Tai sitten äidin kanssa laatuaikaa ja mukavia tyttöjen juttuja puuhaillen. Toisinaan vaikka tuttavien kanssa retkiä tehden tai mitä vain keksiikään.

Lähettäjä: Exä 
Päivämäärä:   7.6.20 12:57:27

Exä kävi molemmat lapset luokseen viikonlopuksi. Ovat kuulemma nyt sitten keskenään (uusi nainen ei siis ole siellä samaan aikaan)

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   8.6.20 15:02:29

""Aika nopeaa toimintaa. Kaksi lasta, molemmat alaikäisiä, eikä kummankaan isä enää kuvioissa."
Ihmisen elinikä ja naisen hedelmällinen aika huomioiden, mikä sinä olet arvostelemaan asiaa? Pitäisikö todella odottaa lasten välissä 18v. Jos isä sattuu olemaan eri?"

Eli taas ajatellaan vanhemman etu edellä, ei lapsen. Pakko tehdä lapsi epävakaaseen suhteeseen, koska mä haluun. Viis siitä kuinka paljon lapset kärsivät vanhempiensa poukkoilusta. Jos joku on lapsen puolella, hänet haukutaan. Arvostella ei saa, koska jokaisella on oikeus pilata oman lapsensa elämä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.6.20 15:24:34

Haluaakohan mieskään oikeasti ei-biologista lasta luokseen eron jälkeen, jos on omakin . Haluaa ehkä antaa ajan ja resurssit omalleen, jos harvemmin näkee..

Lähettäjä: Kristallipallo 
Päivämäärä:   8.6.20 15:31:16

Mikä aloittajan tapauksessa on ollut merkki suhteen epävakaudesta siinä vaiheessa, kun yhteinen lapsi on hankittu? Ensimmäisen lapsen isähän oli kuollut, oliko hänelläkin "epävakaa" terveys? Voihan suhde olla vaikka kuinka hyvä ja otollinen perheen perustamiselle, mutta vuosien päästä tilanne voi olla ihan toinen monesta eri syystä kuten kuolema, vakava sairastuminen, voi sattua joku onnettomuus, joka muuttaa asioita radikaalisti, talouden romahtaminen psyykkisine seurauksineen.
Missä pitäisi testauttaa itsensä ja puolisonsa etukäteen, että tietäisi välttää "epävakautta" jos sellaista ei muuten suhteessa kummankaan mielestä alkujaan ole ja eletään normaalia elämää ilman päihde- tai muita näkyviä ongelmia?

Lähettäjä: virgo 
Päivämäärä:   8.6.20 15:41:20

Mistä minä heidän merkeistään tiedän. Loppuun saakka hommaa ei kuitenkaan ole harkittu, jos ero tulee muutaman vuoden sisällä lapsen hankinnasta.

Ekan isän kuolema on valitettava asia, jolle ei voi mitään. Jos oma lapseni olisi kokenut moisen trauman, olisin aika tarkkana seuraavien isäehdokkaiden kanssa.

Lähettäjä: Kristallipallo 
Päivämäärä:   8.6.20 16:01:16

Jos rakkaus toisella loppuu ja hän haluaa erota, niin ei sille kyllä toinen mitään voi. Ihan fiksuillekin ihmisille voi niin käydä. Jos sen etukäteen tietäisi, ei varmasti perustaisikaan perhettä sellaisen kanssa. Elämässä ei voi pelata aina varman päälle, koska sellaista varmuutta ei ole olemassakaan. Avioero voi tulla sellaisenkin ihmisen kohdalle, joka sitä ei itse missään tapauksessa halua tai usko koskaan kokevansa. Eri asia, jos on jo ongelmia parisuhteessa tai toisen käytöksessä ja vastuunotossa näkyvissä ennen lastenkin hankintaa, niin siinä on valmiiksi huono ennuste. Voi olla, että aloittajakin on ollut tarkkana uusien isäehdokkaiden kanssa aikoinaan ja hyvältä isältähän tuo valittu onkin vaikuttanut vielä eronkin jälkeen. Uuden parisuhteen myötä on tullut ongelma vasta ilmi.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   8.6.20 18:03:54

Rakkaus omiin lapsiin loppuu? Ei ole ihan terve ihminen sellainen tai ainakaan valmis vanhemmaksi. Niin häiriintyneen tunne-elämän kyllä huomaa etukäteen, jos haluaa huomata.

Jos tarkoitat rakkauden puolisoon loppuvan, ei se ole mikään syy erota. Useimmilla pareilla pitkässä suhteessa rakkaus on välillä enemmän tai vähemmän hukassa. Se löytyy kyllä uudelleen, jos niin halutaan ja suhteen eteen tehdään töitä yhdessä. Ei moni työkavereitaankaan rakasta, mutta silti heidän kanssaan voi tehdä yhteistyötä asiallisesti, sulassa sovussa.

Onhan se tietysti kivempaa ja jännittävämpää hyppiä muutaman vuoden välein suhteesta toiseen, mutta näin toimiva ei paljon lapsiaan ajattele. Eli taas palataan tähän :Mutkun mä haluun! Kohtuutonta olettaa mun elävän 18 vuotta lasten ehdoilla! Juuri niin vastuuntuntoiset vanhemmat kuitenkin tekevät. Silloinkin, kun se ei ole koko ajan kivaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.6.20 18:11:24

Minusta lapsia hankkineelta ihmiseltä voidaan odottaa, että eroamisen kynnys parisuhteessa on korkealla, eikä eroamaan lähdetä heti esim. intohimon puutteen vuoksi. Toisaalta kyllä se pitää mielestäni muistaa, että jokaisella on rajansa. Muutama vuosikin on pitkä aika, saati kymmenen, jos se täytyy viettää parisuhteessa, jota ei enää oikeasti kestä. Lapsen vanhemman täytyy kuitenkin säilyttää oma mielenterveytensä ja kykynsä olla lapselleen vanhempi, ja se on vielä tärkeämpää kuin ehjän ydinperheen säilyttäminen.

Mutta jos ihmisen onkin joskus käytännön pakko erota, niin uudelleen pariutumiseen ei käytännön pakkoa ole. Uudelta isältä voi lapsensa säästää, jos erolta ei voi.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   8.6.20 19:43:43

Onpas täällä kitkerää puhetta naisille jotka ovat äitejä ja halunneet vielä elämässään kokea rakkauden. Kukaan ei voi etukäteen tietää, tuleeko liitto kestämään vai ei. Nämä neuvot, joissa kehotetaan pysymään lasten vuoksi yhdessä, ovat älyttömiä. Eivät lapset halua elää kahden onnettoman vanhemman kanssa, eikä kenenkään tarvitse ainutta elämäänsä uhrata liittoon jossa ei ole aidosti onnellinen. Ja kyllä, useimmat tarvitsevat myös sitä intohimoa ollakseen onnellisia. Sitäpaitsi, ei se suhde nyt niin kovin ihmeellisellä tasolla voi olla, jos toiseen suhtautuu kuin kämppikseen. Se ei ainakaan ole se malli, jonka itse haluan omille lapsilleni parisuhteesta antaa.

Lähettäjä: Kristallipallo 
Päivämäärä:   8.6.20 22:28:31

Virgo, niin nimenomaan tarkoitin aikuisten välisen rakkauden loppumista, en tietenkään ettei rakastaisi enää lapsiaan. On todella hyvä syy erota, jos ei puolisoaan lainkaan enää rakasta tai voi huonosti avioliitossa hänen kanssaan. Moni voi todella huonosti avioliitossaan turhaan ja pitkittää eroa juuri lasten takia niin kauan, ettei enää yksinkertaisesti jaksa. Moni kokee huonoa kohtelua liiankin pitkään liitossaan.

Aloittajan tapauksessa kun on vain siitä edelleen kyse, että se mies, jonka kanssa hän olisi itse perheenä elänyt, on lähtenyt ja miehellä on uusi kumppanikin jo. Ja sitten vielä se, että vanhempi lapsi ei ole miehen edelleenkään.

Melko surkea elämä olisi nuorena leskiksi jääneillä, jos ei 20 vuoteen voisi olla vakituista miesystävää. Elämä helpottuu sekä henkisesti että taloudellisesti, kun arkea on kaksi toisilleen sopivaa jakamassa. Ehkä tilanteen voi ymmärtää vain itse sen kokeneena.

Lähettäjä: Virgo 
Päivämäärä:   9.6.20 12:49:43

Eli lapsiaan rakastava vanhempi jättää lapsensa vain koska parisuhteessa on tylsempi vaihe menossa? Kummallista rakkautta.

Sille väärään suuntaan menevälle parisuhteelle voi tehdä jotain! Suhdetta täytyy aktiivisesti hoitaa ja sopia selkeästi pelisäännöistä jo ennen lasten hankintaa. Kärsittekö te todella työkaverienne seurasta, koska ette palavasti rakasta heitä? Olette koko ajan onnettomia, kun jokainen työkaveri ei olekaan "se oikea"? Puolison saa sentään itse valita...

Ainokainen, harva suhde pysyy kiihkeän intohimoisena vuosikymmeniä putkeen. Aika itsekästä pilata lastensa elämä jonkun intohimon vuoksi. Varsinkin, kun se intohimo on usein löydettävissä takaisin siihen olemassa olevaan suhteeseenkin.

Olen tietysti kokenut huonon (ja eroon päättyneen) parisuhteen, mutta eihän sellaiseen suhteeseen kannata tehdä lapsia! Ehkäisy on keksitty.

Ehkä moni on sitten niin huono ihmistuntija, ettei osaa nähdä puolisonsa vastuuntunnottomuutta tai muita heikkouksia. Tai ei edes halua katsoa omaa puolisoaan tai suhdettaan objektiivisesti, kun on niin kova into saada lapsia.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.20 17:49:38

Minusta se on hölmö väite, että epätäydellinen liitto on lapsille "huono esimerkki" ja täytyy siksi lopettaa. Tietysti todella huono liitto on sitä, ja todella huonoon liittoon liittyy yleensä muitakin lapsia vahingoittavia elementtejä: jatkuvat rajut riidat, "kylmä sota" kotona, pahimmillaan se, että vanhemmat eivät pysty edes puhumaan toisilleen... Mutta jos liitto ei ole tuolla tasolla huono vaan esimerkiksi vain intohimoton ja väljähtynyt ja vanhemmat pystyvät normaaliin kohteliaaseen käytökseen ainakin suurimman osan ajasta, niin mikä kauhean huono esimerkki se lapsille on?

Lapset eivät yleensä opettele vanhemmiltaan ensisijaisesti sitä, kuinka kuumaa menoa makuuhuoneessa pitää olla, vaan vanhemmilta ja heidän liitostaan opitaan muita asioita. Väittäisin, että lapsia ei kiinnosta yleensä pazkaakaan, heiluuko heidän vanhemmillaan peitto aktiivisesti (päinvastoin ajatus lienee kiusallinen), mutta sen sijaan asiat kuten turvallisuus ja vakaus voivat kiinnostaa. On aikamoinen itsepetos, jos väittää itselleen, että LAPSET haluavat ennemmin äidilleen mielenkiintoisen seksielämän kuin pysyä omassa tutussa kodissaan omien vanhempiensa kanssa. Kyllä sen asian taitaa haluta joku muu kuin lapsi, eikä siinä taida lasten etu kovin ensisijainen olla.

Voidaan myös kysyä, että mitä lapset sitten siitä eroamisesta oppivat? Sekö on hyvä esimerkki? Voi tietysti olla, jos liitto on ollut oikeasti huono niin, että ero johtaa turvallisempaan ja rauhallisempaan tilanteeseen kuin yhdessä pysyminen. Mutta kyllästymisestä johtuvissa eroissa on kyllä todella vaikea nähdä mitään suurta ja hyödyllistä opetusta.

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   9.6.20 19:21:13

Lasten elämä voidaan kyllä eronkin jälkeen järjestää hyväksi, kunhan aikuiset heittävät oman katkeruutensa toisiaan kohtaan sivuun ja hoitavat asiat asioina. Ei seksielämä määrittele läheskään koko parisuhdetta ja sitä on mahdollisuus parantaa kyllä, jos muuten vielä rakastaa ja haluaa yhdessä olla. Mutta jos rakkaus on loppunut, eikä enää halua toisen kanssa elää samassa taloudessa nyt eikä tulevaisuudessa, ei sitä seksikään paranna. Monet miettivät vuosikausia liitosta pois pääsyä ennen kuin tekevät eron. Ja voihan olla myös sellaisia liittoja., joissa toinen aiheuttaa jatkuvaa surua ja pahaa mieltä painamalla toista alas tai muuten epäkunnioittavalla kohtelulla. Jos on vinoutunutta suhtautumista kumppaniin jo lähtökohtaisesti tai persoonallisuudessa vääristymiä, niin todellakin on parempi altavastaajan tehdä pesäero. Jos jossain vaiheessa löytyy sopiva uusi kumppani, joka sopii lastenkin elämään, mikäs sen parempaa. Useinhan ensimmäinen avioliitto ei muutenkaan ole se loppuelämän liitto, mutta toinen liitto usein sitä on. Joku sanoo kuitenkin nyt, että ennenkin oltiin koko ikä yhdessä. Kyllä, ja olikin paljon pettämistä ja hyvin onnettomia liittoja, mutta ei vanhaan aikaan voinut erota helposti. Onneksi silloinkin oli myös toimivia liittoja, jotka kantoivat. Ja niinhän niitä on nytkin sentään vielä jonkun verran. Itselläni on mies kuollut 90-luvun lopulla, meillä hänen kanssaan kaksi lasta, silloin alaikäisiä, nyt aikuisia perheellisiä jo molemmat. Minulla ei ole lapsia kenenkään muun kanssa, mutta uusissa naimisissa olen ollut jo kauan. Hyvin on mennyt, kun meillä molemmilla oli lapsia, mutta teinejä jo siihen aikaan, kun tapasimme. Ei ainakaan minusta jää kiinni yhdessä pysyminen loppuun saakka tämän hyvän miehen kanssa.