Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   4.7.19 21:00:12

Edellinen keskustelu
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=7176356&t=7150066

Löre//Todella ikävä kuulla, että olet aivan poikki:/ Hyvä, kun uskalsit puhua rehellisesti tuntemuksistasi ja pääset niistä puhumaan ammattilaisen kanssa. Muista ettei sinun tarvitse todellakaan hävetä tunteitasi. Toivotaan puhumisen parantavan oloasi.

Uhmaikäisen kanssa rankkaa muutenkin ja sinulla siihen päälle vielä työt yms. Joten en ihmettele yhtään sinun olevan aivan poikki. Itsekin ihan poikki ja sentään olen vain kotona ollut koko raskauden ajan. Kovasti jaksamista arkeen.

Täällä oli tänään neuvola ja toivottavasti viimeinen käynti. Koko viime yön nukuin koiran unta ja kipuja ollut käsittämättömän paljon. Ilokseni huomasin illalla limatulpan irtoavan joten nyt todella toivotaan synnytyksen käynnistyvän parin päivän sisään. Käsittämätöntä miten kovasti sitä oikein odottaa, että pääsisi synnyttämään.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   5.7.19 16:27:12

Mikäs tilanne Daarialla?
Kyllä itsekin huomaa, että luonto järjestää asiat niin,että jo odottaa pääsevänsä synnyttämään. Niin tukala olotila alkaa jo olla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.7.19 16:39:30

Se on kyllä huvittavaa :) Itse olin oikeastaan koko elämäni pelännyt synnyttämistä ja ajatellut haluavani sektion - ja sitten sitä odottaakin synnytystä ihan hirveästi ja on ihan innoissaan kun synnytys vihdoin alkaa :D Tällä tokalla kierroksella odotan vielä enemmän kun ei edes samalla tavalla pelota.

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   5.7.19 16:48:37

Tinni//Ihan totta. Ekassa raskaudessa en ehtinyt tuntea tätä olotilaa ja nyt vasta tajuaa miksi niin moni odottaa innolla synnytystä eikä jaksa lopussa pelätä. Toisaalta hyvä näin.

Aamulla kävin neuvolassa tekemässä testin ettei lapsivettä tihku, kun vuotoa tulee paljon (limatulppaa?), mutta väärä hälyytys kyseessä. Neuvolatäti veikkaili ettei luulisi kauaa enää menevän synnytyksen käynnistymiseen.

Maha karmean näköinen, kun ihan täynnä raskausarpia. Tuleet tämän viikon aikana ja iho kutisee. Huomaan myös kasvojen pöhöttyneen ja näppyjä tullut naamaan joten eiköhän jotain kohta ala tapahtumaan:)

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   5.7.19 16:51:26

...//No juuri tuo fiilis. Ekassa tosiaan en ehtinyt tätä tunnetta kokemaan niin tässäkin raskaudessa pelännyt synnytystä yms. Mutta nyt jotenkin vain odotan innolla että pääsisi tositoimiin ja eilen melkein aloin itkemään onnesta, kun huomasin limatulpan alkavan irtoamaan:')

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   5.7.19 17:51:19

Kiitos, Daaria. Tässä on muutenkin kaksi rankkaa vuotta takana ja tää raskaus oli jotenkin "piste iin päälle", että on alkanut tuntua, ettei enää jaksa. Mutta oikeastaan jo tieto siitä, että saa apua on jotenkin helpottava. Oon ollut pari päivää jo paremmissa fiiliksissä.

Kiva kuulla teidän kohta synnyttävien fiiliksiä. Esikoisen kanssa oli hyvä olo loppuun saakka ja oikeastaan vielä olo parani ja vauhti kasvoi ennen kuin synnytys alkoi. Toivottavasti tääkin menis samaan tyyliin, vaikka vähän kyllä epäilen.

Itse synnytystä oon miettinyt aika vähän. Toivon vaan, että se menisi nopeammin kuin esikoisen kanssa ja vesisynnytys kiinnostaisi. Täytyisi kaivaa siitä lisää tietoa.

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   5.7.19 22:24:24

Daaria, joo kaikenlaiset oireet hengästyminen ym kuuluu asiaan. Jotenkin vaan aattelin että täytyy rauta-arvo varuiks tsekata, ettei vaan siitäkin oireet johdu. No ens viikolla selvii lähettääkö verikokeeseen neuvoladta vai käynkö yksärillä.

Huh, itsestäkin tuntui tosi pitkältä väliltä nt ultra ja rakenneultra väli. Ostin kotidoplerin että edes sydänäänet saa kuuneltua itse.

Miten usein noita neuvola käyntejä on? Nyt on 2 kk väi ekan ja tokan kerran välissä.

Lähettäjä: BP mama 
Päivämäärä:   7.7.19 21:23:37

Nt ultran ja rakenneultran väli todella tuntui minustakin pitkältä. Nyt taas kesän ajalle jotenkin osuu vielä kaikki kela-paperi-neuvolat ja sokerirasitukset.
Rakenneultrassa käyty ja intuition mukaisesti poikahan siellä oli :) Yritin miestä yllättävää leipomalla kakkua, jonka sisäväri kertoi sukupuolen. Eipäs ollut minusta jauhopeukaloksi ainakaan ekalla kerralla, ihan hauskaa tosin oli yrittäessä. Mies ei sitten lopputuloksesta vaan tiennyt, mikä tarkoittaa poikaa tai tyttöä :D.. Sinistä elintarvikeväriä oli ja peitin kakun (eli kaksi epämääräistä tissien näköistä pientä kasaa jotka lopulta sain murenevasta kakkupohjasta leikattua) valkoisella sokerimassalla.

Miehen kanssa erillään vietetty kesä on taas alkanut tuntua p*skalta, mulla ei ole mitään uutta jännää kerrottavaa tai tekemistä koska elän vain työ + iltaisin koiran hoito-arkea. Ja lisäksi ehkä tuo vauva-asia tuo tiettyjä jännitteitä parisuhteeseen, vaikka tottakai myös iloakin. Nyt ollaan kolme viikkoa todennäköisesti erossa, kun tulee vielä pari viikonloppuakin, jolloin mies ja/tai minä ollaan molemmat omissa menoissamme. Tuntuu näin alkujaan jo tylsältä ja yksinäiseltä, etenkin kun jäi tästä viikonlopusta fiilis, etten ollut miehelle hyvää seuraa. Jotenkin hankala olla kahdestaan. Tunnistan kyllä tämän "etääntymisen" aiemmistakin kesistä, jotka vietetty arkisin erillään. Harmittava fiilis. Ja vielä korostuu näin raskaana, kun kolme viikkoa on vauvan kehityksessä aika iso pätkä. Ihan laittaa itkettämään tätäkin kirjoittaessa...

En kaipaa mitään erityishuomiota, mutta tuntuu, että vähän paremmin voisi ottaa huomioon... No, mulla oli ennen tätä kesää fiilis, että kyllä tästä selvitään hienosti ja lyhyt aika, joten eiköhän tää sinnittelypätkäkin mene...

Oltiin sovittu, että tehdään hankintoja vauvalle vasta elokuussa, mutta alkoi joku kauhea vaunujen etsintä ja sain mandaatin tilata ystävien hyviksi havainnoimat vaunut.. Itse haluaisin vielä käydä kokeilemassa malleja ja ahdistaa, että asuntoon tulee mitään noin tilaa vievää. Ahdistaa myös rahatilanne ja asunto. Vaikka ne on molemmat ihan ok oikeasti. Haluaisin saada reilusti rahaa vielä säästöön, jos haluankin jäädä kotihoidon tuelle joksikin aikaa. Noin 10 000 € haluaisin, että olisi rahaa vielä hankintojen jälkeenkin. Kämppään tulee varmaan aika paljon hankittavaa ja järjesteltävää... Palkkapäiviä ennen äitiyslomaa on enää 3!

Lisäksi tänään ahdistaa vielä se itse vauvakin, kuinka työlästä sitä on hoitaa ja mitä se tekee parisuhteelle. Koirallakin on terveysongelmia ja lomareissullekin haluaisin, mutta sekin vie rahaa.

Onpas oikein ahdistava sunnuntai jotenkin.. Kiitos ja anteeksi avautuminen.
Yritin piristää itseäni selaamalla vauvatarvikkeita, mutta sekin vain laittaa ahdistumaan lisää. Ihan kuin ostoksen pitäisi mennä kerrasta nappiin ja olla ikuisesti "hyvä". Ehkä pitäisi vaan miettiä, että esim. vauvan sängyn voi todellakin ostaa vain vuodeksi ja sitten vaihtaa sopivampaan kun vaihtotarve iskee.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   7.7.19 23:11:45

Onko jollain tietoa onko sokerirasituskoe pakollinen, että saa vakuutuksen ennen syntymää?

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   7.7.19 23:58:57

Mulla on sellainen käsitys, että tuo neuvolakäyntien määrä riippuu ihan kunnastakin. Tietyt käynnit on varmaan suunnilleen pakollisia, mutta meidän kunnassa ainakin on vähennetty käyntejä nyt kun vertaa esikoisen aikaan. Silloin taisin käydä noin kerran kuussa, mutta nyt harvemmin. Meillä ne ovat siellä kyllä tähdentäneet, että aina saa soittaa jos tulee jotakin ja useamminkin pääsee jos haluaa.

BP Mama, harmi tuo teidän erossa olo ja varsinkin jos se vaikuttaa negatiivisesti. Ehkä kannattaa ottaa vaan levon kannalta koko homma? Meillä oli esikoisen odotuksen aikaan sellainen tilanne, että asuttiin viikot erillään. Oli vaan ihanaa kun sai illalla köllöttää rauhassa sohvalla ja katsoa telkkarista mitä halusi. Se aika ei kyllä koskaan palaa ja siinä oli puolensa. :D

Noiden hankintojen kanssa kannattaa ottaa rauhassa. Ja ihan kaikki valinnat ei voi mennä nappiin, kun ei tiedä, millainen persoona sieltä putkahtaa ja mitä tarvikkeita itse tykkää käyttää, ennen kuin kokeilee.
Mietiskelin tässä mitä esikoiselle ostin uutena.. Lipasto vaatteita varten, pinnasänky+patja yms, amme, astioita, Manduca eli kantoreppu.. Muut taisi olla käytettyä.
Seinään kiinnitettävän hoitopöydän hommasin vasta syntymän jälkeeen. Kantoliinan ostin uutena, mutta en koskaan käyttänyt ja tuota Manducaakin käytin tosi vähän. En onnistunut hurahtamaan siihen kantamiseen. Ja esikoinen nukkui pinnasängyssä oikeasti vasta 1-vuotiaana ja kokonaisia öitä 1,5-vuotiaana. Aika paljon se pinnis oli vaan koristeena kun esikoinen nukkui vieressä.

Mulle oli ainakin tosi vaikea sillon tietää mikä oli tarvittavaa ja mikä ei ja tuli tehtyä hutiostojakin. Ja silloin en oikein vielä tiennyt noista kirppareista niin tuli ostettua uutena semmoista mitä olisi hyvin voinut ostaa käytettynä. Nyt toisen kohdalla tietää tai ainakin luulee tietävänsä jo vähän paremmin mitä tarvii. Ja ne vähät mitä nyt oon ostanut niin on löytynyt kätevästi Facebook-kirpparilta, uutta olen tainnut ostaa yhden bodyn, kun sattui niin söpö tulemaan vastaan.

Mutta BP Mama ei varmasti ole ainoa, jota hankinnat mietityttää. :)

Ja btw, asuntoahdistus on täälläkin, mut siitä en nyt ala enempää paasaamaan.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   8.7.19 04:41:21

Muistakaa, että tuo ahdistuskin liittyy varmasti hormoneihin. Itsellä oli myös tuossa vaiheessa ns. ”Epätoivoiselta” tuntuvia pätkiä.
Ei ole meilläkään elämä ihan ”valmis” vauvalle. Asunto voisi olla isompi, rahaa voisi olla enemmän, omat työkuviot voisi olla paremmin selvillä. Haluttiin kuitenkin tehdä vauva tässä vaiheessa. Ja asiat on kuitenkin hyvin, miehellä hyväpalkkainen vakituinen työ ja itse saan ihan hyvää äitiyspäivärahaa. Yrittäjänä olen ollut viimiset 5 vuotta ja siihen työhön aina mahdollista palata, vaikka tarkoituksena olisi varmaan alanvaihto ja uuden alan opiskelu. Katsotaan missä vaiheessa mitäkin.

Rakenneultran jälkeen voi hommata vakuutuksen syntymättömälle lapselle.

Lähettäjä: BP mama 
Päivämäärä:   8.7.19 07:47:13

Tinni: Mä muuten otin IF:iltä vakuutuksen jo ennen rakenneultraa. Ajattelin, että jos siinä olisi käynyt ilmi jotain, vakuutus olisi jo ollut olemassa.

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   8.7.19 08:06:45

BP mama, voin samaistua noihin ahdistushetkiin. Uskoisin kanssa, että ne ovat normaaleita. Laskin, että saan säästöön vauvavuotta varten hankintojen jälkeen 4000e mikä aiheutti viime viikolla ahdistusta. Aikomuksena olisi olla koko ensi vuosi pois töistä. Laskettu aika on marraskuun alussa. Viime vuonna oli häät ja omistusasunnon hankkiminen ja ostettiin loppuvuodesta uusi autokin, joten sinne on säästöt huvenneet. Siihen nähden miten paljon suuria menoja on ollut, olen tyytyväinen että saan edes tuon verran sukan varteen. Ahdistusta kuitenkin teettää se, että vaikka jaan talouden mieheni kanssa yhdessä, niin haluaisin pärjätä itse omilla rahoilla. No, laskeskelin, että koko ensi vuotta en kyllä pärjää. Sanoin miehelle, että mielestäni voitaisiin hyödyntää meidän lainasopimukseen sisältyviä vapaamaksukuukausia talolainan kanssa, kun mulla tekis vähän tiukkaa maksaa oma osuuteni, mutta mies sanoi, että hän hoitaa meidän lainan yksin niin pitkään kun en ole töissä. Joo onhan se kiva, että laina lyhenee, mutta mulla olisi melkein parempi fiilis, että käytettäisiin noita vapaakuukausia.. Tulot meillä kuitenkin on lähes samat, eri asia sitten jos mies tienaisi huomattavasti enemmän. Itkin ahdistusta viime viikolla miehelle ja hän ei ymmärrä ollenkaan ongelmaa. Hänellä säästöjä kolminkertaisesti minuun verrattuna, mutta kun en jotenkin laske niitä tähän mukaan. Haluaisin pärjätä omilla rahoilla. Ihan naurettava tämä mun ongelma, vaikka ollaan naimisissa ja kaiken pitäisi olla yhteistä, niin en osaa silti ajatella niin ja tuntuu kovalta kolaukselta olla miehen varassa ensi vuosi.

Ymmärrän myös, että nyt raskausaikana tuo teidän erillään olo varmasti tuntuu rankemmalta. Mä oon huomannut, että joinain päivinä on pakko olla ihan ihokontaktissa miehen kanssa, kaipaan läheisyyttä normaaliin verrattuna selvästi paljon enemmän. En tiedä mistä se sitten johtuu. Samaa olen kuullut kavereilta jotka olleet raskaana, että sitä huomiota mieheltä kaipaa ja tarvitsee jotenkin enemmän.

Sitten viimeinen ja pinnallisin asia minkä kanssa kamppailen, on oman kehon muutokset. Itkettää kun mun ihanat topit ja paidat ei valtaosin istu enää, lähinnä siis rintojen kohdalta. Pelkään, että jos ne ei enää ikinä istu.. Ei ole varaa uusia koko kaappia. Paino on noussut nyt 5kg rv 22+4 mennessä ja sekin ahdistaa. Parille ystävälleni oli terkka sanonut, ettei painon tarvisi vielä nousta ollenkaan rv 23 mennessä. Ovat olleet normaalipainoisia. Outo kommentti toisaalta, enkä sitä nyt kyllä täysin ostq, mutta tuo 5kg tuntuu paljolta. Pelkään että saan huutia tällä viikolla neuvolassa. Rakenneultrassa vauvan painoarvio pari viikkoa sitten oli 430g, niin on tossa varmaan sitten myös ihan ylimääräistä tullut, vaikka valtaosin syön terveellisesti, käyn salilla ja lenkeillä. Eikä helteitäkään nyt hetkeen oel ollut nestettä kerryttämässä. Huoh.

Tuntuu pikkumaiselta murehtia tällaisia, kun vielä reilu kuukausi sitten pelkäsi, että onko vauvalla kaikki kunnossa ja murehtimisen aihe oli ihan todellinen.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   8.7.19 09:31:37

Bp mama/ juu katselinkin silloin eri vaihtoehtoja ja itse päädyin tuohon op:n vakuutukseen, kun on muutkin vakuutukset siellä. Vähän eri käytännöt eri firmoissa.

Tina/ Nuo murehtimiset kuuluvat raskausaikaan ja välillä tuntuu, että murehtii ihan tyhmistä asioista. Teillä tuntuu kyllä olevan tosi hyvä rahatilanne, kyllä asiat järjestyvät ja pienemmälläkin rahalla pärjää jonkin aikaa, jos tarvitsee säästää.
Itse pyrin aina muistuttamaan itseäni, että raha on vain rahaa ja esimerkiksi perheen terveys menee sen edelle. En osaa stressata, että ei pärjättäisi rahallisesti, koska mies tosiaan on vakitöissä ihan hyvällä palkalla. Sillä kyllä pärjätään, jos tarvitsee pidemmänkin aikaa. Noin pieni lapsi ei vielä edes harrasta kalliisti.

Onkohan Daarian vauva jo syntynyt!

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   8.7.19 12:27:20

Noissa vakuutuksissa tosiaan vähän eroja milloinka pystyy hakemaan, mutta jos raskausaikana tarkoitus ottaa niin kannattaa hakea mahdollisimman nopeasti, jos tietystä paikasta haluaa jotta ei ehdi esim. Raskausdiabetes puhkeamaan ja vakuutusyhtiö hylkää hakemuksen.

Vakuutuksissa sitten sen verran, että kannattaa lukea tarkkaan mitä kaikkea ne korvaa ja mitä ei esim. Toiset yhtiöt ei korvaa atooppisen ihon rasvoja ja näin atoopikon äitinä voi sanoa rasvojen olevan iso kuluerä joten kannattaa huolella vertailla noita vakuutuksia. Lisäksi bonus yms. Asiat kannattaa ottaa huomioon ettei käy niin, että kun vakuutusyhtiössä ei olekaan enää muita vakuutuksia joista saa bonusta niin hinta nousee älyttömäksi. Tuli myös huomattua, että raskausaikana otettu vakuutus joka muuttuu vauvan vakuutukseksi on paljon kalliimpi kuin vauvavakuutus joka hankkii vasta syntymän jälkeen eli kannattaa miettiä hankkiiko raskausajaksi oman vakuutuksen jota tarvittaessa jatkaa ja jos mitään vahinkoja ei tule niin hankkiikin vauvan syntymän jälkeen toisesta paikkaa vauva vakuutuksen ja lopettaa ekan vakuutuksen.

Minulla nimittäin kävi tuon ifin kanssa niin että hinta nousi ihan älyttömäksi, kun muut vakuutukset siirtyivät toisaalle. No otin sieltä raskausajan vakuutuksen ja tarkoitus lopettaa tuo vakuutus vauvan syntymän jälkeen ja siirtää muualle kun en ehtinyt enää muualta raskausajan vakuutusta hakemaa.

Vauva ei ole vieläkään syntynyt ja kovasti kaikki läheiset jo soitelleet ja ihmetelleet, kun vauva ei ole maailmassa. No toivotaan pian synnytyksen käynnistyvän ettei käy niin, että joudutaan käynnistämään. Siihen onneksi vielä puolitoista viikkoa aikaa, mutta siihenkin täytyy nyt henkisesti alkaa valmistautumaan. Lähinnä käynnistyksessä jännittää tuo vanha sektio arpi, vaikka sen ei nykypäivänä pitäisi olla mikään este käynnistykselle.

Lähettäjä: BP Mama 
Päivämäärä:   8.7.19 13:30:49

Mikä vointi yleisesti Daaria nyt?

Mä sain ifistä sit alle 400€ + ilmainen henkivakuutus itselle määräajaksi, keskittämällä ja työnantaja-alennuksella.

AI niin, yksi ahdistusta lisäävä seikka, että täytän pyöreitä ja ei ole oikein ketään, kenen kanssa juhlistaa. Paitsi töissä voin toki tarjota jotain pientä.. En ollut ajatellut mitään isompaa järjestäkään, mutta miehelle kuitenkin aikoinaan värkkäsin yllätys-synttärit kun täytti 30.
Enpä taida ikinä päästä yllätysjuhlien kohteeksi, tuskin myöskään baby showereita järkätään tai niihin ei ainakaan tule ketään kauempana asuvia. Noh, täytyy kai alistua kohtaloonsa, kun en ole mikään maailman aktiivisin ystävä itsekään...

Mutta kyllä tää tästä, mulla on keskimäärin ollut raskausaikana paljon tasaisemmat tunnetilat kuin normaalissa kk-kierrossa, jolloin ennen menkkoja iskee aina alakulo.

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   8.7.19 14:57:46

Tina, mä mietin tässä, että miten tän muotoilisin. Mä olen sitä mieltä, että kun nainen jää kotiin hoitamaan sitä YHTEISTÄ lasta, niin se tulon lasku mikä naiselle tulee, on todellakin molempien vastuulla. Samoin lapsen hankinnat on molempien vastuulla. Se ei oikeasti voi tai sen ei tarvitse olla niin, että ainoastaan nainen kantaa sen taloudellisen vastuun ja että se on se nainen, kenen pussiin vanhempainvapaat ja huoltovapaat käy. Mun mielestä tässä täytyy uskaltaa olla vanhanaikainen ja tideta, että vastuu on molemmilla ja jonkunlaista rahallistakin tukea se nainen saattaa tarvita. Tai ei saata, vaan tarvitsee.

Mulla on kans säästöt lopussa ja olen jo todennut miehelle, että kun jään vähäksi aikaa kotihoidontuelle niin joku muu saa ostaa meidän ruuat kun minä.

Mun mielestä siinä vaiheessa, kun lapsia tulee, niin pitäisi pystyä miettimään raha-asioita perheenä eikä minäminä-yksin muodossa. Vaikka on omat tilit ja kaikki, mutta vastuu lapsesta ja sen elatuksesta on yhteinen eikä pelkästään naisen lompakon varassa.
Näistä on myös tärkeää keskustella.

Painosta en sano muuta, kun että mulle on tullut kans se 5 kiloa ja nyt vko 23+0. Neuvolassa sanoivat viime viikolla, että ihan hyvä painonnousu. Esikoisen aikana tuli yhteensä noin 12 kg ja ne pikkuhiljaa lähtivätkin. Siihen painoon kuuluu muutakin kuin vauva. Kohdun paino + lapsivesi myös ja jopa äidin verimäärä nousee. Rinnat mahdollisesti kasvaa. Siinä on jo äkkiä se 5 kg yhteensä.

Ja hei en tarkoita pahalla näitä paasauksia. Raskauteen kuuluu paljon huolia ja stressinaiheita, ja jotkut tuntuu vuoren kokoisilta, vaikka jälkeenpäin olisivatkin pikku asioita. Lisäksi raha ja oman kehon muutokset eivät ole edes pikku asioita. Ja kaikista pahinta on, jos joku ei pidä niitä ongelmina ollenkaan.
Mä sain tuossa alkuraskaudessa miehelle ihan jäätävän raivokohtauksen, kun mietin mistä saisin päälle mahtuvia vaatteita. Mies totesi, että "en minä jaksa mitään vaatteita murehtia". No, hän sai kyllä kuulla kunniansa. Miehillä on helppoa, kun ei tartte suunnilleen koko vaatevarastoa uusia raskauden takia. Pahinta oli juuri tuo minun ongelman vähättely.

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   8.7.19 15:05:10

Tina//Painon kertyminen ja koska sitä kertyy on todella yksilöllistä ja raskaskaus kohtaista. Tuo viisi kiloa ei todellakaan ole edes paha ja kesällä muutenkin suurinta osaa odottajista turvottaa jonkin verran joten en stressaisi asian suhteen:)muistan kyllä itsekin mitenkä paljon muuttuva kroppa varsinkin ekassa raskaudessa ajoittain ahdisti, mutta olen yrittänyt olla itselle armollinen ja todennut minulla olevan kyllä aikaa päästä taas myöhemmin hyvään kuntoon:)

BP Mama// Ihana kuulla rakenneultrassa kaiken olleen hyvin ja lisää poikia siis tulossa:D ja kovasti nyt jaksamista kesään ja miehessä erossa olemiseen. Kuten Löre sanoin niin kannattaa yrittää ottaa levon kannalta ja keskittyä nyt täysin itseesi<3

Kiitos kysymästä. Täällä mennään jossain oudossa usvassa päivä kerrallaan. Alkaa olemaan niin kipeä, väsynyt ja tuskanen olo ettei enää vain osaa yksinkertaisesti nauttia päivistä vaan huomaan odottavani iltaa sekä yötä jolloin pääsen lepäämään ja synnytys usein käynnistyy eli selkeästi en osaa nyt muuta tehdä kuin vain odottaa synnytystä.

Hölmöltä kuulostaa, mutta odotan myös sitä, että saan olla pari päivää sairaalassa vauvan kanssa ihan kahdestaan ja ruoka tuodaan suoraan naaman eteen:D viimeksi sairaalassa oli niin hyvää ruokaa:)

Tinni//Joko synnytystapa-arvio alkaa häämöttämään?

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   8.7.19 15:11:55

Hei kaikki!
On tosi lohdullista lukea teidän tarinoita, että ehkä tosiaan nämä hormonit aiheuttaa näitä fiiliksiä ja itse kukin murehtii niitä mitä päällimmäisenä mielessä on vaikka asiat olisivat hyvin ihan oikeasti. Minulla on ollut tosi vaikea hyväksyä kasvavia rintoja ja mahaa, mm. vaatteiden istuvuudesta takia. Maha näkyy jo vaikka viikkoja on vasta 17 ja ahdistaa että se näkyy myös muille. En osaa sanoa miksi. Lapsi on erittäin toivottu ja ymmärrän kyllä mihin olen lähtenyt. Olisiko kellään esim. vinkkiä kirjoista jossa käsiteltäisiin tällaisia kehon muuttuminen raskauden aikana tms.?

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   8.7.19 15:21:12

Tina//Löre ihan oikeassa tuossa raha-asiassa ja todellakin kannattaa yrittää opetella ajattelemaan teidän olevan nyt perhe ja tiimi jossa toisistanne pidetään huolta. Kyllä minuakin alussa ahdisti, kun elettiin ja yhä eletään miehen rahoilla, mutta kuten Löre sanoi niin kyllä se kotona oleva hoitaa omaa osuutensa yms. Joten asian suhteen ei kannatta ottaa paineita. Jos mies on valmis maksamaan enemmän kuluissa enemmän niin todellakin anna hänen maksaa ja yritä olla ottamatta paineita asian suhteen.

Ja tosiaan mitä ulkonäköön ja muihinkin elämän muutoksiin yms. Tulee niin itselleen kannattaa yrittää olla armollinen ja tiedostaa raskaushormoonien vaikuttavan moniin omiin ajatuksiin, tekevän herkemmäksi jne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.7.19 15:24:18

FP: Mulla ihan sama, en vaan viihdy raskaana enkä jaksa nähdä asiaa ongelmana. Mun mielestä on kiusallista kun huomaan ihmisten pistävän raskauden merkille ja mulle onkin ollut luontevaa piilottaa se mahdollisimman pitkään ns puolitutuilta, mikä onneksi on helppoa kun mulle ei näytä tulevan mitään kovin isoa mahaa.

Tää raskaus nyt oli yllätys mutta edellinen pitkään ja hartaasti toivottu ja odotettu, fiilikset oli silti silloin ihan samat. En vaan tunne olevani minä tässä valas-vartalossa, ja odotan kyllä että saan oman kroppani takaisin. En koe sen liittyvän mitenkään lapseen, kyllä mä noita potkuja rakastan ja sitä lasta siellä mahassa vaikka en pidäkään omasta ulkomuodostani tällaisena :) en myöskään koe että mun tarvitsee pitää, ens talvena oon kuitenkin taas mä ja silloin on tärkeää taas olla sinut ulkonäkönsä kanssa. Kyllä sitä nyt yhden raskauden ajan selviää vaikka suohirviönä :D

Onneks viimeks palauduin ihan supernopeasti, vaikka kiloja oli tullut reilu 15. Nyt kiloja on tullut 7 tähän mennessä (28. viikko). Ei stressaa tällä kertaa ollenkaan kun taustalla tuo edellisen raskauden suorastaan ihmepalautumiselta tuntunut paluu vanhaan kroppaan. Lähtöpaino on molemmissa raskauksissa ollut siellä ihan normaalin alarajalla :)

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   8.7.19 15:37:04

...: Tuo kiusaantunut on juurikin se tunne mikä tulee siitä että muut huomaa mahan. Painonnousua en oikeastaan stressaa, ajattelen sen niin että kaikki on väliaikaista, välillä on vähän hoikemmaksi kunnossa ja välillä tulee joku ylimääräinen kilo. Olen ollut ennen raskautta normaalipainossa. Pitää koittaa ajatella tästä raskaudestakin että se on vain väliaikainen tila kropassa.
Oon vielä suhteellisen uusi työntekijä ja ennen kesälomia raskautta ei huomannut, nyt ja varsinkin lomalta palatessa näkyy selvästi. Valmiiksi jo vähän stressaa miten ihmiset töissä reagoi kun he eivät ole vielä kovin tuttuja. Esimiehelle olen ajatellut tiedottaa asian sähköpostitse ennen töihin paluuta, että saa vähän sulatella enkä saa ekaa reaktiota päin naamaa. En nimittäin usko että on kovin iloinen puolestani vaan ajattelee kuviota vain työnantajan puolesta. Olen itseasiassa vielä koeajallakin mutta jos tulee ongelmia asian suhteen niin voin myös itse lähteä.

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   8.7.19 15:39:05

Mä kirjoitin pitkän tekstin tähän aikaisemmin mutta se näemmä katosi jonnekin :/

Kaikille jotka murehtii painoa ja muuttuvaa kehoa niin terveiset täältä rv 24+2 +10kg ja lähtöpainoa oli jo alunperinkin niin paljon ettei mulle myönnetty esimerkiksi Ifistä raskausajan vakuutusta ollenkaan. Olo on enemmän tai vähemmän luovuttanut, vaikka vaatekoko ei ole muuttunut mihinkään, on vain pitänyt vaihtaa mammavaatteisiin ettei tartte napapaidoissa kulkea... Mä nyt olen kamppaillut painoni kanssa aina, joten se ei varsinaisesti ahdista mutta harmittaa toki. Sen siitä saa kun on perso herkuille. Liikunta on ainakin itselleni hyvä syy vaatia vauvan synnyttyä omaa aikaa. Meillä on itseasiassa mieskin kerryttänyt raskauden aikana massaa varmaan sen 5kg... En tiedä haluanko edes käydä vaa'alla seuraavan kerran neuvolassa.

Muutot on nyt muutettu ja stressi siltä sijoin ohitse. Ehkä nyt on aikaa keskittyä myös itseensä, lopettaa napostelua ja noutoruoka kun on taas lautaset kaapissa. Nyt on tullut liikuttuakin enemmän, tosin se liikkumattomuus näkyy heti kipuna jaloissa. Ei olla kumpikaan oltu ikinä niin väsyneitä kuin muuton jälkeen ja koko viime viikko. Itse heräilin yöllä siihen että jalat särkivät ja joka paikkaan sattui. Elämä voittaa, Toivon mukaan ainakin. Nyt jos koskaan tuntuu siltä että mikään ei stressaa, ei raha-asiat eikä mikään muu. Yritän vain nauttia tästä uuden kodin huumasta ja kasvavasta mahasta, sekä vimmatusti liikkuvasta pikkuisesta :)

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   8.7.19 15:39:41

Itse olen ollut taas toista sorttia, missä olen oikeen odottanut koska mahani alkaisi näkyä muillekkin ja nyt sitä ”ylpeänä” kannan :D en myöskään osaa stressata miltä vartaloni näyttää jälkeenpäin, koska en oletakkaan että koko elämäni olisin timmissä kunnossa tai näyttäisin samalta. Kroppa muuttuu elämän mukana. Toki uskoisin, että itsellänikin olisi vaikeaa jos olisi +20kg ylimääräistä mitä ei ennen ole ollut. Itsellä tullut nyt noin 12kg ja loppuraskautta mennään. Olin hieman alipainoinen raskauden alkaessa, niin ei haittaa jos jotain jääkin. Saa nähdä miten nämä ajatukset vielä muuttuvat, kun ollaan siinä tilanteessa.

Mulla tuli eniten painoa tuossa 20-30 viikoilla. Rv 29 oli tullut varmaan lähemmäs 10kg ja sen jälkeen painonnousu on hidastunut.

Daaria/ Huomenna pääsen synnytystapa-arvioon. Jotenkin sellanen olo on, että ihan normaali alatiesynnytys on edessä ja sitä kyllä itsekin toivon.

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   8.7.19 15:49:11

Marenki, onnea uuteen kotiin! Motivoiko sinua yhtään terveellisen elämäntavan/ruokavalion muokkaukseen sellainen ajattelu että söisit sellaisia ruokia jotka antavat parasta mahdollista ravintoa vauvalle? Ja siten saisit vähennettyä napostella tms.

Tinni, huomasin esim. viime viikolla kaupassa kaltaisiasi odottavia äitejä, vaatteet olivat tyköistuvia ja vatsa näkyi kauniisti. Olin niin kateellinen etten osaa nauttia tästä kummusta :D Mutta tosiaan se ei ole se painonnousu joka ahdistaa vaan se että muut huomaavat raskauden.

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   8.7.19 15:52:24

FP//Kaikki eivät opi nauttimaan raskausajan kehon muutoksista yms. Itsekin olen sellainen, mutta minulla myös auttanut ajatus, että tämä on väliaikaista ja kroppa kyllä palautuu suht samaksi sitten jossain vaiheessa. Minulla myös auttoi kauniiden vaatteiden ostaminen eli suosiolla ostin kirppareilta, alesta yms. Ihania uusia vaatteita raskautta ja imetystä varten ja vanhat vaatteet laitoin odottamaan "parempaa" aikaa:)

Töihin paluu varmasti jännittää, mutta oman kokemuksen mukaan aika harvassa on ne paikat joissa ei osattaisi iloita raskaana olevan puolesta. Minulle ainakin tuli ihan yllätyksenä kuinka kiinnostuneita, iloisia ja ymmärräväisiä työkaverit yms. Olivat ja monista tuli ihan uusia piirteitä esiin. Ekassa raskaudessa olin ihan oikeasti enemmän riesa työkavereille kaikkien vaivojen yms. Vuoksi, mutta siitä huolimatta en kertaakaan kokenut olevani muille taakka.

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   8.7.19 15:59:25

Daaria, kiva että sulla on ollut positiivisia kokemuksia työstä ja lapsen saamisesta. Toivottavasti mäkin jännitän asiaa turhaan...

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   8.7.19 16:21:27

FP// Mun ruokavalio koostuu pääosin kasviksista ja vähärasvaisista maito- ja lihatuotteista, hiilareina syön lähinnä perunaa tai ruis-/täysjyväleipää. Juon vain vettä ja lisäksi muutaman lasin maitoa päivässä. Annoskootkaan ei ole isot koska tätä elämäntaparemonttia on harrastettu koko ikä Niin se oikea määrä on ihan tuttua, joka aterialta löytyy aina rehuja vaikka oltaisiin haettu pizzat yms.. Ongelma on nyt vaan ollut se että kun meillä on kaikki ollut jo kuukauden päivät pakattuna niin ruuanlaittaminen on ollut aika rajoitettua, ja samalla tietysti helpompi ollut vain hakea jotain tai ostaa valmiina. Sitten kun on tusannut koko päivän kaikenlaista ja ruokavälit venyy niin sitä energiavajetta on sitten korvannut täysin väärillä valinnoilla, esim suklaalla tai nyt kesähelteillä jäätelöllä. Ei tartte paljon muuta niin kalorit paukkuu.

En siis ole mikään intohimoinen pullamössön puputtaja vaan ongelma tässäkin on se ettei ole ollut aikaa liikkua tai jaksamista syödä parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi tää sirkus on nyt ohi niin jaksaa taas keskittyä.

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   8.7.19 16:25:20

Mä kerroin esimiehelle jo ennen nt-ultraa, kun nähtiin silloin kasvokkain (välimatkaa noin 600 km) ja pidettiin kehityskeskustelua. Oli vaan helpompi puhua ja suunnitella tulevaa, kun kerroin suoraan, että olen sitten ensi vuoden suunnilleen kokonaan poissa. Esimies onnitteli tyytyväisenä ja kiitteli, kun kerroin niin ajoissa. Mullakin vuoden vaihteessa tuli uusi esimies ja tiimi, mutta ovat suhtautuneet tosi ihanasti. Tiimille (4 hlö) kerroin sit vasta jokunen viikko nt-ultran jäljeen. Esikoisen aikana suhtauduttiin kans tosi hyvin. Eli mullakin on vaan hyvät kokemukset töissä kertomisesta.

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   8.7.19 16:58:59

Löre ja Daaria, kiitos hyvistä näkökulmistanne, tuo helpotti oikeasti. Sai paremmin tajuamaan, ettei mun tarvitse yksin tätä taloudellista poikkeustilannetta pärjätä. Onneksi mies tosiaan on osallistuva kaikin puolin, ongelma ollut nimenomaan omassa pääkopassa. En ottanut missään nimessä pahalla :D

Tämän kehon muuttumisen kanssa täytyy vaan jaksaa, vaikka on tämä myös ihanaa ja ainutlaatuista!

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   8.7.19 17:19:53

Marenki, ymmärrän. Jotenkin niitä noutoruokia tuppaa muutenkin syömään paljon isompia annoksia kuin jos olis kokkaillut kotona.
Löre, hyvä kuulla sunkin positiiviset kokemukset työkuvioissa!

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   9.7.19 20:49:49

Tinni//Kuinka arvio meni?

Täällä supistelut lisääntyneet todella paljon ja viime yönä tuli nukuttua kaksi tuntia. Päivällä sain onneksi levätä, kun esikoinen meni hoitoon. Netistä tuli tutkiskeltua supistelu asiaa ja törmäsin latenssivaihe termiin johon en ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Täällä selkeästi menossa tuo latenssi vaihe ja samalla osui silmään suht tuore kirjoitus aiheesta joka antoi paljon ajateltavaa ja voimaa kipujen suhteen. Kannattaa käydä lukaisemassa, jos loppusuora häämöttää ja ollut kipeitä supistuksia:)

https://www.vau.fi/blogit/katilo-anna/latenssivaihe-synnytyksen-ensimmainen-vaihe/

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   10.7.19 10:19:09

Daaria, tsemppiä loppumetreille!
Mulla oli tänään lääkäri ja täytyy kyllä hehkuttaa että tämä lääkäri oli aivan oikealla alalla. Tosi sympaattinen ihminen ja kiireetön fiilis käynnillä, hän osasi kovasti tsempata näiden kroppatuntemusten suhteen joiden kanssa olen paininut.

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   10.7.19 10:57:23

FP, tuo on aina kiva kuulla, että on osaavaa ja ihmisystävällistä henkilökuntaa.

Mulla oli esikoisen synnytyksessä aivan ihanat kätilöt, mutta nyt kun synnytän eri sairaalassa niin onnistun jännittämään, että millaistahan väkeä tässä toisessa on.. Onneksi olen kuullut sieltäkin hyvää palautetta.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   10.7.19 11:36:20

Synnytystapa-arvio takana ja ihan normaali alatiesynnytys edessä. Vielä ei paikat vaikuttaneet siltä, että ihan näillä hetkillä olisi kaveri syntymässä, mutta tilanne tietysti muuttuu nopeasti.

Daaria// Kyllä antaa vauva nyt odotuttaa itseään. Tuskin tuo latenssivaihe enää montaa päivää kestää !

Lähettäjä: BP Mama 
Päivämäärä:   11.7.19 15:47:21

Voi video. Tänään ollut jännää särkyä alavatsalla ja vetistä vuotoa. Chattasin neuvolaan ja soitin tossa kolmen aikaan, ei enää päässyt testaamaan onko lapsivettä.
Illalla pitää lähteä päivystykseen tai aamulla neuvolaan jos jatkuu/pahenee.

Ja oon töissä ja yksin himassa. Toivottavasti nyt olis vaan normivuotoa ja särky ei liittyisi asiaan. Kamalan stressaava tunne ja olin jo valmiiksi ihan stressissä kotona haukkuvista koirista ja kohta suuttuvista naapureista..
Pitää ilta levätä. Eilen koirien kaa käytiin illalla 2,5 h ulkoilu ja aamulla myös noin tunti.. illalla vähän supisti mutta lepoa ja pitkät yöunet kuitenkin sain.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   11.7.19 19:26:39

Bp mama// mulla tuli myös puolen välin tienoilla vetistä vuotoa ja se on jatkunut tähän päivään asti. Mulla oli ihan vaan valkovuotoa, toivotaan että sullakin!

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   12.7.19 10:43:36

Toka neuvola käynti takana ja sain sype lähetteen. Jännä koska se on, millähän viikolla? Ja että miten ne siellä suhtautuu sektio pyyntöön.
Ens viikolla rakenne ultra ja jos siellä kaikki ok niin sitten kai jo uskaltaa kertoa raskaudesta.

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   12.7.19 11:04:32

Toiveissako, hyvä että lähete on nyt saatu. Ei ole kokemusta että milloin se on, mutta ainakin tuon sektion suhteen olet saanut asiat eteenpäin :) Mulle ainakin tuli sen rakenneultran jälkeen jo tosi rauhallinen fiilis. Samaan aikaan olin jo tuntenut päivittäin liikkeitä, niin jotenkin ei edes ehdi murehtia mitään kun liikkeet kertoo että ollaan ainakin hengissä siellä. Uskaltauduin rakenneultran jälkeeb sosiaaliseen mediaan laittamaan päivityksen tulevasta vauvasta.

Mulla oli tänään neuvola, viime kerrasta oli pari kuukautta. Lisärautaa suositeltiin, hb 116. Ei ollut tullut paljoa kyllä alas siitä 2kk takaisesta joka oli 118, mutta terkka pelkäsi että olisi sitten vaikea saada niitä arvoja nostettua jos tipahtavat kovin alas. En ole koskaan lisärautaa syönyt, jännittää vähän vatsan puolesta. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen ja varailinkin jo ajan sinne. Ihan kiva että osuu kesälomalle tuo koe. Seuraava neuvola onkin jo 2,5 viikon päästä, tuntuu että se on kamalan pian :D Alkaako niitä käyntejä jo tässä vaiheessa olla sitten useammin?

Entä oletteko ekan lapsen kohdalla kokeneet hyödylliseksi tuon neuvolan perhevalmennuksen? Siinä kuulemma kierretään jotain eri pisteitä missä jokaisessa on jotain. En jotenkin toisaalta syttynyt tälle. Sen sijaan sairaala järjestää synnytysvalmennuksen mikä kuulosti kiinnostavalta, 2,5h luento kaikesta asiaan liittyvästä ja parisuhteesta jne. Maanantaisin synnytyssairaalan tiloihin pääsee tutustumaan ohjatusti, se hyödynnetään myös. Kauheasti tuli tällä kertaa kaikkea asiaa. Sain myös todistuksen raskaudesta, niin voin nyt täytellä noita Kelan juttuja.

Vointi on ollut hyvä, vähän jotain vihlasuja paikoin. Mullakin tullut joinakin päivinä vetistä valkovuotoa, mutta olettaisin olevan ihan normaalia. Tänään rv 23+1 ja vika päivä töissä ennen 4,5 viikon kesälomaa!! :)

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   12.7.19 11:19:34

Mulla on sokerirasitus ensi viikolla. Otin sen vielä ihan tarkoituksella, en aikonut käyttää kesälomaa siihen kidutukseen. Ja puhun kidutuksesta, koska ekassa raskaudessa siitä tuli ihan järkyn huono olo. Kuolen muutenkin ilman aamupalaa, saati että joku paasto ja raskaus siihen päälle.

Ja mullekin tulee nyt parin neuvolakäynnin väliin vain kuukausi.

Mä kävin esikoisen aikaan noissa synnytys- ja perhevalmennuksissa, mutta ne nyt oli sellaisia, että joku puhui pitkään ja siinä sitten kuunneltiin. Aika tylsää ja samat tiedot sai ihan näppärästi muutenkin (hyvästä kirjasta, ei keskustelupalstoilta :D) niin en kokenut niitä valmennuksia kovin hyödyllisiksi. Synnytyssairaalaan haluaisin kyllä tutustua, täytyykin kysyä miten sinne pääsee.. Tosin kyllä selvisin esikoisen synnytyksestäkin ilmsn etukäteen tutustumista, kun muutettiin paikkakunnalle vain pari viikkoa ennen laskettua aikaa..

Mulle tuli päätös äitiyspakkauksesta jo. Miten muut, otatteko pakkauksen vai rahan?

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   12.7.19 12:20:07

Mulla on reippaan viikon päästä tiistaina uusi sokerirasitus, jostain syystä kauhea stressi että mitä jos se radi sitten napsahtaakin sieltä. Nyt on syömisetkin olleet taas koko viikon järkevät, ja näkyy kyllä omassa olossa tosi positiivisena muutoksena. Kävelemässäkin olen käynyt nyt muutaman päivänä. Vauva vaan välillä tuntuu olevan vähän miten sattuu tuolla masussa kun välillä painaa rakkoa niin että meinaa jo kävellessä lirahtaa, ja välillä painaa hermoa niin että toinen kankku puutuu. En tiedä onko tuolla jatkuvasti hikka kun masu alkaa välillä täristä hassusti ja nyt viimeisen viikon olen nähnyt liikkeet ja potkut jo ihan ulospäin kun koko maha heilahtaa. Jopa mies onnistui tuntemaan tällä viikolla ekat liikkeet vatsan päältä. Neuvola on parin viikon päästä ja sitten on väliä tullut tasan 1kk. Käsittääkseni tässä kohtaa noita käyntejä alkaa olla tiheämmin eli se noin 1 x kuukaudessa.

Meillä ei mies halunnut mitään julkista ilmoitusta someen rakenneultran jälkeen, oli sitä mieltä että ne joiden tarvitsee tietää tietävät kyllä. Tosin en ole sen jälkeen ollut mitenkään varovainen omissa postailuissani, eli maha saattaa vilahtaa kuvissa yms, mutta eipä siihen ole kukaan mitään huomiota kiinnittänyt.

Me mietittiin myös noita perhevalmennuksia, jotka pidetään rastityylillä meidän omassa neuvolassa. Mies ei ole kovin innostunut, enkä tiedä itsekään onko niistä varsinaisesti mitään hyötyä kun mä olen koko elämäni kyllä hoitanut kaiken ikäisiä lapsia ja ihan vastasyntyneitäkin, niin asiat ei varsinaisesti ole täysin vieraita. Itse saatan silti mennäkin kun olen jo äitiyslomalla silloin syyskuussa kun se pidetään. Me ei päästä TAYS:iin tutustumaan ollenkaan, kun se "tutustuminen" on kuulemma vain sellainen auditoriossa pidetty luento käytännöistä yms eikä sinne osastolle pääse ollenkaan (minkä kyllä ymmärrän). Mies ainakin kieltäytyi heti että ei käy. Ja siis kun miehen sisko on nyt käynyt nämä kaikki jo näin etukäteen (kun heillä elokuussa LA) niin mieshän ei sitten kuuntele muuta kuin sisarensa mielipidettä näistä asioista. Että jos sisko sanoo että turha juttu niin turha juttu se silloin on. Onko kellään muuten kokemusta EkaVauva- palvelusta? Mies torppasi jo senkin kun ei halua tänne ketään ulkopuolista hääräämään :D Yritin selittää että mitäs se nyt hänen hanuriaan kutittaa kun hän on päivät töissä ja minä yksin vauvan kanssa kotona, kun saattaisin tarvita auttavat kädet.

Mä sain äitiyspakkauksesta myönteisen päätöksen jo kesäkuun lopussa, ei vaan ole laatikkoa vielä näkynyt vaikka 25.6. on hyväksytty päätös tullut. Ilmeisesti noissa äitiyspakkauksissa oli nyt jotain kesäruuhkaa ja toimitus kestää enemmän kuin sen 2 viikkoa mikä päätöksessä luvattiin. Jos ei ensi viikolla ala näkymään niin pitää sitten kysellä perään. Meille siis ehdottomasti pakkaus kun ensimmäinen lapsi :)

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   12.7.19 12:32:32

Onko muuten jollakin suositella jotain hyvää kirjaa/opasta, mikä kannattaisi hankkia? Olen kuullut lähipiiristä kehuja sellaisesta kun ”Baby whisperer solves all your problems” mutta myös suomenkieliset teokset kiinnostaa :)

Hyvä pointti kyllä tuokin, että ei omaa lomaa tuhlaa sokerirasituksiin. :D Mä olen pärjännyt hyvin ilmankin aamupalaa, jos on tullut kiire lähtö aamulla. Mulla tosin toi nyt väkisin tuli loman ajalle, kun terkka sanoi että viikkojen 24-26 välillä olisi hyvä mennä se tekemään. Mut eipä tuo mitään, varaan koko päivän huilaamiseen jos on järkky olo :)

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   12.7.19 14:27:19

Tina, mä oon tykännyt kirjasta nimeltä Suomalainen vauvakirja. Ihan kirjakaupasta ostettu jo esikoisen aikaan. Siinä on aika kivasti ja neutraalisti kerrottu juttuja raskaudesta, synnytyksestä, vauvasta ja taaperostakin. Asiaa on laajasti, mutta helppotajuisesti ja mun mielestä mukavasti eri kanteilta. Antaa tilaa myös omille valinnoille eikä tuputa mitään. Se on ollut mun käsikirjana näiden vauvojen ja varsinkin raskauksien aikana.

Mulla on ens viikko vielä töitä ennen lomaa ja se on sopivasti viikko 24 niin varasin sen sokerirasituksen. Meillä pääsee töistä niin helposti noihin. Mä en ole oikein koskaan pärjännyt ilman aamupalaa ja tää raskaus vielä pahentaa sitä niin en odota tuota mitenkään innolla.

Vaikken itsekään saanut kauheesti hyötyä noista perhevalmennuksista, niin ehkä ekan lapsen kanssa kannattaa ihan uteliaisuudesta mennä? Ainahan siellä voi olla jotain hyödyllistä ja uusia juttuja.

Marenki, kuulostaa siltä, että sun mies saisi kyllä kuunnella sua vähän enemmän kun muita. :/ :)

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   12.7.19 14:50:35

Se sokerirasitus oli kyllä hiukan inhottava, koska se litku on ällön makeaa ja sitä pitää juoda niin paljon kerralla.

Itse koin, että synnytysvalmennuksesta oli hyötyä, koska päästiin tutustumaan sairaalaan tiloihin, synnytyssaleihin sun muihin. Jotenkin kivempi olo, kun tietää missä tulee synnyttämään. Näytettiin myös mistä pääsee sairaalaan kanttiiniin ym jos isällä tulee sinne tarve. Suosittelen kyllä käymään, kun ilmaisia ovat.

Saa nähdä kuinka kauan itsellä vielä menee plopsahtamiseen, vauva on jo tosi alhaalla ja supistuksia tulee kokoajan enemmän. Jännät paikat. Luulen kyllä, että ainakin pari viikkoa vielä pysytään mahassa.

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   12.7.19 15:00:17

Rakenneultran jälkeen ehkä pelko jo vähän hellittää. Liikkeitä en vielä tunne. Kuinka aikasin olette tunteneet? Me ei olla kerrottu edes vanhemmille vaan vasta sen ultran jälkeen kerrotaan. Mihinkään fb en mitään ilmoitusta laita, vain vanhemmille sanotaan jos siis kaikki on siellä kunnossa.

Sokerirasitukseen tuli lähete myös , se jo toinen kerta. En tiedä mlksi jo piti aikaisemmin käydä kun en ole riskiryhmää. Mutta taas sinne kökkimään kun olo on muutenki huono, ei kiva.

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   12.7.19 15:02:15

Löre// Joo, meidän tuleva isukki on vähän mörökölli ja vastarannankiiski joka asiaan mikä häntä vähääkään epäilyttää. Ei ole siis ehdoton kun saa vähän asioita mutustella, mutta aika moneen asiaan vastaus on ensimmäisenä ei. Hän on ihan kopio omasta isästään joka on siis täysin samanlainen epäilijä ja jahkailija. Toivon vaan että meidän poika tulisi sitten tässä asiassa vähän enemmän äitiinsä :D On tuossa miehessä paljon hyvääkin ja loistavaa isämateriaalia, vaikka vähän juntti välillä onkin.

Aloin miettimään yhtäkkiä synnytyksen kivunlievitystä ja meinasi oikeasti lähteä taju ja tuli paha olo kun mietin että voinko ottaa mitään spinaalipuudutusta kun kuvittelen sen sattuvan ihan älyttömästi... Teillä jotka jo synnyttäneet niin onko kokemusta esim tuosta spinaalipuudutuksesta ja miltä se tuntui?

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   12.7.19 16:17:14

Toiveissako// itse tunsin hyvin hyvin pientä liikettä rv17 muistaakseni jo. Päivä päivältä niitä liikkeitä alkoi tuntua enemmän. Mulla on istukka takaseinässä. Ei ole kyllä sen jälkeen tarvinnut stressata onko vauva hengissä, kun liikkeitä alkoi tuntua. Kyllä sellasta showta vetää päivittäin :D

Lähettäjä: BP mama 
Päivämäärä:   12.7.19 20:06:22

Tänään vuotoa ei ollut enää ja särkykin maltillista, joten toivoin kaiken olevan nyt kunnossa. Täytyy vaan ottaa nyt rauhallista, vatsa otti itseensä kun kävin 2,5 h lenkillä ja leikitin koiria ja juoksin pihalla.

Minä oon tuntenut liikkeet jostain n. 16-17 raskausviikolta, nyt lisääntyen koko ajan. Istukka paljastui rakenneultrassa olevan takaseinässä.

Sokerirasitukseen vielä melkein pari viikkoa. Onneksi pomo ei ole silloin töissä niin aion kyllä käydä sen jälkeen aamiaisella jossain ennen töihin tuloa :D. Toivottavasti se voi olla useimmille ihan ok kokemus. Jos ei nyt mukavaa, niin ohimenevää lievää haittaa.

Marenki: On se jännä, miten miehillä voi olla omia pelkoja ja ajatuksia lapsen tulosta. Jokainen tavallaan ja minusta on hienoa antaa päätäntävaltaa myös miehelle, jotta voi tuntea olonsa osalliseksi ja tärkeäksi. Miehet eivät myöskään osaa kysyä eri vaiheista ja tuntemuksista (välttämättä), niin on hyvä jakaa fiiliksiä. Meillä ainakin nyt, kun mieskin tunsi vihdoin liikkeet, oli ihan mukava kokemus.

Ei mulla kyllä tunnu liikkeitä sitä vähintään 10 tunnissa, tosin en mä edes kerkeä asiaa ajatella saati mittailla. Arjen pyörityksessä on jotenkin niin paljon kaikkea.
Lomaan vielä pari viikkoa...

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   12.7.19 20:55:39

Marenki // Eiköhän se mörökölli siitä pehmene kun tulee poika kotiin. :) Ehkä tuossa on hiukan jännitystä mukana.
Mulle tehtiin epiduraali ekassa synnytyksessa, olikohan se paljoa erilainen kun spinaali.. :D Tosi hyvin oon perillä näistä, huh. Epiduraalin laitto tuntui hiukan epämiellyttävältä, mutta ei sattunut. Sen jäljeen tunnelmat olikin jonkun aikaa hyvät.

Toiveissako // Liikkeitä alkoi tuntua ehkä joskus viikolla 20, sama luin esikoisen kanssa ja istukka tälläkin kertaa edessä. Ei tämä nyt viikolla 23 vielä ainakaan kovasti potki ja tuntuu vaan jos on itse tosi rauhassa. Pari kertaa töissä on tullut terävä potku jonnekin tuonne ihan alas. En muista yhtään oliko esikoinenkin näin rauhallinen samoilla viikoilla.

Someen en aio laittaa mitään ennen kuin on syntynyt. Kaikki miltei jo tietää, keiden tarviikin.

BP Mama, kiva kuulla, että olo on parempi ja vuoto loppunut. Se on vaan parempi levätä jos siltä tuntuu. Tiedän, ei ole helppoa.

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   13.7.19 09:22:49

Poika vauva syntyi keskiviikkona ja nyt ollaan kotona<3

Vedet meni yöllä 3 aikaa ja siitä puoli tuntia niin lähdettiin, kun supistukset olivat säännöllisiä, mutta ihan ok tuntuisia. Sairaalassa tutkittiin ja sain lihaspistoksen särkylääkettä jotta saan nukuttua. Pian supistukset koveni ja 7 aikaan olivat jo todella kovia joten vietiin synnytyshuoneeseen.

Huoneessa minulle laitettiin epiduraali ja valmisteltiin synnytystä varten. Epiduraali tuntui taivaalliselle supistuksien jälkeen. Pikkuisen oli ikävä laittaa, mutta ei paha. Epiduraalista 30 min tuli kakka hädän tunne ja odotettiin kätilö. Tunne voimistui ja oli pakko pyytää kätilö paikalle ja selvisi vauvan hiusten näkyvän suulla. Sitten pääsinkin heti ponnistamaan ja 10 min poika ulkona. Tuntui samalle kuin kakkaa olisi vääntänyt:D

Synnytys siis meni upeasti, mutta istukka ei meinannut irrota joten sain ison kasan lääkkeitä ja istukkaa revittiin ja paineltiin mahan päältä ihan huolella. Saatiin.lopulta onneksi käsin irti (ei tarvinnut nukuttaa ja käsin sieltä sisältä poistaa) ja menetin aika paljon verta. Tarkkailtiin pitkään veren vuodon vuoksi ja kursittiin samalla kasaan kun joitakin repeytymiä tuli.

Suosittelen lämpimästi epiduraalia sillä sen ansiosta ainakin itselläni synnytys, istukan repiminen, tikkaamiset yms. Eivät tuntuneet pahoille ja onneksi sen ehdin saamaan.

Vauva oli ehtinyt imaisemaan lapsivettä aika paljon ja pari päivää oli todella huono vointinen ja oksenteli limaa eikä suostunut oikein syömään, mutta nyt voidaan jo paremmin<3

Henkilökunta ihan kaikin puolin oli super ihania ja synnytyksen yms. Ajan koko ajan kerrottiin mitä tapahtuu, kannustettiin ja tunsin olevani osaavissa sekä varmoissa käsissä.

Hyvä fiilis jäi, vaikka ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen:)

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   13.7.19 09:27:10

Marenki//Ne supistukset oli ainaki itsellä lopussa sitä luokkaa, että epiduraalin laitto oli ihan helppo nakki ja itselläni esim. Kaikkien haavateippien (kanyylit yms.) pois ottaminen iholta sattui paljon enemmän:D epiduraalin ansiosta synnytys tuntui kuin olisi iso kakka hätä ja kakkaa olisi ponnistanut ulos niin hassulle kuin kuulostaa:)

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   13.7.19 09:56:31

Onnea paljon Daaria <3 !!

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   13.7.19 10:09:44

Paljon onnea Daaria! Ja kiitos yksityiskohtaisesta synnytystarinasta.

Lähettäjä: Venla 
Päivämäärä:   13.7.19 10:19:45

VAUVA.FI on hyvä keskustelupaikka teille

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   13.7.19 10:51:22

Onnea Daaria! :) Hyvä että jäi hyvät fiilikset käteen synnytyksestä ja kiitos kanssa synnytystarinan jakamisesta meille :)

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   13.7.19 17:39:23

Onnea Daaria :) Tosiaan noita positiivisia synnytyskertomuksia on kiva kuulla, vaikkei kaikki menisikään suunnitelman mukaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.7.19 18:33:14

Paljon onnea Daaria! :)

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   13.7.19 20:22:50

Onnea Daaria! Ja hyvä että kaikki loppuenlopuksi sujui hyvin:)

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   15.7.19 14:45:31

Daarialle isot onnet ja ihanaa vauvantuoksuista aikaa! :)
Joo sen mitä mä nyt ihmisten puheista olen käsittänyt niin ei siinä kivussa ennätä miettiä enää mitään että sattuuko epiduraalin/spinaalin laitto vai ei kun haluaa oloonsa helpotusta. Ja poikkeuksetta kaikki sanoivat että ei todellakaan edes satu. Piti muuten kysyä Daaria, että mitkä oli teidän poitsun strategiset mitat? ;)

Joku puhui täällä vetisestä vuodosta niin mulla oli tosi vetinen valkovuoto ennen puolta väliä ja olin ihan varma että lapsivettä tihkuu. Se on kuitenkin ihan normaalia että vuoto ja sen kaikki olomuodot vaihtelevat aika paljon raskauden aikana. On tullut huomattua että omani on alkanut tuoksumaan paljon voimakkaammin (ei siis mitenkään pahalta mutta luontainen tuoksu on voimistunut) niin on pakko pitää pikkuhousunsuojia ettei ala omaan nenään tuoksumaan jo ennen puolta päivää.

Mulla on istukka takaseinämässä ja liikkeet alkoivat tuntua jo viikolta 16 tosi selkeästi. Nyt tietysti tuntuu (25+2) jo tosi hyvin potkut kun on varsin eläväinen tapaus kyseessä. Tosin nyt viikonloppuna oli siskon polttarit ja tuli ehkä rehkittyä, valvottua ja kaikkea muutakin sen verran liikaa että olen itse ihan puhki (ja joka paikkaan sattuu) ja vauvakin varmaan vain lepäilee kun on ollut eilisen ja tämän päivän rauhallisempi. Nyysin meidän äitiltä jopa vaa'an, että voin alkaa seurata tuota painon kehitystä kotona vähän paremmin. Edellisestä neuvolakerrasta ei ollut onneksi tullut kuin puoli kiloa lisää painoa ja se voi puolestani jäädäkin siihen.

Lomaan on vielä 3 viikkoa aikaa, mutta olo on just nyt niin rento että aika tuntuu kuluvan tosi nopeasti. Ja kun viimeksi pääsin siitä äitiyspakkauksesta sanomasta niin eilen kävin senkin sitten hakemassa postista :) Oli ihanaa käpistellä sen sisältöä.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   15.7.19 14:57:30

Täällä ollaan jo jännän äärellä. Viimeisiä viikkoja viedään. Neuvolassa sanottiin jo, että vauva kiinnittynyt todella alas, joten voi kuulemma tulla milloin tahansa.

Mitenkä teillä on muuten menneet nuo sf-mitat? Itsellä nyt melkein yläkäyrällä mennään ja mietin vaan, että toivottavasti ei nyt ihan jättiä joudu synnyttämään. Aikasemmin ollaan menty keskikäyrällä.

Lähettäjä: ^mar 
Päivämäärä:   15.7.19 19:11:00

Nyt se on sitten meilläkin totta, ilmeisesti 5+0 tänään. Neuvola viikon päästä niin alkaa varmaan kaikki hahmottua paremmin :)

Lähettäjä: Mes 
Päivämäärä:   15.7.19 19:14:58

Missä vaiheessa odottajat ovat kertoneet työnantajalleen raskaudesta?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.7.19 19:19:23

Tästä raskaudesta kerroin joskus vko 11. Esikoisesta vasta rakenneultran jälkeen.

Onnea plussasta mar!

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   15.7.19 20:30:13

^mar, onnea ja tsemppiä!
Mes, ajattelin ensi viikolla kertoa. Silloin viikkoja 19.
Marenki ja muut pidemmällä olevat, millä viikolla äitiyspakkaus meni tilaukseen? Meillekin tulee esikoinen joten ehdottamasti se pakkaus eikä rahaa.
Tinnille tsemppiä myös, tosiaan jännän äärellä. :)

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   15.7.19 20:56:38

FP // kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa, eli kun tuo rv 22 tulee täyteen niin sen jälkeen saa neuvolasta raskaustodistuksen edellyttäen että lääkäri on tehnyt tarkastuksen. Kun todistuksen on saanut niin ainakin itse tein äitiysavustushakemuksen Kelan palvelussa heti ja päätös tuli nopeasti. Mä olen nyt tosiaan rv 25+2 ja eilen saatiin pakkaus :)

Lähettäjä: Herb 
Päivämäärä:   15.7.19 23:26:12

Olen tänään vallan ihastuneena lueskellut keskustelua. Meillä on vasta vauvan yrittäminen alkamassa, parin viikon päästä on aika ehkäisykapselin poistoon. Kaikki tuntuu silti vielä jotenkin kummalliselta, ollaanko me nyt oikeasti valmiita ja tosissaan? Samalla kovin jännittää miten pitkään joudumme yrittämään tai tärppääkö ollenkaan. Lienevät normaaleja tuntemuksia.

Oletteko te ennalta valmistautuneet mitenkään lapsen tulemiseen/odottamiseen jo yritysvaiheessa? Itse ajattelin jo varuiksi käydä värjäyttämässä hiukset sellaisiksi nykyisestä väristä, ettei juurikasvu ole silmiinpistävää.

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   16.7.19 12:12:26

Onnea, mar!

Mes, ekasta kerroin nt-ultran jälkeen eli noin viikolla 12-13 ja tästä tokasta jo ennen, noin viikolla 9-10. Piti kehityskeskustelussa esimiehen kanssa suunnitella tulevsisuutta töissä yms yms niin totesin, että tässä tuleekin kohta tauko. Kovasti kiitteli, kun kerroin niin ajoissa.

Mä oon nyt viikolla 24 ja päätös pakkauksesta jo tuli, mutta ei vielä itse pakkausta.

Herb, en ole mitenkään valmistautunut etukäteen. Kummatkin on olleet lieviä yllätyksiä plussan tullessa. Esikoinen oli kyllä toivottu ja pitkään yritetty niin se oli siksi yllätys ja toista taas ei ollut suunnitteilla ollenkaan mutta tulipa kuitenkin..
Foolihappoa suositellaan kyllä jo yrityksen aikana. Ja tietysti muutenkin terveet elämäntavat on aina parempi eli riittävä lepo, liikunta ja ruokavalio. Tämmösiä perus. :)

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   16.7.19 12:14:44

Ai niin ja kävin tänään sokerirasituksessa. Meni paremmin kuin esikoisen aikana mutta huono olo tuli silti ja pötköttelin siellä odotushuoneen sohvalla kun en pystynyt istumaan. Vaikka nyt oon jo syönyt kunnolla niin silti ei meinaa tää pyörrytys loppua.

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   16.7.19 13:27:57

Tinni//Hienoa kuulla, että pääset synnyttämään alateitse ja kovasti tsemppiä nyt loppu odotukseen:)

Marenki//Poika oli 50 cm ja 3654 g:)

Täällä oli ekassa raskaudessa koko raskauden ajan vetistä vuotoa ja nyt loppu raskaudessa. Hyvä totta kai tarkastaa ettei ole mitään tulehdusta ja lopussa ettei lapsivesi tihku, mutta voi olla myös ihan normaalia:)

Täällä pitää kiirettä ja eilen todettiin kohtutulehdus johon nyt dropit joten ei ole ollut yhtään aikaa käydä täällä lukemassa muiden kuulumisia yms.

Lähettäjä: FP 
Päivämäärä:   16.7.19 23:16:00

Marenki, eli sitten omalla kohdalla seuraavan neuvolan jälkeen voi tehdä Kelalle hakemuksen. Mun lähipiiriin tulee tänä vuonna tosi monta vauvaa joten olen jo päässyt tutustumaan sisältöön. Tuntui kyllä kovin epätodelliselta vielä silloin kun näin pienet vaatteet ym.

Herb, meillä kesti useamman vuoden tulla raskaaksi ja olimme siksi lapsettomuuspolin asiakkaita. Sieltä olin saanut ohjeeksi syödä multivitamiineja (sis. foolihappoa) ja rautaa. Alkoholin käytön jätin jo useita kuukausia ennen raskaaksi tuloa tosi vähiin. Mies teki elämäntaparemontin myös, lopetti tupakan polton ja alkoi liikkua vuosien tauon jälkeen. Sitten tärppäsikin luomusti.

Daarialle pikaista toipumista!

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   17.7.19 22:05:34

Rakenneultrassa käyty ja kaikki oli kunnossa. Saa sen osalta huokaista helpotuksesta. Sype lähete peruttiin koska myooman takia tehdäänkin sektio. Aika varataan nukutuslääkärin vastaanotolle keskustelemaan.
Onko teille jollekin tehty suunniteltu sektio? Onko ollut millainen siihen valmistautuminen, käyty läpi kivunlievitykset ja muutenkin sektion kulku?

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   17.7.19 22:34:58

Toiveissako, onnittelut hyvistä uutisista!

Mä soittelin tänään sokerirasituksen tuloksia ja yksi viitearvo ilmeisesti hiukan ylittyi ja nyt terkkari touhusi mulle reippaasti sitä raskausdiabetesdiagnoosia. Huonenna menen neuvolaan lisätietoa ja välineitä saamaan. En tiedä tästä oikein mitään, enkä oo kovin innoissani, mutta kaipa huomenna selkenee.. Verensokeria pitäisi alkaa nyt kotona mittailemaan.

Lähettäjä: BP Mama 
Päivämäärä:   18.7.19 09:15:52

Daarialle ja koko perheelle onnea! Ja pikaista toipumista nyt ikävästä tulehduksesta.

Kiva kuulla muiden etenemisestä.
Hankin eilen vaunut käytettynä ja olihan siinä haastetta roudata ne autosta. Ja taluttaa samalla koiria. Saad nähdä tuleeko hommasta mitään, tuntui, että vaunut keikkaa helposti ja yhdellä kädellä mahdoton työntää. Mutta kai siihenkin harjaantuu.

Edelleen täällä stressaan koiran haukkumisesta yksin, ja järjestin hoitaja-apuakin viimeisille viikoille ennen lomaa. Ja lääkitys on nyt myös käytössä. Joten vauvahuolet eivät edes ole vielä tosiaan mielessä. Josko viikosta selviäisi...

Mulla oli sf-mitta keski- ja alakäyräb välissä. Tuntuu, että masu on tällä viikolla taas kasvanut kovasti.

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   18.7.19 11:55:00

Toiveissako//Minulle oli tarkoitus tehdä suunniteltu sektio ekassa raskaudessa, mutta muuttui kiireelliseksi lapsivesien menon vuoksi. Ambulanssilla siis sairaalaan.

Lääkärin kanssa sektioaikaa varatessa käytiin muistaakseni pääkohdat läpi eli mikä kivun lievitys, miten toimii yms. Sitten sain ihan kirjalliset ohjeet sektio päivää varten eli kauanko pitää olla syömättä, tukisukat jalkaan kotona ennen kuin nousee sängystä jne. Vaikka sektioni oli kiireellinen niin se muistutti hyvin paljon suunniteltua sektiota.

Sairaalassa laitettiin tukisukat, kun kotona niitä en ehtinyt laittaa. Ennen sektiota ultrattiin ja otettiin muistaakseni vauvan sydän käyrät. Sitten laitettiin kanyyli ja katetri paikoilleen ja lopuksi spinaalipuudute. Noiden laittoa jännitin ihan turhaan etukäteen. Sektio oli nopea toimenpide ja sain vauvan heti syliin salissa. Kaikki oli muistaakseni alle puolessa tunnissa ohi. Mies istui vieressä ja henkilökunta otti meistä jopa kuvan. Sitten menin pariksi tunniksi heräämöön lämpöpeiton alle ja sain suun kautta kipulääkettä. Kun puudutus oli lakannut niin pääsin miehen ja vauvan luo.

Kaikki olivat todella mukavia leikkurissa ja tunsin olevani osaavissa käsissä vaikka minua jännitti ihan kamalasti. Sektio tehtiin Hyvinkäällä minne sinä olet muistaakseni nyt myös menossa.

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   18.7.19 12:38:13

Mä kävin nyt neuvolassa juttelemassa tuosta raskausdiabeteksesta. Eipä se nyt maailmanlopulta kuulostanut vaikken innoissani olekaan. Ainoastaan yksi arvo oli hiukan yli ja sekin vain 0,2. Nyt ei muuta kun verensokerin mittausta ja ehlä vähän hiilareiden määrän miettimistä. Herkutteluakaan ei tarvi kuulemma kokonaan lopettaa, jes!! Leivän tilalle voisi keksiä jotakin muuta välipalaa. Ja terkkari sanoi, että jos arvot on ok niin voi vähentää mittauspäiviä.

Tän takia mäkin pääsen synnytystapa-arvioon viikolla 36. Mä olen itse alatiesynnytyksen kannalla eikä sektio (tai se haava..) houkuta ollenkaan, mutta murehditaan sitä sitten kun on sen aika.

Lähettäjä: lo 
Päivämäärä:   18.7.19 15:20:11

Onnittelut Daarialla! Hyvä että synnytys meni noinkin hyvin.

Olin mukana vielä tuolla edellisessä ketjussa ja voisinpa tulla kertomaan oman synnytystarinani tänne.

Neiti syntyi siis kohta 4 viikkoa sitten. Eihän se synnytys ihan sillä tavalla mennyt kun olin toivonut. Synnytystä alettiin käynnistää rv 36 +4 sikiön kasvun kiihtymisen takia. Minullahan on siis diabetes, mikä aiheuttaa sikiön kasvun kiihtymistä. Siitä kun käynnistäminen aloitettiin, meni noin puolitoista vuorokautta, että meni lapsivedet. Ennen vesien menoakin oli jo jonkun verran kipeitä supistuksia, mutta vasta vesien menon jälkeen supistukset alkoivat kunnolla.

Tuolloin kun vedet meni olin noin 2 cm auki. Supistukset muuttuivat synnytyksen edetessä kipeämmiksi ja ne tulivat tiheämmin. Mulla oli hirmu huono olo koko synnytyksen ajan ja oksensin varmaan yli 10 kertaa synnytyksen aikana. Ihme homma, sillä yleensä en kyllä mitenkään helposti oksenna. En pystynyt syömään mitään koko päivänä ja edes vesi ei pysynyt sisällä. Varsinkin sisätutkimusten jälkeen laattasin aina. Lopulta kun ei ollut mitään oksennettavaa niin joutui vain kakistelemaan sappinesteitä... Yäk.

Lopulta noin 16 h vesien menon jälkeen laitettiin epiduraali, koska supistukset alkoivat olla jo niin sietämättömiä. Synnytys eteni tosi hitaasti sillä tuossa vaiheessa olin vasta noin 5 cm auki. Kammoan tuota selkäytimeen pistämistä ja lisäksi olin tuolloin jo niin kipeä, että en kyllä ollut kovin helppo potilas anestesialääkärille... No hyvin hän hommansa hoiti kuitenkin. Melkein heti sen jälkeen kun epiduraali oli laitettu, gynekologi tuli sanomaan, että nyt leikataan. Vauvan sydänääniä oli seurattu tiiviisti koko synnytyksen ajan ja sydänäänet olivat laskeneet moneen kertaan. Vauva syntyi siis kiireisellä sektiolla. Siitä kun gyne tuli sanomaan, että leikataan, meni ehkä puoli tuntia niin vauva oli maailmassa. Vauva ei olisi kestänyt alatiesynnytystä, koska synnytys eteni niin hitaasti ja sydänäänet laskivat.

Harmitti kyllä tuo sektio kun jotenkin sitä luuli, että loppusuoralla ollaan jo alatiesynnytyksessä. Tuli yllätyksenä tuo sektio ja olin siinä tilanteessa tietenkin aika järkyttynyt. Vauva pääsi syntymän jälkeen ehkä minuutiksi mun rinnalle, mutta vietiin sitten tutkimuksiin. Lapsen isä pääsi onneksi vauvan mukaan kun minut vietiin heräämöön. Harmittaa, että se maaginen äidin ja vauvan ensikohtaaminen meni multa aika lailla "ohi" kun olin vahvasti lääkitty ja ylipäätään järkyttynyt koko tilanteesta ja vauvaa näytettiin mulle niin vähän aikaa.

Olin heräämössä varmaan lähemmäs kolme tuntia ja se aika tuntui kyllä tosi pitkältä. Onneksi olin autuaan tietämätön siitä mitä sillä välin tapahtui vauvalle, sillä vauvan happisaturaatiot laskivat pariinkin otteeseen ja sille jouduttiin antamaan lisähappea. :/ Ensimmäisen (lyhyen) yön vauva sai olla meidän kanssa, mutta joutui sitten teholle, koska verensokerit laskivat toistuvasti. Vauva ei oikein jaksanut syödäkään, joten joutui nenä-mahaletkuun. Vauva oli teholla pari päivää ja sen jälkeen normaalilla osastolla vielä 3 päivää.

Sektion jälkeen olin tietenkin kauhean kipeä, mikä hankaloitti vauvankin hoitamista kun en alkuunsa pystynyt oikein nostelemaan sitä. Onneksi kuitenkin suht nopeeta palauduin, tosin ei kyllä vieläkään kaikki kivut alavatsalta/vatsalihaksista ole kadonneet.

Lähettäjä: ^mar 
Päivämäärä:   18.7.19 20:31:33

Kiitos tsempeistä ja onnitteluista.

Ja kiitos lo tarinan jakamisesta. Muistuit mieleeni jo aiemmin ja pitikin kysyä, että missä vaiheessa alkuraskaudessa sinulla alkoi mennä verensokerit matalille? Itsellä ei vielä ole käynyt niin.

Lähettäjä: Tinni 
Päivämäärä:   18.7.19 20:54:05

Pikaista paranemista Daarialle! Ja onnea muillekkin hyvistä uutisista!

Täällä alkaa vauva olla todella alhaalla ja olo jo todella vaikea. Vaikea uskoa, että kovin pitkään pitäisi vielä odotella. Mun tuurilla menee varmaan vielä yliaikaa. Yksi yö oli jo vähän supistuksiakin ja uskalsin jo toivoa, että nytkö se tulee mutta ei :D

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   19.7.19 19:16:28

Daaria, kiitti selonteosta. Tunsitko jotain sektiossa vai onko siinä kipuja ollenkaan? Heräämöönkö mennään että tunto palaa vai onko sitä jotenkin ihan nukuksissa? Eli mies on lapsen kanssa ensimmäiset tunnit?
Vielä toipumisesta, oliko vaikea päästä kävelemään ja vessaan toimenpiteen jälkeen vai saako niin huvät kipulääkkeet?

Lähettäjä: Daaria 
Päivämäärä:   19.7.19 21:39:16

Toiveissako//Tuntoa ei ollut ollenkaan eli kipua ei tuntunut, mutta tunsit jotenkin värähtelynä, kun esim. Jalkaa siirrettiin. Vaikea selittää. Yllätyksenä tuli kuinka korkealle puudute etenee eli ihan palleaan asti ja vähän ahdisti, kun tuntui ettei saa happea vaikka happi kyllä kulki hyvin eli ei kannata säikähtää.

Heräämössä tosiaan odotellaan, että tunto palaa, saat kipulääkettä, jos tulee tärinää niin siihen lääkettä ja katsotaan muutoinkin ettei tule huono olo yms. Sen jälkeen pääset vauvan luo ja yleensä isä hoitaa vauvaa tuon ajan, jos mukana.

Minulla oli niin tujut lääkkeet etten muista ekasta vuorokaudesta oikein mitään ja sektio tapahtui yöllä joten senkin vuoksi olin aika pökerryksissä.

Ensimmäinen päivä meni ihan sängyssä ja minulla oli katetri jonka hoitaja tyhjensi ja mies hoiti vauvaa. Seuraavana päivänä vasta pääsin liikkeelle, otettiin katetri pois yms. Sairaalassa olin 3,5 päivää. Miehestä ja hoitajista oli iso apu sairaalassa minulle, sillä olin sen verran kipeä. Toiset taas pääsee nopeasti liikkeellee ja paranee muutoinkin nopeasti. Minulla paraneminen oli hidasta.

Lähettäjä: BP Mama 
Päivämäärä:   22.7.19 14:07:34

Viikko 25 on täällä käynnissä ja sokerirasitus luvassa. Pitkät junamatkat viikonloppuna hieman painavat ja töissä kaikki asennot tänään jotenkin hankalia. Vaihtelen onneksi istuma-ja seisoma-asentoa ja satulatuolia.

Soiteltiin eilen illalla miehen kanssa ja hän kilahti puhelimessa ihan täysin tästä mun koiraongelmasta, eli mullahan on ollut kaikenlaista hässäkkää tässä kun koira alkanut haukkua yksinoloa. Aluksi ramppasin lounaalla kotona, hankin lääkityksen ja nyt on ollut hoitaja päivisin. Koirankouluttajalta sain myös vinkkejä. Rahaahan tähän on mennyt ja hermot. Mies alkoi kiihtyessään sit ehdottaa jo lopetusta, mikä ei tule kuuloonkaan vielä tässä kohtaa. Olen koiran hyvinvoinnista vastuussa ja hoidan sen kunnialla niin kauan kuin mahdollista. Mulla meni miehen jutut ihan tunteisiin ja jouduin katkaista puhelun, enkä sen jälkeen enää vastannut, vaikka lähetti anteeksipyynnön.
Meni sitten yöunetkin näköjään (aktiivisuuskellosta katsoin). Alkaa olla hermot kireällä ja tunteet pinnassa ja fyysistäkin väsymystä näköjään..

Sori kun täällä avauduin, mutta en vielä tiedä miten miehelle juttelen, että ymmärtäisi ja voisi tukea tässä. Meidän pitäisi aloittaa yhteinen loma viikon päästä, mutta ärsyttää niin että tekis mieli sanoa, että lomailkoon keskenään..
Itku kurkussa monesta asiasta täällä töissä istun. Junamatkojen jälkeen taida olla samaa ihan pelkästä väsymyksestä, kun tässä on kaikkea muutakin tehtävää ja säätöä.

Mutta haaveilen hienosta pinniksestä ja samalla mietin pitääkö tässäkin vaan säästää ..

Lähettäjä: ^mar 
Päivämäärä:   22.7.19 14:52:36

Voi että BP Mama, olet kyllä tehnyt jo paljon tilanteen eteen ja varmasti väsymys saa sen tuntumaan vielä raskaammalta ja ikävältä.

Meillä oli ensimmäinen neuvola tänään ja virallisen laskukaavan mukaan tänään 7+0, kun itse olin laskenut että olisi 6+0 nyt. Kiertoni on kuitenkin yleensä ollut hieman pidempi kuin papereihin merkitty, joten totuus lienee jossain näiden välissä. Nyt pitäisi malttaa odottaa ultraa, joka vasta elokuun lopussa.

Missä vaiheessa olette kertoneet läheisillenne? Olette tästä jo varmaan aiemmissa ketjuissa puhuneetkin kyllä...

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   22.7.19 21:25:31

BP Mama, kurjaa kun koirasta huolta. Miehen pitäisi kyllä tukea tässä vaiheessa. Elän itse sivan vastaavaa koira huoli jaksoa. Vanha koira jouduttiin leikkaamaan ja lekuri ehdotti lopetusta josta mulle tuli niin hysteeriset kohtaukset että luulin että saan keskenmenon. Vatsa kipeä ja hengenahdistusta. Mies puhui lekurin kanssa että koitetaan pelastaa koira ja on auttanut tosi paljon kun itse olen aivan loppu huolesta. Koita puhua miehesi kanssa että nyt varsinkin raskaana ollessasi tarvitset tukea vaikeas koira asian kanssa. Tsemppiä!

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   22.7.19 21:53:22

BP Mama, kuulostaapa kurjalta. Ehkä tuo käytös oli mieheltäkin jonkinlainen stressinpurkaus? Toivottavasti asiat selviää parhain päin.

mar, mä oon kertonut, kun se on tuntunut luontevalta. Parille ystävälle jo heti plussan jälkeen. Äidille ja siskolle kans ennen ekaa ultraa ja laajemmin sit pikkuhiljaa sen jälkeen. Suunnilleen samoin oon toiminut kaikissa kolmessa raskaudessa, joista eka meni kesken ja käsiteltiin sitten sitäkin. En mä oo oikein osannut olla kertomatta, asia on ollut helpompi vaan tuoda esiin.

Lähettäjä: BP mama 
Päivämäärä:   22.7.19 22:15:07

^mar: Mies kertoi heti plussatestin jälkeen meidän kavereille ja ehkä joskus vkolla 6-8 oli muutamille muillekin möläyttänyt.
Miehen perheelle kerrottiin visiitillä viikolla 11 (?) ja meidän perheelle vastaavasti kun oltiin kylässä (asuvat kaukana) viikolla 13.

Kannattaa mennä oman tilanteen mukaan eikä stressata liikaa. Ahdistihan se, että jos jotain olisi sattunut ja olisi pitänyt siitä kertoa, mutta toisaalta nämä henkilöt ovat niitä, joiden pitäisi myös olla tukena heikossa tilanteessa.

Toiveissako: Ihana kuulla, että sun mies on ollut hengessä noin vahvasti ja tukenut vain sua <3 Mulla oli koiran syöpäepäily viime kesänä ja koirasta piti avoleikkauksella ottaa näyte, tiedän tuon tuskan. Onneksi saatiin lisäaikaa eikä syöpää ollut.

Löre: Joo, niin taisi olla. Kyllä kai hänkin tuolta "etäältä" huolehtii omalla tavallaan, ja ikävä sitten kun näkee kuinka tämä koiratilanne vie minulta resursseja ja rajoittaa elämää. Onhan tähän saatava joku järki, ei voi elää näin rajoittunutta elämää koirien takia.

Lähettäjä: ^mar 
Päivämäärä:   22.7.19 22:53:27

Tuota just mietin, että jos kaikki ei menekään hyvin ja on tullut jo sitten kerrottua useammalle raskaudesta, mutta toki ovat varmasti sitten tukena siinäkin tilanteessa. Ei vaan malttaisi ja toisaalta varmaan pystykään odottamaan niin kauaa, että olisi viikon 12 ultra käytynä. Joku kyllä arvaisi jo sitä ennen.

Olen onnekas ja toistaiseksi välttynyt pahemmilta raskausoireilta. Täytyy koputtaa puuta etten ala heti huomenna oksentamaan :D

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   22.7.19 23:23:06

Tuossa raskaudesta kertomisessa on hyvä tehdä sen mukaan, miltä itsestä tuntuu. Kaikki joille itse kerroin ennen viikon 12 ultraa, oli niitä, joille todennäköisesti kertoisin keskenmenostakin joka tapauksessa tai se tulisi jotenkin muuten ilmi.

Mutta toisethan pitää tiedon itsellään paljon pidempään eli tässähän ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia.

Mä oon toiminut sen mukaan, mikä on sillä hetkellä tuntunut hyvältä, enkä oo katunut. :)

Lähettäjä: lo 
Päivämäärä:   23.7.19 10:56:33

^mar: kysyit aiemmin verensokeri-asiasta. En kyllä tarkkaan muista missä vaiheessa alkuraskautta insuliinitarve väheni. Mulla oli ensimmäinen poliklinikkakäynti rv 7 paikkeilla ja silloin ei vielä tainnut olla muutoksia insuliineissa. Insuliiniherkkyys parani koko ajan ensimmäisen kolmanneksen loppua kohden ja olis pitänyt vähentää insuliineja oikeastaan enemmänkin kun meni niin helposti matalalle koko ajan. Tsemppiä diabeteksen hoitoon ja onnittelut plussasta.

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   23.7.19 15:12:03

Mar, me kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen viikolla 21. Edellinen päättyi vaikeaan ja kivuliaan keskenmenoon josta en olisi edes halu nut kenenkään kanssa puhua joten siinä pelossa päätettiin ettei nytkään kerrota mitään ennenkuin on vähän selvemmillä vesillä.

Lähettäjä: BJ 
Päivämäärä:   23.7.19 17:00:44

Heippa!
Minä tulen mukaan tänne, nyt reilu 2kk raskautta takana:)

Toinen lapsi tulossa, eka jo 16v :D Eli ensisynnyttäjältä tuntuu.

Onko muilla ollut vahvaa tunnetta kumpi tulee? Viime vuonna haaveilin vauvasta ja näin unia tytöstä, nyt mietin että onkohan se tyttö.

Lähettäjä: Lelle 
Päivämäärä:   23.7.19 22:17:33

Samoin minä uskaltaudun jo mukaan, kiva on ollut lueskella pidemmällä olleiden kokemuksia ja ehkä voi jo luottaa siihen että meillekin tulee vielä vauva <3.

Kuukautiskalenterin mukaan tänään 13+0, niskaturvotusultrassa näyttäisi 6pv nuoremmalta. Minulla on keskenmeno alla ja olen nyt tehnyt itselleni elämää suuremman ongelman tuosta kuudesta päivästä. Minut on ultrattu jo kolmesti (rv7+6, rv9+6 ja nyt 12+1) ja tuo ero on kasvanut joka kerta. Vauva varmasti tietää koska on valmis syntymään, sitä en huolehdi, mutta hätäilen että kyseessä olisi joku kehitysviive, alkava keskenmeno tai muu. Paljonko teillä muilla "eli" laskettu aika raskauden aikana?

Mihin asti olette ratsastaneet raskauksissa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.19 23:22:16

Ystävälläni raskaus "eli" 10 pvää.

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   24.7.19 11:15:40

Lelle, kyllä tuo raskaudenkesto voi elää helposti sen +- 7 päivää pitkin raskautta ja se on aivan normaalia käsittääkseni. Kyllä ultraaja osaa kertoa jos jotain on pielessä. Meillä oli nt- ultrassa sikiö +6 päivää vanhempi kuin menkkojen mukaan, mutta rakenneultrassa tilanne olikin sitten taas että oli tasoittunut kasvu ja vastasi viikkoja täysin laskujen mukaan. On siis täysin normaalia ja yksilöllistä.

Täällä on palelu vaihtunut hikoiluun ja yöt on aika tuskaa tuon pissalla ravaamisen kanssa. Oon ollut nyt aivan tuhottoman väsynyt aamuisin ja tehnyt töitä kotona, ja omaksi häpeäkseni voin kertoa että väsymys on jälleen sitä luokkaa että olen nukahdellut kesken töiden nyt jokaisena aamuna. Meillä on töissä hiljaista ja saatan havahtua siihen että puhelin soi (puhelinpäivystystyö, kesällä on tosi hiljaista eikä mitään tekemistä). Ei oikein saa mitään aikaiseksi ja jopa lenkillä käyminen saa hapot nousemaan kurkkuun. Olin eilen uudemman kerran sokerirasituksessa ja ainakaan tällä kertaa ei radi napsahtanut meille. Arvot olivat ihan ok. Naapuri on tehnyt remonttia jo viikon verran ja tuntuu että tulee poransa kanssa pian meidän seinästä läpi, tuota pärräystä jatkuu yleensä pitkälle iltapäivään. Noh, ehkä sekin joskus loppuu...

Eilen oli kyllä muutenkin niin hankala päivä. Masu oli koko päivän pinkeä kuin ilmapallo, tuntui siltä että on koko ajan vessahätä, mutta maha ei toiminut kyllä mihinkään suuntaan. Liikkuminen, asennon vaihtaminen ja jopa vauvan liikkeet tuntuivat tosi inhottavilta. Vauva oli muutenkin tosi aktiivinen koko eilisen päivän, joten ei se oloa ainakaan helpottanut. Kaupassa lyllersin miehen perässä kuin olisin ollut viimeisillään. En toisaalta tarvinnut panadolia, enkä lähtenyt soittelemaan äitiyspolille kun ollaan huomenna menossa neuvolaan. Masun pingotuskin loppui yön aikana kun lepäsi kunnolla.

Tänään mennään 26+4. Töissä pitäisi jaksaa vielä tämä ja ensi viikko, jonka jälkeen alkaa 3 viikon loma ja sen jälkeen on enää 1 viikko töitä, jonka jälkeen mammaloma kutsuu. Tosin nyt tämän väsymyksen vuoksi melkein voisin rukoilla että loma alkaisi vähän aikaisemmin. Viikonloppuna on lisäksi tiedossa reissu miehen vanhempien luokse Kuopioon.

Lähettäjä: BP Mama 
Päivämäärä:   25.7.19 12:56:26

Marenki: Tsemppiä viimeiseen työrutistukseen! Kolmen viikon loma alkaa itselläkin huomisen jälkeen, vihdoin! Nyt viikot 24+5 ja uskon, että nuo uniongelmat ja väsymys tästä vain pahenevat.
Olet ilmeisesti päättänyt jäädä varhennetulle? Kun mulla alkais vasta lokakuussa äikkäri. Mitenköhän ne vikat viikot jaksaa töissä, no ei ainakaan ok kuuma. Ja saan perehdyttää aikaista eikä ole niin kovat paineet kuin normaalisti.
Reissut ja istuminen vähän jännittää, mutta ihana toisaalta lähteä lomailemaan muihin maisemiin.
Rahaa on menny tässä kuussa taas enemmän kuin ajattelin, säästötavoitteesta oon jäämässä.
Täytynee jättää hienot pinnasängyt vain haaveeksi.

Lähettäjä: Lelle 
Päivämäärä:   25.7.19 13:59:42

Kiitos Marenki lohduttavista sanoista! Nyt jäämme jännäämään seuraavaa neuvolaa ja rakenneultraa. Olo on niin malttamaton, alkaisipa jo näkyä tai tuntua konkreettisesti! Harvoinpa sitä on kesäaikaan toivonut että aika rientäisi nopeammin :D

Lähettäjä: Toiveissako 
Päivämäärä:   25.7.19 14:11:08

Täällä on kipuiltu yö ja nyt päivä. Vatsa pinkee ja kova paineen tunne. Se kai voi olla normaalia. Kivut siihen päälle niin pelko on kova ettei vaan tule ulos ennenaikaisesti tmv. Onko teillä ollut paineen tunnetta vain välillä vatsassa?

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   25.7.19 14:46:49

Tervetuloa BJ ja Lelle.

Mä ratsastin ekassa raskaudessa viikolle 30, viimeisen kuukauden vaan käyntiä ja muutenkin koko ajan väheni. Nyt oon viikolla 25 ja siirryin käyntilenkkeihin jo ainakin kuukausi sitten. Oon kerran tai kaksi viikossa käynyt, mutta tuolla paarmojen keskellä kävely ei ole kovin kivaa minusta eikä hepoista, joten into ei ole kovin suuri.

Toiveissako, mulla on ollut välillä iltaisin sellaisia selkeitä harjoitussupistuksia, eli kohtu menee kovaksi ja vähän kipeäksi. Oon sit vaan huilannut. Kannattaa soittaa neuvolaan tai äippäpolille, jos tuo ei mee ohi.

Mulla alkoi loma ja tuntuu kun oisin ihan eri ihminen kun ei tarvi kököttää päiviä töissä. Vaikka esikoinen vaatii huomiota ja tekemistä niin oon saanu levättyä ja rentouduttua. Miehellä on kaikkea puuhaa, ja minä käyn vuorostani tallilla, niin vielä ei olla lomailtu perheenä, mutta ehditään tässä neljän viikon aikana kyllä.
Sen jälkeen olis kuusi viikkoa töitä ja sit äitiysloma. Jos nuo kuusi viikkoa on taas ihan tuskaa väsymyksen vuoksi, olen kylmästi päättänyt hakea saikkua. Sijainen aloittaa jo syyskuun alusta ja häntä voi onneksi perehdyttää muutkin tiimin jäsenet. Mutta katsotaan nyt, voihan olla, että loman jäljeen jaksaa taas.

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   25.7.19 15:01:04

Tervetuloa uusille odottajille :)

Toiveissako, mulla on joinain päivinä tuollaista, että vatsa on kovettunut ja pinkeä, lepo auttaa. Neuvolasta sanottiin että olisi harjoitussupistelua ja on yksilöllistä miten niitä odottajille tulee raskauden aikana. Ota yhteyttä neuvolaan jos sua huolestuttaa :)

Täällä just istun junassa matkalla kotiin Ed Sheeranin keikalta ja olen ihan hurmoksessa keikasta ja koko reissusta! Oli niin ihanaa ja hyvä fiilis kuinka hyvin kaikki sujui. Vähän jännitti kun alkuviikosta tsekkasi sääennustukset ja nuo lämpöasteet, että miten sitä jaksaa paahteessa jonotella ja kulkea. Näytin jaksavan paremmin kun jotkut teinit :D Tosin huolehdin tarkkaan nesteytyksestä ja että tuli välillä syötyä ja oli pää suojattuna. Tää helle on ollut siitä aika inhottavaa, kun ei tekisi mieli syödä yhtään mitään ja sitten tuleekin viimeistään illalla huono olo ja tajuaa että on syönyt yhden jugurtin päivän aikana. Kesälomalla on ihanaa, olo on ollut tosi hyvä. Ainoa miinus ollut, että viimeiset yöt olen nukkunut huonosti, tuntuu ettei unta riitä ja nukahtaminenkin ollut vähän vaikeaa. Herännyt myös varmaan sata kertaa vessaan, menin jo antamaan päivystysajalla alkuviikosta pissanäytteen kun pelkäsin että on vti tulehdus, mutta tulos viljelystä oli puhdas. Vauva liikkuu ja möyrii kovasti pitkin päivää, mutta tuollaisina päivinä kun on rasituksella, niin huomaa että masussa on paljon hiljaisempaa ja sitten kun on lepäillyt niin tyypillä on kovat jumpat menossa.

Tänään rv 25. Maanantaina olis sokerirasitus ja tiistaina neuvola, jonne kutsuttiin tällä kertaa mieskin mukaan. Sain viime kerralla lapun täytettäväksi missä kartoitettiin parisuhteen tilaa ja mies täytti sen myös. Seuraavalla käynnillä terveydenhoitaja haluaa käydä sen meidän kanssa yhteisesti läpi. Täytyy kyllä nostaa hattua kuinka hyvin meistä huolehditaan! :)

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   25.7.19 15:30:08

BP Mama// kiitos! Joo mä päätin jäädä varhennetulle ihan jo oman mielenterveyden takia ja suoraan sanottuna en jaksaisi tämän väsymyksen kanssa taistella toimistotyössä enää syksyllä, eli joka tapauksessa olisi varmaan pitänyt ottaa sairaslomaa sitten kesäloman jatkoksi. Aloitan siis vajaa 3 viikkoa aikaisemmin ja olen päätökseen ihan tyytyväinen.

Toiveissako, toi kuulostaa just samalta kuin mun tiistai päivä. Terkka sanoi tänään neuvolassa että kaikki kivut, kolotukset, vihlaisut ja jopa se paineen tunne yms on normaaleja jos ne menee levolla ohi eikä pahene merkittävästi. Jos kestää kauan ja pahenee niin sitten soittoa äitiyspolille että arvioivat tilanteen.

Sf- mitta oli tänään jo 27cm, eli yläkäyrällä menee tuo vatsan kasvu. Onneksi painoa ei ollut tullut nyt lisää kuin 1kg. Mies oli mukana ekaa kertaa kun tehtiin paperit isyydentunnustamisesta ja yhteishuoltajuudesta. Sykkeetkin saatiin kuuluviin hetken yrittämisen jälkeen kun vaavi olisi halunnut vain piilotella.

Suurin rakkauteni jalkasieni teki (jälleen kerran) paluun mestoille. Johan se olikin taas 2 viikkoa poissa toisen canesten kuurin jälkeen. Alan olla niin kypsä tähän etten tiedä mitä tekisin. Neuvolassa sanottiin viimeksi että voi kokeilla esimerkiksi Lamisilia jossa tehokkaampi vaikuttava aine, mutta jotenkin arkailen sen kuurin hakemista koska tuoteselosteessa on maininta ettei saa käyttää raskauden aikana muuta kuin jos se katsotaan ehdottoman tarpeelliseksi. Toisaalta, luinpa jostain ettei Bepanthenia saisi käyttää raskaana ollessa, ja sitä mä olen lärviini vedellyt iloisesti näinä kaikkina raskaana oltuina 188 päivän aikana kun mulla ei auta kuiviin huuliin mikään muu :D

Nämä helteet ainakin mulla menee suoraan nilkkoihin, vaikka onneksi runsas vedenjuonti ja lisämagnesiumin syöminen auttaa aika hyvin. Nyt on pakko ottaa taas pienet päivä torkut ennen kuin mies tulee töistä kotiin.

Lähettäjä: Löre 
Päivämäärä:   25.7.19 20:18:36

Marenki, mistä tieto, ettei Bepanthenia sais käyttää? Sitähän mäkin vedän huuliin joka päivä ja on ollut ekana rasvana vauvallekin jos tarvii. Täytyy vissii tarkistaa pakkausseloste, mutta miten mä oon elänyt aina siinä uskossa, että sitä voi käyttää nimenomaan ihan mihin vaan.

Meidän pitäs mennä nyt viikonloppuna häihin. Sää- ja mekkokriisi uhkaa iskeä.

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   25.7.19 20:54:40

Löre, pakkausselosteessa lukee näin:
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Ei ole viitteitä siitä, että valmisteen käyttöön raskauden tai imetyksen aikana liittyisi riskejä. Valmistetta tulisi kuitenkin käyttää raskauden aikana vain lääkärin suosituksesta.

Jos valmistetta käytetään imetyksenaikaisten nännihaavaumien hoitoon, se on syytä levittää heti imetyksen ja nännialueen huuhtelun jälkeen ja huuhdella pois ennen lapsen seuraavaa imetyskertaa.

Mä melkein huutonauroin että voiko tää pitää edes paikkaansa, kun sitten taas vastaavassa toisen valmistajan tuotteessa lukee että voi käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Kun siis eihän tuossa Bepanthenissa ole mitään mikä voisi edes vaikuttaa mihinkään. Käsittääkseni verenkiertoon imeytyvyys on tosi vähäistä pieni alaisella paikallishoidolla muutenkin, joten ihan surutta olen edelleen vedellyt Bepanthenia huuliin.