Lähettäjä: vadelööv 
Päivämäärä:   14.6.19 16:06:13

Kaveri osti hevosen nenäni edestä ja vei toiselle tallille. Oltiin kuitenkin pitkään hoitaneet hevosta päivittäin kahdestaan ja sitten kaveri meni tekemään tuommoista :(
Tosin, oltiin teinejä silloin(ja sairastuin syömishäiriöön).. Siitä on aikaa jo kymmenen vuotta mutta vieläkin kaihertaa mieltä, vaikka nyt jälkeen päin kun miettiin niin hevonen ei välttämättä ollut sitä miten minä sen näin.

Samalla tallilla olin hoitanut yhtä hevosta ja kysyin jos sen saisi ostaa omaksi, mutta omistaja vain sanoi että sitten kun hän kuolee, niin saan hoitaa hevostani sydämesi kyllyydestä. Omistaja kuitenkin möi hevosen toiselle jouduttuaan vanhainkotiin :(

Tulee väkisinkin mieleen että mikä minussa on vikana..

Lähettäjä: vadelööv 
Päivämäärä:   14.6.19 16:07:50

Hevostansa siis!

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   14.6.19 16:19:16

Sinussa saattaa olla vikana esimerkiksi se, ettet ymmärrä, ettei sinulla ole mitään oikeuksia hevoseen, joka ei ole sinun. Ei ole keneltäkään väärin myydä hevostaan, eikä ole keneltäkään väärin ostaa hevosta, vaikka sinä siitä tykkäisit.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.6.19 18:10:21

En ole katkera mutta kuitenkin.....

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   14.6.19 18:11:06

Vanhemmilleni olen vähän katkera kun minusta tuli tällainen mt-ongelmainen pelokas, epävakaa, epäsosiaalinen ja erittäin estynyt kun ei ollut minkäänlaisia rajoja eikä myöskään rakkautta/hoivaamista/huomioon ottamista/kannustamista lapsena.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.6.19 18:15:03


Lähettäjäx
Päivämäärä14.6.19 18:11:06

Vanhemmilleni olen vähän katkera kun minusta tuli tällainen mt-ongelmainen pelokas, epävakaa, epäsosiaalinen ja erittäin estynyt kun ei ollut minkäänlaisia rajoja eikä myöskään rakkautta/hoivaamista/huomioon ottamista/kannustamista lapsena.

Höpöhöpö. Olet itse valinnut jäädä vellomaan tuohon ajatukseen itsestäsi, teet itse oman häkkisi. Jos oikeasti haluat, pääset sieltä kyllä pois.

Lähettäjä: Åå 
Päivämäärä:   14.6.19 18:18:34

Syntymisestä. Tuntuu että elämä on pakollinen suoritus.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   14.6.19 18:20:13

En jaksa olla mistään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.19 18:27:00

Paska lapsuus. Äiti ei vaan välittänyt tehdä mitään, oli kai masentunut. Silti piti kuusi lasta tehdä. Ikinä ei ollut rahaa tehdä mitään. Väkivaltaa. Äidin uusi mies vihasi minua siitä saakka kun omat lapsensa syntyivät, paljon henkistä väkivaltaa. 12-vuotiaasta saakka ahdisteli myös seksuaalisesti. 15-vuotiaana muutin onneksi pois, mutta eipä minulle kukaan ollut opettanut perusasioita ja kaikki oli hakusessa. Meni jokunen vuosi oppia elämään ihmismäisesti.

Lähettäjä: Sip 
Päivämäärä:   14.6.19 18:38:16

Koulukiusaamisesta josta seurasi niin paljon pahaa että seuraukset yhä olemassa lähes keski-ikäisenä.

Olen siitä katkera koska sillä oli valtava negatiivinen koko elämän pilaava vaikutus kun kohteena oli herkkä ja kiltti, empaattinen tyttö joka ei halunnut pahaa kenellekään ja pelasti muurahaisetkin lammikoista.

Paha on helpompi hyväksyä jos kokee että se on ansaittua mutta jos se on täysin ansaitsematonta niin pahalta tuntuu ja katkeruutta herättää.

Lähettäjä: sunset 
Päivämäärä:   14.6.19 19:54:05

Ihan itselleni olen katkera siitä, että aikoinaan suoritin kaksikin tutkintoa ja pääsin tekemään unelmatöitäni. Headhunterit soittelivat lounaille, ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista.

Sitten olin perhesyistä muutamia vuosia pois uraputkesta, ja nyt viisikymppisenä olen ollut pitkään työttömänä, enkä pääse enää edes haastatteluihin. Tuntuu, että olen näkymätön. Nyt hain kolmeen lisäkoulutukseen, ja - ylläri - niihinkään en päässyt.

Olisi nuorempana kannattanut valita jotakin toisin (en vieläkään tiedä, mitä).

Terveys on myös p*ska, mutta siitä en osaa olla katkera, vaan päin vastoin mietin, että ilman nykylääketiedettä olisin jo moneen otteeseen kuollut pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.19 20:38:45

Psykopaatti äiti. Kaksimielitautinen/sosiopaatti isä. Pelossa eläminen kotikotona. Masennus vei elämästä 12 vuotta. Vieläkin oireilee. Kokemattomuus.

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   14.6.19 20:40:14

En mistään. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi johonkin niin joutavaan paskaan kuin katkeruus.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   14.6.19 20:45:17

Komppaan Miukua. Miksi pilaisin oman elämäni vellomalla katkeruudessa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.6.19 20:57:48

Vanhemmilleni. Isällä viiraa, eikä ole osannut hakea apua, ja äiti on aina valinnut isäni lastensa kustannuksella. Luultavasti johtuen isän omaisuudesta. Sellaiset normaalit rakastavat vanhemmat olisivat olleet mukavat saada.

Ja kyllä mä mielellään haluaisin eroon katkeruudesta, mutta ei se sillä häviä että kiellän tuon tunteen olemassaolon, kun sitä selkeästi tässä elämäntilanteessa tunnen.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   14.6.19 21:21:28

Avioliitostani. Olen itselleni katkera, kun en ole tästä uskaltanut irrottautua. Parhaat vuodet meni tässä rakkaudettomassa suhteessa. En koe enää itseäni naiselliseksi. Olen vain vanha ja rypistynyt niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin.

Lähettäjä: Mysteeri 
Päivämäärä:   14.6.19 21:56:42

Olen hyvin katkera ihminen, sen olen monesti myöntänyt.
Pessimistinen luonteeni on oiva kasvualusta katkeruudelle kun elämä on tökkinyt kohtuullisen pahasti jo ainakin 5 vuotta.
Ja kun olin jo valmiiksi vähän katkera.

Sitten olen vaan sodassa maailmaa vastaan.

Mut hei, kyllä tää vielä tästä, katkeruus hellittää ajan myötä ellei halua väkisin pitää kiinni siitä.
Niin kauan olen katkera kun siltä tuntuu mutta asia kerrallaan...

Lähettäjä: Mosse 
Päivämäärä:   14.6.19 22:09:47

En missään mutta vittuilen epäkohdista aina kun voin :)

Lähettäjä: Äksy 
Päivämäärä:   14.6.19 22:13:15

Ikävä myöntää, mutta koen enenevissä määrin katkeruutta siksi, että olen yksin. Yksinäisyys tuntuu välillä helv-etiltä. Jos kertoisin kavereilleni mitä koen ja tunnen, niin ihmettelisivät varmasti kun wi sitä päällepäin näe.

Olen siis katkera siitä, ettei mulla ole kumppania, eikä sitä näytä löytyvän. Ikävä myöntää, mutta näin tässä on päässyt käymään.

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   14.6.19 23:01:10

Molempia sisaruksiani muistettiin koko suvun voimin kolmikymppissynttäreinä (ilman että he itse järjestivät omia juhliaan), samoin serkkujani. Minä sain onnittelutekstareita, kukaan ei järjestänyt mitään...

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   14.6.19 23:20:16

Minulle luvattiin palkankorotus, mutta esimies vaihtui ja uusi esimies perui sen. Nyt etsin ahkerasti uutta työpaikkaa, ei ole vielä tärpännyt.

Lähettäjä: Raipe 
Päivämäärä:   15.6.19 01:04:05

Olen katkera siitä, että mun pomo saa palkkaa 5000€, minä 2700€. Hän ei ota mistään vastuuta, mutta tarpeen tullen kyllä ilmaisee oman erinomaisuutensa. Minä olen ne "aivot", joka osaa kaikki järjestelmät ja kirjoittaa pomon puheet. Hän surffailee netissä ja tekee jotsin jonninjoutavaa päivisin. Sitten kun työt kusee, on pakko jäädä ylitöihin ja siitä tietysti ilmoitetaan marttyyrinomaisesti kaikille, että kun on niin paljon töitä!!
En näytä katkeruutta, mutta myönnän sen kyllä.

Lähettäjä: marjaana 
Päivämäärä:   15.6.19 01:08:01

Olen Miukun kassa täysin samaa mieltä, mutta lisäisin vielä perään kateuden.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.6.19 02:03:39

Kaikille joilla on jokin asia elämässä kuinka toivoisin omassani olevan. Yritän päästä siitä eroon.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   15.6.19 07:07:17

En ole katkera. Hyyyyyyyvin moni asia kyllä harmittaa jollain tasolla vielä vuosien jälkeenkin, mutta eipä niille enää mitään voi - jos on alunperin voinutkaan. Esim. kiusaaminen koulussa tuskin oli ainakaan kokonaan oma vikani...

Lähettäjä: ____ 
Päivämäärä:   15.6.19 08:36:30

En tekisi itselleni mitään niin julmaa kuin myrkyttäisi mieltäni katkeroitumisella. Asiat selvitetään, käsitellään ja jatketaan eteenpäin.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   15.6.19 08:56:41

"Syntymisestä. Tuntuu että elämä on pakollinen suoritus."

Tämä. Paitsi että suorittamisestakaan ei tullut yhtään mitään, joten lopetin senkin. Nyt viimeiset 12 vuotta sitten ihan vain odotellut haudan lepoon pääsyä, vihaa ja katkeruutta tihkuen. Menee se näinkin.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   16.6.19 11:05:58

Siitä miten muiden ihmisten tyhmyys haittaa minun jokapäiväistä elämää ja vie mahdollisuuden rentoutumiseen.
Työ on paskaa ja arki on paskaa. Koska muut ihmiset on suurelta enemmistöltään välinpitämättömiä idiootteja vaikuttaen siihen mitä vaihtoehtoja minulle on tarjolla.

Toki minun pitäisi olla vaan parempi ihminen ja opetella nauttimaan samoista idioottimaisuuksista kuin suuri enemmistö ja onnistua juomaan hengiltä juuri ne aivosolut, joissa on kaikki se informaatio jonka suuri enemmistö jättää täysin huomioitta. Sekä puhkoa silmäni niin ettei ympäristön rumuus häiritse.
Mutta ollen heikko ja tyydyn vellomaan ihmisvihaisessa katkeruudessa...