Lähettäjä: Kilovoita 
Päivämäärä:   19.4.18 19:42:37

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005647897.html

“Juuri tästä, maalaiselämän raskaudesta, myös lähipiiri varoitti, kun pariskunta päätti muuttaa maalle. Moni sanoi suoraan, että Harran suunnitelmat kuulostivat ”haihattelulta”, toiset olivat aidosti huolissaan naisen jaksamisesta.

Jaksamisongelmia ei ole kuitenkaan ilmennyt, päinvastoin.”

Sanni muutti maalle vuosi sitten ja toteaa, että jaksamisongelmia ei ole. Ei ollut minullakaan vuoden asumisen, eikä vielä kahdenkaan jälkeen. Alku menee vielä uutuudenviehätyksessä, aivan kuin parisuhteissa.

Lähettäjä: heippa 
Päivämäärä:   19.4.18 19:53:59

Mä jaksoin 7 vuotta. Elämä pyöri vain talon ja pihan ympärillä kun sitä hommaa oli koko ajan

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   19.4.18 19:55:19

Miksi maalla asumisen pitäisi olla raskasta? Erilaista se toki on, mutta ei se ole mikään normi, että kaikkien pitäisi tuntea maalla asumisen raskaaksi.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   19.4.18 19:56:40

Mitä raskasta siinä maalla asumisessa on?

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   19.4.18 20:01:13

Mun yksi kaveri on aina ihan pöyristynyt siitä miten paljon hommaa meillä täällä on. Katsoo ihan hengästyneenä vieressä kun kannetaan puita, ruokin hevosia, korjaillaan nurkkia tai haravoidaan pihaa.
On joskus ollut meillä heppavahtina meidän ollessa lomalla ja on sen jälkeen aina ihan poikki. Toki on sitten nurkatkin sen näköiset; olohuonetta myöten joka paikka täynnä heinää, likaiset juomasaavit tyhjennetty keskelle pihaa heinätuppoineen jne.
Ei ehkä yllätys, että tämä kaveri on Helsinkiläinen kerrostalon kasvatti.

Mä sanoisin siis, että maalla asumiseen tarvitaan se tietty asenne niin täällä viihtyy oikein hyvin. En todellakaan itse koe tätä niin että muka koko ajan tekisin jotain, siinähän ne saunapuut tulee kannettua samalla kun vien hevosille heinää ja karsinat siivoutuu lähes itsestään lasten kanssa ulkona ollessa.
Tokihan se voi vieraan silmiin näyttää siltä että teen jatkuvasti jotain, mutta minä taas tylsistyisin kuoliaaksi jossain kerrostalokopissa mistä ei pääse niin vaan edes ulos.

Asennekysymys ja tietty luonne.

Lähettäjä: 5rotua 
Päivämäärä:   19.4.18 20:03:03

Mä asunu jo 15 vuotta . Ja ei oo ees kaikkia mukavuuksia. Vanha talo.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.18 20:21:01

Paljon on tosiaan luonteesta kiinni, itse en jaksa sitä kun aina joku homma odottaa, enkä siis haaveilekaan maalle muuttavani, omakotitaloon korkeintaan :D

Lähettäjä: sennu 
Päivämäärä:   20.4.18 00:08:11

Toki jos tulee jostain pk-seudun ylimystön omakotialueelta ja yrittää sitä samaa golfkenttänurmikko-ja-kaikki-muukin-kokoajan-ihanvimpanpäälle-meininkiä, niin varmasti aika pian loppuun palaakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 00:16:54

En ole vielä 30 vuodessa tajunnut, minkä tässä pitäisi olla rankkaa. Olen koko ikäni asunut maalla, muutama vuosi meni välissä opiskelun ja työharjoittelun vuoksi ulkomailla. Talo on vaihdellut modernista omakotitalosta mökkiin ja 100-vuotiaasta alkeellisesta talosta vielä vanhempaan, jota remppaillaan.

Lähettäjä: subu 
Päivämäärä:   20.4.18 00:27:52

Maalla eläminen on parasta. Itse en taas ymmärrä lähiöelämää tai kaupunkielämää, miten kukaan jaksaa..

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.4.18 07:26:17

Mitä tekemistä siellä lähiössä on kuin shoppailu, baarit, kirpparit ja ikkunasta toiseen ravaaminen, ehkä hikisellä punttisalilla käynti?

Maalla on virikkeitä ja kunto pysyy hyvänä, kaupunkiin pääsee kun hyppää autoon. Ja on ihanan rauhallista :)

Lähettäjä: ÄÄ 
Päivämäärä:   20.4.18 08:05:57

Aloittaja hyvä, kirjoituksen naiselle ei välttämättä ikinä tule jaksamisongelmia vaikka sinulle on tullut. Ihmiset on erilaisia ja toiset nyt vaan tykkää ja jaksaa puuhastella enemmän. Vaikka itse ole väsynyt niin aika kurja siti odottaa että muutkin päätyvät samaan jamaan..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 08:25:57

"Tokihan se voi vieraan silmiin näyttää siltä että teen jatkuvasti jotain, mutta minä taas tylsistyisin kuoliaaksi jossain kerrostalokopissa mistä ei pääse niin vaan edes ulos. "

Miten niin ei pääse niin vaan ulos?

Pihahommia ei kerrostalossa ole, mutta kämpän sisäpuolella löytyy kyllä vaikka koko ajan siivottavaa ja sisustettavaa, jos haluaa.

Mutta kyllä minäkin nautin mökki- ja maalaiselämisestä, vaikka tulisihan siitäkin arkea jos niin asuisi koko ajan. Nyt se puiden ja vesien kanto tuntuu lomailulta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 08:26:48

Mun jaksamista koettelee enemmän kerrostalossa asuminen. Ihan kamalaa on.

Lähettäjä: Sisupussi 
Päivämäärä:   20.4.18 08:44:01

Hassua on, että vasta muutettuani Helsinkiin, olen alkanut viettämään aikaani kunnolla ulkona. Maalla asuin omakotitalossa ja ulkona tuli käytyä sen verran, mitä nyt piti lunta lapioida ja hakea polttopuita sisälle. Kesäisin toki tuli useammin mentyä ulos, mutta en tehnyt siellä käytännössä mitään. Autolla piti mennä joka paikkaan, koska välimatkat olivat niin pitkiä.

Helsinkiin muutettuani käyn joka päivä kunnon kävelylenkillä sekä talvella, että kesällä. Kesäisin käymme kalastamassa ja siihen kuluu varsinkin viikonloppuisin helposti tunteja. Kävelen kauppaan (en tehnyt tätä koskaan maalla) ja moneen muuhunkin paikkaan, koska asiat ovat kävelymatkan matkan päässä. Autoa käytän todella harvoin. Tai sitten kävelen metrolle ja käytän metroa. Ylipäänsä kaupungissa asuminen on mukavaa, kun asioita ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko mennä ulos lumitöihin/nurmikon leikkaamiseen/polttopuita tekemään. Mutta saa mennä ulos jos haluaa. Ja jos oikein haluaisin johonkin puusavottaan, niin maalla asuvat sukulaiset kyllä ilomielin ottaisivat talkootyöni vastaan :)

Aloituksen Sanni saattaa hyvinkin jaksaa maalaiselmää, mutta sen näkee ajan kanssa. Vuoden kokeilun jälkeen ei voi vielä oikein sanoa mitään siitä, miten rankkaa tai helppoa se on.

Lähettäjä: pirkitta 
Päivämäärä:   20.4.18 08:56:15

Ymmärrän kaikkien osapuolin ajatukset.

Kun asuin yksin maalla, iso tontti ja vanha maatilan rakennukset. Aamulla aloitin teputtaan pihaa ristiin rastiin. Puita, vesiä, nurmikkoa, kunnostusta, kasvimaata...ai, että mä rakastin sitä! Muistan kun mun kaveri tuli kylään, istui pihalle ottaan aurinkoa ja mä viiletin hommissani tai kun olisi halunnut, että lähdetään lenkillä, mä sanoin että täytyy ajaa toi nurmikko; siinä on hyvä lenkki.

Työssäkäyminen alkoi tuntua pitkine ajomatkoineen raskaalta. Lapsi halusi kaupunkiin. Muutettiin kerrostaloon. Ei kauheempaa asumismuotoa voi olla! Ihminen passivoituu kun ainoa aktiviteetti on telkkari. Mutta sitten olikin aikaa siihen kaverilenkkeilyyn, kulttuuriin, pitkiin vaelluksiin.

Mutta näiden kahden asumismuodon välistä täytyisi nyt löytää kompromissi.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   20.4.18 09:01:47

Meillä käy siivooja ja ostetaan palvelua myös puutarhurilta isompiin hommiin ja käyvät loman aikana hoitamassa kukat sekä nurmikon. Kotitalousvähennyksien jälkeen ei järin kallista edes ja säästää aikaa sekä hermoja. Saa puuhata just sen verran kun on kivaa.

Lähettäjä: Fh 
Päivämäärä:   20.4.18 09:17:49

Näin maalaisena IS juttu nauratti, olen aina asunut maalla ja itselleni se on ainut vaihtoehto, elämäntapa. Asun yksin ison hevoslauman kanssa maalla enkä ole mieltänyt tätä ikinä rankaksi, sukulaiset ja tuttavat tietävät että en itse koe hevoslauman työlääksi vaan on vaan se elämäntapa, asia johon olen tottunut pienestä asti.
Myöntää toki täytyy että jos vertaan eläimettömään rivitaloelämään, totta kai täällä enemmän töytyy töitä tehdä se on selvä. Minusta täällä ei silti ole mitään sellaista jota erityisesti "täytyisi jaksaa", kaikki on ihanaa, paitsi joku yksittäinen asia jolle ei mitään voi, kaksimetrinen hanki esim, kaiva siinä sitten autoa ja keväällä, että niitä vesiä saattaa mennä ulkorakennuksesta sisään, asenne siinäkin ratkaisee, en stressaa kun en minkään voi.

En lähtisi täältä kyllä mihinkään <3

Mutta ajattelen jutun olevan lähinnä kaupunkilaiselle suunnattu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 10:35:40

Linkin jutussa jäi vähän epäselväksi, että millä rahalla tuo Sanni siis nykyään elää? Moneen kertaan mainitaan, että asiakaspalvelutyö on muuttunut kanojen, vuohien ja kanien hoitamiseksi, kasvimaanlaittamiseksi jne "työksi maalla", niin niistä nyt ei paljon rahaa irtoa, eikä ole maataloutta nähnytkään. Vai elääkö ne nyt yrittäjä-miehensä palkalla?

Lähettäjä: jema 
Päivämäärä:   20.4.18 10:38:59

Samalla tavalla ne maalaiset on kaupungissa ihan hengästyneitä siitä miten paljon on ihmisiä, ja "kaikilla kauhea kiire" ja tulevat huonotuulisiksi melusta, eivätkä tajua seistä liukuportaissa oikealla puolella. Kaupunkilaiset naureskelee, että miten se nyt on niin vaikeaa niitä julkisia käyttää.

Eri elämänmuotoon sopeutuminen on tottumattomalle raskasta.

Mökillä puiden kantaminen ja nurtsin leikkaaminen sekä satunnaiset puutarhahommat on ihan kivaa, kun siellä on lomalla, eikä ole mitään työ- ja muita velvollisuuksia. Mutta jos sitä kaikkea pitäisi jaksaa vielä työpäivän päälle, tai harrastuksiin, kauppaan ja kavereita tapaamaan päästäkseen pitäisi aina hypätä auton rattiin, niinolisihan se raskasta, enkä sellaista elämää haluaisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 11:21:37

"Linkin jutussa jäi vähän epäselväksi, että millä rahalla tuo Sanni siis nykyään elää? "

Olisko äitiyslomalla/hoitovapaalla?
"Muuton jälkeen Harran perhe on kasvanut yhdellä lapsella ja lukuisilla eläimillä."

Lähettäjä: jopo 
Päivämäärä:   20.4.18 12:09:21

Ehkä jaksaisi, jos siellä maalla ei Sannin tapaan tarvitsisi tehdä muuta, kuin olla kotona. Mutta jos pitäisi käydä töissä sen 8h + työmatkat ja sen päälle tehdä kaikki pihatyöt, eläinten hoidot, puiden kantamiset jne.

Sanni on siitä hyvässä asemassa, että hänen ei tarvitse käydä töissä vaan joku ilmeisesti maksaa hänen harrastelunsa ja kotona olemisensa.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   20.4.18 12:31:11

Miten voi verrata maalla vs. kaupungissa asumisen rankkuutta muuta kuin välimatkojen pituudella?
Kerrostalo vs. omakotitalo onkin sitten ihan eri juttu. Maalla kun voi olla se uusi ja uusinta talotekniikkaa omaava talo ja kaupungissa vanha puulämmitteinen talo.
Pihatöitä on omakotitalossa joita kerrostalossa ei ole. Pihatyötkin riippuu siitä, kuinka tarkka pihastaan on, paljonko sitä lääniä on ja pitääkö kasvimaata/kukkia tms.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.4.18 14:43:03

Asuin 10 vuotta maalla, rintamamiestalossa metsän keskellä. Jaksaminen alkoi loppua siinä vaiheessa, kun kaikki maksut humahtivat yhtäkkiä ylöspäin: jätemaksu, sähkö, kiinteistövero, vakuutukset, puhumattakaan autoverojen korotuksista. Se ei ollut enää kivaa kun ei ollut varaa asua, ja koko ajan pelkäsi, että jos joku paikka hajoaa, millä maksat.

Vuonna 2008 nuo kulut olivat alle puolet siitä mitä nyt. Palkka ei ole yllättäen noussut samaa tahtia.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.4.18 14:49:35

Lisäksi ärsytti olla autosta riippuvainen joka asiassa. Kusessa oli jos joku vika tuli eikä sitä saanut samantien korjattua.

Joka paikkaan piti mennä autolla kun välimatkat niin pitkiä.

Nyt asun kaupungissa, kävelymatkan päässä kaikesta, töihin pääsee viidessä minuutissa. En enää kuluttaisi 2 tuntia päivässä aikaa työmatkoihin. Mulla on nyt 2 tuntia enemmän vapaa-aikaa joka päivä.

Julkisilla pääsee kulkemaan kohtuuhyvin ja ainoa syy autonpitoon on yllätten hevonen. En tarvitse autoa muuhun kuin tallireissuihin ja satunnaisesti kerran kuussa johonkin muuhun matkaan.

Lähettäjä: piiras 
Päivämäärä:   20.4.18 15:38:38

"kaikki maksut humahtivat yhtäkkiä ylöspäin: jätemaksu, sähkö, kiinteistövero, vakuutukset, puhumattakaan autoverojen korotuksista."

Tämä.

Tuli asuminen maalla tosiaan liian kalliiksi. Sähkön hinta on ihan kamala, ja laskin että mun kiinteistövero nousi 48% viiden vuoden aikana. Lisäksi hallituksen kaavailema jätelaki olisi tullut mulle todella kalliiksi. Bensan hinta, verot siitä ja tästä.

Mutta tätähän juuri halutaan. Ihmiset pakotetaan muuttamaan kasvukeskuksiin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.4.18 15:42:05

Asun nyt kerrostalossa vuokralla enkä edes suunnittele enää oman ostamista. Sen maalaiskituuttamisen jälkeen tämä on ollut varsinaista hermolepoa. Sen kun kutsuu huoltomiehen, jos joku lvi- vika ilmenee.

Rahaa jää säästöön, vaikka on hevonenkin täysihoitotallilla.

Lähettäjä: ss 
Päivämäärä:   20.4.18 16:47:24

Minä en tosiaan jaksaisi kaupunkielämää. Sitä tuli elettyä kymmenisen vuotta ennen kuin sain oman torpan. Maalla saa näin eläinrakkaana pitää niin paljon eläimiä kuin sielu sietää, ja kaikki ovat hevosia myöten tiedettävästi hyvässä hoidossa kun ne itse hoitaa. Lisäksi eläimetkin ovat onnellisempia, kun on tilaa ja luontoa missä touhuilla. Koirat saavat paljon enemmän liikuntaa kun lenkkeilevät samalla kun maastoilen, ja kissat ovat paljon onnellisempia ulkoilevina aktiivisina hiirikissoina, kuin tylsistyneinä sisäkissoina kaupungissa.

Maalla tulee liikuttua hyötyliikuntana tarpeellinen, ja vielä ulkona. Lapsetkin saavat ulkoilla tuplasti verrattuna kaupunkiin. En koe puiden kantoa, heinien kärräämistä, tarhojen siivousta, pihan haravointia, nurkkien kunnostusta tai muutakaan askaretta mitenkään erityisen raskaana, kun lopputuloksen kuitenkin näkee ja siitä saa nauttia. Kaupungissa liikunta piti suorittaa väkisin salilla huhkien hyödyttömästi, mitä en pitänyt millään tapaa mielekkäänä.

Itse asun 15 minuutin ajomatkan päässä pikkukaupungista, mistä löytyy työn lisäksi kaikki tarpeellinen. Kuluja on vähän huono vertailla jonkun kerrostalokaksion ja ison omakotitalon välillä, mutta jos miettii 180-neliöisen kerrostalokämpän hintaa ja vastiketta, niin ei sekään halpaa ole.

Pohjoisessa asuvana auto on välttämättömyys asui kaupungissa tai syrjemmässä, kun julkinen liikenne on olematonta.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   20.4.18 17:15:07

Eiköhän se rankkuus riipu ihan siitä kuinka paljon tekee ja mitä tekee. jos tekee hommia 24/7 ja on tottunut tekemänä 7/4, niin onhan se rankkaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.4.18 09:08:06

Mielestäni maalla asuu suht edullisesti jos esimerkiksi vertaa keskitason kaupunkien vuokrien hintoihin. pikkukennosta saat maksaa vähintään 600 euroa, ja sen on vielä todella pieni kooltaan.

Lähettäjä: juups 
Päivämäärä:   21.4.18 09:40:52

Mä olen asunut sekä maalla että kaupungissa ja viihdyn molemmissa. Yksin asun maalla tälläkin hetkellä, mutta en mä mikään ahkeruuden perikuva ole. Olohuoneen uunia lämmitin talvella kerran päivässä, muuten sähköpatterit päällä. Pihahommia en tee ja nurtsin ajan istuttavalla koneella kun menee liian pitkäksi. Hevosia on ja ne ainoa johon menee aikaa.