|
Lähettäjä: Genuine
Päivämäärä: 20.2.18 13:19:15
Apuohjien käyttö tuntihevosilla on lähinnä asiakkaiden panemista halvalla. Apuohjilla estetään hyvin tehokkaasti ratsastuksen oppiminen. Se on vähän sama kuin sanoa ratsastajalle, että matkustelepa sinä tunti Pollen selässä, kun naruviritykset pitävät sen kurissa.
On myös ihan selvää, ettei hevonen sovi tuntikäyttöön, ellei sitä uskalla laittaa tunneille muuta kuin pää kiinni sidottuna. Ammattitaitoisen ratsastuksenopettajan pitäisi osata sijoittaa hevosen selkään sellaiset ratsastajat, jotka sen kanssa pärjäävät, ja osata tarpeen mukaan myös valita sellaiset tehtävät, jotka eivät esimerkiksi kuumenna hevosia älyttömästi. Jos jonkin hevosen kanssa molemmat keinot ovat riittämättömiä, se on yksinkertaisesti liian vaikea tuntikäyttöön.
Jepin tilanteesta sanoisin sen verran, että siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei kyse välttämättä ole kipuoireilusta. On ihan turha kuvitella, että kaikki hevosten hankaluus lähtisi aina kivusta, vaan kyllä hevoset oppivat myös ei-toivottuja käytösmalleja. On turhan ruusuinen ajatus, että hevoset haluaisivat aina tehdä kaiken ratsastajan mielen mukaan, kunhan eivät vain ole kipeitä. No, eivät ne halua. Esimerkiksi kuumat hevoset voivat protestoida ratsastajan yritystä hillitä niitä ihan ilman kipujakin, koska hevosilla nyt sattuu olemaan myös oma tahto. Ja pahimmillaan niistä protesteista kehittyy tapa.
Näkisin, että Jepin tapauksessa - kuten yleensäkin pinttyneissä pahoissa tavoissa - keskeistä on saada katkaistua se kierre, jossa hevonen kokee pään heittämisen pilviin olevan kannattavaa. Jos tilanteen saa laukaistua sillä, että vetää hevosen pään polveensa ja pyörittää hetken aikaan ympäri, niin ehkä sitä pitäisi jonkin aikaa tehdä - SYSTEMAATTISESTI aina, kun hevonen yrittää pamauttaa ratsastajaa otsaan. Tärkeää on, että niin tehdään tosiaan AINA ja että ihan yhtä AINA ratsastaja antaa tilanteen laueta ja jatkaa ratsastusta rennosti muina miehinä, kun lentoonlähtöyritys on saatu katkaistua. Kun hevoselle saadaan johdonmukaisesti näytettyä, ettei ratsastajan turpiinvetämisyrityksestä seuraa mitään kivaa mutta että toisaalta asiasta luopumisesta seuraa se, että saa jatkaa rauhassa, voidaan pikkuhiljaa päästä tilanteeseen, jossa jo kevyt toisella ohjalla johtaminen saa hevosen muistamaan, että ai joo. Ja siitä voidaan pikkuhiljaa päästä siihen, ettei tarvitse tehdä sitäkään vaan hevonen luopuu yrityksistään. Toki tuollaisen hevosen kanssa joutuu varmasti aina olemaan ratsastuksessaan tarkka, ettei itse lietso hevosta esimerkiksi jäämällä suuhun kiinni, ja muutenkin huolehtia siitä, että perusratsastus on laadukasta.
Jos jotakin apuohjaviritelmää haluaa välttämättä kokeilla, niin irtomartingaali olisi huomattavasti kesympi kuin gramaani. Se auttaa siinä, että ohjien vaikutus tulee halutusta suunnasta silloinkin, kun hevosen pää on pilvissä, muttei sinänsä toimi minään hevosen paketoijana.
|