Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.18 18:26:31

Hankin veteraani-iässä olevan koirani kaveriksi ja seuraajaksi vuosi sitten pennun. Suunnitelmissa oli harrastaa sen kanssa tavoitteellisesti ja kisata paljon, lajivalikoimana toko, pk-haku ja jonkun verran myös agility. Ajattelin että tämän pennun kanssa teen enemmän oikein kuin ensimmäisen koirani kanssa ja alku menikin hyvin - aloitettiin tavoitteellisten koirakoiden pentuvalmennusryhmissä ja se oli äärimmäisen oppivainen ja keskittynyt pentu joka halusi tehdä hommia mun kanssa.

Sitten se tuli murrosikään ja muuttui @!#$ kiihkeäksi ja kireäksi. Nyt se on tosiaan vuoden ja viimeiset puoli vuotta sen kanssa elämä on ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa. Se huutaa toisille koirille, ei osaa ohittaa lenkeillä, ottaa välillä kierroksia ihmisistäkin, puree minua kiihtyessään, eikä sitä voi pitää irti kuin jos näkyvyyttä on kymmeniä metrejä joka suuntaan. Se tulee luokse jos häiriöitä ei ole, mutta häiriössä ei todellakaan eikä siihen voi luottaa yhtään.

Ollaan edelleen käyty harrastuksissa pari-kolme kertaa viikossa, mutta eihän siellä kivaa ole kun koira on niin reaktiivinen ja kierroksilla. Sitä ei voi kuvitellakaan pitävänsä enää kentällä irti, jos toisia koiria on näköpiirissä, vaikka käskyn alta se ei ole vielä lähtenytkään muille huutamaan. Olen haudannut tämän vuoden kisahaaveet, en voi yhtään luottaa siihen että koira olisi oikeasti hallinnassa ja pysyisi esim. paikkamakuussa.

Niinpä jäljellä on ihan järkyttävä epäonnistumisen tunne. Koira ei ole erityisen kiva arjessa, etenkään jos sen kanssa ei harrasta, mutta harrastaminenkaan ei ole kivaa. Koira ei yksinkertaisesti ole mulla hallinnassa, vaikka fyysisesti pystyn sitä tietysti pitelemään.

Voiko tämä joskus vielä helpottua? Onko muita jotka tuntevat itsensä epäonnistuneiksi? Toki koirani on vielä nuori, mutta tuntuu ettei "kenenkään muun" koira käyttäydy näin huonosti edes pahimmassa murrosiässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.1.18 18:28:08

Ongelmakoirakouluttajalle.

Lähettäjä: Iitu 
Päivämäärä:   13.1.18 18:31:58

Millaisissa treeneissä/kouluttajalla käyt?
Tiedätkö itse mitä olet tekemässä? Osaako kouluttaja neuvoa eteenpäin?

Jatka treenejä vaan, oikeanlaisella koulutuksella tuo kyllä pikkuhiljaa helpottaa ja saat koiran käsiin.

Lähettäjä: haua 
Päivämäärä:   13.1.18 18:43:01

Tottakai tuo helpottuu. Harrastuskoirapiireissä tuo on aika yleistä tuossa iässä, etenkin aloittelevimpien ohjaajien kohdalla. Oli munkin aktiivinen hyrrä tuossa iässä ihan kamala, ihan sama mitä sen kanssa teki. Mutta ilmeisesti tein jotain oikein kuitenkin, vaikkei silloin siltä tuntunutkaan, kun nyt 5v tuo on ajatustenlukija enkä parempaa koiraa voisi saada.

Kai olette opetelleet rauhoittumista ja muistaneet levätä tarpeeksi? Ja pallonheittelyt yms. kiihdyttävät jutut pois, palkkaamisessa ne on ihan ok jos kierrokset pysyy kasassa, muuten ihan turhia.

Jos koutsilla/koutseilla ei ole antaa mitään toimivia neuvoja tuohon, niin pitäisin ihan suosiolla tauon ohjatuista treeneistä. Tappaa vaan innon molemmilta jos ei suju. Tilalle jotain rauhoittavaa tekemistä, noseworkkia, namien etsimistä, makkarajälkeä tai jotain muuta nenähommaa. Treenikenttää rauhallisemmassa paikassa, että koiran on helpompi keskittyä.

Ja juoksemisen tilalle... Miten olisi vetohommat? Siinä pääsee koira juoksemaan kunnolla, muttei ole karkaamisen riskiä. Tuon ikäinen voi hyvin jo aloitella. Toki liikaa ei kannata jo valmiiksi aktiivista liikuttaa, mutta kerta-pari viikossa ei saa koiraa vaatimaan mitenkään nykyistä enempää liikuntaa. Joku rauhallinen paikka siihenkin kyllä tarvitaan jos vastaantulijat häiritsee, toisaalta mun koirat on aina idean hoksaamisen jälkeen ignooranneet vastaantulijat täysin vaikka noista nykyisistäkin toinen on pelkoaggre rähjä... Se vaan tykkää hommasta niin paljon, ettei siinä fiiliksessä jaksa välittää muista.

Muista, että se on nuori. Älä vaadi siltä liikaa. Sillä hormonit hyrrää, se ei vielä osaa hallita tunteitaan läheskään yhtä hyvin kuin aikuinen koira, sen henkinen kehitys on vielä täysin kesken.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.1.18 19:06:38

Tuon ikäinen on vielä kovin nuori, eikä mihinkään kisaan ole kiire.
Toisen koiran kohdalla tulee helposti sellainen ajatusmaailma, että tästä tulee täydellinen ja sitten ihminen masentuu ja pettyy kun kaikki ei menekkään niin hienosti. Ensimmäisen koiran kohdalla itselle oli armollisempi. :)

Älä luovuta tai masennu virheistä ja epäonnistumisista, niitä tulee kaikille. Kun niihin keksitään ratkaisut, on taas vähän viisaampi. Ja kolmannen koiran kanssa kokee uudet ongelmat. Pyydä apua, treenikaverit tai mene kouluttajalle.

Harjoittele tosiaan rauhoittumista, aloita kotona joka ilta. Saako se liikuntaa, saisi juosta ja purkaa energiaa?
Harjoittele luoksetuloja ja muita alkuun kotona taas, häiriöttömässä ympäristössä ja ala liinan kanssa siirtämään pikkuhiljaa häiriöön. Treeneissä tee tosi helppoja harjoituksia, jos kentällä se ottaa muista häiriötä. Muista, että helpotat tehtäviä aina rutkasti vaikeissa tilanteissa, vaikka se ne jo kotona osaisi. Vahvista koiran aktiivisuutta sinua kohtaan ja koita löytää se palkka, mikä sitä koiraa kiinnostaa, mutta toki myös ettei kuppi mene nurin.
Tuollaiseen omistajan puremiseen olisin aika ehdoton, että niin ei tehdä, vaikka kuinka kiihtyy. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Varmasti jollekkin kouluttajalle meno olisi hyvä asia, saisi kunnon vinkkejä. Näkemättä vaikea neuvoa :)

Äläkä vertaa itseäsi ja koiraasi muihin!

Lähettäjä: hilleri 
Päivämäärä:   13.1.18 19:08:22

Ja muista pitää treenitaukoja , kuulostaa , että ne olet unohtanut.Moni intoilee nuoren kanssa liikaa sitten tulee vaihe kun koira nostaakin keskisormen pystyyn eikä toimi lainkaan.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   13.1.18 19:12:44

Miksi käyt treenaamassa noin usein? Kerta viikkoon riittää, hio ensin kaikki kuntoon kotona ja ulkona, vasta sitten harjoittelemaan niitä häiriöön. Koira ei opi jos se käy koko ajan kierroksilla. Millainen koira on kotona? Osaako rauhoittua? Kaikki ruoka kannattaa antaa kongeista, tyhjistä maitopurkeista tai vessapaperinhylyistä jne... Se antaa koiralle rauhoittavaa aivotyöskentelyä mitä se nyt vaikuttaisi kaipaavan. Lisäksi pitkiä rauhallisia lenkkejä, joilla koira saa haistella paljon. Ei pallonheittelyä, se on koiralle hirveän stressaavaa. Myös rähjääminen nostaa koiralla kortisolitasoja ja niiden saaminen alas kestääkin sitten jo 3-8pv. Eli koita lenkilläkin vältellä niitä rähjäämistilanteita, koirasi tarvitsee tilaa siellä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.1.18 19:45:31

Ihan ensiksi rauhoitu itse ja sitten opeta koira rauhoittumaan. S ^^ puhuu asiaa. Ota siitä mallia ja pidä vaikka parin viikon loma koirasi kanssa kaikesta treenaamisesta. Nauti koirastasi, hymyile sille ja puhu hiljaa. Pidä sen kanssa hauskaa esim kävelemällä rauhallisia lenkkejä ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.1.18 20:19:13

Kuulostaa siltä että odotat koiralta ihan liikoja. Jotkut koirat oppivat asiat itsestään, ilman opettamista, toiset vaativat enemmän. Yrität tehdä liian vaikeita asioita ja turhaudut ja masennut kun ne eivät onnistu vaikka pohjatkaan eivät ole kunnossa.

Opettele keskittymään matkaan. Koiraurheilussa sen kouluttamisen kuuluu olla se juttu (sillä sitä se lähinnä on). Jokaisen koiran kanssa oppii erilaisia asioita ja tältäkin koiralta voit oppia aivan valtavasti. Ratko ongelmia ja kokeile uutta.

Mutta konkreettisesti nyt se, että treenipaikoilla hae koiralle oikeaa mielentilaa. Tiedäthän sen tunteen kun koira on keskittynyt ja aktiivinen sinulle. Tuntuu että se suorastaan hymyilee, kun se katsoo sinua. Hae tätä tunnetilaa niin kotona, pihalla kuin siellä treenikentälläkin. Älä yritäkään tehdä mitään liikettä, hengailkaa vain ja pitäkää hauskaa. Vaatimukset niin alas, että varmasti tulee onnistumisia.

Opettele kierroksien hallintaa, harjoittele luoksetuloa erilaisissa häiriöissä, panosta ohitusten treenaamiseen... Älä oleta että koiran "kuuluisi" osata. Kysy neuvoa ja ota ongelmat haasteina. Se, että koira riekkuu kuin sekopää ei ole häpeä. Sellaisia ne jotkut koirat ovat. Sitä se koiran omistaminen on. Sinulla on ihana ja suloinen koira, joka on hyvin koiramainen ja sitten niitä ongelmia lähdetään työstämään positiivisella otteella.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   13.1.18 20:22:25

Joo, nyt stressi pois! Koira on kauheimmassa iässä ja tod.näk haastavaa rotua. Ei ne koiragurujenkaan nuorikot mitään enkeleitä ole, niitä ei vaan näytetä missään ennen kuin toimivat ;)

Mun "hermovikanen" rescue rauhoittui koirahieronnassa, kaluamalla luita ja kävelemällä mun kanssa jopa 5+ h metsälenkkejä metässä, ja oppi vahingossa rauhottumaan tylsissä odotustilanteissa esim. tallilla ja pitkillä automatkoilla. Oksenteleva, laiha, syömälakkoileva, 24/7 piippaava hihnassa sekoava ja hatkoja ottava, suoraan sanottuna rasittava rakki muuttui vuodessa hyvin ruokailevaksi ja kaikissa tilanteissa lunkiksi ja sosiaaliseksi koirakansalaiseksi, jonka kanssa pystyi sitten tekemään töitäkin hyvillä mielin. Eli anna aikaa ja ota aikaa itsellesikin.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   13.1.18 20:49:16

Ota taukoa treeneistä ja harjoittele koiran kanssa matalan vireen kanssa työskentelyä. Rauhoittumista, sosiaalisten tilanteiden käsittelyä ilman kierrosten nousua, hierontaa, venyttelyä ym ym mikä vaatii pitkiä pinnoja. Noin monta kertaa viikossa treenaminen pakottaa koiran oppimaan siihen, että jotain tehdään koko ajan ja aina korkealla vireystasolla. Ei mikään ihmekään, että se on energinen hyrrä joka on kamala joka tilanteessa. Rauhoittukaa molemmat vähintään seuraava puoli vuotta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.18 21:08:05

Huh, kiitos kaikille. Ihania ja viisaita kommentteja.

Sisällä tämä on erittäin lunki kaveri, nukkua lötköttää kaiken sen ajan kun mä teen esimerkiksi hommia. Siksi tuo rauhoittumisen ja mielentilojen hallinnan opettaminen on kyllä jäänyt vähemmällä kuin mitä tämäntyyppisen koiran kanssa pitäisi. Täytyisi yleistää tätä eri paikkoihin.

Treenaan paljon siksi, että sitten kun koira on treenimoodissa, niin se on ihan sairaan kiva ja koen että harrastukset hoitavat meidän suhdetta tavalla johon arki ei ihan kykene. Täytynee ottaa noita haisteluhommia enemmän kuin kiihdyttävää tekemistä.

Lenkillähän tämä ei haistele ollenkaan vaan kyttää ja katselee, mutta ehkä siihenkin tulisi muutos jos vain samoiltaisi metsässä vähän rauhallisemmin. Kokeillaan.

Koen että meillä on ihan hyvä suhde, koira tarjoaa paljon kontaktia ulkona ja kiihdyttävissä tilanteissa kääntyy minun puoleeni niin kauan kuin kykenee. Viime aikoina tämä suhde on vain rakoillut niin kovasti, että epätoivo iskee joskus. Kuten tätä kirjoittaessa. Nyt on taas jo sellainen olo että jaksaa iltalenkille hyvällä fiiliksellä.

Kiitos!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.18 21:53:57

Minulle tulee niin paha ja oksettava olo kun lukee tällaisia tekstejä joissa elävää eläintä pidetään esineenä ja koneena, robottina jonka pitää "toimia." Suunnattoman vastenmielistä!

Tiedän myös muutaman ihmisen jotka pitävät lapsiaan myös täysin sieluttomina robotteina jotka ovat olemassa vain vanhempia varten. Se on niin kauheaa.

Toivon loputtoman itsenäisiä miellyttämishaluttomia eläimiä ja lapsia tämänkaltaisille ihmisille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.18 21:55:07

., no sinusta nyt ei ollut mitään apua :D Onneksi olet myös väärässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.1.18 22:19:51

., on koirankin etu että se kykenee ottamaan asiat rauhassa ja stressaamatta.

Kun sitten ihmisen mielessä yhdistyy huoli koiran hyvinvoinnista (jatkuva stressaaminen), oma jaksaminen kouluttaa, omien taitojen riittämättömyys, ulkopuolisten halveksunta ja syyllistäminen ("voisi tuokin kouluttaa koiransa") ja ehkä vielä jokin muu tekijä (hormonit, väsymys, nälkä, muu vastoinkäyminen) niin ajoittain sitä on aika voimaton ja epätoivoinen sen koiran kanssa ja miettii, että miksi se ei vain voi toimia oikein ja olla helppo.

Se ei tarkoita huonoa koiranpitoa.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   13.1.18 22:26:06

teinikoirat nyt ovat välillä tuollaisia. Helpottaako sinua jos mietit koirasi roikkutukkaiseksi ihmisnuoreksi joka huudattaa poppia, kiroilee sinulle ja saa itkupotkuraivarin kun kiellät lähdön viikonloppubileisiin tuntemattomien ihmisten mökille.

Anna koirallesi aikaa. Älä treenaa vaan keskity pitämään arki hallittavissa. Tuo ikä pitää vain elää läpi ja sitten helpottaa. Mieti omaa nuoruuttasi ja tuttavapiiriäsi. Kyllä niistä asiallisia aikuisia kasvoi vaikka ei silloin aikoinaan uskonut....

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.1.18 18:52:06

Koira on ollut taas ihan käsittämättömän vaikea monta päivää. Tämän aloituksen tekemisen jälkeen se oli pari viikkoa aika kiva, rennomman tuntuinen ja teki todella hyvin treeneissä hommia. Nyt se on taas kiihkeä, huutava ja pureva idiootti. On ihan turha kuvitellakaan ohittavansa sen kanssa perus kävelytiellä muita koiria ilman hampaanjälkiä reidessä, se haluaisi käydä kaikkien päälle koosta ym. riippumatta. En kyllä tiedä voiko se tästä muka noin vain iän myötä rauhoittua.. Tai että teenkö mitään juttuja oikein kun ei tuo rähjääminen ole helpottunut puolessa vuodessa tippaakaan.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   31.1.18 19:00:15

Onko minkä rotuinen?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   31.1.18 19:02:16

Kiinnostaa myös rotu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.1.18 19:31:13

Mulla on ihan samanlainen koira, sheltti kyseessä...

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   31.1.18 19:35:35

Eniten tästä tulee mieleen "liian paljon liian nuorena".
Koiralla ei pää kestänyt treenaamista, nyt se sitten hulluna stressaa kaikkea. Ratkaisu ei ole treeni vaan rauhoittuminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.1.18 20:32:28

Koira on holsku.

Lähettäjä: Hytty 
Päivämäärä:   31.1.18 20:41:36

Samaa mietin kuin Jep. Pitäisikö opetella vain olemaan. Remmilenkkejä ilman mitään tavoitetta, mahdollisuuksien mukaan irtiolemista. Kotona jotain hajujuttuja (nosework tms) mutta ennen kaikkea vain olemista. Ei tokoa ei treeniä. Luita kaluttavaksi.

Mikä järki on viedä kiihtynyt koira treeneihin, kun ei se siellä mitään opi? Muuta kun saa vaan taas vedettyä kierrokset pilviin ja taas pitäisi monta päivää palautua - mutta ei ehdi, kun viet jo seuraaviin treeneihin.

Koppa päähän lenkeille.

Lintukoiriin kun iskee tuo ikä, niin fiksu lopettaa treenit kunnes koira on kasvanut tuosta yli. Ei tule niin paljoa epäonnistumisia (jokainen epäonnistuminen on askel taaksepäin, ei +-0).

Lähettäjä: Hytty 
Päivämäärä:   31.1.18 20:44:06

https://www.metsastysnoutajat.com/artikkelit/koirat-ja-stressi/

Hyviä artikkeleita on netti täysi.

"-ei siedä muita koiria sukupuoleen tai ikään katsomatta (stressaantunut koira on menettänyt taitonsa lukea muiden koirien merkkejä --)"

Lähettäjä: Hytty 
Päivämäärä:   31.1.18 20:46:05

"Jokaisen adrenaliinipurkauksen palautuminen kestää 3-6 päivää. Jos koiralle tulee toinen adrenaliinipurkaus ennen kuin edellinen on ehtinyt tasaantua, stressitaso nousee entistä korkeammaksi. Mikäli esimerkiksi koiran elämän ainoa stressitekijä olisi agility, se voisi tulla loistavasti toimeen niin kauan, kun se treenaisi kerran viikossa ja kilpailisi silloin tällöin radan viikonlopussa. Tällöin stressitila ehtii aina laskea ennalleen ennen seuraavaa agility-kertaa. Mutta jos sama koira sitten osallistuukin SM-kisoihin, joissa tehdään monta rataa ja joita ennen tietysti vielä treenataan tavallista enemmän, stressitila nousee ja nousee. Voi olla, että koira kisojen edetessä alkaa riehua radalla, loikkia ennen niin varmoja kontakteja ja eksyä erityistä keskittymistä vaativassa pujottelun sisäänmenossa.

Stressin kertymistä voidaan kuvata vesilaseilla. Kullakin koiralla on eri kokoinen juomalasi, jossa sen ominaisuuksista riippuen on jo sen syntyessä eri määrä vettä. Jonkin verran tähän perusmäärään voidaan vaikuttaa koiran kasvatuksella ja yleisillä elinoloilla. Eri tapahtumat lisäävät vettä lasiin. Perheriita tiristää lasiin pari tippaa, tuntitolkulla palloa heittelevät sukulaislapset lorauttavat sinne vettä jo reilusti enemmän. Veden pinta nousee myös ukkosmyrskyn, liian pitkän yksinolon, posteljoonin käynnin ja hätäisten remmilenkkien seurauksena. Se koska vesi tulee lasista yli riippuu siitä, kuinka tiuhaan nämä tapaukset sattuvat, eli ehtiikö niiden välillä haihtua vettä pois, sekä siitä, paljonko koiran lasissa oli vettä sen syntyessä ja kuinka korkea sen oma lasi on. Joidenkin koirien laseihin vaan mahtuu enemmän vettä kuin toisten – ja joidenkin elämäntapa lisää sitä nopeammin.

Stressitilanteen jälkeen koira tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa, jotta sen stressitaso ehtii laskea. Esimerkiksi treenien jälkeen koira on hyvä päästää rauhaan lepäämään, koska se samalla myös työstää oppimiaan asioita. Vakavan stressitilanteen, esimerkiksi eksymisen, jälkeen koira tarvitsee viikon toipumisaikaa. Kumuloituneen, pitkäkestoisen stressin jälkeen paluu normaalitilaan voi kestää jopa lähes vuoden. Pitkäkestoisen stressitilan aikaansaamiseen ei välttämättä tarvita varsinaista eläinrääkkäystä, vaan esimerkiksi sopeutumattomuus koiralaumaan tai liiallinen ja vääränlainen treenaaminen voivat johtaa herkän koiran hyvin vakavin stressitiloihin."

http://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm

Lähettäjä: treenikaveri 
Päivämäärä:   31.1.18 20:50:46

Teinikoira jolla ilmeisesti aggre aukeamassa eikä se osaa yksin suuria tunteitaan käsitellä. Koita päästä edes muutama kerta maalimiehelle tekemään vietinvaihtoja niin koira oppii omat tunnetilat ja sinä opit ymmärtämään ja toisaalta tukemaan niiden hallinta.