Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 09:51:55

Tuosta toisesta ketjusta ajatuksia. Mies löi ja kommentit pääosin että kamat kainaloon ja uutta kotia etsimään. Se on yksi vaihtoehto ja joskus myös se ainoa.

Tapauksia pitäisi kuitenkin aina katsoa pintaa syvemmältä. 99% tapauksissa se väkivaltaan tarttuminen on jäävuoren huippu, kaikki se muu paha on pinnan alla. Kukaan (pl se 1%) ei oikeasti halua satuttaa toista. Ennaltaehkäisevästi pitäisi pystyä näkemään pinnan alle. Maassamme on valtavasti sisäistä pahoinvointia ja joskus se saa hyvin ikäviä muotoja. Ero ja pahoinpitelytuomio ratkaisee näennäisesti tilanteen, pahaa oloa se ei poista mihinkään.

Ja tulee muistaa että ihan jokainen meistä on valmis lyömään ja jopa tappamaan jos tilanne sitä vaatii. Sinäkin, joka lippu korkealla julistat koskemattomuuden linjaa!

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   18.11.17 09:54:54

Kyllä, itkevä vaimo joka yrittää silittää kädestä on selvästi tilanne joka vaatii lyömään pari kertaa nyrkillä naamaan, ehkäpä jopa ensi kerralla tappamaan.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 09:56:10

Ei, se ei todellakaan ole sellainen tilanne. Miksi koitat niin väittää? Oletko tyhmä?

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   18.11.17 10:00:02

Miksi itse käytät perusteluina tuon tapauksen väkivallan ymmärtämiseen sitä??

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 10:01:43

Tuokaan tapaus ei ole mustavalkoinen. Sen enempää en kuitenkaan ota siihen kantaa vaan keskustelen yleisemmällä tasolla.

Sinäkin voit joku päivä olla se lyöjä! Mieti sitä

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   18.11.17 10:05:58

Olenhan minä lyönytkin..

Todella yleisellä tasolla keskustelua kun aloitus ei muusta puhukaan kuin siitä toisen topicin tapauksesta.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   18.11.17 10:08:50

Meinaatko että koska jokainen voi olla lyöjä niin turpiinkin tulisi kiltisti ottaa?

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 10:14:13

Merviläinen, en tarkoita. Älä sinäkään nyt esitä tyhmää kun et kerran ole.

Haluan sanoa että asioita pitäisi pystyä näkemään kokonaisuutena ja sitä kautta yrittää löytää oikeat ratkaisut ja lääkkeet. Ja mieluiten ennenkuin mitään tapahtuu.
Kuinka tämä tehtäisiin, siihen minulla ei ole patenttiratkaisua

Lähettäjä: Epäilevä 
Päivämäärä:   18.11.17 10:17:41

Jos ei osaa itseään ilmaista tekstillään edes alkeellisesti, on turha itkeä väärinymmärryksiä.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 11:14:51

Lähettäjä: Epäilevä
Päivämäärä: 18.11.17 10:17:41

Jos ei osaa itseään ilmaista tekstillään edes alkeellisesti, on turha itkeä väärinymmärryksiä.

Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat?

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 11:17:49

Vai onko se vain helpointa asettua uhrin asemaan, tuomita miehet pahoina ja ummistaa silmänsä todellisuudelta?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   18.11.17 11:27:13

Ymmärrän aloittajan pointin. Vaikka olenkin vahvasti väkivaltaa vastaa, ei elämä ole kuitenkaan niin mustavalkoista. Täällä saa toistuvasti lukea kommentteja siitä kuinka ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa pitkässä parisuhteessa ensimmäinen vaihtoehto on pakata kamansa ja häipyä ja mies on vähintään hullu paloittelusutrrmaaja. Jos alla on vaikka 20 yhteistä vuotta, niin kuka teistä ihan oikeasti on ekana häipymässä? Helppo se on ulkopuolisena ja tilanteesta tietämättömänä huudella.

Kuitenkaan en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat ja pysyvät huonossa parisuhteessa, kun se mies on joskus ihana. Nämä jotka pitkässä suhteessa kerran tekevät virheen, oli se sitten pettäminen tai lyöminen, eivät ole edellä mainittuhin suoraan rinnastettavissa. Oletteko te itse aina virheettömiä?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.11.17 12:11:17

Eli jos ennakolta ehkäiseminen ei ole onnistunut, niin niin makaa kuin petaa. Jos et ole osannut välttää lyömistilannetta (ja nimenomaan uhrin roolissa, lyöjällähän ei ole mitään vastuuta, kun lyöminen ei missään nimessä ole valinta) niin pitää jäädä ottamaan pataan. Eihän nyt herranjumala tappamisestakaan kukaan jälkikäteen mitään seurauksia saa, jos ei ole onnistunut estämään sitä ennalta.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 12:56:32

-- en ole noin väittänyt, en rivillä enkä rivien välissä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.11.17 13:00:43

Naiset hakkaa miehiä, muttei miehet siitä kerro eteenpäin ettei heitä haukuta heikoisi.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   18.11.17 13:04:07

Kerro sitten mitä väität?

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   18.11.17 13:06:21

Itse olen asian suhteen sitä mieltä, ettei noin niin kuin yleisenä suosituksena voi oikein esittää mitään muuta kuin sen, että väkivallan suhteen pidetään nollalinjaa. Muissa ratkaisuissa riskit ovat liian isot, eikä kyse ole edes ainoastaan siitä, että väkivalta voi toistua, vaan myös siitä, että yksikin väkivaltakokemus helposti vahingoittaa suhdetta peruuttamattomasti.

Toisaalta en alkaisi automaattisesti sättiä ja haukkua ja käännyttää kaikkia, jotka syystä tai toisesta ovat tehneet jonkin muunlaisen ratkaisun. Niitäkin tarinoita kuitenkin on, joissa ensimmäinen kerta väkivaltaa on jäänyt viimeiseksi. Vaikka, kuten sanottua, yleisenä suosituksena on vaikea esittää mitään muuta kuin sen, että suhde lopetetaan heti, jos väkivaltaa esiintyy, on mielestäni kuitenkin myös kunnioitettava sitä, että ihmiset itse omassa suhteessaan elävinä ja toisen osapuolen parhaiten tuntevina voivat joissakin tilanteissa tehdä toisenlaisen ratkaisun.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 13:28:50

Luet aloituksen uudelleen ilman mies_puolustaa_väkivaltaa-silmälaseja

Lähettäjä: Minä vaan 
Päivämäärä:   18.11.17 13:34:56

Ihmisen pitää hallita itsensä, jokaiselle tulee joskus stressiä jostain , ei elämä ole pumpulissa elämistä. Vaikka se toinen jäkättäisi, vinkuisi yms niin se ei oikeuta lyömiseen. Eiköhän oikea syy ole se että usein jo lapsuudessa on ollut väkivaltaa, ennen saatettiin saada "isän kädestä" yms väkivallan kierre pitäisi sadaa katkaistua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.11.17 14:05:37

Ei ole olemassa yhtäkään tilannetta jolloin väkivalta olisi millään tapaa oikeutettua, oli se sitten riidan päätteeksi tai arjessa muuten vaan. Mikään jäävuorisonta ei oikeuta lyömään toista, ja jos ei osaa puhua tunteistaan vaan hautoo ne sisälleen ja "kertoo" nyrkillä, on pahasti ammattiavun tarpeessa. Siinä ei ole mitään ymmärtämistä, vaan nimenomaan kimpsut kasaan ja normaalijärkistä etsimään. Normaalijärkinen aikuinen osaa kertoa kun ärsyttää, ja keskustella ne ärsytyksen aiheet pois normaalilla äänellä. Ei tarvitse huutaa, ei tarvitse paiskoa tavaroita eikä todellakaan tarvitse lyödä.

Lähettäjä: mutta 
Päivämäärä:   18.11.17 14:07:44

"Ero ja pahoinpitelytuomio ratkaisee näennäisesti tilanteen, pahaa oloa se ei poista mihinkään."

Jokainen lyömiskerta, mukaanlukien se ensimmäinen, tuottaa ihan valtavasti pahaa oloa sille, ketä on lyöty. Se, että lyöjä poistetaan kuvioista tai itse poistutaan sen lyöjän lähettyviltä, ei varmaankaan lievitä sen lyöjän omaa pahaa oloa (josta se lyöminen ehkä alunperin johtuikin), mutta kyllähän se poistaa aivan valtavasti pahaa oloa sekä ennenkaikkea potentiaalista pahaa oloa tulevaisuudessa, siltä lyönnin kohteelta.

Lähettäjä: ap 
Päivämäärä:   18.11.17 14:15:46

no eihän se mitään mustavalkoista olekaan, mutta jos selviäisi että minun mieheni arvostaisi minua niin vähän että olisi valmis minua lyömään, niin aivan takuulla lemppaisin saman tien.

tosin jos nyt olisin jonkun kanssa joka todellakin olisi se oikea ja oltais oltu pitkään yhdessä ja lässynlää niin ekan kerran saattaisin tilanteesta ja lyönnistä riippuen antaa anteeksi, mutta toista kertaa en enää.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   18.11.17 14:19:09

Jos joutuu/ajautuu turvautumaan väkivaltaan niin on parasta lähteä eri teille.

Varsinkin, jos soppaan kuuluu lapsia.

Maailma on täynnä miehiä. Miksi jäädä jankkaamaan suhteeseen, jossa molemmat voivat huonosti?

Lyöminen on siitä hassu juttu että siinä voi tappaa myös vahingossa.

En ikinä kehottaisi ketään ystävääni jäämään selvittämään asioita väkivaltaisen miehen kanssa. Miksi sitten messuaisin niin keskustelupalstalla?
Jokainen täällä on jonkun tytär, jotkut jonkun äiti.

Miettikää sitä.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   18.11.17 14:22:11

"Ja tulee muistaa että ihan jokainen meistä on valmis lyömään ja jopa tappamaan jos tilanne sitä vaatii. Sinäkin, joka lippu korkealla julistat koskemattomuuden linjaa!"

Joo no on hieman eri asia lyödä tai tappaa joku itsepuolustuksen vuoksi kuin vain siksi, että toinen sattui ärsyttämään ja on niin paha olo. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja itsestään ja jos on paha olo niin sitten hakee apua.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.11.17 14:31:31

Lyöminen ei koskaan ole oikeutettua, mutta siihen yleensä on joku syy. Syyn ymmärtäminen ja tilanteeseen johtaneiden tunteiden käsitteleminen voi estää tilanteen toistumisen. Kuten aloituksessakin todettu: kuka vain voi ajautua toimimaan väkivaltaisesti sopivissa olosuhteissa. Siinä ei auta vaikka miten olisi korkea moraali ja vastustaisi kaikkea väkivaltaa.

mutta: se lyönnin kohdekin päätyy helpommin uudestaan lyönnin kohteeksi seuraavissa suhteissaan, jos ei koskaan käsittele mistä lyöminen johtui.

Osa tiedostamattaan mieltyy luonteeltaan väkivaltaisiin tapauksiin ja ruokkii omalla käytöksellään vaimonhakkaajan harhaa siitä että nainen on hänen heittopussinsa. Siksi myös lyönnin uhrin on tärkeä käsitellä tilanne ja miettiä mikä siihen johti, sen sijaan että ainoastaan hankkii tuomion väkivaltaan ryhtyneelle ja uhriutuu itse täysin kritiikittömästi, kuvitellen lyönnin johtuneen oikeasti jostain naurettavasta syystä tyyliin toi väärän merkkistä kaljaa miehelleen.

"oli se sitten pettäminen tai lyöminen"
Näitä kahta en lähtisi rinnastamaan toisiinsa. Taustalla on molemmissa varmasti usein paljon samoja syitä, mutta pettäminen on ihan eri tavalla suunnitelmallista toimintaa ja toisaalta ei yleensä vahingoita fyysisesti uhria, kun taas lyömiseen johtavat tapahtumat voi kärjistyä hallitsemattomasti sekunneissa ja toisaalta seuraukset voi olla pahimmillaan kuolettavat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.11.17 14:36:41

Mitä se syyn ymmärtäminen ja tunteiden käsittely enää auttaa jos vajukki on jo mätkäissyt nyrkillä? Pitää ymmärtää tehdä ne ennen kuin tunteet on paisuteltu ja tukahduteltu siihen pisteeseen että edes harkitsee lyövänsä.

Väkivalta johtuu AINA tekijästä, kukaan ei voi pakottaa toista lyömään. Vaikka akka huutaisi naama punaisena aamusta iltaa, lyöminen ei ikinä ole oikeutettua. Jokaisen tilanteen hoitamiseksi on monta muuta toimintatapaa joista kellekään ei tule yhtä hirveä olo kuin väkivallasta.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   18.11.17 15:46:12

Hei aloittaja nyt ne valot päälle! Todellakaan kaikki ei ole valmiita tappamaan vaikka tilanne sitä vaatisikin. Ei todellakaan! Vaikka mikä olisi, niin jotkut ei siihen pysty vaikka sinä niin sairas oletkin että niin luulet.
Itse olen ollut tilanteessa jossa henki meinasi lähteä sekä kaverilta että multa. Tuntematon tyyppi tunkeutui asuntovaunuun ja kävi päälle. Itse sain nyrkistä, sen jälkeen kaveri pahemmin. Yritin repiä miestä pois, mutta jatkoi vaan. Olisi takuulla tappanut ensin kaverin ja sitten mut. Mutta silti en pystynyt pöydältä ottamaan veistä ja lyömään miestä sillä, vaan yritin uudestaan ja uudestaan vaan repiä miestä pois. Tiesin että kuollaan kummatkin, mutta silti en pystynyt tappamaan edes itsepuolustukseksi.
Tilanne päättyi siihen kun läheisen asuntovaunun mies kuuli huutoa kun oli koiraa käyttämässä ulkona. Tuli repimään miehen irti käyttäen koiran hihnaa, hihna miehen kaulan ympäri ja sillä veti pois. Istui miehen päällä hihna kaulan ympäri niin kauan että poliisit tuli.

Miettikää mihin leiriydytte kun ajatte läpi euroopan. Välttämättä se suosituin leirintä ei ole turvallisin, varsinkin jos joutuu vähän syrjään parkkiin.

Lähettäjä: Ella 
Päivämäärä:   18.11.17 15:56:06

Mitä aloittajasta pitäisi tehdä, kun kohtaa väkivaltaa? Pitäisikö turpiin saaneen yrittää vaan ymmärtää ja antaa anteeksi? Olla tukena, ettei toinen enää löisi. Ja sitten kun se lyökin toiste, täytyykö silloinkin vielä yrittää ymmärtää? Milloin on saanut liian monta kertaa turpiin ja saa mennä?

Lähettäjä: Ömm 
Päivämäärä:   18.11.17 16:01:29

”Lyöminen ei koskaan ole oikeutettua, mutta siihen yleensä on joku syy.”
Ei vaan siihen on AINA syy. Ja se syy on se, että lyöjä päättää lyödä. Se kun ei koskaan tapahdu vahingossa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.11.17 16:02:22

Lähettäjä: Ero
Päivämäärä: 18.11.17 15:46:12

Hei aloittaja nyt ne valot päälle!

Lähettäjä: Helppiä 
Päivämäärä:   18.11.17 16:07:57

Tässä olis sellaisen ihmisen näkemys joka on kerran käynyt riidan aikana käsiksi mieheen.
Väkivallan takana on varmasti aina joku syy tai syyt, monesti taitaa olla kysymys kyvyttömyydestä käsitellä tunteita (toisen ja omia), huonosta impulssikontrollista ja siihen päälle halusta kontrolloida toista. Toki päävikaiset on asia erikseen, siinä on kyse oikeasti halusta satuttaa. Niitäkin kyllä tuntuu tässä maassa riittävän ihan tarpeeksi.

Omalla kohdallani oli kyse juurikin siitä että en pystynyt hallitsemaan tunteitani, minun olisi vain pitänyt lähteä pois tilanteesta siinä vaiheessa kun se alkoi tuntua ylitsepääsemättömältä. Mutta en tehnyt niin, sen sijaan tönäisin miestä hartioista usempaan kertaan saadakseni hänet sulkemaan suunsa. Eihän se tietenkään toiminut, pahensi vain tilannetta. Loppujen lopuksi menin toiseen huoneeseen, laitoin oven lukkoon ja tyynyn korville.
En muista että olisin koskaan hävennyt itseäni yhtä paljon kuin seuraavana aamuna. Olin satuttanut toista ihmistä fyysisesti, vaikka olin aina pitänyt puolisoaan kohtaan väkivaltaisesti käyttäytyviä täysinä paskiaisina. Tunsin/tunnen läheisesti useammankin ihmisen, jotka olivat päätyneet sairaalaan miehensä toimesta.
Loppujen lopuksi suhde päättyi jonkin ajan päästä juurikin sen takia että en halunnut enää koskaan joutua samaan tilanteeseen. En enää luottanut itseeni.

En tiedä onko minusta parisuhteeseen ollenkaan, olen elänyt viisi viimeistä vuotta yksin. Tiedän, että minulla on olemassa raja jonka jälkeen en välttämättä pysty hillitsemään itseäni, enkä koe että minulla olisi oikeutta vaatia ketään elämään sellaisen asian kanssa.
Minusta vastuu väkivallasta on täysin sen tekijällä, ei kenelläkään muulla. Samoin kuin vastuu omien ongelmien selvittämisestä, jos niiden patoutuminen tekee itsestä potentiaalisesti vaarallisen.
Minusta on hassu ajatus että yhteiskunta olisi jotenkin vastuussa yksilön valinnoista tai pahoinvoinnista. Millä perusteella? Elämä ei päästä ketään helpolla, se miten siihen vaikeuteen ja ahdistukseen reagoi, on jokaisen oma valinta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.11.17 16:08:38

Tavallaan ymmärrän aloittajan pointin, koska itse olen jäänyt alkoholiongelmasta kärsivän miehen luokse, jolla on takana törkeä rattijuopumus meidän suhteen ajalta. Mies ei siis nyt juo, eli tilanne on tällä hetkellä hallussa, mutta eihän alkoholismista voi parantuakaan. Ei tätä oikeasti voi kenellekään sanoa, koska alkoholiongelmainen pitäisi jättää heti. Suurin osa ajattelisi että olin liian heikko lähtemään, itse ajattelin, että olin tarpeeksi vahva jäämään. Aika sitten näyttää, kuka oli oikeassa.

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   18.11.17 16:11:36

Aloittajalle tiedoksi. Kaikki ihmiset eivät ole suostuneet tappamaan toisia edes silloin kun seurauksena on ollut oma kuolema tai sen uhka. Tutustu näin alkuunsa vaikka Pol Potin Khmer Rouge -hallintoon tai puhkikaluttuun Natsi-Saksaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.11.17 17:55:12

Siinä vaiheessa kun ihminen päättää lyödä, häntä ei tarvitse enää yrittää ymmärtää.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.11.17 19:29:12

Ja te ette viettäisi täällä Suomen 100-vuortisjuhlaa, elleivät ihmiset olisi tappaneet puolustaakseen maataan ja sen kansalaisia. Eivät he siellä pelkästään omaa henkeään puolustaneet. Tämä on kommentti siihen etteikö ihmiset kykene väkivaltaan sekä harkitusti että harkitsematta.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 19:38:56

"Väkivalta johtuu AINA tekijästä"

Väärin. Useimmiten kyllä.

"Aloittajalle tiedoksi. Kaikki ihmiset eivät ole suostuneet tappamaan toisia edes silloin kun seurauksena on ollut oma kuolema tai sen uhka."
Olet osittain oikeassa. Henkisesti murrettu tai aivopesty yksilö voi jopa tappaa itsensä.

"Joo no on hieman eri asia lyödä tai tappaa joku itsepuolustuksen vuoksi kuin vain siksi, että toinen sattui ärsyttämää"
Juuri tätä tarkoitan. Kaikilla tai sanotaanko konesnunsekusen vuoksi lähes kaikilla on se raja jossakin. Itsellä se raja menee siinä jos lasteni tai omaa henkeä uhattaisin. Silloin en epäröisi tehdä mitä on tehtävä.

Joku pyysi minua pyyhkimään hanurin jäävuoren huipullani. No on sekin yksi tapa. Pitäisikö tahtotila kuitenkin olla väkivallan ehkäisyssä eikä seurausten selvittämisessä? Toki vastuu omasta käyttäytymisestä on kullakin itsellään mutta mitä sitten kun se yksilö ei itse kykene hakemaan apua tai selvittämään tilannettaan?

Tiivistetysti; haluammeko me yksilöinä ja yhteiskuntana tehdä jotain sille ettei väkivaltaa tapahtuisi?

Mitä siihen tarvitaan?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.11.17 19:46:40

Valitettavasti se on myös todettu, että esim. ensimmäisen kerran lyöminen madaltaa kynnystä lyödä uudelleen. Se on yksi syy, miksi useimmiten paras neuvo on ottaa ja lähteä ja minkä takia kannattaa ainakin pohtia hyvin tarkkaan sitä asiaa.

”Minusta on hassu ajatus että yhteiskunta olisi jotenkin vastuussa yksilön valinnoista tai pahoinvoinnista. Millä perusteella? Elämä ei päästä ketään helpolla, se miten siihen vaikeuteen ja ahdistukseen reagoi, on jokaisen oma valinta.”

Olet oikeassa, mutta olen myös eri mieltä. Aina se oma reagointi ei ole oma, tietoinen valinta. Kaikilla eläimillä ml. ihminen joskus vaistot ottavat vallan ja osa reaktioista on vaistonvaraisia ja jopa tiedostamattomia, sellaisia, joita ei ehdi edes miettiä. Osalla taas voi olla jokin kehityspoikkeama, vamma tai sairaus, jonka vuoksi ei kykene hillitsemään normaalin aikuisen tavoin omia tunnereaktioitaan. Osalla taas on jäänyt lapsuudessa oppimatta terveet, normaalit käytösmallit tai jopa opittu epäterveitä, huonoja käytösmalleja. Niistä on yllättävän vaikea päästä eroon. Myös tietyt myrkyt, lääkkeet, huumausaineet voivat saada ihmiseltä aikaan arvaamattomia reaktioita, jotka eivät ole varsinaisen päätöksen tulos.

Tällä ei tarkoitukseni ole puolustella väkivaltaa, enkä viittaa ainoastaan väkivaltaisiin reaktioihin, vaan myös muunlaisiin. Mutta lähes jokaiselta voi tulla vaistonvaraisia, ei-päätettyjä reaktioita esim. tilanteessa, jossa väkisin pidetään kiinni ja ahdistetaan jollakin tavalla, eikä ole poispääsyn mahdollisuutta. Emme me niin paljon eroa muista eläimistä.

Se on kyllä totta, että ihminen itse voi tehdä asialle jossain määrin jotakin ja opetella tietoisesti eri käytösmalleja ja pois tietyistä malleista. Vaikka ei siis lapsena olisi saanut mallia oikeanlaisista toimintatavoista, voi niitä aikuisena kuitenkin kehittää.

Lähettäjä: hunks 
Päivämäärä:   18.11.17 20:02:22

"Lähettäjä:
Päivämäärä: 18.11.17 19:29:12

Ja te ette viettäisi täällä Suomen 100-vuortisjuhlaa, elleivät ihmiset olisi tappaneet puolustaakseen maataan ja sen kansalaisia. Eivät he siellä pelkästään omaa henkeään puolustaneet. Tämä on kommentti siihen etteikö ihmiset kykene väkivaltaan sekä harkitusti että harkitsematta."

Oletko koskaan kuullut rintamakarkureista? Ihan jokainen ei ollut valmis puolustamaan itseään/maataan. Näitä omasta joukkueestaan "eksyineitä" oli etenkin perääntymisvaiheen aikana.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   18.11.17 20:29:46

Pitäisi nyt muistaa, että nämä ovat kaikki eri kysymyksiä: Onko lyöminen jonkun muun kuin lyöjän vastuulla? Onko lyöminen uhrin vika? Onko lyövä ihminen aina läpimätä? Lyökö hän aina uudestaan?

Lähettäjä: Jinni 
Päivämäärä:   18.11.17 21:43:58

Aloittaja; mitä itse vastaisit omiin kysymyksiisi? Puhut yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista ja sen vaikutuksista yksilön käyttäytymiseen; koetko että pahoinvointi on jotenkin kollektiivisesti niiden vastuulla jotka ovat päätyneet väkivallan uhreiksi lähisuhteissaan tai muuten? Toisinpäin käännettynä; koetko että on muiden ihmisten ja yhteiskunnan vastulla tehdä asialle jotain jos sinulla menee huonosti? Jos, niin miksi?

Lähettäjä: Helppiä 
Päivämäärä:   18.11.17 22:19:49

...; ilmaisin itseäni hieman epäselvästi, en tarkoittanut varsinaista lyömisreaktiota, se varmasti voi äärimmäisissä tilanteissa, sairauden tai aineiden vaikutuksesta tullakin hyvin spontaanisti ilman mitään ajatusprosessia.

Kommenttini oli suunnattu lähinnä siihen väittettä vastaan, että syystä tai toisesta pahoinvoiva ihminen voi vain ajautua tilanteeseen jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vetää vaimoa/miestä pataan, ja on yhteiskunnan vastuulla muuttaa sen ajautumisen kurssi parempaan. Väitän että varsinaiseen väkivallantekoon päätyneellä ihmisellä ( puhun nyt täysivaltaisista normaalilla äo:lla varustetuista yksilöistä nimenomaan parisuhteen kontekstissa) on ennen tekoa ollut useampi tilanne jossa hän on päättänyt tehdä tavalla eikä toisella tai suhtautua vastaan tulleeseen vastoinkäymiseen tietyllä tavalla. Siitä huolimatta, että ihmisillä on erilaisia taustoja, eroja lapsuudessa jne. viime kädessä vastuu ihmisen valinnoista ja elämästä on hänellä itsellään. Jos lähdetään sille linjalle että lähdetään etsimään syyllistä olosuhteista, lapsuudesta, työttömyydestä, koulukiusaamisesta ja niin edelleen, ei mikään ole koskaan kenenkään vika, eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta mistään.
Se on sitten eri asia, että valtion ja yhteiskunnan on varmasti viisasta ennaltaehkäistä ja puuttua ongelmiin, niissä rajoissa kun se on mahdollista. Mutta yhteiskunnan tai kanssaihmisten syyttäminen omista huonoista valinnoista on kypsymätöntä ja selkärangatonta eikä siitä ole mitään hyötyä kenellekään.

Lähettäjä: Rinaldos 
Päivämäärä:   18.11.17 23:19:41

Entä jos vaan päässä napsahtaa joku tai ensi reaktio on lyödä?
Minä oo lyönyt kännissä ja selvinpäin, jopa työkaveria töissä...

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   18.11.17 23:37:11

Jinni, ei minulla ole hyviä vastauksia tai ratkaisuja.

Vastuu on aina lyöjällä niinkuin lakikin sen jo sanoo enkä ole etsimässä syyllisiä muualta. Syyllisten etsiminen ylipäätään ei ole hedelmällistä tilanteessa jossa myös voitaisiin etsiä ratkaisuja.

Väkivallassa tulisi tunnistaa niitä huonoja valintoja jotka ketjuna ovat johtaneet väkivaltaan. Voidaanko näitä tunnistaa? Voisiko näihin vaikuttaa?

Nyt kuljetaan sumussa ja sitten aina välillä napsahtaa, tulee tuomioita, vammoja, eroja ja jopa kuolemia. Jotain tarttis tehdä!

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.11.17 23:54:39

"se syy on se, että lyöjä päättää lyödä"
-Lyöjä ei välttämättä tee minkäänlaista tietoista päätöstä asiassa nopeasti kärjistyvässä tilanteessa jollaiseen ei aiemmin ole joutunut. Se ei poista vastuuta teosta, mutta voi selittää miten siihen koskaan päädyttiin.

"Milloin on saanut liian monta kertaa turpiin ja saa mennä?"
-Mielellään kannattaa häipyä ennen kuin saa turpiin sen ensimmäisenkään kerran. Mutta jos vahinko on jo tapahtunut, niin tilanne kannattaa käsitellä mahdollisimman perusteellisesti vaikka eri suuntiin lähdettäisiinkin, jotta toinen ei päätyisi lyömään toista kertaa, eikä uhri joutuisi samaan tilanteeseen toistamiseen. Että seuraavan kerran huomaisi molemmat tahoillaan, jos on ajautumassa tilanteeseen jossa on riskinä nyrkin heilahtaminen. Se että nyrkki osui, tarkoittaa että kumpikaan ei osannut lukea tilannetta ajoissa. Ei ole kenenkään etu että sama tilanne toistuu!

Lähettäjä: Se lyöjä 
Päivämäärä:   18.11.17 23:57:32

Aloittaja on oikeassa, joskus voi pinna palaa hallitsematta ja lyöjä voi olla kuka vaan.
Minun tarinani: Reilun vuoden ajan miehelläni oli yhtä äkkiä outoja kuvioita joita ei ennen ollut.
Esimerkkejä: Unohdan ostaa maitoa, mies sanoo hakevansa, lähtee autolla kauppaan jonne matkaa 700m ja viipyy 3 tuntia, kysyn missä oli, vastaus on, että kävi katselemassa rautakaupassa. Missään vaiheessa ei ollut puhunut, että pitää käydä rautakaupassa.
Mies lähtee monena iltana koiran kanssa ulos ja viipyy monta tuntia, ennen lenkit kesti tunnin.
Näillä reissuillaan ei vastaa puhelimeen, puhelin ilmoittaa ”numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”
Kerran mun töiden jälkeen piti mennä häntä vastaan hänen työpaikalle, soittaa kun olen bussissa, että älä tule, kysyin miksi, niin on kiire ja tulee kotiin myöhemmin.
Olin niin väsynyt epäilemään näitä kaikkia juttuja, menin sinne miehen työpaikalle, kysyin häntä, niin sanottiin ettei ole tänään töissä ollut.
Menin kotiin, nyt olin varma että pettää mua.
Mies tuli kotiin, kysyin suoraan, sain heti kuulla olevani paranoidi ja hullu.....silloin löin ja lujaa.
Käskin mieheni häipyä hel*ettiin heti.
Myöhemmin kävi ilmi, että oikeassa olin, mutta kadun että löin, todella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.11.17 08:14:27

Petetyksi tuleminen ei ikinä ole syy lyödä ketään.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   19.11.17 08:52:55

Se lyöjä: olisit voinut vaan ilmoittaa että tämä oli tässä...

Kun menettää malttinsa, on jo hävinnyt.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   19.11.17 12:20:32

"Kun menettää malttinsa, on jo hävinnyt."

-Niin on, mutta mitä tämän faktan jälkiviisastelu auttaa ketään? Millä tavalla se estää vastaavan tilanteen kehittymisen uudelleen?

Se että lyömiseen johtaneen tilanteen moninaiset syyt ymmärretään ei tarkoita että lyöjä olisi yhtään vähemään vastuussa teostaan tai teko ite olisi millään tavalla hyväksyttävämpi. Se tarkoittaa vain sitä että ymmärrys antaa paremman mahdollisuuden välttää vastaavia tilanteita jatkossa. Siksi on tärkeää ymmärtää todelliset syyt. Eivätkä ne koskaan ole niin yksinkertaisia, kuin että esim. pelkkä pettäminen olisi ollu syynä. Edellä mainitussakin tilanteessa on ollut paljon erilaisia pettymyksen, vihan ja nöyryytyksen tunteita taustalla, yhdistettynä siihen että toinen koittaa vielä päälle valehdella ja syyllistää. En ihmettele yhtään että nyrkki heilahti, tuossa tapauksessa en edes ole pahoillani uhrin puolesta, joka omalla toiminnallaan kyllä tosissaan kerjäsi verta nenästään, eikä ilmeisesti edes varsinaisesti vahingoittunut. Lyöminen oli silti väärin ja haitallista myös lyöjälle itselleen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.11.17 13:02:54

Lähettäjä: Helppiä
Päivämäärä: 18.11.17 22:19:49

Siitä huolimatta, että ihmisillä on erilaisia taustoja, eroja lapsuudessa jne. viime kädessä vastuu ihmisen valinnoista ja elämästä on hänellä itsellään. Jos lähdetään sille linjalle että lähdetään etsimään syyllistä olosuhteista, lapsuudesta, työttömyydestä, koulukiusaamisesta ja niin edelleen, ei mikään ole koskaan kenenkään vika, eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta mistään.

Se on sitten eri asia, että valtion ja yhteiskunnan on varmasti viisasta ennaltaehkäistä ja puuttua ongelmiin, niissä rajoissa kun se on mahdollista. Mutta yhteiskunnan tai kanssaihmisten syyttäminen omista huonoista valinnoista on kypsymätöntä ja selkärangatonta eikä siitä ole mitään hyötyä kenellekään.

Kuten sanoin, vaikkei lapsuudessa kukaan olisi antanut mallia oikeanlaisista toimintatavoista, voi niitä aikuisena silti opetella.

Mutta se vaikuttaa todella paljon. Sen kasvatuksen ja kasvuympäristön, toisten ihmisten mallin ja esimerkin näkee kaikessa. Ihminen ei kasva ja kehity itsekseen moraalin, normien ja käytöstapojen suhteen ”oikeanlaiseksi”, hän tarvitsee lapsena paljon tukea ja opastusta asiassa. Jos lapsella ei ole ympärillään tasapainoista kehitystä tukevia aikuisia, jotka antavat terveen mallin eri asioissa, ei lapsi niitä myöskään kykene itsekseen oppimaan.

Tällaisella ihmisellä on huomattavasti vaikeammat lähtökohdat, koska hän joutuu tekemään paljon työtä, jotta voi aikuisena opetella niitä.

Olet varmasti kuullut kellarissa kasvatetuista lapsista, jotka käyttäytyvät kasvaessaankin eläinten tavoin. Tiedät varmasti tiukkojen uskonnollisten yhteisöjen parissa kasvaneista lapsista, jotka eivät aikuisenakaan ehkä osaa tai uskalla kyseenalaistaa tai toimia toisin. Väkivallankin malli on periytyvä ja jos lapsi on oppinut, että normaali tapa toimia on lyödä toista, niin miten muutenkaan hän toimisi ja oppisi? Ei meillä ole syntyessä luonnostaan käytöstapoja, tietynlaista moraalikäsitystä ja normeja, me opimme ne ympäristön ja kasvatuksen avulla.

Sellaisen on vaikeampi oppia vasta aikuisena, että lyöminen ei olekaan normaali, terve tai hyväksyttävä tapa toimia, jolle on lapsena opetettu niin ja annettu sitä väkivallan esimerkkiä. Sellainen, joka on itse joutunut lapsena väkivaltaisen kasvatuksen kohteeksi myös hakeutuu helpommin väkivaltaisten ihmisten luo esim. parisuhteessa, koska se on se totuttu ja tuttu malli.

Ei se oikeuta väkivaltaa, mutta auttaa ymmärtämään asioiden vaikutuksia. Ja ehkä auttaa myös ehkäisemään väkivaltaa tulevaisuudessa.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   19.11.17 15:40:39

Suomen kielessä käsitetään "ymmärtäminen" liian usein synonymina hyväksymiselle. Ymmärtämisellä tarkoitan että haluan tietää miten jokin asia meni tai toimi, vaikuttimet ja aktivaattorit.

Hyväksyminen on tyystiin eri asia. Toki hyväksymistä pitää aina edeltää asian ymmärtäminen, muuten ei oikeesti tiedä mistä on mieltä :) Ymmärtäminen ei käänteisesti kuitenkaan edellytä hyväksymistä.

Lähettäjä: mimmi 
Päivämäärä:   20.11.17 11:57:52

Kaikki ihmiset eivät ole kykeneviä elämään parisuhteessa toisen kanssa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta alkaa omaishoitajaksi päävikaiselle ihmiselle joka on arvaamaton käytökseltään. Pahimmillaan siinä menee henki.

Totuus on että tällaisen väkivaltaan taipuvaisen ihmisen pitäisi ensin tiedostaa ongelmansa ja hankkia siihen apua. Jos ei näe ongelmaa tai ei halua tehdä sille mitään on parempi elää ihan itsekseen.

Lähettäjä: Usva 
Päivämäärä:   20.11.17 12:17:12

" Ja tulee muistaa että ihan jokainen meistä on valmis lyömään ja jopa tappamaan jos tilanne sitä vaatii. "

Aika kaukaa haettu perustelu saada lyödä kumppaniaan riidan yhteydessä.

Minua ei ole koskaan lyöty, missään suhteessa. Ja voin sen vannoa, että lähden heti, vaikka olenkin ollut mieheni kanssa yli 30 vuotta yhdessä.

MIKÄÄN, ei minun mielestäni ole riittävä perustelu ratkaista ristiriitatilanteet väkivallalla. Ja kuten joku jo sanoi, se raja on peruuttamattomasti ylitetty.

Eikä minun tarvitse päätöstäni kenellekään tekopyhälle puputtajalle perustella. Henki voi lähteä kertalyönnistä.Jääminen siihen on sama kuin katsoisi ladatun aseen piippuun, eka laukaus ei osunut, laukaisenpa toisen kerran...

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   20.11.17 15:58:43

"" Ja tulee muistaa että ihan jokainen meistä on valmis lyömään ja jopa tappamaan jos tilanne sitä vaatii. "

Aika kaukaa haettu perustelu saada lyödä kumppaniaan riidan yhteydessä."

Ja sitä se ei ollutkaan. Eikä niitä parempiakan perusteluja ole. Miten päädyit tällaiseen tulkintaan?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.11.17 16:01:32

Kyllä, minä itse ansaitsin mieheltäni iskut, ei kenenkään olisi pitänyt minua kestää, kaduttaa edelleen, onneksi tajusin itse lähteä siitä suhteesta.

Lähettäjä: -1- 
Päivämäärä:   20.11.17 16:06:21

”Kukaan (pl se 1%) ei oikeasti halua satuttaa toista. Ennaltaehkäisevästi pitäisi pystyä näkemään pinnan alle. ”
Niin juuri. Miksi lyövät eivät pysty ennaltaehkäisevästi näkemään pinnan alle ja lähtemään tilanteesta pois, jos eivät kerta pysty hallitsemaan itseään? Miksi he ehdoin tahdoin jäävät tilanteeseen, jossa voivat menettää kontrollin? Jos he eivät halua satuttaa muita, miksi he tahallaan hankkiutuvat tilanteisiin, joissa siihen on huomattava mahdollisuus?

Lähettäjä: Panini 
Päivämäärä:   20.11.17 16:22:20

Lyömistä on myös aika monenlaista.

Ihminen lyö toista riidan yhteydessä kerran, koska kokee olevansa ahdistettu eikä muuta pakoreittiä ole. Eli ns. Primitiivireaktio. Lyönti voi olla yhtä hyvin myös tönäisy tai ihan vaan avokämmenellä läpsäisy.
Vs.
Ihminen lyö toista riidan/ärsytyksen/minkä vaan syyn vuoksi useita kertoja agression vallassa. Ei siis mitään hetken huumassa läpsäisyä, vaan tietoisesti aloitettu ja ensimmäisen lyönnin jälkeen jatkettu pahoinpitely jonka tavoitteena on satuttaa toista. Ko. Ihminen saattaa jopa etukäteen uhkailla uhriaan väkivallalla. Toiminta on toistuvaa.

Lähettäjä: Helppiä 
Päivämäärä:   20.11.17 17:20:38

...; musta tuntuu etttä me puhutaan nyt täysin eri asioista. Olen tietoinen ja suurimmaksi osaksi samaa mieltä tuosta mitä kirjoitit, mutta edelleen; vastuu omista valinnoista on ihmisellä itsellään. Moraali ja käytöstavat on sen suhteen täysin irrelevantteja. Jos unohdetaan kokonaan oikea ja väärä, jos sellaisia nyt jollain perusteella yleensä on, ja puhutaan pelkästään vastuusta.

Yritän nyt vääntää tässä rautalangasta mitä tarkoitan: ei ole olemassa mitään oikeaa ja väärää, on vain olemassa valintoja. Riippumatta siitä, miltä pohjalta tai kapasiteetilla niitä valintoja tekee. Jos mun valinnat johtaa siihen että mulla on paha olla, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että minä tein ne valinnat. Sillä tiedolla, kyvyllä ja ymmärryksellä mitä mulla sillä hetkellä oli. Huolimatta kaikesta ne valinnat on mun. Ei yhteiskunnan, ei mun äidin, ei kaverin, ei työnantajan vaan mun. Sitä tarkoitan vastuulla.
Samalla tavalla sillä turpaanvetäjällä vastuu siitä turpaanvetämisestään.
Sen turpaanvetämisen ehkäisy tai syiden pohtiminen on taas sitten ihan eri tarina, ja siihen tarvitaankin jo sitten jonkinlainen moraalikäsitys perustelemaan miksi toisen ihmisen satuttaminen on niin väärin että sitä tarvitsee ehkäistä.
Minusta ei ole kauhean loogista todeta, että moraali on sosiaalinen konstruktio, ja sitten samaan hengenvetoon sanoa että että lyöminen ei ole terve ja oikeanlainen toimintatapa. Ei ole olemassa mitään tervettä ja sairasta käyttäytymismallia, koska asioiden luokitteleminen lähtökohtaisesti sairaiksi, jotenkin ihmisluonnon vastaisiksi, vaatisi jonkinlaisen ihmiseen sisäänrakennetun käsityksen siitä mikä on tervettä ja oikein, eli moraalin. Ja siihen et usko itsekään.

Lähettäjä: Luonto 
Päivämäärä:   20.11.17 17:58:55

"Niin juuri. Miksi lyövät eivät pysty ennaltaehkäisevästi näkemään pinnan alle ja lähtemään tilanteesta pois, jos eivät kerta pysty hallitsemaan itseään? Miksi he ehdoin tahdoin jäävät tilanteeseen, jossa voivat menettää kontrollin? Jos he eivät halua satuttaa muita, miksi he tahallaan hankkiutuvat tilanteisiin, joissa siihen on huomattava mahdollisuus?"

En osaa vastata tuohon. Tai ehkä sittenkin.
"lähtemään tilanteesta pois, jos eivät kerta pysty hallitsemaan itseään? "
- vastaus taitaa sisältyä jo kysymykseen
"Miksi he ehdoin tahdoin jäävät tilanteeseen, "
- en usko että siihen jäädään "ehdoin tahdoin". Perheväkivaltahan tapahtuu useimmiten kotona, paikassa jonka pitäisi olla turva ja varmuus. Minne lähtisi?
"tahallaan hankkiutuvat.."
- kamoon!

Lähettäjä: -1- 
Päivämäärä:   20.11.17 18:45:57

No se selittääkin, miksi tämä aloitus tehtiin. Aloittajalla ei vain ole mitään kontrollia tekoihinsa, kaikki tapahtuu hänen tahtomattaan. Surullista.

Enkä nyt ihan kodiksi kutsuisi paikkaa, jonka jakaa vihaamansa ihmisen kanssa. Koska vihaavan sen on pakko olla, että tahtoo niin paljon toisen tulevan pahoinpidellyksi, ettei vahingossakaan halua tehdä mitään estääkseen sen.