Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   25.3.17 17:45:01

Että rakastamasi mies on aivan vilpittömän palavasti rakastunut sinuun, teillä on mitä intohimoisin suhde toisiinne ettekä välillä saa näppejänne pidettyä irti toisistanne. Mitä nyt elokuvissa näytetään, vai onko teidän romanssinne olleet niitä laimempia ja vähemmän kiihkeitä versioita?

Elokuvissahan aina liioitellaan viimeisen päälle, mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää onko jollakulla oikeasti ollut mitään elokuvaromansseihin verrattavia kokemuksia.

Lähettäjä: on 
Päivämäärä:   25.3.17 17:48:09

Olen. Se oli kuin elokuvasta ja mies oli kuin unelma.

Ikävä kyllä kävi ilmi, että mies oli palavasti “rakastunut” pariin työkaveriinsakin yhteiselomme aikana, eikä saanut heistäkään näppejään irti pidettyä.

Lähettäjä: Mur 
Päivämäärä:   25.3.17 17:49:06

Kyllä 20 vuotta nykyisen kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.17 17:51:42

Siis tutkitusti ihmisten pariutuminen menee siten että miehet rakastuvat heti ja nopeasti ja saavat suhteen alussa voimakkaita dopamiinikiksejä (evoluutio ajaa miehen jakamaan siementä nopeasti ja olemaan äkkiä valmis) kun taas naiset rakastuvat hitaasti ja ajan kanssa (koska nainen ei voi antaa kaikille paritteluhaluisille miehille vaan tämän pitää ensin tarkkailla onko mies hyvää materiaalia.)

Evoluution kaukaiset kaiut näkyvät myös nykyään ihmiskäytöksessä eli tuota hollywood-käytöstä olen nähnyt ihan jokaisessa parisuhteessani suhteen alussa.

Miehet ovat olleet ihan sekaisin ja lääpällään ja rakkaushouruisia ja varmaan suhteiden alut ovat miesten mielestä olleet ihmeellisiä ja kiihkeitä (kun eivät ole nähneet pääni sisälle etten ole elänyt samassa huumassa) mutta minä itse olen saavuttanut tuon leffarakkauden vasta sitten kuukausia myöhemmin..

Lähettäjä: huhhuh 
Päivämäärä:   25.3.17 17:53:23

... lopeta nyt tuo naurettava paskanjauhanta

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 17:53:50

Me harrastettiin seksiä kuin pornoelokuvassa. 247 seksiä. Oli mukavaa aikaa. Orgasmintäyteistä elämää.

Lähettäjä: df 
Päivämäärä:   25.3.17 18:04:10

Olen, rakkauskin alkoi ensisilmäyksellä hyvin erikoisessa paikassa.

Mitään loppuelämää kestävää siitä ei tullut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 19:01:16

mitä ihmettä pisterivi selittää...

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   25.3.17 19:06:34

Tuo ... nyt on aivan sekasin muutenkin. Mikä lie hullu femakko.

Lähettäjä: Hmm2 
Päivämäärä:   25.3.17 19:12:45

Kyllä. Oltiin molemmat rakastuneita ihan kuin elokuvissa. Olin vaihdossa kokonaan eri mantereella. Luulin, että tässä on nyt se loppuelämäni mies. No, eihän siinä niin käynyt vaan juttu kesti yhteensä viisi kuukautta. Kaksi siellä paikan päällä ja kolme kuukautta läheteltiin söpöjä viestejä, kunnes hän ilmoitti, että on löytänyt uuden. Uskokaa tai älkää, oli kova kolaus.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   25.3.17 20:58:06

Nooo, kun näitä tarinoita luette niin ... on aivan oikeassa. Ihan luolaihmisiä ollaan edelleen. Poikkeuksia toki on, mutta ne poikkeukset ovat yleensä vähän fiksumpia kun pääväestö.

Lähettäjä: Miu 
Päivämäärä:   25.3.17 21:07:07

Oon kokenut joo. Parikin sellaista. Mies ja minä ei oltaisi "saatu" olla yhdessä, mutta kummankin tunteet vei liian voimakkaasti ja päädyttiin sänkyyn, useammankin kerran. Ja nykyään jo nukutaankin joka yö samassa sängyssä. Oli suoerkiihkeää silloin alkuun, vielä tuo homman salaisuus ja kiellettyys teki siihen vähän ekstrajännitettä.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   25.3.17 21:25:32

Olen, rakastuttiin todellakin "kuin leffoissa" 17 vuotta sitten ja onni ei ole loppunut kesken :)

Lähettäjä: moe 
Päivämäärä:   25.3.17 21:31:22

Juu, kahdesti. Toinen kesti kauankin, toinen oli vähän lyhyempi mutta riipaisevampi. En nyt kerro yksityiskohtia mutta kumpikaan tarina ei loppunut siihen että jompikumpi olisi "herännyt" tästä leffarakkaudesta ja olisi loppunut rakkaus...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 22:37:15

Tuntuu kyllä, että useammin se menee niin, että nainen on nopeasti tunteidensa vallassa, kun mies melko pitkään pysyy järkevänä ja katsoo mitä tulee.
Oikeassa elämässä nuo nopeat palavat rakastumiset harvemmin kestää. Parisuhde kun vaatii rakkauden (joka sekin tulee ajan kanssa hiljalleen, jos tulee) lisäksi samanlaiset arvot, arjen ja järjen. Hihmot voi olla hetken aikaa kuumia ja polttavia, mutta melkoinen lottovoitto se on, jos vielä nuo järjellisetkin asiat sattuu kohtaamaan... Ei silti, kyllä se hiljalleenkin rakastuminen tuntuu välillä siltä, kuin olisi suoraan hollywoodista.

Lähettäjä: Undo 
Päivämäärä:   25.3.17 23:03:36

"Oikeassa elämässä nuo nopeat palavat rakastumiset harvemmin kestää. "

Tällehän ei ole mitään tieteellistä perustaa tukemaan moista väitettä. Eikä edes järjellistä perustetta. Jostain syystä moinen uskomus elää, ja jostain syystä, ainoastaan salamarakastumisen epäonnistuminen huomataan tällä kuluneella "no niin siinä aina käy"-mantralla. Vähän sama juttu kuin "aina se bussi on myöhässä jos minä menen sillä" ja kaikki muut "aina minä, aina minulle sitätätä". Aivan yhtä usein epäonnistuvat suhteet, jotka ovat lähteneet liikkeelle rauhallisesti.

Salamarakastuminen ja alun palava polte on paljon enemmän kiinni persoonasta, ei siitä, onko ihastuminen todellista ja kestävää vai ei. Kukaan ei pysty ennustamaan varmaksi sitä, muuttuuko suhde ajan myötä kestäväksi rakkaudeksi vai ei. Sellaiseksi kuitenkin voi muuttua aivan yhtälaisesti suhde, joka alkaa vakaalta ja rauhalliselta ystävyyspohjalta, sekä suhde, joka alkaa tulisesti rajusta ihastumisesta. Siitä kun ei tosiaan suhteelle ole mitään haittaa että hormonit liimaavat yhteen ja seksuaalinen vetovoima toimii. Ei kukaan tunne toista heti, kiihkosi tai ei, joten väite kiihkon sokeuttavasta vaikutuksesta on ihan turha. Sokeita ollaan ihan aina uuden ihmisen kanssa pitkään.

Salamarakkauden ja kovan poltteen parisuhteita on oikeassa elämässä pitkiksi parisuhteiksi kääntyneinä varmasti kutakuinkin yhtä paljon kuin näitä hissutelen käynnistettyjäkin. Nopea rakastuminen on ihanaa ja kiihkeää, ja todennäköisesti sen lyttääminen ja vähättely juontaa eniten pelosta ja kateudesta kun ei itse uskalla eikä pysty eikä voi kokea samaa. Mitään sen järjellisempää selitystä kun ei ole olemassa.

Lähettäjä: Kareitar 
Päivämäärä:   25.3.17 23:11:21

Lähettäjä...
Päivämäärä25.3.17 17:51:42

Siis tutkitusti ihmisten pariutuminen menee siten että miehet rakastuvat heti ja nopeasti ja saavat suhteen alussa voimakkaita dopamiinikiksejä (evoluutio ajaa miehen jakamaan siementä nopeasti ja olemaan äkkiä valmis) kun taas naiset rakastuvat hitaasti ja ajan kanssa (koska nainen ei voi antaa kaikille paritteluhaluisille miehille vaan tämän pitää ensin tarkkailla onko mies hyvää materiaalia.)

Evoluution kaukaiset kaiut näkyvät myös nykyään ihmiskäytöksessä eli tuota hollywood-käytöstä olen nähnyt ihan jokaisessa parisuhteessani suhteen alussa.

Miehet ovat olleet ihan sekaisin ja lääpällään ja rakkaushouruisia ja varmaan suhteiden alut ovat miesten mielestä olleet ihmeellisiä ja kiihkeitä (kun eivät ole nähneet pääni sisälle etten ole elänyt samassa huumassa) mutta minä itse olen saavuttanut tuon leffarakkauden vasta sitten kuukausia myöhemmin

TÄMÄ NIIN PALJON
samaistun

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   25.3.17 23:26:52

Kerran. Oltiin baarissa ja miehen kaveri yritti iskeä minua ja minun kaverini miestä... Ja sitten katsottiin kerran toisiamme silmiin ja se oli menoa. Kaikki oli niin helppoa ja itsestäänselvää, molempien ensimmäinen seurustelusuhde ja ensirakkaus <3 Paitsi ettei mies ikinä rakastanut minua, ja jätti aivan yllättäen vuoden seurustelun jälkeen. Kyllähän se välitti minusta, mutta ei vaan riittävästi. Välittää vieläkin, ilmeisesti paljonkin. Minä olen ollut reilu vuoden uudessa suhteessa, hänellä ei kai mitään vakavampaa. Sääli

Oli toisaalta ihanaa ja toisaalta kamalaa kokea salamarakastuminen. Tuon jälkeen oli paljon vaikeampaa hyväksyä nykyistä miestä, jonka kanssa kesti pitkään lähteä edes treffeille. Silti tämä nykyinen suhde on paljon parempi :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 23:29:33

No eiköhän siinä oli ihan tilastolliset todennäköisyydet perusteena, että jos salamarakastuu niin silloin rakastumisen yleensä aiheuttaa jokin pinnallinen tekijä eikä tunneta toisiaan kunnolla, se on täysin sattumaa sitten sopiiko lopulta yhteen vai ei. Verrataan vaikka tilanteeseen jossa ollaan jotakin kautta tunnettu vuosia ja oikeasti tiedetään millainen ihminen on arjessa ennen kuin kuvaan astuu mitkään myös paineita tuottavat asiat, kuten seksi. Kyllä tämä näkyy ainakin hyvin selvästi jo pelkästään omassa tuttavapiirissä, joka on toki tilastollisesti hyvin pieni ryhmä ihmisiä. Silti pisimmät parisuhteet ovat olleet monilla ne, joissa ollaan tunnettu jotenkin muuten pidempään, kuin esim baarista löydetty kiehtova tyyppi, joka ei lopulta ollutkaan yhtään sitä mitä kuvitteli...
En tiedä mitä tieteellisiä perusteita sille tarvitsee, että himot ja pinnallinen ihastuminen harvoin riittää pitämään yhdessä, kun se arki ei enää olekkaan ruusuista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.17 02:15:13

Missäs ne viivan tilastot oikein on? Oma kaveripiiri???? Haloo nyt hei, jos kuvittelee että yhtään mihinkään on riittävä otanta joku muutama tyyppi niin on varmaan jälkeenjäänyt.

Mun kaveripiirissäpä on enemmän onnistuneita salamarakastumisia, siitä voi siis päätellä että dopamiini on lujempi liima kuin järki??

"jos salamarakastuu niin silloin rakastumisen yleensä aiheuttaa jokin pinnallinen tekijä eikä tunneta toisiaan kunnolla"

Niin, tämä sama juttu on kyllä ihan kaikilla. Vaikka kuinka treffailisi pitkään ja pullottaisi tunteensa tai lähtisi kaveripohjalta. Niillä, joilla taustalla on pitkä tuntemus ja tuttuus (Ei läheskään kaikilla pariskunnilla, ei läheskään ede puolilla, eihän tuo ole kuin yksi variaatio monista skenaarioista) voi olla HIEMAN käsitystä millainen toinen on, muttei edelleenkään mitäänn tietoa millainen toinen on parisuhteessa.

Nyt pää pois pensaasta, hölmöä kuvitella että joku tuttava on juuri kovinkaan paljon tutumpi kuin muutaman kerran tavattu treffikumppani. Ei se nopea kemia mitenkään ole yhtään todennäköisimmin suhteen lopettaja vaan melkein päinvastoin, kemiaa jos on heti aluksi niin suhteella voi olla jotain toivoakin...

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   26.3.17 06:09:35

Minä taas väitän, että se kovan poltteen ja salamarakastumisen suhde nimenomaan kestää.
Ellei sitten ole sitä ryhmää, joka tyytyy kaikessa muussakin ihan kivaan ja tuttuun ja turvalliseen, jolloin liki mikä tahansa suhde kestää.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   26.3.17 08:10:17

"En tiedä mitä tieteellisiä perusteita sille tarvitsee, että himot ja pinnallinen ihastuminen harvoin riittää pitämään yhdessä, kun se arki ei enää olekkaan ruusuista."

No, tuon näkee jo siitä miten iso osa pareista eroaa hetken päästä. Eli ne baarista mukaan raahatut panot eivät ole parisuhdeainesta yleensä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   26.3.17 08:15:27

......
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että salamaraskastua ei voisi kuin baarissa?
Ja eritoten mikä saa sinut kuvittelemaan, että niissä baaripanoissa olisi kyse salamarakastumisesta, vaikka seurustelua kokeiltaisiinkin?

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   26.3.17 08:22:05

Ja pakko lisätä, että mikäli sitä kemiaa ei ole heti, niin sitä ei tule myöhemminkään.
Koen itselleni täysin vieraana ja mahdottomana ajatuksena, että rakastuisin johonkin jo tuntemaani henkilöön, saati että alkaisin tapailemaan/seurustelemaan siinä toivossa, että se muuttuisi jonkinlaiseksi tunteeksi.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   26.3.17 08:24:46

Jep, oletko idiootti?

Lähettäjä: 001 
Päivämäärä:   26.3.17 08:25:29

Rakkaus on pelkkää aivokemiaa, ei auta vaaleanpunaiset lasitkaan sitä tosi asiaa.

Rakastuminen kestää maksimissaan 2,5 vuotta ja sen jälkeen katsotaan sopivatko elämän asenteet ja luonteet oikeasti yhteen.

Olen ollut palavasti ihastunut 4 kertaa elämässäni, ihan hyvä luku nelikymppiselle. Kerran sain itse lapikasta, pari kertaa annoin lapikasta. Herra nro. 4 lämmittää sänkyä nyt kahdeksatta vuotta.

Raksatuminen on suunniteltu lasten tekoa varten: rakastutaan, kiksautetaan, lapsi syntyy ja mies hengaa siinä vielä sen vajaa pari vuotta, jotta pikkulapsiaika on ohi.

Näin luonto sen suunnitteli.

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   26.3.17 08:33:45

Eli nainen muuttuu aika nopeasti enkelistä hirviöksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.3.17 10:35:09

En kyllä hyvälläkään tahdolla pysty kuvittelemaan, että todennäköisyydet löytää sopiva pitkäaikainen elämänkumppani olisivat kovinkaan korkeat, jos valinta on sattumaa, himoon ja ulkonäköön perutuvaa. Toki niitäkin parisuhteessa tarvitaan. Koska tästä ei tosiaankaan liene hirveästi tutkimustietoa niin on vähän pakko perusteella sillä mitä on itse nähnyt ja kokenut. Onhan ihmiset erilaisia, mutta harvemmin missään muussakaan asiassa nopeasti hetken mielijohteesta alkaneet asiat säilyvät, mutta onhan se mahdollista. Edelleen ole sitä mieltä, että järjellä on pidemmän päälle enemmän merkitystä, kun hormonien aiheuttamalla huumalla, koska se ei loputtomiin kestä. Ei evolutiivisestikkaan ihmisten ole ollut tarkoitus pysyä yhdessä tunteiden vaan järjen takia, jossa toki tunteet auttaa, mutta ne kovat himon tunteet on vain sitä varten, että saadaan jälkeläisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.17 13:14:15

"En kyllä hyvälläkään tahdolla pysty kuvittelemaan, että todennäköisyydet löytää sopiva pitkäaikainen elämänkumppani olisivat kovinkaan korkeat, jos valinta on sattumaa, himoon ja ulkonäköön perutuvaa. "

Mistä ihmeestä kuvittelet että valinta olisi sattumaa? Etenkin nykyaikana, ihmisiä tavataan varmaan melkein useimmin tekemällä itsestään mainos, lista ominaisuuksista nettiin, sitten selataan muiden ceeveitä. Sitten niitä "työhaastatteluja" käydään useinkin hirvittävä määrä, ennenkuin löytyy se joka kolahtaa. Mitä hemmetin sattumaa? Kuvitteletko, että ihmiset salamarakastuvat kadulla vai?

Edelleenkin, siitä kaverin kaverista tai entisestä luokkatoverista tietää ihan yhtä paljon kuin siitä nettitreffityypistäkin. Ihan älytöntä kuvitella että jos jotenkuten tietää kumppaninsa ennen romanttista rakkautta, olisi rakkaus jotenkin paremmalla ja tukevammalla pohjalla. Todella hassu ajatus.

Lähettäjä: sipi kilppari 
Päivämäärä:   26.3.17 13:29:31

Mä elän nyt viiskymppisenä elokuvarakkautta.
Mies pusuttelee mua ruokakaupassakin, ja käsi kädessä kävellään joka paikassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.3.17 13:36:46

Niin ehkä jos harrastaa paljonkin jotain nettideittailua. Vuosien tunteminen normaalissa arjessa on kuitenkin vähän eri asia kuin joku tinderin sanahelinä. Mutta kukin tyylillään, onneksi niitä puolisoehdokkaita löytyy erilaisia. Kiinnostavaa kuitenkin huomata miten paljon ajattelu voikaan erota. Kai sitä aina jonkin verran tynnyrissä elää, kun on tottunut, että kenen tahansa mielestä rauhallinen tutustuminen on parempi lähtökohta suhteelle, kuin halut.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   26.3.17 16:09:22

-
Sattumaanhan se elämänkumppanin löytyminen nimenomaan perustuu.
Eihän sitä itse voi päättää, että keneen ihastuu ja kuka kolahtaa ja kuten jos kirjoitin, niin jos ihastumista ja kolahtamista ei tapahdu, niin aivan turha kuvitella ainakaan minun mitään parisuhdettakaan.

Minulla parisuhteita on ollut neljä ja joka ikinen niistä on alkanut sattumalta. Ihmisen kanssa, johon olen törmännyt aivan sattumalta.
Ja nykyinen suhde on nimenomaan salamarakastuminen mieheen, jonka kanssa osuin reissussa samalle baaritiskille. Se kemia, halu, tarve toisen läheisyyteen, ikävä ja koko kropassa tuntuva ihastuminen olivat aivan omaa luokkaansa ihan siitä ensimmäisestä päivästä alkaen. Jos mies olisi kosinut minua silloin, niin olisin vastannut myöntävästi niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Ihan vaan koska kukaan muu ei ole tuntunut siltä sitä ennen, eikä sen jälkeen.
Ja toisin kuin täällä väitetään, niin se on sitä yhä edelleen 8 vuoden jälkeenkin.
Ei ole päivääkään, ettenkö katsoisi miestäni niin että vatsanpohjasta ottaa. Ei ole päivääkään, etteikö mieheni läheisyys tuntuisi niin hyvältä, että tekisi mieli hyristä. Ei päivääkään, ettemmekö olisi viihtyneet toistemme seurassa eikä kertaakaan, etteikö mies olisi saanut minua syttynään pelkällä tiukalla otteellaan ja suudelmilla.
Ja seksi on muuten yhä edelleen aivan mieletöntä ja himoa riittää.

Olen kokeillut myös niitä ihan kivoja järkisuhteita ihan kivojen ja ihan komeiden miesten kanssa. Eikä niistä mitään ole tullut, koska ne jäävät aina tunmetasolla vajaiksi. En myöskään ole ihminen, joka ihastuisi helposti. Olen yli 30-vuotisen elämäni aikana ihastunut sillä lailla tulisesti ja kaiken kattavasti tasan kahdesti.
Minulla on olllut kaksi sellaista parisuhdetta, jossa mies on ollut muiden silmiin se unelmakumppani. Sosiaalisia, huumorintajuisia, elämässään pärjääviä, hyväkäytöksisiä, komeita miehi), joissa ei ole ollut mitään vikaa. Mutta kun se jokin on puuttunut, niin ainoa vaihtoehto on ollut suhteen päättäminen.
Olen myös kokeillut tapailla minuun ihastunutta entuudestaan tuttua miestä, mutta se oli vain kiusallista koska en itse tuntenut häntä kohtaan muuta kuin kaveruutta. Ja tässä minua vasta hulluna pidettiinkin, kun kyseessä on todella mukava ja taloudellisesti niin menestynyt mies, että jos siihen kelkkaan olisin jäänyt niin makoilisin tälläkin hetkellä paratiisisaarella edustusvaimona.
Minulla ei ikinä ole ollut ongelmana löutää miestä. Jostain syystä olen miesten mieleen siinä määrin, että tarjonta on aina ollut laajaa ja kattavaa. Mutta minulle on ollut todellinen ongelma löytää mies, jonka ihan oikeasti itse haluan. Luojan kiitos sellainen kuitenkin löytyi.

Väitän, että näitä toisen tuntemiseen perustuvien ja pikkuhiljaa kumppanuudeksi kehittyvien suhteiden puolesta puhujat ovat niitä, joilla ei vaan ole ikinä käynyt niin hyvä tuuri että olisivat äkkirakastuneet itselleen muutenkin sopivaan mieheen.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   26.3.17 16:15:27

Ja tosiaan, mikäli tämä tekee minusta idiootin niin olen ihan mielelläni idiootti.
Yhä edelleen hullun rakastunut ja onnellinen idiootti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.17 17:34:31

"Kai sitä aina jonkin verran tynnyrissä elää, kun on tottunut, että kenen tahansa mielestä rauhallinen tutustuminen on parempi lähtökohta suhteelle, kuin halut."

No kyllä todella aika tynnyrissä saa elää :D Aika moni haluaa nimenomaan jotain ihan muuta kuin pitkää ja rauhallista tutustumista. Kuulostaa todella kuvottavalta omalle kohdalle, en muutenkaan bylsi kavereitani saati asu niiden kanssa. Kyllä elämänkumppani nimenomaan valitaan ihan muulla tavoin kuin kaveeraamalla ehdokkaiden kanssa vuosia. Tuolla tyylillä muuten ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten. Mutta todellakin, kukin tavallaan. Ihan vapaasti saa tehdä jokainen aivan mitä itse tykkää. On vaan tosiaan vähän tynnyrihuutelua sellainen, että kuvitellaan sen oman tyylin olevan jotenkin parempi ja ehdottomasti oikeampi. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa että niistä hyssyttelysuhteista jotenkin tulisi kestävämpiä. Kun ei vaan tule, ei ole mitään perustetta.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   26.3.17 21:31:14

Ihmisten halu yrittää lytätä nopeat ja/tai kiihkeät rakastumiset on tosiaan aika silmiinpistävä ja no... surullinen.

On ajatuksena outo, että nopea tai kiihkeä rakastuminen olisi automaattisesti jotenkin huteralla pohjalla, etenkin jos nopealla ei nyt tarkoiteta sentään mitään sekunnissa rakastumista. Ei kaikilla vie kuukausia tai vuosia ymmärtää, millainen ihminen toinen on. Usein ne tärkeimmät asiat nimenomaan selviävät aika nopeasti, jos nyt yhtään omaa ihmistuntemusta ja elämänkokemusta.

Myös se ajatus, että kiihkeä rakastuminen on myös nopeasti ohi ja vähän laimeampi kaveripohjainen suhde kestää paremmin, on kyllä aika lailla pohjaa vailla. Jos tunteet ovat joskus roihunneet kunnolla, kyllä ne helposti jaksavat lämmittää myöhemminkin ja vähän vaikeampienkin aikojen läpi, mutta jos ei koskaan ole ollut muuta kuin kädenlämpöistä "ihan kivaa", mitä vähän ajan päästä enää on ja mikä siinä tilanteessa olisi edes syy jatkaa eteenpäin, jos tulee vaikeita aikoja?

On myös outo ajatus, että nopea ja kiihkeä rakastuminen olisi automaattisesti pinnallinen rakastuminen - ikään kuin ihminen ei voisi kiihkeästi rakastua juuri siksi, että kemiat kohtaavat välittömästi ja henkinen yhteys löytyy luontevasti ja nopeasti.