Lähettäjä: mitähäntekisin 
Päivämäärä:   17.1.17 19:01:24

Olen niin kyllästynyt ja väsynyt jokapäiväiseen elämään. Olen aina tykännyt elää, en ole koskaan halunnut kuolla tai muuten satuttaa itseäni. Olen opiskellut aikanani, nyt ollut pari vuotta kotona, opintoja silloin tällöin ja vähän kesätöitä. Jonkin verran urheilua ja muita harrastuksia. Päivät toistuu aina samanlaisina. En saa mentyä ajoissa nukkumaan (ja vaikka menisinkin, nukun silti pitkään), väsyttää koko ajan, syön huonosti ja muutenkin kaikki tuntuu olevan sekaisin vaikken tiedä mikä minua oikeasti vaivaa. Masennus, ehkä juu, pelot ja ahdistus. Kolmen vuoden terapia loppui muutama kuukausi sitten ja olen yrittänyt päästä kunnalliselle puolelle. Kerran viikossa käynti ei kuitenkaan tilannettani merkitsevästi paranna.

Mihin sitä voisi mennä harjoittelemaan oikeaa arkea. Haluaisin tehdä jotain, mutta en tiedä mitä. Olen ollut ennen hyvä työntekijä, nyt jotenkin lamaantunut ja jämähtänyt kotin. En saa yksin kiinni asioista. Olisi mukava tehdä muiden kanssa jotain, vaikka käsitöitä, eläinten hoitoa jne. mutta jossain muualla kuin kotona. Paikassa, minne lähteä päiväksi. Työhön en kykyne, en uskalla mennä vielä edes työharjoitteluun, koska pelkään taas epäonnistuvani. Työssä oleminen ollut vaikeaa viime vuodet.

Miten olette päässeet elämässä eteenpäin? En tiedä minne mun pitäisi ottaa yhteyttä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.1.17 19:21:37

Hanki itelles elämä ja pää pois perseest, siitä se lähtee!

Lähettäjä: ............. 
Päivämäärä:   17.1.17 19:23:07

Sama tilanne minulla, paitsi että yritän opiskella nyt. Huonolla mallilla sekin on ja en itsekkään yhtään tiedä miten tästä noustaan. Yleensä olen positiivinen ja pirteä persoona, mutta nykyään lähinnä vain se "näkymätön", tai ainakin haluaisin olla. Kaikki on hankalaa, jopa arkiset asiat tuntuvat raskailta. Tekisi mieli vain mennä peiton alle ja jäädä sinne, mutta on minulla onneksi kissat jotka antavat edes jonkin merkityksen nousta joka aamu sängystä. Joten feel you, auttaa en osaa mutta tuntuu hieman paremmalta kun pääsee purkamaan asioita muiden samanlaisten asioiden kanssa kärsivien kanssa.

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   18.1.17 04:12:45

Mulla vähän samaa. Olen niin ujo/arka/eristynyt ihminen että pelkään tilanteita joissa joudun olemaan esillä

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   18.1.17 04:20:35

... tai puhumaan. En pidä nykyisestä ammatistani, se ei sovi mulle, siksi en oo hakenut töitä. Pelkään lähteä opiskelemaan. En oo koskaan saanut koulusta kaveria muuta kun ala-asteella, ja olen aina ollut yksin ja väärässä paikassa koska kukaan ei ole kertonut mulle muutoksista.

Kohta on tapaaminen jonkun työkkärin työntekijän kanssa ja tiiän et mitään ongelmia en saa siellä sanottua vaan suostun kaikkeen mitä ne mulle keksii. Sitten ollaan taas kusessa ku en pärjää ja jännitän itteni hengiltä.

Mulla on todettu 3v sitten masennus ja paniikkihäiriö. Saan voimakkaita poissaolo kohtauksia ja pelkään sekoavani. Kun stressaan en juuri nuku.

Oma äitini pakotti mut kerran lähtemään yhen sukulaisen mukaan ratsatamaan ja huomasin että se oikeesti autto. Koko päivän oli jotenkin pirtee ja onnistunut olo. 2vk päästä tarkoitus mennä taas sen sukulaisen kans.

Mielestäni tarvitsisin jonkinlaista kuntoutusta ja rohkaisua sosiaalisiin tilanteisiin. Mutta en uskalla hakeutua minnekkään. Jos joku kysyy miten on mennyt en vaan kehtaa sanoa että mikä on mennyt huonosti vaan musta tuntuu et kaikki olettaa et mulla menee hyvin.

Lähettäjä: Unikko 
Päivämäärä:   18.1.17 07:09:29

Hakeudu kuntouttavaan työtoimintaan! Saat tekemistä ja rytmiä päivääsi ja ihmisten ilmoilla voi pääkin selvitä kun ei joudu katselemaan samoja seiniä koko ajan. Tsemppiä!

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   18.1.17 09:47:34

Entäs, haluaisitko vanhan miehen avustajaksi. Ehdottomasti oltava
puolin ja toisin terveet elämäntavat. Ei sexualisia asioita. Saat asunnon,
ruokaa, käymme kaupassa autolla, laitat meille ruuan. Tällaista pientä
taloushommaa, ei maksa sinulle mitään, enkä minä sinulle.