Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 07:10:04

Alan olla loppu tähän. Olen suhteessa miehen kanssa, jolla on ex-liitosta kaksi alle kouluikäistä lasta. En ole lasten kanssa ollut aiemmin ollenkaan, joten alku on ollut vaikeaa totutellessa lapsiarkeen...

Yritän parhaani, juttelen muksuille ja he hakeutuvat seuraani välillä. Mutta en osaa varsinaisesti leikkiä ja heittäytyä, olen epävarma miten pitäisi olla tehdä. En ole päässyt jyvälle säännöistä ja kurista. Olen enemmän neutraali kuin ilopilleri.

Mies sitten suuttui eilen, olen kuulema tyly ja ilkeä! Yritin selittää mitä itse koen, mutta ei. Inhoan kuulema heitä ja yhteiselosta ei tule mitään.

Pyysin aikaa tottua uuteen tilanteeseen, mutta pitäisi kuulema muutaman kerran jälkeen jo sopeutua.

En tiedä mitä tällä haen, mutta kiitos kun sain purkaa sydäntäni.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   24.10.15 07:17:27

Kauanko siis olette olleet yhdessä ja paljonko olet ollut näiden lasten kanssa?

Kyllä se vaan vie aikaa. Oma mies on vasta nyt alkanut ottaa perheessämme paikkansa ja osaa jo luontevasti suhtautua lapseeni (4v.). Osaa pitää kuria ja osaa myös leikkiä ja vaan olla lapsen kanssa. Lapseni tykkää kovasti "isäpuolestaan".
Yhdessä ollaan asuttu nyt vähän alle puoli vuotta.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   24.10.15 07:19:28

Miehen asenne ei vaikuta kovinkaan rakentavalta.

Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 07:19:52

Kaksi kuukautta ollaan asuttu yhdessä, aiemmin en jäänyt yökylään lasten ollessa vaan kävin muuten vierailulla. Lapsetkin käy vain kolmen viikon välein vanhempien välimatkan takia, ja tuntuu että kaikki edistys katoaa sillä välin...

Lähettäjä: voivoi 
Päivämäärä:   24.10.15 07:22:24

Tossa kuviossa ongelmana on vain ja ainoastaan miehen asenne. Ei jatkoon.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   24.10.15 07:25:26

Kerrotko tarkemmin millä perusteella olet tyly ja ilkeä?
Keskustella teidän täytyy kyllä, eihän tuo muuten johda mihinkään.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   24.10.15 07:27:05

Onpa @!#$ mies. Eihän ne lapset ole ehtineet käydä kuin pari kolme kertaa tuona aikana. Ei painostamalla mitään saavuteta.

Lähettäjä: Asiaa 
Päivämäärä:   24.10.15 07:31:20

Ei se Merviläisenkään asenne

Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 07:32:17

No kuulema se neutraaliuteni, eli en suuna päänä hillu on tylyä ja osoitus etten halua olla lasten kanssa. Kuitenkin otamme kontaktia toisiimme niin en itse ajatellut asiaa ihan noin.

Niin, mutta olenhan käynyt kahvilla yms aiemmin, yökyläilyt jäi koska herään töihin aikaisin ja lapsetkin rauhoittuu paremmin unille kun ei ole vieraita.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   24.10.15 07:39:44

Miksi niiden lasten kanssa edes pitäisi hillua?
Hillukoon isä itse ja sinä voit tehdä rauhallisempia juttuja heidän kanssaan.

Lähettäjä: mielipide 
Päivämäärä:   24.10.15 07:58:51

Jälkiviisaus on huonoa, mutta olettekohan vähän hätiköineet yhteenmuuttonne kanssa? Olisi ehkä kannattanut tutustua paremmin niihin lapsiin sekä arkeen lapsien kanssa jo etukäteen ja miettiä onko sinusta tuohon kuvioon. Rakastumisen huumassa sitä ei aina tule ajateltua kuinka suuri osa suhdetta ne puolison lapset tulevat olemaan.

Ihan varmasti tällaisissa tilanteissa sopeutumisvaikeuksia on aluksi lähes kaikilla eikä heti pidä luovuttaa. Toisaalta jos tuntuu ettei homma toimi lainkaan, voi luovuttaminen olla joskus ihan viisastakin. Kysehän ei ole pelkästään teidän parisuhteestanne vaan ennen kaikkea niiden lasten hyvinvoinnista. Lapset voivat kärsiä hyvinkin paljon tällaisesta tilanteesta.

Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 08:02:56

No niinpä, ja kuvittelin että parempi ottaa rauhassa, tutustua paremmin jotta edettäisiin luontevammin, eikä väkisin vääntää ja suorittaa.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   24.10.15 08:05:37

Ei sinun tarvitse olla lapsille äiti, heillä on jo sellainen. Jos lapset hakeutuvat itse seuraasi, olet toiminut oikein ja hyvin. Eikä lasten seurassa tarvitse vanhemmankaan esittää mitään. Jos olet luonteeltasi pidättyvämpi, ei tarvitse hillua ja pelleillä, vaan voit olla oma itsesi. Lapset huomaavat kyllä feikkaamisen. Hymyillä toki voi ja pitää, ja olla perusystävällinen, kun samassa talossa ollaan. Kurinpidon ja säännöt voit jättää lasten isälle, jolle ne kuuluvat. Toki jos näet lasten tekevän jotain hengenvaarallista, kiellät. Monissa uusperheissä uusi puoliso ei oikeastikaan pidä toisen lapsista, joten miehesi on onnekas, jos sinä olet vain hieman hämmentynyt uudessa tilanteessa. Itse en tuollaista jäisi kuuntelemaan, vaan mies saisi jäädä keskenään jälkikasvuineen, ja etsiä niille uuden äidin muualta. Tuossa yhtälössä sinä jäät aina kakkoseksi, eikä mikään mitä teet kelpaa, vain koska lapset eivät ole sinun.

Lähettäjä: • 
Päivämäärä:   24.10.15 08:15:16

Mielipide, lapset ovat isällään kolmen viikon välein. Eli suuri osa ajasta on sitä lapsetonta aikaa, joten ei mikään ihme ettei tuossa oikein löydy sitä perusarkea. Ja sinällään aloittajan hillitty käytös voi olla tuossa tilanteessa eduksi, sillä se antaa lapsille itselleen aikaa edetä omaan tahtiin aloittajan kanssa ja totutella tilanteeseen.

Miehen asenne se tässä mättää. Itse olen melko samanlainen kuin sinä aloittaja, eikä se kyllä miestä eikä lasta ole häirinnyt yhtään. En sitten vain ole se 'hilluja' jota pyydetään leikkimään, vaan lapsi yleensä hakeutuu seuraani rauhoittumaan ja kyllä tuntuu ihan pitävän minusta. Alkuun mies yritti vähän painostaa lasta ottamaan minuun kontaktia, mutta sanoin ihan suoraan että antaa lapsenkin itse tehdä valintansa, ei minua tarvitse halata jos ei itse halua, jne.
Ja olen huomannut, että tämä monen lapsen kohdalla tekee helpommaksi lähestyä minua. Yleensä ne ujommat lapset uskaltavat paremmin hakeutua minun seuraani, kun en heti ole heitä nostamassa syliin tai osaa kiinnittää heihin yltiömäisesti huomiota.

Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 09:18:45

Aloin pohtimaan onko miehellä itsellään jotain suorituspaineita, kun harvoin näkevät. Nyt sai minusta syntipukin. Tympeää sekin, ja en haluaisi feikata, helpompi olla oma itsensä.

Tuosta ujoudesta, lapsista vanhempi on melko ujo! Menee hetki että hän rentoutuu ja lähestyy. Se on myös miksi en haluaisi tyrkyttää itseäni, että lapset saa itse tulla tykö kun kokevat sen sopivaksi.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.10.15 09:45:34

Miehen asenne on tuossa se ongelma. Jos ei suostu kuuntelemaan ja keskustelemaan rakentavasti, niin eipä tuossa kauheasti vaihtoehtoja sitten jää.

Seurustelin hetken aikoinaan samanmoisen kanssa. Olin kertonut kokemattomuudestani mitä lapsiin tuli ja myöskin olin pyytänyt, ettei jättäisi (vielä) lasten kanssa yksin (3 lasta, pienin 3v). Mulla oli niiden kanssa vähän sama fiilis, mitä olisi villilammaslauman kanssa ilman koulutettua koiraa. En vain mitenkään kerennyt seurata tai reagoida asioihin. Ja siihen vielä päälle se, ettei mitään auktoriteettiä ollut, niin mielestäni pyyntöni oli ihan perusteltu.
Mies kyllä kuunteli (tai näytti kuuntelevan), mutta jätti silti minut usein lasten kanssa keskenään, ei edes mitään briiffausta, että miten tilanteissa kuuluisi toimia. Oletti ilmeisesti, että koska olen nainen, niin tottakai se sujuu minulta. No eipä sujunut. Ja koska ei sujunut miehen kuuntelunymmärtäminenkään, niin suhde oli siinä. Tosin syitä oli muitakin, mutta tuo oli yksi niistä. En todellakaan tarvitse tuollaista stressitekijää elämääni.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   24.10.15 09:46:20

Höh, taitaa olla nyt mies joka ei osaa tätä kuviota...
Mutta jutelkaa asia läpi. Kenenkään ei tarvitse itseään kellekään tyrkyttää, antaa asioiden mennä omalla painollaan niin arki kyllä asettuu omiin uomiinsa.
Jokainen perhe on erilainen eikä ole mitään tiettyä kaavaa mitä näissä asioissa pitäisi noudattaa.

Kysy mieheltäsi mitä hän ajattelee uudesta perheestänne, miten hän sen näkee? Miksi sinun tulisi hänen mielestään hillua lasten kanssa? Yleensä lapselle riittää kun on läsnä ja tavoitettavissa silloin kun hän aikuista tarvitsee. Jos lapsi pyytää voi mennä mukaan hetkeksi johonkin leikkiin mutta muuten lapset kyllä leikkivät keskenään ja aikuiset tekevät aikuisten juttuja.
En itsekään hillu oman lapseni kanssa enkä leiki autoleikkejä koska ne eivät minua kiinnosta. Välillä piirretään, askarrellaan, pelataan tai leivotaan yhdessä, mutta muuten lapsi leikkii kyllä itse tai kavereiden kanssa.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   24.10.15 09:50:09

Eijaksa: juu, monet viikonloppuisät yrittävät korvata menetettyä aikaa ja taputella huonoa omaatuntoaan sillä, että niiden isäviikonloppujen pitää olla yhtä sirkusta ja huvipuistoa. Koko ajan pitäisi olla kivaa tekemistä ja kaikilla superhauskaa. Todellisuudessa lapset nauttivat isänsä seurasta ja läsnäolosta ja ihan tavallisesta arkiolemisesta.

Lähettäjä: Mika 
Päivämäärä:   24.10.15 09:52:46

Miehellä on huono omatunto kun näkee lapsiaan noin järkyttävän harvoin! Ja syystä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.15 09:53:52

Mies on miettinyt alitajunnassaan, että haa, saan lastenhoitajan ja varmaan uuden lisääntyjänkin tosta, etkä olekaan sellainen "äidillinen mamma" mitä hän on kuvitellut kaikkien naisten olevan. Saattaa itsellä olla epävarmuutta, kun exä on hoitanut lapset ja nyt joutuu hoitamaan ne osan aikaa ihan itsekseen.

Keskustelun paikka. Itse sanoisin, että heippa.

Lähettäjä: zodiac 
Päivämäärä:   24.10.15 10:27:54

Vaihda lapsettomaan mieheen nopeasti jos haluat parisuhteen etkä lapsisuhdetta.

Lähettäjä: En menis 
Päivämäärä:   24.10.15 10:50:34

Et ainakaan ole valmis omiinkaan lapsiin.

Lähettäjä: Minäki! 
Päivämäärä:   24.10.15 10:58:40

En menis, tiesitkö ettei kaikki halua omia lapsia?

Ja käsittääkseni kukaan ei ole valmis äidiksi, sekin täytyy opetella ja kasvaa siihen raskauden myötä.

Lähettäjä: wf 
Päivämäärä:   24.10.15 11:40:01

Miksi eronneet, uus hetin ku toinen oven sulkenut, ei kelpais tuollainen alkuunkaan.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.10.15 11:44:30

Kai se nyt on vähän eri asia pykeltää se pentu itse ja elää sen kanssa syntymästä saakka kun, että lapsiintottumattoman eteen törkätään kaksi lasta ja oletetaan, että niiden kanssa osaa olla.

Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 11:47:13

En tiedä eron syytä, vain sen että tapahtui vähän ennen nuoremman syntymää.

Keskusteltiin, ja nyt juttu muuttui niin ettei tarvitse olla pirteä supermamma joka kirmailee pitkin leikkikenttöä, mutta jotain pitäisi kuitenkin tehdä asialle. Kun kysyin että mitäköhän, niin ei osannut vastata mitään, lähti vain mulkoillen pois.

Prkl, ärsyttää ja huolella!

Lähettäjä: Mauja 
Päivämäärä:   24.10.15 11:59:30

Kuulostaa todella tutulta, sympatiat sinulle Aloittaja.

Itse painin samojen asioiden kanssa, muutimme yhteen 4kk sitten ja helppoa ei ole ollut. 2 alakouluikäistä poikaa miehen aiemmasta liitosta jotka ovat meillä noin puolet viikosta.

Ennen yhteenmuuttoa tapaisimme reilun vuoden ja noin puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa tapasin lapset ensikertaa. Fiksuja lapsia onneksi.

Mekin väänsimme lapsien kanssa olemisesta usein koska itsekin olen hillitty ja vetäytyvät,en erityisesti mutsityyppiä. Juttelen ja kuuntelen ja autan kysyttäessä. Lähden mukaan ulos sillointällöin mutta en varsinaisesti leiki lasten kanssa.

Mutta meillä suurin apu on ollut siinä että PUHUTAAN, PUHUTAAN JA PUHUTAAN. Ja ymmärrämme että parisuhteemme on kaiken ydin, jos ei suhdetta = ei perhettä. Ja lapsilla on jo äiti, minä olen isän avovaimo ja minua puhutellaan nimellä. Riitojen taustalla oli paljon miehen huonoa omaatuntoa lapsia kohtaan ydinperheen rikkoutumisesta, tämä on molempien ymmärrettävä..

Mutta tiukasti yhdessä edelleen ja tulevaisuudessa.

Lähettäjä: Mauja 
Päivämäärä:   24.10.15 12:04:00

Ja siitä vielä että lapset ovat teillä todella vähän, kun vertaa siihen millä tahdilla yleensäkin uusiin ihmisiin tutustutaan ja solmitaan ihmissuhteita. Olet vasta tutustumassa heihin ja he sinuun. Lapsetkin ovat yksilöitä ja täysivertaisia ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Eli tällaisia asioita ei voi kiirehtiä, lapset tunnistavat feikkaamisen kyllä.

Lähettäjä: eijaksa 
Päivämäärä:   24.10.15 15:38:50

Mauja, hienoa että teillä toimii keskusteluyhteys. Yritän löytää sen meillekin.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   24.10.15 16:18:00

Olen samassa tilanteessa itskein, sillä erotuksella että lapset ovat meillä joka toinen viikko 7 vrk putkeen eli PUOLET KOKO VUODESTA. Siinä vasta totuttelemista. Että ole iloinen kun teillä he ovat vaan joka kolmas viikko tai joka kolmas vkl (miten se nyt olikaan). Ne pari päivää kuluu nopeesti verrattuna tähän 7 vuorokauteen.

Itse en lapsia halua, välillä ärsyttää nämäkin mukulat ja heidän äitinsä. Ja todellakin täällä totellaan kumpaakin aikuista, sekä minua että miestä!!! Ottaen huomioon että asunnossa on minunkin tavaroita ja huonekaluja, kaksi lemmikkiäni jne.

Lapsiviikot kuluu tosi hitaasti, odotan aina loppuviikkoa että tulisi sunnuntai ja tämä talo hiljenee ihan kokonaan. Lapsettomat viikot menee tosi nopeesti, tosin en jaksaisi ilman niitä vapaita.

Mutta ihmettelen nyt että miten joku viitsii valittaa jostakin "joka toisesta viikonlopusta", kokeilkaas tätä viikko ja viikko -systeemiä tai vaikka sitä että lapset olisivat kokonaan miehen luona...