|
Lähettäjä: Kia
Päivämäärä: 24.7.15 01:24:43
Agia harrastavat miehet on pääsääntöisesti oikein mukavia. Jos huipputason kilpailijoista puhutaan, taitaa olla sukupuolijakautuma fifty-fifty. Harrastustasolla on selkeästi enemmän naisia.
Olen itse harrastanut lajia kahdeksantoista vuotta aktiivisesti. En muista tavanneeni yhtää selkeästi tai tiettävästi homoa agilitymiestä. Myöskään pelimiehiä porukoissa ei ole mainittavan paljon, tavallisia liikunnallisia tyyppejä ja miehissä etenkin ehkä keskimääräistä harrastajaa kilpailuhenkisempiä yksilöitä. Jos mies tulee agilityn akkaporukoissa hyvin toimeen, viihtyy ja on seura-aktiivi, niin ei se ainakaan mikään luonnevikainen ole vaan sosiaalisesti lahjakas.
Oletko saanut agilitytietämyksesi jostain 90-luvun pikkukakkosen jaksosta vai mistä? Kannattaisi päivittää näkemystä. Lajin parissa on 13 000 rekisteröityä harrastajaa ja paljon muita, joilla ei lisenssiä ole. Joka seudulle on kohonnut hulppeita sisäurheilupaikkoja joita aktiiviset seurat rakennuttavat ja alalla on kymmeniä täyspäiväisiä valmentaja-yrittäjiäkin. Seuratasollakin pidetään fysiikkaharjoitteita, huolletaan koiria asiallisesti ja suunnitellaan kilpailukaudet ja lepokaudet. Mistään sohvaperuna-turren höpöhöpö-juoksutuksesta ei ole pesrutasonkaan harrastajilla kyse vaan treeneissä hiki lentää vaikka hauskaakin on.
Lajin koukuttavuus on kannaltasi valitettava fakta, eikä sitä vastaan kannata taistella, vaan mennä rohkeasti mukaan. Ihana laji, jota voi harrastaa koko perhe yhdessä ja erikseen :)
ps. oma puolisoni on myös alkanut harrastaa lajia toissa talvena, katseltuaan touhua vuosia vierestä. Varmaan siihen vaikutti se, että molemmat lapsetkin nykyään jo sitä harrastavat. Asiantuntemusta on siipalle kepo-vuosilta kertynyt eikä se meno hullummalta näytä. Ei vaikuta vielä pamahtaneen homoksi, mut tarttee ehkä testata tälläkin viikolla, mistäs sen tietää. Nyt vasta kuulin tästä vaarasta :D :D :D
|