Lähettäjä: puoliso 
Päivämäärä:   23.11.14 13:42:57

Olemme seurustelleet mieheni kanssa pari vuotta, ja päätyneet viimeisen puolen vuoden aikana monenlaisiin ongelmiin. Nyt asiat ovat kärjistyneet niin pahasti että asoita on ollut pakko alkaa kunnolla käsitellä puhumalla ja olemmekin nyt saanet solmuja auottua ja puhuminen ja kommunikointi on alkanut luonnistua ja olemme lähentyneet ongelmien myötä valtavasti. Ylipääsemättömäksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut miehen huono itsetunto. Tämän myötä miehen pinna on lyhentynyt täysin olemattomaksi, jos jokin ei suju heti niin luovuttaa saman tien, suuttuu ja nakkaa hanskat tiskiin. Tuntuu ettei hän enää osaa, eikä viitsi yrittää mitään - kun ei kuitenkaan osaa. Ehkä voimakkaasti lisääntynyt alkoholin käyttökin voi vaikuttaa tähän? Ongelma näkyy melkein kaikkialla, enkä itse tiedä miten minun tulisi käyttäytyä tilanteissa kun mies alkaa kiukkuilla ja luovuttaa. Keskustelimme pitkään hänen lapsuudestaan, ja selkeästi huonon itsetunto kantautuu sieltä. Olisiko sennuilla vinkkejä miten lähteä tukemaan miestä jotta sen itsetunnon saisi takaisin oikeille raiteille?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.14 13:48:42

Se alko pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.14 13:50:01

Päälääkäri.

Lähettäjä: heliumpallo 
Päivämäärä:   23.11.14 13:57:47

Mietin asiaa omalta kannaltani, koska olen usein epävarma itsestäni, pelkään etten osaa jotain/en ole hyvä jossain, joten en sitten teekään mitään. Itselläni epävarmuus kai lähteekin siitä ajatuksesta, että pitäisi olla hyvä kaikessa, pitäisi osata kaikkea. Pelkään epäonnistumista.

Mikä siihen sitten auttaisi? Se, että tuntee olonsa hyväksytyksi. Se, että joku joskus vähän "pakottaisikin" tekemään uusia juttuja ja kokeilemaan uusia asioita. Esim. seinäkiipeily on yksi asia, jota haluaisin kokeilla mutta en viitsi/uskalla. Toivon, että mieheni joku kerta yllättäisi minut ja ilmoittaisi - ei siis kysyisi tai ehdottaisi - että nyt mennään seinäkiipeilemään. :D Se on usein helpoin tapa saada minut kokeilemaan uusia asioita. Ehkä voisit kokeilla miehesi kanssa jotain vastaavaa?

Ja kun miehellä sitten meneekin pinna ja meinaa luovuttaa niin saatko häntä jotenkin rauhoitettua? Jos sitten ikään kuin menet miehen avuksi ja jatkatte hommaa yhdessä?

Lähettäjä: toimi 
Päivämäärä:   23.11.14 14:12:55

Mulla on eräs hyvä ystävä, jolla on myös hyvin heikko itsetunto. Välillä tuntuu, ettei arvosta itseään pätkän vertaa eikä viitsi tai uskalla kokeilla mitään uutta, kun pelkää jotenkin epäonnistuvansa tai nolaavansa itsensä. Mikään suostuttelu ym ei auta, kun on aika lailla heti päättänyt olla tulematta jonnekin. En tiedä miten tuossa voisi tukea ja rohkaista lisää, kun tavalliset vakuuttelut ei auta.. :/

Lähettäjä: puoliso 
Päivämäärä:   23.11.14 15:09:59

Kiitos neuvoista, erityisesti heliumpallo :) Alkoholin vähentämisestä on neuvoteltu ja sovittu, josko sekin auttaisi asiaan. Kyselin että voisiko ajatella puhuvansa tästä ongelmasta lääkärin kanssa, mutta sanoi että yrittäisi mieluummin puhua siitä minulle kuin vieraalle ihmiselle. Niistä lapsuusajan asioista puhuttiin, mutta tiedä nyt sitten mitä kaikkea pitäisi käsitellä kun en mikään terapeutti ole.

Mieheni vaikuttaa vähän samankaltaiselta kuin sinä, heliumpallo. Hyvin harvoin järjestää itselleen tai meille mitään tekemistä tai toimintaa, ja kun minä järjestän jotain kylpyläreissua tai muuta niin mies on pakotettava mukaan tai muuten jää kotiin. Jälkeenpäin kuitenkin sitten kertoo miten kivaa ja mukavaa siellä oli. Itse olen juurikin tätä miettinyt, kun tuntuu pahalta ja raskaalta pakottaa toista aina johonkin, mutta ehkä siitä voisi pidemmässä juoksussa olla sitten apuakin?

Joskus miehen pinnan palaessa johonkin asiaan olen itsekin mukana, ja olen sitten vain yrittänyt jatkaa tekemistä yksinäni ja joskus mies on palannut jatkamaan, joskus luovuttaa tyystin eli ihan tapauskohtaista että miten menee. Aina yritän kannustaa ja jotenkin keventää tunnelmaa, kun kyse ei kuitenkaan mistään vakavista asioista ole, mutta monestikin on aika vaikeaa tietää miten olisi parasta itse käyttäytyä tai mitä sanoa ettei ärsytä vain lisää..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.14 15:45:57

Ei kuulosta huonolta itsetunnolta, vaan stressiltä. Onko töissä ongelmaa, parisuhteessa muita ongelmia?

Liika vaativuus luo lisää stressiä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.11.14 16:00:55

En tiedä muista, mutta mulla ei ainakaan mikään lässytys tai vakuuttelut auta. Muhun toimii paremminkin jotenkin sellainen "kylmä" suhtautuminen. Siis että sanoo vaan vaikka että nyt suus kiinni. Tai että vaan käskee tekemään jotain ja yrittämään kovempaa ja lopettamaan kitinän. Kun kukaan ei sitä mun kitinää ja itsesyytöksiä halua kuunnella, niin lopulta en halua itsekään kuunnella ja meen eteenpäin.

Ehkä vähän riskaabeli keino noin yleensä mutta mulla toimii. Siinä on myös se pointti, että onko minulla itsellänikään oikeutta haukkua esim. ystäväni parasta ystävää (minua) hänen kuultensa? Ei oikeastaan. Ja näin ystäväni sanoi minulle ja omalla karulla tavallaan valaisi minulle myös sitä kuinka tärkeä olen ystävälleni, niin tärkeä, ettei hän halua kuulla minusta p'askapuheita keneltäkään.

Lähettäjä: puoliso 
Päivämäärä:   23.11.14 17:41:32

... : Stressi on myös iso osatekijä. Töissä on todella pidetty ja arvostettu työntekijä, mutta ei itse tykkää työstään ollenkaan ja vaikka onkin saamassa ylennystä niin yrittää etsiä muun alan hommia. Ja parisuhteessahan meillä nyt on ollut monenmoista ongelmaa. Sekoiltu on molemmat tahoillamme ja yhdessäkin, luottamuksen rakentaminenkin on kesken. Kuitenkin kaikkien ongelmien jälkeen tuntuu että tästä nyt voitaisiin vahvempana jatkaa eteenpäin kun molemmat sitä haluaa. Mikäs siihen stressiin sitten auttaisi?

Lähettäjä: puoliso 
Päivämäärä:   23.11.14 17:43:48

- voisi olla että tuotakin myös voisi kokeilla, oikeastaan kiinnostaisi heliumpallon mielipide tästä kun vaikutat luonteeltasi vähän samanlaiselta kuin mieheni? Kaikki on tietenkin yksilökohtaista..

Lähettäjä: heliumpallo 
Päivämäärä:   23.11.14 18:31:42

Miehesi on ehkä vielä jonkin verran haastavampi tapaus kuin minä, jos kylpyläreissutkin tuntuvat vaativilta. Voisiko hänellä olla jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden pelko?

Tuo -:n mainitsema "kylmyys" saattaa hyvinkin toimia, joihinkin ihmisiin. Omalla kohdalla se ei ehkä toimisi, luulen että oman epävarmuuden hetkellä toisen kylmä suhtautuminen vaan pahentaisi tilannetta. Pikemminkin ehkä auttaisi, että toinen halaisi ja sanoisi, että ihan sama, vaikka epäonnistuisin, kunhan vaan yritän. Ettei tarvitsekaan olla hyvä.

Tilanne tosin saattaa helpottaa jo ihan silläkin, että saatte luottamuksen suhteessanne kuntoon.

Tärkeää on kuitenkin saada niitä onnistumisen kokemuksia. Välillä niin, että menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta ei kuitenkaan aina. On hyvä viettää myös niitä hetkiä, että tehdään kivoja, omaan mukavuusalueeseen kuuluvia asioita.

Lähettäjä: Afrodite 
Päivämäärä:   23.11.14 18:49:11

Minulla myös ongelmia itsetunnon kanssa, tämä keskustelu herätti paljon ajatuksia! Kaikki alkoi jo lapsena, tavallaan koulussa jo iskostettiin päähän, että olen tyhmä, ruma ja uusavuton... Kotona ei vaadittu, eikä kannustettu mihinkään. Muilla ystävillä oli harrastuksia ym johon vanhemmat kannustivat ja he kokivat onnistumisia. Itse elin alkoholisoituneen äitini kanssa kahdestaan.. Koskaan ei ollu harrastuksia, joihin olisi viety tai edes kannustettu. Tallilla tein lapsena töitä, että saisi tunteja joskus. Sinnekkin piti aina keksiä kyydit ym. Koulussa minulta ei opettajat kyselleet vastauksia ja oletinkin tavallaan "ettei minun tarvinnut osata", koska aina samat menestyvät ihmiset vastasivat ja osallistuivat kaikkeen. Nyt olen sellaisessa työpaikassa, jossa täytyy olla tarkka ja osata hommansa.. Pomoni kysyi minua itse töihin ja vakuutti, että opin kyllä ja vaikutan hommaan sopivalta.. Nyt minulla on kamala stressi työstäni, koska enhän minä mitään osaa ja asiat saa selittää usein moneen kertaan. Tämä pomoni patistaa minua uusiin juttuihin ja luottaa minun osaamiseeni, olen huomannut olevani usein jopa vihainen hänelle tästä. Minulla on vahvasti takaraivossa ajatus, että minua ei tarkoitettu menestymään, eikä ottamaan vastuuta mistään isosta.. Ja kun tätä vastuuta nyt tulee, niin tekisi mieli aina huutaa virheen tullessa, että enkö minä ole sanonut, että olen tyhmä enkä osaa. Hyvin paljon samoja piirteitä yhdistin itseeni noista ylemmistä!! En tiedä mikä tässä auttaisi... Nyt yritän pärjätä tuolla töissä, mutta olen kokoajan niin stressaantunut, että varmaan otan loparit taas jossain vaiheessa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.14 19:22:08

Milla alalla miehesi on?
Joskus kannattaa heti töistä tullessa antaa se 15 minuuttia pelkkää hiljaisuutta, ei mitään puhetta. Ja sitten kun on verenpaine tasaantunut, alkaa puhumaan päivän tapahtumista.

Suosittelen lääkärissä käyntiä, joskus määräävät stressiin sykettä hillitseviä lääkkeitä jolloin olo ei ole koko ajan kuin takaa ajetulla jäniksellä- tunne elämän puolta voidaan sitten muulloin kuin keskellä viikkoa jutella. Koska ne asiat seuraavat mukana töihinkin jos niitä illalla kotona käydään läpi.

Onko teillä mitään harrastuksia? Käykää yhdessä lenkillä ja keittäkään teetä lenkin jälkeen. :) sekin rentouttaa seuraavaa päivää vasten.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.14 19:30:00

Ja sinun kannattaa jäsennellä ongelmat selkeästi esim.

Parisuhteessa olevat ongelmat:
Seksi, läheisyys,

Luottamus on paha stressin aikana, jos ei ole luottoa toiseen se pahentaa omaa oloa todella paljon. Joten luottamus ensimmäiseksi kuntoon.

Missä tilanteissa teillä ei ole luottamus kohdillaan? Onko ollut suhteen ulkopuolisia sekoiluja?

Lähettäjä: W 
Päivämäärä:   23.11.14 20:52:40

Viinakset pois.

Viivan kalsean lähestymistavan kannattaja :) Kylmä suhtautuminen ei tarkoita sitä käytännössä vaan mielestäni enemmän siltä kantilta ettei paapota 'emmäpysty' ajatusta enempää vaan sivuutetaan se 'äläviitti olla höhlä'. Niinkuin epävarman, pomppivan hevosen kanssa.

Lähettäjä: puoliso 
Päivämäärä:   23.11.14 21:56:58

Wau, paljon neuvoja, kiitos että jaksatte auttaa :)!

...: Mies on seurustelumme alusta lähtien työskennellyt päivätyössä pakkaamossa, jossa on lyhyessä ajassa saanut mielestäni paljon lisää vastuuta koska on hoitanut työnsä todella hyvin ja ylennys olisi siis taas tulossa. Hänestä näkee sen ettei työ ole sopivaa, koska arkena on aivan eri ihminen kuin viikonloppuna jolloin rentoutuu usein vähän. Sanoo että alkoholi auttaa siihen rentoutumiseen, ja siksi siitäkin meinasi välillä tulla jo ongelma.

Itse taas olen hyvinkin miesvaltaisella alalla vuorotyössä, teen pitkää päivää ja siten olen paljon vähemmän kotona kuin mieheni. Tämäkin vaatii paljon luottamusta, koska työni puolesta minulla on paljon kaverimiehiä joiden kanssa olen työaikana jatkuvasti tekemisissä. Lisäksi olen yrittänyt vähitellen siirtää vastuuta asumisasioistamme miehelle, mutta häntä se tuntuu ahdistavan. Talo on siis minun ostamani, ja mies muutti luokseni kun seurustelu muuttui vakavaksi.

Pettämistä on aiemmin tapahtunut molemmin puolin ja vaikuttaisi siltä että niistä oltaisiin pikkuhiljaa pääsemässä yli, mutta eihän se luottamus välttämättä koskaan palaudu ennalleen. Miehen on vaikeampi luottaa minuun, kuin toisinpäin.

heliumpallo: On mahdollista että miehellä on jonkin verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta siinä asiassa olen aika samanlainen itsekin kuin hän. Monesti kyllä tuntuu että häntä ei yhtä paljon ahdista vieraat ihmiset kuin minua, mutta voin olla väärässäkin. Ehkä tästä olisi hyvä keskustella hänen kanssaan.

En tiedä voisiko minun onnistuminen ja menestyminen elämässäni myös jollain tavalla lisätä hänen stressiään. Olen itsekin "lähtenyt liikenteeseen" huonolla itsetunnolla ja törmännyt moniin epäonnistumisiin elämässäni, mutta niiden kautta saanut lisää ponnetta ja näyttämisentarvetta, vahvistunut ihmisenä ja voisin sanoa että olen omasta mielestäni nykyisin hyvinkin menestynyt siihen verrattuna mitä joskus olin. Varmasti kukaan ala-asteen luokkatovereistani ei uskoisi minua samaksi ihmiseksi enää. Mies taas pitää suhdettaan minuun jonkinlaisena suurena saavutuksena, ja ongelmat suhteessamme ovat taas heikentäneet hänen itsetuntoaan pahasti.

Yhteisiä harrastuksia meillä ei varsinaisesti ole. Olen yrittänyt saada miestä mukaan omiini, kerran sain sen hevosen selkäänkin roudattua mutta ei ole innostunut mistään minun puuhistani. Olen sitten itse alkanut osallistua vähän miehen autoharrastukseen, jotta olisi edes jotain yhteistä tekemistä. Monesti yhteinen aikamme kuitenkin kuluu erityisesti rentoutumiseen että ollaan vain yhdessä, saunotaan ja katsotaan televisiota..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.14 22:37:09

2 vuotta yhdessä ja petetään ristiin ja rastiin?! Mikä ihmeen suhde tuo on?

Mies siis asuu sinun omistamassa talossa? Muutitteko kenties liian pian yhteen?

"Lisäksi olen yrittänyt vähitellen siirtää vastuuta asumisasioistamme miehelle, mutta häntä se tuntuu ahdistavan. Talo on siis minun ostamani, ja mies muutti luokseni kun seurustelu muuttui vakavaksi."

Mitä vastuuta? Mistä? Onko talo omakotitalo? Pihatöitä?

Ei ihme että miestä stressaa, vastuuta lisää töissä ja kotona, miksi miehen pitää hoitaa ostamaasi taloa?

"Mies taas pitää suhdettaan minuun jonkinlaisena suurena saavutuksena, ja ongelmat suhteessamme ovat taas heikentäneet hänen itsetuntoaan pahasti."

Kas, pettämisellä on sellainen vaikutus.. ja miehen suurin saavutus on saada nainen joka pettää? Minkä ikäisiä te olette? 25?

Lähettäjä: puoliso 
Päivämäärä:   23.11.14 22:44:11

Talo on tosiaan omakotitalo ja koska mies on tänne luokseni muuttanut niin mielestäni hänenkin kuuluu osallistua polttopuiden tekoon, pihatöihin, uunien lämmitykseen ja muihinkin kotitöihin jottei kaikki ole yksin minun harteillani. Ei hänen mikään pakko olisi täällä asua.

Lähinnä nyt toivoisin neuvoja itsetunnon ja luottamuksen kehittämiseen, en niinkään haukkuja siitä missä ollaan tehty virheitä koska ne asiat on jo kyllä tiedossa.

Lähettäjä: glg 
Päivämäärä:   27.10.26 17:09:25

Nostan.

Lähettäjä: Almera 
Päivämäärä:   27.10.26 17:35:01

Olis kiva kuulla miten nyt menee? Onko pinna pidentynyt miehellä olennaisesti?