Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   10.8.13 18:04:47

Onko sennuilla kokemuksia kesäisestä ilon aiheesta, kivistä koiran anturassa? Omassa rodussa (whippet) kovin yleistä imuroida pieniä kiviä anturoihin, ja niiden poistaminen on arkipäivää.

Tänään kaivelin yhden anturan sitkeän ontumisen, ja pullautin reiästä kaksi melkoista kiveä ulos. Reikä pitäisi saada muutaman päivän ajan suojattua, ja tossut hiertää. Nyt paketoin sitten tassun parin päivän ajan.

Toisella koirallani toimii hyvin hansaplastin laastariteippi, sitä suoraan anturaan palanen ja kuluu itsekseen pois parissa päivässä, suojaa kiven jättämää koloa siis juuri sen ajan että ehtii mennä umpeen.

Toiselle koiralle kyseinen teippi on huono idea, ei pysy kunnolla ja liima imuroi sitten anturaan lisää kiviä.

Kysymys kuuluukin, onko sennuilla kokemusta hyvästä tavasta anturoiden suojaamiseen? Jokin teippi joka varmasti pysyy, ja kuluu pikkuhiljaa pois, jättämättä liimaa?

Olen kuullut että esimerkiksi huskyilla hoidetaan anturavammoja teipaten, ja varmaan joillain muillakin roduilla ongelmia anturoiden kanssa on. Anturan suojauskertomuksia ja vinkkejä siis kaivataan.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   10.8.13 19:32:39

Laitetaanpas uppia jos osuisi jollekin silmään...

Lähettäjä: korulause 
Päivämäärä:   10.8.13 19:35:36

ai siis pihalta menee kiviä ihan anturan sisään? anteeksi tyhmä kysymykseni, mutta en oo ikinä törmänny moiseen ongelmaan ja koiria on ollu elämässä paljon, hämmentää =D aina oppii näköjään uutta

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   10.8.13 20:07:56

Hahhah :D Aina voi oppia uutta ;) Joo ihan tavallista ja whippeteille ja greylle tyypillistä. Varpaiden anturat on ne herkimmät, etenkin etujalkojen varpaissa. Asfalttilenkeillä noita enimmäkseen saa aikaiseksi, lyhyilläkin pätkillä eikä tarvitse edes olla kuuma ilma. Menee kyllä hiekkateillä tai ihan maastossakin. Pienen pienet terävät kivet siis uppoavat anturaan, usein aukosta voi sitten mennä sinne useampikin. Niitä ei edes välttämättä huomaa kuin vasta sitten kun ovat kulkeutuneet syvemmälle. Neulalla nuo sitten kaivellaan sieltä ulos. Paikalle jää reikä, kolo johon voi mennä uusi kivi ennenkuin haava paranee. Siihen siis tarvitsisin sitä teippiä. Osaavathan käyttävät anturahaavoihin ihan pikaliimaakin, itse en uskalla.

Lähettäjä: korulause 
Päivämäärä:   10.8.13 20:14:02

jahas, ompas erikoista =D kiitoksia tästä topasta! vaikka miusta ei apua ollut, mutta siusta oli miulle, en tosiaan oo kuullutkaan tämmösestä! =D pitää painaa muistiin tämä asia, ties vaikka joskus joutuu moisen ongelman eteen. miun on kyllä nyt pakko mennä varuiks tutkimaan koirien anturat... =D

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   10.8.13 20:20:44

Anturakivet bongaa helpoiten heti lenkin jälkeen. Siitä kielii pienenpienet tummat pisteet anturassa, jos ei ihan ole kivikin hieman näkymässä siinä kiiltäen. Niistä tummista pisteistä on tullut hieman verta tai läpinäkyvää kudosnestettä. Varmaan suurimmalla osalla koirista ei moista huolta edes ole, vaan anturoista kaivetaan sitten ihan rehellisesti lasia... Myös muuten ruusunpiikit voivat upota sinne kipeästi.

Ei varmaan täällä moni olekaan törmännyt, oikeastaan ajattelinkin jos vaikka jollain on lähinnä haavojen tai kulumien vuoksi kokemusta teippaamisesta, esim valjakkoihmisillä voi ollakin.

Lähettäjä: yyyy 
Päivämäärä:   10.8.13 20:30:32

Tuli tästä topasta mieleen että omallakin koiralla oli kerran kivi anturassa, sitä ei vain silloin heti tajunnut, kun ei semmoista mahdollisuutta tullut mielenkään. Aluksi huomasi vain, että koira ontuu hieman, mutta tassuista en mitään syytä sille löytänyt niinkuin ei muutkaan jotka tassuja katsoi. ajattelin silloin että varmaan on vain jalan vähän venäyttänyt. ontuminen sitten loppui ja meni kuukauden tai reilunkin ilman mitään oireita kunnes alkoi taas ontumaan jolloin vasta näin anturassa jäljen josta kivi oli alkanut itsestään työntytö ulos päin, siellä reijässä se sitten kiilteli kudosnesteen kera tosin aika syvällä vieläkin. silloin sain se sitten onneksi räpellettyä ulos anturasta. En kylläkään muista millä reijän sillon peitin...

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   10.8.13 23:00:25

Joo noi mystiset ontumat voi muuten hyvinkin olla just kivi anturassa. Se on voinut olla siellä vaikka kuinka kauan ja siihen reagoidaanki ehkä vasta kun se on kulkeutunut tarpeeks ärsyttävään paikkaan. Osa näkyy röntgenissä, osa ei. Mut se on kyllä ihan hyvä muistaa just jos epäillään mystistä, ehkä lihasperäistä ontumaa joka esiintyy vaan joskus ja häviää ja tulee uudestaan. Voi olla tosiaan anturakivi.

Lähettäjä: rahkis 
Päivämäärä:   10.8.13 23:08:27

En minäkään ole tällaisesta ennen kuullutkaan, mutta oman koirani antura halkesi viime keväänä. Siinä ei pysynyt mikään side tai tossu, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi haavan huolellinen puhdistus monta kertaa päivässä ja lisäksi laitoin halkeamaan Vetramil-voidetta (puhdistaa ja nopeuttaa paranemista). Lenkit olivat toki lyhkäisiä niin kauan että haava umpeutui.
En tiedä, oliko tästä apua mutta kerroin kuitenkin :)

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   11.8.13 00:24:49

Mission: Yksi tutun käyttämä teknikkaa on laittaa anturaa vasten haavataitos ja teipata se sitten paikoilleen haavateipillä. Tulee vähän isompi paketti kyllä.

Tuossa kuvia aiheesta: http://teamkenzongos.blogspot.fi/2012/06/hypafix-tassuteippaus.html

Lähettäjä: Jei 
Päivämäärä:   11.8.13 01:26:34

Mielenkiintoista. Kiinnitetäänkö tuohon jalostuksessa huomiota? Ts onko kyseessä jonkinlainen anturoiden heikkous kyseisillä roduilla?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.8.13 01:32:14

No mulla on wipukoita enkä ole koskaan kuullutkaan tälläisesta ongelmasta :D Kuitenkin ihan aktiivisia harrastuskoiria, joiden kanssa liikutaan paljon vaihtelevissa maaastoissa...

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   11.8.13 02:14:33

No eipä tuo silti harvinaista ole. Kannattaa vilkaista tuota kahden tähden linkittämää blogia jossa kerrotaan enemmänkin. Eikä tosiaan ole ihan ainoa lähde josta kulee "kivitassuista"

Juu jalostuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota anturakiviin. Vinoihin viiksikarvoihin ja vääränvärisiin ripsiin myös. (Just kidding)

Taitaa vaivata eniten kuitenkin kaupunkilaiskoiria, jotka eivät asfaltitta pysty elämäänsä elämään. Vaikka meilläkin pyritään pois asfaltilta niin paljon kuin mahdollista, ei viitseliäisyys kuitenkaan riitä siihen etteikö asfalttilenkkejä välillä tulisi. Asfalttiakin joutuu tallustamaan ennenkuin pääsee lähimaastoihin, ja autolla ei aivan joka ikinen päivä viitsi ajella paremman perässä, eikä ainakaan montaa kertaa päivässä...

Paketointi tsekattu, itseasiassa väännän tohon nyt huomenna vähän erilaisen paketin mutta vastaisuuden varalle ajattelin tilata jenkkilästä tämmöisiä:
http://www.puppylovepawpads.com/

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   11.8.13 09:12:03

Joo, tuo kiviongelma ei tosiaan ole mitenkän hirveän harvinaista ja olen kuullut sitä tapahtuvan myös muille roduille. Oma whippet ei ole toistaiseksi imuroinut anturoihinsa mitään ylimääräistä (paitsi kerran tuhri tassunsa pihkaan/muuhun tahmaan ja sen jälkeen käveli hiekkatiellä --> olipa aika perkeleellistä nyhtää sitä kivitahmakerrosta tassusta jälkeenpäin) mutta sen emä on muutaman kerran saanut kiven anturaansa. Ei ainakaan tuo ominaisuus siis ole meille periytynyt. Ja tuon emänkin kohdalla kivet anturassa eivät ole mikään yleinen ongelma, vaan max. 1 kivi/vuosi.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   11.8.13 09:31:08

Ehkä kuitenkin kannattaisi miettiä, voisiko jalostusvalinnoilla vähentää ongelmaa? Nimim. itsekin koiria kaupungissa pitänyt ja asvaltilla kulkenut (rotuvalikoimassa terrieri, lapinkoira, spk) eikä ikinä ole noin käynyt.

Veljeni harrastamassa rodussa esiintyy tassu/anturaongelmia, ja ihan on perinnölliseksi vaivaksi myönnetty.

Lähettäjä: Vanhako 
Päivämäärä:   11.8.13 11:04:32

Minulla on ollut koiria yli 50 vuotta, mut nyt sain ensimmäistä kertaa tietää tällaisestakin ongelmasta. En suosittele kasvattajille tuon ongelman vähättelemistä: heikko anturan laatu on varmasti perinnöllistä ja vinttikoiralle suorastaan invalidisoivaa.

Lähettäjä: L-B 
Päivämäärä:   11.8.13 15:17:38

Meillä yhdellä pikku terrierillä tassu ongelma.
Nyt ollaan suosiolla käytetty tossuja ja tassut pysynyt hyvänä.
Hetken kesti koissun tottua tossuihin, mutta nyt viipottaa tyytyväisenä :)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   11.8.13 15:26:25

Täytyy muistaa että tuollainen voi olla muistakin syistä johtuvaa kuin perinnöllisistä. Suurimmaksi osaksi muutenkin kaupunkilaiskoirien ongelma, saattaa olla että vinttikoiraa ei ole jalostettu asfaltille. Jos siitä muiden ominaisuuksien lisäksi pitäisi vielä jalostaa kaupunkikävelykoira niin voi olla että jalostukseen alkaa tulla jo vähän turhan paljon kriteerejä. En ole kasvattaja joten en silti väitä etteikö tällaista vaikkapa joku ottaisikin huomioon.

Kuumemmissa maissa muuten kyseistä ongelmaa esiintyy laajemminkin, siis muillakin roduilla, kuuma asfaltti ja kuumentuneet tassut, erittäin helppo nakki viheliäisille pikkukiville...

Lähettäjä: Jalostaja 
Päivämäärä:   11.8.13 15:56:22

Selittely ja vähättely ovat jalostuksen pahimpia kompastuskiviä.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   11.8.13 16:11:00

Joo edelleenkin ite en ole mikään kasvattaja, ja yhä uskon että asialla on muitakin tekijöitä kuin pelkästään jalostus.

Uskon sitäpaitsi että monella ei edes ole hajuakaan että omienkin koirien tassuihin saattaa joskus upota kivensiru. Kaikilla ei välttämättä ole tarve niitä kaivella pois ellei koira suoranaisesti onnu.

Lähettäjä: hep 
Päivämäärä:   11.8.13 16:52:54

Ei todellakaan ole vain vinttikoirien ongelma tämä. Mutta ehkä vinttikoiraihmiset ovat vain hereillä ja tiedostavat asian ja puhuvat siitä, monille muille ei tule mieleenkään että koiran ontumisen syy voisi olla kivensiru tassussa.

Pikaisella laskutoimituksella mulle tulee mieleen tuttavapiiristä seitsemän tapausta, joissa koiran ontumisen on aiheuttanut anturassa oleva kivi. Kaikilla koirilla ontuminen on alkanut yhtäkkiä, mennyt levolla ohi, mutta aina vaiva on palannut takaisin. Koira saattaa nurmikolla/pehmeällä hiekkatiellä liikkua täysin ongelmitta mutta kovalla alustalla yhtäkkiä ontuu taas. Koirien kanssa on rampattu eläinlääkäreillä ties missä lonkkakuvissa sun muissa, fyssareilla, hierojilla... Eikä ole tullut mieleenkään katsoa koiran tassuja. Sitten yhdellä näistä havaittiin kivi kun kuvattiin koko jalka vikaa etsittäessä. Antura auki, kivi pois ja tadaa, koira oli täysin kunnossa taas. Nyt kun tieto tämänkin vaivan mahdollisuudesta on levinnyt omiin harrastuspiireihin niin omistajat osaavat heti ontumisen ilmaannuttua syynätä tassut läpi.

Kuinkahan monella suomalaisella koiralla tälläkin hetkellä tutkitaan sitkeän ontumisen syytä ja vaivan aiheuttaja on pikkuinen kivensiru...

Niin joo, yksikään mun tietämistä tapauksista ei ole vinttikoira. Sekaan mahtuu niin pieniä kuin isompiakin paimenia, alkukantaisia rotuja, noutajia jne.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   19.8.13 00:25:52

Tähän vanhaan vielä lainaus:

"Jan Räihä kertoi, että whippetillä (ja greyllä) anturapinta on pieni verrattuna esim. noutajaan. Noutajan antura "leviää" askeltaessa kuin hanska, mutta whippetin antura on pieni ja tiivis osuessa maahan. Jos whippetin laittaa seisomaan lasipöydälle ja menee itse sen alle tarkastelemaan lasiin osuvaa anturapintaa, se on sangen pieni.
Koiran painosta 60-70% on etujaloilla, mikä osaltaan selittää asiaa. Lisäksi nivelillä on erilainen jousto; noutajan nivelet joustavat ihan eri tavalla kuin esim. whippetin. Whippetillä on lisäksi sangen jämäkät varpaat, ne ovat osittain jopa "kulmautuneet" eri tavalla kuin muilla koiraroduilla. Ja kun antura ei astuttaessa leviä kuin hanska maahan, pinta-ala pysyy pienenä astuttaessa."
http://teamkenzongos.blogspot.fi/2012/01/kivi-anturassa-viimeisimmat-selvitykset.html

Vähän menee tosiaan nyt vaikeaksi jalostaa yhtäkkiä whippetin ja greyn anturat tuosta vaan paremmiksi kestämään asfalttia, pitäisi vissiin risteyttää noutajien kanssa niitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.8.13 00:27:27

En jaksanu lukee koko ketjua... mutta ei kyllä ole kellään koiristani anturaan sisään kivet uponneet. eikä muutenkaan jalkojen mukana kulkeneet varsinaisemmin.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   19.8.13 00:33:20

Olipa antoisaa...

Lähettäjä: Nanna 
Päivämäärä:   19.8.13 13:04:54

Mulla basulla meni viime talvena kävyn sellainen pieni kuoripalanen anturan sisään. Onneksi sain kaivettua kokonaisena pois. Suojauksena käytin haavataitosta ja sellaista venyvää ihoteippiä? En nyt muista millä nimellä se oikeasti kulkee. Sillä kuitenkin pysyi hyvin. Lisäsuojana laitoin sidoksen päälle sukan, jonka kiinnitin myös teipillä. Basu kun oli kova repimään sidosta.