Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 16:41:59

Jonkin aikaa sitten koirani menehtyi äkillisesti, ja olin jo ajatellut aikaisemmin etten enää ota uutta koiraa tämän jälkeen. Nyt kuitenkin pimeys ja pitkät illat kotona ahdistavat, kun vieressä on aina ollut seuraa pitämässä koira. On vähän liian hiljaista kotona ja huomaan jo selailevani kotia etsiviä koiria ja pentueita.

Pitäisikö yrittää jonkun aikaa elellä ilman, jos siihen tottuisi? Olen koko elämäni elänyt koiran ja muiden lemmikkien kanssa, ilman koiraa olen ollut 3kk kun tätä edeltävä koirani kuoli. Tällä hetkellä vielä vanha kissa, mutta tämä on aika itsekseen viihtyvä.

Toisaalta tämä nykyinen oli jotenkin erityinen, että vähän tuntuu ettei nyt uusi koira tähän suruun auta mutta niin, se suruun auttoi kun viimeksikin uuden pennun sai. Sitten mietin sitäkin, että mikähän on oma identiteettini ilman koiraa? Olen myös koittanut miettiä positiivisia asioita koirattomuudesta, vapaus mennä ja tulla sekä siitä, että jos ei huvita niin ulos ei tarvitse lähteä.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   8.11.26 17:02:10

Miksi ajattelit, että et ota uutta koiraa enää?

Mites vanhempi kotia etsivä koira?

Lähettäjä: Miksi et ottaisi ? 
Päivämäärä:   8.11.26 17:34:59

Saamenkielessä on sana ihmiselle, jolla ei ole koiraa. Sitä en tiedä, tarkoittaako se yleisesti koiratonta tai koiransa menettänyttä, mutta ilmeisesti merkitys on jotenkin negatiivinen. Ehkä sinullakin on pikkuisen saamelainen identiteetti. Miksi et sitten ottaisi uutta koiraa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 17:40:59

Ota uusi koira.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 17:41:35

Koska ajattelin, jos nauttisin vaihteeksi vapaammasta elämästä.

Aikuinen kotia etsivä koira voisi olla myös vaihtoehto, minulla on ollut erilaisia koiria vuosien aikana.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   8.11.26 17:43:49

Mutta tuntuuko tuo koiraton elämä sulle nyt "vapaalta"?

Mulla siis aina ollut myös eläimiä, mä en tiedä mitä se nyt sitten ees tarkoittaa mistä ihmiset puhuu, että "voi olla vapaasti". Kai se jotain sit jollekin on. Mutta nykyään on nää pethotel systeemit ja muut niin hoitajatkin löytyy viidessä minuutissa jos joskus tarvitsee.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 17:58:11

Hmm// No ei ainakaan tällä hetkellä tunnu yhtään ”vapaalta”, mutta eihän tässä ole vielä kulunut kovin paljon aikaa. Oikeastaan taidan kaivata juuri sitä, että oli aina kaveri lähdössä ulos ja lenkille, vaikka se välillä tuntuikin raskaalta. Nyt tuntuu oudolta edes lähteä ulos ilman koiraa.

Lähettäjä: Rella 
Päivämäärä:   8.11.26 18:00:45

Mä otin ensimmäisen koiran 18 vuotiaana. Oon päättänyt ettei mun tarvitse olla enää ikinä ilman. Koirat on perheenjäseniä ja elämäntapa. Ne on läsnä silloin jos muut ei ole.

Kerran jouduin odottamaan pentua 3kk. Koti oli niin tyhjä että otin töistä sapattivapaata ja lilluin aasiassa 8 viikkoa. Sen jälkeen totesin että koirat on enemmän mun juttu kun sapattivapaat.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   8.11.26 18:02:00

Ö tää kuulostaa nyt vähän siltä, että sä kuulut niihin ihmisiin joilla kuuluu olla koira. Jossain on koira, joka tarvitsee kodin just sinun luota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 18:43:29

Kaikessa on puolensa. Töissä käyminen on ikävää mutta saa rahaa. Lenkkeily on vaivalloista mutta saa hyvää kuntoa. Lapset vasta hankalia ovatkin mutta on niistä silti iso ilo. Lemmikki on samanlainen asia. Vastuuta mutta vastapainoksi joka päivään iloa.

Omakin elämä olisi paljon helpompaa, yksinkertaisempaa ja halvempaa ilman lemmikkejä mutta en osaa kuvitella että tämä ilo poistuisi pysyvästi elämästä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.11.26 19:13:03

"Koska ajattelin, jos nauttisin vaihteeksi vapaammasta elämästä."

Kun mietit koirallisena sitä vapautta, niin millaisia asioita ajattelit tekeväsi? Miltä ajattelit elämän näyttävän?

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   8.11.26 19:33:27

Kaikessa on puolensa. Töissä käyminen on ikävää, mutta siitä saa rahaa (sellainen ihminen, joka siis käy töissä). Lenkkeily on tavallaan vaivalloista, koska olet tottunut siihen, että mukanasi kulkee nelijalkainen kaveri, silti siitä saisi hyvää kuntoa. Onhan se nelijalkainen kaveri ollut elämässäsi (joillakin siis) ihan pennusta siihen aikuisikään (puhun nyt tyyliin 7v - 10v ja sen yli) ja tuonut elämääsi sitä iloa. Kun on yllättäen menettänyt sen niin ihanan nelijalkaisen, tuntuu kuin elämä olisi pysähtynyt, varsinkin jos elää yksin (ei ole lapsia taikka puolisoa).

Itselläni oli taannoin kaksi nelijalkaista (koiraa) ja elelin yksin sekä parisuhteessa. 9v sitten menetin äkillisesti nuorimmaisen koirani, koiran ollessa vain 7v 9kk ikäinen. Onneksi elämässäni on ollut puoliso (14v ajan), joka on ollut tukena ja turvana ja jakanut kaiken kanssani, niin on ollut helpompaa käsitellä nuorimmaisen koirani poismenoa. Eleltiin 4v yhden koiran kanssa, kunnes tuli vaikea päätös ja päästää tämä vanhempi koirani sateenkaarensillan toiselle puolelle 13v 7kk iässä. Rahaa näihin on palanut ja paljon. Nyt vanhimman koiran poismenosta tulee viikon päästä kuluneeksi 5v. Ajatus ennen tätä oli, etten varmasti osaa olla ilman koiraa / koiria, mutta niin se vain aika on mennyt siivellä ilman koiraa / koiria viikon päästä sen 5v. Toisaalta on ollut helpompaa, kun ei ole ollut koiria, mutta kyllä sitäkin kaipaa. Nyt ollut mietinnässä, että laittaisko tuota koiran, jos toisenkin tässä 2 - 4 vuoden kuluessa. No aika näyttää.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 19:34:51

Matkustelu esimerkiksi, varasin kuukauden reissun ensivuoden kesäkuulle. Nyt mietin, että jos hommaan tässä välissä pennun tai aikuisen koiran niin tuntisin varmaan syyllisyyttä siitä että olisin noin pitkään reissussa. Minulla olisi kyllä hyvä hoitopaikka, jonne voisin noinkin pitkäksi aikaa koiran viedä huoletta.

Sitten mietin, etten halua enää kokea koiran menetystä. Kaipaan ihan hirveästi edellistä koiraa ja itkeskelen kesken päivän. Tämä edellinenkin lähti vielä suht nuorena yhtäkkiä, vaikka luulin että meillä olisi vielä ainakin 5 vuotta aikaa. Toisaalta oli tuohon asti täysin terve ja ehkä ihan hyvä että lähti noin, eikä jonkin pitkäaikaissairaiden kanssa. Sellainen vaiva ettei oikeastaan mitään olisi voinut tehdä toisin. Entä mitäs jos hankin nyt koiran ja se vaikka kuolee nuorena? Tälläsiä ajatuksia päässäni pyöritän.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.26 20:15:57

Edesmennyt koirani oli sielunkumppanini ja elämäni koira. Olin ajatellut etten ota hetkeen ainakaan toista mutta ilman koiraa oli ihan hirveää. Pentu tuli melko nopeasti enkä ole katunut, rakas ja tärkeä siitä on tullut omalla tavallaan ja jatkossa pyrin siihen ettei koskaan enää tarvitse olla hetkeäkään ilman koiraa, on ihan kamalaa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   8.11.26 22:00:37

Voisitko tehdä jo nyt jonkin pikku reissun ja nauttia siitä vapaudesta, mistä olet haaveillut? Tai etsiä naapurustosta jonkin lainakoiran lenkkikaveriksi?

Ehkä en vielä suruaikana tekisi hätiköityjä päätöksiä, jos kerran olet koiratonta elämää miettinyt. Koita malttaa olla hetki ilman ja jos vielä myöhemmin tuntuu siltä, että elämästä puuttuu koira, niin helppo sitten hommata.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 22:50:06

Illat ja yöt on jotenkin kaikkein pahimpia. Päivisin voi olla menossa, mutta sitten kun tulee kotiin ja rauhottuu, niin se tyhjyys iskee ihan eri tavalla. Vaikka telkkari on päällä, niin silti tuntuu jotenkin ihan hirveen hiljaselta., ja edelleen sitä jotenkin automaattisesti ajattelee, että se makaa tossa vieressä, mut sit tajuaa, ettei se kaveri olekaan enää siinä.

Kyllähän joku pieni reissu vois helpottaa tätä kun ei tarvitsis olla kotona, mutta koittaa se arki aina reissun jälkeen jokatapauksessa. Pieniin reissuihin on kuitenkin helppo saada myös hoitopaikka, jos olisi koira.

Olen jo niin lähellä laittamassa viestiä kasvattajalle. :D mutta ehkä olis fiksua malttaa odottaa tän pahimman surun ohi.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   8.11.26 23:29:34

"Aikuinen kotia etsivä koira voisi olla myös vaihtoehto, minulla on ollut erilaisia koiria vuosien aikana."

Ota rescue, vaikka jo Suomessa kotihoidossa oleva jos ulkomailta adoptointi hirvittää.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 23:38:53

Olenkin jo selaillut kulkurit.fi jo Suomessa kotihoidossa olevia. Ehkä voisin sieltä ensimmäisenä kysellä.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   8.11.26 23:57:43

Itse en koskaan ota aikuista koiraa, enkä rescuekoiria.
Kaikki viisi edellistä koiraa, ovat olleet Suomesta.
Ensimmäinen kasvattajalta.
Toinen erään tutun tutun tutulta.
Kolmas kasvattajalta jolla ei kennelnimeä.
Neljäs eräältä pariskunnalta.
Viides kasvattajalta kennelnimellä.
Ensimmäinen tuli 7vkon ikäisenä.
Toinen tuli 6kk ikäisenä.
Kolmas tuli 4kk ikäisenä.
Neljäs tuli 6kk ikäisenä.
Viides tuli 8vkon ikäisenä.
Ja ei, kukaan ei kysynyt näitä, eikä tee näillä tiedoilla mitään, mutta kunhan nyt vain kirjoitin.
Tulen ottamaan seuraavan koiran, jos toisenkin ihan kasvattajalta joko ei kennelnimeltä taikka kennelnimellä.
Ja toisaalta kyllä koirankin kanssa pystyy reissaamaan.
Me reissattiin paljon päiväreissuja tehden, kun oli kaksi koiraa.
Kun oli yksi koira reissattiin myöskin niitä päiväreissuja todella paljon.
Yövyttiin mökeillä ja "majoituspaikassa" sekä asuntovaunussa, jonka ostimme aviomieheni kanssa viikkoa ennen juhannusta 2019.
Onhan siinä puolensa kun on koira, jos toinenkin sekä puolensa kun ei ole koiria.