Lähettäjä: Can 
Päivämäärä:   7.11.26 20:20:06

Myyn kotiin jäänyttä omaa kasvattiani isohkosta rodusta ja olimme jo sopineet erään miehen kanssa kunhan hän vielä juttelee vaimon kanssa. Nyt ilmoitti että juu haluavat koiran ja tässä kerkesi ottamaan yhteyttä toinen joka tuntui vielä paremmalta kodilta.

A: Ensimmäinen yhteydenottaja n 60vuotias pariskunta jolla ollut metsästysrotuisia aiemmin. Omakotitalo rauhallisella alueella ja isohko piha. Etsivät lenkki ja seurakaveria nyt.

B: Iso maatila jossa vanhemmat ja teini-ikäinen tyttö jolta kuollut vuoden sisällä sairauteen edellinen koira hyvin saman tyyppinen ja kokoinen kuin tämä. Motivoituneet ja ottaneet paljon selvää juuri tällaisista roduista. Pääsisi hieman syrjäytyneen nuoren parhaaksi kaveriksi.

Ekat etsii enemmän tapausta kuin tietyn rotuista ja jälkimmäiset haluaa juuri tällaisen rodun. Mulla nyt vähän kääntyy jälkimmäiseen mieli mutta mietin hieman meneekö enemmän taustat tunteisiin tässä. Joten mitä mieltä te olette? Olen ekalla ns luvannut koiran joten olisihan se epäkohteliasta perua mutta jos se on koiran parhaaksi niin...

Tähän mennessä meiltä on lähtenyt pentuja ei ns omia perheenjäseniä niin on hieman eroa.

Lähettäjä: Wyyti 
Päivämäärä:   7.11.26 20:28:06

En usko, että kumpikaan koti olisi huono ollenkaan.

Tunnetila edellä, tuo teini tarttisi kaverin, MUTTA! Teini kasvaa aikuiseksi muutamassa vuodessa, kuka koirasta sitten huolehtii? Tulee opiskelut sun muut jääkö koira vanhemmille? Ovatko he yhtä halukkaita ottamaan koiraa ja huolehtimaan siitä, kun teini muuttaa vaikka opiskelukämppään, johon ei voi koiraa ottaa, saati sopisiko koira sinne?
Koira elää kuitenkin oletettavasti aika kauan, pitkän tähtäimen suunnitelmilla pitää mennä. Toki 60veet on kymmenen vuoden päästä 70vee, eikä välttämättä enää kovin liikkuvassa kunnossa.
Vaikea valinta, mutta kyllä mä menisin ensimmäisillä, kun heille kerran koira jo luvattu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.11.26 20:29:02

Ensimmäisessä kodissa ei siis ole mitään vikaa? En peruisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.11.26 20:35:59

"Toki 60veet on kymmenen vuoden päästä 70vee, eikä välttämättä enää kovin liikkuvassa kunnossa"

10 vuoden päästä koirakin on ainakin 10-v. Tuskin jättirotuisena nuoreen koiraan verrannollinen.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   7.11.26 21:12:54

Mielestäni olisi törkeää perua ensimmäiset kaupat, ellei ostajissa ole suorastaan vikaa, kuten ei ilmeisesti ollut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.11.26 21:28:59

Myisin ensimmäiselle, jos sinne jo koira luvattu. Mieti omalle kohdalle, jos sinä olisit ehtinyt jo innostua uudesta seuralaisesta ja sitten kasvattaja peruisikin sen.

Eiköhän sille nuorelle löydy koirakaveri myös jostain muualta. Joku, jota ei ole vielä kukaan varannut.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.11.26 21:32:32

Samaa mieltä kuin muut, jos olitte jo miehen kanssa käytännössä sopineet kaupoista niin ei niitä enää mennä perumaan. Tiedä vaikka olisivat sen verran tarkkoja että yrittäisivät viedä asiaa oikeuteen.

Lähettäjä: Livia 
Päivämäärä:   7.11.26 22:53:46

Minusta taas eläimen myynti on sellaista että etsitään parasta kotia sille eläimelle niin todellakin peruisin jos parempi tulisi. Se kumpi noista on parempi on sitten asia erikseen...

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   7.11.26 23:16:19

Myisin porukka A:lle, kuuskymppiset ulkoilevat aikuisen kuulostavat koiralle huomattavasti stabiilimmilta omistajilta kuin kipuileva teini. Nuoren ihmisen mielenkiinnon kohteet muuttuu, todennäköisesti tulee seurustelusuhteita, opiskelua, kotoa muuttamista yms. Näissä elämänmuutoksissa koira tuskin on prioriteettilistan ykkösenä ja voi jossain kohtaa osoittautua jopa rasitteeksi kun rajoittaa elämää. Jo tasaisempaa, taloudellisesti ehkä turvatumpaa elämää viettävälle pariskunnalle koira olisi todennäköisesti hyvinkin tärkeässä asemassa, jos ei lapseen verrattava niin perheenjäsen kuitenkin. Eli en peruisi kauppoja kun on noin hyvän kuulloinen koti tarjolla.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   7.11.26 23:42:17

Livia: Ei ole eläimen myynti mitenkään niin erilaista muista ihmisten välisistä sopimuksesta, että olisi ok vain perua jo sovittu asia! Jos ensimmäinen perhe on sopimaton koiran omistajaksi, sitä ei olisi pitänyt valita alunperinkään. Kauhulla odotan, jos joskus tulee vielä tämän nykyisen lisäksi tai tilalle tilanne, että haluan koiran, kun kasvattajat ovat niin sekopäisiä. Menet katsomaan pentuja ja jalassa on vääränväriset sukat, niin se on deal breaker.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   8.11.26 01:15:03

Jos oli jo sovittu ja kodissa ei vikaa niin olisi tosi rumaa alkaa perumaan ilman hyvää syytä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 04:23:30

Törkeä olet jos perut. Ja a koti kuulostaa muutenkin paremmalta.

Lähettäjä: Vv 
Päivämäärä:   8.11.26 06:57:40

A ensimmäiselle myisin

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 07:05:14

A on paremman kuuloinen koti.

En todellakaan peruisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.11.26 07:40:33

Kannattaa huomioida, että peruminen ei välttämättä ole vain epäkohteliasta, vaan myös laki voi olla miehen puolella, jos nyt alat jo sovittuja kauppoja perumaan. Itse en alkaisi sen kanssa leikkimään, koska sovittelukin voi tulla kalliiksi. Lisäksi on ehkä hyvä pitää hyvät välit ihmisiin noin ylipäätään eikä tuuliviirinä perua kauppoja. Pentueita tulee lisää ja jos tietynlaisen koiran haluaa, joskus on oltava kärsivällinen.

Jos B:n perheellä on ollut koira aikaisemminkin, en olisi niin huolissani siitä, että teini kyllästyy koiraan. Todennäköisesti vanhemmat ovat hankkineet edellisenkin koiran teinin ollessa aika nuori, joten heilläkin täytyisi olla koirakokemusta ja voi olla, että koira jää heille maatilalle sitten, kun/jos teini lähtee opiskelemaan. Eli jos meinaat seuraavasta mahdollisesta pentueesta heille koiraa myydä, niin varmistaisin, että vanhemmat ovat sitoutuneita koiraan. Jos teini lähtee opiskelemaan ja koira on jo tottunut elämänsä asumaan maalla, voi olla joskus jopa mahdotonta opettaa sitä kaupunkikoiraksi.

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   8.11.26 08:08:54

Eka koti kuulostaa paremmalta

Lähettäjä: Can 
Päivämäärä:   8.11.26 09:00:00

...: Etsivät nimenomaan aikuista koiraa eivät pentua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 09:08:07

”Kannattaa huomioida, että peruminen ei välttämättä ole vain epäkohteliasta, vaan myös laki voi olla miehen puolella, jos nyt alat jo sovittuja kauppoja perumaan.”

Tätä olin tulossa sanomaan itsekin. Myös suullinen sopimus on sitova, vaikka toki vaikeampi näyttää toteen. Jos olette sopineet jotain tekstiviesteillä tai sähköpostitse, niin ne ovat jo vahvempaa näyttöä.

Jos vanhemmassa pariskunnassa ei ole mitään vikaa, niin heille myisin. Ja jos jokin asia heissä häiritsisikin, niin kannattaa tarkkaan miettiä mitä on jo tullut luvanneeksi.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   8.11.26 09:25:20

Noilla tiedoilla valitsisin A:n. Vakaa kuusikymppinen, kokemusta omaava pariskunta kuin mahdollisesti epävakaan teinin tunteenpurkauksien kohteeksi joutuminen.

Lähettäjä: Tämä 
Päivämäärä:   8.11.26 09:32:15

Mielestäni olisi törkeää perua ensimmäiset kaupat, ellei ostajissa ole suorastaan vikaa, kuten ei ilmeisesti ollut.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   8.11.26 09:36:35

En. Olet luvannut pennun ensimmäisille eikä heissä ole mitään vikaa. Olisi törkeää perua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 16:39:47

Juu: Mikä pentu? Kyseessä oli aikuinen koira..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.26 10:41:45

Ensimmäinen koti ehdottomasti parempi. Toiselle en myisi missään tapauksessa täällä mainituilla perusteilla.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   9.11.26 10:45:28

Koska ensimmäisessä vaihtoehdossa ei ole mitään vikaa ja suullinen sopimus on myös pätevä, en peruisi. Vanhempi ulkoileva pariskunta on hyvä koti koiralle.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.11.26 10:46:28

No olen kerran sortunut tuollaiseen vastaavaan nyyhkytarinaan syrjäytyneestä nuoresta... ketään aikuistahan ei kuitenkaan koiranhoito kiinnostanut ja syrjäytynyt nuori osoitti syrjäytymisen syynsä purkamalla kaikki ongelmansa koiraan ja siinä oli aika paljon ko koiralle kestettävää. Ei ikinä enää !!

En kyllä uskaltaisi edes ensimmäisiä kauppoja perua, kuten mainittua niin ostaja saa lupauksen jälkeen siitä kyllä halutessaan jutun tehtyä.

Lähettäjä: Nimi 
Päivämäärä:   9.11.26 11:03:47

En myisi mitään eläintä mihinkään näkemättä ensin livenä. Mutta pelkällä tällä pohjalla vaihtoehto A.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.11.26 11:10:44

Olet ensin jo luvannut koiraa A:lle, joka varmasti on turvallinen ja kokenut koti koiralle.
Kerro yksikin hyvä syy miksi B jossa epästabiili teini olisi parempi paikka koiralle?

Lähettäjä: ckdu 
Päivämäärä:   9.11.26 11:22:41

"Pääsisi hieman syrjäytyneen nuoren parhaaksi kaveriksi."

Koira päättää kyllä ihan itse kenen kaveriksi se alkaa. Voi olla, ettei sitä kiinnosta tuon nuoren olemassaolo yhtään ja liimautuu perheen toiseen vanhempaan niin ettei lähde irti edes sorkkaraudalla. Eli ei se nuoren koiraksi pääseminen ole välttämättä yhtään sen parempi vaihtoehto. Mistä sitä tietää, vaikka nuori masentuisi kunnolla jos koira ei liimannukaan häneen ja haluavat palauttaa sen koiran sitten, kun nuorelle tulikin siitä vain paha mieli.

Eli kannattaa tehdä valinta kodin suhteen ihan muiden asioiden perusteella.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.11.26 11:56:04

Tässä taas yksi syy, miksi suomalaiselta "kasvattajalta" ei kannata koiraa ottaa.

Jos et joudu kasvattajan kanssa naimisiin, niin sovitut asiat voi perua vaikka väärän sohvan värin vuoksi.

Meille on kolme viimeisintä koiraa haettu Saksasta.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   9.11.26 12:12:35

Et tietenkään peru. Itse myisin paljon mieluummin ensimmäisille kuin syrjäytyneenä nuoren kaveriksi. Voi toki olla ihan ok tuo nuori tai sitten ei. Pitäisi tuntea paremmin, mutta olet luvannut koiran pariskunnalle. Olisi törkeää perua.

Tähti, ei me kaikki suomalaiset kasvattajat olla idiootteja.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   9.11.26 12:19:12

Et peru. Moni muu onkin perustellut jo hyvin.

Lisäksi sanoisin, että vaikka syrjäytyneen nuoren kaveriksi päätyminen olisikin kaunis ajatus, ei todellisuus aina ole yhtä lumoava. Teinit ovat muutenkin ailahtelevaisia, mutta syrjäytyneellä tai sitä kohti menevällä on vielä lisänä mielenterveysongelmia. Sanon tämän ihan kokemuksesta. Eläin voi auttaa tai olla hirvittävä taakka, joskus molempia samaan aikaan. Siinä sysätään suuri vastuu koiran harteille asiassa, josta se ei tajua yhtään mitään.

Mitä jos koira ei autakaan tilannetta? Miten vanhemmat suhtautuvat siihen silloin? Nyt kuulostaa siltä, että koirasta toivotaan ihmepelastajaa masentuneelle nuorelle.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.11.26 12:43:47

"Nyt kuulostaa siltä, että koirasta toivotaan ihmepelastajaa masentuneelle nuorelle."

No niinpä ! Pahimmillaan oman tekemisen ja ajan korvaajaa. Ja se on paljon painetta koiralle, pahimmillaan jää kaikilta hoitamatta jos nuori ei jaksa ja vanhemmat pettyvät kun koira ei paikannutkaan heitä.