Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.11.26 18:45:58

Meillä ensimmäinen koiranpentu 9vko ja ollaan ihan pulassa puremisen kanssa. Olen lukenut nettiä hurjasti ja yritetään aina antaa tilalle sallittua järsittävää, mutta pentu silti roikkuu lahkeissa aikuisilla ja lapsilla ja puree varpaita. Joskus jopa pentu laitettu rauhoittumaan portin taakse. Vähän pelottaa mitä kaikkea voidaankaan tehdä väärin. Pentukurssille varmasti mennään, mutta pitää ilmeisesti odotella rokotuksiin asti.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   7.11.26 18:47:27

Miten olis EI!!??
Ei emokaan anna purra!

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   7.11.26 18:48:36

Ja mitkään portit ei auta. Ei pentu ymmärrä miksi se eristetään laumasta/perheestä. Noin saatte vain lisää ongelmia!

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.11.26 18:53:35

Joo siis tottakai kielletään kovasti ja yritetty tosiaan ohjata muihin puuhiin. Luin että joskus liika villi voi olla siitä ettei pentu osaa rauhoittua ja kauhean kieltoshown sijaan ollaan muutaman kerran siirretty pentu aidan taakse, jolloin tilanne on rauennut.
Mutta kuten sanottu, hyvinkin voidaan tehdä virheitä.

Lähettäjä: HBO 
Päivämäärä:   7.11.26 19:14:29

Niin puree täälläkin, 12 viikkonen jo. Oon huomannut, että yliväsyneenä menee aivan mahdottomaksi, jolloin laitan aitaukseen rauhoittumaan. Muutoin yritän korvata oman käden/jalan lelulla/puruluulla. Saahan sitä kieltää, huutaa, läpsiä tai tukistaa, sillä opettaa siitä vain äkäisen.
Toinen keino on, että poistun itse tilasta portin taakse, kun menee liian villiksi pureminen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.11.26 19:19:54

Huutamista ja kieltämistä ollaan kyllä tehty, fyysisyyteen ei juuri olla ryhdytty muuten kun hampaita irrottelemalla

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.11.26 19:31:19

Pennut kyllä puree kipeesti, mutta onneksi se vaihe kestää vain vähän aikaa. Meidän viimeisin pentu jätti aikuiset nopeammin rauhaan kun pysähtyi heti paikoilleen eikä pentu saanut mitään huomiota. Ei hyvää eikä huonoa. Tytär kulki sisällä kaksi viikkoa kumisaappaat jalassa, heh. Puki ne kotiin tullessa eteisessä. Sekään pureminen ei saanut enää mitään reaktiota aikaan eikä siis ollut kivaa.
Joskus illalla kun meni yliväsyneeksi nostettiin aitaukseen rauhoittumaan. Aitaus ei ollut paha kun portti oli muuten auki ja kävi siellä nukkumassa välillä omassa pedissä. Mutta kaikille ei toimi samat keinot.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.11.26 19:33:18

Tuo olis hyvä keino varmasti heittäytyä tylsäksi mutta vaatisi nimenomaan ehkä kumisaappaat. Sattuu niin helkkaristi se varpaiden pureminen. :D

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   7.11.26 19:33:48

Sitä se pentuarki usein on.. eikä sopivasti portin taa laittamisessa ole vikaa. Varsinkin se yliväsynyt krinapureminen kannattaa oppia tunnistamaan ja silloin ainakin laittaa ennemmin unille !
Lukekaa myös rauhoittumisen opettelusta, ei pelkästä itse puremisesta. Tärkeä taito ja usein tärkeämpi kuin se jatkuva leikkiminen eli aktivoiminen ! Ja paljon sallittua purtavaa, kongeja jne.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   7.11.26 19:34:07

Pureminen on positiivinen asia, pennussa on ytyä. Se loppuu kyllä ajan kanssa. Laita kumisaappaat jalkaan. Oma koira pentuna vähät välitti kiljaisuista ja komentelusta, innostui vain siitä ja puri kahta kauheammin. Kiltti siitä kuitenkin tuli ja erinomainen harrastuskoira

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.11.26 19:35:45

Huutaminen ja kieltäminen ei auta mitään. Se pentu ei tiedä mitä ei tarkoittaa. Joten sitä on ihan turha sille hokea. Pureminen helpottuu itsellään ajan kanssa, moni luulee että se oma konsti toimii mutta todellisuudessa se isoin vaikuttava tekijä siellä taustalla on ihan vain aika.

Nykyinen junnu oli aika villikkopentu. Aina kun aloitti puremisen, minä joko jähmetyin patsaaksi tai lähdin eleettömästi pois, siirsin siis itseni sinne portin tai oven toiselle puolen. Huomiota sai taas kun oli rauhoittunut. Ja mullahan oli mm. sohva aidattu niin, että sohva oli minun turvapaikkani pennulta :D

Pentukurssille voi yleensä mennä jo ennen rokotuksia :) tai jos tuntuu siltä että on jo kovasti pulassa, niin kouluttajan voi pyytää myös yksityiskäynnille teidän luo käymään. Kallista ehkä, mutta usein jo yksi kerta voi riittää siihen että saatte kiinni siitä mikä tapa sopii juuri sille teidän koiralle parhaiten, joten ei se loppupeleissä ole iso hinta siitä että seuraavat 15v on koiran kanssa mukavaa. https://www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat/ tuolta löytyy kouluttajia.

Ja normaalia pentua ei kovin helpolla saa pilattua, vaikka ei kaikkea oikeaoppisesti tekisikään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.11.26 19:49:43

"Huutamista ja kieltämistä ollaan kyllä tehty"

Hakekaa ammattiapua.

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   7.11.26 19:52:46

Rutiinit ja riittävästi luvallista puuhaa. Se että pentu tietää mitä siltä odotetaan ja mikä on luvallista auttaa jo paljon. Puremalla pentu hakee huomiota, haastaa leikkiin ja opettelee miltä maailma tuntuu suulla. Jos ihmisen puremisen sijaan sille tarjotaan lelulla leikkiä, pyydetään temppu tai esim. Istumaan niin pian sillä on jo muita keinoja em. Tarpeisiin.

Väsynyt pentu on myös onnellinen pentu. Väsyneenä harvemmin jaksaa pitkään pööpöillä. Ulos metsään jossa on paljon luvallista hammashommaa. Muita koiria leikkimään jotka opettaa samalla miten hampaita saa käyttää jne.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   7.11.26 20:00:00

Pentupuremiseen auttaa kaksi asiaa. Kumpikaan ei ole koulutus. Ne ovat suojautuminen ja aika. Kumisaappaat on hyvä idea. Itse menin viltin alle tai jos oli oikein paha puremisvimma niin vessaan. Se loppuu kyllä itsestään ajan kanssa. Älä käytä aikaa ja energiaa puremisen murehtimiseen, vaan luo suhdetta pentuun. Tutki millä se palkkautuu, mistä tykkää, mitä jännittää. Sosiaalista, mutta ei niin, että viet pennun liian jännittäviin tilanteisiin. Harjoitelkaa kontaktia, se on kaiken myöhemmän perusta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.11.26 20:06:56

Aika auttaa puremiseen tosiaan. Se on pennulle leikkiä vielä. Aitaukseen rauhoittuminen on ihan hyvä idea, ei sitä kannata pitää rangaistuksena. Se opettaa hienosti pentua säätelemään vireyttä ja monesti ne pitävät aitauksessa olosta.

Lähettäjä: [rose] 
Päivämäärä:   7.11.26 20:08:32

Mulla on sama ongelma 4kk ikäisen pennun kans

Mitkään ei auta: ei puruluut, lelut, kongit eikä paikalta poistuminen, ku pentu

Lähettäjä: [rose] 
Päivämäärä:   8.11.26 00:55:09

Lähettäjä: [rose] 
Päivämäärä:   7.11.26 20:08:32

Mulla on sama ongelma 4kk ikäisen pennun kans

Mitkään ei auta: ei puruluut, lelut, kongit eikä paikalta poistuminen, ku pentu

^^^^

Ai, oon näköjään lähettäny tuon viestin joka jäi kesken. Luulin, etten lähettäny

Siis mitkään ei auta: ei puruluut, lelut, kongit eikä paikalta poistuminen, ku pentu tulee perässä.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   8.11.26 00:57:03

Pureminen loppuu itsestään, kun hampaat vaihtuvat siinä 4 kk paikkeilla. Antakaa sen silputa pahvilaatikoita ja pitäkää lähettyvillä aina pahvia, leluja tai puruluita, jotka törkkäätte koiran suuhun käden sijaan. Jalkojen suojaaminen jalkineilla sisälläkin, jos puree varpaita.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   8.11.26 08:17:06

Samaa sanon kuin muutkin, aikaa ja suojautumista. Mitä kovempi taistelutahto pennulla niin sitä hanakammin puree.

Rodullakin on merkitystä. Aikaisemmat laumanvartijanpennut ei kokeillut jalkoihin puremista kuin ehkä kerran pari, sakemanni koitti jalkojen sijaan kättä, mutta tämä 4kk terrieri ei muuta teekkään kun roikkuu lahkeessa. Meillä ei myöskään auta mikään, ei namit ei lelut ei paikalleen pysähtyminen, pentu hyökkää heti jalkoihin kun hiukankaan liikahdat. Nyt on selvästi havaittavissa että pureminen on alkanut vähenemään.

Pantukursseilla usein on aika pieniäkin pentuja, me aloitettiin kurssi samalla viikolla kun pentu täytti 12 viikkoa. Ohjaaja painotti meidän tapauksessa että mitä aikaisemmin tuon luonteisen koiran kanssa niin sen parempi.

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   8.11.26 09:55:53

Pennut tutustuvat kaikkeen uuteen hampaillaan. Vaihe ei kestä niin kauaa, etteikö siitä selviäisi eristämättä pentua muualle.

Tuntuu, että todella harva ekaa koiraa ottava on miettinyt asiaa ihan loppuun asti.. samoin moni luovuttaa heti jo ekojen haasteiden jälkeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 10:13:30

"Tuntuu, että todella harva ekaa koiraa ottava on miettinyt asiaa ihan loppuun asti"

Tälläistä oloa ei kyllä ainakaan aloituksesta tule. Mulla on ollut koiria aina, ja olen vetänyt koulutuksiakin aika paljon, mutta kun 13v pennuttoman ajan jälkeen taloon tuli pentu niin olin kyllä minäkin ihan pulassa sen kanssa :D

Ei sitä tiedä millaista elämä pennun kanssa on jos sitä ei ole kokenut tai jos siitä kokemuksesta on pitkä aika. Vaikka miten lukisi 20 koirakirjaa niin ei sitä silti tiedä miltä se pureminen tuntuu ja miten se ei tunnu loppuvan millään keinolla.

Hetkeksi portin taa pennun laittaminen tai itse eri huoneeseen pakeneminen ei ole mitään eristämistä. Pennun tulee muutenkin oppia olemaan myös itsekseen, siinähän sitä yksinolo-opetusta tulee samalla.

Lähettäjä: Ripaus 
Päivämäärä:   8.11.26 10:14:32

Riittävästi liikuntaa, energian suuntaamista sallittuihin asioihin ja jos kyseessä työ/palveluskoira niin se tarvitsee puremista, taistelua, retuuttamista ja repimistä. Kongit ja puruluut on syömistä, fyysinen kamppailu ja siihen liittyvä suun käyttö on eri asia ja molempien tarpeiden tulee täyttyä tai pentu käyttää suutaan ei-toivotusti. Meillä kyllä ihmisten pureskelu on kyllä kielletty ihan kaikilta koirilta, myös pennuilta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 11:01:52

Niinhän se on kielletty, senpä takia tämän aloituksenkin tein :)

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   8.11.26 11:13:23

Kannattaa lukea Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus, siellä on paljon hyödyllisiä käytännön vinkkejä pentuaikaan ja myös murrosikään. Itse opetin esimerkiksi yksinolon, istumisen ja luopumisen tuon kirjan ohjeiden mukaan. Kirja on hieman vanhentunut siltä osin, että nykyään suositaan enemmän palkkasanalla kouluttamista, mutta mitään väärää et tee, jos tuon kirjan ohjeita seuraat. Palkkasanan käytön oppii sitten pentukurssilla. Toki palkkasanan voi jo hetikin ottaa käyttöön, jos ymmärtää systeemin. Kursseilla suositaan esimerkiksi "jes"-sanaa. Tuire Kaimio puhuu jossakin yhteydessä "hyvä"-sanan käytöstä palkkasanana, mutta nykytietämyksen mukaan se on huono palkkasana, koska sitä käytetään muutenkin arjessa, eikä sitä saisi koskaan sanoa, jos palkkaa ei tulekaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   8.11.26 11:18:19

No jos aloittaja luet topicin läpi, niin hyviä vinkkejä olet saanut. Mitä ajattelet, että kieltäminen auttaa? Mistä pentu voisi tietää, mitä "ei" tai huutaminen tarkoittaa? Jotkut pennut säikähtävät huutamista mikä voi vahingoittaa suhdettanne, toiset innostuvat huomiosta vain enemmän ja purevat kahta kauheammin.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 11:36:31

"Miten olis EI!!??
Ei emokaan anna purra!"

Nämä on aina niin ihanan naiiveja kommentteja, joista huomaa heti, ettei kovin monentyyppisistä koirista/pennuista ole kertynyt kokemusta. :-)

Itse asiassa tasapainoiset aikuiset koirat sietävät pennuilta yllättävän paljon, toki koirien sietokynnys vaihtelee ja pakko sanoa, etteivät kaikki emotkaan ole tasapainoisia.

Mutta niin, miksikö sitten EI?

1. Pennulla on ihan oikea tarve puremisen taustalla ja pelkkä kieltäminen ei poista sitä tarvetta, eikä näin ollen välttämättä toimi ainakaan pidemmän päälle.
2. Jos pennulla yhtään on taistelutahtoa ja sinnikkyyttä ja/tai se ei ole kovin ohjaajapehmeä, kieltäminen ja kaikenlainen huomio (jopa fyysinen kuritus) voi vain lisätä pennun taistelutahtoa.
3. Jos puremisen taustalla on pennun ylikuormittuminen ja -väsymys, kieltäminen ei toimi ja saattaa vain lisätä kierroksia.
4. Pentu ei automaattisesti tiedä, mitä sen pitää tehdä, kun sille sanotaan EI ja puremistilanne on äärimmäisen huono tilanne alkaa opettaa sitä.
5. Pahimmillaan jatkuva kieltäminen tekee omistajasta pennun silmissä vähintäänkin tosi tylsän tyypin ja isoimmillaan se murentaa pennun luottamusta ja suhdetta omistajaan, jos pentu on herkkä ja kieltämiseen alkaa liittyä myös vahvoja tunteita ja reaktioita tai se muuten vain on jatkuvaa.

Meillä on neljästä pennusta ehkä yhdellä kieltäminen auttanut, eikä silläkään silloin jos pureminen johtui ylikuormituksesta ja -väsymyksestä. Yhdellä edes vanhemman nartun komentaminen ei tehonnut, kierrokset vaan nousivat ja taistelutahto lisääntyi.
Mikä sitten auttoi? Lopulta ennen kaikkea aika, itsehillinnän oppiminen, hampaiden vaihtuminen. Myös ennakointi ja olosuhteet toivat pientä helpotusta: paljon sallittua pureskeltavaa, sopivasti toimintaa ja uusia asioita, mutta vastapainoksi tosi paljon lepoa ja rauhoittumista. Varsinkin iltavilleissä ja siinä ylikuormitus-väsymys-räyhkässä se pennun tilan rajaaminen tai itsensä rajaaminen pennulta on monesti fiksuinta. Joskus se pennun iltavillipureminen on siis samaa, kuin ihmistaaperon huutoitkupotku-meritähtenä lattialla -raivarit. Johtuu ylikuormituksesta, väsymyksestä ja siitä, ettei se lapsi tai pentu kykene vielä säätelemään ja hillitsemään tunteitaan muullakaan tavalla.
Toki pentu puree myös siksi, että ikeniä kutittaa, siksi, että sille on luontaista käyttää niitä ja tutustua siten maailmaan, siksi, että sille on luontaista leikkiä hampailla ja harjoitella niiden käyttämistä.

Mutta se vaihee menee kyllä normaalisti ohi, vaikkei siihen aktiivisesti puuttuisi esim. kieltämällä. Yleensä hampaiden vaihtuminen viimeistään auttaa, joskus se, kun pentu oppii säätelemään paremmin toimintaansa.

Lähettäjä: W 
Päivämäärä:   8.11.26 12:11:23

Pureminen ei kaikilla kyllä itsestään lopu ajan kanssa. Kaverin 4 vuotias jättirotuinen koira edelleen puree kun innostuu (esim. Tervehtiessä) voin sanoa että on aika kaukana leikki tuosta.

En ota kantaa miten pentua tulee kouluttaa mutta sitä että ajan kanssa pureminen unohtuu niin ei kannata jäädä odottamaan.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 12:23:30

"Pureminen ei kaikilla kyllä itsestään lopu ajan kanssa. Kaverin 4 vuotias jättirotuinen koira edelleen puree kun innostuu (esim. Tervehtiessä) voin sanoa että on aika kaukana leikki tuosta.

En ota kantaa miten pentua tulee kouluttaa mutta sitä että ajan kanssa pureminen unohtuu niin ei kannata jäädä odottamaan."

Sanoinkin, että normaalisti.

Pentupureminen loppuu normaalisti ihan vaan ajan myötä, mutta on toki muutakin puremista, jota voi joskus ilmetä jo pennulla. Onkin tietysti hyvä yrittää erottaa tuo ns. normaali pentupureminen ja muu pureminen toisistaan, koska niihin saatetaan tarvita vähän erilaisia keinoja.

Jos puremista esiintyy lähinnä kiihdyttävissä tilanteissa, silloin erityisen tärkeää on harjoitella rauhoittumista sekä kiihtymyksen suuntaamista järkevämpiin asioihin ja tekemiseen. Osa koirista tarvitsee tässä paljon enemmän harjoittelua kun toiset.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 13:14:08

Joo siis tottakai tämä ketju on luettu läpi ja vinkeistä otettu korvan taakse. Saahan niitä toki lisääkin tulla, tottakai.

Ei ole Meillä kyse mistään muusta puremisesta kun tästä ns pentuouremisesta, eikä esim ole resursseihin tms käsittelyyn liittyvää.

Mutta siis ei:n sanominen on väärin, tätä en ollut aiemmin tiennyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.26 13:28:01

"Mutta siis ei:n sanominen on väärin, tätä en ollut aiemmin tiennyt."

Ei se väärin sinänsä ole, mutta kannattaa pysähtyä miettimään mitä ei tarkoittaa koiralle (vai tarkoittaako mitään) ja pystyykö koira ottamaan siinä tilanteessa mitään ohjeita vastaan.

Ei täytyy opettaa koiralle siinä missä mikä tahansa muukin käsky. Koira ei ymmärrä sen merkitystä luonnostaan. Ennen kuin ein opettaa, tulisi miettiä, että mitä itse asiassa haluaa koiralle opettaa. Se on nimittäin hyvin abstrakti asia ja käytetään usein monenlaisissa erilaisissa tilanteissa. Vrt. Istu = koira laskee takapuolensa maahan vs. Ei = ei saa purra, ei saa vetää, ei saa ottaa jotain jne.

Mä olen opettanut ein omilleni ajatuksella: "keskeytä mitä ikinä olet tekemässä ja siirrä huomio muhun". Tämän jälkeen seuraa lisäohjeita tai sitten palkitsen ihan vain huomion siirtymisestä muhun.

Mitä taas tulee koiran kykyyn vastaanottaa ohjeita/käskyjä. Ihminenkään ei pysty suuresti kiihtyneessä tilassa tottelemaan ohjeita ainakaan kovin tarkasti, joten koiralta ei kannata odottaa senkään vertaa. Monesti eitä hoetaan siinä vaiheessa, kun peli on jo ns. menetetty: koira riehuu väsymystään, yrittää purkaa ulospäästessään koko päivän ajan kertynyttä energiaa, koira on ihan kierroksilla toisen koiran havaitsemisesta jne. Uudet asiat täytyy opettaa matalammassa viretilassa, samoin rauhoittumisen perusteet. Jos koira on ihan ylikierroksilla, niin paras on vain estää mahdolliset vahingot ja viedä koira helpompaan ympäristöön rauhoittumaan (esim. energiaa pursuava koira juoksemaan, pentu luvallisen purtavan kanssa portin taaksen ja räyhäävä koira nopeasti riittävän kaukaa toisen koiran ohi).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.26 13:40:33

Ein sanomisen sijaan voi miettiä vaikkapa jonkin taidon, mitä haluaa pennulle opettaa ja lähteä vahvistamaan sitä. Tällainen voi olla vaikkapa kuonokosketus, istuminen, maahanmeno. Kun tällaisen riittävän hyvin vahvistaa, se toimii myös kiihdyttävässä tilanteessa (toki se täytyy ensin opettaa, kun pentu on rauhallinen). Näin saa vahvistettua monta asiaa yhdessä tilanteessa.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 15:56:57

"Mutta siis ei:n sanominen on väärin, tätä en ollut aiemmin tiennyt."

No oletko siis kokeillut sitä puremistilanteessa? Toimiko? (Koska siis jos olet kokeillut ja se toimii, tuskin pyydät täällä apuja ja jos taas et ole kokeillut, niin ihmettelen suuresti, koska veikkaisin, että jonkinlainen kieltäminen on yleensä ensimmäisiä asioita/reaktioita, joita ihmiseltä tulee ja jota kokeillaan, jos pentu tekee jotain ei-toivottua.)

Ei se kiellettyä ole, mutta kannattaa
a) varmistaa, että kommunikoi pennun kanssa paljon enemmän muilla tavoilla kuin kieltämällä, jotta et muodostu pennun silmissä tylsäksi tyypiksi, joka vain kieltää kaiken - saati sitten vähän uhkaavaksi ja pelottavaksi, joka hermostuu vähän kaikesta
b) opettaa pennulle ei-sanan merkitys ja etenkin mitä toivoo pennun sen sanan kuultuaan tekevän ennen kuin sitä alkaa hokea siinä vaiheessa kun tilanne on päällä
c) välttää sanan turhaa käyttöä ja hokemista ja sanomista silloin kun pentu ei todennäköisesti reagoi siihen koska jokainen epäonnistunut sanan käyttö opettaa juuri sitä niiden oikeiden asioiden sijaan. Jos siis sanot sanan ilman että toivottua asiaa tapahtuu, opetat koiralle sanalla joko jotain ihan muuta tai sitten sitä, ettei sanaan tarvitse reagoida millään tavalla.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 16:05:50

Nyt ollaan siis napakasti sanottu tuo ristiriitainen ei, tai nimi ja ei tai ei pure ja yritetty ohjata muuhun hommaan ja joskus jopa siis sinne portin taakse rauhoittumaan kaikkein villimmällä hetkellä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 16:08:56

Ja tottakai kehuttu kovasti jos lähtee puuhaamaan muuta tai jos jättänyt liittymättä vaikka lapsen lahkeeseen kun jos ehtinyt ajoissa tarjoamaan muuta puuhaa

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   8.11.26 20:08:01

Tuo kovin innokkaasti kehuminenkin voi olla vähän ristiriitaista. Tässä tulee sen palkkasanan hienous, yksi sana ja makupala merkiksi oikeasta toiminnasta. Jos kovin innokkaasti kehuu kun pentu vaihtaa kiinnostuksen kohdetta niin se palaakin takaisin siihen ei toivottuun kun kerta siitä saa niin voimakkaan huomion. Eli jos tavoite on saada pennun huomio pois ihmisestä niin miksi vetää se kehuilla takaisin ihmiseen.

Koiranpennun kasvatus on ihan simppeliä hommaa, mutta ihmisissä on eroja ja toisilta se tulee luontevammin kun toisille se saattaa tuntua rakettitieteeltä.

Lähettäjä: Tyyne 
Päivämäärä:   8.11.26 20:33:28

6 kk vanhan terrierin omistajana kommentoin. Mitä tekisin toisin, jos voisin palata taksisin viikkoon 9? En antaisi pennun sylissä ollessa järsiä toppatakin hihaa. Se ei sattunut, koska paksu takki, mutta pentu oppi, että toppatakkien hihoja voi järsiä. Koira puree yhä varpaita (eli sisällä tossut jalassa) ja väsyneenä/huomiota hakiesaan näykkii. Tsemppiä! Pennut on kyllä piraijoita .
¨

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 20:45:13

Ei ole tarkoitus tehdä rakettitiedettä itselle eikä koiran tarvitse Meillä muuta oppia kun ihan tavalliseen arkeen sopivat asiat. Ja luulen että siihen ei ole niin väliä onko kehu tai kieltosana just oikea. Tosin voihan siihen oppimiseen sitten mennä pidempi aika ehkä jos satutaan käyttämään väärää sanaa taikka kehumaan väärässä paikassa. Ollaan tykätty kuitenkin kehua jos pentu on lopettanut puremisen ja lähtenyt muihin hommiin. En ole toistaiseksi huomannut että se olisi sitä erityisesti innostanut takaisin puremaan. Mutta kuten sanottu, yritetään tässä oppia koko aika enemmän ja aktiivisesti etsiä tietoa, tämänkin kautta

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 21:37:44

"Ja luulen että siihen ei ole niin väliä onko kehu tai kieltosana just oikea. Tosin voihan siihen oppimiseen sitten mennä pidempi aika ehkä jos satutaan käyttämään väärää sanaa taikka kehumaan väärässä paikassa."

Virheitä tekevät kaikki, mutta onhan koiralle reilumpaa, jos omistaja on johdonmukainen ja tietty käsky tarkoittaa aina samaa asiaa. Ja hyvin helposti pennun opettaa vahingossa ignooraamaan käskyt, jos omistaja käyttää niitä liian huolimattomasti. Ja muistaa myös se, ettei koira ymmärrä ihmisten puhetta ja sanojen merkityksiä ennen kuin niistä tekee sille merkityksellisiä. Koiralle reiluinta on, että esim. "istu" tarkoittaa aina samaa, eikä tänään sitä, että "tee mitä haluat", huomenna "kävele pois" ja seuraavana päivänä sitä, että pylly pitäisi laskea maahan. Ihan sama juttu kieltosanan kanssa.

Koiranhan voi toki opettaa vaikka täysin ilman kieltosanaa pelkillä muita toimintoja tarkoittavilla käskyillä, kuten vaikka "maahan", "paikka", "irti", "petiin" tai "tänne". Jos koira oppii nämä tosi hyvin, senhän voi sen purressa pyytää vaikka maahan tai omaan petiin, jolloin sen on hankala samaan aikaan toteuttaa puremista. Toki ei ole kovin realistista, että pentupuremiseen varsinkaan kuormituksen purkautuessa tämä välttämättä toimisi, luultavasti se pentu ei silloin pysty toimimaan toisin tai kuuntelemaan.

Mutta en itse siis mitenkään ole sitä mieltä, etteikö koiralle kieltosanankin voisi opettaa - se vain kannattaa tehdä järkevästi ja miettien, mitä sen haluaa tarkoittavan ja mitä pennun tulee sen kuullessaan tehdä. Käytän itsekin kieltosanoja koirieni kanssa, joskin nykyään fiksumpana säästeliäästi. (Olen aikanaan syyllistynyt itsekin ei:n hokemiseen, jolloin sanasta tuli koiralle vähän sanahelinää. Tajusin, että käytin sitä liian pian tilanteissa, joissa pentu ei ollut edes kykenevä väsymyksen vuoksi sitä kuuntelemaan.)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 21:51:11

Vähän epäilen että kun perheessä monta ihmistä niin väkisinkin käskyissä saattaa olla hiukan variaatioita. Toki pyritään samankaltaisuuteen, mutta ihmisiä niin eri ikäisiä vaikka ei lapset toki tarkoituksellisesti koiraa kouluta

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.11.26 21:53:17

Moni ei tykkää pennusta lapsiperheessä enkä itsekään vielä tiedä miten kaikki käy, mutta oppii täällä ainakin ihan huomaamatta montaa asiaa. Meteliä, joka kohdan lääppimistä, myös paljon pusuja, paijausta ja leikkikavereita.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.11.26 22:10:51

No tuo lapsiperhearki on pennulle jo itsessään kuormittavaa, joten sekin voi lisätä koiran puremishepuleita. Kannattaa panostaa siihen, että koira saa tosi paljon myös aidosti levätä. Joskus liiat virikkeet ja toiminta aiheuttavat yhtä paljon ongelmia kuin niiden puute.

Ja koska sinulla on lapsia, ymmärrät varmasti, millainen uhmaikäinen taapero on, kun hän väsähtää päivän kuormituksesta. Koiranpentu on yllättävän samanlainen. Auttaako taaperon "melt downissa" yleensä kieltäminen? Väittäisin, että hyvin harvoin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.11.26 00:14:32

Siinä saa kyllä lasten kanssa olla tarkkana että pentu saa nukkua. Itse asiassa siinäkin mielessä tuo aidan taakse rajaaminen ei ole niin hullu ajatus, siellä saa varmuudella olla rauhassa.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   9.11.26 07:38:25

Minusta pentuhäkki on loistava työkalu. Meillä sen kanssa on muutama sääntö:
* häkki on pennun koti ja lepopaikka. Sitä ei koskaan häiritä häkin sisällä, eikä sinne mennä pennun kanssa.
* Päivällä häkin ovi on auki, jotta pentu pääsee milloin vain lepäämään ja nukkumaan
* Sitä myöden häkki toimii myös rauhoittavana elementtinä. Nyt ollaan opettelemassa lepo-sanaa, mikä tarkoittaa kierrosten laskemista.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   9.11.26 10:15:08

"Minusta pentuhäkki on loistava työkalu. Meillä sen kanssa on muutama sääntö:
* häkki on pennun koti ja lepopaikka. Sitä ei koskaan häiritä häkin sisällä, eikä sinne mennä pennun kanssa.
* Päivällä häkin ovi on auki, jotta pentu pääsee milloin vain lepäämään ja nukkumaan
* Sitä myöden häkki toimii myös rauhoittavana elementtinä. Nyt ollaan opettelemassa lepo-sanaa, mikä tarkoittaa kierrosten laskemista."

Hyvä vinkki - ihan erityisesti lapsiperheessä joko iso häkki, pentuaitaus tai aidalla rajattu tila on erittäin hyvä. Pentua tai aikuistakaan koiraa ei saisi koskaan häiritä turhaan sen levätessä ja liian vähäinen lepo ja uni aiheuttaa hyvin paljon ongelmia. Nämä ovat konkreettisia "rajoja", joiden avulla lapsetkin on ehkä helpompi saada oppimaan, että lepäävää koiraa ei häiritä.

Lähettäjä: Ripaus 
Päivämäärä:   9.11.26 10:48:27

Sana "ei" on vihjesana siinä missä kaikki muutkin sanat, se pitää opettaa. 9-viikkoinen ei ihan varmasti osaa vihjesanoja joten sille on ihan turha toistella sitä eitä ja odottaa että se osaa lopettaa tekemisen, rauhoittua ja käydä omalle pedille.

Ei/jätä/anna olla tms on ihan hyvä vihje kun se ehdollistetaan hyvin.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   9.11.26 11:53:51

Myös minä pidin kumisaappaita sisällä ja koirasta tuli erinomaisen mukava aikuinen. Kyllä se pentupureminen siitä loppuu.

Aikuinen pureva koira ei mielestäni liity tähän aiheeseen ollenkaan.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   9.11.26 12:55:09

Onko tuttavapiirissä jotain kivaa aikuista koiraa leikkiseuraksi, tai järjestetäänkö alueen koirakouluilla pentuleikkejä? Pennun olisi hyvä päästä purkamaan energiaa toisten koirien kanssa ja opetella samalla sosiaalisia taitoja. Mutta vaan kivojen koirien kanssa, eli ei mihinkään yleiseen koirapuistoon! Kokemusten täytyy olla hyviä, vaikka toinen osapuoli olisikin aikuinen koira, joka laittaa vähän rajoja pennulle.

Meillä eka koira oli aivan piraija, mutta mä sain suht nopeasti sen lopettamaan itseni jyrsimisen olemalla määrätietoinen. Mies vaan voivotteli ja aijaitteli, ja hänen varpaissaan pentu roikkui paljon pitempään.

Toinen koira onkin sitten tämän ekan pentu, eikä tämä purrut ihmisiä lainkaan, kun emo opetti ja kertoi pennullensa, miten on suotavaa toimia.

Lähettäjä: Eloinenvena 
Päivämäärä:   9.11.26 13:00:05

Nyt 6 vuotias ensimmäinen koira ja muistan kyllä painajaismaisena pentuajan. Laihduin kerranki ja nukuin hyvin kun olin ihan puhki aina ja onnellinen kun sain mennä makkariin ja laittaa oven kiinni. Oi niitä aikoja :) ihana koira tuli ja ei se pureminen tosiaan ikuisuuksia kestä. Ulkona välillä toimi aika hyvin kun hyökki jalkoihin jätä, istu ja sitten palkka. Mutta oltiin kyllä monesti näky ulkona ku koira roikku lahkeessa. Kannattaa vaan opetella kaikkea niin jospa niihin saisi sitten aina sitä huomiota vietyä. Hyvä varsinkin jos oppii ennakoimaan, että millon lähtee laukalle. Rauhoittumista en saanut koskaan opetettua muistaakseni. Oli vaan tosi vaikeaa sen suhteen. Ahne aina ollut niin muistaakseni namien heittelyäkin esim ulkona tein jonkin verran.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.11.26 13:08:12

"Minusta pentuhäkki on loistava työkalu."

Ei, pentuhäkki ei ole sallittu eli laillinen työkalu. Tarpeeksi suuri pentuaitaus sen sijaan on.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   9.11.26 13:23:41

Ihanaa, kun halotaan hiuksia. Meillä kutsutaan pentuhäkiksi tätä pentuaitausta. Veikkaan, että suurin osa lukijoista ymmärsi, mitä tarkoitan.