Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   4.11.26 21:38:10

Nyt on sellainen tilanne, että on niin paha olla eläinystävän menetyksen jälkeen, että haen epätoivoisesti lohtua. Olen hakenut myös keskusteluapua.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin eläinkommunikaatiota. Onko jollain kokemuksia ja osaisitko suositella eläinkommunikaatioon tekijää?

Lähettäjä: Niitty 
Päivämäärä:   4.11.26 21:45:41

En osaa suositella suomesta mutta instagramissa on @nancymelloofficial niminen tili joka tekee mielenkiintoisia tietoiskuja eläimen kuolemanjälkeisestä elämästä. Jos selaat tilinsä seinää, siellä on sinitaustaisia "what happens to pets when they die?"-otsikollisia postauksia.

Otan osaa. Hengessä ei ole aikaa ja kun taas joskus tapaatte, tuntuu kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.11.26 02:49:25

Tää on nyt semmoinen juttu, että nuo eläinkommunikoijat ovat huijareita jotka hyväksikäyttävät juurikin herkässä tilassa olevia ihmisiä. Surun murtamat tai esim. epävarmuutta kokevat ovat helppoja kohteita nyhtää rahaa, koska heillä ei ole muutakaan ja ovat valmiita maksamaan jostain jolla saisi vielä viimeisiä kertoja yhteyden johonkin jota ikävöi.

Ymmärrän hyvin tarpeesi ja halusi täyttää ne jotta saisit lohtua, mutta ratkaisu ei ole antaa rahaa huijarille joka kirjoittelee sinulle soopaa joka uppoaa surulliseen ihmiseen, ja nauraa matkalla pankkiin. Voit saman asian tehdä vaikka chatgpt:n avulla pyytämällä sitä kirjoittamaan tarina eläimestäsi, se on ihan yhtä arvokas (eli arvoton).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.11.26 02:51:45

Jatkan vielä vähän. Ylipäätään suosittelen pitämään kiinni siitä mikä oli todellista elämässäsi kyseisen eläimen kanssa. Älä tahraa sitä valheilla ja päästä keksityillä jutuilla. Älä sekoita eläimen todellista olemista huijareiden tarinoilla. Eläin ansaitsee sen että se muistetaan sinä mikä se oikeasti oli.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   5.11.26 07:52:42

Kykenet siihen kommunikointiin täysin itse, ota vain vihko käteen kysele ja kirjoita vastaus joka mieleesi tuli vahvimpana. Vaatii vähän harjoittelua.

Lähettäjä: Katso ja kuuntele 
Päivämäärä:   5.11.26 09:08:55

Mikään ei erota niitä, jotka rakastavat, ja onneksi maailma tarjoaa pieniä lohduttavia asioita.

Olin yksin tallissa ja "näin" vierelläni valkoisen hännänheilautuksen. Tuli vahva tunne, että edesmennyt koirani oli lähellä. Tunne oli niin voimaksa, että kotiin päästyäni selasin kalenteria siltä vuodelta, jona koirani kuoli. Huomasin, että juuri samana päivänä oli tullut tasavuosia koirani kuolemasta. (Koiran kuolinpäivämäärää en sitä ennen muistanut, tai enintään jossakin alitajunnassa.)

Toinen iäkäs koirani sairastui ja menehtyi äkillisesti. Suoraan eläinlääkäristä vein koirani tuhkattavaksi. Kun läksin pieneläinkrematoriosta ajamaan kohti kotia, autoradiosta alkoi soida kappale, jonka olin aina yhdistänyt koiraani ja jossa puhuttiin ikuisuudesta.

Eräänä syyspäivänä minulla oli valtava ikävä edesmennyttä hevostani. Tuntui, etten pääse ikävästä yli. Menin tapahtumaan, joka ei millään tavalla liittynyt eläimiin. Siellä rupesin juttelemaan tuntemattoman ihmisen kanssa. Keskustelu kääntyi hevosiin, ja kyseinen ihminen kertoi hevoseni isän isästä, jonka oli tuntenut. Siinä tilanteessa juuri se oli asia, joka lohdutti. Emme ole tavanneet sen jälkeen.

Haluan näillä esimerkeillä osoittaa, että maailma on täynnä pieniä asioita, joista saamme voimaa. Meidän tarvitsee vain katsoa avoimin silmin ja kuunnella avoimin korvin, mitä maailmankaikkeus haluaa meille jakaa. Itselleni tuli tunne, että minusta pidetään huolta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.11.26 09:34:28

Kun oli kovin ikävä eksäkissaa, aattelin että mitä se kellekkään kuuluu - eikä ole kukaan kuulemassakaan - jos juttelen sille vieläkin. Ja sitten höpöttelin ihan samoja juttuja kuin kissan eläessäkin.

Kirjoitinkin jotain, ja vieläkin saattaa tulla tippa silmään sitä lukiessa kun muistan ne jutut mitä oli just sen kissan kanssa. "Pidä tiukasti kintuista kiinni jos nukut, pää nurinpäin kuten tavllisesti." Se nukkui usein niin, että nenä näytti olevan niskassa, ja etutassut takakäpälien ympärillä.

Bongailin samannäköisiä kissoja, ja aina kun mahdollista seurustelin jonkin elävän kissan kanssa.

Lähettäjä: ; 
Päivämäärä:   5.11.26 11:22:13

Minua eläinkommunikointi auttoi surussa eteenpäin pääsemiseen. Menetin nuoren koiran tavalla, joka oli itselleni tosi traumaattinen. Kommunikoinnin jälkeen koira on ollut ajatuksissani omana vallattomana persoonanaan, ”vailla huolta huomisesta”, sen sijaan, että velloisin niissä kamalissa viimeisissä hetkissä.
Eli mikä kenellekin toimii. Olkoon suggession voimaa tai ei, itselleni kokemus oli puhdistava. Ja keskustelu ja uusien näkökulmien saaminen tekee omalle päälle aina hyvää.
Löysin eläinkommunikoijan googlaamalla Suomen spiritualistisen seuran sivuilta.

Jotkut seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä lemmikin menettäneille. Tämmöinen varmasti olisi itselle toiminut, mutta omalla alueella ei lemmikkisururyhmiä ole.