Lähettäjä: Gaer 
Päivämäärä:   3.11.26 20:21:35

Tajusin tuossa juuri, että kipsin vaihto on edessä mutten tiedä miten pääsisin liikkumaan.
Kotoa sairaalalle taksilla ja sama takaisin, mutta siellä sairaalan sisällä pitää käydä kolmessa eri paikassa.
Keppien kanssa en pysty liikkumaan riittävästi ja pyörätuolilla yksin liikkumalla en mitenkään ehdi kun vastaanottoaikojen väliin ei ole jätetty riittävästi aikaa kilpikonnailuun.

Miksi avun pyytäminen on niin äärimmäisen vaikeaa? Ja siitä tulee joka kieltäytymisen jälkeen vaan vaikeampaa.
Jo ennen sairaalaan menoa kysyin josko olisin päässyt sitten yöksi tiettyjen ihmisten luokse ettei tarvitsisi olla yksin kipujen kanssa, mutta koska oli halloween niin ihmisillä oli jo paljon suunnitelmia.
Jokainen "ei" oli isku vasten kasvoja. Ymmärrän kieltäytymisen ja hyvä että kieltää jos ei sovi, mutta tuli jälleen olo, ettei minulla ole mitään merkitystä.
"Kyllä se pärjää, se on aina ennenkin pärjännyt!"

Olen se jolle on voinut soittaa kahdelta yöllä kun tarvitaan apua, on voitu soittaa jos tarvitaan hoitajaa lapsille/koirille/hevosille/eläimille ja olen yleensä aina saanut järjestymään.

Kuitenkin 5 vuotta sitten rikoin itseni enkä ole pystynyt auttamaan enää ja tuntuu että minut on unohdettu.

Taksikuski lykkää pyörätuolilla kyllä yhteen aulaan ja hakee sovitusta aulasta, mutten tosiaan tiedä ketä voisin edes miettiä vaivaavani omilla murheillani ja kysyä mukaan auttamaan.

Tämä nyt oli pääasiassa avautuminen, ehkä yön aikana keksin miten pystyn hoitamaan homman itse ja huomenna on parempi päivä.

Lähettäjä: glf 
Päivämäärä:   3.11.26 20:37:07

"Miksi avun pyytäminen on niin äärimmäisen vaikeaa? Ja siitä tulee joka kieltäytymisen jälkeen vaan vaikeampaa."

Varmaan juuri tuon takia. Tuntuu että nolaa itsensä kun pyytää kavereilta apua ja kukaan ei auta. Kaikki vastaavat "emmä viitti, pyydä jotain muuta, voithan sä ostaa apua".

Parhaita on ne, jotka pyytämättä sanovat "Jos tarvit jotain niin pyydä vaan, mä kyllä autan". Ja kun sitten pyydät apua kun et itse saa vietyä roskia kun asut hissittömässä talossa ja jalka on kipsissä, niin vastaus on "En mä jaksa. Pyydä jotakuta muuta. Paljonkohan maksais jos ostaisit tuon palvelun jostain kotihoidosta?"

No, varmaa on ainakin se, ettei minultakaan heru noille apua. Eikä varsinkaan ilmaiseksi. Hehän ovat aina kaikkea ilmaiseksi vailla ja lukuisia kertoja olen auttanutkin, mutta kun minä tarvitsen yhden kerran apua, niin ei viitsi.

Eikä kyse ole edes välimatkasta, kun kaveri jota pyydän apuun asuu vereisessä pihassa tai kulkee joka päivä kotini ohi kaksi kertaa päivässä töissä kulkiessaan niin, että ajaa taloni ohi ja näen hänen autonsa ikkunastani. En siis pyydä apua sellaisilta, jotka joutuvat uhraamaan vähintään kaksi tuntia päivässä pelkästään edestakaisiin matkoihin, vaan nimenomaan niiltä, jotka pyörivät kotini vieressä muutenkin.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   3.11.26 21:48:36

Missäpäin maata asut? Soita sinne lääkäriin tai polin hoitajille ja kysy toimintaohje. Korjatkoon aikojaan tai kysy että kuka kärrää näillä aikatauluilla.

Lähettäjä: sk 
Päivämäärä:   3.11.26 22:13:06

Kyllä sieltä sairaalasta löytyy joku, joka siirtää sinut paikasta toiseen.
Kerro se heti, kun menet sinne.

Lähettäjä: Olka-toiminta 
Päivämäärä:   3.11.26 22:16:01

Onko kyseisessä sairaalassa Olka-toimintaa? Siis ryhmää vapaaehtoisia, jotka opastavat vierailijoita? Ole heihin yhteydessä etukäteen ja kysy, jos voisivat työntää pyörätuolia. 87v. sukulainen oli sairaalassa katsomassa puolisoaan ja Olka-vapaaehtoinen tuli huoneesta hakemaan ja saattoi ulos taksille asti, kun sukulainen pelkäsi eksyvänsä sairaalan käytävillä. Kävelee hitaasti, joten Olka-vapaaehtoisella meni saattamiseen aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.26 23:36:47

tieän tunteen. juuri tänään lsitoin mökkitalkkarille viestiä kun en keksi miten yhellä kädellä lattian kasaan.
kavereilta en enää kysy. tuntitaksa hillitön mikäli apua edes irtoo.

ite se on pärjättävä ja maksan mielummin ulkopuoliselle. ei se ole ystävyyttä eikä edes kaveruuttaa kiskoa ylihintaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.11.26 09:23:48

-

Lähettäjä: ***** 
Päivämäärä:   6.11.26 10:29:06

Kun menee pyörätuolilla ja (Kela)taksilla sairaalaan, siellä saa 100% apua jo ovella. Liki jokaikinen näkijä tarjoaa apua automaationa. Taksi huolehtii sisään sinne minne pitää ja siellä on vaksit ja potilaskuljettajat ja ylipäätään henkilökunta kärräilee. Henkilökunta soittaa potilaskuljettajat viemään paikasta toiseen.

Kuljen itse nykyään terv huollon reissut näin. Viimeksi eilen ...

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   6.11.26 18:39:06

On kyllä ihmiset nykyään itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä! Kyllä minä ainakin sairasta kaveriani auttaisin, autamme täällä välillä naapurissa asuvia vanhuksiakin. En yhtään ihmettele jos aloittajalle tulee tympeä olo jos kysyy apua ja kaveri kehtaa kieltäytyä ilman mitään järjellistä syytä. Tsemppiä!

Sairaalassa saat kyllä taatusti apua, sitä älä stressaa, siellä on sentään ihmisiä jotka ymmärtää jos sairasei itse pärjää ja pysty.