Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   31.10.26 11:26:27

Onko täällä ihmisiä, jotka kokevat olevansa uskonnonuhreja.

Olen syntynyt 60-luvulla. Vanhempani kuuluivat Helluntaiseurakuntaan. Olen alkanut tajuta näin 60+ ikäisenä kuinka paljon tämä vaurioitti minua. Piti käydä niissä kokouksissa. Istuttiin tuolirivissä, kun joku vanha mies saarnasi edessä. Luki Raamattua ja huusi: te syntiset, tehkää parannus, muutoin ette pääse taivaaseen. Kerta toisensa jälkeen tätä. Itse olin äärettömän arka ja koitin olla niin kiltti. Otin itseeni tämän "te syntiset", yritin olla niin kiltti. Mutta koskaan mikään ei riittänyt.
Sitten piti polvistua lattialle tuolien eteen. Oli ihan sairasta. Ihan kuin hurmosta. Ihmiset huusivat: kiitos Jumala, anteeksi Jumala. Puhuivat kielillä. Tajusin kyllä lapsena sen, että eihän he oikeasti puhu kielillä, ei se ole mahdollista. Oli hirveä olo kun aikuiset teeskentelevät noin. Minusta tuli ihan äärettömän arka, muistan kun en uskaltanut puhua kuin ihan pienellä kuiskausäänellä. Koulussa jos tuli vessahätä, päästin alleni, kun en uskaltanut pyytää päästä vessaan. Koin itseni niin huonoksi, että en saanut puhua.

Ja kun kaikki oli syntiä. Telkkarin katselu, iskelmämusiikki, elokuvissa käynti, korut (paitsi risti kaulassa), tanssi, tupakka, alkoholi, meikkaus, kynsilakka jne... Muistan kun kävin n. 12 vuotiaana ystävän kanssa elokuvissa, niin tunsin hirveää synnintuntoa sen jälkeen.

Aikuisiällä minua on käytetty hyväksi, nyt tajuan että tämä kaikki on tehnyt minut hampaattomaksi. Kun itsenkin puolustaminen on tuntunut väärältä.

Uskon Jumalaan. Mutta en uskontoihin. Uskon että Jumala ei sallisi tällaista.

Onneksi löysin tieni 12 vuotiaana hevosten pariin, se tallilla käynti ja ne kaverit olivat hyvin terapeuttisia.

En syytä vanhempia. Se oli sitä maailman aikaa ja hekin olivat aivopestyjä.

Vieläkin tuntuu, kun kirjoitan tätä tällä tavoin. Tuntuu väärältä.

Lähettäjä: paavali 
Päivämäärä:   31.10.26 11:44:02

Huh :( Körttiläisyys oli meidän seudulla suosiossa, aika ankeata sekin. Vanha luokkakaveri joutui synnyttää vastentahtoisesti 10 lasta uskovaiselle miehelleen, olivatkohan juuri helluntailaisia. Tällä luokkakaverilla traumatausta ja naapurin tyttö houkutteli hänet kirkkoon. Menetin siinä ystävän, kun ei enää muusta tiennytkään ja kertoili vain miten itkee kirkossa. Mietin millaisen elämän olisi saanut jos ei olisi liittynyt uskontokuntaan, ehkä olisi saanut elää vähän omaakin elämää.

Nykyään on noita uushenkisiä kultteja, kuten venäläisjuurisen Anita DeCoteaun ympärillä että hänelle maksetaan "lääketieteellisestä ulottuvuudesta" välitetyistä energiahoidoista, eli annat rahat ja saat "palvelun" etänä energiamuodossa eli pelkkää tyhjää. Siitäkin hurmoksesta on varmaan aika raskasta herätä, kun on syytänyt rahansa epätoivoissaan saamatta apua. Moni on yrittänyt saada näitäkin uushenkisiä huijareita rangaistusten piiriin, siinä onnistumatta. Uhrit ovat liian heikkoja oikeusprosesseihin, siksi täydellisiä uhreja.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.10.26 14:26:21

Miksi uskot jumalaan, sehän salli tuon kaiken, eikä pelastanut?

Lähettäjä: `!´ 
Päivämäärä:   31.10.26 16:11:42

Seurustelin helluntailaisen kanssa. Muutaman kerran kävin hänen mukanaan kokouksessa. Näin kielillä puhumista eli aivan järjetöntä solkkausta, joka ei todellakaan liittynyt mihinkään kieliin, vaan suusta tuli ihan pelkkää sössötystä. Ja muistan nuo saarnat, joissa kehuttiin helluntailaisia ainoina oikeina uskovina ja siten ainoina, jotka pääsevät taivaaseen, muut olivat vääräoppisia. Mietin, miten joku voi korottaa itsensä muiden yläpuolelle.

Kysyin seurustelukumppaniltani, eikö hän koskaan epäile, että uskontonsa ei olisikaan oikeassa. Hän sanoi, että epäillä ei saa, jo ajatuskin epäilemisestä on syntiä.

Äitinsä sanoi, että hän huomaa, miten hyvin viihdymme yhdessä, mutta hän toivoo, että eroamme, koska heidän perheen lapset ovat aina avioituneet toisen uskovaisen kanssa.

Koin kokoukset niin masentavina, että päätin, etten enää koskaan osallistu niihin. Se oli niin merkittävä asia, että päädyimme eroon. Samalla erosin ev.lut. kirkosta, koska lakkasin uskomasta kristinuskon hyvyyteen.

Lähettäjä: Pp 
Päivämäärä:   31.10.26 18:42:34

Selkeästi uskonnosta juontuvaa ankaraa kasvatusta erityisesti kohdistui minuun kun olin tyttö. Kaikenlaisen pahan/maallisen paheksunta, asioiden jotka olivat itselle tärkeitä ja kiinnostavia.

Periaatteessahan on uskonoikeus kaikilla ja kirkosta pitäisi saada erota myös alaikäisen mutta tiesin ettei se olisi mahdollista. Täytettyäni kahdeksantoista erosin ja siitä nousi hirveä haloo.

Vanhemmasta aistittava uskonnosta kumpuava halveksinta on lapselle aika raskas ja rakkaudeton tilanne. Kun tiedät että vanhempi valitsisi aina uskonnon sinun sijastasi.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   31.10.26 21:15:29

Tutustupa aloittaja tähän: https://www.uskontojenuhrientuki.fi/