Lähettäjä: work 
Päivämäärä:   29.10.26 16:58:00

Työtahtia? Mitä teette ammatiksenne?

Lähettäjä: juy 
Päivämäärä:   29.10.26 17:01:08

Olen ammatikseni asiantuntija- asiakaspalvelutyöntekijä valtioilla. Juuri tänään keskustelin toisen samanlaisen, mutta eri työtä tekevän virkamiehen kanssa. Ongelma on työntekijöitten väheneminen ja työn lisääntyminen. Pahinta on turhan työn ja byrokratian lisääntyminen, ja se taas on poissa oikeasta asiakastyöstä. Muutoksia tulee myös jatkuvasti, mikä kuormittaa varsinkin pitkään työssä olleita.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   29.10.26 17:03:38

IT-alan konsultti ja en voi kuin nauraa tuolle virkamiehen "väsyttävälle työtahdille" näin julkkuprojektejakin tekevänä. Tervetuloa yksityiselle sektorille niin sitten tiedät, mitä on oikea työtahti yhdistettynä tulosvastuuseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 17:09:45

Maatalousala. Pää kestää, koska sen on pakko kestää. Harvasta tähän kuitenkaan on.

Lähettäjä: Puuro 
Päivämäärä:   29.10.26 17:15:43

Elintarviketeollisuuden työntekijä. Välillä tuntuu ettei kestäkään. :D Perus työpäivä on sellainen, että asiat tapahtuvat minuuttiaikataululla ja mitään asiaa ei pysty tekemään kuin pari minuuttia kerrallaan, kun toinen asia jo vaatii huomiota. Välillä on aika monta palloa ilmassa yhtäaikaa. Ja yhtäkään palloa ei voi pudottaa, koska seuraavaa vaihetta tekevän työkaverin hommien edistyminen riippuu minusta. Tuotantotilassa on kuuma ja tauollekaan ei meinaa aina päästä. Jollain kierolla tavalla silti tykkään tästä, koska päivät menevät äkkiä ja nautin siitä, että olen oppinut hallitsemaan tätä kaaosta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.10.26 17:16:30

Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 29.10.26 17:03:38

IT-alan konsultti ja en voi kuin nauraa tuolle virkamiehen "väsyttävälle työtahdille" näin julkkuprojektejakin tekevänä. Tervetuloa yksityiselle sektorille niin sitten tiedät, mitä on oikea työtahti yhdistettynä tulosvastuuseen.

Sama, paitsi johdon konsultointia. On meillä välillä käynyt kääntymässä joku julkkupuolelta tullut. Yksikään ei ole kestänyt koeajan loppuun asti. Ihmetellään kun lounaalla ei voikaan viettää tuntia ja kummastellaan kun kahvihuoneessa ei koskaan istu ketään. Tietenkin myös ahdistutaan, kun pitäisi oikeasti toimittaa lopputuotoksia ihan aikataulussa, että ne ehditään muun tiimin toimesta katselmoida (se on kuulemma epäluottamusta, oookkkeeeiiiii....).

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   29.10.26 17:17:16

Olen sairaanhoitaja ja hyvin kestää. Työolot ovat vuosikymmenessä kohentuneet huomattavasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 17:22:19

Mun kokemukseni yksityiseltä on taas että hirveästi pöhistään ja pöristään ja kaikki projektit on aikataulutettu 20% oikeasta kestosta ja niitä sitten tehdään vasemmalla kädellä viimeisenä iltana ja ollaan niin tehokkaita. Kiire on pääasia.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.10.26 17:32:35

"kaikki projektit on aikataulutettu 20% oikeasta kestosta"

Kyllä, koska asiakkaat eivät suostu maksamaan siitä oikeasta kestosta. Siksi 60% tungetaan väkisin siihen 20%:iin (=kiire, jota ei todellakaan hoideta vikana iltana) ja loput 40% myydään lisätöinä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 17:39:54

Mitä olen seuraillut, niin myös duunarihommista on nipistetty ihan hirveästi. Lähikaupassakaan ei enää ole kassoja vaan pitää hypätä koko ajan kassan ja hyllytyksen välillä ja kumpaakaan ei ehdi tehdä hyvin. Ketä tällainen malli palvelee?

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   29.10.26 17:44:53

Teknologiateollisuudessa asiantuntijana. Eihän tuo oikeen meinaa kestääkään. Suoraa seurausta huonosta johtamisesta: Epärealistiset aikataulut, toimimttomat tai olemattomat kommunikaatioprosessit, jatkuva resurssipula ja sekä ylemmän että keskitason johtajien täydellinen tietämättömyys siitä mitä me oikeastaan tehdään. Tämä sama juttu toistuu aika monessa ytityksessä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   29.10.26 17:46:12

Kyllä mulla pää kestää töitä, vaikka niitä on tullut lisää. Eipä vaan taida firma olla kovin kauaa pystyssä. Sitten olis turha lähes 60 vuotiaan toivoa uusia töitä. Leipomossa olen töissä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.26 17:47:26

Lopetin vanhassa työssä siinä vaiheessa, kun piti samalla kun hoitaa asiakaspuheluita, hoitaa chattia ja maksaa laskuja. Koko ajan Teams laulaa, tulee sähköposteja ja ties mitä viestejä. Ei toivoakaan, että mitään saisi ajallaan hoidettua ja joka työn vaihetta kellotettiin, minuutit piti kirjata oikeille projekteille, NPS:ää seurattiin ja puheluita kuunneltiin. Joka kuukausi laskutuksen piti olla plussalla. Nuoret ihmiset oli niin ahdistuneita, että niillä oli koko ajan burn out-saikkuja. Me vanhat siellä painettiin päivästä toiseen.

Kun aloitin kyseisessä firmassa oltiin puhelimessa 4h ja loput 4h tehtiin niitä muita töitä. Sekin oli rankkaa, mutta joka vuosi homma meni vaan hullummaksi. Yt-neuvottelut tuli hyvin tutuksi.

Vaihdoin sitten toisenlaiseen työhön, missä ei ole samanlailla stressiä tai aikapainetta. Mutta työvuorot suunnittelee ohjelma, ei ihminen. Ja työvuorot on joka vuosi hullumpia. Esimies ohjeistaa, että on mahdollista tehdä osa-aikaista, jos ei jaksa. Mutta kyllä nyt keski-ikäisenä työvuorolistan pitäisi olla sellainen, että sen jaksaa tehdä 100% työajalla. Monet yli 60-vuotiaat tekevät 50% listaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 17:49:01

Hyvin kestää. Kerrossiivooja. Saadaan käyttää työaikaa just se mitä tarvii per huone. Jos on tunnin huone, sitten on. Minkäs sille voi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.26 17:54:05

Jännästi meni vertailuksi. Itse olen ollut yhteensä vuosikymmeniä molemmissa töissä ja vähän vaihdellen ajankohtaa. Se, mihin olen oman lähipiirin kanssa kiinnittänyt huomiota, on nimenomaan molemmissa jatkuva vaatimusten nousu. Nyt rehellisesti sanottuna julkkarilla asiantuntijatyössä on valtava paine, tekijöitä ei saa olla tarpeeksi ja kaikessa ollaan laittomuuden rajamailla tämän vuoksi. Olen ollut myös todella hektisessä ja vastuullisessa asiantuntijatyössä yksärillä ja siinäkin piti tasapainoilla omien rajojen kanssa. Varmasti erojakin on tehtävistä riippuen, mutta kyllä julkkarillakin ollaan nyt koko ajan siinä pisteessä, että pelätään tuleeko seuraavalla kvartaalilla kenkää. Yksärillä olet selkeästi sen arvoinen kuin tulos antaa ymmärtää, mutta julkisella leikkaus voi kohdistua ilman, että siitä on selkeää arvotusta, kun päätökset tulee todella kaukaa.

Ymmärrän aloittajan pointin, epävarmuus on kasvanut ja se tekee työelämästä nykyään paljon raskaamman. Suurta työmäärääkin sietää paremmin, jos tietää, että se työ on olemassa vielä parin vuoden päässä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 17:55:07

. Kerrossiivous on mielestäni juuri yksi hyvä esimerkki siitä, mitä liiallinen tehostaminen saa aikaan. Aina pitää tinkiä jostain ja mitään ei ehdi tehdä ihan niin hyvin kuin pitäisi tehdä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 18:05:20

"Mitä olen seuraillut, niin myös duunarihommista on nipistetty ihan hirveästi. Lähikaupassakaan ei enää ole kassoja vaan pitää hypätä koko ajan kassan ja hyllytyksen välillä ja kumpaakaan ei ehdi tehdä hyvin. Ketä tällainen malli palvelee?"

Välillä käy kyllä sääliksi noiden pikkumarkettien työntekijät. Monesti vuorossa on oikeasti se yksi tyyppi, joka yrittää purkaa kuormaa kassalla hypäten, ja jos täytyy olla toisessa päässä liiketilaa, sopii miettiä, paljonko tavaraa kulkee kassan ohi maksamatta. Eikä sekään kovin järkevää ole, jos joutuu kassalla sanomaan, että tuote olisi todennäköisesti kuormassa, muttei sitä oikein heti pääse sieltä hakemaan kun kassajono kasvaa siinä koko ajan. Kaikissa kaupoissa kun ei niitä itsepalvelukassojakaan ole.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 18:10:02

. , juu, mutta nykyään ei vissiin enää saa turvallisuussyistä ainakaan täällä pk-seudulla työskennellä yksin. Kaupan kassan duuni on kyllä ihan järjettömän fyysistä ja kuluttavaa. Mua aina ärsyttää, kun joudun soittaa soittokelloa, kun pitää maksaa käteisellä, saada pullokyitin rahat käteisen tms ja toki kaikki arpojen/nikotiinipussien/tupakan yms ostajat tarvii sen myyjän myös. Hyvässä lykyssä ehdit kävellä toiselle puolelle kauppaa kuorman luo ja saman tien takaisin, ehtimättä nostaa yhtään mitään rullakosta esille. Järkeä? Joo ei.

Lähettäjä: Sii 
Päivämäärä:   29.10.26 18:12:38

Aloitin toimistotyöt, nykyään sanottaisiin asiantuntijatyöt, vuonna 2000. Silloin töitä tehtiin kyllä. Mutta se oli normaalia tahtia. Sellaista rauhallista, normaalia. Ei kiireistä eikä kireää eikä kenellekään tullut loppuunpalamista. Työntekijöitä oli runsaasti. Työ ei nyt niin kivaa ollut mutta se oli tehtävissä, sen osasi ja pystyi tekemään, ammatillinen omanarvontunto oli hyvä ja sai kiitosta.

Nyt teen samantapaisia töitä. Työntekijöitä on 50% vähemmän. Kun avaa koneen, mahassa kouraisee kun tietää miten paljon sinne on tullut tehtäviä sitten edellisen päivän. Kiire on kova, stressi on voimakasta, moni pakenee vessaan usein saadakseen hengähdystauon ja edes minuutin laskeakseen stressitasoja. Tavoitteet ovat nousseet normaalista ensin korkeaan ja muutama vuosi sitten mahdottomaksi. Käytännössä ei ole edes mahdollista saavuttaa niitä, pomot sen tietävät ja ovat vaikeassa välikädessä kun isopomoille pitää selittää miksi kukaan ei yllä tavoitteisiin. Vaikka toimisi itselleen vahingollisella työtahdilla, ei siltikään saa kiitosta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 18:20:25

Ongelma on mielestäni eniten juuri se, että resursseja jatkuvasti kiristämällä ei vaan voi tehdä työtään hyvin. On siis kiristettävä jostain, jätettävä jotain vähän sinne päin tehdyksi tai tehdä ylitöitä, joista ei välttämättä edes makseta palkkaa.

Työt jakautuvat aivan liian epätasaisesti! Ne, joilla töitä on, niin heillä on niitä ylikuormittumiseen asti liikaa. He, joilla töitä ei ole, eivät saa kuin jotain hajanaisia arnopaloja, jos edes niitä. Toinen ongelma on siinä, että joillain aloilla ei palkata osaajia palkkakustannukset takia. Otetaan mieluummin vajavaisin taidoin varustettu pienellä palkalla kuin valmisosaaja ymmärtämättä, että osaamaton syö niiden vanhojenkin työntekijöiden resursseja ja vähentää tulosta. Ikävä noidankehä.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   29.10.26 19:02:11

"Sama, paitsi johdon konsultointia. On meillä välillä käynyt kääntymässä joku julkkupuolelta tullut. Yksikään ei ole kestänyt koeajan loppuun asti. Ihmetellään kun lounaalla ei voikaan viettää tuntia ja kummastellaan kun kahvihuoneessa ei koskaan istu ketään. Tietenkin myös ahdistutaan, kun pitäisi oikeasti toimittaa lopputuotoksia ihan aikataulussa, "

Jopas on omituista väkeä teille tullut. Itse työskentelen valtion virastossa, pääosin etänä, ja ehdin pitää kunnollisen lounastauon suunnilleen kerran kuussa. Kahvitaukoja en pidä enkä oikein muitakaan taukoja, jos jo haen kahvikupillisen niin sähköposteja lukiessa s

Lähettäjä: Puuro 
Päivämäärä:   29.10.26 19:09:44

"Toinen ongelma on siinä, että joillain aloilla ei palkata osaajia palkkakustannukset takia. Otetaan mieluummin vajavaisin taidoin varustettu pienellä palkalla kuin valmisosaaja ymmärtämättä, että osaamaton syö niiden vanhojenkin työntekijöiden resursseja ja vähentää tulosta. Ikävä noidankehä."

Ällön viesteissä oli muutakin asiaa, mutta kommentoin vain tätä. Tämä on ihan totta. Ja sitten kun niistä vajavaisin taidoin varustetuista pientä palkkaa saavista työntekijöistä juuri kukaan ei jää firmaan vuotta pidemmäksi ajaksi. Kaikki hoksaavat, että vaikka oppii työn hyvin ja ammattitaito kasvaa, niin palkka ei nouse. Jos jää pidemmäksi aikaa, tulee lopulta tilanteeseen jossa tekee mestarin töitä kisällin palkalla. Eli koko ajan vaaditaan enemmän ja parempaa, mutta siitä ei makseta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 19:11:41

ei kestäkään. teen graafisen alan hommia mutta vähän joskus ja jouluna.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   29.10.26 19:11:44

Joo joo, IT-ala on naisille ja huonoille työntekijöille myrkkyä. Ai ai kun olisi luksusta kun saisi juoda kahvit vaikka autoa ajaessaan, samoin syödä sen keittonsa siinä!

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   29.10.26 19:17:29

...jos joskus haen kahvikupillisen niin sähköposteja lukiessa sen hörpin. Niitä tulee vajaat sata päivässä ja suurimmassa osassa kysytään jotain, mitä ei ihan hetkessä selvitä. Lisäksi pitäisi tehdä niitä oikeita töitä eli edistää kymmenkuntaa projektia, osallistua kokouksiin (joita voi olla toisinaan lähes koko päivä täynnä) sekä hoitaa lähiesihenkilön tehtävät.

Työpäivä kestää usein klo 8 - 21 tai 23, viikonloppunakin toisena päivänä teen usein töitä. Syyskuun lopussa kun liukumasaldot leikkautuivat, sitä oli 130 tuntia, eikä siinä näkynyt oikeasti läheskään kaikki. Usein huomaa myöhään illalla tai viikonloppuna töitä tehdessä että monella etenkin päälliköistä on Teams-pallo vihreällä, itse olen kyllä jo oppinut laittamaan sen näyttämään keltaista eli poissaoloa tai peräti uloskirjautunutta. Toki nyt olenkin muutaman kuukauden saikulla kun kroppa prakasi, ehkä stressiin liittyvä sairaus. Silti seuraan työasioita kun ne on sitten taas edessä palatessa, kun ei sijaisiakaan ole.

Konsulteista itsellä ei ole kovin korkea käsitys, eivät osaa juuri muuta kuin laskuttaa, ja niiden käyttöä onkin onneksi vähennetty. Niiden pitää käyttää ensin hirveästi aikaa sen selvittämiseen, mitä helvattua siinä organisaatiossa oikein tehdään, jolle heidän pitäisi toiminnallaan jotain lisäarvoa tuoda. Monesti ne vain vilauttelevat jotain diasarjoja, joista muutaman sanan vaihtamalla saa mihin tahansa asiakasorganisaatioon sopivan. Bullshit-bingon niistä saa kyllä äkkiä täyteen.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 19:22:33

Puuro, nuo kertomani asiat pätevät käytännössä miltei alalla kuin alalla. Aivan sama, onko kyseessä sairaanhoidon, ravintola-alan, IT-alan tai minkä vaan työpaikan ongelmat, juurisyyt ovat samat. Vähäisiltä tekijöiltä veistetään loppukin selkänahka, korvataan osaajat halvemmalla, ihmetellään huonoa tulosta, otetaan taas lisää halvempia tilalle jne. Sitten ihmetellään, kun paska osui tuulettimeen. Hyvä esimerkki tästä toiminnasta on posti. Sanotaan kalliit vakkarit irti, otetaan tilalle halvalla motivoitumattomia pienellä palkalla. Hyvinpä toimi.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   29.10.26 19:24:31

Vielä mitä tulee aikatauluihin, niin esimerkiksi ministeriöstä tulee usein tehtäväksi laajoja selvityksiä, joiden pitää olla valmiina huomisaamuksi, kun ministeri osallistuu tilaisuuteen x. Pahoitellaan vain tiukkaa aikataulua. Jotain järkevää siinä sitten yrittää raapaista kasaan. Toiseksi EU on tosi hauska, sieltä voi tulla joku muutaman sadan sivun säädösehdotus kommentoitavaksi parissa päivässä, toki muiden töiden ohella. Ja nämä ovat usein tosi isoja asioita, joihin todellakin pitäisi muodostaa sellainen kanta joka on meille (Suomelle) edullinen.

Että tervetuloa vaan valtiolle leppoistelemaan sieltä fläppitaululle piirtelemästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 19:39:41

Mulla on ystäviä monella eri alalla, on julkisella ja yksityisellä, on tulostavoitteellisia ja ei-tulostavoitteellisia. Kyllä se viesti on kaikilla sama, että ollaan aivan loppu nykyiseen työtahtiin ja vaatimuksiin. Ja tulevaisuudessa molempia vain kiristetään. Oma esihenkilö jatkuvasti puhuu, mihin kaikkeen voidaan käyttää tekoälyä, jotta saadaan tehostettua. Tekoäly voi esim etsiä jonkun lomakkeen mun puolesta. Mutta samaan aikaan esihenkilö ei tajua, että se lomakkeen etsiminen on mulle mikrotauko. Se on se hetki päivästä, kun mun aivojen ei tarvitse luoda uutta. Ihan sama, kuinka paljon tekoäly ottaa multa niitä helpompia tehtäviä, niin lopputulos ei ole se, että jatkossa saan koko 7,5h työajan käytettyä tehokkaaseen uuden luomiseen.

Lähettäjä: jt 
Päivämäärä:   29.10.26 19:47:16

Ei kai vaan täällä kukaan kehuskele kiireellään?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 19:48:33

JT, lähinnä tässä topicissa oli häthuutpja siitä, miten kamalasti työelämä on muodostunut. Tunnistan itsekin tämän eron siihen, mitä joskus oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 20:06:22

"Ei kai vaan täällä kukaan kehuskele kiireellään?"

Ihmettelen kanssa tätä, että suorastaan kehuskellaan täysin epäinhimillisillä olosuhteilla. Ymmärrän nimenomaan tuon nykyiseen tahtiin väsähtämisen, mutta osasta viesteistä ei todellakaan välity väsähtäminen, vaan ihan päinvastaiset asiat.

Nuorempia sukupolvia, erityisesti Z-sukupolvea, on moitittu mm. laiskuudesta ja työelämätaitojen puutteesta. Tämän ketjun puitteissa kuulostaa lähinnä siltä, että nuorista löytyisi halua inhimillistää työelämää samalla, kun vanhemmat konkarit oikein kilpailevat epäinhimillisillä olosuhteilla ylpeillen mm. sillä, kuinka ei ehdi edes syödä.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   29.10.26 20:27:59

Yksityinen terveydenhuolto ja yrittäjä. Ei ole liian/ ollenkaan kiire, leppoisaa ja mielekästä tekemistä ja hyvin aikaa kohdata asiakkaat, kuunnella ja keskustella, tehdä hoitosuunnitelmat ja hoitaa. Pää kestää oikein hyvin ja nautin työstäni.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   29.10.26 21:14:10

Mulla on hyvä vertailupohja kun oma isäni on tehnyt täysin samaa työtä, samalla tittelillä ja samassa firmassa, mutta kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Silloin työssä oli vain yksi tulostavoite. Kolmea asiantuntijaa kohden oli yksi sihteeri, joka hoiti puhelimeen vastaamisen, arkistoinnin, postit yms juoksevat asiat. Isäni on mm. rakentanut omakotitalon siinä työn sivussa ja silti saanut vuositavoitteet täyteen. Työ oli hidastempoista asiantuntijatyötä, jossa joka päivälle oli 1-2 työtehtävää ja työtä sai tehdä keskeytyksettä. Palkalla sai maksettua sen omakotitalon viidessä vuodessa pois.

Nyt meillä on kolminkertainen vuositavoite + kolme muuta tulosvastuualuetta. Yksi aspan henkilö kymmenen hengen tiimille, eli käytännössä asiantuntija hoitaa kaiken arkistoinnin, postit, sopparit jne mikä on ennen ollut sihteerin heiniä. Puhelin ja sähköposti on tietysti kaikilla taskussa ja nehän sitten kilkattaa. Työ keskeytyy jatkuvasti ja nykyään kun ihmiset odottavat saavansa kaikki kiinni heti kun asia tulee mieleen, tulee kaikista työtehtävistä kiireellisiä. Työn tekninen tekeminen on toki helpottunut huomattavasti, mutta sen 1-2 tehtävän sijasta päivässä pitää olla vähintään viisi päätehtävää+sälä siihen päälle jotta pysyt tahdissa. Lisäksi asiantuntijoiden vastuulla on kouluttaa tekoälyä eli teemme saman työn ensin tekoälyllä ja kun se menee vihkoon niin sitten manuaalisesti uudestaan. Lisäksi alalle on tullut valtava ulkoinen paine ja joka risausta seurataan julkisuudessa. Kun Lohjalla tehdään virhe niin Enontekiöllä soi puhelin että olettepas te kamalia. Palkalla ei paljoa omakotitaloja maksella alle kahdenkymmenen vuoden.

Olen metsäalalla ja ihan juuri suljetulla osastolla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.26 21:20:22

Euroopassa tehdään asiantuntijatyössä 80 h viikkoa ihan kiltisti ja Suomessa väsytään johonkin 38 h/vko ja lomia 5 -8 vkoa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.10.26 21:23:27

- kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 21:35:00

Missähän päin Eurooppaa tehdään asiantuntijatyötä 80 h viikossa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 21:45:08

^ Latveriassa

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.10.26 22:14:03

Komppaan ällöä, se on juuri näin!

Lähettäjä: Arkkitehti 
Päivämäärä:   29.10.26 22:25:20

Ei kestäkään.
Vuosivuodelta pahenee ja aina vaan vähennetään väkeä ja lisätään hallinnollista silppua ja tietoteknistä leikkimistä päälle tulipalojen sammutteluun. Kokeneet ajetaan lähtemään vaikka taivaanrannanmaalariksi ja jos joku tulee tilalle, se on harjoittelija, joka ei työehdoiltaan voi mitään vaatia, kun ei ole vielä osaamista. Mitään oikeita töitä ei pysty yleensä 9-15 välillä tekemään, kun kaikki viestimet kalkattaa ja päivät silppuuntuu palaverien välisiksi pikaisiksi vessatauoiksi ja palaverien aikana multipaskaamiseksi. Kaikki mitä aloittaa tekemään keskeytyy, keskeytyksen hoitaminenkin keskeytyy, keskeytyksen keskeytyksen hoitamien taas keskeytyy ja sitten ihmetellään miksi jossakin kohtaa työmaalla on joku kohta vähän vaikeasti toteutettavissa tai jossakin tuotteessa yksittäinen väärä ominaisuus ja ketäs tästä nyt laskutetaan, ja tästä taas tulee keskeytykset työnalla olevaan hankkeeseen kun koitat kaivaa kahden vuoden takaa jostain viestistä perusteet miksi oma organisaatio ei ole tästä vastuussa...

Vaikka koko urani ajan on aina ollut kiire ja tiukat aikataulut, niin 15v sitten oli kuitenkin päivittäiset koko porukan kahvitauot jopa kahdesti päivässä ja vielä 10v sitten ehti kuitenkin tehdä enimmäkseen oikeita töitä, mutta ei sen aikaisia työpaikkoja ole enää olemassakaan.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   29.10.26 22:31:55

"Euroopassa tehdään asiantuntijatyössä 80 h viikkoa ihan kiltisti ja Suomessa väsytään johonkin 38 h/vko ja lomia 5 -8 vkoa."

En tiedä onko missään virallinen työaika 80 h, mutta ainakaan valtiolla ei se virallinen työaika ole lähelläkään todellista. Kuten yllä kuvasin.
Ja todellakaan en kehuskele kiireellä. Tilanne on sellainen, että saikulta palattuani en mitenkään voi jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti. Muuten potkaisen lusikan nurkkaan ennen eläkeikää (ja tämä sanonta tarkoittaa kuolemista, jos joku ei tiedä). Jää sitten vain osa töistä tekemättä, uusiakaan ei saa palkata kun valtiolla on kuulemma niin paljon turhia virkamiehiä.

Lähettäjä: sisar 
Päivämäärä:   30.10.26 05:45:32

No hoitoala on täysin mahdoton! nyt 60-senä en tee enää täyttä päivää vaivojen kanssa mutta sääliksi käy ne 40-kymppiset lopenuupuneet hoitajat.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   30.10.26 06:07:22

Teollisuudessa asiantuntijana. Pahinta on työn pirstaleisuus ja jatkuva keskeytyminen. Miljoonaa asiaa käynnissä samaan aikaan, eikä aikaa keskittyä mihinkään kunnolla. Teams-palavereja voi olla parhaimpina päivinä jopa kahdeksan. Hyvin tehdylle perustyölle ei enää ole aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 06:30:37

Ja tosiaan tuo, että vuositavoitteet kiristyy vuosi vuodelta. Jossain vaiheessahan raja tulee vastaan, eikä ihmiset enää pysty saavuttamaan tavoitteitaan.

Lähettäjä: Benita 
Päivämäärä:   30.10.26 06:35:58

”Ongelma on työntekijöitten väheneminen ja työn lisääntyminen. Pahinta on turhan työn ja byrokratian lisääntyminen, ja se taas on poissa oikeasta asiakastyöstä. Muutoksia tulee myös jatkuvasti, mikä kuormittaa varsinkin pitkään työssä olleita.”

Meillä on sama :( olen ollut tässä laukassa suht kauan ja muutos on ollut viime vuosina aivan valtavan suuri, eikä siis ollenkaan parempaan. Työmäärä, tulospaineet ja vastuut kasvaa koko ajan, työntekijöitä on karsittu säästösyistä silti koko ajan vähemmäksi. Oletetaan, että hommia vaan otetaan isot pinot kotiin hoidettavaksi ilman palkkaa ja että meille voi soitella vapaallakin työasioista milloin vaan (ja jos siihen ei suostu, niin saa saavillisen pa$kaa niskaan). Keksitään jatkuvasti uusia mukahienoja muutoksia, jotka ei toimi käytännössä ollenkaan (noiden ideoiden kehittelijöinä ihmiset, jotka ei ole päivääkään käytännön toteutuksia tehnyt eivätkä ymmärrä miten monet niistä on mahdottomia toteuttaa ja vain hankaloittaa jo valmiiksi tukalaa tilannetta)
Nyt on jo se tilanne, että jopa meistä kokeneista konkareista ihan koko ajan joku irtisanoutuu, koska ei vaan jaksa tätä tahtia ja porukkaa sairastuu jatkuvasti. Pahinta oli, kun yksi kollega burnoutin seurauksena yritti riistää henkensä, onneksi ei onnistunut. Itsekin ihan koko ajan etsin uutta työtä sekä varalta yritän sijoituksilla kasvatella vara-rahastoa. Olen puolen millin päästä tilanteesta, että yhtenä päivänä kävelen vaan tuolta isoista ovista ulos enkä ikinä vaan palaa, ennemmin kai se ratkaisu, kuin se että lapset jäisi ilman toista vanhempaa… Alana teknologiateollisuus (suunnittelupuolella oma pesti). Näillä sanoilla ei muuta kun aamukahvit naamariin ja auton keula kohti burnouttia… *tähän muutama muriseva kirosana*

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.10.26 07:13:21

Entisessä ammatissani metsäalalla tulostavoitteet moninkertaistuivat jo vuosikymmeniä sitten, kiitos koneellistumisen. Nykyisessä sama homma, kiitos tekoälyn ... ei vaan vielä toimi. Moni juttu on kyllä nyt muuttunut siitä, mitä oli vuosikymmen sitten. Ei nyt tarvitse näpytellä omin sormin kaikkia asiakastietoja vaan paljon saadaan suoraan. Mutta asiakasmäärä on myös moninkertaistunut.
Muutokset ja ohjeet saavat aikaan tunteen, että teen jotain väärin. Jos teen byrokratian mukaan, menee väärin asiakkaan kannalta ja jos teen asiakkaan parhaaksi, teen väärin byrokratian mukaan.

Lähettäjä: Sirkka 
Päivämäärä:   30.10.26 07:29:06

Benita: minulla on niinkin huono kuin kotisiivoustyö. Porukka vaihtuu ihan koko ajan, olen meillä ainoa joka on työskennellyt yli vuoden. Tai no, esimies on nyt myös ollut jo vuoden. Seuraavaksi pisimpään ollut on ollut kaksi kuukautta, ja useimmat lähtevät suoraan perehdytyksestä muualle. Aina, kun uusi palveluohjaaja tai esimies tulee, niin kaiken sen muun lisäksi haluavat keksiä pyörän uudelleen, eli jokaista asiaa vaikeutetaan.

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   30.10.26 07:42:08

38 vuotta sairaalamaailmassa ja kolmivuorotyötä takana. Pari vuotta menee vielä ihan viheltäen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.10.26 07:46:30

Kyllähän työelämän vaatimukset ovat kasvaneet aivan valtavasti oman noin 30 vuotisen työurani aikana. Olen koko ajan työskennellyt kunnan hallinnon tehtävissä. Pitkään on tyyli ollut se, että jos joku jää eläkkeelle, ei ketään palkata tilalle vaan tehtävät jaetaan muille. Työtaakka on kasvanut valtavasti. Myös byrokratia on lisääntynyt huomattavan paljon, erilainen raportointi ja seuranta.

Työn määrän lisäksi ainakin itseäni kuormittaa sellainen tietynlainen pysyvyyden puute. En tiedä osaanko sanoittaa oikein, mutta tuntuu, että työelämästä puuttuu kokonaan se tavallinen arki, koko ajan kaikki muuttuu ja myös se on kuormittavaa, luo eräänlaista epävarmuutta ja epävakautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 07:50:51

Olen puutarhuri, ja minulla on töissä aikaa myös lorvailuun :) toki niin nykyisessä kuin entisessäkin työpaikassa on ollut työkavereina myös niitä, joiden pää ei tunnu kovin hyvin kestävän, mutta se johtuu heistä itsestään. Aina on tuli perseen alla ja paniikki jos jossain on joku yksi rikkaruoho tai nurmikko on millin pidempää kuin saisi olla. Asiakkaat ovat kuitenkin tyytyväisiä minun työhöni, vaikka teen rauhallisemmin ja huolehdin omasta jaksamisestani. Myös työni jälki on lopulta parempaa, koska en tee töitäni juosten vaan ehdin myös ajatella siinä tehdessä.

Ja kukaanhan ei siihen kuole jos jossain on hetkellisesti puoli milliä liian pitkä nurmikko :D Edellisessä työpaikassa pomokin puuttui yhden tuli perseen alla juoksijan touhuihin, nykyisessä työssä itse ehdin siistimään hoppuhousun jälkiä niin haitanneeko tuo. Jos hän haluaa polttaa itsensä loppuun niin senkus sitten.

Lähettäjä: Pipsa 
Päivämäärä:   30.10.26 08:11:33

Olen yksityisessä perheyrityksessä myynnin assistenttina.

Ihan kauhee sekamelska ja stressi koko ajan. Mua ei kuormita niinkään työn määrä vaan sen hajanaisuus. Mulla on hoidettavana samaan aikaan kymmenen eri hommaa.

Mutta miten pää kestää? Mä luen uutisista joka päivä työttömyydestä ja köyhyydestä. Ja lisäksi joka puolelta näiden työttömien epätoivoisesta työhakemisesta ilman tuloksia.

Mulla on kuitenkin asiat hyvin. Mulla on vakituinen työ, maksettu asunto, maksettu auto ja rahaa tilillä. Siksi jaksan

Lähettäjä: pilkku 
Päivämäärä:   30.10.26 08:30:15

Rakennusalalla ylempi toimihenkilö mutta en kuitenkaan vastaava työnjohtaja.

Noh, homman nimi on oman työn johtaminen. Suunnittelen työni sen pohjalta mitä pitää saada tehtyä tiettyyn määräaikaan mennessä enkä ns. sekoile. En ota mitään hommia ns. adhokkina, jaan työaikana usean eri projektin kesken ja pidän kalenterissa aikoja, jolloin keskityn vain tiettyihin asioihin ja tällöin pidän puhelimen äänettömällä ja näyttöpuoli alaspäin. Keskityn olennaiseen ja teen asiat vain kerran. Jos joutuu palaamaan vanhoihin niin se tuo heti häiriötä työhön.

Mä olen jo vanha akka eli ikää se 50+ ja kokemusta kohta 30 vuotta alalta. Tietyllä tavalla rakennusala on jäänyt vanhaan tapaan toimia eli meillä ei ehkä olla menty ihan niin pitkälle kuin monella muulla alalla mutta muutoksia tulee koko ajan. Kuitenkin rakentaminen on edelleen sitä mitä se on, ensin on kuoppa ja sitten siinä on rakennus.

Mulla on hyvä esimies, mun hommat on mielenkiintoisia ja mä tykkään työstäni. Vastapainona lepää kunnolla, liikun ja retkeilen luonnossa, käyn ratsastamassa ja ylipäätään touhuan hevosten kanssa ja silloon työasiat on kyllä viimeinen asia mielessä. Sillä jaksaa.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   30.10.26 08:46:07

"Jossain vaiheessahan raja tulee vastaan, eikä ihmiset enää pysty saavuttamaan tavoitteitaan."

No mutta sittenhän pidetään yt:t! Ja potkitaan pihalle ne huonoimmin suoriutuvat ja jaetaan niitten hommat muille. :D Mua ei sinänsä haittaa kiire, mutta viestintäkanavia on liikaa. Nyt seuraan 3 sähköpostia, 3 Teamsia ja 1 Slackia ja pingpingping. Olisi yksi säpo ja yksi Teams, niin riittäisi hyvin. Minä teen myös samaa kuin pilkku eli varaan tylysti kalenteriin mm lounasajat ja luoja varjele sitä, joka kehtaa ottaa siihen miitin.

Lähettäjä: Mool 
Päivämäärä:   30.10.26 08:48:01

Ei mun ainakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 09:36:44

Paljon on työntekijästä itsestään kiinni monella alalla. Meillä on meidän työpisteellä kaksi tyyppiä.

Minä pidän ruokatauot ja kahvitauot, en jousta niistä. Kun työaika loppuu, poistun työpaikan ovesta. Meillä on kyllä liukuva työaika ja joskus voin joustaa tästä asiasta, mutta kovin montaa kertaa vuodessa en ylitöihin jää. Teen työni hyvin, ajatuksen kanssa, asia kerrallaan. Hengähdän hetken eri asioiden välissä. Jos on kiire, teen ihan paperille listan ja etenen sen listan mukaan, en sinkoile paikasta toiseen.

Ja sitten on työkaverini... Hän jatkuvasti joustaa tauoista, puolen tunnin palkaton ruokis kestää hänellä n. 10min ja senkin ajan haluaisi puhua työasioista mutta valitettavasti työkaverillaan on asian takia kuulokkeet korvissa niin joutuu miettimään niitä yksinään. Kahvitauoilla käy joskus, yleensä ei. Yleensä hän jää työpaikalle kun minä sieltä poistun. Hän juoksee paikasta toiseen, siirtelee samoja tavaroita kymmenen kertaa ennen kuin saa ne lopullisille paikoilleen, tekee montaa asiaa samaan aikaan ja sitten niitä asioita on myös levällään monta samaan aikaan. On jatkuvasti stressaantunut ja väsynyt, miettii yölläkin työasioita kuulemma.

Päivän päätteeksi olemme aina tehneet suunnilleen saman määrän asioita. Mutta toinen meistä on väsynyt ja stressaantunut ja toinen ei. Se nyt vähän kuormittaa itseäkin jo, että hän on stressikiireessään (jonka on itse kehittänyt) alkanut unohdella asioita ja meille saattaa paikalle vaikka pamahtaa joku valmistelua vaativa ryhmä jonka hän on sopinut mutta unohtanut merkata kalenteriin :) mutta toinen meistä panikoi siitäkin ja toinen toteaa, että kappas, ette olleet kalenterissa, odottakaa pieni hetki että laitetaan kaikki valmiiksi.

Toki kaikissa työpaikoissa ei pysty samalla tavalla siihen työkuormaansa vaikuttamaan, mutta jos väsyttää niin kannattaa myös miettiä sitä voisiko omalla toiminnalla vaikuttaa asiaan jotenkin.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 10:49:40

"Suunnittelen työni sen pohjalta mitä pitää saada tehtyä tiettyyn määräaikaan mennessä enkä ns. sekoile. En ota mitään hommia ns. adhokkina, jaan työaikana usean eri projektin kesken ja pidän kalenterissa aikoja, jolloin keskityn vain tiettyihin asioihin ja tällöin pidän puhelimen äänettömällä ja näyttöpuoli alaspäin."

"Minä pidän ruokatauot ja kahvitauot, en jousta niistä. Kun työaika loppuu, poistun työpaikan ovesta. Meillä on kyllä liukuva työaika ja joskus voin joustaa tästä asiasta, mutta kovin montaa kertaa vuodessa en ylitöihin jää. Teen työni hyvin, ajatuksen kanssa, asia kerrallaan. Hengähdän hetken eri asioiden välissä. Jos on kiire, teen ihan paperille listan ja etenen sen listan mukaan, en sinkoile paikasta toiseen."

Näin meilläkin on voinut tehdä vielä joskus 20 vuotta sitten, mutta ei enää. Voihan sitä työpäiväänsä jotenkin suunnitella, mutta ei se toteudu, kun tulee juurikin niitä ad hoc -hommia jotka tarvitaan heti huomiseksi ja menevät kaiken ohi. Sähköpostilla tuleviin kysymyksiin on vastattava aika saman tien, jotta ne muut saavat työnsä tehtyä määräaikaan mennessä. Ja jos se 200 sivun säädösehdotus tulee kommentoitavaksi ylihuomiseksi, niin siihen jää sitten Suomen osalta vaikuttamatta, jos sitä ei ota saman tien työn alle. Ei siihen voi sanoa, että sori nyt ei pysty, kun olen tänään suunnitellut tehdä asiaa x.

Ylityömääräyksen voi saada vain jos on jokin tietty selkeä kokonaisuus jolla on määräaika, jonka tietää etukäteen. Tosi moni tekee ilmaista "ylityötä", jotta saa jonkinlaisen hallinnan tunteen pidettyä eikä työt kasaudu mahdottomaksi röykkiöksi eikä sähköposti täyty yli äyräidensä. Tämä on nykyään maan tapa ainakin valtiolla, kun eläköityvien ym. poislähtijöiden tilalle ei oteta ketään. Niinpä yksi ihminen saa tehdä aiemmin kolmelle jaetut työt. Ja jos työstään ei suoriudu niin seuraavalla yt-kierroksella tulee kenkää.

Kuvitelkaapa työmääränne kolminkertaiseksi ja miettikää sitten, pystyykö pitämään kiinni noista edellä kuvatuista hyvistä periaatteista.

Lähettäjä: Projari 
Päivämäärä:   30.10.26 11:00:55

Itselläni alkoi sen jälkeen kestämään, kun aloin vetämään rajoja. Varaan kalenteriin "en vastaa" aikoja. Kirjoitan ihan kalenteriin muille nähtäväksi, että en vastaa, syväkeskittyminen työntekoon -aika. Ja tällöin en vastaan. Laitan Teamsin ja sähköpostin kiinni ja puhelimen äänettömälle. Laitoin itselleni soittoajat. Tällöin vastaan puheluihin ja soitan puhelut, jotka ovat tulleet soittoajan ulkopuolella, muina aikoina en vastaa. Minulle ei makseta päivystyksestä ja kun lopetan työt, pistän koneen kiinni ja puhelimen kiinni. Tästä kerran käpistiin ja kysyin päivystyslisää palkkaan ja ei tippunut, niin puhelin pysyy kiinni. Olen alkanut sanomaan, että ei, en tee, koska minulla ei ole aikaa/en kerkeä. En ota lisähommia, koska pöydälläni on x, y ja z asiat. Aikataulutan dediksien mukaan töitä ja kiirellisemmät teen ensin. Muut odottaa vaikka olisi "kuinka kiire tahansa". Nakitian ihmisille hommia itselleen takaisin, yllättävän paljon on asioita, joita ihmiset voisivat itsekin selvittää, mutta eivät viitsi. Karsin kaikki ylimääräiset asiat eli kivat ja ei niin kivat tapahtumat ja kaikki ei pakolliset kokoukset pois kalenterista. Pohdin aina, että miten kokous a taikka b edistää projekteja, jos eivät konkreettisesti edistä, en tuhlaa aikaani niihin. Elämä alkoi kummasti helpottaa. Meilläkin burniksesss porukkaa ja mikään työ ei ole burniksen arvoinen. Harva asia on oikeasti niin ad hoc - homma, että oikeasti maailma siihen kaatuu. Toki näitäkin on ja sitten joustan työajasta ja teen enemmän hommia.

Siinäpähän irtisanovat :) Eivät ole vielä irtisanoneet ja tuskimpa irtisanovat, koska teen kolmen ihmisen hommat. Paljon on asioita, joita vain minä tiedän, joten pulassa olisivat. Teen projarin töitä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.10.26 11:32:49

"Voihan sitä työpäiväänsä jotenkin suunnitella, mutta ei se toteudu, kun tulee juurikin niitä ad hoc -hommia jotka tarvitaan heti huomiseksi ja menevät kaiken ohi."

Allekirjoitan niin tämän.

Tosi harvoin se oma suunnitelma päivästä toteutuu. Eniten kyrsii ne johtajat, jotka hetken päähänpistoksena laittavat kaikki hommiin jonkun aivan triviaalisen asian vuoksi. Mutta pakkohan se on totella, kun ovat JOHTAJIA. Mitään käsitystä heillä ei välttämättä ole siitä, miten asiat oikeasti tehdään/miten ne kannattaisi tehdä. Heidän perustelunsa jonkun asian muuttamiselle voi hyvin olla "kun musta tuntuu siltä", meidän muidenhan pitää toki pohjata kaikki päätökset tiukkaan dataan.

Työ on melkoista silppua ja monet päivät koostuvat pelkistä palavereista. Olen jo valmiiksi kahdessa eri tiimissä, ja lisäksi minulta odotetaan todella usein sellaisia asioita, jotka eivät oikeasti kuulu työnkuvaani. Miksi? Koska minä osaan, ja muut tiimiläiset eivät viitsi opetella. Olen monet asiat heille selittänyt läpi ja opettanut, mutta aina kun jonkun heistä pitäisi tehdä itse, menee sormi suuhun. Ihan perus järjestelmiä ei osata käyttää, ollaan jatkuvasti avuttomia. En ymmärrä.

Eikä sitä oikein voi myöskään sanoa, että "en auta", koska silloin sinut leimataan hankalaksi ihmiseksi ja saat varmasti kenkää seuraavissa YT:issä (joita meillä muuten joka vuosi). Mutta auta armias jos itse tarvitsen apua johonkin asiaan (jonka hoitaminen oikeasti kuuluisi henkilölle X) niin silloin saan kuulla, että "en ehdi" tai "en halua tätä työpöydälleni". Että niin se menee :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 11:48:21

Kestää kun lähes 100% etätyö, avokonttorissa ei kestäisi.

Lähettäjä: HX 
Päivämäärä:   30.10.26 11:57:34

Kuten Jaa,teknologiateollisuuden asiantuntija ja iso organisaatio, jossa kuvitellaan, että kaikki voivat tietää kaikesta kaiken tarvittaessa kuitenkin pysyen spesialisteina. Tietoa jaetaan tipottain, mutta siitä pitäisi tehdä maailmaasyleilevä lopputulos joka vastaa kaikkiin kysymyksiin.

Noin yleisesti ihan pelkästään se tulee katkaisemaan eläkeikään asti työskentelyn, että joka järjestelmään tulee jokin uusi ominaisuus ja kikkare melkeinpä viikottain. Että vaikka itse työ jotenkin sujuisikin, niin jatkuvat järjestelmien haltuunotot päälle on kyllä yhden sortin shitiä.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 12:12:57

"Olen alkanut sanomaan, että ei, en tee, koska minulla ei ole aikaa/en kerkeä. En ota lisähommia, koska pöydälläni on x, y ja z asiat."

Nämäkin kuitenkin jonkun on tehtävä, ja usein se on sitten esihenkilö. Meidän organisaation tapauksessa minä. Sillä esihenkilöllä todennäköisesti ainakaan ei ole aikaa, mutta vääntää nekin ylimääräiset hommat sitten klo 21-23 välillä tai viikonloppuna.

Lähettäjä: Sirkka 
Päivämäärä:   30.10.26 12:22:34

Niin, varsinkin huono esihenkilö joutuu aina korjaamaan omat virheensä. Meilläkin itkee jatkuvasti, kuinka hän nyt joutuu kun ei kukaan toinen. Ei ole minun ongelmani, valittakoon esimiehelleen.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   30.10.26 12:30:14

” Sillä esihenkilöllä todennäköisesti ainakaan ei ole aikaa, mutta vääntää nekin ylimääräiset hommat sitten klo 21-23 välillä tai viikonloppuna.”

Tää on ihan helevetin tyhmää varjoylityötä. Ylityö ei näy missään, työt tulee tehtyä kun ihmiset venyy ja johto on tyytyväinen, kun työt on tehty annetussa ajassa, koska se lauantaityö ei näy missään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 12:35:37

Meillä esihenkilö laittaa kalenteriin kutsun kuulemistilaisuuteen, jos ei suostu ottamaan muiden töitä tai pyytää apua omien töidensä tekemiseen. <3

Lähettäjä: Jup 
Päivämäärä:   30.10.26 12:55:08

LähettäjäÄ

Päivämäärä30.10.26 12:12:57

"Olen alkanut sanomaan, että ei, en tee, koska minulla ei ole aikaa/en kerkeä. En ota lisähommia, koska pöydälläni on x, y ja z asiat."

Nämäkin kuitenkin jonkun on tehtävä, ja usein se on sitten esihenkilö. Meidän organisaation tapauksessa minä. Sillä esihenkilöllä todennäköisesti ainakaan ei ole aikaa, mutta vääntää nekin ylimääräiset hommat sitten klo 21-23 välillä tai viikonloppuna"

Tämähän ei ole tavallisen työntekijän ongelma vaan esimiehen. Olkoon esimies yhteydessä omaan esimiehensä, jos on liikaa töitä. Älytöntä vaatia, että muut olisi burnarissa, koska esimiehellä on liikaa töitä.

"LähettäjäSirkka

Päivämäärä30.10.26 12:22:34

Niin, varsinkin huono esihenkilö joutuu aina korjaamaan omat virheensä. Meilläkin itkee jatkuvasti, kuinka hän nyt joutuu kun ei kukaan toinen. Ei ole minun ongelmani, valittakoon esimiehelleen"

Niin tämä!!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 13:27:04

Jotain rajoja on täytynyt alkaa asettaa, viime vuonna meinas kuuppa levitä kun samanaikaisesti työn huonojen puolien kanssa menehtyi läheisiä ihmisiä. Perustyö itsessään voisi ollakkin vielä ok, mutta joukossamme on ihmisiä jotka koko ajan korostavat tehokkuutta, tauoilla eivät anna toisten hetkeä hengittää vaan paasaavat menemään joko omasta erinomaisuudestaan tai ylipäänsä hötkyilevät jonkun tulevan asian takia, joka ei edes vielä ole ajankohtainen. Muiden tekemät sinänsä toimivat ratkaisut ovat heidän mielestään lähtökohtaisesti väärin ja huonoja. Välttely ja korvien sulkeminen ja ankara keskittyminen oleelliseen auttaa vähän. Mutta onhan se ilmapiiri tuosta syystä huono. Useampi hakenut apua psykologilta ja ollut tai on saikulla. Esimies ei ymmärrä että tehokas ”Teppo” tai kaverinsa aiheuttavat tällaista, joten puhuminen ei oikein vie minnekään. Jos katsotaan tilastojen valossa parhaat tulokset puljussa tulivat kun pahin tehostaja oli vähän aikaa pois vanhempainvapaalla ja tilalla näpsäkkä mutta rennompi sijainen.

Lähettäjä: Projari 
Päivämäärä:   30.10.26 13:36:59

Kyllä täällä jotkut selvästi kehuskelevat, kuinka kiireisiä he ovat ja yksinkertaisesti mitään ei voi asialle tehdä. ;)

Tämä on se työelämän ongelma, että siellä jotkut kiillottavat kruunuaan tällä älyttömällä työnteolla ja siksi muutoksia ei saada ja työtaakkaa järkevöityä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 14:01:30

Meillä on enenevissä määrin ihmisiä saikulla, kun loppuu jaksaminen :( Johto tuntuu menevän aina vain huonompaan suuntaan. Lisää väkeä ei voi palkata, mutta vanhat sairastelee jatkuvien ylitöiden vuoksi. On kamala noidankehä. Toisaalta sitä on kiitollinen, että on edes töitä ja toisaalta miettii kauanko itse jaksaa ennen romahdusta.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.10.26 14:58:54

Joo, sinänsä tuo kiireen hokeminen ärsyttää. Yksi työkaverini pyytää minua jatkuvasti tekemään hänelle kuuluvia hommia, koska hänellä on niin "kauhea kiire". Aina tekisi mieli sanoa että voi kuule, niin on meillä kaikilla! Kun väkeä on vähennetty ja samat hommat pitäisi silti tehdä, niin eikö se ole aika itsestäänselvyys, että kaikki ovat ylityöllistettyjä?

Osa ihmisistä on myös mestareita _esittämään_ kiirettä. Ja kertomaan kaikista hommistaan aktiivisesti muille ja huokailevat jatkuvasti, että kun on niin paljon hommaa. Näyttävät siltä, että tekevät koko ajan tosi paljon ja kaikki hommat ovat supertärkeitä. Sitten kun oikeasti katsoo tällaisen työskentelyä, niin se onkin jotain hiekan imurointia aavikolta. Eli tehdään ihan epäolennaisia asioita tai keskitytään sellaiseen, millä ei ole mitään käytännön vaikutusta mihinkään.

Lähettäjä: m43 
Päivämäärä:   30.10.26 15:12:28

Asiantuntijatyössä kunnalla ja ihan minimillä tai sen alle vedän työpäivät, kun ei vaan pää kestä sitä jatkuvasti kiihtyvää informaatiotulvaa. Ei voi pysyä enää kärryillä uusista toimintatavoista ja järjestelmistä, mitä vaihdetaan jatkuvasti ja edellytetään uuden oppimista. Tietysti myös työmäärää lisätätään kokoajan. Yritän edes näyttää ulospäin tehokkaalta ja sinnitellä, jotta saisin pidettyä työni ja maksettua asuntolainaani. Jatkuvasi saa pelätä, että jossain vaiheessa sietokynnys ylittyy n ja korttitalo romahtaa. Ja kun työ ei ole edes ainoa kuormitustekijä, vaan on paljon muutakin parisuhteesta lähtien...

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   30.10.26 15:13:11

"Kyllä täällä jotkut selvästi kehuskelevat, kuinka kiireisiä he ovat ja yksinkertaisesti mitään ei voi asialle tehdä. ;)"

Jep. Sitten tulee ohjeistus ylempää, yt:t ja/tai organisaatiomuutos ja joku jossain päättää, että tätä tehtävää ei enää tehdä. Se helevetin tärkeä tehtävä muuttuukin hetkessä turhaksi.
Asioita ja tehtäviä voi aina tarkastella uudelleen, priorisoida ja pohtia, että jos nyt aletaan tehdä tätä uutta hommaa, niin mitä jätetään kokonaan pois tai pienemmälle huomiolle. Jos porukka vähenee niin taas pohdinta, mitä priorisoidaan ja mitä ei enää tehdä. Esihenkilö on täysin kädetön ja osaamaton, jos ei pysty huolehtimaan alaistensa työkuormasta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.10.26 16:28:59

Onko joku vaihtanut alaa tai tehnyt jonkin muun suunnanmuutoksen oman hyvinvoinnin vuoksi?

Minusta tuntuu vuosi vuodelta absurdimmalta ajatukselta käyttää elämä kilpailemalla töistä, jotka kuluttaa loppuun tässä ketjussa kuvailluilla tavoilla. Elämä on lopulta aika lyhyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 16:42:09

”Sillä esihenkilöllä todennäköisesti ainakaan ei ole aikaa, mutta vääntää nekin ylimääräiset hommat sitten klo 21-23 välillä tai viikonloppuna.”

"Tää on ihan helevetin tyhmää varjoylityötä. Ylityö ei näy missään, työt tulee tehtyä kun ihmiset venyy ja johto on tyytyväinen, kun työt on tehty annetussa ajassa, koska se lauantaityö ei näy missään."

Kaiken lisäksi tällä varmistetaan, että jatkossakin on liikaa tekemistä liian vähillä resursseilla, koska "kyllähän ne tähänkin asti on hoituneet". Tosta vielä vähän lisää tekemistä. Jos ei ole ketään, joka ne hommat tekee yöllä tai viikonloppuna ja tosiaan pahimmillaan vielä ilman korvausta, niin johdon (ja laajemmin työelämän) olisi jossain vaiheessa alettava miettiä ratkaisuja.

Lähettäjä: Sirkka 
Päivämäärä:   30.10.26 16:58:31

Minä vaihdoin kotisiivoukseen siksi, kun halusin ja minulla on nyt mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä. Tämä itse työpaikka vain on aika huono. Eivät kunnioita lainkaan niitä aikoja, jotka voin olla töissä, ja olen nollatuntisopparilla. Joko pitäisi tehdä täyttä päivää tai sitten oikutellaan eikä laiteta tunteja lainkaan, kunnes tulee hätä ja minulle laitetaan asiakas esimerkiksi ylihuomiselle vaikka olen ilmoittanut kirjallisesti, että olen silloin muualla. Sitten neuvotellaan ja vähän aikaa taas tunteja on sen puitteissa, mitä kykenen tekemään.

Ja keskustelemme kyllä asiakkaiden ja työkavereiden kesken asioista. Jos minä vaikka muistutan, että viikon päästä keskiviikkona minä lähden klo 14 enkä siis mene vielä yhdelle asiakkaalle silloin, ja pyydän siirtämään asiakkaan torstaille, jolloin minulla ei ole yhtään asiakasta, niin esimies vetoaa hätätilanteeseen ja sairastuneeseen työkaveriin ja kuinka asiakkaalle ei sovi mikään toinen päivä. Myöhemmin selviää ettei kukaan työkaveri ole sairaana (ei sillä hetkellä eikä tiedossa esimerkiksi leikkausta viikon päähän)eikä tätä asiakasta ole edes laitettu kenellekään toiselle ensin. Asiakas valittaa miksi minun oli pakko tulla juuri keskiviikkona kun hän olisi halunnut siivouksen torstaiksi. Tämä on tosijuttu.

Samoin saattavat perua jonkun työkaverin päivän työt "koska molemmat asiakkaat peruivat :(" ja sattumalta mulla onkin töitä juuri niissä osoitteissa.

Tulipa pitkä tarina, mutta joo, minä siis vaihdoin alaa ja ensi syksynä vaihdan työpaikkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 17:22:14

Minäkin teen kotisiivouksia osa-aikaisesti. Se on yllättävän palkitsevaa, kun suurin osa asiakkaista on vanhuksia. Ja firmassa kohdellaan työntekijöitä hyvin, työt saa helposti sovitettua oman kalenterin mukaan. Aikataulut ovat tiukkoja, mutta eivät mahdottomia.

Lisäksi teen paria muuta matalapalkkatyötä ja pikkuisen myös paremmin omaa koulutustani vastaavaa hanketyötä.

Oma strategiani on tehdä jatkossakin töitä useammalle työnantajalle, jotten jää koskaan tyhjänpäälle. Aion myös kouluttautua ja hankkia kokemusta useammasta ammatista, jossa on luultavimmin työvoiman tarvetta tulevaisuudessakin. Harkitsen catering -alan osatutkintoa ja lähihoitajan koulutusta. Minulle ilta-, yö- ja pyhätyöt ovat pelkkää plussaa, niillä saa paikattua huonoa palkkaa.

En enää koskaan halua kilpailla oikeudesta työntekoon, käyttää kuukausia tai vuosia elämästäni työnhakuun, pelätä jatkuvien yt-kierrosten keskellä milloin tulee lähtö ja elämältä viedään pohja tai sairastua jatkuvasti kasvavan, järjettömän työkuorman vuoksi.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 17:26:15

"Niin, varsinkin huono esihenkilö joutuu aina korjaamaan omat virheensä. Meilläkin itkee jatkuvasti, kuinka hän nyt joutuu kun ei kukaan toinen. Ei ole minun ongelmani, valittakoon esimiehelleen."

Tässä keskustelussa nyt puhutaan aika erilaisista töistä ja organisaatioista, joten ei tietenkään toisiamme oikein ymmärretä. Joku Sirkka-siivooja ei ehkä käsitä asiantuntijatyötä, jossa hommia ei voi jakaa kovin monelle kun niitä ylipäänsä pystyy tekemään 1-2 henkilöä, joilla on tarvittava asiantuntemus - koko maassa. Ja ne toimeksiannot tulevat ulkoa eikä esihenkilö voi mitoittaa resursseja omin päin järkevästi, vaan hallitusohjelman mukaan niitä leikataan entisestään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 17:33:43

"hallitusohjelman mukaan niitä leikataan entisestään."

Mä mietin, että mitä vttua siellä puuhataan, kun syyttäjistä leikataan kolmesta istunnosta viikossa per syyttäjä kolmeen istuntoon kuukaudessa per syyttäjä. Heillä on pelkästään Helsingissä 2 500 jutun jono ja meillä käriksessä on tuhansien juttujen jonot, joita ei varmaan istuta sitten ollenkaan, kun ei ole enää ketään syyttämässä?

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 17:35:51

"Meillä esihenkilö laittaa kalenteriin kutsun kuulemistilaisuuteen, jos ei suostu ottamaan muiden töitä tai pyytää apua omien töidensä tekemiseen. <3"

Mitä se kuulemistilaisuus hyödyttää, kun töitä on yksinkertaisesti liikaa ja tekijöitä liian vähän? Ei ne tekijät sillä lisäänny. Vie vain sen verran aikaa taas muilta töiltä.

Lähettäjä: Sirkka-siivooja 
Päivämäärä:   30.10.26 18:06:10

Ei, Sirkkahan ei ole tehnyt muuta kuin osa-aikaista siivoojan työtä eikä käsitä nyt mitään muutenkaan.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   30.10.26 18:09:09

Itse olen asiantuntijaorganisaatiossa, mä ja kollega ollaan ainoat jotka näitä hommia 700 ihmisen talossa tekee. Ihan hyvin voidaan priorisoida ja kysyä suoraan, että jos tämä homma meidän pöydälle tulee niin mitä jätetään jatkossa tekemättä? Ei se niin mene, että tehtävät vaan lisääntyy, tekijät vähenee, mutta mitään ei koskaan vastuulistalta poistu. Jos tätä ei esihenkilö osaa tehdä, niin ehkä keskustelua kannattaa sitten nostaa vielä ylemmälle tasolle ja omaa tiimiä laajemmalle kanavalle.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   30.10.26 18:17:19

” Joku Sirkka-siivooja ei ehkä käsitä asiantuntijatyötä, jossa hommia ei voi jakaa kovin monelle”

Anteeks, mutta mitä @!#$ä?
Et sinä, kuten en minäkään, ole korvaamaton siellä asiantuntijaorganisaatiossa. Eikä niitä Sirkankaan töitä voi nyt ihan kenelle tahansa jakaa, kyllä nekin resurssit on vedetty niin tiukille kuin olla ja voi.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 18:25:02

"Itse olen asiantuntijaorganisaatiossa, mä ja kollega ollaan ainoat jotka näitä hommia 700 ihmisen talossa tekee. Ihan hyvin voidaan priorisoida ja kysyä suoraan, että jos tämä homma meidän pöydälle tulee niin mitä jätetään jatkossa tekemättä?"

Sitä mietitään jatkuvasti, mitä voisi jättää tekemättä, mutta meillä lähes kaikki tehtävät ovat lakisääteisiä. Tietenkin voisi jättää kansainvälisillä foorumeilla vaikuttamatta ja ottaa sellaisenaan mitä sieltä tulee, mutta eivät ne päättäjät oikein siitäkään tykkää.

"Ei se niin mene, että tehtävät vaan lisääntyy, tekijät vähenee, mutta mitään ei koskaan vastuulistalta poistu. Jos tätä ei esihenkilö osaa tehdä, niin ehkä keskustelua kannattaa sitten nostaa vielä ylemmälle tasolle ja omaa tiimiä laajemmalle kanavalle."

No arvaapa kahdesti, onko nostettu ja moneen kertaan...

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 18:26:36

"Et sinä, kuten en minäkään, ole korvaamaton siellä asiantuntijaorganisaatiossa. Eikä niitä Sirkankaan töitä voi nyt ihan kenelle tahansa jakaa, kyllä nekin resurssit on vedetty niin tiukille kuin olla ja voi."

Sori, mutta kyllä näillä tehtävillä ja niihin kelpaavien henkilöiden määrällä nyt vaan on jonkin verran eroa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 18:26:39

Ä, annat tosiaan melko alentuvan vaikutelman :D.

Mutta kieltämättä helpottaa, kun ei ole työssään niin korvaamaton, että systeemi pysähtyy, jos ei henkilökohtaisesti kannattele sitä viimeisillä voimillaan. Eikä toisaalta ole niin kilpaillussa tai muuten epävarmassa asemassa, että siitä on pidettävä kiinni hyvinvoinnin kustannuksella. Valinnoistahan täällä myös kyseltiin.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   30.10.26 18:42:13

Asiantuntijaorganisaatioissa on töitä, joiden tekijöitä ei ole tässä maassa sadoittain tai tuhansittain. Se vain on fakta ja turha siitä on loukkaantua. Oman asiantuntijatyöni osaajia on Suomessa noin parikymmentä. Hyvä puoli näkyy palkassa, mutta kääntöpuolena se, että systeemi pysähtyy jonkun sairastuessa elleivät muut veny.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.10.26 18:44:21

Työskentelen tutkijana ja aika hammasta purren kestää. Muutos on suuri aikaisempaan akateemiseen maailmaan. Aikaa työhön ei ole tarpeeksi, vaikka joitakin työn osia on vielä täysin mahdotonta nopeuttaa nykyteknologialla. Perustutkimukseen ei ole tarpeeksi rahoitusta ja tutkimusrahoituksia saa hyvin rajatusti. Monet kollegat tuskailevat sitä, että pitäisi olla uusi tutkimus jo kunnolla työn alla ennen kuin on edellistä saanut valmiiksi.

Yliopistossa opettaessa myös huomaa, että opiskelijoilta ei tarvitse vaatia edes ydinosaamista tai anneta aikaa asioiden syvällisempään hahmottamiseen, vaan riittää, että he rämpivät opinnot läpi. Tärkeintä on vain saada ihmiset valmistumaan osaamisesta viis.

Lähettäjä: Arkkitehti 
Päivämäärä:   30.10.26 22:00:07

”Sillä esihenkilöllä todennäköisesti ainakaan ei ole aikaa, mutta vääntää nekin ylimääräiset hommat sitten klo 21-23 välillä tai viikonloppuna.”

"Tää on ihan helevetin tyhmää varjoylityötä. Ylityö ei näy missään, työt tulee tehtyä kun ihmiset venyy ja johto on tyytyväinen, kun työt on tehty annetussa ajassa, koska se lauantaityö ei näy missään."

Tästä olen samaa mieltä ja paheksun syvästi eteenkin palkatonta joustamista työskennellen työajan seurannan ulkopuolella. Palkallisestikaan ei pitäisi joustaa ihan loputtomasti, koska sillä pissii vaan kaikkien muroihin. Mutta ymmärrän myös sen toisen puolen: Mitä milloinkin käytännössä tarkoittaa, jos joku asia jää hoitamatta? On korkea kynnys heittää hanskat tiskiin päivittäisen työajan päättyessä, jos sillä on suora negatiivinen vaikutus. Ä:n tapauksessa ilmeisesti paska lainsäädäntö koko maan riesana mahdollisesti hyvinkin tuhoisine seurauksineen. Suomen lainsäädännössä on paljon puutteita, joita ei yhtään auta se, ettei ministeriöillä ole resurssia hoitaa tehtäviään. Omalla kohdalla joskus joustan, jos esim. tarjousasiakirjojen valmistumisen myöhästyminen tai puutteellisuus tarkoittaa suoraan, että on ulkona tarjouskilpailusta, jossa pitäisi pärjätä, että itsellä ja työkavereilla olisi ylipäätään töitä ja toimeentulo. Joskus on myös vaan oman mielenrauhan kannalta helpompaa hoitaa joku asia loppuun, kuin jättää roikkumaan.

Itseään ei pidä uuvuttaa liiallista tunnollisuuttaan, useimpien kohdalla hommat voi vaan jättää tekemättä ja antaa kasautua kunnes resursseista vastaavat ymmärtää varata riittävästi henkilökuntaa. Pelkän periaatteen takia ei kuitenkaan kannata ampua itseään jalkaan, joskus pienimmän henkilökohtaisen haitan tie menee burnout-riskin kautta. Yhä useammin kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot on absoluuttisen huonoja ja niistä joutuu valitsemaan vähimmän piinallisen.

"Esihenkilö on täysin kädetön ja osaamaton, jos ei pysty huolehtimaan alaistensa työkuormasta."

Moni esihenkilö työskentelee ilman mitään todellisia valtuuksia päättää yhtään mistään. Se rooli usein on toimia laskiämpärinä ja syntipukkina molemmista suunnista ja kun mennään ylemmäs organisaatiossa niin valinta on ihan liian usein se, että myydäänkö alimitoitetulla ajankäytöllä toivoen parasta vai laitetaanko kokonaan lappu luukulle, kun realistista hintaa ei kukaan maksa. Tai julkisella sektorilla leikataanko vai verotetaanko yhteiskunta hengiltä, ei siellä yksikään esihenkilö päätä ketä kansalaiset äänestää eduskuntaan...

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   30.10.26 23:52:56

"Tai julkisella sektorilla leikataanko vai verotetaanko yhteiskunta hengiltä, ei siellä yksikään esihenkilö päätä ketä kansalaiset äänestää eduskuntaan..."

Arkkitehti ymmärsi pointin. Ja onko tosiaan työtilanteen mahdottomuutta nostettu tiedoksi ylöspäin, kyllä sitä on pidetty esillä ihan pääjohtajammekin toimesta. Tuossa hyvä artikkeli asiasta, jos onnistuu poistamaan rivinvaihdot:

https://www.sttinfo.fi/tiedote/72272147/
valtionhallinnon-leikkaukset-ovat-kasvattaneet-
virkavirheiden-riskia-kertoo-tuore-kysely-lisaa-saastoja-
tulossa?publisherId=3030189&lang=fi

”Vastuullinen säästäminen edellyttää priorisointia. Jos henkilöstöä vähennetään näin voimakkaasti, myös tehtäviä on vähennettävä. Ei ole kestävää eikä vastuullista odottaa, että yksi ihminen tekee useamman ihmisen työt. Tekoälyä voidaan toki hyödyntää, mutta se ei ole mikään kaikkia leikkauksia ratkaiseva hokkuspokkustemppu.”

"Virkamiehiä on kehotettu johtajien toimesta priorisoimaan tehtäviään, mutta käytännössä mitään ei saa jättää tekemättä. Tämä on mahdoton yhtälö."