Lähettäjä: Luoti 
Päivämäärä:   29.10.26 10:13:02

Jos sinut on raiskattu tai käytetty hyväksi?

Miksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 10:20:33

Olen. En olisi kestänyt sitä prosessia, enkä kadu päätöstäni.
Tulin silloin aika lailla heti tänne htnettiin pyytämään neuvoja ja apua, ja se oli aika hyvä tiivistelmä siitä mitä olisin saanut kokea poliisilta, oikeussalilta, läheisiltäni. Kiitos, kai.

Lähettäjä: Zebra 
Päivämäärä:   29.10.26 10:21:12

Olen. Puhtaasti pelon takia, tekijä uhkasi pilata koko elämäni ja läheistenikin elämän, jos kerron tai teen rikosilmoituksen. Kyseinen mies oli asemassa, jossa hänellä oikeasti oli vaikutusvaltaa todella moneen asiaan. Koko tapahtuma lamautti minut täysin, pilasi elämäni vuosikausiksi ja mieleni sairastui ns suojamekanismiksi, mutta pelkäsin niin paljon etten pystynyt tekemään ilmoitusta. Vasta vuosia myöhemmin syömishäiriön hoidon yhteydessä kaikki traumat pääsi selviytmismekanismien takaa esille ja oikeasti kadun, että en tehnyt ilmoitusta.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   29.10.26 10:21:38

Olen. En olisi jaksanut sitä prosessia.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   29.10.26 10:23:24

Olen. Kaksi kertaa. Ala-asteikäisenä en vain voinut kertoa kenellekään, syytin itseäni ja häpesin. Pelkäsin, että joku saa tietää. Myöhemmin teininä häpesin taas, ja pelkäsin että minulle nauretaan eikä uskota.

Lähettäjä: AntiCIS 
Päivämäärä:   29.10.26 10:48:13

Juu, ei mies saa näissä asioissa oikeutta.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   29.10.26 11:09:07

Olen. Mies uhkasi tappaa minut ja perheeni jos teen ilmoituksen raiskauksesta. Tiesin, etten olisi siinä kunnossa jaksanut myöskään sitä syyllistämistä, mitä olisin kohdannut jos olisin asian vienyt eteenpäin. Lisäksi tiesin, miten vakavasta väkivallanteosta tyyppi oli päässyt pälkähästä ilman minkäänlaista tuomiota.

Ja nyt kun tuota seuraa, niin ei voi muuta sanoa, kuin että valitettavasti olin oikeassa. Mun tapauksesta liki 20 vuotta aikaa, silloin tuskin olisi yhtään vähempää ainakaan syyllistämistä saanut miehen puolustukselta. Silti osin kaduttaa, että en ilmoitusta tehnyt. Rikos on vanhentunut jo.

Mulla oli jo valmiiksi huonot kokemukset. Ekassa koulussani kun kävin koulutaksilla pitkän matkan vuoksi, niin yksi taksikuski lääppi jatkuvasti eikä siihen kukaan puuttunut. Toinen tapaus kun vaihdoin koulua ja naapurin häirikkö uhkaili jatkuvasti raiskauksella, koulu ei puuttunut tähän mitenkään, jouduin jatkossakin kulkeen samalla koulukyydillä (ja mm seisoon yli puoli tuntia joka aamu bussipysäkillä hänen kanssaan). Että luottoa ei kertakaikkiaan ollut siihen, että kukaan pitäisi puoliani tuossakaan tapauksessa. Nykyään tekisin silti ilmoituksen vastaavista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 11:17:45

Olen. Lähdin 14-vuotiaana muutamaa vuotta vanhemman pojan mukaan vanhaan talonrötisköön, jossa oli myös pojan kavereita. Raiskaus tapahtui eri huoneessa enkä uskaltanut metelöidä, kun en halunnut koko tuntematonta jengiä paikalle. Tästä on useita kymmeniä vuosia aikaa. En ole kertonut vieläkään kenellekään ja syytin pitkälti itseäni, koska olin ollut niin tyhmä. Eikä oikein ollut turvallisia aikuisiakaan, joille olisi kertonut.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   29.10.26 11:42:08

Olen jättänyt. Olin 15v ja mies 23v. (ulkomaalainen ei kuitenkaan mikään islamisti) Lamaannuin ensin moneksi viikoksi. Vuosia kestävä häpeä. En halunnut olla missään tekemisissä joten päätin etten tee. En olisi kestänyt kohdata edes oikeudessa häpeän takia.

Lähettäjä: *-*-*-* 
Päivämäärä:   29.10.26 11:46:08

Olen jättänyt. Minulla ei olisi ollut varaa oikeudenkäyntiin, ja huonot kokemukset poliisin toiminnasta myös vaikutti siihen, etten halunnut. En ole katunut päätöstäni, olen päässyt tapahtuneesta yli mutta en luota enää yhteenkään mieheen, koskaan. Miehet ovat elukoita.

Lähettäjä: Peippi 
Päivämäärä:   29.10.26 12:03:35

Olen. Parikymppisenä eksäni raiskasi minut laivan hytissä. Häpesin tilannetta ja että annoin sen tapahtua. Pelkäsin lähinnä, että samassa hytissä majoittuvat tulevat ja näkevät. En halunnut tehdä ilmoitusta, koska meillä oli yhteisiä tuttuja ja kavereita enkä halunnut lisää huomiota asialle.

Lähettäjä: argh 
Päivämäärä:   29.10.26 12:07:16

Olen.

Kuten noissa muissa ketjuissa olen sanonut, minulle on tapahtunut useita asioita, ekat reilusti alakouluikäisenä.

En ole tehnyt mistään rikosilmoitusta.
En kertonut kenellekään aikuiselle niistä asioista mitä minulle lapsena tehtiin, en puhunut niistä edes terapiassa.

En tule ikinä kertomaan.
Enkä tekemään niitä ilmoituksia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 12:58:19

Olen. Pari raiskausta, kaikennäköisiä muita seksuaalirikoksia vaikka kuinka monta (osa niistäkin nykylain mukaan raiskauksia). Just siksi, että oikeudessa uhria pyritään halventamaan ja nöyryyttämään kaikin tavoin, vaikka itse rikos on jo ihan tarpeeksi nöyryyttävä. Tuomioita tulee harvoin, ja jos tulee, ne ovat ehdollisia. Eli ei mitään hyötyä, paljon haittaa.

Lähettäjä: Taateli 
Päivämäärä:   29.10.26 13:16:56

Olen jättänyt. Pelkäsin (ja raiskaaja myös pelotteli) ettei minua kuitenkaan uskota. Tekijänä oli vanhempieni ystävä. Mustelmille ja muille vastaan kamppaillessa tulleilla jäljille piti keksiä selitykseksi pyörällä kaatuminen. Ja myös häpesin aivan suunnattomasti tapausta. Olin tuolloin 17v. Olen oireillut tuota traumaa koko ikäni.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   29.10.26 14:53:04

Olen, koska vastaus olisi ollut luokkaa "Otatsä naiselta pataan?"

Lähettäjä: Ruska 
Päivämäärä:   29.10.26 17:25:14

Olen. Ymmärsin tapahtuneen olleen raiskaus vasta paljon myöhemmin ja siinä kohtaa en jaksanut lähteä siihen pyöritykseen. Ja pelkäsin, että minua syyllistetään tai ei uskota. Olen myös tehnyt rikosilmoituksen, joka oli siinä kohtaa vanhentunut, koska siinä oli kyse "vain perusmuotoisesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä" eikä törkeästä. 18 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Lähettäjä: Kikka 
Päivämäärä:   29.10.26 19:49:44

En edes tajunnut, että jollekin olisi voinut ilmoittaa. Eikä siihen aikaan ollut tapana tehdä mitään ilmoituksia, varsinkaan jos kyseessä oli tuttu ihminen. Ehkä sitten, jos olisi joutunut tuntemattoman raiskaamaksi? Minun kohdallani oli kyse jatkuvasta ahdistelusta (olin 15-17 ikäinen) ja raiskausyrityksestä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.26 20:08:32

Olen. Ja lievemmissä seksuaalirikoksissa myös.

Esim. ystäväni mies täysin yllättäen humalaspäissään suuteli minua ja ei päästänyt minua tilanteesta pois vaikka käskin huutamalla irrottaa.

Kaikki tytöt tiesi että se on sana sanaa vastaan ja jos ei ole todisteita, ei raiskaaja tai häiritsijä siitä mitään saa. Itseltä vaan menee maine ja saa vihat päälleen.

Oma raiskaajani oli avomieheni. Mies oli hyvä puhumaan, kaikkien kaveri ja hyvä tyyppi. Ja miten sen olisi todistanut? Parisuhteessa seksiä kun on usein muutenkin. Sehän olisi puhunut itsensä siitä ja minut olisi nolattu oikeudessa ja ystävien piirissä. Olisi ollut rankka kokemus ja miestä olisi pitänyt vielä nähdä. Oli helpompaa vain pakata omat tavarat ja paeta kun mies oli töissä.

Ja tuo kaverin mies. Jos siitä olisi tehnyt rikosilmoituksen, olisi varmaan poliisia myöten oltu mieltä että eihän tuo ollut mitään ja asia olisi pitänyt ottaa imarteluna. Lisäksi ystävyyssuhde kaveriin jonka mies oli kyseessä olisi mennyt poikki.

Tuntuu että täällä kovin nuoria käyttäjiä nykyään. Vasta viime vuosina naisia ollaan kuunneltu häirintä/seksuaalirikosasioissa.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   29.10.26 20:12:31

Olen. Ajattelin että selviän itse helpommalla niin.

Lähettäjä: Seurailija 
Päivämäärä:   29.10.26 20:41:30

Herranen aika, miten laaja ilmiö. Voimia teille kaikille sydäeni pohjasta.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   29.10.26 21:42:14

Olen, ajattelin ettei kukaan usko minua. Silloinen seurustelukumppani yritti raiskata. Oli kännissä ja onnistui vaan repimään hiuksista ja tökkimään löysällä. Jätin kyllä tyypin heti ja sain kostoni... ikävä kyllä hänen tekonsa jätti pitkän arven. Puolisoni, joka muuten tuli kuvioihin heti raiskauksen yrityksen jälkeen, teki valtavan työn kärsivällisyydellään, että opin taas luottamaan miehiin. Paras kosto oli, että eksän vinkuessa ettei suhde tule kestämään; on kestänyt reilusti yli 10v. Todellakin sain paljon paremman kumppanin.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   29.10.26 22:46:51

''Lähettäjä: Seurailija
Päivämäärä: 29.10.26 20:41:30

Herranen aika, miten laaja ilmiö. Voimia teille kaikille sydäeni pohjasta.''

Komppaan, on kyllä surullista miten yleistä tämä on..

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   29.10.26 23:00:58

Olen. Ja onneksi jätin, muutama tuttunikin on epäillyt koko asiaa kun olen kertonut.

Lähettäjä: suru 
Päivämäärä:   30.10.26 08:03:29

Olen. Tapahtumasta on kymmeniä vuosia aikaa, olin vasta 14. Minua vähän vanhempi poika juotti minut juovuksiin ja kun sammuin, raiskasi. Minulle se oli eka kerta.
Tapahtumasta seurasi hirvittävä raskauden pelko ja tietysti häpeä. Paljon myöhemmin kerroin asian äidilleni. Hänen kommenttinsa oli, että mitäs annoit raiskata itsesti.
Olen tuntenut asiasta syyllisyyttä siksi, että join sen viinan ihan itse. Ehkä en kuitenkaan ollut ainoa syyllinen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.10.26 08:54:13

Olen, en halunnut tehdä, koska prosessi olisi ollut liian raskas ja oikeutta ei varmasti olisi tullut.

Itsellä käsitys, jonka joku sanoitti joskus osuvasti, että siksi näistä ei edes tarvitse puhua, kun naiset kyllä tietää kuinka laajasta asiasta on kyse, ja miehet ei välitä. Näistä ei oikein edes kannata juuri puhua, koska heti tulee se asetelma, että pitää perustella omaa toimintaa ja käytöstä.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   30.10.26 11:26:07

Näin kerran kun isä raiskasi äitini riidan päätteeksi. Äiti huusi apua mutta tilanne säikäytti meidät lapset eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään.
Alan voimaan pahoin edes tämän kirjoittamisesta.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   30.10.26 13:16:30

Olen, kyse oli muusta hyväksikäytöstä ja varkauksista. Pelko, häpeä ja lamaantuminen. Ihminen sosiaalisesti lahjakas, kukaan ei uskoisi eikä uskonut. Nainen, käyttää lapsiaan hyväksi.

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   30.10.26 14:32:28

Olen. Olin itse lähtenyt miehen mukaan ja osa asioista tehtiinkin yhteisymmärryksessä, sitten hän teki kysymättä asioita joita en olisi halunnut tehtävän eikä lopettanut. Lisäksi edellytin kondomin käyttöä mutta otti sen salaa pois ja tuli sisään. Aika kauan joutui pelkäämään tauteja ja raskautta...

En tehnyt ilmoitusta, koska alunperin en edes ymmärtänyt että rikosta oli tapahtunutkaan (vaikka olinkin kovasti häpeissäni ja ahdistunut tilanteesta), ajattelin vain että tällaista se on. Eikä sitä kukaan olisi uskonut, väkivallan merkkejä ei ollut ja olin tosiaan ihan itse lähtenyt mukaan. Tosi kiva mieskin se on kaikkien mielestä! Tässä ei ollut kenelläkään olemassakaan mitään todisteita, joten mihinkään ilmoittaminen olisi ollut turhaa. En halunnut käyttää vuosia asian vatvomiseen, koska tiesin ettei asia johda mihinkään. En ole ikinä kertonut asiasta kenellekään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.26 15:32:48

Olen koska olin 13 vuotias enkä ymmärtänyt että siitä voisi tehdä rikosilmoituksen.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   30.10.26 15:45:23

Kyllä. Ei siinä edes pitkään aikaan älynnyt mistä oli kyse. Hävetti. Kun kerroin asiasta kaverille, neuvoi olemaan hiljaa. Itse oli käynyt oikeusprosessit ja saanut tekijälle tuomionkin, mutta kärsi asiasta itse.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   30.10.26 16:22:52

"Itsellä käsitys, jonka joku sanoitti joskus osuvasti, että siksi näistä ei edes tarvitse puhua, kun naiset kyllä tietää kuinka laajasta asiasta on kyse, ja miehet ei välitä."

Juuri näin, ikävä kyllä.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   30.10.26 21:01:38

Minua kosketeltiin sopimattomasti työhaastattelussa 16-vuotiaana. Pidin itsestään selvänä, että tutkintapyyntö tehdään. Niinpä marssin suoraan (paikalle myös saapuneen äitini kanssa) poliisilaitokselle, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä tapahtumapaikalta. Siellä asia otettiin vakavasti ja kokemus oli hyvä, vaikka tilanne oli jännittävä. Äitini huomautti jälkikäteen, että huomasinko, miten monella eri tavalla yritettiin varmistaa sitä, että oliko minua koskettu vaatteiden alle vai ei.

Ja niinhän siinä kävi, että lopputulos oli se, että koska olin ehtinyt täyttämään 16 ja haastattelija kosketteli vain vaatteiden päältä (mm. kovalla elimellään minua takamukselle, meillä molemmilla toki housut jalassa..), sanottiin suoraan, että tästä todennäköisesti ei tule tuomiota ja jos tuleekin, se on käytännössä sormen heristys, eli joku aivan täysin mitätön ehdollinen tai muodollinen sakko. Kysyttiin, haluanko lähteä näillä tiedoilla raskaaseen ja pitkään prosessiin ja lähteä ajamaan asiaa asianomistajarikoksena, ja vastasin, että en.

Olen edelleen 15 vuoden jälkeen sitä mieltä, että päätös oli kyllä oikea, mutta samalla edelleen harmittaa, että tuollainen kuvotus pääsi siitä kuin koira veräjästä. Olin kuitenkin edelleen lapsi, joka haki ensimmäistä kesätyöpaikkaa, ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan tuollaistakaan. Pieni ilo oli siitä, että poliisi kuitenkin oli ollut yhteydessä tekijään, joten toivottavasti hän sai edes jonkinlaisen pienen herätyksen, eikä jatkossa tehnyt samaa.

Lähettäjä: Ml 
Päivämäärä:   30.10.26 21:16:34

Olen.
Tyyppi oli kaveriporukasta eikä olisi nsilloin nuorena tullut mieleenkään viedä asiaa eteenpäin
Enkä muutenkaan osannut ajatella asiaa raiskauksena/ seksuaalisena hyväksikäyttönä ennenkuin vasta paljon myöhemmin .

Lähettäjä: Km 
Päivämäärä:   30.10.26 21:34:21

Tekisiköhän sitä nykyään kun näkisi toisen vanhempansa pahoinpitelevän toista ..
Vaikea sanoa. Lapsi on niin lojaali. Kaikessa.

Lähettäjä: Km 
Päivämäärä:   30.10.26 21:38:11

Lähellä oli kerran että olisi tapahtunut.
Exä joka ryyppäsi ja pahoinpiteli jne niin kuvitteli että seksi jotenkin on sellainen välttämätön asia kuin ravinto ja happi..
Kännissä vonkas taas... En suostunut, kysyi että pitääkö mun raiskata sut.
Että näin.