Lähettäjä: Kiukkupussy 
Päivämäärä:   28.10.26 13:20:27

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa hyvin nuoresta saakka. Hän on kaikin puolin loistava kumppani ja isä, mutta romantiikka väliltämme on kadonnut jo kauan sitten. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja arkemme toimii hyvin. Minulla on ollut paljon terveyshuolia ja parisuhteemme on ollut monesti kriisissä, minkä seurauksena mies on etääntynyt entisestään ja olemme sopineet olevamme enää kumppanuussuhteessa, koska ajatus parisuhteesta aiheutti vain lisää paineita muutenkin stressaavaan elämäntilanteeseen. Periaatteessa minulla olisi siis vapaus elää omaa elämääni ja vaikkapa tapailla uusia ihmisiä, mutta käytännössä se on mahdotonta, koska asumme yhdessä lasten arjen turvaamiseksi. Olen pidemmän aikaa haaveillut omasta kakkosasunnosta, jossa voisin viettää omaa aikaa aina toisinaan mutta se on tietysti taloudellisesti hankalaa enkä pääse yli syyllisyyden tunteesta ajatellessani että lähtisin lasteni luota ilman mitään ”oikeaa” syytä. Mitään vuoroviikkovanhemmuutta kumpikaan meistä ei tässä kohtaa halua, lapset ovat pieniä enää muutaman vuoden ja sen aikaa haluamme priorisoida heidän kanssaan olemisen. Pohdinkin vain, kuinka pitkään pääni kestää tätä kämppiseloa miehen kanssa, jolta kuitenkin vanhasta tottumuksesta haluaisin hellyyttä, jota yhä harvemmin kuitenkaan saan. Ja jos en enää kestä, kuinka kestää syyllisyys siitä että lähden hakemaan sitä muualta?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   28.10.26 13:24:33

Terapiaa olette jo varmaan koittaneet?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.10.26 13:28:31

Ei olisi ehkä kannattanut sopia tuollaisia asioita, ikään kuin marttyyrina "luovuttaa" omista haluista ja toiveista. Parisuhdeterapiaan ja miksei yksilöllisestikin tuossa kohtaa kääntyisin. Onko suhde mahdollista pelastaa ? Jos ei niin pariterapiassa voidaan myös käsitellä tällaisia "sopimuksia" ja valmistautua siihen eroon. Koska juuri niiden lasten takia se ero kannattaa jossain vaiheessa ottaa jos suhdetta ei fiksaa tai aio fiksata.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.10.26 14:08:37

Millaisen parisuhteen mallin nyt annat lapsille?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.10.26 14:27:47

No onneksi sentään oman kertomuksen mukaan ihanan miehen ja isän ja sovinnaisen suhteen mallin.. Pienet lapset ei siitä paljon enemmän ymmärräkään. Mutta ihan olennainen asia jokaisen "lasten takia" yhteenjäävän parin pohtia, että missä vaiheessa tulee jotain riitoja (esim ulkopuolisista suhteista) tai liian aneemista seurattavaa ja näistä väärä malli niille lapsille. Ei se periaatteesta yhdessä lasten takia pysyminen vain ole mikään automaattinen lasten etu.

Lähettäjä: Tipe 
Päivämäärä:   28.10.26 14:38:44

Hakeeko miehesi läheisyyttä muualta? Vai onko täysin ilman itsekin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.10.26 14:45:50

Elätte vaikeinta aikaa.. Mut vuodet vierii, se menee ohi, asioihin löytyy ratkaisuja. Kerrot kuinka teillä on paljon hyvää suhteessa. Ne ovat tärkeitä asioita, teillä on hyvät mahdollisuudet löytää se kadonnut puoli uudelleen ja elää mukavasti loppuikä yhdessä. Sopimus vaihtoon, nyt uudelleen sitoutuminen vahvasti puolisoon siinä rinnalla, lasten toiseen vanhempaan ykkösasiaksi.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   28.10.26 15:01:55

Tämä on teillä nyt se "hyvinä ja huonoina aikoina", eikä edes puhuta sen huonommasta ajasta kuin vain siitä, että romantiikka ei nyt kuki.

Kerrot, että mies on loistava kumppani ja vanhempi. Miksi se romantiikka sitten on hävinnyt, jos kaikki on loistavasti? Kumpi teistä on lasten tultua alkanut pitää toista vain isinä/äitinä ja sitten huomannut hups yksi päivä, että tuo toinenhan tuntuu vain isiltä/äidiltä eikä romanttisen rakkauden kohteelta?

Olette päättäneet sitoutua toisiinne ja hankkineet lapsia, joille olette sitoutuneet tarjoamaan hyvän kodin. Kaksin ollessa voi pienemmälläkin kynnyksellä erota, varsinkin jos ei ole naimisissa, mutta hiukan pitäisi minun nyt teidän molempien miettiä, onko lasten kodin repiminen rikki ja toisen vanhemman pois muuttaminen isompi vai pienempi ongelma kuin se, että vanhemmat eivät osaa löytää juuri nyt keskenään romantiikkaa. Kaikkea ei tarvitse naimisissa ja lapsiperheessä sietää (esim. väkivaltaa, juoppoutta, pettämistä ym.), mutta teidän vaikeutenne löytää pikkulapsiarjen keskellä intohimo ei ole niihin rinnastettava ongelma.

Sitä paitsi tehän olette näköjään jo sopineet, että ette edes yritä tulla toimeen parisuhteen osapuolina vaan elätte erillistä elämää. Sekö sitten korjaa parisuhteen?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.10.26 15:28:29

"Sitä paitsi tehän olette näköjään jo sopineet, että ette edes yritä tulla toimeen parisuhteen osapuolina vaan elätte erillistä elämää. Sekö sitten korjaa parisuhteen?"

No juuri näin ! Isolta osalta pikkulasten vanhemmista lähtee suuremmat himot tai edes mahdollisuudet sellaisen toteuttamiseen.. voi mennä myös isämode päälle, ei pelkästään äiti ja äidin hormonit ! Koululaisten kanssa voi olla jo ihan toinen juttu ja elämää on paljon senkin jälkeen.. että omaa ja yhteistä asennevammaa tuossa yrittäisin korjata, mars sinne pariterapeutille !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.10.26 18:52:02

No jos olette molemmat tietoisia erosta niin mitä syyllisyyttä se on hakea muualta? Ehkä löydät hyvän miehen jonka luona voit viettää öitä ja nollata sen pari vuotta kunnes lapset on isoja ja sitten voit muuttaa vaikka hänen kanssa uuteen asuntoon tms.

Lähettäjä: htr 
Päivämäärä:   28.10.26 18:55:06

Miksi et hankkisi työpaikkaa toiselta paikkakunnalta niin, että sinulla olisi siellä työasunto? Aika tavallinen järjestely monissakin perheissä. Edelleen on lapsilla koti ja molemmat vanhemmat yhdessä, mutta toinen vaan kulkee reissutöissä.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   28.10.26 20:21:14

Jos kerran avioliittovihkimisen mukaan "lupaan rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä", niin miksi pitää rikkoa sopimus ja haaveilla jostain paremmasta, jolloin kaikki särkyy? Miksi ei voi rakentaa sitä onnen tunnetta, minkä vihkitilaisuudessa lupasi. Tämä on nykyisten naisten heikkous, kun mä haluun parempaa.

Lähettäjä: `!´ 
Päivämäärä:   28.10.26 23:15:24

Aika moni pysyy yhdessä pelkästään lasten (tai eläinten) vuoksi. Mieti kenen hyvinvointi on tärkein, itseään ai aina kannata uhrata, silloin ei kukaan voi hyvin. Erityisesti maaseudulla, jossa yhdessä huolehditaan eläinten hyvinvoinnista, tiedän pariskuntien majoittuvan eri makuuhuoneissa, kun ero ei taloudellisesti ole mahdollinen. Erän nainen kuvaili tilannettaan hyvin: naisen elämän ei aina pitäisi olla pelkkää sinnittelyä. Ja hän muutti pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.10.26 23:24:23

Parisuhde on joka tapauksessa päivittäinen valinta. Valinta olla sen toisen ihmisen kanssa. Romantiikkakaan ei automaattisesti pysy vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Erityisesti silloin, kun arki meinaa viedä mukanaan ja ei sen takia tule läheisyyttä tai keskusteluja itsestään. Toki jos et halua enää miehen kanssa edes yrittää, tai mies sinun, sitten kannattaa miettiä miten se arki jatkossa järjestetään. Mutta jos teillä ei sen suurempia riitoja ole, ehkä koittaisin pariterapiaa tai vaikka kotikonstein herätellä niitä tunteita. Kyllä se rakkaus ja kiintymys siellä edelleen on, se on vaan hautautunut arjen vaatimusten alle.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.10.26 09:08:30

Jotenkin surullista, että alttarilla niin kovasti tahdotaan myötä- ja vastamäessä ja lapsiakin pitää tehdä, ja sitten ollaan valmiit heittämään kaikki hukkaan siksi, että kumpikin haluaisi romantiikkaa enemmän mutta kumpikaan ei halua panostaa siihen, että sitä olisi.

Lähettäjä: Niksnaks 
Päivämäärä:   29.10.26 10:36:51

Kasvoin tuollaisessa kodissa. Äitini jaksoi kunnes nuorin täytti 17v, sitten lähti.

Naiivisti ajattelin että nyt hän treffailee ja rakastuu, onpa noloa että omalla äidillä posket hehkuu aamuisin mutta vilpittömästi halusin nähdä hänet pöljänä vastarakastuneena.

Ero tapahtui liian myöhään, avioliitto kulutti hänet loppuun eikä hän enää muistanut mitä hyvää parisuhteesta voi tulla.

Katkera lapsillekin kun nämä penteleet lähtivät kodista ja elävät omaa elämää.

Olisin toivonut hänelle paljon ihanampia asioita.

Lähettäjä: Koska 
Päivämäärä:   30.10.26 05:21:46

Suosittelen myös yrittämään nyt ensiksi korjata suhde. Kuten sanottu niin koululaisten kanssa elämä voi olla jo ihan toisenlaista.

Mutta mitä sitten mitä eroamisen ajankohtaan tuleen niin itse sanon mitä varhemmin eroatte niin sitä parempi lasten näkökulmasta. Joo molemmat haluaa olla pienten lasten elämässä läsnä, mutta pienen lapsen sopeutuminen tilanteeseen on huomattavasti helpompaa kuin koululaisen. Puhumattakaan siitä, jos lapset joutuu koulua vaihtamaan eli lapsen näkökulmasta eron pitkittäminen ei todellakaan tee asiasta lapsille yhtään sen helpompaan vaan todennäköisesti vaan hankalampaa ellei ole jotain täysin ilmeistä syytä erolle kuten väkivalta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.10.26 07:15:41

Kuulutko kirkkoon? Suosittelen menemään pariterapiaan. Kirkon kautta se on ilmaista. Itse kävin eron jälkeen kirkon eroryhmässä ja monet siellä olivat käyneet tuolla pariterapiassa sitä ennen.

Meillä ero tuli silloin kun lapset oli alle kouluikäisiä. Mentiin parisuhdeneuvontaan, mutta mies ei sinne halunnut mennä kuin kerran ja silloinkin pitkin hampain. Muutin omaan kotiin ja olimme erossa noin vuoden. Myöhemmin palattiin yhteen, ja oltiin 7 vuotta yhdessä. Sitten mies halusi erota ja nyt meillä on vuoroviikkovanhemmuus. Se on toiminut hyvin, ja lapsetkin on jo teinejä.

Vaikka ero oli itselle kova shokki, häpeä ja järkytys niin nyt olen paljon onnellisempi. Pääsin työterveyden kautta terapiaan. Eka kerta terapiassa auttoi ymmärtämään, että lasten isä on kaikki nämä vuodet käyttänyt taloudellista ja henkistä väkivaltaa. Ei ikinä käynyt muhun käsiksi, mutta mollasi ja yritti pienentää. Haukkui, että teen huonoja taloudellisia päätöksiä kun palkka kului lapsiperheessä ruokakauppaan ja lasten vaatteisiin & harrastuksiin. Mies laittoi omat rahansa säästöön.

Nyt minulla jää viikko-viikko systeemissä enemmän rahaa käyttöön, koska ei tarvitse ostaa miehellä ruokia eikä lapsetkaan ole täällä kuin joka toinen viikko. Saan korotetut lapsilisät Kelasta. Voin itse päättää mihin rahani tuhlaan.

Eli suosittelen hakemaan ammattiapua tilanteeseen.

Lähettäjä: Salli 
Päivämäärä:   30.10.26 07:19:25

Muista, että sinulla on vain yksi elämä ja jos olet viettänyt siitä ison osan vain miettien muita, tulet olemaan siitä katkera.
Aina ero ei ole lapsille huono tai misertsva, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä.
Se, että jos olet lasten luota pois ajoittain ja he ovat turvallisen ja välittävän isän kansa, ei tee heidän elämää huonoksi.

Lapset tottuvat pienenpänä paremmin, kuin kouluikäisenä.

Lähettäjä: Jenni 
Päivämäärä:   30.10.26 07:20:30

Aloittaja hyvä, ihan sama tilanne sinulla on edessä myös niissä seuraavissa parisuhteissa, sillä et osaa hoitaa parisuhdetta. Vaihtamalla ei valitettavasti parane, jos ongelma on itsessä, kuten sinulla on.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   30.10.26 12:35:45

Mua inhottaa kun "aikuiset" ihmiset käyttävät tekosyynä lapsia. Ei voi erota lasten takia ja juuri lasten takia pitäisi erota. Annatte todella surkean kuvan perheestä ja äidin ja isän suhteesta. Aikuisena lapset eivät ymmärrä, miksi pilasitte heidän lapsuuden itsekkäinä vanhempina.
Keskustele jonkun ammattiauttajan kanssa ja aseta lasten etu omasi edelle. Lapset ovat paljon sopeutuvaisempia muutokseen kuin aikuiset. Mitä sinä pelkäät muutoksessa, se voi olla parempaa ja eheyttävämpää teille kaikille.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.10.26 15:46:25

Jos elätte kumppanuussuhteessa, niin todennäköisestihän mies harrastaa jo seksiä jonkun muun kanssa. Ero tulee viimeistään siinä vaiheessa kun siinä on tunteet mukana.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.10.26 15:47:46

"Aloittaja hyvä, ihan sama tilanne sinulla on edessä myös niissä seuraavissa parisuhteissa, sillä et osaa hoitaa parisuhdetta. Vaihtamalla ei valitettavasti parane, jos ongelma on itsessä, kuten sinulla on."

Aloittajako se tässä on se, joka on jättänyt suhteen hoitamatta?

Lähettäjä: Sinkku 
Päivämäärä:   30.10.26 16:10:53

Mun mielestä on mahtava lukea, että on vanhempia joille ne lapset todella on tärkein asia. Tässä nähdään konkreettisesti että näin todella on.

Itsekin olen eronnut ja lapsi oli aikanaan vuoroviikoin meillä exän kanssa. Tuosta on jo yli 10v mutta jätti itseeni niin syvän syyllisyyden että tänä päivänä tekisin (ainakin yrittäisin) toisin, eli lapseni ei joutuisi ravaamaan eri kodeissa.

Ja tähän on tietenkin pakko erikseen kirjoittaa että en kannustaisi aloittajaa moiseen ratkaisuun jos hänen miehensä olisi väkivaltainen tai alkoholistin tms.