|
Lähettäjä: 0055
Päivämäärä: 28.10.26 16:36:59
Siltä veljeltä olisi heti kannattanut pyytää valtakirja, että saat hoitaa hänen puolestaan kuolinpesään liittyvät asiat. Sitten ne, mihin hänen nimi tarvitaan, käytetään hänellä kerralla.
Minä asun ihan toisella puolella Suomea kuin siskoni tai vanhempani, joten nämä asiat on kyllä tiedossa. Äiti hoiti asioita isän kuoltua ja siskoni äitimme kuoltua. Paitsi että...
Jos veljesi vähät välittää niin sitten valtakirjat kaikesta, ettei hänen tarvitsekaan välittää ja sitten sinun ei tarvitse välittää hänestä.
Joka paikkaan ilmoitat hoitavasi asioita kuolinpesän pesänhoitajana, joka helpottaa asioita kummasti. Kun kuolintieto on virallisessa rekisterissä, sekin helpottaa asioita kun tieto menee moneen paikkaan.
Kaverini asuu Helsingissä ja hoiti vanhempansa hautaan Rovaniemellä ja mumminsa Sodankylässä, vanhemmat menehtyi ennen mummia. Sai moneen asiaan apua käymättä itse paikan päällä, kunhan otti yhteyttä ja sopi ja tarvittaessa maksoi.
Voi kuulostaa paskalta, mutta koeta nyt vaan jaksaa hoitaa nuo asiat kunnialla loppuun. Pyydä apua niiltä jotka voivat auttaa niin että hommat saa pakettiin, niin sitten sinun ei tarvitse niitä enää miettiä. Jos jätät ne roikkumaan, joudut olemaan niistä vastuussa vielä kauankin.
Hauskaa on se, että vaikka siskoni oli virallinen asioiden hoitaja, niin todellisuudessa suurimman osan asioista hoidin minä, kun siskoni "ei ehtinyt" tai "ei tiedä ja osaa mitään". Ihan yhtä lailla minäkin jouduin kaiken selvittämään, soittelemaan ja olemaan yhteydessä ja matkustamaan 600 km ollakseni paikalla, kun siskollani olisi ollut matkaa 3 km... Eli tiedän kyllä tunteen ja ymmärrän, miten pskaa kaikki on. Mutta asennoiduin niin, että teen kaiken kerralla aina kun paikalla olen. Eli selvitin paljon asioita kun en ollut paikalla, ja kun olin paikalla, tein koko hereilläoloajan kaikkea mahdollista, kunnes taas lähdin pois.
Siskoni kävi lähinnä katsomassa postit kun en ollut paikalla ja muuten vain kiukutteli, kun häntä pyysi osallistumaan yhtään mihinkään. Vaikka hänellä oli valtakirjat hoitaa kaikki puolestani, niin hän ei tehnyt mitään vaan veti itkuhuutoraivarin joka välissä.
Eli nyt kannattaa ottaa sellainen haistavttu-asenne, laatia lista kaikesta mikä on vielä hoitamatta ja hoitaa ne yksi kerrallaan. Jaksamista se vaatii, mutta sitten se on hoidettu. Nuku kun siihen on mahdollisuus, eli älä jää selaamaan tiktokkia ja tuijottamaan töllöä vaan käytä sekin aika nukkumiseen. Jaksat paremmin kun saat nukuttua riittävästi ja ehdit juoda aamukahvin rauhassa.
Meillä ei edes ollut palkattu mitään firmaa avuksi, vaan ihan itse minä tavaraa läpi kävin ja kannoin sinne ja tänne. Siskoni tavarat laitoin varastossa yhden seinustan hyllyihin ja talossa hänen läpikäytävät tiettyihin paikkoihin ja käskin käymään läpi jos haluaa. Jos ei halua, niin sitten minä päätän mitä niille tehdään ja sen jälkeen en kuuntele SANAAKAAN mitään valitusta KOSKAAN.
Noin toimittiin ja minä täältä 600 km päästä hoidin lähes kaiken.
Naapureita olin sen verran valjastanut hommiin, että jos jotain epämääräistä liikettä näkyy (muut kuin meidän autot), niin saa käydä kyselemässä mikä meininki ja ilmoittaa siitä meille.
Äidillä oli peräkärry ja minulla vetokoukullinen auto, niin tavara kyllä liikkui jäteasemalle ja sitä lajiteltua jätettä (paperi, pahvi, metalli, elektroniikka, lasi, jne) tuli vietyä kyllä autokuormittain jätepisteisiin ja huonekalut ja muut sitten jäteasemalle... :D
Ei minullakaan juuri ketään ollut tukena, mutta urputin silti joillekin vain urputtaakseni. Kaikki kaverini olivat joko sellaisia, etteivät olleet koskaan näitä asioita itse hoitaneet tai heillä oli 2-3 sisarusta jakamassa taakkaa eivätkä itse edes olleet vetovastuussa mistään.
Anna tulla vain, jos se helpottaa. Eiköhän täältä ymmärtäväisiä ihmisiä löydy jotka ovat itse olleet (melkein) samassa tilanteessa ja tietävät sen tunteen, kun kaikki on aivan perseestä ja ei vaan millään jaksaisi tai kykenisi yhtään.
|